Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?
Minulle henkilökohtaisesti se, että osaan hahmottaa asiat suurina kokonaisuuksina, joissa monet tekijät vaikuttavat toisiinsa ja jotka harvoin ovat kovin mustavalkoisia tai joko-tai. Näin on usein esim. poliittisten tai eettisten kysymysten kanssa. On jotenkin tuskastuttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, että populistiset one-linerit purevat keskivertoihmisiin paljon tehokkaammin, eivätkä he edes halua ajatella asioita monelta kantilta. Muita?
Kommentit (1229)
Maailmantuska. Koen liian syvällisesti. Oppositiossa systeemin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi kysyä asiaa mielummin REILUSTI keskivertoa älykkäämmiltä. Joku reilu satasen äo tai edes alle 120:n ei välttämättä ole vielä mitään ihmeellistä...
Kelpaako mun 138 ? Ja joo on testettu. Mä huomasin sen jo lapsena, että olin aina ekana valmis ja ärsytti odottaa muuta luokkaa. Ja opin nopeasti kaikkea. Seurustelukumppanien kanssa yritin tyhmentää itseäni, että kelpaisin! Kunnes tajusin, että mähän olen hyvä, ei mun tartte muuttaa itseäni. Sitten testit osoitti sen saman. Onneksi mun suvussani on samalaisia, joten en tylsisty enää. Kumppanin kanssa pitää joskus pidätellä, ettei sen ego kärsi. Maailmantuska on totta, mietin monesti, mitä oikeasti tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä. Ja uskonnot naurattaa mua, säälittää ne ihmiset, joita viedään kuin pässiä narussa. Pitäsiköhän perustaa oma uskonto? Maailman pelastajat? Tuutteko mukaan?
N61
Älykäs ei koe maailmantuskaa vaan rautaisella logikalla on tunteen tavoittamattomissa. Maailmantuska on osoitus siitä että ei ole nopea tekemään älyllisiä ratkaisuja ja lopultakin oma ajattelu on ajautunut kaaokseen ja voisi sen lantin kaivaa esiin ja se määräisi seuraavan toimenpiteen.
Minulla on korkea matemaattis-looginen älykkyys, mutta olen kuitenkin onneton, koska en osaa pitää puoliani. Rillinörttikin voi joutua elukoiden raadeltavaksi. Olisin mielummin bitch jolle ei olisi tapahtunut pahaa.
En oo keskivertoa älykkäämpi mutta ei jaksa kuunnella jotka puhuu hitaasti ja pitkään. Huom itsestäänselvyyksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt testiä mutta melko varmasti en ole keskivertoa älykkäämpi. Silti minua ärsyttävät samat asiat ja minulla on kaikki samat ongelmat kuin kaikilla ketjuun vastanneilla nro 2:ta lukuun ottamatta.
Tämä keskustelu on hauska, tykkäysten perusteella valtaosa ihmisistä pystyy samaistumaan keskivertoa älykkäämpien ongelmiin. Voisi vetää johtopäätöksen, että dunning-kruger -efekti on läsnä, joko kommentoijilla, tykkääjillä tai molemmilla.
Älykäs ihminen ei anna minkään sortin painoarvoa tykkäyksille vauvapalstalla, koska ymmärtää, että niitä voi manipuloida ja niitä on jo manipuloitu varsin räikeästi tässäkin keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet taitavat sekoitella älykkyyttä ja tyhmyyttä poliittisiin yms. mielipide-eroihin. 'Koska minulla on todettu korkea äö/koska tiedän olevani älykäs, kaikki ajatukseni ovat älykkyden tuotosta, myös ajatukseni hallituksesta ja työttömyydestä ja Natosta ja eriävät puheet ovat ei-älyn osoitus.'
mensa kirjoitti:
juttu 189 kuvaile mensan testin alkua ja loppua. muuten valehtelet.
No en todellakaan muista, siitä on jo niin monta vuotta aikaa. Ehkä muistan tuloksenki väärin, mutta sen muistan, että olisin muka ylittänyt Mensan rajan. Ajattelin vaan, että höpö höpö nettitestit on tehty helpommaksi, että porukat innostuu oikeihin testeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi kysyä asiaa mielummin REILUSTI keskivertoa älykkäämmiltä. Joku reilu satasen äo tai edes alle 120:n ei välttämättä ole vielä mitään ihmeellistä...
Kelpaako mun 138 ? Ja joo on testettu. Mä huomasin sen jo lapsena, että olin aina ekana valmis ja ärsytti odottaa muuta luokkaa. Ja opin nopeasti kaikkea. Seurustelukumppanien kanssa yritin tyhmentää itseäni, että kelpaisin! Kunnes tajusin, että mähän olen hyvä, ei mun tartte muuttaa itseäni. Sitten testit osoitti sen saman. Onneksi mun suvussani on samalaisia, joten en tylsisty enää. Kumppanin kanssa pitää joskus pidätellä, ettei sen ego kärsi. Maailmantuska on totta, mietin monesti, mitä oikeasti tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä. Ja uskonnot naurattaa mua, säälittää ne ihmiset, joita viedään kuin pässiä narussa. Pitäsiköhän perustaa oma uskonto? Maailman pelastajat? Tuutteko mukaan?
N61
Älykäs ei koe maailmantuskaa vaan rautaisella logikalla on tunteen tavoittamattomissa. Maailmantuska on osoitus siitä että ei ole nopea tekemään älyllisiä ratkaisuja ja lopultakin oma ajattelu on ajautunut kaaokseen ja voisi sen lantin kaivaa esiin ja se määräisi seuraavan toimenpiteen.
Mutta katsos, kun älykkäätkin lisääntyvät ja saavat lapsia ja lapsenlapsia. Heidän kohtalonsa murehduttaa, voiko mummo tehdä jotain? Kun näköjään kukaan muu ei ota vastuuta tai viitsi tehdä? Älykkyys ei sulje pois tunteita!
Tässä ketjussa on älykkyydestä aika kirjava määrä määritelmiä, jotka eivät liity siihen testeillä mitattavaan ilmiöön joko ollenkaan tai sitten vain mutkan kautta (eli on muitakin selittäviä tekijöitä). Monet esittävät oletuksia, joissa älykkäällä ihmisellä on tietynlaiset ajatukset, persoonallisuus, poliittinen kanta, kiinnostuksen kohteet ja myöskin tietynlaiset ongelmat. Älykkyys myös samaistetaan viisauteen tai lukeneisuuteen eikä tässäkään ole väistämätöntä yhteyttä. Tietysti jos aivot toimivat nopeammin, ehtii ajatella useampia ajatuksia tunnin aikana. Kaksi ihmistä voi esim. kumpikin uhrata 140 ajatusta Siltsun huumekohulle, minkä jälkeen kumpikin kyllästyy miettimään asiaa, mutta älykäs ehtii miettiä ehkä vielä jotain muutakin. Mutta tuo jokin muu ei välttämättä ole kvanttifysiikkaa vaan esim. jotain kukkasia. Nykymaailmassa voi myös löytää aivoilleen rajattomasti yhdentekeviä virikkeitä. Myöskään ajattelutapa ei ole älykkyyttä, esim. usko logiikan ylivoimaisuuteen tai se, että keskittyy hakemaan yhtä olennaista ratkaisua monien vaihtoehtojen välillä pallottelun sijaan. Älykäs ihminen voi myös olla manipuloitavissa tai uskoa mitä eriskummallisimpiin asioihin riippuen taustasta.
Olen itse kohtalaisen älykäs, mutta on vaikea sanoa mikä siinä on raskainta. Ei minulla ole ongelmaa joka johtuisi pelkästään tai ensisijaisesti älykkyydestäni. Joo, joskus on vaikea olla ihmisten kanssa, joilla on kovin pieni elämänpiiri tai vähän kiinnostuksenkohteita. Mutta mielestäni tämä liittyy enemmän persoonallisuuteeni (johon älykkyys on tietysti osaltaan vaikuttanut) kuin älykkyyteen suoraan. Vaikka kaikenlaisia testejä voidaankin tehdä, on sen sosiaalisia vaikutuksia pohdittaessa vaikea erottaa älykkyyttä muista persoonaan liittyvistä asioista, joihin vaikuttavat kaikenlaiset kulttuurilliset tekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi hankalimmista asioista on ajoittainen päättämisen vaikeus, kun asioita pystyy puntaroimaan niin monesta suunnasta. Joskus olisi ihanaa vain sukeltaa pää edellä asioihin pelkän pinnallisen näkemyksen varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi kysyä asiaa mielummin REILUSTI keskivertoa älykkäämmiltä. Joku reilu satasen äo tai edes alle 120:n ei välttämättä ole vielä mitään ihmeellistä...
Kelpaako mun 138 ? Ja joo on testettu. Mä huomasin sen jo lapsena, että olin aina ekana valmis ja ärsytti odottaa muuta luokkaa. Ja opin nopeasti kaikkea. Seurustelukumppanien kanssa yritin tyhmentää itseäni, että kelpaisin! Kunnes tajusin, että mähän olen hyvä, ei mun tartte muuttaa itseäni. Sitten testit osoitti sen saman. Onneksi mun suvussani on samalaisia, joten en tylsisty enää. Kumppanin kanssa pitää joskus pidätellä, ettei sen ego kärsi. Maailmantuska on totta, mietin monesti, mitä oikeasti tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä. Ja uskonnot naurattaa mua, säälittää ne ihmiset, joita viedään kuin pässiä narussa. Pitäsiköhän perustaa oma uskonto? Maailman pelastajat? Tuutteko mukaan?
N61
Älykäs ei koe maailmantuskaa vaan rautaisella logikalla on tunteen tavoittamattomissa. Maailmantuska on osoitus siitä että ei ole nopea tekemään älyllisiä ratkaisuja ja lopultakin oma ajattelu on ajautunut kaaokseen ja voisi sen lantin kaivaa esiin ja se määräisi seuraavan toimenpiteen.
Mutta katsos, kun älykkäätkin lisääntyvät ja saavat lapsia ja lapsenlapsia. Heidän kohtalonsa murehduttaa, voiko mummo tehdä jotain? Kun näköjään kukaan muu ei ota vastuuta tai viitsi tehdä? Älykkyys ei sulje pois tunteita!
Idioottien mielestä rajaa. Heille maailma on mustavalkoinen: on vain järki taikka tunteet. Siksi tunneälykkyys on heille täysin käsittämätön ja naurettava asia. Koska eihän ihminen voisi yhtä aikaa olla sekä looginen, että lahjakas tunnepuolen asioissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi hankalimmista asioista on ajoittainen päättämisen vaikeus, kun asioita pystyy puntaroimaan niin monesta suunnasta. Joskus olisi ihanaa vain sukeltaa pää edellä asioihin pelkän pinnallisen näkemyksen varassa.
Joskus minusta tuntuu että ihmiset tekevät erityisesti ihmissuhdeasioissa just noin. Tai siis pariutuvat tuolla tavalla. Itse taas jahkaan ihan liikaa. Ei tule eroja mutta eipä tule suhteitakaan, tiedä sitten onko tää hyvä vai huono vaihtoehto näin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on Mensan jäsen ja hän sanoo monesti, että häntä tuskastuttaa asioiden vatvominen. Vaikka asioilla on monta puolta (jos kyseessä ei ole eksakti tiede), useimmille asioille kuitenkin on yksi tai muutama optimaalinen ratkaisu. Ehkä se johtuu siitä, että kykenee nopeasti yhdistelemään tiedossa olevat faktat ja muodostamaan johtopäätöksiä, kun muut eivät samaan pysty ja siksi vatvovat loputtomiin tätä toisaalta-toisaalta.
Ja yleensä vielä vatuloidaan tuskastuttavasti asioiden vierestä, kun ei ymmärretä tilanteen kannalta oleellisia asioita, vaan takerrutaan mitä ihmeellisimpiin lillukanvarsiin.
"Optimaalinen" ratkaisu on useinkin tunne joka kumpuaa jonkinasteisesta luonnehäiriöstä. Töissä tulee aina silloin tällöin tämmöisiä ihmisiä vastaan joille on hyvin tärkeää että asiat tehdään niinkuin he sanovat. En nimittäisi tätä optimaaliseksi ratkaisuksi. Minä katson asiaa kokonaisuuden kannalta ja en ala tappelemaan luonnehäiriöisen kanssa niin kauan kuin ratkaisu ja lopputulos on hyvä oli se saavutettu sitten tavalla tai toisella.
Muutenkin on vaikea ja usein mahdoton jälkikäteen tietää onko joku valinta ollut optimaalinen.
Pitää myös ymmärtää, että harvoin ratkaisu on kaikilta kannoilta ja kaikkien osalta optimaalinen. Mutta kun ratkaisuja on tehtävä, on aika helppoa nähdä siihen vaikuttavat asiat, punnita näiden suhteita ja päätyä parhaaseen ratkaisuun sillä hetkellä ja niillä tiedoilla, eettisiä seikkoja unohtamatta. Kun faktat on huomioitu, tämä on yksinkertaista. Vatuloinnin ongelma on, ettei faktoja edes tiedosteta, vaan jankataan jostain asiaan liittymättömästä sivujuonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/huippualykkaita-yhdistaa-muutama-yht…
Huippuälykkäitä yhdistää muutama yhteinen piirre
24.7.2016 15:00
Tutkimus
Business Insider listasi kahdeksan piirrettä, jotka yhdistävät huippuälykkäitä ihmisiä.
1. He ovat erittäin sopeutuvaisia
Älykkäät ihmiset ovat joustavia ja kykenevät menestymään monenlaisissa tilanteissa.
Tuore psykologian tutkimus tukee väitettä. Älykkyys on sitä, että pystyy muuttamaan omaa käytöstään voidakseen selviytyä tehokkaammin eri ympäristöissä, tai mahdollisesti muuttamaan itse ympäristöä.
2. He ymmärtävät, etteivät tiedä kaikkea
Älykkäimmät ihmiset kykenevät myöntämään, jos he eivät tiedä jotain asiaa. Älykkäät ihmiset eivät pelkää kertoa sitä, etteivät tiedä. Tietämättömyyden myöntäminen avaa oven asian oppimiselle.
Justin Krugerin ja David Dunningin klassisen tutkimuksen mukaan ihminen on sitä älykkäämpi, mitä vähemmän hän yliarvioi omia kognitiivisia kykyjään.
3. He ovat kyltymättömän uteliaita
Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan lapsuusiän älykkyyden ja kokemuksille avoimuuden välillä on olemassa yhteys. Tämä myös tukee älyllistä uteliaisuutta aikuisiällä.
4. He ovat mieleltään avoimia
Älykkäät ihmiset eivät pakene uusia ideoita tai mahdollisuuksia. Älykkäät ihmiset ovat halukkaita hyväksymään ja pohtimaan useita näkökulmia ja ovat avoimia vaihtoehtoisille ratkaisuille.
Samaan aikaan älykkäät ihmiset ovat myös tarkkoja sen suhteen, mitä ideoita ja näkemyksiä he omaksuvat.
Psykologien mukaan mieleltään avoimet ihmiset pärjäävät parhaiten erilaisissa älykkyystesteissä.
5. He viihtyvät itsekseen
Älykkäät ihmiset ovat hyvin individualistisia. Tuore tutkimuspaljastaa, että älykkäät ihmiset nauttivat muita vähemmän sosiaalisista tilanteista ja ystävien kanssa olemisesta.
6. Heillä on korkea itsekuri
Älykkäät ihmiset pystyvät selättämään impulsiivisuuden suunnittelemalla, selkeyttämällä tavoitteita, tutkimalla vaihtoehtoisia toimintatapoja ja pohtimalla seurauksia ennen toimintaa.
Myös tutkijat ovat löytäneet yhteyden itsekurin ja älykkyyden väliltä. Vuoden 2009 tutkimuksesta selviää, että älykkäät ihmiset valitsevat ennemmin suuren palkinnon myöhemmin, kuin pienen palkinnon välittömästi.
7. He ovat todella hauskoja
Älykkäillä ihmisillä on hyvä huumorintaju. Tutkimuksen mukaan ne ihmiset, jotka tekivät hauskempia kuvatekstejä sarjakuviin, saivat parempia tuloksia verbaalista älykkyyttä mittaavista testeistä.
8. He ovat ymmärtäväisiä muiden kokemuksia kohtaan
Älykkäät ihmiset voivat melkein tuntea sen, mitä toiset tuntevat tai ajattelevat. Jotkut psykologit väittävät, että empaattisuus on keskeistä tunneälykkyydelle. Tunneälykkäät ihmiset ovat tyypillisesti halukkaita juttelemaan ihmisille ja oppimaan heistä uusia asioita.
Lähde: Business Insider
Vierailija kirjoitti:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/huippualykkaita-yhdistaa-muutama-yht…
Huippuälykkäitä yhdistää muutama yhteinen piirre
24.7.2016 15:00
Tutkimus
Business Insider listasi kahdeksan piirrettä, jotka yhdistävät huippuälykkäitä ihmisiä.
1. He ovat erittäin sopeutuvaisia
Älykkäät ihmiset ovat joustavia ja kykenevät menestymään monenlaisissa tilanteissa.
Tuore psykologian tutkimus tukee väitettä. Älykkyys on sitä, että pystyy muuttamaan omaa käytöstään voidakseen selviytyä tehokkaammin eri ympäristöissä, tai mahdollisesti muuttamaan itse ympäristöä.
2. He ymmärtävät, etteivät tiedä kaikkea
Älykkäimmät ihmiset kykenevät myöntämään, jos he eivät tiedä jotain asiaa. Älykkäät ihmiset eivät pelkää kertoa sitä, etteivät tiedä. Tietämättömyyden myöntäminen avaa oven asian oppimiselle.
Justin Krugerin ja David Dunningin klassisen tutkimuksen mukaan ihminen on sitä älykkäämpi, mitä vähemmän hän yliarvioi omia kognitiivisia kykyjään.
3. He ovat kyltymättömän uteliaita
Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan lapsuusiän älykkyyden ja kokemuksille avoimuuden välillä on olemassa yhteys. Tämä myös tukee älyllistä uteliaisuutta aikuisiällä.
4. He ovat mieleltään avoimia
Älykkäät ihmiset eivät pakene uusia ideoita tai mahdollisuuksia. Älykkäät ihmiset ovat halukkaita hyväksymään ja pohtimaan useita näkökulmia ja ovat avoimia vaihtoehtoisille ratkaisuille.
Samaan aikaan älykkäät ihmiset ovat myös tarkkoja sen suhteen, mitä ideoita ja näkemyksiä he omaksuvat.
Psykologien mukaan mieleltään avoimet ihmiset pärjäävät parhaiten erilaisissa älykkyystesteissä.
5. He viihtyvät itsekseen
Älykkäät ihmiset ovat hyvin individualistisia. Tuore tutkimuspaljastaa, että älykkäät ihmiset nauttivat muita vähemmän sosiaalisista tilanteista ja ystävien kanssa olemisesta.
6. Heillä on korkea itsekuri
Älykkäät ihmiset pystyvät selättämään impulsiivisuuden suunnittelemalla, selkeyttämällä tavoitteita, tutkimalla vaihtoehtoisia toimintatapoja ja pohtimalla seurauksia ennen toimintaa.
Myös tutkijat ovat löytäneet yhteyden itsekurin ja älykkyyden väliltä. Vuoden 2009 tutkimuksesta selviää, että älykkäät ihmiset valitsevat ennemmin suuren palkinnon myöhemmin, kuin pienen palkinnon välittömästi.
7. He ovat todella hauskoja
Älykkäillä ihmisillä on hyvä huumorintaju. Tutkimuksen mukaan ne ihmiset, jotka tekivät hauskempia kuvatekstejä sarjakuviin, saivat parempia tuloksia verbaalista älykkyyttä mittaavista testeistä.
8. He ovat ymmärtäväisiä muiden kokemuksia kohtaan
Älykkäät ihmiset voivat melkein tuntea sen, mitä toiset tuntevat tai ajattelevat. Jotkut psykologit väittävät, että empaattisuus on keskeistä tunneälykkyydelle. Tunneälykkäät ihmiset ovat tyypillisesti halukkaita juttelemaan ihmisille ja oppimaan heistä uusia asioita.
Lähde: Business Insider
Kehtaan väittää että tunnistin itseni kaikista muista paitsi itsekurista. Käytän nautinto- ja päihdeaineita surutta. En oikein ymmärrä mikä palkinto se pitkäkestoinen elämä minulle erakolle olisi, jos sen hinta on jatkuva kiemurteleminen ja ankeus. Elän elämääni kuolemaa pelkäämättä ja sitä uteliaana odottaen.
En ole oikein ihmisrakas olento ja minua vähän turhauttaa tällä planeetalla mädäntyminen ja kaiken pelleilyn seuraaminen. Surettaa kun luonto ja eläimet eivät ole arvossaan suurimmalle osalle luomakunnan "kruunuja"
Vierailija kirjoitti:
Anonyymisti tähän voin vastata, mutta arkielämässä harvoin korostan älykkyyttäni. Ap muotoili jo hyvin pääasiallisen ketutuksen aiheen. Ihmiset kiihtyvät nollasta sataan jonkin yksittäisen havainnon perusteella eivätkä jaksa/osaa harkitusti punnita ilmiön taustalla vaikuttavia moninaisia asioita. Usein myös ahdistaa tieto siitä, että maailman politiikkaa johtavat itseäni tyhmemmät ihmiset (minkä erityisesti nykypäivänä kyllä helposti huomaakin).
Niin jos tarkoitit sitä jenkkilän tyyppiä niin ehkä olet itsekin sortunut tuoho nollasta sataan juttuun. Jannu voi olla silti älykäs vaikka käyttäytyy rumasti ja opiskelee asioita omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kielellisesti aika paljon keskivertoa lahjakkaampi, minusta tuli toimittaja ja teen juttuja aika vaativiin lehtiin. Vieraissa kielissä en ole kovinkaan hyvä, vaikka lahjakkuusprofiilin perusteella voisi muuta odottaa. Maalaiskoulussa 80-luvulla ei niin kovin syvällistä opetusta saanut. Olen myös laiska, enkä jaksanut koskaan päntätä saksankielen sukuja niin, että olisin ne oikeasti oppinut.
Laiskuus on minulla leikannut ison osan menestyksestä, jonka olisin voinut lahjakkuuden perusteella ehkä saavuttaa. Olen myös herkkä ja jonkin verran traumatisoitunut, joten tarvitsen paljon omaa aikaa ahdistuksen käsittelyyn.
Myös lapseni ovat kielellisesti hyvin lahjakkaita. Heillä sujuu äidinkielen ohella myös englanti erittäin hyvin, koska he ovat kasvaneet internetin englanninkielisessä maailmassa. Muiden kielien osaamista verottaa laiskuus, joka sekin on ilmeisesti jotenkin perinnöllistä.
Lapsena ja nuorena olin monesti ihmisten mielestä outo. Aikuisena olen oppinut juttelemaan ihmisten kanssa niistä asioista, mistä kunkin kanssa voi jutella ja olen siinä käsityksessä, että minusta aika usein pidetään.
Minäkin olen kielellisesti lahjakas vaikka vieraat kielet eivät ole hallussa. Lahjakkuuteni ilmenee laajana sanavarastona ja kirjoittamisnopeutena, sekä luetun ymmärtämisenä. Pohdin paljon sanojen etymologioita ja pystyn halutessani kikkailemaan hienostikin. Oikeinkirjoitus ei ole se issue minulle, koska tehokkuus.
Olen myös traumatisoitunut, herkkä ja tarvitsen sitä omaa aikaa paljon. Siis oikeasti tarvitsen muihin verrattuna paljon.
Laiskaksi en itseäni koe, vaan motivoitumisongelmaiseksi. Kun innostun jostain en voi lopettaa. Saatan rehkiä tolkuttomastikin.
Tuli tuosta 80-luvun maalaiskoulusta mieleen palstan ketju 70-luvulla syntyneiden äideistä. Se kannattaa lukea kokonaan se ketju. Pistää tosissaan ajattelemaan omaakin elämäänsä ja kokemuksiaan sosiologisesta ja laajemmasta näkökulmasta.
Tai jos ei ole valmis käsittelemään suuria vihan ja raivon tunteita, niin ei kannatakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun ÄO:ni on siinä 146: hujavilla. En oikein voi samaistua noihin edellä esitettyihin ajatuksiin. Erittäin oudolta kuulostaa se, mitä joku sanoi ns harmaasta alueesta. Minusta päin vastoin asiat ovat paljon mustavalkoisempia kuin ihmiset yleensä ajattelevat; minun on helppo ymmärtää se oikea tai paras ratkaisu esim jossain poliittisessa kysymyksessä.
Siitä olen samaa mieltä, että yleensä ihmisillä on hassu käsitys siitä, millaiset ihmiset ovat älykkäitä, kuten esim kirjakieltä puhuvat ihmiset.
Todellisia älykkyyteen liittyviä ongelmia ovat minulle esim se, etten jaksa keskittyä samaan asiaan kovin kauaa vaan kyllästyn helposti. Mikään työ ei ole tuottanut minulle tyydytystä, koska ne eivät tarjoa riittävästi haastetta. Olen kiinnostunut liian monista asioista samanaikaisesti. En ole viitsinyt sanottavasti luoda ns uraa. Nykyään elätän itseni ja perheemme ihan mukavasti pörssikaupoilla.
Mulla on neljä yliopistotutkintoa eri aloilta loistavin arvosanoin ja osaan lähes kymmentä kieltä mukaanlukien latinat ja klassiset kreikat. Ymmärrän myös esim auton ja kaikkien laitteiden toiminnan paljon yksityiskohtaisemmin kuin mieheni. Joudunkin aina riitoihin huoltamoäijien kanssa, koska tiedän asiat paremmin kuin he.
On totta että ihmisillä on aivan surullisen masentavan pöhköt käsitykseet siitä millainen on älykäs ihminen. Miten jotakin voi "pienesti häiritä" jos joku sanoo olevansa keskimääräistä älykkäämpi? Älykkyys ei todellakaan lakkaa olemasta ihmisen ominaisuutena sillä hetkellä kun hän toteaa sen ääneen.
Sitä paitsi keskimääräitä älykkäämpi ja huippuälykäs taitavat mennä puurojen ja vellien tavoin sekaisin.
Lähdin vastamaan tähän viestiisi alunperin siksi, kun olen utelias, millaisia ne riidat siellä huoltamolla olivat, ja miten ne dialogit sitten etenivät.
Muutenkin kaipaisin ketjuun enemmän sellaisia tarinoita ja oikean elämän esimerkkejä.
Alue: Aihe vapaa
"Optimaalinen" ratkaisu on useinkin tunne joka kumpuaa jonkinasteisesta luonnehäiriöstä. Töissä tulee aina silloin tällöin tämmöisiä ihmisiä vastaan joille on hyvin tärkeää että asiat tehdään niinkuin he sanovat. En nimittäisi tätä optimaaliseksi ratkaisuksi. Minä katson asiaa kokonaisuuden kannalta ja en ala tappelemaan luonnehäiriöisen kanssa niin kauan kuin ratkaisu ja lopputulos on hyvä oli se saavutettu sitten tavalla tai toisella.
Muutenkin on vaikea ja usein mahdoton jälkikäteen tietää onko joku valinta ollut optimaalinen.