Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?
Tuleeko mieleen omasta tai lähipiiristä tapauksia, joissa perheenjäsenet/puolisot/lapset eivät juurikaan pääse nauttimaan toisen perheenjäsenen ammattitaidosta tai osaamisesta? Tulee mieleen ex-mieheni, joka oli todella hyvä hieroja ja teki sitä ammatikseen. Kolmen vuoden suhteen aikana hän hieroi minua ehkä 5 kertaa ja sekin oli ihan suhteen alussa. Tavallaanhan sen ymmärtää kun on väsynyt aina työpäivän jälkeen, mutta jotenkin oli outoa joutua maksamaan jollekin toiselle hieronnasta...
Kommentit (457)
Oma äitini on sairaanhoitaja ja meillä lapsilla olleita tauteja/vaivoja vähäteltiin aina. Lääkäriin ei menty kuin pakon edessä eikä esim. särkylääkkeitä saanut koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hieroitko AP itse koskaan takaisin miestä? Mä olen siivonnut kotipalvelussa työkseni eli olen siinä "ammattilainen", mutta en kyllä silti ala siivoamaan erikseen mieheni asuntoa ihan vain siksi että osaan siivota paremmin kuin hän. Sitten voisin, jos hänkin siivoaisi minun kotonani tai siivottaisiin yhdessä. En oikein ymmärrä miten tuo sinun hierojaesimerkki on niin eri asia? Tuolla sanonnallahan yleensä tarkoitetaan esim. sitä, että perheessä vanhempi on vaikka poliisi ja lapsesta tulee rikollinen. Tai äiti on siivooja ja lapsilla aivan kaaos omassa kotona.
En, koska en osaa.
Muna käteen ja menoks
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini työskenteli erityislasten hoitajana, hänen "työlapsensa" olivat siis eri tavoilla kehitys- ja/tai liikuntavammaisia, tai sitten autismin kirjolla.
Minua hän ei kuitenkaan ikinä tahtonut käyttää lääkärissä, kun hän ei vain jostain syystä ole koskaan ymmärtänyt oikean diagnoosin tärkeyttä. Kiva siinä sitten oli yrittää kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi ihmiseksi, kun olin milloin tuhma, milloin laiska, milloin typerä ja milloin vain syntyjäni paha ihminen. Hyvinä hetkinä olin "ihanan yksilöllinen" ja "rohkeasti oma itseni", ja vaikka se minua itseäni häiritsikin, niin eihän minua kuitenkaan voinut siitä lääkäriin viedä, kun äiti niin tykkäsi pitää omistuksessaan tällaista uniikkia <del>keräilykappaletta</del> lasta.
Jouduin sitten itse aikuisena käymään lääkärissä selvittelemässä syitä ongelmilleni. Minulla diagnosoitiin lievä liikuntavamma/tukielinsairaus sekä syvä Asperger.
Rakkautta ja ymmärrystä siis riitti työlapsille, joilla oli oikea syy olla hankalia, mutta ei omalle lapselle, joka "olisi itse voinut ratkaista omat ongelmansa, jos vain olisi viitsinyt ottaa itseään niskasta ja yrittää kovemmin". Kiitti äiti.
Tulee tästä mieleen (asiasta kolmanteen), että näitä vanhempia on yllättävän paljon jotka kohtelevat paremmin vieraita lapsia kuin omia. Omia moititaan ja nälvitään ei kehuta eikä kannusteta. Kun taas muille lapsille ollaan yhtä hymyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen kokkina ja mies syö usein eineslaatikoita. Olen yrittänyt kunnostautua, että laittaisin useammin ruokaa kotona. Minua hävettää, jos käydään yhdessä kaupassa ja mies ostaa silloin valmisruokia. Jos vaikka joku työkaveri näkee 🙈 Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔... Mies sattaa keittää perunoita tai pastaa sekä paistaa kalapuikkoja, mutta muuten olen meidän kahden hengen talouden ruoanlaittaja.
En syö lihaa ja ruokani pyrin kasaamaan helposti. Kuorittu porkkana, puolikas paprika, pala kaalia, varsiselleriä, versoja, jotain siemeniä tai mantelia, avot :)
Teen myös vihermehua lähes päivittäin ja siihen menee kokonaisuudessaan reilut 30
min. joten jossain täytyy oikoa omissa syömisissään 😉 Korvaan myös ateroita raakasuklaalla ja hedelmillä 🙈Töissä olen pääsääntöisesti tarkka siisteydestä ja kotona on melko mylläkkä. Yllätysvieraat ovat useimmiten kauhistus.
Tarvinneeko tähän lisätä, että pihan hoitoon tarviis myös panostaa 🐦Jos et vaivaudu miehelle laittamaan muut akuin kasvisraastetta ja siemeniä, niin onko mikään ihme, että hän ostaa valmisruokia?
Öö, täällä 2000-luvulla miehetkin osaa tehdä ruokaa.
T. Nainen, jonka mies kokkaa perheen ruuat
Äiti hakkasi, laiminlöi, piti nälässä, vittuili ja jätti kaikin puolin ilman normaalia hoivaa ja ystävällisyyttä. Hän oli lastenhoitaja ja käsittääkseni lapset töissä pitivät hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli perhepäivähoitaja ja...noh, eihän siinä oman pennun perään ehdi katsoa/osoittaa hellyyttä kun pitää vahtia ja syöttää ja ulkoiluttaa niiden muiden lapset...
Itse terkkarina unohdin aikoinaan käyttää lastani terveydenhoitajalla.
Hävetti, kun ajan kuluttua huomasin, että perusrokotukset jääneet väliin, enkä ole rokotusvastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti hakkasi, laiminlöi, piti nälässä, vittuili ja jätti kaikin puolin ilman normaalia hoivaa ja ystävällisyyttä. Hän oli lastenhoitaja ja käsittääkseni lapset töissä pitivät hänestä.
Käsittämätöntä.
Olen lastenhoitaja ja ihan ok yyössäni kuulemma, mutta omat lapseni menevät kaiken yli.
Minun eksäni on erityisopettaja, pieni EMU-luokka, jossa avustajia. Minä hoidin lapset, kouluasiat, vanhempainyhdistykset, neuvolat, lääkärit, hammashoidot, hankinnat, harrastukset, ruuat, lahjat, puhtauden, leikit, laulut sun muut, koska mies teki NIIN RASKASTA TYÖTÄ (työpäivä useimmiten 9-14, enempi herätti runsasta kiroilua). Kun tulin omasta duunista kaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa, mies heräili päiväunilta ruokapöytään vahtimaan lasten ruokailukäytöstä, josta viesti minulle ilmeillä, jos on korjaamisen varaa. Sitten siirtyi tietsikalle "nollaamaan päätä" jota kesti aamuyön tunneille ellei vinkunut seksiä, kun olin saanut lapset yöpuulle. Luulenpa että vedin reilun voiton tässä kisassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sijaislapsia kun olimme pieniä ja nuoria sisarteni kanssa.
Joka päivä joku meistä biologisista lapsista uhkasi muuttaa kotoa, kun meitä kohdeltiin kuin kuin oltaisiin oltu vain tiellä. Sijaislapsille oli aikaa ja hellyyttä.
Jokainen meistä muutti omilleen heti 18 täytettyään.
Eipä pahemmin lapsuudenkodissa käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen kokkina ja mies syö usein eineslaatikoita. Olen yrittänyt kunnostautua, että laittaisin useammin ruokaa kotona. Minua hävettää, jos käydään yhdessä kaupassa ja mies ostaa silloin valmisruokia. Jos vaikka joku työkaveri näkee 🙈 Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔... Mies sattaa keittää perunoita tai pastaa sekä paistaa kalapuikkoja, mutta muuten olen meidän kahden hengen talouden ruoanlaittaja.
En syö lihaa ja ruokani pyrin kasaamaan helposti. Kuorittu porkkana, puolikas paprika, pala kaalia, varsiselleriä, versoja, jotain siemeniä tai mantelia, avot :)
Teen myös vihermehua lähes päivittäin ja siihen menee kokonaisuudessaan reilut 30
min. joten jossain täytyy oikoa omissa syömisissään 😉 Korvaan myös ateroita raakasuklaalla ja hedelmillä 🙈Töissä olen pääsääntöisesti tarkka siisteydestä ja kotona on melko mylläkkä. Yllätysvieraat ovat useimmiten kauhistus.
Tarvinneeko tähän lisätä, että pihan hoitoon tarviis myös panostaa 🐦Jos et vaivaudu miehelle laittamaan muut akuin kasvisraastetta ja siemeniä, niin onko mikään ihme, että hän ostaa valmisruokia?
Miksi mies ei itse kokkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään tuttavani äiti on farmaseutti, mutta hän ei suostunut lapsille hommaamaa tarpeellisia aknelääkkeitä, vaikka lapset olisivat sitä kipeästi kaivanneet. Tuttavani sai monta kertaa kärttää, ennenkuin äiti suostui edes viemää häntä ihotautilääkärille. Muutenkin nihkeä suhtautuminen lääkkeisiin hänellä, ainakin omien lapsien kohdalla
Ystäväni äiti on ammatiltaan kodinhoitaja, mutta kotona ei tee yhtikäs mitään, lepää vaan laakereillaa ja puoliso/lapset tekevät kotityöt siivouksineen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni on erityisopettaja, pieni EMU-luokka, jossa avustajia. Minä hoidin lapset, kouluasiat, vanhempainyhdistykset, neuvolat, lääkärit, hammashoidot, hankinnat, harrastukset, ruuat, lahjat, puhtauden, leikit, laulut sun muut, koska mies teki NIIN RASKASTA TYÖTÄ (työpäivä useimmiten 9-14, enempi herätti runsasta kiroilua). Kun tulin omasta duunista kaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa, mies heräili päiväunilta ruokapöytään vahtimaan lasten ruokailukäytöstä, josta viesti minulle ilmeillä, jos on korjaamisen varaa. Sitten siirtyi tietsikalle "nollaamaan päätä" jota kesti aamuyön tunneille ellei vinkunut seksiä, kun olin saanut lapset yöpuulle. Luulenpa että vedin reilun voiton tässä kisassa.
Hui kamala millaista miestä olet joutunut sietämään. Kuulostaa erittäin itsekeskeiseltä ihmiseltä.
Tulee mieleen oma exä. Hän väheksyi minun työni raskautta ja nosti itsensä minun yläpuolelleni. Olen ikäni ollut fyysisessä työssä. Mutta hänen työnsä oli kuulemma raskaampaa, sillä hän joutui kantamaan salkkua työpäivän aikana! Taisi olla kovin raskas salkku, kun ei edes jaksanut kertaakaan esim. nurmikkoa ajella.
Onneksi on ex.
Täällä on ihan kivoja (mutta surullisia) juttuja. Vaan monet niistä eivät liity otsikkoon. Kuten lihava ravintoterapeutti ja puutarhuri jolla ei ole omaa puutarhaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaan rekkoja työkseni mutta en vapaa-ajalla aja sellaisella. Itseasiassa en edes omista kuorma-autoa.
Miksi miinustatte (-104) hauskaa kommenttiani (tosi juttu vielä)? :/
t: numero 26.
Siksi että et kirjoittanut ketjun aiheesta
Jos ei ole suutarilla kenkiä lapsille, niin kannattaa muistaa, että kyllä putkimiehen hanasta vettä tulee.
Olin samalla yläasteella kahden pojan kanssa, jotka olivat toistensa velipuolia. Kumpikin haisi jatkuvasti aivan järkyttävän pahalle ties minkä p*skan ja hien yhdistelmälle. Poikien äiti (tai toisen äitipuoli?) myi työkseen hygieniatuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Moraalia tutkiva professori aloitti työpaikallaan sivusuhteen opiskelijansa kanssa. Molemmat olivat naimisissa silloin.
No hänän teki vain työtään.
Alue: Aihe vapaa
Kaverini on fysioterapeutin lapsi, jolla on pahoja ryhtiongelmia ja moneen suuntaan mutkalla oleva selkä. Ei ollut kotoa saanut mitään apuja tilanteeseensa, vaan hakeutui itse lääkäriin vanhempana.