Mikä siinä on, että ihmisten päähän ei mahdu ettei kaikilla ole tukiverkostoa?

Vierailija kirjoitti:

Inhottava sana toi tukiverkko

oikea sana on turvaverkko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat neuvolaikäisiä, ketään ei kiinnostanut tukiverkottomuutemme. Pyysin joskus ihan suoraankin apua, mutta ei, koska ei ole päihde- tai mt-ongelmia perheessä, mitään ei anneta. Onneksi laki muuttui pian tuon jälkeen.

Nyt kouluiässä terveydenhoitaja tenttaa, missä tukiverkot. :D Olin vitosluokkalaisen kanssa tarkastuksessa, kun jouduin täysin odottamatta tulilinjalle, luulin tämän asian tulleen käsitellyksi jo kymmenen vuotta sitten. Th kyseli ja toisteli, että mitäs jos molemmat sairastutte, kuka vie lapsia harrastuksiin kiireisenä päivänä, miten saatte omaa aikaa. Totesin, että olemme oppineet selviämään omillamme, se oli selvästi väärä vastaus. Koska en halua millekään huolilistalle, valehtelin lopulta, että on meillä ystäviä, jotka hoitavat lapsiamme. Se kelpasi.

Valehtelit lapsesi kuullen, että teillä on ystäviä...pitäisikö hälytyskellojen soida ja tehdä asialle jotain...

Meillä myös th kyseli perhetuttavista tytön terveystarkastuksessa ja kerroin totuudenmukaisesti, että meillä on paikkakunnalla yksi tuttavaperhe ja kauempana kolme tuttavaperhettä plus vanhemapani. Jokainen heistä auttaa niin ilossa kuin surussa. Myös pari sinkkuystävääni auttaisivat tositilanteessa. Kysyin siinä terveystarkastuksessa omalta tytöltäni, että mitä mieltä hän on meidän perheen sosiaalisista kontakteista. Hän vastasi, että voitaisiin enemmänkin kyläillä.

Itse en ottaisi omaa lastani mukaan valheeseen. Mitä mieltä oma lapsesi on siitä, että onko teillä läheisiä elämässänne. Onko hän tyytyväinen perheenne sosiaalisten kontaktien määrään.

Ei sitä asiaa selvitetä huvin vuoksi vaan lapsi saa lapsuudenperheestään valmiuden sosiaalisten kontaktien luomiseen ja ylläpitoon. Niitä tarvitaan koulussa, työelämässä ja elämässä.

Kyllä se lapsi pitää opettaa miten noiden kyselyjen kanssa pitää toimia.

Muuhun soopaasi en viitsi edes reagoida.

Minä ehkä vähän naiivina luulin, että voisin oikeasti muodostaa jonkun ihanan vastavuoroisen hoitoringin toisten äitien kanssa. Niinhän sitä aina sanotaan, että tukiverkoston voi rakentaa itse. Noh, tähän rinkiajatukseen suhtauduttiin aluksi ihan myönteisesti, mutta sitten tositilanteessa ketään ei olisi voinut yhtään vähempää kiinnostaa. Lähes kaikki saivat apua sukulaisiltaan eikä tarvetta kaveriavulle ollut. Toki hätätilanteissa autetaan, mutta ei tämä nyt ihan ideaalisti mennyt. Totta puhuen nyt kun esikoinen alkaa olla koululainen, olen itse niin puhki, etten jaksaisi ottaa enää yhtään ylimääräistä lasta hoitoon. On vaikea antaa, kun ei ole itse saanut.

Sukumme asuu satojen kilometrien päässä, joten heistä ei apua ole ollut. Muutimme aikoinaan töitten perässä pieneen kuntaan, joss turvaverkon muodostaminen oli mahdotonta. Nämä ihmiset ovat täällä sukujensa ja tuttaviensa kanssa niin tiiviisti yhdessä, että esim. vastavuoroiseen lastenvahtimisrinkiin ei kenelläkään ollut tarvetta. Tuota meininkiä ei usko, ennen kuin sen näkee ja kokee.

Onneksi lapsemme ovat jo aikuisia ja asumme nykyään muualla.

Vieläkin vihaan käsitettä turvaverkko.

Niin ja rahalla ostetut teinityttöjen lastenhoitokeikat ei ole turvaverkko.

Joku pölkkypää sätti ylhäällä että tukiverkottomat on tyhmiä sossulokkeja. Mistä jumalauta joku voi keksiä että tukiverkttomuus on KÖYHIEN ongelma?

Olemme totaalisen tukiverkoton perhe, kummatkin akateemisia, mulla jopa 2 akateemista tutkintoa, tienaan n. 100 000e vuodessa ja SILTI olemme tukiverkottomia.

Mikään palkattu apu ei tee tukiverkkoa, sillä ihan joka paikassa pitää tietää hoidon tarve 2-3vrk ennakkoon joten kun akuutti hätä iskee niin apua ei saa.

Olen joutunut synnyttämään yksin ilman miestä kun ei saatu hoitajaa (varallaolosta olisi pitänyt maksaa 2500eur viikko, ja siihen päälle se oikea hoitoaika). Hoivapalvelut kun laskuttaa siitä ”odottelustakin”. Samoin on ollut hirveitä tilanteita kun mies ulkomaan työmatkalla, itse jouduin sairaalaan vakavassa ja äkillisessä infektiossa, eikä mitään paikkaa mihin laittaa lapset kun kukaan ei auta. Sosiaalitoimen piti auttaa.

Meillä on kyllä kahdet isovanhemmat mutta kummatkaan ei auta, ikinä. Edes pahassa hädässä ei saa apua, toiset lyö luurin korvaan ja toiset sanoo että sori, autamme vain tyttären perhettä.

Myöskään palkattu lastenhoitaja ei tule lasten synttäreille tai tarhan sukulaisten päivään, ei soita jos ollaan sairasteltu pitkään, ei ole kiinnostunut lasten todistuksista jne.

Rahalla ei saa tukiverkkoa.

Ja tajutkaa nyt, vaikka on kouluttautunut, ahkera, työssäkäyvä, maksaa veroja, SILTI VOI OLLA TUKIVERKOTON!

Sorry kun huudan mutta v*tuttaa ajatustapa että tämä ongelma on vain jotenkin typerillä ja köyhillä ja sossulokeilla.

Tukiverkosto tulee siitä millaiseen kotiin satut tuurilla syntymään, onko vanhempasi julma vai lempeä, ihana vai psykopaatti, avulias vai lapsensa hylkäävä.

Vierailija kirjoitti:

Siis miks pitäis olla joku tukiverkko?

Meillä on 4 pientä lasta, työn perässä muutettu toiselle puolelle suomea, ollaan kyllä pakkallisiin tutustuttu mut ei he meidän tukiverkko ole.

Miksi sellaista edes tarvitaan?

Me hoidetaan muksut itse, ei notkuta baareissa yms me ei kertakaikkiaan tarvita ulkopuolisia lapsen vahteja tms. Arjessa.

Ja jos niin kävisi niin sitä varten voi palkata lastenhoitajan. Kuten on synnytysten ajaksi tehty. Meillä on ollut yksityinen ihan itse palkkaamamme lastenhoitaja sen ajan...ei mikään kunnan perhetyöntrkijä yms mitä kans kovasti koitetaan tunkea.

Oletpa ylimielinen.

Tukiverkoston puuttuminen taitaa myös olla aika usein koulutettujen ongelma. Koulutetut kun muuttavat usein pois synnyinseudultaan työn perässä, jonne tukiverkko jää. Eli siis ne vanhemmat ja sukulaiset.

Ihan hirveitä tarinoita. Onneksi meillä on isovanhemmat molemmilta puolilta. En olisi tullut ilman toimeen koska meillä mies on aamusta iltaan töissä. Esim. Isovanhemmat kuskasi isompaa harrastuksissa kun itse en päässyt vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä tarinoita. Onneksi meillä on isovanhemmat molemmilta puolilta. En olisi tullut ilman toimeen koska meillä mies on aamusta iltaan töissä. Esim. Isovanhemmat kuskasi isompaa harrastuksissa kun itse en päässyt vauvan kanssa.

Kyllä sitä vauvan kanssa pääsee.

Sitä vaan oppii laiskaksi jos ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä tarinoita. Onneksi meillä on isovanhemmat molemmilta puolilta. En olisi tullut ilman toimeen koska meillä mies on aamusta iltaan töissä. Esim. Isovanhemmat kuskasi isompaa harrastuksissa kun itse en päässyt vauvan kanssa.

Vähän ohis mutta ei se vielä takaa mitään että on isovanhemmat elossa molemmilta puolilta.

Niin meilläkin on mutta mun vanhempien luona isä yrittää pahoinpidellä aina jonkun, siis joka kerta, on aivan hullu ja erittäin vaarallinen. Ja toisessa paikassa isovanhempia ei kiinnosta, eivät ole esim kahta nuorinta lastamme koskaan nähneet. Kummatkaan isovanhemmat eivät ole esim kertaakaan tulleet ristiäisiin (eivätkä muutenkaan ole mitenkään elämässämme mukana omasta valinnastaan). Kun ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä tarinoita. Onneksi meillä on isovanhemmat molemmilta puolilta. En olisi tullut ilman toimeen koska meillä mies on aamusta iltaan töissä. Esim. Isovanhemmat kuskasi isompaa harrastuksissa kun itse en päässyt vauvan kanssa.

Kyllä sitä vauvan kanssa pääsee.

Sitä vaan oppii laiskaksi jos ei ole pakko.

Vauva olisi pitänyt herättää kun olin viimein saanut sen nukkumaan??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä tarinoita. Onneksi meillä on isovanhemmat molemmilta puolilta. En olisi tullut ilman toimeen koska meillä mies on aamusta iltaan töissä. Esim. Isovanhemmat kuskasi isompaa harrastuksissa kun itse en päässyt vauvan kanssa.

Kyllä sitä vauvan kanssa pääsee.

Sitä vaan oppii laiskaksi jos ei ole pakko.

Kaikki ne jotka kirjoittaa että ”ilman isovanhempia en pärjäisi! En kertakaikkiaan pystyisi ilman niitä!”. Kyllähän se on vaan pakko pärjätä ilman jos niitä isovanhempia EI OLE! meidän tukiverkottomien pitää AINA kyetä, aina jaksaa, aina osata, aina kyetä. Ei vaan ole mitään vaihtoehtoa! On pakko koska on pakko. Kun kukaan ei auta, sitten venytään äärimmilleen asti itse!

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä tarinoita. Onneksi meillä on isovanhemmat molemmilta puolilta. En olisi tullut ilman toimeen koska meillä mies on aamusta iltaan töissä. Esim. Isovanhemmat kuskasi isompaa harrastuksissa kun itse en päässyt vauvan kanssa.

Kiva sulle, mutta en tajua, miksi asiaa pitää tulla tähän ketjuun kertomaan. Tässä keskustellaan nimenomaan tukiverkoston puuttumisesta ja varmaan harvaa kiinnostaa, miten hyvin asiat sinulla on. Sama kuin menisin syöpäsairaiden ketjuun kertomaan, miten ihanaa on olla terve enkä kestäisi olla sairas.

On paljon ihmisiä, joilla turvaverkkoa ei ole lainkaan tai sitä löytyy hyvin vähän esimerkiksi välimatkojen vuoksi. Varmasti aika moni, joka ei ole sen puutteesta koskaan kärsinyt, ajattelee vain että ''no onhan sulla nyt varmasti joku jolle soittaa'', vaikka tuota maagista ''jokua'' ei ihan todella olisi. Turvattomuus voi olla näkökulma, johon on vaikea asettua, jos ei ole koskaan kokenut sitä. Suomessa on kuitenkin hirveän paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei juurikaan turvaverkkoa ole. Onneksi nykyään on jonkin verran erilaista kaveri-, varamummo-, kerho-, ja ryhmätoimintaa, mutta saisi olla kyllä enemmän ja laajemmin, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla.

unipuutarha kirjoitti:

On paljon ihmisiä, joilla turvaverkkoa ei ole lainkaan tai sitä löytyy hyvin vähän esimerkiksi välimatkojen vuoksi. Varmasti aika moni, joka ei ole sen puutteesta koskaan kärsinyt, ajattelee vain että ''no onhan sulla nyt varmasti joku jolle soittaa'', vaikka tuota maagista ''jokua'' ei ihan todella olisi. Turvattomuus voi olla näkökulma, johon on vaikea asettua, jos ei ole koskaan kokenut sitä. Suomessa on kuitenkin hirveän paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei juurikaan turvaverkkoa ole. Onneksi nykyään on jonkin verran erilaista kaveri-, varamummo-, kerho-, ja ryhmätoimintaa, mutta saisi olla kyllä enemmän ja laajemmin, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla.

Tämä juuri. Se tukiverkottomuus on pahinta ja raskainta juuri sen TURVATTOMUUDEN takia. Koko ajan on pelko ja hätä että mitä jos jotain sattuu, kun tietää että hädän hetkellä ja kriisissä kukaan ei auta, ketään ei kiinnosta, sun on pakko vaan jaksaa yksin vaikka olisi voimat loppu ja olisit jo uupunut pahasti, ja on siltikin jaksettava vaikka sairastut/vammaudut/loukkaannut, koska kukaan ei auta, suku ei välitä, vanhempia ei kiinnosta.

Koko ajan pitää varmistella (onhan nyt vararahaa tilillä jos hätä ja kriisi tulee) ja pitää pohtia uskaltaako sitä, tätä ja tuota.

Kun taas tukiverkon omaava voi rennosti hypätä benjihypyn tarkistamatta onko köysi kiinni vai ei. Kun on täysi luottamus ja tieto että joku ottaa kopin.

Tukiverkottomalla on koko ajan sisäisen hätä, stressi ja pelko.

Jos puitteet ei ole kunnossa niin miksi niitä lapsia tehtaillaan? En ymmärrä. 

Eräs tuttuni on tämmöinen väliinputoaja. Sääliksi käy välillä mutta kun se ei ole meidän muitten ongelma jos hän on tehtaillut 4 lasta ja vielä 2 eri miehelle. Nämä miehet ei ole enää maisemissa ja sukulaiset on laittanut välit poikki. Minulla ja parilla muulla pitäisi uhrata oma elämä hänen sekavan perhe-elämänsä tukemiseen, alkaa kohta mennä välit poikki. Ajatelkaa myös tältä kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Jos puitteet ei ole kunnossa niin miksi niitä lapsia tehtaillaan? En ymmärrä. 

Eräs tuttuni on tämmöinen väliinputoaja. Sääliksi käy välillä mutta kun se ei ole meidän muitten ongelma jos hän on tehtaillut 4 lasta ja vielä 2 eri miehelle. Nämä miehet ei ole enää maisemissa ja sukulaiset on laittanut välit poikki. Minulla ja parilla muulla pitäisi uhrata oma elämä hänen sekavan perhe-elämänsä tukemiseen, alkaa kohta mennä välit poikki. Ajatelkaa myös tältä kannalta.

Jos olisit yhtään lukenut tätä topikkia niin tietäisit että se turvaverkko joka oli alussa, voi kuolla pois ympäriltä tai kadota muista syistä, esim. Muutto. Ihmiset usein myös lupailevat paljon enemmän apua kuin ovat valmiita antamaan. Ihmiset tykkää ajatuksena auttamisesta mutta kun tarve olisi niin sit "onkn kaikenlaista"

Vierailija kirjoitti:

Jos puitteet ei ole kunnossa niin miksi niitä lapsia tehtaillaan? En ymmärrä. 

Eräs tuttuni on tämmöinen väliinputoaja. Sääliksi käy välillä mutta kun se ei ole meidän muitten ongelma jos hän on tehtaillut 4 lasta ja vielä 2 eri miehelle. Nämä miehet ei ole enää maisemissa ja sukulaiset on laittanut välit poikki. Minulla ja parilla muulla pitäisi uhrata oma elämä hänen sekavan perhe-elämänsä tukemiseen, alkaa kohta mennä välit poikki. Ajatelkaa myös tältä kannalta.

Ei mulla ole kuin kaksi lasta.

Kun ne hankittiin, meillä oli tukiverkosto.

Sitten siskoni kuoli syöpään, appi sairastui alzheimeriin, anoppi kuoli syöpään. Isäni kuoli jo kun olin 15 ja äidistäni ei ole mitään apua. Hän on vain rasite itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puitteet ei ole kunnossa niin miksi niitä lapsia tehtaillaan? En ymmärrä. 

Eräs tuttuni on tämmöinen väliinputoaja. Sääliksi käy välillä mutta kun se ei ole meidän muitten ongelma jos hän on tehtaillut 4 lasta ja vielä 2 eri miehelle. Nämä miehet ei ole enää maisemissa ja sukulaiset on laittanut välit poikki. Minulla ja parilla muulla pitäisi uhrata oma elämä hänen sekavan perhe-elämänsä tukemiseen, alkaa kohta mennä välit poikki. Ajatelkaa myös tältä kannalta.

Jos olisit yhtään lukenut tätä topikkia niin tietäisit että se turvaverkko joka oli alussa, voi kuolla pois ympäriltä tai kadota muista syistä, esim. Muutto. Ihmiset usein myös lupailevat paljon enemmän apua kuin ovat valmiita antamaan. Ihmiset tykkää ajatuksena auttamisesta mutta kun tarve olisi niin sit "onkn kaikenlaista"

Sitten turvaudutaan ammattiapuun jos turvaverkko kuolee pois ympäriltä. Ei se ole läheisten murhe jos itsellä ei perhe kuvio onnistu. Monesti oma vika kun kuvitellaan kaikenlaista ja sitten se lapsiperhe arki onkin ihan muuta, Jos sinä tietäisit jotain elämästä niin ymmärtäisit että maailmassa on paljon pahempiakin asioita kuin lasten kasvatus yksin. Sairaudet ja muut pahat asiat eivät ole verrattavissa siihen että pitäisi päästä harrastamaan ja viettämään "omaa aikaa" ilman lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat neuvolaikäisiä, ketään ei kiinnostanut tukiverkottomuutemme. Pyysin joskus ihan suoraankin apua, mutta ei, koska ei ole päihde- tai mt-ongelmia perheessä, mitään ei anneta. Onneksi laki muuttui pian tuon jälkeen.

Nyt kouluiässä terveydenhoitaja tenttaa, missä tukiverkot. :D Olin vitosluokkalaisen kanssa tarkastuksessa, kun jouduin täysin odottamatta tulilinjalle, luulin tämän asian tulleen käsitellyksi jo kymmenen vuotta sitten. Th kyseli ja toisteli, että mitäs jos molemmat sairastutte, kuka vie lapsia harrastuksiin kiireisenä päivänä, miten saatte omaa aikaa. Totesin, että olemme oppineet selviämään omillamme, se oli selvästi väärä vastaus. Koska en halua millekään huolilistalle, valehtelin lopulta, että on meillä ystäviä, jotka hoitavat lapsiamme. Se kelpasi.

Valehtelit lapsesi kuullen, että teillä on ystäviä...pitäisikö hälytyskellojen soida ja tehdä asialle jotain...

Meillä myös th kyseli perhetuttavista tytön terveystarkastuksessa ja kerroin totuudenmukaisesti, että meillä on paikkakunnalla yksi tuttavaperhe ja kauempana kolme tuttavaperhettä plus vanhemapani. Jokainen heistä auttaa niin ilossa kuin surussa. Myös pari sinkkuystävääni auttaisivat tositilanteessa. Kysyin siinä terveystarkastuksessa omalta tytöltäni, että mitä mieltä hän on meidän perheen sosiaalisista kontakteista. Hän vastasi, että voitaisiin enemmänkin kyläillä.

Itse en ottaisi omaa lastani mukaan valheeseen. Mitä mieltä oma lapsesi on siitä, että onko teillä läheisiä elämässänne. Onko hän tyytyväinen perheenne sosiaalisten kontaktien määrään.

Ei sitä asiaa selvitetä huvin vuoksi vaan lapsi saa lapsuudenperheestään valmiuden sosiaalisten kontaktien luomiseen ja ylläpitoon. Niitä tarvitaan koulussa, työelämässä ja elämässä.

Mitä oikein sekoilet? Onhan meillä ystäviä. Ainoa epäselvyys on tuo sanamuoto "hoitavat", jonka pitäisi olla "hoitaisivat". Ystävät eivät omista elämäntilanteistaan johtuen ole hoitaneet lapsiamme, eikä sellaista sopimusta ole, siltä osin valehtelin terveydenhoitajalle.

Tilanne jatkui ja jatkui, ja kävi jo vaivaannuttavaksi. Hoitaja alkoi olla hyvin huolissaan meistä pelkän tukiverkkoasian takia, ja halusin keskeyttää hänet. Tilanne ajautui ihan oikeasti tenttaamiseksi. Koska olemme järjestäneet elämämme yli kymmenen vuoden ajan siten, että pärjäämme ilman arjen apua, niin kyllä isojen koululaisten kanssa pärjäämme jatkossakin. Apua olisi tarvittu pienten kanssa jolloin sitä ei annettu, ei enää, joten on aivan turha vääntää jonkun kouluterkkarin kanssa aiheesta. Lapsilla ja meillä on ihan normaali sosiaalinen elämä, vaikka hoidammekin lapsemme itse.

Tukiverkottoman ihmisen todellisuus on sinullekin näköjään täysin vieras, mamma ja pappa hoitaa lapsiasi niin mikäs siinä kermapeffana kelliessä.