Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?
Tuleeko mieleen omasta tai lähipiiristä tapauksia, joissa perheenjäsenet/puolisot/lapset eivät juurikaan pääse nauttimaan toisen perheenjäsenen ammattitaidosta tai osaamisesta? Tulee mieleen ex-mieheni, joka oli todella hyvä hieroja ja teki sitä ammatikseen. Kolmen vuoden suhteen aikana hän hieroi minua ehkä 5 kertaa ja sekin oli ihan suhteen alussa. Tavallaanhan sen ymmärtää kun on väsynyt aina työpäivän jälkeen, mutta jotenkin oli outoa joutua maksamaan jollekin toiselle hieronnasta...
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden perheen jossa molemmat vanhemmat opettajia eli ammattikasvattajia ja heidän omat lapset on huostaanotettuna.
En usko! Miksi huostaanotettiin?
Mä uskon. Yksi lastensuojelussa työskentelevä ihminen kertoi että myös opettajien ja lastentarhanopejen lapsia on sijoitettuna tai huostassa. Traagisia juttuja voi tapahtua monenlaisissa perheissä. Tiedän jopa lastenkodissa keikkailevan naisen jonka oma lapsi on huostaanotettu.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että lastensuojelussa työskentelevät ovat itse olleet saman lafkan asiakkaina! Eräs hyvä tuttavani tekee nykyään perhetyötä ja mm. Lastensuojelun avun arviointia, siis menee lasun jälkeen perheeseen katsoon millaista apua siellä tarvittaisiin, mutta on itse teininä karannut kotoa, saanut parikymppisenä lapsen ja erotessaan jätti kylmästi noin 7 vuotiaan lapsensa alkoholisoituneelle exälle, perusti uuden perheen, eikä ole missään tekemisissä tämän ensimmäisen lapsensa kanssa.
Miten noin toiminut voi päästä tuohon työhön? Missä välissä kävi tarvittavan koulutuksen? Luulen, ettei töitä tulisi, jos tuo tulisi ilmi. Missä empatiakyky, kun pystyi jättämään oman lapsensa alkoholistille?! En haluaisi tuollaista perhetyöntekijää kotiini! Missäpäin suomea työskentelee?
Tämä kyseinen perhetyöntekijä on nyt jo kohta viisikymppinen ja tuo taannoin alkoholisti-isälleen jätetty lapsi jo nuori aikuinen. En tiedä, minkä takia lapsi jäi isälleen. Äiti vain jätti perheensä erotessaan ja muutti toiselle puolelle Suomea. Aluksi lapsi kai jonkin verran kävikin äidillään, mutta kun äiti löysi uuden miehen ja sai uusia lapsia, niin käynnitkin loppuivat. Eivät ole missään tekemisissä keskenään olleet moneen vuoteen.
En usko, että naisen työnantaja tietää hänen menneisyydestään. Ja vaikka tietäisikin, niin en usko että se vaikuttaisi työnsaantiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni on lääkäri. Eläkkeellä, mutta tekee silti yks. vastaanottoa. Reilu ylipaino¨( 30 kg), käyttää alkoa päivittäin, polttaa sikareita. Mitään kokeita ei itseltään ole ottanut ikinä, todennäksesti ainakin aikuisdiabetes on, ei tartte labrakokeita sitä todistamaan. On erikoisasiantuntija,¨mutta ihan perusasiat ei kiinnosta pätkän vertaa. Tietää varmaan itse, mutta ei kiinnosta.
Tämä on alalla melko yhteistä. Taustalla usein sairauksien pelkoa, ennemmin on tietämättä labrakokeiden vastauksia kuin ottaa mahdollisen diagnoosin ja siitä seuraavat asiat. Osa myös vuosien myötä kyynistyy, jos sitä kuolemaa on nähnyt enemmän kuin pää jaksaa käsitellä. Ja tiedän sellaisenkin lääkärin, joka valitsi kuolla syöpään - ei hakeutunut hoitoon kuin aivan loppuvaiheessa voinnin romahtaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen kokkina ja mies syö usein eineslaatikoita. Olen yrittänyt kunnostautua, että laittaisin useammin ruokaa kotona. Minua hävettää, jos käydään yhdessä kaupassa ja mies ostaa silloin valmisruokia. Jos vaikka joku työkaveri näkee 🙈 Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔... Mies sattaa keittää perunoita tai pastaa sekä paistaa kalapuikkoja, mutta muuten olen meidän kahden hengen talouden ruoanlaittaja.
En syö lihaa ja ruokani pyrin kasaamaan helposti. Kuorittu porkkana, puolikas paprika, pala kaalia, varsiselleriä, versoja, jotain siemeniä tai mantelia, avot :)
Teen myös vihermehua lähes päivittäin ja siihen menee kokonaisuudessaan reilut 30
min. joten jossain täytyy oikoa omissa syömisissään 😉 Korvaan myös ateroita raakasuklaalla ja hedelmillä 🙈Töissä olen pääsääntöisesti tarkka siisteydestä ja kotona on melko mylläkkä. Yllätysvieraat ovat useimmiten kauhistus.
Tarvinneeko tähän lisätä, että pihan hoitoon tarviis myös panostaa 🐦Siis anteeksi nyt vaan, "Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔".. Oletko miehesi huoltaja vai miksi olet vastuussa teidän perheenne ruokahuollosta? Tuskin se kaupan kassa tietää että miehesi eukko on kokki. Tällaiset naiset ovat kyllä ihme lapamatoja, astu nyt sieltä 1800-luvulta tähän päivään ja anna miehellesikin jotain vastuuta _omasta_ hyvinvoinnistaan.
Kiitos kommentista 😊
Kyllä mies kantaa vastuuta, mutta ruoanlaitto ei ole hänen bravuurinsa. Hänellä ei ole mielestään yrittäjänä siihen aikaakaan. On niin helppoakin ostaa ruoat kaupasta 😶Tottumustakin. Mielestäni valmisruoat ovat tehty yleensä mahdollisimman halvoista aineksista. Onneksi mies tykkää syödä tuoreita kasviksia ja niitä hän laittaa itselleenkin. My Dear 💞
Laura Huhtasaaren ruotsi --> äitinsä on ruotsinopettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen kokkina ja mies syö usein eineslaatikoita. Olen yrittänyt kunnostautua, että laittaisin useammin ruokaa kotona. Minua hävettää, jos käydään yhdessä kaupassa ja mies ostaa silloin valmisruokia. Jos vaikka joku työkaveri näkee 🙈 Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔... Mies sattaa keittää perunoita tai pastaa sekä paistaa kalapuikkoja, mutta muuten olen meidän kahden hengen talouden ruoanlaittaja.
En syö lihaa ja ruokani pyrin kasaamaan helposti. Kuorittu porkkana, puolikas paprika, pala kaalia, varsiselleriä, versoja, jotain siemeniä tai mantelia, avot :)
Teen myös vihermehua lähes päivittäin ja siihen menee kokonaisuudessaan reilut 30
min. joten jossain täytyy oikoa omissa syömisissään 😉 Korvaan myös ateroita raakasuklaalla ja hedelmillä 🙈Töissä olen pääsääntöisesti tarkka siisteydestä ja kotona on melko mylläkkä. Yllätysvieraat ovat useimmiten kauhistus.
Tarvinneeko tähän lisätä, että pihan hoitoon tarviis myös panostaa 🐦Siis anteeksi nyt vaan, "Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔".. Oletko miehesi huoltaja vai miksi olet vastuussa teidän perheenne ruokahuollosta? Tuskin se kaupan kassa tietää että miehesi eukko on kokki. Tällaiset naiset ovat kyllä ihme lapamatoja, astu nyt sieltä 1800-luvulta tähän päivään ja anna miehellesikin jotain vastuuta _omasta_ hyvinvoinnistaan.
Oikeassahan kassa olisi, et ole innokas kokkaamaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen kokkina ja mies syö usein eineslaatikoita. Olen yrittänyt kunnostautua, että laittaisin useammin ruokaa kotona. Minua hävettää, jos käydään yhdessä kaupassa ja mies ostaa silloin valmisruokia. Jos vaikka joku työkaveri näkee 🙈 Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔... Mies sattaa keittää perunoita tai pastaa sekä paistaa kalapuikkoja, mutta muuten olen meidän kahden hengen talouden ruoanlaittaja.
En syö lihaa ja ruokani pyrin kasaamaan helposti. Kuorittu porkkana, puolikas paprika, pala kaalia, varsiselleriä, versoja, jotain siemeniä tai mantelia, avot :)
Teen myös vihermehua lähes päivittäin ja siihen menee kokonaisuudessaan reilut 30
min. joten jossain täytyy oikoa omissa syömisissään 😉 Korvaan myös ateroita raakasuklaalla ja hedelmillä 🙈Töissä olen pääsääntöisesti tarkka siisteydestä ja kotona on melko mylläkkä. Yllätysvieraat ovat useimmiten kauhistus.
Tarvinneeko tähän lisätä, että pihan hoitoon tarviis myös panostaa 🐦
Jos et vaivaudu miehelle laittamaan muut akuin kasvisraastetta ja siemeniä, niin onko mikään ihme, että hän ostaa valmisruokia?
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia niin monet opettajat, etenkin luokanopettajat, ovat niin kamalia omille lapsilleen? Omassa lähipiirissäkin on useampia ilmeisesti työssään ihan tykättyjä luokanopettajaa, joiden aikuisilla lapsilla on ties mitä syömishäiriötä, pakkoneuroosia, itsemurhayrityksiä, vakavaa masennusta, välit poikki vanhempiinsa ja mitä vielä. Ja mitä heidän kanssaan olen jutellut, niin lapsuus tällaisessa päälle päin ns. Hyvässä opettajaperheessä on ollut kaikkea muuta kuin hyvä: vanhemmat ovat olleet kontrolloivia, hirveän kovia ja ankaria ja vaativia pilkunviilaajia tai milloin minkäkin dramaattisen ideologian tai uskonnon riivaamia. Ei ole ammattikasvattajien lapsilla helppoa.
Syitä on varmaan monia, mutta ehkä se ammattiylpeys estää omien ongelmien kohtaamisen niissä tapauksissa, joissa niitä on?
Opettajan lapsena muistan, kuinka opettajavanhempi pelotteli jatkuvasti, että jos kertoo sitä taikka tätä, niin joutuu lastenkotiin ja vanhemmat menettävät työnsä. Opettaja ei muuten edes tietääkseni menetä virkaansa, vaikka olisi lastenhuollon asiakkaana, ellei nyt laittomuuksia ole tapahtunut?
Taustalla siis toisen vanhemman alkoholismi, jonka vuoksi kaikki perheen lapset oireilivat. Vika oli tietty aina lapsissa - kuka oli laiska, kuka oli häijy, kuka oli pinnallinen (syömishäiriö). Ennen kouluterkkarin käyntiä käytiin aina läpi, mitä saa kertoa. Ei meitä nyt hakattu, tavaroita korkeintaan heiteltiin, tuntuu että syvemmät haavat jäi siitä syyllistämisestä, jota lapset oirehtimisestaan saivat.
Olen joskus miettinyt, olisiko autonkuljettaja- tai vaikka palkanlaskijavanhempi helpommin uskaltanut myöntää puolisonsa ongelmat, kun ei olisi tarvinnut pelätä pienen paikkakunnan juoruja ja niiden vaikuttamista ammattiin. Mene ja tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokki. Eipä tee mieli kokkailla kotona!
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä eräs syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri on itse anorektikko. Ranne on käden paksuin kohta ja puhuu ihan oudosti noista syömishäiriöistä. Lanugo-karva kasvaa poskilla ja muutenkin niin tyypillinen anorektikko että.
Psykissä vai yksityisellä?
Nimimerkillä Lapinlahden lomahotelli never forget
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapuruston lapsipsykologin jälkikasvu mm. hyppi alasti puista ohikulkevien niskaan ja kesäisin vetelivät (jälleneen nakupelleinä) perheen lankapuhelinta ( se oli sitä aikaa) luurista pitkin maantietä.
Kolin kolin ja jihaa.
Ai jumalauta, ihan ku mun kakarat! Sieluni silmin voisin nähdä tällaisen tapahtuvan ja lankapuhelimen tilalla voisi olla vaikka joku mahdollisimman kallis älylaite laturin jatkeena. Varsinkin esikoinen on juuri tuollainen, ja _aina_ alasti, väkivaltainen ja haastava ja on kyllä kaikki lailliset keinoit käytetty ton lapsen kurinpidossa. Ongelmia on selvitetty neuvolassa, kerhoissa, päiväkodissa, lääkärillä, perheneuvolassa ja nyt on lähete tarkempiin tutkimuksiin Lastenklinikalle ja psykologille.
Kaikki sympatiani tarinasi lapsipsykologille!
Ei lapset omia vanhempia tottele ja jos lapsen luonne on kuin villieläimellä, niin vaikeaa se on, vaikka kuinka olisi lapsipsykologi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä eräs syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri on itse anorektikko. Ranne on käden paksuin kohta ja puhuu ihan oudosti noista syömishäiriöistä. Lanugo-karva kasvaa poskilla ja muutenkin niin tyypillinen anorektikko että.
Olen taas käynyt ravintoterapeutilla, joka oli niin lihava ettei toimistotuolia näkynyt sen pehvan alta ollenkaan.
Syömishäiriöklinikalla ravitsemusterapeutti oli myös hyvin tukeva täti. Lihomista kuollakseen pelkäävät anorektikot ottivat aika kriittisesti ohjeistuksia vastaan, kun hyvin ylipainoinen antaa ”terveelliset” ohjeet normaalipainon saavuttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmillani maanrakennus yritys. Omistavat murskeita sekä raskasta kalustoa, silti iso kotipihamme on hirveässä kunnossa välillä mm. täynnä routakuoppia vaikka pihassa murskekasa ja pyöräkuormaaja 😂
Tarvitsin hevosaitaukseemme hiekkaa kun syksyllä runsaiden vesisateiden takia aitaus oli aivan liejulla. Pyysin tuomaan kuorman hiekkaa aitaukseen 3 viikkoa jonka jälkeen sitä tuotiin. Ohi ajelivat kyllä joka päivä useita kertoja ja paluukuormana olisi monesti siis voinut tuoda.
Tarinoita on monia ja todella yleistä siis sanonta että suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Lääkäri (teen kuntoutuspäätöksiä mm. onnettomuuksissa aivovamman saaneille) ja rakastan ajaa toisinaan ilman pyöräilykypärää. Lapsilla aina kypärä, mutta itselläni ei. Säälittävää vapaudenhuumaa, ehkä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntai / kirjakauppa.
Lukion rehtori ja lukion ekalla oleva lapsensa olivat ostamassa oppikirjoja, ilmeisesti liian myöhään 🙈🙉🙊
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Sunnuntai / kirjakauppa.
Lukion rehtori ja lukion ekalla oleva lapsensa olivat ostamassa oppikirjoja, ilmeisesti liian myöhään 🙈🙉🙊
En tajuu. Miten niin liian myöhään?
Vierailija kirjoitti:
Eräs parturibloggaaja; paasaa kuinka hiustyylin tulee sopia piirteisiin. Ja itsellä hällä on pilvenpiirtäjän korkuinen otsa eikä tajua otsatukka siihen leikkauttaa.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Sunnuntai / kirjakauppa.
Lukion rehtori ja lukion ekalla oleva lapsensa olivat ostamassa oppikirjoja, ilmeisesti liian myöhään 🙈🙉🙊
En tajuu. Miten niin liian myöhään?
Muutama kirja oli jo myyty loppuun.
Tämä on puhdas arvaus, mutta onkohan tapana että rehtorin lapselle on ohjattu näytekirjoja? Digiaikana ei toimi. Tai ehkä vaan oli unohtunut.
Oma äitini on lääkäri, työskennellyt psykiatrisessa sairaalassa hoitajana ennen lääkistä.
Pidetty, ahkera ja kaikkensa antava työkaveri ja alainen.
Minut ja siskoni hän jätti avioeron tullessa isällemme jolla oli alko-ongelmaa. Teki pitkiä työputkia ja sitten joi vapailla aamusta sammumiseen saakka.
Olimme 11 ja 12.
Äiti löysi pian uuden miehen naapurikaupungista, muutti sinne ja aloitti uudessa työpaikassa. Näimme häntä pari tuntia joka toinen viikko. Aina oli kiire. Oli mies, työ ja juoksuharrastus.
Nyt olen 23v, sisaruspuoliini jotka on alle kouluikäisiä, minulla ei juurikaan ole sidettä vaikka välimatkaa on edelleen lle 10km. Pikkusiskoni kanssa meillä on hyvät välit sekä nykyisin raitistuneeseen isään.
Tämä ketju on erittäin hyödyllinen ja silmiä avaava kaikille!
Alue: Aihe vapaa
Lasten äiti on huippukokki, itse mämmipeukalo. Kun perheen taloudellinen pyörittäjä palaa kotia, syömme päivalliseksi yleen jostain ketjuliikkeestä noudettuja hampuralaisia tai sitten pitsaa.