Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin nuorempana yhen reippaasti itteäni tyhmemmän kanssa. En tietenkään tajunnut sitä silloin. Mutta oli todella raskasta selittää joka asiaa, siis ihan joka asiaa, toiselle moneen kertaan. 

Mutta olin nuori, elämässä oli vaikea vaihe monesta syystä ja oli "pakko olla joku".  Ja rehellisesti sanottuna luulin että kaikki mun saavutettavissa olevat miehet on sellaisia, ettei vaihtamalla parane. Onneksi sitten uudessa työpaikassa työpaikkaromanssi avas mun silmät. Oli ihanaa ja ihmeellistä kun toinen tajuaa asiat yhdellä sanomisella. Vasta sitten tajusin erota.

Antaisitko esimerkin, mitä asiaa toinen ei millään tajunnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkki kuplaantumisen vaaroista.

Joltain taisi nyt mennä kirjoituksen pointti täysin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä nerokkaista. Mutta vaikka tälläinen esimerkiksi. Sukulaiseni valittaa usein köyhyyttä ja lainailee kymppejä.  Ei ole rahaa nyt vaikka jouluun. Samalla hetkellä muistan että poltat tupakkaa. Muistan että viime kesänä kun sait kesäloma rahat.  Istuit terassilla ja joit tyytyväisenä 12€ drinkkejä. Mun on hirveän vaikeata antaa empatiaa. Kun hän selittää köyhyyttään sillä että maito litran hinta on noussut 0.05€. 

Helppo ratkaisu, lopeta rööki 3600€ vuosi. Säästä kesälomarahat 2000€ vuosi. Katkaise Netflix/ ruutu yms 500€ vuosi.

Onko tämä niinkään merkki älykkyydestä vai ihan maalaisjärkeä?

 

Vierailija kirjoitti:

ihmiset usein tivaavat minulta kyllä tai ei kantaa vaikka johonkin ilmiöön ja kun en sellaista anna, niin aletaan tivaamaan, että miksen uskalla sanoa omaa mielipidettäni. Kun sitten alan selittämään miten ja miksi tässä ilmiössä ei oikein voi olla selkeää kyllä tai ei kantaa, niin minua aletaan valistamaan siitä, että kyllähän sellainen on, että luin netistä joltain epämääräiseltä sivulta, että on näin ja näin. Koita siinä sitten olla. Kun sitten sanon ettei sen sivun lähteet ole luotettavia, niin siitä päätellään, että olen siis ehdottomasti vastakkaisessa leirissä ja minulle kerrotaan, että ihan hyvin olisit voinut sanoa sen sen heti.

 

Jotenkin jo lapsena tajusin hyvin helposti miten monessakaan asiassa ei yksinkertaisesti voi olla mitään selkeää vastausta ja silloin jo törmäsin tähän outoon ihmiskulttuuriin piirteeseen, että hirveän monen ihmisen mielestä kaikesta pitäisi olla selkeä kyllä tai ei -kan

"-- otan nyt tämän vastapuolen kannan käsittelyyn ja tarkastelen ilmiötä sitä kautta ja etukäteen sanon, että tämä ei ole minun kantani, niin silti älyltään keskiverto ihminen alkaa helpsoti kuvitella, että sittenkin on, koska eihän ihmiset muuten..."

Ihmisillä on yleisesti lähes järkyttävän huono mentalisaatiokyky. Eli he eivät osaa kuvitella mitä joku toinen voisi ajatella, ehkä eivät ymmärrä edes että kaikilla on erilliset kokemusmaailmat. Jos tähän ei kykene, seuraa siitä tietenkin oletus etteivät muutkaan kykene. Siispä jos tuot jotain esiin, olet sitä mieltä. Koska näin se heillä toimii, eivätkä löydä muita vaihtoehtoja. Ihmisten erillisyyden syvä ymmärtäminen ei ole ihmismielelle intuitiivista, koska se tekee tulkinnoista niin monimutkaisia. Subjektiivisuus on helpompaa. Lisäksi se vaatii abstraktia ajattelua jo lähtökohtaisesti, yli oman välittömän kokemusmaailman.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt sitä että onko "korkeampi ÄO" välttämättä aina yhtä kuin "korkeampi älykkyys".

Itse näen älyn ja älykkyyden ensisijaisesti prgamaattisena ominaisuutena: älykkyyttä on pärjätä hyvin mahdollisimman monessa erilaisessa ja vaihtuvassa ympäristössä. Määritelmällisesti jokainen meistä elää suurimman osan elämästään ns. "arjessa", joten kyse on pohjimmiltaan arjessa pärjäämisestä ja menestymisestä.

Toisaalta, monet meistä tuntevat tapauksia joissa henkilön ÄO on huomattavan korkea, mutta kapasiteettinsa suoriutua arjesta on rajoittunut. Onko silloin kyse aidosti älykkäämmästä ihmisestä, vai ainoastaan korkeamman ÄO:n omaavasta ihmisestä?

Hieman ontuvana vertauksena, koen että ÄO on kuin moottorin kyky tuottaa kierroksia - se voi olla korkeampi tai matalampi - mutta korkeampi kierroskapasiteetti ei ole yhtä kuin parempi auto. "Paras" auto on se joka toimii toivotulla tavalla ympäristöstä riippum

Ihan hyvä vertaus. Yksi perheenjäsen on kuulunut promilleen älykkyyden puolesta (siis korkeimpaan). Ei pärjännyt elämässä kovin hyvin ja kuoli jo 53v. Oli kyllä ehtinyt alkoholisoitua, mutta oli juomatta viimeiset ajat ja kuolinsyytä ei löytynyt. Lausunto oli: kuoli haluttomuuteen elää. 

Toinen perheenjäsen ollut lapsinero. Älykkyyttään pääsi opiskelemaan teoreettista fysiikkaa. Oli nuorten shakkimestari kansainvälisesti ym. Nuorena aikuisena sairastui skitsofreniaan. On hoitanut perustyönsä ihan kunnialla, mutta kaikennäköistä haastetta ollut. Nyt ei voi mennä sairaalahoitoon fyysisten vaivojen takia, koska edellisen kerran sieltä passitettiin pakkohoitoon.

Omien lasten kohdalla pelkäsin tällaista superälykkyyttä. Onneksi ovat ihan normiälykkäitä. Tosin sosiaalisesti taas niin lahjakkaita, että se on vienyt elämässä pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Jako meihin ja muihin, kun et itse sovi mihinkään. Otetaan nyt vaikka kolme esimerkkiä:

1. Olet kolmessa asiassa samalla kannalla ryhmän A kanssa ja eri kannalla kuin ryhmä B. Muut ryhmässä A ovat kuitenkin eri mieltä neljännestä asiasta, josta oletkin samaa mieltä ryhmän B kanssa. Kaikki kuitenkin olettavat, että olet kaikessa samaa mieltä ryhmän A kanssa, koska sinuun on lyöty leima A. Lisäksi jos ryhmä A saa tietää, että oletkin "väärää" mieltä siitä yhdestä asiasta, olet petturi.

2. Jos et ota mitään vahvoja puolia missään asiassa (tai jossain asiassa), kuulut ryhmä A:n mielestä automaattisesti ryhmään B, ja ryhmä B:n mielestä ryhmään A. Jäät siis ulkopuolelle kaikesta. Tämä siis jos tuot kantasi jostain asiasta esille. Jos pidät suusi kiinni kaikesta ja hymyilet vaan, voit hyvin hengailla kummankin ryhmän kanssa, mutta tämä ei ole kiinnostavaa etkä saa siitä mitään. 

3. Sinulla on selkeä, hy

En tiedä, onko tää eriytyminen tiettyihin ryhmiin vain tämän ajan ongelma. Mutta ongelma se mielestäni on. Ystävien kanssa huomaan, ettei vakavista asioista edes keskustella (ryhmässä ainakaan), kun niin moni kokee kiusallisena sen, että saatamme omata eri näkemyksiä keskenämme. 

Yleisesti yhteiskunnassa ihmiset jaetaan hyvin nopeasti meihin tai heihin. Ja sit kun jako on tehty, mitään ei kuunnella tai ollaan eri mieltä varmuuden vuoksi. Tällä palstalla sen näkee erityisesti. Se on harmi, kun alunperin tänne tulin saadakseni ymmärrystä eri tavoin ajatteleviin. Mutta jos esität "väärän" näkemyksen, pääset henkilökohtaisen nollauksen kohteeksi.

Kaikkihan me ollaan keskivertoa älykkäämpiä.

Keskivertoa älykkäämpi ei kuluta aikaa kirjoittamalla vauvapalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Keskivertoa älykkäämpi ei kuluta aikaa kirjoittamalla vauvapalstalle.

Silloin kun sille päälle sattuu...

Mä olen testien mukaan keskivertoa älykkäämpi mutten silti ole pärjännyt elämässä. Muutaman kerran olen yliopistoon päässyt mutten ole saanut suoritettua tutkintoa psyykkisten ongelmien ja muiden hankaluuksien takia. Sairastuin psykoosisairauteen vähän alle kolmekymppisenä ja siitä lähtien elämä on ollut sairauden kanssa kamppailua. Oikeastaan minulla on ollut psyyken kanssa hankaluuksia jo lapsuudesta asti mikä on seurausta traumaattisista kokemuksista. Tällä hetkellä olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Onhan noita vaikeuksia. Tosin suurin osa niistä johtuu "huonosta" kasvatuksesta ja mielenterveysongelmista, ei älykkyydestä niinkään.

- Jatkuva itse-epäily. Tuntuu, että hahmotan hirveän määrän eri vaihtoehtoja kaikkeen, ja sen takia epäilen helposti itseäni ja ratkaisua, johon olen päätynyt. Esimerkiksi töissä huomaan, että nämä selvästi vähemmän älykkäät keksivät yhden ratkaisun, joka on mielestään hyvä, ja mennä posottavan tästä ratkaisusta kiinnipitäen. Aivan sama, kuinka huono se olisi.

- Tunne potentiaalin hukkaanheitosta. Olen aina odottanut itseltäni paljon. Erilaisten terveysongelmien vuoksi en ole koskaan menestynyt yhtikäs missään, mikä on lähellä katkeroittaa. Tuntuu, että itsellä olisi niin paljon enemmän annettavaa, kun vain saisi elämän raiteilleen.

- Turhautuminen tyhmempiin ihmisiin. Esimerkiksi töissä tämä on ihan hirveää. Lisäksi nämä vähemmän älykkäät reppanat eivät tajua, että joku voi olla heitä selvästi tehokkaampi... Siitä syntyy ihan ihmeellistä kyräilyä ja kyttäilyä. Ylipäänsä olen todella turhautunut työssäni, sillä se on todella tylsää ja suorittavaa. Parempia duuneja on vain hyvin vaikeaa löytää ilman näyttöjä osaamisesta.

Se että tajuaa ettei kukaan välitä vittuakaan, niitä kiinnostaa vain oma etu.

Vierailija kirjoitti:

Se että tajuaa ettei kukaan välitä vittuakaan, niitä kiinnostaa vain oma etu.

Mutta onko se merkki tyhmyydestä, jos luonne on itsekäs ja merkki älykkyydestä, jos tiedostaa sen itsekkyyden, eikä itse ole sitä? Moni on ihan oikeasti tullut elämässään niin usein hyväksikäytetyksi, että kyynistyminen johtaa itsekkyyteen pakostakin. 

Kenen etua muiden pitäisi lopulta ajatella, jotta olisi oikein? Sinun, yhteisön, oman maan, Euroopan, ihmiskunnan? Mitä jos ne ovat ristiriidassa? 

Luulen ettei se ettei kukaan välitä, on raskasta ihan kaikille. Tyhmimmästä siihen kaikkein älykkäämpään, Kun ymmärtää, että se välinpitämättömyys kohdistuu itseensä, oma ego saa kolauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmiset usein tivaavat minulta kyllä tai ei kantaa vaikka johonkin ilmiöön ja kun en sellaista anna, niin aletaan tivaamaan, että miksen uskalla sanoa omaa mielipidettäni. Kun sitten alan selittämään miten ja miksi tässä ilmiössä ei oikein voi olla selkeää kyllä tai ei kantaa, niin minua aletaan valistamaan siitä, että kyllähän sellainen on, että luin netistä joltain epämääräiseltä sivulta, että on näin ja näin. Koita siinä sitten olla. Kun sitten sanon ettei sen sivun lähteet ole luotettavia, niin siitä päätellään, että olen siis ehdottomasti vastakkaisessa leirissä ja minulle kerrotaan, että ihan hyvin olisit voinut sanoa sen sen heti.

 

Jotenkin jo lapsena tajusin hyvin helposti miten monessakaan asiassa ei yksinkertaisesti voi olla mitään selkeää vastausta ja silloin jo törmäsin tähän outoon ihmiskulttuuriin piirteeseen, että hirveän monen ihmisen mielest

Se, että sinä teet pitkän monologin asiasta, joka ei edes ole mielipiteesi tulkitaan helposti opettamiseksi, saarnaamiseksi tms. Luettelet tosiasioita, joita moni tietää jo ehkä ennestään. Ei muita kiinnosta sinun tietosi, sinun ajattelusi miksi muuta ajattelevat niinkuin ajattelevat, vaan sinun mielipiteesi siihen mistä puhutaan.

Selkeästi haluat pohtia ja muita kiinnostaa vain mielipiteesi ja nyt tulkitset sen sitten muiden älykkyyden puutteeksi. Minusta se on aika ymmärrettävää, että jostain aiheesta intohimoisesti myönteiseen sävyyn keskustelevan tyypin jutut tulkitaan lopulta, että hän on sitä mieltä, jopa älykkäiden puolelta. Sinä et ehkä halua sanoa mielipidettä, ehkä et tiedä sitä tai ehkä koet sen niin ristiriitaiseksi asiaksi ettei siitä voi olla selkää mieltä, mutta moni haluaa sen joo tai ei vastauksen. Ei pitkiä saarnoja kaikista kulmista ja pohdintojen sijaan ja ehkä kannattaisi vaan sanoa, että omat tiedot ovat liian ristiriidassa, jotta voisi yrittää edes antaa vastausta. Varsinkin älykkään luulisi turhauttavan tuollaisesta asian ympärillä pyörimisestä.

 

Nykyisin halutaan kuulla vain se oikea vastaus, se mitä kysyjä ajattelee oikeasti. Ei mitään paholaisen asianajaja tarinoita. Itse ole politiikan kohdalla suoraan alkanut sano etten seuraa, en aio enää koskaan äänestää, eikä minulla ole enää mitään hajua mistään politiikan asiasta. Se ei ole totta, mutta nykyilmapiirissä ei voi enää sanoa mitään, koska aina jokin ärsyttää jotain henkilöä ja on valmis hyökkäämään sen takia, mutta itse en koe edes sitä äly vain suvaitsemattomuus kysymykseksi.



 Se on totta, että ihmsillä on vaikeuksia kuvitella mitä joku toinen voisi ajatella. Monelle se on jopa vaikeaa ymmärtää, että eri maissa on eri lainsäädäntö, joka johtuu sen maan ajattelutavoista. Tämä näkyy täysin vaikka länsimaalaisten ymmärtämättömyydestä määrättyjen maiden kulttuureihin esimerkiksi. Mutta monen jopa vähemmän älykkään kohdalla matkailu ja kokemus saattaa parantaa  tuota tilannetta,

 

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita vaikeuksia. Tosin suurin osa niistä johtuu "huonosta" kasvatuksesta ja mielenterveysongelmista, ei älykkyydestä niinkään.

- Jatkuva itse-epäily. Tuntuu, että hahmotan hirveän määrän eri vaihtoehtoja kaikkeen, ja sen takia epäilen helposti itseäni ja ratkaisua, johon olen päätynyt. Esimerkiksi töissä huomaan, että nämä selvästi vähemmän älykkäät keksivät yhden ratkaisun, joka on mielestään hyvä, ja mennä posottavan tästä ratkaisusta kiinnipitäen. Aivan sama, kuinka huono se olisi.

- Tunne potentiaalin hukkaanheitosta. Olen aina odottanut itseltäni paljon. Erilaisten terveysongelmien vuoksi en ole koskaan menestynyt yhtikäs missään, mikä on lähellä katkeroittaa. Tuntuu, että itsellä olisi niin paljon enemmän annettavaa, kun vain saisi elämän raiteilleen.

- Turhautuminen tyhmempiin ihmisiin. Esimerkiksi töissä tämä on ihan hirveää. Lisäksi nämä vähemmän älykkäät reppanat eivät tajua,

Ymmärrän tunteesi ja turhautumisesi. Tämä on kyllä mahtava vertaistukiketju. 

Iso raskas pää. 

Vierailija kirjoitti:

Olen neron ja hullun välimailla, nyt siellä hulluuden puolella. Aika raskasta.

Onko jotain lääkitystä?

Meneekö pian ohi vai onko jaksot pitkiä?

Lähes kaikki luulevat olevansa älykkäämpiä kuin muut. Mensan testikin kertoo vain yhdenlaisesta älykkyydestä. 

Keskivertoa tyhmempi, mies 48 v. Kaikki pitää tehdä kantapään kautta, kuluu hirveä määrä sukkia kun kantapäät vähän väliä rikki ja reiät.

ei mikään..älyhän painaa 0 grammaa