Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman tuskan ja vääryyden kokeminen. Jollekin helvetin jääkiekkoilijalle lyödään kymmeniä miljoonia käteen pelkästä viihteestä. Samaan aikaan miljardeja ihmisiä miettii onko seuraavaksi päiväksi ruokaa. Loputon määrä huolenaiheita muutenkin. Ja en tiedä olenko keskivertoa älykkäämpi, mutta oletettavasti ehkä hieman kun tekniikan akateeminen tutkinto löytyy hyvillä arvosanoilla.  

Itse myös tätä olen miettinnyt kuinka väärin asioita arvostetaan, jääkiekkoilija joka saa kovin vähän mitään aikaiseksi voi tienata 10 miljoonia kun taas maatilanhoitaja ei saa edes 10€ tunti. Kovin on vääristynnyt maailma. Äänestämässä en ole käynnyt kertaakaan kun kukaan ei kumminkaan niitä lupauksia pidä. Poikkeuksena voisi ehkä mainita jopa Trumpin (yllättävää kyllä) joka edes  yrittää joitain lupauksia pitää, ukko on muuten täysin nolla, noin ystävä

Yhteiskunta arvostaa paljon enemmän sirkushuveja kuin leipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla keskivertoa älykkäämpi, mutta verbaalisesti ei niin lahjakas?

 

Voi tietenkin. Ainoa oikea älykkyyden laji on matemaattinen, eli tämä perinteinen älykkyys. Verbaaliset ja sosiaaliset älykkyydet on sitten kehitetty ettei ihmisille tulisi paha mieli.

Ohos! Yllättävän hyvin pystyit kuitenkin tiivistämään sanasi, vaikket olekaan verbaalisesti älykäs.

"Ainoa oikea älykkyyden laji on matemaattinen, eli tämä perinteinen älykkyys."

Näinkö on. Miksi Mensan testi mittaa jotain ihan muuta kuin matemaattista älykkyyttä? terveisin jäsen... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim tällä palstalla joku voi kirjoittaa ihan puuta heinää, mutta jos hän kirjoittaa hyvin, niin muut olettaa hänen tietävän jostain jotain. Sama toistepäin, jos joku puhuu asiaa, mutta ei kirjoita hyvin, niin pölkkypäät takertuu kirjoitusvirheisiin sisäistämättä sitä sanomaa. Senhän takia ne poliitikkojakin kuuntelee ja kaikenmaailman asiantuntijoita, koska ne opetetaan puhumaan ja kirjoittamaan, vaikka sanoma olisi kuinka puppua. Turhauttavaa. Lukekaa ja kuunnelkaa sanoma ennen kuin itse kommentoitte yhtään mitään mihinkään, sisäistäkää se sanoma, koko juttu.

Helpompaa olisi älykkään vaan opetella ilmaisemaan itseään niin, että muutkin ymmärtävät kuin vetää pultit joka kerta, kun tyhmät eivät taaskaan tajunneet sitä, mitä en osannut ymmärrettävästi ilmaista.

 

"Helpompaa olisi älykkään vaan opetella ilmaisemaan itseään niin, että muutkin ymmärtävät "

Se on joskus täysin mahdotonta. Ihmiset eivät ymmärrä jos eivät halua ymmärtää. Vielä vähemmän silloin, jos ovat etukäteen vakaasti päättäneet Olla Oikeassa. 

On myös ihmisiä, joilla on oikeasti kognitiivisia ongelmia, eivät ehkä ymmärrä kelloa tai ajantajua, he eivät tule ymmärtämään ratakiskonkaan kanssa sitä vaikeampia asioita. 

Joten helpointa ei suinkaan ole "opetella ilmaisemaan itseään tyhmemmin" vaan helpointa on antaa vain olla. Ei kaikkien tarvitsekaan tajuta. 

Minä tajusin sen jo seitsemän vanhana, eivät kaikki ymmärrä, parempi antaa olla. 

t. mensan jäsen

Se on raskainta, että älykkäänä opettajana en ymmärrä vähemmän älykkäiden opiskelijoiden kielitaidottomuutta, lähtötasoa opiskelussa, tuen tarpeen määrää, hitaasti puhumisen tärkeyttä,  en ymmärrä olla käyttämättä yliopistokieltä peruskoulutasoisille, en ymmärrä tehdä selkomateriaalia, en osaa olla halveksimatta heikompaa opiskelija-ainesta. Niin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasri huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Silti sen ongelmat ei mulla ollenkan liity muden verrattaiseen tyhmyyteen, vaan siihen, että toistuvasti saatan itseni tilanteisiin, joissa joudun pelkäämään, että omakaan älyni ei riitä.

Keskiverto on kahden luvun tulon neliöjuuri.

En tiedä omaa älykkyysastettani eikä kiinnosta. Sen tiedän, että tiedän eri asioista todella paljon, mutta onko se sitten älykkyyttä vai ulkoa opittua. Todennäköisesti ulkoa opittua. 

Looginen päättelykykyni viittaa puolestaan älykkyyteen eli syy-seuraus -yhteyksien automaattinen tunnistaminen ja mahdolliset ratkaisukeinot niiden tuomiin ongelmiin.

Mutta on aika ymmärrettävää, että näin asianajajana tietämykseni kattaa todella laajan kirjon eri yhteiskunta-aloista ja hlön elämässä kokemista seikoista. Neuvottelutaidot ja ymmärrys eri alojen asioista viittaa älykkyyteen, mutta en vannomaan menisi. 

Ratsastusharrastus saa kyllä pääni sekaisin. Seitsemän vuotta takana ja edelleen tahkoan joissain perusasioissa. On jotenkin mielenkiintoista (ja nöyryyttävää) olla oppilas ja opettaa aivoja toimimaan kehon kanssa täysin uudella alalla. Varsinkin sellaisessa kuin ratsastus, jossa kukaan ei voi sanoa osaavansa kaiken. 

Mutta joo. Tietyssä määrin älykäs, koska nuo ulkoaopitut asiat osaan soveltaa käytäntöön sekä looginen päättelykyky onnistuu, mutta että ÄLYKÄS. Tuskinpa.

asianajaja, N53

Vierailija kirjoitti:

Älykäs kykenee päättelemään muita paremmiin yhteyksiä sellaisten asioiden välille joita muut eivät havaitse. Kyky yhdistää faktoja on muita parempi. Usein saa sitten kuulla kuinka tuo "ei voi olla totta", vaikka myöhemmin selviää että onhan se.



Huonolla itsetunnolla varustetut kokevat fiksun uhkana, ja aika tavallista onkin saada kuulla olevansa "tyhmä", millä huonolla itsetunnolla varustettu oikeasti tarkoittaa ettei siedä sitä että joku on häntä fiksumpi.

Kummallinen on myös aika tyypillinen sana, jota saa kuulla, ainakin oman kokemukseni mukaan. Ja niinkin on sanottu, kun käytin ilmeisesti liikaa vierasperäisiä sanoja, etten voisi muka itsekään ymmärtää mitä juuri sanoin, koska se ei tarkoittanut mitään (ihan normaaleja sanoja). Anyway kummallisia asioita, jotka eivät tarkoita mitään, tulee selvästi paljon puhuttua! Kun tosiasiassa toinen ei vain ymmärrä asiaa. Ymmärrettävääkin se tietysti on, että epäilys herää, koska kuka meistä haluaisi uskoa, että selitys on, että nyt meni yli hilseen. Ymmärrettävää, mutta aika turhauttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim tällä palstalla joku voi kirjoittaa ihan puuta heinää, mutta jos hän kirjoittaa hyvin, niin muut olettaa hänen tietävän jostain jotain. Sama toistepäin, jos joku puhuu asiaa, mutta ei kirjoita hyvin, niin pölkkypäät takertuu kirjoitusvirheisiin sisäistämättä sitä sanomaa. Senhän takia ne poliitikkojakin kuuntelee ja kaikenmaailman asiantuntijoita, koska ne opetetaan puhumaan ja kirjoittamaan, vaikka sanoma olisi kuinka puppua. Turhauttavaa. Lukekaa ja kuunnelkaa sanoma ennen kuin itse kommentoitte yhtään mitään mihinkään, sisäistäkää se sanoma, koko juttu.

Helpompaa olisi älykkään vaan opetella ilmaisemaan itseään niin, että muutkin ymmärtävät kuin vetää pultit joka kerta, kun tyhmät eivät taaskaan tajunneet sitä, mitä en osannut ymmärrettävästi ilmaista.

Jep. Ja ajatelkaa, jos yrittäisi selittää vaikka delfiinille tilamuunnoksia. Ei ymmärrä, jos ei ymmärrä. (Tai ehkä tässä nimenomaisessa tapauksessa voi ymmärtääkin. Odotellaanpas, kun tekoälyn avulla saadaan kohta kommunikaatio delfiinien kanssa sujumaan sutjakkaammin. Odotan innolla. The point stands.)

Vierailija kirjoitti:

Olen keskivertoa älykkäämpi 107 äo:lla. Mikään ei ole ollut elämässä raskasta ja palkkakin on 6700€.

Tuo onkin todennäköisesti aika lähellä ideaaliälylkyysosamäärää sen suhteen, miten helpolta elämä tuntuu. Jos on merkittävästi heikompi tai merkittävästi korkeampi, ei yllättäen olekaan niin mukavaa ja helppoa enää. 

Se, että näkee typerien ihmisten läpi nopeasti. Näitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni kuuluu sinne Mensan kaikkein älykkäimpien, mittaamattomissa olevien joukkoon. Hänelle on ollut pitkä ja kivinen tie sisäistää kuin hemmetin kauan kollegoilla kestää uusien asioiden omaksumisessa ja kuinka kehnosti he ne oikeastaan sitten oppivatkaan. Lisäksi ulkopuolisuuden kokemus, kun ajattelee monia asioita paljon pidemmälle kuin sinänsä kyllä akateemiset kaverinsa.

Minut on testattu sinne 120 pintaan, mutta matemaattinen hahmotushäiriö varmaan kyllä sotkee tulosta johonkin suuntaan. Opiskelen parhaillaan yliopistolla ja meinaa pää haljeta, kun kanssaopiskelijat ja yllättävän iso osa opettajistakaan ei ymmärrä kysyä niitä kaikkein olennaisimpia kysymyksiä eikä lopulta ymmärrä edes miksi ne ovat olennaisia. Aikanaan pääsykokeisiin lukiessa huomasin, että mun on vaikea vastata esimerkiksi kuvaajista tehtyihin kysymyksiin, koska niissä on kyllä tietysti se suurimmalle osalle selkeä yksi tarkastelutapa, mutta monesti niitä void

Mielestäni on olemassa kahdentyyppisiä asioita, joista toiset yksinkertaistuvat ja toiset monimutkaistuvat. Nuo mainitsemasi yksinkertaistuvat asiat ovat esim. toimintatapoja, joissa todellakin on yleensä olemassa paras ja tehokkain tapa.

Silti niistäkin voi olla erimielisyyksiä, koska joku toinen painottaa toista asiaa. Esim. käyttääkö pyykkiä pestessä sukkanipsuja vai ei? Jos inhoaa parien etsintää, eikä pidä nipsuttamista ja niiden poistamista vaivalloisena, niin sitten käyttää. Mutta jos pitää nipsutusta työläämpänä kuin parien etsintää, niin sitten ei käytä. Tähän saattaa vaikuttaa myös yksilön kyky hahmottaa värejä ja muotoja. Tietysti kellottamalla saatettaisiin löytää aikaa säästävin tapa, mutta (äh, tämä olikin kehno esimerkki, koska tämäkään asia ei ole aivan yksinkertainen) on hyvin vaikeaa mitata kotioloissa sitä, kuinka paljon se vastenmielinen työvaihe kuormittaa hermoja. Ja miten ajan ja hermojen kuluminen arvotetaan toisiaan vasten? No niin, tämä olikin vähän sekalainen esimerkki.

Mutta vaikkapa teollisuudessa on varmasti olemassa toisinaan parempia ja huonompia tapoja. Kuitenkin kun muistetaan, että sielläkin on monta vaikuttavaa määrettä (aika, työvoima, energia, materiaalin kulutus, melu, rasittavuus työvoimalle yms.) niin yleensä täytyy painottaa joitakin asioita toisten kustannuksella ja tehdä kompromissi. 

Loppujen lopuksi mitä monimutkaisempiin asioihin mennään sitä vähemmän selkeää on, mikä on oikea vastaus tai ratkaisu, koska muuttujia on niin paljon. Sitten kun mennään vaikkapa etiikan alueelle, asiat monimutkaistuvat lisää. Logiikassa on aina oikea vastaus, mutta se vaatii yksinkertaiset ja selkeät lähtöasetelmat. Jos samaan loogiseen päättelyketjuun tuodaan useita muuttujia, ne saattavat olla keskenään ristiriidassa. Silloin täytyy tehdä arvovalinta painotuksesta, että voidaan päästä johonkin lopputulokseen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko älykkyys ja pitkäjänteisyys talousasioissa kuinka kytköksissä toisiinsa, mutta lähipiiriä tarkastelemalla näin ainakin on. Se on yksi raskaimmista asioista, että kun itse miettii näitä juttuja pitkällä tähtäimellä ja joku toinen ajattelee korkeintaan parin kuukauden päähän. Ei näe syitä ja seurauksia esimerkiksi sille, että jos kymmenen kertaa peräkkäin menee työhön, jonka lopettaa parin kuukauden jälkeen, niin yksinkertaisesti se työn saanti nyt vaan voi merkittävästi vaikeutua jatkossa.

Tässä kun olen itse pari vuosikymmentä säästänyt ja sijoittanut, niin saa jonkin verran kuittailua siitä miten tuurilla on menty ja miten mikään ei olisi millään tavalla omaa ansiota. Ihmetelty, että olenko jostain pelistä voittanut, perinyt tai mistä olen saanut suuria summia rahaa. Ja toisena päivänä ihmetellään, että jos kerran rahaa on, niin miksei muka voisi ostaa kallista autoa ja omakotitaloa.

On ja ei. Älykkyyden lisäksi tähän vaikuttaa kaksi muutakin asiaa. Toinen on arvomaailma. Minkä verran yksilö arvostaa rahaa. Esim. itse en ollut ollenkaan kiinnostunut rahasta nuorena. Vasta keski-iässä päätin, että aion vielä rikastua.

Toinen on impulsiivisuus. Esim. usein ADHD-ihmisillä tuo impulsiivisuus (ja unohtelu) sotkee asiat, vaikka olisi korkea äly ja halu rikastua. Älyllä voi osittain kompensoida impulsiivisuutta, takomalla itselleen päähän järkeviä toimintamalleja, mutta toisinaan impulsiivisuus ottaa silti vallan. Tähänkin älykäs keksii kyllä halutessaan keinot. Mutta kyllä se on selkeästi hankalampaa, kun se pitkäjänteisyys vaatii kovasti vaivaa ja itsekuria ja motivaatiota.

Suomalaiset on kaikki keskimäärin muita älykkäämpiä, koska sodasta selvisi vain älykkäimmät.

Taistelutilanne on se suodatin. Oma veljenpoikani laitettiin välinavarastolle hommiin, kun rynnäkkökivääri oli liian monimutkainen hallita. Mieheni on insinööri ja totesi että rynnäkkökiväärit on suunniteltu tavallaan lapsille käytettäväksi, koska lapsiakin tarvitaan sodankäynnissä. Siksi sen on oltava myös lapselle helppo omaksuttava. Veljenpoikani osaa käyttää hyvn playstationia, mutta älypuhelimenkin kanssa tulee usein peukalo suuhun. 

Hän menetti paljon happea synnytyksessä, kun jäi pitkäksi aikaa jumiin. Tästä johtuu ettei ole niin välkky kuin muut ovat. 

Hienosti selvitti armeijan ja on nyt töissä, talo, vaimo ja kolme lasta tai kolmas on tulossa.

Minusta armeijan selvittäminen on älykkyyden mitta. Kaikki muu ylimääräinen on hifistelyä.

t. Ritva 58

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla keskivertoa älykkäämpi, mutta verbaalisesti ei niin lahjakas?

 

Voi tietenkin. Ainoa oikea älykkyyden laji on matemaattinen, eli tämä perinteinen älykkyys. Verbaaliset ja sosiaaliset älykkyydet on sitten kehitetty ettei ihmisille tulisi paha mieli.

Ohos! Yllättävän hyvin pystyit kuitenkin tiivistämään sanasi, vaikket olekaan verbaalisesti älykäs.

"Ainoa oikea älykkyyden laji on matemaattinen, eli tämä perinteinen älykkyys."

 

Näinkö on. Miksi Mensan testi mittaa jotain ihan muuta kuin matemaattista älykkyyttä? terveisin jäsen... 

Sanoisin tuohon lonkalta että älykäs ymmärtää ettei matematiikkaa voi rajata omaksi pökäleekseen, vaan matematiikkaa on kielissä, musiikissa, taiteessa, liikunnassa yms. Matematiikkaa on kaikkialla. Olisi sangen alkeellista nähdä se yhtenä haisevana pökäleenä tai saarekkeena tieteen maailmassa. 

Toki erillisenä asiana on hyvä tutkia ja opiskella asioita, kun niitä lähdetään pilkkomaan paloiksi. Siksi matematiikkakin on pökäle jota tarkastellaan pilkkomalla se erilaisiin osa-alueisiin. Minulle tennis on yksi sellainen matematiikan kiinnostuksen kohde, toisaalta nyrkkeily on ehdottomasti myös. Hyvin harva näkee niissä mitään matemaattista, mutta minä savanttina koen juuri tenniksen sellaisena. Katson peliä ehkä eritavoin kuin tavalliset katsojat. Katson sitä pallon näkökulmasta. 

Omahyväisyys.

Raskasta pitkälle keski-ikään asti oli, kun en ymmärtänyt, että muut eivät ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää puhettani. Kun sen oivalsin, aloin säädellä sanomisiani, vähentää ilmaisuani ylipäätään ja yrittää lähteä oletuksesta, että tulee puhua konkreettisemmin. Siitä on ollut apua. Unohtua se tahtoo, eikä itseään muuten saa muutettua kuin käyttäytymistään ohjaamalla, mutta minulla on helpompaa näin.

Oma autismi. En vain tule ihmisten kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla keskivertoa älykkäämpi, mutta verbaalisesti ei niin lahjakas?

Minua on sanottu verbaalisesti lahjakkaaksi ja eivät varmaan väärässä ole. Ja olen varmaan keskivertoa älykkäämpi, koska koulussa olin luokkani parhaimmistoa aina ja sain stipendejäkin.

Vähän yli keskivertoälykkäät, joilla tarve näyttää😆  "tavikset" rennompaa seuraa ja tosi älykkäät voi olla avartavaa seuraa.  Itekseen viihtyy hyvin myös.

Peräsuolen laskeuma.