unipuutarha

On paljon ihmisiä, joilla turvaverkkoa ei ole lainkaan tai sitä löytyy hyvin vähän esimerkiksi välimatkojen vuoksi. Varmasti aika moni, joka ei ole sen puutteesta koskaan kärsinyt, ajattelee vain että ''no onhan sulla nyt varmasti joku jolle soittaa'', vaikka tuota maagista ''jokua'' ei ihan todella olisi. Turvattomuus voi olla näkökulma, johon on vaikea asettua, jos ei ole koskaan kokenut sitä. Suomessa on kuitenkin hirveän paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei juurikaan turvaverkkoa ole. Onneksi nykyään on jonkin verran erilaista kaveri-, varamummo-, kerho-, ja ryhmätoimintaa, mutta saisi olla kyllä enemmän ja laajemmin, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla.

Opintojen ohella olen ollut hajuvesimyyjänä tavaratalon kempparissa, ja se on todella mukavaa! Asiakkailla on harvoin kiire, he ovat mitä useimmiten hyvällä tuulella, työkaverit ovat mukavia ja tuotteet sellaisia, joihin itsellä on harrastuneisuutta ja mielenkiintoa. Samalla on mukavaa seurata tuoksutrendejä sitä mukaa, kun niitä tulee. Joskus saa vieläpä ''provikkana'' valita jonkin tuoksun itselleen, jos käynnissä on jokin henkilökohtainen myyntikampanja ja siinä pärjää. Vaatimaton ja ihana työ, en vaihtaisi ainakaan tässä vaiheessa elämääni! Toivon kovasti, että syksyllä on taas töitä tarjolla.

Yksi sama ongelma tuntuu toistuvan Mikon kaltaisten tapausten kohdalla: halutaan kyllä tyttöystävä ja suhde, mutta ei olla mietitty lainkaan, mitä itse tarjoaisi suhteelle. Tässä Mikkoa kiinnostaa lähestulkoon ainoastaan videopelit. Monesti argumentoidaan sillä, että olen ''ihan kiva, normaalin näköinen ja työssäkäyvä, eikä silti ole naista,'' ja samaan hengenvetoon usein - vaikka Mikko tässä nyt ei, suokaa anteeksi jaaritteluni - syyllistetään naisia pinnallisuudesta ja ajatellaan oman sinkkuuden liittyvän vain ulkoisiin ''puutteisiin.'' Oikeasti ongelma on se, että olisi todella vaikeaa edes ensitreffeillä keksiä mitään puhuttavaa näiden miesten kanssa.

Parisuhde on ihmissuhde: nainen ei ole asia, joka ''saadaan'' kun aika sattuu olemaan kypsä ja kun et ole aivan totaalisen perseestä. Ihmissuhde vaatii vastavuoroisuutta. Se toinen osapuoli ei ole kanssasi, koska näytät hyvältä, vaan koska hän viihtyy kanssasi ja saa sinulta jotakin. Vastavuoroisesti hänen tulisi myös tarjota sinulle jotakin. Näitä asioita ovat mm. mielenkiintoiset keskustelut, hyvä seura, huumorintaju, yhteinen harrastus tai vaikka hyvä ruoka.

Vinkki vitonen näille peräkammarin pojille: kiinnostukaa jutuista. Kaikki elämässä ei voi olla ihan saatanan mahtavaa ja parasta ikinä, mutta kiinnostukaa edes vähän. Vaikka ruuanlaitosta, mediasta, politiikasta, väriteoriasta, horoskoopeista, viherkasveista, luonnossa kulkemisesta (katon sua, Mikko), valokuvauksesta, taiteesta, autoista, eläimistä vittu aivan mistä hyvänsä mistä voi keskustella ja jonka kautta voi bondailla ihmisten kanssa. 

Kirjoittaa 25 v lesbo, joka itsekin hankki tällaisia niinkutsutusti parisuhteen kannalta hyviä ominaisuuksia itselleen ihan tarkoituksella siksi, että tajusin haaveilevani unelmieni naisesta ja havahduin siihen, että minulla ei välttämättä ole tarjota parisuhteelle yhtä paljon, kuin toivoisin unelmieni naisella olevan. Nykyään teen todella hyvää ruokaa ja olen siitä aidosti kiinnostunut (on muuten helppo aihe, koska ruoka yhdistää kaikkia) ja se kyllä varmaan auttoi kun tuo yks tuossa vielä vieressä istuu. Voimia peräkammarin pojille. Ja tytöille yms.