Mikä siinä on, että ihmisten päähän ei mahdu ettei kaikilla ole tukiverkostoa?

Mun lapsella (kohta 6v) ei ole kummejakaan tämän takia. Ei ollut vaan ketään, ketä pyytää. Eikä kukaan ole pyytänyt muakaan, aina olen halunnut olla maailman paras kummi :D

Nykyään on kavereita joka sormelle, ja kummiehdokkaita. Sais joku vauvan vaan, niin saisi minustakin kivan kummin lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää ettei ole tukiverkkoa niin miksi lisääntyä. Turha sitä on sitten marista että joutuu yksin tekemään

Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla. Kun teet tukiverkottomana lapsia niin heillä on sitten aikanaan tukiverkko ja ehkä itselläkin.

T. Totaalitukiverkoton

"Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla."

Siis mitä ihmeen helettiä nyt taas, MIKÄ oikeus se on, että lapsia kaikille?!?!?! Toivoisi olevan jotain vastuuntajua näillä sikiäjillä ja siittäjillä myös, ihan oikeasti!

Käyttäjä34671 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää ettei ole tukiverkkoa niin miksi lisääntyä. Turha sitä on sitten marista että joutuu yksin tekemään

Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla. Kun teet tukiverkottomana lapsia niin heillä on sitten aikanaan tukiverkko ja ehkä itselläkin.

T. Totaalitukiverkoton

"Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla."

Siis mitä ihmeen helettiä nyt taas, MIKÄ oikeus se on, että lapsia kaikille?!?!?! Toivoisi olevan jotain vastuuntajua näillä sikiäjillä ja siittäjillä myös, ihan oikeasti!

Minulla ja minun miehelläni on koulutus, kaksikin. Meillä on töitä, olisi enemmänkin jos ehdittäisiin tehdä. Päivääkään ei olla oltu työttömiä. Talous on kunnossa, maksetaan kaikki itse. Huolehdimme perheestämme itse. Ollaan terveitä, elämänhallinta on kunnossa.

Isovanhempia tai muita apujoukkoja ei hääri ympärillä. Päivähoitoa, kun ollaan töissä, ei lasketa, koska töissä on käytävä. Myöskään peruskoulua ei lasketa, koska on oppivelvollisuus.

Kerropa sinä nyt missä kohtaa esimerkiksi meiltä puuttuu vastuuntaju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsi jo maailmalla, ja voisin hyvinkin olla turvaverkon asemassa jollekin. Ymmärtäähän porukka nyt tässä sen mitä turvaverkko tarkoittaa? Se ei tarkkoita sitä että on aina joku paikka johon lapsen voi tuupata ilmaiseksi hoitoon, vaan vastavuoroisuus toimii siinä missä muuaallakin kanssakäymisessä.

Eli hoidan mielelläni lapsia, jos heillä on ruokarahat mukana. Vähän kuin ompelen mielelläni naapurille verhot, kunhan hän ostaa kankaat ja langat. En halua siis työstä palkkaa, mutta en myöskään joutua maksamaan toisen lapsista tai sisustuksesta. Ja kun itse tarvitsen koiralle hoitajaa, niin olet myös varmaan valmis ottamaan sen hoitoon? sen hoitoon menevät rahat maksan tietenkin.

:)

Oikein hyvä. 👍

Olisipa tuollaisia tarjokkaita enemmän.

Miten sinuunkin saisi yhteyden?

Omalla kohdallani olin totaali-yh, ilman ketään. Osin siitä syystä sairastuin masennukseen. En olisi pystynyt vastavuoroisuuteen, kun ei ollut itsellä resursseja.

Näinhän se menee, että kun olet täysin pohjalla, kukaan ei auta.

Eihän siihen vastavuoroisuuteen tarvitsekaan kyetä sillä sekunnilla kun itse kaipaa apua, mutta aika paljon on niitä, jotka imevät itselleen kaiken toisilta, ja kun toinen tarvitsisi apua, niin perävalot vain vilahtaa.  Minäkin olen auttanut enemmän kuin muutamaa tyyppiä, mutta kun ovat päässeet ns jaloilleen, ovat lopettaneet yhteydenpidon. miten siis he ovat turvaverkkoani kun sitä kaipaan?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä34671 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää ettei ole tukiverkkoa niin miksi lisääntyä. Turha sitä on sitten marista että joutuu yksin tekemään

Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla. Kun teet tukiverkottomana lapsia niin heillä on sitten aikanaan tukiverkko ja ehkä itselläkin.

T. Totaalitukiverkoton

"Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla."

Siis mitä ihmeen helettiä nyt taas, MIKÄ oikeus se on, että lapsia kaikille?!?!?! Toivoisi olevan jotain vastuuntajua näillä sikiäjillä ja siittäjillä myös, ihan oikeasti!

Minulla ja minun miehelläni on koulutus, kaksikin. Meillä on töitä, olisi enemmänkin jos ehdittäisiin tehdä. Päivääkään ei olla oltu työttömiä. Talous on kunnossa, maksetaan kaikki itse. Huolehdimme perheestämme itse. Ollaan terveitä, elämänhallinta on kunnossa.

Isovanhempia tai muita apujoukkoja ei hääri ympärillä. Päivähoitoa, kun ollaan töissä, ei lasketa, koska töissä on käytävä. Myöskään peruskoulua ei lasketa, koska on oppivelvollisuus.

Kerropa sinä nyt missä kohtaa esimerkiksi meiltä puuttuu vastuuntaju?

Te ette taidakaan olla täällä vinkumassa, että kun ei ole tukiverkkoa eikä mitenkään voi pärjätä, tai kuinka ei ole "oikeutta" mennä huvipuistoihin ja hotellilomalle? Vai oletteko?

Käyttäjä34671 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää ettei ole tukiverkkoa niin miksi lisääntyä. Turha sitä on sitten marista että joutuu yksin tekemään

Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla. Kun teet tukiverkottomana lapsia niin heillä on sitten aikanaan tukiverkko ja ehkä itselläkin.

T. Totaalitukiverkoton

"Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla."

Siis mitä ihmeen helettiä nyt taas, MIKÄ oikeus se on, että lapsia kaikille?!?!?! Toivoisi olevan jotain vastuuntajua näillä sikiäjillä ja siittäjillä myös, ihan oikeasti!

Sehän siinä just on, että tuolla porukalla ei ole tajua oikein mistään, ei ainakaan vastuusta tai rahankäytöstä. Kun kaikki tulee sossulta ja taikaseinästä, ja kun vähän itkee niin sossusta tulee vielä lisää. Ja hyväuskoiset parempituloisemmat antavat kaikki joululahjat erilaisten joulupuukeräysten muodossa. Ei tartte ite kuin maata sohvalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsi jo maailmalla, ja voisin hyvinkin olla turvaverkon asemassa jollekin. Ymmärtäähän porukka nyt tässä sen mitä turvaverkko tarkoittaa? Se ei tarkkoita sitä että on aina joku paikka johon lapsen voi tuupata ilmaiseksi hoitoon, vaan vastavuoroisuus toimii siinä missä muuaallakin kanssakäymisessä.

Eli hoidan mielelläni lapsia, jos heillä on ruokarahat mukana. Vähän kuin ompelen mielelläni naapurille verhot, kunhan hän ostaa kankaat ja langat. En halua siis työstä palkkaa, mutta en myöskään joutua maksamaan toisen lapsista tai sisustuksesta. Ja kun itse tarvitsen koiralle hoitajaa, niin olet myös varmaan valmis ottamaan sen hoitoon? sen hoitoon menevät rahat maksan tietenkin.

:)

Oikein hyvä. 👍

Olisipa tuollaisia tarjokkaita enemmän.

Miten sinuunkin saisi yhteyden?

Omalla kohdallani olin totaali-yh, ilman ketään. Osin siitä syystä sairastuin masennukseen. En olisi pystynyt vastavuoroisuuteen, kun ei ollut itsellä resursseja.

Näinhän se menee, että kun olet täysin pohjalla, kukaan ei auta.

Eihän siihen vastavuoroisuuteen tarvitsekaan kyetä sillä sekunnilla kun itse kaipaa apua, mutta aika paljon on niitä, jotka imevät itselleen kaiken toisilta, ja kun toinen tarvitsisi apua, niin perävalot vain vilahtaa.  Minäkin olen auttanut enemmän kuin muutamaa tyyppiä, mutta kun ovat päässeet ns jaloilleen, ovat lopettaneet yhteydenpidon. miten siis he ovat turvaverkkoani kun sitä kaipaan?

Minä luulin joskus olevani osa tukiverkkoa vanhan lapsuudenkaverini kanssa. Hänellä lapsia, minulla ei. Kävi ilmi, että olinkin vain hyväksikäytettävä hölmö. Koskaan en enää tarjoa apua ainakaan yhdellekään äitylille, sen tämä kokemus osoitti. Sitten kun ovat itse pahasta paikasta selvinneet, niin kaikki avunpyynnöt kuittaavat, sillä, että "kun mulla lapset". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä34671 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää ettei ole tukiverkkoa niin miksi lisääntyä. Turha sitä on sitten marista että joutuu yksin tekemään

Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla. Kun teet tukiverkottomana lapsia niin heillä on sitten aikanaan tukiverkko ja ehkä itselläkin.

T. Totaalitukiverkoton

"Lapsien teon oikeus ei ole vain tukiverkollisilla."

Siis mitä ihmeen helettiä nyt taas, MIKÄ oikeus se on, että lapsia kaikille?!?!?! Toivoisi olevan jotain vastuuntajua näillä sikiäjillä ja siittäjillä myös, ihan oikeasti!

Minulla ja minun miehelläni on koulutus, kaksikin. Meillä on töitä, olisi enemmänkin jos ehdittäisiin tehdä. Päivääkään ei olla oltu työttömiä. Talous on kunnossa, maksetaan kaikki itse. Huolehdimme perheestämme itse. Ollaan terveitä, elämänhallinta on kunnossa.

Isovanhempia tai muita apujoukkoja ei hääri ympärillä. Päivähoitoa, kun ollaan töissä, ei lasketa, koska töissä on käytävä. Myöskään peruskoulua ei lasketa, koska on oppivelvollisuus.

Kerropa sinä nyt missä kohtaa esimerkiksi meiltä puuttuu vastuuntaju?

Te ette taidakaan olla täällä vinkumassa, että kun ei ole tukiverkkoa eikä mitenkään voi pärjätä, tai kuinka ei ole "oikeutta" mennä huvipuistoihin ja hotellilomalle? Vai oletteko?

Noh, nostin tämän vanhan ketjun tuossa pari päivää sitten, että kyllä kai niinkin voisi sanoa että olen ollut täällä vinkumassa.

Mutta miten nuo hotellilomat ja huvipuistot tähän aiheeseen liittyy, tukiverkottomuuteen?

Meillä ei juurikaan ole sukulaisia, ystäviä oon koittanut haalia muutamia ja he ovatkin muutamia kertoja pulasta pelastaneet. Vatsataudin iskiessä ovat tuoneet kaupasta ja apteekista tavaraa oven taakse, lupasivat vahtia vanhempia lapsia kun lähdin synnyttämään kuopusta mieheni kanssa ym. En edes osaa kaivata mitään kahdenkeskisiä menoja miehen kanssa, mutta erinäköisiin elämän kriiseihin tukiverkko olisi tarpeen. Pelkään sitä, jos mulle tai miehelle sattuu onnettomuus tai sairastutaan vakavasti, niin ei ole ketään kuka lapsia hoitaa.. Päiväkodista kysytään varahakijaa, emme vastanneet tähän mitään. Muuten kyllä elämä sujuu hyvin, niin kauan kun ollaan terveitä eikä mitään isompia mullistuksia tapahdu. Toivon että jos sairastun vakavasti tai jotain muuta pahaa tapahtuu, niin se tulee vasta sitten kun kaikki lapseni ovat jo aikuisia. Turvattomuus ja huoli olisi varmaan paljon pienempi osa elämää, kun olisi jonkinlainen turvaverkko sukulaisista.

Olen törmännyt samaan ihmettelyyn kuin ap. Tuttavat joilla on lapsia voivat vartissa saada lapsilleen hoitajan jos mieli tekee yhtäkkiä elokuviin, pitkälle lenkille tai terassille. 

Nämä eivät sitten kuitenkaan käsitä, että jos ei ole sukulaisia lähellä tai ystäviä joille lapsenvahtiminen olisi miellyttävää, niin sitä ei sormia napsauttamalla ampaistakaan radalle. Itse olen tähän tottunut ja vuorottelemmekin lapsen isän kanssa hoitovuoroja jolloin toinen pääsee harrastamaan välillä ihan rauhassa. Ns. kahdenkeskistä aikaa on se kun lapsi menee illalla nukkumaan. Siinä ehtii hyvin jutustella päivän kuulumiset ilman keskeytyksiä, syödä iltapalaa yhdessä ja katsoa vaikka leffaa kotisohvalla.

Jos lapsen hankkii niin tulee valmistautua siihen, että se on oma lapsi ja suomalainen perhekulttuuri on hyvin itsenäistä sorttia. Isovanhemmat eivät asu viereisessä omakotitalossa tai samassa talossa ja vaikka asuisivat niin saattavat haluta käyttää eläkepäivänsä matkusteluun sun muuhun. Vastavuoroisesti kun isovanhemmat tarvitsevat ikääntyessä enemmän tukea arjentoiminnoissaan niin harva jälkeläinen enää ottaa nurkkiinsa omaishoidettavaa vaan osoite on palvelutalo tai sairaalan vuodeosasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se tukiverkko muka rakennetaan? Olen ystävällinen ja sosiaalisesti taitava, ja ystäviä saan helposti. Siis kuuntelevia korvia, murheiden kuuntelijoita, baariin lähtijöitä, matkaseuraa, leffaseuraa jne. Mutta mistä muka saisin jonkun, joka tulisi vaikka ruokkimaan lapseni ja leikkimään hänen kanssaan, kun makaan kuumeessa sängyssä? 

Minä rakensin perhekerhosta. Kutsuin muutamaa äitiä keiden huomasin olevan vähän yksinäisen oloisia kahville. Tulivat, olivat ja jäivät elämäämme. Vieläkin pidetään yhteyttä vaikka noista pikkulapsiajoista on n. 18 vuotta.

Ihana ajatus huomioida ne yksinäiset! Oma kokemukseni on, että lapsiperhetutut löytyvät helpoimmin vauva ja pikkulapsiaikana perhekerhoista ja hiekkalaatikolta. Työelämässä ollessa ei toisia vanhempia niin helposti enää kohdata.

Perhekerhossa kylläkin huomasin, että osa äideistä oli omistushaluisia omia kavereitaan kohtaan, sillä kun itse löysi hyvän kaverin, jonka kanssa itse ja lapsi viihtyi, ei tahdottu että kukaan muu tulee kuvioon mukaan. Itse yritin päästä tällaisten äitiparien kaveriksi mutta kääntyivät toiseen suuntaan tai muuten jättivät minut ulkopuolelle. Aluksi saattoivat olla kivoja ja kohteliaita mutta kun oma bff tuli paikalle, siirtyivät erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se tukiverkko muka rakennetaan? Olen ystävällinen ja sosiaalisesti taitava, ja ystäviä saan helposti. Siis kuuntelevia korvia, murheiden kuuntelijoita, baariin lähtijöitä, matkaseuraa, leffaseuraa jne. Mutta mistä muka saisin jonkun, joka tulisi vaikka ruokkimaan lapseni ja leikkimään hänen kanssaan, kun makaan kuumeessa sängyssä? 

Minä rakensin perhekerhosta. Kutsuin muutamaa äitiä keiden huomasin olevan vähän yksinäisen oloisia kahville. Tulivat, olivat ja jäivät elämäämme. Vieläkin pidetään yhteyttä vaikka noista pikkulapsiajoista on n. 18 vuotta.

Kysyin kerran yhdessä ryhmässä onko muita yksinhuoltajia joilla ei ole tukiverkkoa että vaikka kerran kuussa hoidettaisiin toistemme lapsia jotta saadaan vapaa-aikaa. Kaksi laittoi viestiä että heillä on vuorotyö ja haluaisivat jonkun auttamaan :D

Joo, sitähän mä ajoinkin takaa!

Olin lapsesta asti hylätty, sillä yh vanhempani kuoli. Suku auttoi onneksi satunnaisilla lahjoilla. Ei läsnäolollaan. Pärjäsin aivan hyvin kolmen lapsen yhna ilman läheisiä perhetyöntekijän avulla ja rahat jotenkin riitti. Sairastuminen ja uupuminen johti siihen, että exäni uusioperhe oli vahvempi ja varakkaampi. Ei siis ole enää lapsia, koska myönsin kyvyttömyyteni ja heikompiosaisuuteni. Olen nyt ihan omillani ja joka kuukausi rahallisesti ja yksinäisyydessäni pulassa. En enää ymmärrä mistä lastenhoitajapula tässä ketjussa kertoo. Tiedän että lapseni ovat tästä hyväveliverkostosta huolimatta päivähoidossa ja koulussa suurimman osan. Noin 4 tuntia päivässä vanhemmilla jotka vielä ottavat vapaata laittamalla lapset hoitoon. Vaihtaisin oman toimettomuuteni kyllä lasten kanssa vietettyyn rakkautta antavaan arkeen. Ei kai kukaan halua olla täysin yksin, avuton ja epäkelpo. Ystävät jättivät kun ei minusta ollut sitäkään vähää hyötyä, kun ennen. Koitan silti tarjota apua puoli tutuille jotka ovat myös samassa tilanteessa. Helposti käytetään vain hyväkseen jos mahdollista ja lyödään lyötyä.

En jaksa lukea kaikkia viestejä, kun koko ketju on täynnä jankkausta "mistä saa lastenhoitoapua". Tukiverkko tarkoittaa apua muuhunkin hätään kuin lasten hoitoon.

Itse aiheeseen: Itseäni ei kiinnosta olla jatkuvasti toisten tukiverkkona. Yksinasuva sinkku, ja omistan pakettiauton. Yhtenään olisi tarjolla lastenhoitokeikkaa ja autontarvetta, mutta jos itse tarvitsen apua, niin nihkeää on. Se vastavuoroisuus, niin homma pelittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kerran yhdessä ryhmässä onko muita yksinhuoltajia joilla ei ole tukiverkkoa että vaikka kerran kuussa hoidettaisiin toistemme lapsia jotta saadaan vapaa-aikaa. Kaksi laittoi viestiä että heillä on vuorotyö ja haluaisivat jonkun auttamaan :D

Joo, sitähän mä ajoinkin takaa!

Olihan se silti hyvä yritys:-D

Siis miks pitäis olla joku tukiverkko?

Meillä on 4 pientä lasta, työn perässä muutettu toiselle puolelle suomea, ollaan kyllä pakkallisiin tutustuttu mut ei he meidän tukiverkko ole.

Miksi sellaista edes tarvitaan?

Me hoidetaan muksut itse, ei notkuta baareissa yms me ei kertakaikkiaan tarvita ulkopuolisia lapsen vahteja tms. Arjessa.

Ja jos niin kävisi niin sitä varten voi palkata lastenhoitajan. Kuten on synnytysten ajaksi tehty. Meillä on ollut yksityinen ihan itse palkkaamamme lastenhoitaja sen ajan...ei mikään kunnan perhetyöntrkijä yms mitä kans kovasti koitetaan tunkea.

Vierailija kirjoitti:

Siis miks pitäis olla joku tukiverkko?

Meillä on 4 pientä lasta, työn perässä muutettu toiselle puolelle suomea, ollaan kyllä pakkallisiin tutustuttu mut ei he meidän tukiverkko ole.

Miksi sellaista edes tarvitaan?

Me hoidetaan muksut itse, ei notkuta baareissa yms me ei kertakaikkiaan tarvita ulkopuolisia lapsen vahteja tms. Arjessa.

Ja jos niin kävisi niin sitä varten voi palkata lastenhoitajan. Kuten on synnytysten ajaksi tehty. Meillä on ollut yksityinen ihan itse palkkaamamme lastenhoitaja sen ajan...ei mikään kunnan perhetyöntrkijä yms mitä kans kovasti koitetaan tunkea.

No mulla esim se että astmalapsi joutuukin yllättäen sairaalaan ja mies on toisella mantereella. Pakko ottaa se toinenkin lapsi sinne sitten.

Tai kun se samainen astmalapsi on kipeä ja koira pitää käyttää. Toki tähän voi palkata koiranulkoilutusapua mutta silti.

Tai kun itselläni murtui ranne. Olisi siinä oikeasti ollut kiva jotain apua saada.

Tai kun olin leikkauksessa.

Ylipäätään äkilliset yllättävät sairaatumiset jne.

Onneksi meillä on tukiverkko.

Jouduin hätäsektioon ja olin sen jälkeen monta viikkoa sairaalassa. Vauva lähti anopille, mies hoiti minkä pystyi koska joutui olemaan töissä.

Kun viimein pääsin sairaalasta olin täysin autettava pitkään joten anoppi muutti meille. Mun omat vanhemmat kävi myös päivittäin auttamassa koska mulla on hevosia.

Ei oltais selvitty ilman isovanhempia mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat neuvolaikäisiä, ketään ei kiinnostanut tukiverkottomuutemme. Pyysin joskus ihan suoraankin apua, mutta ei, koska ei ole päihde- tai mt-ongelmia perheessä, mitään ei anneta. Onneksi laki muuttui pian tuon jälkeen.

Nyt kouluiässä terveydenhoitaja tenttaa, missä tukiverkot. :D Olin vitosluokkalaisen kanssa tarkastuksessa, kun jouduin täysin odottamatta tulilinjalle, luulin tämän asian tulleen käsitellyksi jo kymmenen vuotta sitten. Th kyseli ja toisteli, että mitäs jos molemmat sairastutte, kuka vie lapsia harrastuksiin kiireisenä päivänä, miten saatte omaa aikaa. Totesin, että olemme oppineet selviämään omillamme, se oli selvästi väärä vastaus. Koska en halua millekään huolilistalle, valehtelin lopulta, että on meillä ystäviä, jotka hoitavat lapsiamme. Se kelpasi.

Valehtelit lapsesi kuullen, että teillä on ystäviä...pitäisikö hälytyskellojen soida ja tehdä asialle jotain...

Meillä myös th kyseli perhetuttavista tytön terveystarkastuksessa ja kerroin totuudenmukaisesti, että meillä on paikkakunnalla yksi tuttavaperhe ja kauempana kolme tuttavaperhettä plus vanhemapani. Jokainen heistä auttaa niin ilossa kuin surussa. Myös pari sinkkuystävääni auttaisivat tositilanteessa. Kysyin siinä terveystarkastuksessa omalta tytöltäni, että mitä mieltä hän on meidän perheen sosiaalisista kontakteista. Hän vastasi, että voitaisiin enemmänkin kyläillä.

Itse en ottaisi omaa lastani mukaan valheeseen. Mitä mieltä oma lapsesi on siitä, että onko teillä läheisiä elämässänne. Onko hän tyytyväinen perheenne sosiaalisten kontaktien määrään.

Ei sitä asiaa selvitetä huvin vuoksi vaan lapsi saa lapsuudenperheestään valmiuden sosiaalisten kontaktien luomiseen ja ylläpitoon. Niitä tarvitaan koulussa, työelämässä ja elämässä.