Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?
Tuleeko mieleen omasta tai lähipiiristä tapauksia, joissa perheenjäsenet/puolisot/lapset eivät juurikaan pääse nauttimaan toisen perheenjäsenen ammattitaidosta tai osaamisesta? Tulee mieleen ex-mieheni, joka oli todella hyvä hieroja ja teki sitä ammatikseen. Kolmen vuoden suhteen aikana hän hieroi minua ehkä 5 kertaa ja sekin oli ihan suhteen alussa. Tavallaanhan sen ymmärtää kun on väsynyt aina työpäivän jälkeen, mutta jotenkin oli outoa joutua maksamaan jollekin toiselle hieronnasta...
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Isä psykiatri, äiti psykoterapeutti ja minä olen mielenterveysongelmainen! :D
En ihmettele. Tuollaisissa perheissä on kauhean tunnelma. Tai ainakin niissä vastaavissa perheissä, jotka tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksuaaliterapeutti, ja seksitön avioliitto.
Isäni on hetero, äitini on hetero, mutta minä olen lesbo.
Vierailija kirjoitti:
Seksuaaliterapeutti, ja seksitön avioliitto.
Ai siis toinen vanhemmistasi on seksuaaliterapeutti, mutta sinulla on seksitön avioliitto?
Vierailija kirjoitti:
Mursin käteni rullaluistellessa, äitini (lääkäri) oli sitä mieltä että se on vain kipeä. Seuraavana aamuna kun käsi oli vihreä verenpekaumista ja turvonnut kaksinkertaiseksi oli äitikin sitä mieltä että ehkä pitä käydä työpaikalla kuvauttamassa. Noh, poikki oli sekä kyynärluu että värttinäluu ja rannekin piti reponoida. Näitä tarinoita riittää, meillä esimerkiksi kuumeen raja oli 37,5 eikä mitään terveitä päiviä pidetty ennen takaisin kouluun menemistä.
Meillä molemmat vanhemmat sairaanhoitajia ja oikein hyviä vanhempia muutoin, mutta tuo sairaana olon vähättely ja jopa ivallinen suhtautuminen kun oltiin kipeinä. Meillä myös oli kuumerajana 37,5 vähintään ja hoitoon/kouluun heti kun suinkin kynnelle kykeni. Mm.vesirokkoa sairastaessani piti mennä kouluun, koska äidin ja isän mielestä jotain hormoninäppyjä vaan ja niin lievää lämpöä ettei tarvinnut edes mitata... opettaja laittoi minut sitten kesken päivän kotiin kun pyörryin kuumeen vuoksi tunnilla.
Nyt aikuisena vähättelen itse omia satunnaisia vaivojani, mm. synnytyksen jälkeisenä komplikaationa toiseen jalkaani kehittyi veritulppa ja huomasin kyllä että jokin tässä mättää kun suonikohju polvitaipeessa on kivenkova, kananmunan kokoinen ja kohta ilmaantui entisen kohjun viereen toinen joka myös kasvoi ja kovettui. Ajattelin kuitenkin että jospa se menisi itsestään ohi enkä mennyt lääkäriin ennenkuin neuvolan terkkari pakotti. Jalkaan oli tuolloin ehtinyt kehittää puolen metrin trombin. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja työssäni oikein hyvä. Lapsistani ja läheisistäni pidän tarkoin huolta mutta itsestäni en oikein osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on ohjelmistoinsinööri. Sivutyönä myös korjaa kännyköitä ja koneita, hänellä on oma "vastaanotto" ja osaa myös elektroniikkainsinöörin hommia jonkun verran. Hänellä itsellään on iPhone 6, 3v eli applen laitteiden mittapuulla "vanha", jossa on jotain vikaa niin ettei sillä voi soittaa ja että se jumiutuu usein. Kuulemma voisi korjata, muttei jaksa. Minulla on 5v vanha luuri jonka käynnistymiseen menee 10 minuuttia ja akku simahtaa nopeasti, luultavasti ongelma paranisi kun vaihtaisi vaikka akun näin alkuun. Mies käyttää soittamiseen jotain ikivanhaa nokialaista...
Vierailija kirjoitti:
Isäni on kokki. Tai oli..
Tehnyt ruokaa ihan presidentille ja valtiovieraille. Noh. Meillä kotona syötin PALJON eineksiä. Nakkeja yms muuta. Eipä paljoa jaksanut panostaa kotona. Tänä päivänä sitä varmasti kauhisteltaisiin. Ihana isä. Terkut sinne pilvenhattalle!
En kauhistele. Tekstisi kaksi viimeistä lausetta saivat liikuttumaan. Kunpa monia meistä muisteltaisiin noin! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on timpuri/rakennusmies ja rakennusinsinööri. On insinöörinä vastannut suurista hankkeista etelä-Suomessa. Rakensi meille lapsuudessa äidin ja ukin kanssa hienon omakotitalon. Mutta siihen se jäikin. Lattialistoja ei koskaan asennettu, ei asentanut edes palovaroitinta kattoon (vaan minä teini-iässä). Ei tehnyt mitään taloon liittyviä kunnostustöitä. Eikä myöskään pihatöitä.
Todella yleistä valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini: rakastettu kasvatusalan ammattilainen. Minä: aikuisena terapiassa selvittämässä tunteita, rajojen pitämistä ja perusturvallisuutta. Työpäivän jälkeen hänestä loppui puhti ja sain selviytyä monesta asiasta yksin. Ehkä hän oli masentunut tai uupunut tai niin introvertti, mutta kurjaa oli.
Teen ammatikseni viestintää ja puhumista. Esiinnyn mielelläni suurille saleille, vastailen kysymyksiin ja pidän työstäni. Viestintä on minulle rakasta ja olen työssäni hyvä.
Mutta en osaa kommunikoida ihmisten kanssa töiden ulkopuolella. En keksi mitään sanottavaa, kysyttävää tai kommentoitavaa sosiaalisissa tapahtumissa.
Vapaa-ajan vietän yksin kotonani. Puolisoakaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www kirjoitti:
Oma äitini on sairaanhoitaja ja meillä lapsilla olleita tauteja/vaivoja vähäteltiin aina. Lääkäriin ei menty kuin pakon edessä eikä esim. särkylääkkeitä saanut koskaan.
Exäni äiti oli sairaanhoitaja. Satutin jalkani ollessani exän kotona toisella paikkakunnalla. hypin ympäri taloa yhdellä jalalla ja sain hikiseen pari särkylääkettä. Sairaanhoitajaäiti vaan tuumasi, että "Saattaa olla murtunut, pitää kuvata ja kipsata pian, muuten jää pysyvä vamma" mutta kukaan ei tehnyt elettäkään ajaakseen minut terveyskeskukseen. Lopulta 3 päivän kärvistelyn jälkeen pääsin lääkäriin, kun perheen isällä oli asiaa kotipaikkakunnalleni.
Olin siis ajokortiton, ei varaa maksaa taksista 50 euroa + lääkärinkulut ja taksi lääkäristä kotiin. Asunnossa oli 4 ajokortillista henkilöä, 2 autoa ja sairaanhoitaja.
Lapsuudenkaverini on lasten- ja nuortenpsykiatrin ja opettajan ainokainen.
Kaveri käytti kovia huumeita jo yläasteella, eikä vanhempansa tajunneet moneen vuoteen mitään.
Sille tielle jäi, käy sääliksi hänen vanhempiaan.
Tiedän myös sosiaalityöntekijän jonka lapsi on sijoitettu, ja kirvesmiehen jonka kotona ei ollut vielä vuosi sitten esim. listoja paikoillaan, vaikka aloitti rempan joskus ehkä 15 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös myyjiä ja kaikki kodin omat vaihtokoneita tai inventaario poistoja.
-Suutari..,
No olise sekki suutari, työn johtaja.
Se niin katteellinen oli meille kaikille.
-Kuin se nyt niin katteellinen oli?
No enhän minä kun en tiijä.
Kai se oli pieni palkka ja suuri työ.
Heh, 2vuotta istunu koulun penkkiä,
että päässee pomottammaan.
- no pääsikö se?
Seurustelin juurikin suutarin kanssa, jolla itsellään oli kotona kasa laittamista odottavia kenkiä.
Itse kulki joillain vähän kummallisilla vanhoilla klompsuttimilla päivästä toiseen, kun ei saanut niitä toisia valmiiksi.
Siivojan sotkuinen koti on varmaan yleisempää kuin kuvitellaankaan, mitä täältä olen lukenut aiemminkin. Meillä äiti siivosi kaupassa iltaisin, kotona vähän saattoi harjaa heiluttaa, ei muuta. Jo ala-asteikäisestä hoidin lähes kaikki siivoukset lapsuudenkodissani.
Naapurin rouva on yliopistolla naistutkijana.
Naapurin lapset ovat kuitenkin ihan järkeviä, täyspäisiä ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Perhe varakas, isä lääkäri. Pojalla mielenterveysongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä. Menehtyi auto-onnettomuudessa.
Mutta mitä oli äiti?
Alue: Aihe vapaa
Tätini on ammatiltaan terkkari. Heillä kotona syödään enimmäkseen eineksiä ja todella yksinkertaisia kotiruokia. Hän myös työntää lapset usein syömään mummolaan, jossa sama meno. Mummolassa ei ole koskaan kasviksia tarjolla. Lapset ovat jo teini-ikäisiä, mutta eivät ole koskaan oppineet syömään mitään "erikoisempaa" (erikoisempaa kuin tyyliin makaronilaatikko) tai kasvisruokia. Kaupungilla ruokapaikan etsiminen on lasten kanssa aivan painajaista, kun eivät osaa syödä suunnilleen mitään muuta kuin jonkun perus mäkkärin aterian, koska kaikki muu on heidän mukaansa liian "outoa". Kyse ei ole edes mistään teini-iän kapinasta vaan asia on aina ollut näin. Täti on myös itse ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan.