Väkivaltaisessa suhteessa olleet (olevat) - mikä on ollut "pienin syy" puolison käsiksi käymiseen?
1. En osannut kuutioida tuorekurkkua tarpeeksi nopeasti
2. Toivotin DHL:n lähetille hyvät viikonloput, kun toimitti paketin perjantaina iltapäivästä ovelle
3. Juttelin tuntemattoman miehen kanssa, joka sattui taluttamaan shiba inun pentua (koira josta olen aina haaveillut)
Ja kyllä, kyseessä on exä.
Kommentit (209)
Känniääliö kirjoitti:
Hakkaan puolisoani ja ventovieraita humalassa. Olen repinyt hiuksia ja purrut.Selvinpäin olen katuva ja normaali. Kumpi on oikea minä?
Sisälläsi on jotain käsittelemätöntä vihaa. Se nyt lienee selvää, ettei alkoholi sovi sinulle, joten sitä ei pitäisi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
gfdfsfdgsdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exä raivostui siitä, kun mun koiranpentu pissasi lattialle, kun oltiin hänen luonaan käymässä. Ensin hyökkäs mun kimppuun ja repi hiuksista, sen jälkeen potkasi mun koiranpentua ja kuristi sitä ja huusi, että tappaa sen.
Se oli ensimmäinen ja viimenen kerta kun koski mun koiraan. Ukko meni tupakalle terassille, nappasin koirani syliin ja lähdin pois samantien.
Koitti soitella, pyydellä anteeksi, en vastannut mitään. Sitten kävi mun asunnolla huutamassa ja hakkaamassa ovea.
Pommitti viesteillä, joissa uhkaili tappaa mut ja mun koiran. Vaihdoin numeron salaiseksi.
Puhkoi mun auton renkaat, töhri mun asunnon oven, repi kukka istutukset pihalta, hajotti terassikalusteita ym ym, en jaksa edes ajatella.
Soitin monta kertaa poliisille, hain lähestymiskieltoa, tein rikosilmotuksen. Millään ei tuntunu olevan tarpeeksi vaikutusta.
Lopulta tuli burn outti ja jouduin irtisanomaan itseni töistä. Muutin pois kokonaan uuteen kaupunkiin, toiselle puolelle Suomea. Siihen ne lopulta loppuivat.
Eikä ehditty olemaan yhdessä kun muutamia kuukausia. Mies vaikutti täysin tavalliselta, normaalilta ja meillä oli hauskaa yhdessä. En voi ymmärtää, en edelleenkään vaikka tästä on jo melkein 10v aikaa.
Kaikista pahinta tässä oli se, että löi ja kuristi mun pientä koiraa :( En edelleenkään pysty ajattelemaan asiaa itkemättä. Mulle on ihan sama, vaikka ois hakannu mut henkihieveriin, mutta eläimiä ei kohdella noin, ikinä :(
Onneks koira on tuossa vierellä ja meillä on kaikki hyvin <3
Aika kuvaavaa, että joku koira saa vasta naisen toimimaan. Ei itsellä tai edes lapsilla niin väliä, mutta kun koiraan kajotaan niin saadaan jotain aikaiseksi..
Lapsia tuossa ei ollut, se oli vain sinun idiootin kuvitelmaa. Ja nainen joka puolustaa eläintä on sankari. Heikompaa pitää suojella. Sinusta ei olisi siihen. Tai mihinkään muuhunkaan.
En väittänytkään, että tuossa oli lapsia, idiootti. Tarkoitin, että niissä tilanteissa kun on lapsia, niiden suojelemista ei pidetä riittävänä syynä erota. Siihen tarvitaan joku helvetin rakki. Heikompaa pitää tosiaan suojella. Mistäs löytyisi sellainen nainen, joka puolustaisi omia lapsiaan? SIINÄ olisi sankari, eikä mikään koiratyttö. Minä puolustaisin lastani henkeen ja vereen. Mutta olenkin mies.
gfsddfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gfdfsfdgsdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exä raivostui siitä, kun mun koiranpentu pissasi lattialle, kun oltiin hänen luonaan käymässä. Ensin hyökkäs mun kimppuun ja repi hiuksista, sen jälkeen potkasi mun koiranpentua ja kuristi sitä ja huusi, että tappaa sen.
Se oli ensimmäinen ja viimenen kerta kun koski mun koiraan. Ukko meni tupakalle terassille, nappasin koirani syliin ja lähdin pois samantien.
Koitti soitella, pyydellä anteeksi, en vastannut mitään. Sitten kävi mun asunnolla huutamassa ja hakkaamassa ovea.
Pommitti viesteillä, joissa uhkaili tappaa mut ja mun koiran. Vaihdoin numeron salaiseksi.
Puhkoi mun auton renkaat, töhri mun asunnon oven, repi kukka istutukset pihalta, hajotti terassikalusteita ym ym, en jaksa edes ajatella.
Soitin monta kertaa poliisille, hain lähestymiskieltoa, tein rikosilmotuksen. Millään ei tuntunu olevan tarpeeksi vaikutusta.
Lopulta tuli burn outti ja jouduin irtisanomaan itseni töistä. Muutin pois kokonaan uuteen kaupunkiin, toiselle puolelle Suomea. Siihen ne lopulta loppuivat.
Eikä ehditty olemaan yhdessä kun muutamia kuukausia. Mies vaikutti täysin tavalliselta, normaalilta ja meillä oli hauskaa yhdessä. En voi ymmärtää, en edelleenkään vaikka tästä on jo melkein 10v aikaa.
Kaikista pahinta tässä oli se, että löi ja kuristi mun pientä koiraa :( En edelleenkään pysty ajattelemaan asiaa itkemättä. Mulle on ihan sama, vaikka ois hakannu mut henkihieveriin, mutta eläimiä ei kohdella noin, ikinä :(
Onneks koira on tuossa vierellä ja meillä on kaikki hyvin <3
Aika kuvaavaa, että joku koira saa vasta naisen toimimaan. Ei itsellä tai edes lapsilla niin väliä, mutta kun koiraan kajotaan niin saadaan jotain aikaiseksi..
Lapsia tuossa ei ollut, se oli vain sinun idiootin kuvitelmaa. Ja nainen joka puolustaa eläintä on sankari. Heikompaa pitää suojella. Sinusta ei olisi siihen. Tai mihinkään muuhunkaan.
En väittänytkään, että tuossa oli lapsia, idiootti. Tarkoitin, että niissä tilanteissa kun on lapsia, niiden suojelemista ei pidetä riittävänä syynä erota. Siihen tarvitaan joku helvetin rakki. Heikompaa pitää tosiaan suojella. Mistäs löytyisi sellainen nainen, joka puolustaisi omia lapsiaan? SIINÄ olisi sankari, eikä mikään koiratyttö. Minä puolustaisin lastani henkeen ja vereen. Mutta olenkin mies.
No ei yllättänyt tuo vika lause
Vierailija kirjoitti:
gfsddfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gfdfsfdgsdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exä raivostui siitä, kun mun koiranpentu pissasi lattialle, kun oltiin hänen luonaan käymässä. Ensin hyökkäs mun kimppuun ja repi hiuksista, sen jälkeen potkasi mun koiranpentua ja kuristi sitä ja huusi, että tappaa sen.
Se oli ensimmäinen ja viimenen kerta kun koski mun koiraan. Ukko meni tupakalle terassille, nappasin koirani syliin ja lähdin pois samantien.
Koitti soitella, pyydellä anteeksi, en vastannut mitään. Sitten kävi mun asunnolla huutamassa ja hakkaamassa ovea.
Pommitti viesteillä, joissa uhkaili tappaa mut ja mun koiran. Vaihdoin numeron salaiseksi.
Puhkoi mun auton renkaat, töhri mun asunnon oven, repi kukka istutukset pihalta, hajotti terassikalusteita ym ym, en jaksa edes ajatella.
Soitin monta kertaa poliisille, hain lähestymiskieltoa, tein rikosilmotuksen. Millään ei tuntunu olevan tarpeeksi vaikutusta.
Lopulta tuli burn outti ja jouduin irtisanomaan itseni töistä. Muutin pois kokonaan uuteen kaupunkiin, toiselle puolelle Suomea. Siihen ne lopulta loppuivat.
Eikä ehditty olemaan yhdessä kun muutamia kuukausia. Mies vaikutti täysin tavalliselta, normaalilta ja meillä oli hauskaa yhdessä. En voi ymmärtää, en edelleenkään vaikka tästä on jo melkein 10v aikaa.
Kaikista pahinta tässä oli se, että löi ja kuristi mun pientä koiraa :( En edelleenkään pysty ajattelemaan asiaa itkemättä. Mulle on ihan sama, vaikka ois hakannu mut henkihieveriin, mutta eläimiä ei kohdella noin, ikinä :(
Onneks koira on tuossa vierellä ja meillä on kaikki hyvin <3
Aika kuvaavaa, että joku koira saa vasta naisen toimimaan. Ei itsellä tai edes lapsilla niin väliä, mutta kun koiraan kajotaan niin saadaan jotain aikaiseksi..
Lapsia tuossa ei ollut, se oli vain sinun idiootin kuvitelmaa. Ja nainen joka puolustaa eläintä on sankari. Heikompaa pitää suojella. Sinusta ei olisi siihen. Tai mihinkään muuhunkaan.
En väittänytkään, että tuossa oli lapsia, idiootti. Tarkoitin, että niissä tilanteissa kun on lapsia, niiden suojelemista ei pidetä riittävänä syynä erota. Siihen tarvitaan joku helvetin rakki. Heikompaa pitää tosiaan suojella. Mistäs löytyisi sellainen nainen, joka puolustaisi omia lapsiaan? SIINÄ olisi sankari, eikä mikään koiratyttö. Minä puolustaisin lastani henkeen ja vereen. Mutta olenkin mies.
No ei yllättänyt tuo vika lause
Hyvä, että arvostat miehiä.
Onks nää ukkelit tyypillisesti olleet enempi levotonta ja kärsimätöntä sekä päihdeongelmaista tyyppiä (mikä tietysti aiheuttaa edellä mainittuja)?
Vierailija kirjoitti:
Onks nää ukkelit tyypillisesti olleet enempi levotonta ja kärsimätöntä sekä päihdeongelmaista tyyppiä (mikä tietysti aiheuttaa edellä mainittuja)?
Kiinnostaisi myös se tietää, että onko näistä osa sellaisia, joista ei ikinä uskoisi, että ovat puolisoa kohtaan väkivaltaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks nää ukkelit tyypillisesti olleet enempi levotonta ja kärsimätöntä sekä päihdeongelmaista tyyppiä (mikä tietysti aiheuttaa edellä mainittuja)?
Kiinnostaisi myös se tietää, että onko näistä osa sellaisia, joista ei ikinä uskoisi, että ovat puolisoa kohtaan väkivaltaisia?
Mua taas kiinnostaisi mikä oli väkivaltaiselle puolisolle se hetki, jolloin tajusi, että väkivalta on väärin, eikä tehnyt sitä koskaan enää vaan lopetti ja muuttui paremmaksi ihmiseksi. En ole itse väkivaltaisessa suhteessa enkä siten odota kenenkään ihmeparantumista, mutta väkivaltaperheessä kasvaneena toivoisin, että sitäkin on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, millaisia heittopusseja ihmiset onkaan...vakka kantensa valitsee
Suomessa useimmat pahoinpitelyn uhrit lopulta jättävät hakkaajansa. Eli ihmiset ei todellakaan ole mitään heittopusseja. Henkisesti ero on aina vaikea ja väkivaltaisen sekoilijan puoliso aivan oikeutetusti usein pelkää, että tilanne pahenee, jos ja kun hän lähtee suhteesta. Moni nainen on tapettu eron jälkeen. Että älä viitsi syyllistää uhreja, miettisit mielummin, miksi näitä hakkaajia paapotaan, tuomiot on lyhyitä ja lähestymiskiellot pelkkä vitsi ja esim. turvakoteja ja auttavia puhelimia on paljon vähemmän kuin EU suosittelee.
Juuri näin! Tilastollisesti kaikkein vaarallisin aika väkivaltaisessa suhteessa olijalle on pari viikkoa suhteen lopettamisen jälkeen. Väkivaltaisesta suhteesta lähtijä tarvitsee konkreettista apua.
Juuri näin. Tuollaisen kanssa ei ruveta olemaan kuukausia ja vuosia, eikä etenkään tehdä lapsia sen kanssa. Heti pois. Heti. Sitten ei jouduta siihen, että on omakotitalo ja asuntolaina ja lapset ja blaa blaa blaa.