”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

www kirjoitti:

Oma äitini on sairaanhoitaja ja meillä lapsilla olleita tauteja/vaivoja vähäteltiin aina. Lääkäriin ei menty kuin pakon edessä eikä esim. särkylääkkeitä saanut koskaan.

Exäni äiti oli sairaanhoitaja. Satutin jalkani ollessani exän kotona toisella paikkakunnalla. hypin ympäri taloa yhdellä jalalla ja sain hikiseen pari särkylääkettä. Sairaanhoitajaäiti vaan tuumasi, että "Saattaa olla murtunut, pitää kuvata ja kipsata pian, muuten jää pysyvä vamma" mutta kukaan ei tehnyt elettäkään ajaakseen minut terveyskeskukseen. Lopulta 3 päivän kärvistelyn jälkeen pääsin lääkäriin, kun perheen isällä oli asiaa kotipaikkakunnalleni. 

Olin siis ajokortiton, ei varaa maksaa taksista 50 euroa + lääkärinkulut ja taksi lääkäristä kotiin. Asunnossa oli 4 ajokortillista henkilöä, 2 autoa ja sairaanhoitaja. 

Kummallista,odottivatko että jonkun sinun sukulaisen olisi pitänyt sut tulla hakemaan?Entäpä poikakaverisi, miksi ei kehdannut pyytää vanhempiian heittämään sinua aijempaan?

Sukuni asui 500km päässä, tiesivät kyllä. Poikaystävä toisti samaa kaavaa kuin vanhempansa ja muut sisaruksensa. Mystiseksi jäi, en keksi vieläkään mikä muu tässä oli syynä kuin yleinen välinpitämättömyys.

Samalla perheellä oli näkemys, että on OK ostaa 15-vuotiaalle pullo kossua viikonlopuksi, jos lapsi sen haluaa....

Kaverin isä on lasten psykiatri, kaveri muistaa yhden kerran kun isä on häntä halannut, ylioppilaaksi päässessä. Mä olen kampaaja, lapset ei ole koskaan käynyt parturissa muualla, kulkee takkutukissa ja tosi usein poikakin ylikasvaneissa. 

Olen asianajaja, hoidan myös perhe- ja perintöoikeudellisia juttuja. Oma ositus hoitamatta, vaikka erosta on jo monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

www kirjoitti:

Oma äitini on sairaanhoitaja ja meillä lapsilla olleita tauteja/vaivoja vähäteltiin aina. Lääkäriin ei menty kuin pakon edessä eikä esim. särkylääkkeitä saanut koskaan.

Exäni äiti oli sairaanhoitaja. Satutin jalkani ollessani exän kotona toisella paikkakunnalla. hypin ympäri taloa yhdellä jalalla ja sain hikiseen pari särkylääkettä. Sairaanhoitajaäiti vaan tuumasi, että "Saattaa olla murtunut, pitää kuvata ja kipsata pian, muuten jää pysyvä vamma" mutta kukaan ei tehnyt elettäkään ajaakseen minut terveyskeskukseen. Lopulta 3 päivän kärvistelyn jälkeen pääsin lääkäriin, kun perheen isällä oli asiaa kotipaikkakunnalleni. 

Olin siis ajokortiton, ei varaa maksaa taksista 50 euroa + lääkärinkulut ja taksi lääkäristä kotiin. Asunnossa oli 4 ajokortillista henkilöä, 2 autoa ja sairaanhoitaja. 

Missään tapauksessa ei kannata soittaa häkeen tai pyytää kyytiä.

Kuten vastasin tuossa aiemmalle, sukuni asui 500km päässä. Asuu edelleen. Olin nuori enkä tuntenut uudelta paikkakunnalta ketään ajokortillista henkilöä paitsi poikaystäväni ja hänen perheensä. Sanoin monta kertaa, että minun pitää päästä terveyskeskukseen eikä minulla ole taksiin rahaa. Mitään ei tapahtunut.

Me kaikki emme asu perheemme/suvun naapurissa tai omista laajaa kaveripiiriä.

Olen nyt melkein 40v ja tunnen edelleen vain 1 ajokortillisen henkilön. Kaikki muut ovat ajokortittomia, koska ovat aina asuneet kaupungin keskustoissa tai perheellä ei ole ollut varaa kustantaa ajokorttia. Se oli minunkin tarinani.

Mä luulen että monien ongelma on, että päässä on luotu valmiiksi tiukat raamit millainen oman lapsen tulee olla. Sitten kun hän ei yllä/ei halua yltää näihin valmiisiin lokeroihin, tulee ongelmia. Vanhemmille lapsi edustaa perheen mainetta ja kunniaa. Vanhempien pitäis yrittää nähdä lapset omina itseinään. Pitää hyväksyä että ne voi haluta talonmiehiksi vaikka vanhemmat olisi lääkäreitä. Usein liika kasvattaminen voi viedä mielenterveyden.

Asuin hetken ns. paremmalla asuinalueella ja voi ahdistus. Jo vauvakerhoissa kilpailtiin ja etsittiin todisteita oman lapsen erinomaisuudesta. Itse naurahtelin vaan et meidän Martan taidot on lähinnä syöminen, nukkuminen ja sotkeminen. Ikää oli silloin n. 1v.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on opettaja. Kertoi viimeksi joululomalla työjuttujaan. Kuinka pitää heikoimman puolta, kuinka puuttui kiusaamiseen ja kuinka saa jonkun heikonkin lukemaan. Minulle oli kouluaikana niin pelottava etten uskaltanut näyttää numeroitani. Kiusattiin myös koulussa 7 vuotta. Tiesi muttei tehnyt mitään.

Mulla vanhempi myös opettaja. Ei koskaan kehunut sanallakaan vaikka olisin saanut ysejä tai kymppejä, ja tiuski mulle ala-asteikäisenä kun olin kaveri luokan syrjityimmän tytön kanssa. Ilmeisesti olis pitänyt olla niiden suosittujen kanssa, jotka ei niin hirveän hyvin koulussa pärjänneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli maanviljelijä ja meillä oli lehmiä. Maito lähetettiin meijeriin ja siitä otettiin 7-henkisen perheen tarpeisiin vajaa litra päivässä. Koskaan ei saanut juoda maitoa, piti säästää kahviin tai ruuan laittoon.

Muistan lapsuuden kesät sukulaisten isolla maatilalla; kaikki myytäväksi kelpaavat maito, munat, lihat, kalat, ravut ym. meni myyntiin. Töitä tehtiin kesäisin aamusta iltaan, ruokaa erittäin pienet annokset oman maan tuotteita: kurria (=rasvaton maito), puuroa, keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta, lisäksi kasvimaalta vähän vihanneksia ja marjoja. 

Välillä piti salaa soittaa äidille (kaukopuhelut oli kalliita),  lähettämään vähän rahaa, että saan ostettua ruokaa...

  Minkä ihmeen takia lapsi on lähetetty tuollaisiin olosuhteisiin viettämään kesälomaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sijaislapsia kun olimme pieniä ja nuoria sisarteni kanssa.

Joka päivä joku meistä biologisista lapsista uhkasi muuttaa kotoa, kun meitä kohdeltiin kuin kuin oltaisiin oltu vain tiellä. Sijaislapsille oli aikaa ja hellyyttä.

Jokainen meistä muutti omilleen heti 18 täytettyään.

Eipä pahemmin lapsuudenkodissa käydä.

Tämä on näköjään aika yleistä.

Meillä ihan sama.

"Menetin" veljeni kanssa vanhempamme samana päivänä kun kotiimme saapuivat kaksi sijoituslasta.

" no mutta tarvitseehan nämä raasut nyt rakkautta ja huolenpitoa, kun ovat niin kovia

joutuneet kokemaan" oli aina vanhempiemme selitys, kun ihmettelimme miksi ei meille ole enää aikaa ollenkaan. Muutuimme näkymättömiksi.

Harmittaa pienen veljeni puolesta, sillä hän olisi vielä tarvinnut äitiä ja isää.

Ikää oli silloin viisi vuotta.

Tottakai me ymmärrettiin, että kovia ne lapset oli kokeneet ja tarvitsivat aikaa ym.

mutta miksi piti unohtaa omat lapset kokonaan.

Nyt on veli kymmenen ja mä olen viistoista.

Sama peli jatkuu. No mulla ja veljellä on tosi läheiset välit.

Todella surullista luettavaa

Isänmmaalllisten Marco de Witin ja Junes Lokan isät eivät ole suomalaisia... Olispa rajat ollu kiinni, niin ei olisi näitäkään ongelmia.

Psykologin tytär täällä hei. Takana masennusta jostain 10-12-vuotiaasta lähtien, jonka juuret ovat oman äidin alkoholismissa ja kyvyttömyydessä olla turvallinen, luotettava vanhempi. Äidilläni tosin oma lapsuus vielä todella paljon kurjempi, joten mistäpä ammentaa, kun ei ole itse saanut. Uranvalinta mielestäni ihan klassinen "hoitaa omia haavojaan hoitamalla muita" muttei itse sitä ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemusterapeutti julkisella puolella, keski ikäinen nainen. Todella reilu ylipaino, omenalihavaa mallia. Vähän vie uskottavuutta, vaikka tosiaan; suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Kommentti ei ole otsikon mukainen.

”suutarin lapsilla ei ole kenkiä” tarina ei ole lihava ravitsemusterapeutti, vaan ravitsemusterapeutin lihava lapsi.

Kyllä se on.

Sanonta tarkoittaa juurikin tuota. Ei siihen konkreettisesti jälkeläisiä tarvita.

Eräs tuttavani käyttää todella paljon viikonloppuisin ja lomillaan huumeita ja hänen äitinsä on KRP:lla töissä, jossain huumeiden vastaisessa osastossa tms. vieläpä.

Pappa oli suutari, mutta eivät ostaneet ikinä kenkiä äidilleni ja tämän sisaruksille näiden lapsuudessa. Kulkivat kesät talvet samoissa rikkinäisissä kangastossuissa.

Kummisetäni on ylilääkäri ja on suuren lääkefirman palveluksessa. On aina lomat pelti kiinni, juo siis kirkasta viinaa aamusta iltaan, käyttää diapamia väärin ja oli siitä vieroituksessakin. Työnsä hoitaa hyvin eikä sitä päällepäin huomaisi, että on siis sekakäyttäjä.Rahaa on vaikka kuinka paljon mutta ruokatottumukset epäterveelliset, makkaraa ja pizzaa.

Mieheni on matikan ope ja kieltäytyy auttamasta lastamme, jolla matikka takkuaa. Meinaa tympiä, mulla on itsellä ihan diagnosoitu matemaattinen hahmotushäiriö ja en tajua niistä sanallisista sen enempää kuin lapsi, mutta kahdestaan koetetaan selvitä. Syynä on se, että hänelle ei makseta kotona opettamisesta niin ei kiinnosta. Mun mielestä se on pelkkää perseilyä, että ei viitsi auttaa omaa lastaan, vaikka osaisi. Lapsi jää vuosi vuodelta enemmän muista jälkeen ja turhautuu, kun moni perusasia jäi oppimatta kunnolla niin siihen päälle on paha rakentaa.

.

Luokkakaverini vanhemmat olivat molemmat psykologeja. Kaikki kolme lasta olivat ihan mahdottomia koulussa, kiusasivat, häiriköivät. Yläasteella alkoi juominen jokaisella. Vanhin lapsista on todella outo pahasti alkoholisoitunut vanhapoika, jota pelätään. Talo ränsistyy alta, ajelee ilman korttia ja muuta. Lapsena tappoi perheen kissan pudottamalla sen monta kertaa leikkimökin katolta.

Keskimmäinen on ollut kolmesti naimisissa (eka avioliitto 18-vuotiaana) ja lapsia kolmelle eri miehelle joista yksi ei ole tuossa aviomies-porukassa, nyt on nainen taas sinkku ja istuu viikonloput 20 nuorempien parikymppisten kundien kanssa baareissa ryypäten ja sekoillen. Perhe lastensuojelun asiakas, nainen puhuu tästä avoimesti ja marmattaaa kun sossut sitä sossut tätä. Lapset oireilevat koulussa. Myös poliisi on heillä käynyt, kun naisen vaihtuvat poikaystävät laittaneet ranttaliksi.

Nuorimmainen on tehnyt talousrikoksia, eli vuosia raharikasta elämää ja sikaili esim. hyvin nuorten naisten kanssa ja sai tästä johtuen erään lisänimenkin. Nyt on kaikki mennyt, istui hetken aikaa linnassa ja on työtön ”konsultti” mutta lainailee rahaa keneltä tahansa, valehtelee ihan outoja juttuja mm. Sveitsissä olevasta talostaan, jota ei ole. Ihan pipipää. Muutti just vanhempiensa nurkkiin. Nuoruudessa hänen pahin juttunsa oli ryöstää leikkiaseella meidän kylän kioski. Tämänkin vanhemmat selitti vaan niin, että 16v. poika leikki ja testasi rajojaan. Vanha kiskanpitäjä meni hommasta niin paniikkiin, että sulki kioskin!!!!! Eikä uutta tullut enää.

Vanhemmat kehuvat - kuten ovat kehuneet ja ylistäneet koko ikänsä - kuinka erinomaiset lapset heillä on, vaikka onkin heillä ”haasteita arjessa”. Jo nuoruudessani tästä perheestä puhuttiin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja tätä perhettä muistan aina, kun kuulen sanonnan.

Ravitsemusterapeuteilla on pääsääntöisesti epäterve suhtautuminen ruokaan.

Tutun papin poika erosi kirkosta heti kun täytti 18 ja ilmeisesti vieläpä liittyi vapaa-ajattelijoihin tms.

Oma äitini on matematiikan opettaja ja isä insinööri, mutta itse sain matikasta lähinnä vitosia ja kutosia. Kyse ei ole siitä, etteivätkö he olisi yrittäneet saada minua oppimaan. En vaan tajunnut matikkaa ollenkaan vaikka kuinka yritin pinnistellä. Ehkäpä matemaattinen lahjakkuus hyppäsi sitten minun sukupolveni yli.

No, mun lapsuudenkodissa asui kaupungin palopäällikkö ja heidän talonsa paloi, kun sisäkäyttöön tarkoitettu ulkovalosarja oli viritetty terassille, eikä huushollissa ollut toimivaa palovaroitinta. Tästä jo 15 vuotta aikaa. Miesparka oli vieläpä yrittänyt rynnätä sammuttelemaan ns. paljain käsin kämppää, kun perhe oli jo ulkona ja savusukeltajat sit hakivat hänet ulos. Onneksi heillä sentään oli palovakuutus.