Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Olen varmaan jotenkin poikkeuksellinen äiti, kun tykkään lasteni aktiivisesta päiväkodista. Retkeilevät joka viikko lähimetsässä, tekevät kirjastoreissuja kauemmaskin kuin lähikirjastoon, ovat käyneet mm. teatterissa ja näyttelyissä. Perjantaisin tulee sähköpostilla tieto seuraavan viikon tekemisistä, mukaan otettavista tavaroista ja aikatauluista. Minusta on ihanaa, kun viitsivät kulkea lasten kanssa joka paikkaan ja mielelläni mahdollistan tämän viemällä lapseni ajoissa paikalle ja laittamalla tarvittavat välineet mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan jotenkin poikkeuksellinen äiti, kun tykkään lasteni aktiivisesta päiväkodista. Retkeilevät joka viikko lähimetsässä, tekevät kirjastoreissuja kauemmaskin kuin lähikirjastoon, ovat käyneet mm. teatterissa ja näyttelyissä. Perjantaisin tulee sähköpostilla tieto seuraavan viikon tekemisistä, mukaan otettavista tavaroista ja aikatauluista. Minusta on ihanaa, kun viitsivät kulkea lasten kanssa joka paikkaan ja mielelläni mahdollistan tämän viemällä lapseni ajoissa paikalle ja laittamalla tarvittavat välineet mukaan.
Yksi lapsi.
Tiedot ajoissa.
Alun perin Wilma kehitettiin luvattomien poissaolojen vähentämiseen. Nyt nämä somenatiivit 30+ opettajat luulevat sitä joksikin s#*$nan feispookin ja tinderin risteytykseksi, missä pitäisi kirjata 100 tapahtumaa päivässä, muuten ei kuulu porukkaan.
En jaksa lukea wilmaa. Puoliso hoitaa sairastapauksista ilmoittamisen.
Vierailija kirjoitti:
Nostan esiin vain tuon yhden puolen.
Minulla on yksi ns. avoin ja luottavainen lapsi ja kaksi varautunutta kyräilijää.Olen ihmetellen kuunnellut aina välillä kunnioitetaanko lapsen yksityisyyttä ja omia rajoja kouluissa enää aina?
Jotkut kyselevät lapsilta kaikenlaista ja virittävät jotain ihme keskusteluja, en ymmärrä yrittävätkö rakentaa jotain läheissuhdetta lapsiin?
Sitten pidetään kaikenlaisia terapeuttisia harjoituksia tunne ja mietiskelyharjoituksia, missä lasten oletetaan kertovan muille miltä nyt tuntuu esim.!
Lähetän lapseni kouluun en terapiaan. Eikä kaikki halua puhua itsestään, vaan ennemmin oppia tietoa ja leikkiä kavereitten kanssa (tasa-vertaista touhua).
Kaikenlainen avautuminen epäluotettaville tuttaville on joillekin vaivaannuttavaa ja ahdistavaa ja se lapseni, jolle se ei sitä ole, on minusta kaikista uhatuin. Häntä täytyy ihan erikseen tukea rajojen asettamisessa, ei hänen päänsä ja ajatuksensa tule olla vaan vapaassa käytössä.
Minulle tuli ekaluokkalaisen rehtorilta Wilmaviesti jossa pyydettiin tapaamiseen jossa mukana koulukuraattori, koulupsykologi ja luokanvalvoja, lisätietoa sai kuulemma rehtorilta. Olin niin hämmästyksissäni että soitin rehtorille. Sillä rehtorilla ei ollut hajuakaan mistä kyse. Taisin vähän avautuakin hänelle. Ihme juttu jos lisätietoa saa häneltä eikä toisella (viestin siis lähettäneellä) hajuakaan mistä kyse. Luulin jo että koko tarha-aikansa ja eskarin reippaasti ja kiltisti käyttäytynyt poika alkanut käyttäytyä huonosti..
No, luokanvalvoja soitti sitten ja asia selvisi. Meidän pojalla ollut puheenviivästymää. Nyt ekalla sitä ei oikeastaan huomaa ollenkaan, jotkut vaikeat sanat saattaa sanoa väärin, kuten moni muukin ikäisensä. Neuvolasta olisi tiedon saanut että puheterapiassa käynyt ja todettu että ei enää tarvitse (lupa annettu jakaa tietoa). Ainoastaan tavujen opetteleminen ja lukemisen opettelu ei sujunut nopeasti. Juuri ennen Joulua, marraskuun lopulla onneksi tuli ahaaelämys ja osaa auttavasti jopa lukea.
Olen kyllä pettynyt todistukseenkin. Poika on matemaattisesti aika lahjakas. Käy noppakerhossa, jossa myös lasketaan. Läksyissä ei juuri virheitä ole laskutoimituksissa. Puhelimeltakin laskee päässä jonkun pelin kautta laskuja tyyliin 51 + 29 oikein. Opettajan arvion mukaan keskiverto laskemisessa. Äidinkielen heikohkon ymmärrän tosiaan kun vasta aika viimetinkaan pääsi mukaan. Mutta kotitehtäviäkään ei kuulemma ole suorittanut tunnollisesti. Ihme juttu, joka päivä meillä luetaan ääneen luettavat läksyt ja me vanhemmat tarkistamme läksyt. Läksyt ovat jääneet tekemättä vain poissaolopäivinä kun ei ole luokkakavereita tässä tuttuja. Pitäisikö ekaluokkalaisen puhelimella soittaa läksyt luokkakavereilta? Opettaja ei ole pyynnöstä huolimatta niitä laittanut Wilmaviestinä. Eskarin kävi lähikoulussa, siitä purettiin homekoulu ja tadaa, kouluraja muutettiin samalla, joten kaikki luokkalaiset uusia tuttavuuksia vielä.
No, sainpahan avauduttua. T: Neljää Wilmaa kyttäävä :)
Vierailija kirjoitti:
Opettaja tuntuu tosiaan harrastavan Wilmaa iltaisin. Tuntimerkintöjä ja tiedotteita tulee usein klo 18-23 välillä. Joskus myös viikonloppuisin.
Ap
Ei pidä paikkaansa. Opettajillahan on työpäivä kello 8.00-11.00 näin ei-opettajaihmiset tietävät. Eli jos Wilmaan tulee viestejä kello 18-23 tai viikonloppuisin niin ne on lähettänyt joku muu kuin ope. Opethan ei tee töitä iltaisin eikä viikonloppuisin hyvä jos virka-aikaan muutaman hassun tunnin.
Ei ihme että lapsille ja nuorille asiat ovat joskus ylivoimaisia ja vaikeita, kun vanhemmat jaksavat stressaantua saamastaan viestistä. Loukkaantuminen vasta on erikoista. Yleensä lapseni tietää ne asiat, joista opettaja on kirjoittanut wilmaan. Vanhemmille tulee asiat tiedoksi. Ei sitä sen enempää tarvitse stressata. Jos lapselta puuttuu luistimet voin opettaa lapselleni asiallisen tavan keskustella asiasta opettajan kanssa. Ei meillä ainakaan kukaan velvoita minua vastaamaan viesteihin. Suhtaudun niihin niin, että hyvä tietää. Lapsi itse ottaa vastuun koulunkäynnistään ja on itse saanut koulussa saman tiedon. Eikä tulisi mieleenkään että kukaan olettaisi minun käyvän wilmassa iltaisin tai joka päivä.
Keskustelukehoituksen otan vakavissani ja keskustelen. Tuskin huvikseen kirjoittelee opettaja. Ja tiedän että osa luokkalaisten vanhemmista vaatii tiedottamista ihan kaikesta.
Myönnän, että minuakin ärsyttää liian myöhäinen viestintä. Ei siis sen puolesta, että kännykkä piippaisi vaan sen puolesta, että niitä luistimia ym. välineitä on vähän vaikea löytää hetkessä. Tapani mukaan kysyin asiaa suoraan opettajalta ihan järkevään keskustelutyyliin, ja opettaja kertoi, että hän kertoo lapsille aina koulussa, mitä on sen viikon liikuntatunneilla ja sitten vielä muistuttaa edellisenä päivänä ja jos vanhempi saa tiedon vasta illalla laitetusta viestistä, niin lapsi ei ole hoitanut omia velvollisuuksiaan ja vanhemmalle jää päätettäväksi, onko lapsi väärissä varusteissa koulussa ja muistaa ehkä ensi kerralla paremmin vai repiikö vanhempi itsestään irti sen, että hankkii luistimet ja vie teroitukseen kukonlaulun aikaan (ja lapsi voi taas turvallisesti unohtaa nämä asiat). Kasvatuskysymys, ja mielestäni opettajalta ihan järkevä perustelu.
Mitä tulee näihin tuntimerkintöihin (söi purkkaa, kännykkä esillä jne) niin aivan varmasti kyse on siitä, että oppilas uhmaa jatkuvasti opettajan auktoriteettiä. Tyttöni luokalla (yläaste) on pari poikaa, jotka tuhlaavat tuntia siihen, että jäkyttävät vastaan joka asiassa ja hidastavat näin opetuksen etenemistä. Näiden poikien vanhemmat sitten riehuivat vanhempainillassa turhista merkinnöistä, mutta taas opettaja perusteli, että niistä turhista merkinnöistä tulee viitteitä siihen, miksi esim. matikan numero ei ole 7, vaikka kokeesta tuli 7-. Ja viitteitä siitä, miksi vanhemmat pyydetään koululle palaveriin, miksi käytösnumero on 6 ja miksi tällaiset oppilaat ovat aina aikasyöppöjä. Jos jatkuvasti tuhlaa muiden aikaa omaan showhun, niin ne muut eivät saa sitä opetusta, mitä oli tarkoitus sillä tunnilla tarjota. Oma lapseni on erittäin koulumyönteinen ja vihaa sitä, että oppitunnista menee aikaa parin ihmisen pelleilyyn. Siskoni on koulukuraattori ja sanoo, että opettajien velvollisuus on merkitä näitä auktoriteetin uhmaamisia, vaikka tunnilla asiasta keskusteltaisiinkin, koska vain tällä tavoin se häirikkö voidaan siirtää toiselle luokalle tai hänelle voidaan suunnitella muita tukitoimia.
Ja näistä luistimista ja suksista. Meidän lapset viedään joka talvi muutaman kerran jäähalliin koulun puitteissa, joten siinä mielessä luistinten omistaminen on ihan perusteltua. Jäähallilla on yleisövuorot, joten luistelua on tullut itsekin harrastettua silloin tällöin ihan samalla tavalla kuin uimahallissa uimista. Ostan siis edelleen lapsilleni uimapuvut ja luistimet, mutta suksista alan olla samaa mieltä kuin moni muu, että ovat turhat Etelä-Suomessa. Viime talvena lapseni hiihti kerran koulussa. Tänä talvena tilanne ei näytä paremmalta, mutta pituutta on tullut taas niin paljon, että sukset pitäisi uusia. Vaikka kuinka yrittää metsästää kirpputoreilta monoja ja suksia niin ei osu kovin helpolla kohdalle sopivat. Tämäkään ei mielestäni ole opettajien ongelma vaan nimenomaan päättäjien. Kansanedustajalle vaan postia, että hoitavat asiat teille mieleisellä tavalla ja opetussuunnitelmaan saadaan muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostan esiin vain tuon yhden puolen.
Minulla on yksi ns. avoin ja luottavainen lapsi ja kaksi varautunutta kyräilijää.Olen ihmetellen kuunnellut aina välillä kunnioitetaanko lapsen yksityisyyttä ja omia rajoja kouluissa enää aina?
Jotkut kyselevät lapsilta kaikenlaista ja virittävät jotain ihme keskusteluja, en ymmärrä yrittävätkö rakentaa jotain läheissuhdetta lapsiin?
Sitten pidetään kaikenlaisia terapeuttisia harjoituksia tunne ja mietiskelyharjoituksia, missä lasten oletetaan kertovan muille miltä nyt tuntuu esim.!
Lähetän lapseni kouluun en terapiaan. Eikä kaikki halua puhua itsestään, vaan ennemmin oppia tietoa ja leikkiä kavereitten kanssa (tasa-vertaista touhua).
Kaikenlainen avautuminen epäluotettaville tuttaville on joillekin vaivaannuttavaa ja ahdistavaa ja se lapseni, jolle se ei sitä ole, on minusta kaikista uhatuin. Häntä täytyy ihan erikseen tukea rajojen asettamisessa, ei hänen päänsä ja ajatuksensa tule olla vaan vapaassa käytössä.Minulle tuli ekaluokkalaisen rehtorilta Wilmaviesti jossa pyydettiin tapaamiseen jossa mukana koulukuraattori, koulupsykologi ja luokanvalvoja, lisätietoa sai kuulemma rehtorilta. Olin niin hämmästyksissäni että soitin rehtorille. Sillä rehtorilla ei ollut hajuakaan mistä kyse. Taisin vähän avautuakin hänelle. Ihme juttu jos lisätietoa saa häneltä eikä toisella (viestin siis lähettäneellä) hajuakaan mistä kyse. Luulin jo että koko tarha-aikansa ja eskarin reippaasti ja kiltisti käyttäytynyt poika alkanut käyttäytyä huonosti..
No, luokanvalvoja soitti sitten ja asia selvisi. Meidän pojalla ollut puheenviivästymää. Nyt ekalla sitä ei oikeastaan huomaa ollenkaan, jotkut vaikeat sanat saattaa sanoa väärin, kuten moni muukin ikäisensä. Neuvolasta olisi tiedon saanut että puheterapiassa käynyt ja todettu että ei enää tarvitse (lupa annettu jakaa tietoa). Ainoastaan tavujen opetteleminen ja lukemisen opettelu ei sujunut nopeasti. Juuri ennen Joulua, marraskuun lopulla onneksi tuli ahaaelämys ja osaa auttavasti jopa lukea.
Olen kyllä pettynyt todistukseenkin. Poika on matemaattisesti aika lahjakas. Käy noppakerhossa, jossa myös lasketaan. Läksyissä ei juuri virheitä ole laskutoimituksissa. Puhelimeltakin laskee päässä jonkun pelin kautta laskuja tyyliin 51 + 29 oikein. Opettajan arvion mukaan keskiverto laskemisessa. Äidinkielen heikohkon ymmärrän tosiaan kun vasta aika viimetinkaan pääsi mukaan. Mutta kotitehtäviäkään ei kuulemma ole suorittanut tunnollisesti. Ihme juttu, joka päivä meillä luetaan ääneen luettavat läksyt ja me vanhemmat tarkistamme läksyt. Läksyt ovat jääneet tekemättä vain poissaolopäivinä kun ei ole luokkakavereita tässä tuttuja. Pitäisikö ekaluokkalaisen puhelimella soittaa läksyt luokkakavereilta? Opettaja ei ole pyynnöstä huolimatta niitä laittanut Wilmaviestinä. Eskarin kävi lähikoulussa, siitä purettiin homekoulu ja tadaa, kouluraja muutettiin samalla, joten kaikki luokkalaiset uusia tuttavuuksia vielä.
No, sainpahan avauduttua. T: Neljää Wilmaa kyttäävä :)
Jos ekaluokkalainen ei osaa kysyä, kysy sinä toiselta äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan jotenkin poikkeuksellinen äiti, kun tykkään lasteni aktiivisesta päiväkodista. Retkeilevät joka viikko lähimetsässä, tekevät kirjastoreissuja kauemmaskin kuin lähikirjastoon, ovat käyneet mm. teatterissa ja näyttelyissä. Perjantaisin tulee sähköpostilla tieto seuraavan viikon tekemisistä, mukaan otettavista tavaroista ja aikatauluista. Minusta on ihanaa, kun viitsivät kulkea lasten kanssa joka paikkaan ja mielelläni mahdollistan tämän viemällä lapseni ajoissa paikalle ja laittamalla tarvittavat välineet mukaan.
Puhut päiväkodista.
Koulussa kuuluu myös opiskella.
On oikeasti raskasta opettaa vielä kotona lasta itse väsyneenä töistä,kun koulussa on keskittyminen mennyt johonkin muuhun.
Jos siellä on jatkuvastu jotain uutta hassunhauskaa niin koska tehdään ne tehtävät?
Minusta siellä pitäisi antaa opettajalle aikaa opettaa erinlaisia oppijia.
Eniten ärsyttää kuitenkin asenne. Vanhemnat kyllä syyllisiä kaikkeen, mutta koululla ei ole mitään vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja tuntuu tosiaan harrastavan Wilmaa iltaisin. Tuntimerkintöjä ja tiedotteita tulee usein klo 18-23 välillä. Joskus myös viikonloppuisin.
Ap
Onko vastavalmistunut?Vielä intoa.
Mua alkoi risoa poissaoloista ilmoittaminen: tottakai opelle täytyy ilmoittaa, jos lapsi on kipeä ja pois. Mutta opettaja laittoi viestiä aina heti tunnin alettua, jos lapsi ei ollut koulussa. Kun olimme kotona ja sairastimme, mun piti joka aamu herätä laittaman Wilmaan viestiä "Petteri ei pääse vielä tänäänkään kouluun", koska mistäs olisin voinut etukäteen tietää, minä aamuna olisi koulukuntoinen.
Kuitenkin maalaisjärkeä käyttäen, jos Petteri on ollut ma ja ti flunssassa, hän voi hyvin olla sitä vielä keskiviikkonakin, vaikka sitä ei heti aamulla ilmoitettaisi. Ja yleisin syy lapsen poissaoloon aamulla on varmasti myöhästyminen (tarviiko siitä heti reaaliajassa kysyä vanhemmalta, missä lapsi viipyy?) Ja jos lapsi olisikin jäänyt auton alle koulumatkalla tai jotain muuta olisi sattunut, niin eiköhän poliisi toisi tiedon hyvin nopeasti kotiin ja sitten kouluun. Paljonko se "huolestuminen" ja heti reagoiminen auttaa, oli syy koulusta poissaoloon/myöhässä oloon mikä hyvänsä?
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haluan tietää, mitä lapset koulussa tekevät. Mutta tuo, että pyydetään vanhempia puhuttelemaan jatkuvasti noin pienistä asioista, on jo vähän kyseenalaista. Ja sitten tuo perheiden asioiden urkkiminen tunnilla on jo jotakin outoa. Hyvin yleistä kylläkin, että pyydetään lasta kertomaan koko luokalle, mitä sai joululahjaksi, mitä vanhemmat tekevät työkseen, millaisessa talossa asuu, ts. monta huonetta talossa on jne. Ihan hullua. Tai sitten ymmärtämättömyyttä vain. Ei kaikki hyväosaiset kaidalla tiellä visusti pysytelleet opettajat välttämättä ymmärrä eriarvoistuvan maailman perheiden todellisuutta. Miltä tuntuu lapsesta kertoa vanhempien työttömyydestä tai siitä, että ei ole koskaan käynyt ulkomailla, tai saanut juurikaan joululahjoja, tahtomattaan, opettajan pyynnöstä. Minusta on väärin pyytää lapselta tätä. Nämä ovat sellaisiaperheiden asioita, joiden kertomisesta lapsen pitää saada itse valita. Sitten on sitäkin, että osa lapsista leuhkii ja vähän isommille lapsille nämä taloudelliset asiat ovat jo merkittäviä asioita. Meidän luokalla oli poika, josta koko luokka puhui, että he ovat köyhiä ja poikaa kiusattiin. Ai kamala, mikä olo tulee nyt, kun muistelen tuota. Ei lapset tajua näitä asioita ja voivat olla hyvin epäempaattisia toisiaan kohtaan. Opettajien pitäisi tajuta olla nostamatta näitä perheiden tuloeroja esille luokissa.
Itse pätkätyöläisenä yksinhuoltajaopena olen koettanut opekokouksissa tuoda tätä esiin. Jotkut ovat uskomattoman sokeita tälle ilmiölle. Ajattelevat esim. välineiden puutteen olevan laiskuutta tai piittaamattomuutta.
Onneksi steinerkoulussa 80-luvulla ei ollut wilmaa. Saatiin laput mukaan tai kirjoitettiin lyhyesti vihkoon, jos jotain piti muistaa. Vanhemmille ei huomauteltu mistään käytösasioista. Vain ääritapauksessa otettiin suoraan yhteys vanhempaan. Oltiin varmaan liian kilttejä, ei uskallettu tehdä kuin käskyjen mukaan. Mutta ongelmaksi muodostui opettajan ylikontrollointi, jos oppilaat pelkäävät kuollakseen. Myös teini-ikäisten toiveita ei otettu huomioon, joka voi tuoda ongelmia. -Ihmetyttää että nykyään lapsia kontrolloidaan edelleen kuin viimeistä päivää (jatkuva raportti) ja pidetään suurennuslasin alla, missä rentous, luovuus ja elämänilo?
Ihmettelen kanssa sitä, että vanhempien täytyy nyt muistaa lasten varusteet ja kaikki ylimääräinen häslinki. Eikö opettaja voi sanoa koulussa tunnilla, hyvissä ajoin, ja lapsi sitten ihan itse ottaa vastuuta? Vanhempi kuin eka- ja tokaluokkalainen osaa itse muistaa asiansa ja kertoa vanhemmalle tarvittaessa.
Olen opettaja. Minusta on opettajan ammattitaidottomuutta ilmoittaa siitä ja tästä. Minä ilmoitan pääsääntöisesti vain käytännön asioista. Ja jos suinkin mahdollista, en tee muutoksia viime tingassa. Minusta vanhempien täytyy tietää viimeistään edellisellä viikolla, mitä seuraavalla tapahtuu.
Jos lapsi käyttäytyy häiritsevästi, se on minusta opettajan ongelma. Minä uskallan jutella lapsen kanssa kahden kesken ja korottaa ääntäni. Jos juttelusta ja äänen korottamisesta ei ole apua, otan yhteyttä vanhempiin, mutta miksi ihmeessä kertoisin jokaisesta pienestä risahduksesta?
Niin ikään otan vanhempiin yhteyttä, jos huomaan lapsessa jotain persoonallisuuteen liittyviä häiriöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi tunnekylmyys ja empatian puute. Jos lapsi sen sijaan on rasavilli ja huomiohakuinen ja hulinoi siksi, mutta on kuitenkin kykenevä ottamaan muut ihmiset huomioon ja tuntemaan myötätuntoa, niin silloin on opettajan tehtävä kasvattaa häntä.
Opettaja on kasvatusalan ammattilainen siksi, että hän pystyy erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Jos opettaja ei tähän pysty, hän on epäpätevä.
Villejä tai muuten häliseviä ja keskittymiskyvyttömiä lapsia on ollut aina. Lapsen peruskäytöksen sävystä voi joskus mainita vanhemmille, mutta ei opettajalla ole mitään syytä raportoida yksityiskohdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haluan tietää, mitä lapset koulussa tekevät. Mutta tuo, että pyydetään vanhempia puhuttelemaan jatkuvasti noin pienistä asioista, on jo vähän kyseenalaista. Ja sitten tuo perheiden asioiden urkkiminen tunnilla on jo jotakin outoa. Hyvin yleistä kylläkin, että pyydetään lasta kertomaan koko luokalle, mitä sai joululahjaksi, mitä vanhemmat tekevät työkseen, millaisessa talossa asuu, ts. monta huonetta talossa on jne. Ihan hullua. Tai sitten ymmärtämättömyyttä vain. Ei kaikki hyväosaiset kaidalla tiellä visusti pysytelleet opettajat välttämättä ymmärrä eriarvoistuvan maailman perheiden todellisuutta. Miltä tuntuu lapsesta kertoa vanhempien työttömyydestä tai siitä, että ei ole koskaan käynyt ulkomailla, tai saanut juurikaan joululahjoja, tahtomattaan, opettajan pyynnöstä. Minusta on väärin pyytää lapselta tätä. Nämä ovat sellaisiaperheiden asioita, joiden kertomisesta lapsen pitää saada itse valita. Sitten on sitäkin, että osa lapsista leuhkii ja vähän isommille lapsille nämä taloudelliset asiat ovat jo merkittäviä asioita. Meidän luokalla oli poika, josta koko luokka puhui, että he ovat köyhiä ja poikaa kiusattiin. Ai kamala, mikä olo tulee nyt, kun muistelen tuota. Ei lapset tajua näitä asioita ja voivat olla hyvin epäempaattisia toisiaan kohtaan. Opettajien pitäisi tajuta olla nostamatta näitä perheiden tuloeroja esille luokissa.
Itse pätkätyöläisenä yksinhuoltajaopena olen koettanut opekokouksissa tuoda tätä esiin. Jotkut ovat uskomattoman sokeita tälle ilmiölle. Ajattelevat esim. välineiden puutteen olevan laiskuutta tai piittaamattomuutta.
Meillä oli just ysiluokkalaisella tehtävä jossa piti luokalle kertoa vanhempien, isovanhempien ja isoisovanhempien tehtävät ja siellä puida näitä ammatteja.
Me ollaan akateemisia, mies toimitusjohtaja, isäni talousneuvos. Eli eihän meillä mitään.
Mietin vaan että ei välttis kaikista kiva tehtävä teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Ja opettajalta tuli Wilma-viesti, että ”oppilas itkenyt tunnilla, selvittäkää miksi itki tunnilla ja sanokaa, ettei tunnilla saa itkeä”. Siis päivää. Eikö se ole sen aikuisen asia huolehtia, ettei ketään itketä tunnilla.
Ettekö te vanhemmat ole aikuisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostan esiin vain tuon yhden puolen.
Minulla on yksi ns. avoin ja luottavainen lapsi ja kaksi varautunutta kyräilijää.Olen ihmetellen kuunnellut aina välillä kunnioitetaanko lapsen yksityisyyttä ja omia rajoja kouluissa enää aina?
Jotkut kyselevät lapsilta kaikenlaista ja virittävät jotain ihme keskusteluja, en ymmärrä yrittävätkö rakentaa jotain läheissuhdetta lapsiin?
Sitten pidetään kaikenlaisia terapeuttisia harjoituksia tunne ja mietiskelyharjoituksia, missä lasten oletetaan kertovan muille miltä nyt tuntuu esim.!
Lähetän lapseni kouluun en terapiaan. Eikä kaikki halua puhua itsestään, vaan ennemmin oppia tietoa ja leikkiä kavereitten kanssa (tasa-vertaista touhua).
Kaikenlainen avautuminen epäluotettaville tuttaville on joillekin vaivaannuttavaa ja ahdistavaa ja se lapseni, jolle se ei sitä ole, on minusta kaikista uhatuin. Häntä täytyy ihan erikseen tukea rajojen asettamisessa, ei hänen päänsä ja ajatuksensa tule olla vaan vapaassa käytössä.Minulle tuli ekaluokkalaisen rehtorilta Wilmaviesti jossa pyydettiin tapaamiseen jossa mukana koulukuraattori, koulupsykologi ja luokanvalvoja, lisätietoa sai kuulemma rehtorilta. Olin niin hämmästyksissäni että soitin rehtorille. Sillä rehtorilla ei ollut hajuakaan mistä kyse. Taisin vähän avautuakin hänelle. Ihme juttu jos lisätietoa saa häneltä eikä toisella (viestin siis lähettäneellä) hajuakaan mistä kyse. Luulin jo että koko tarha-aikansa ja eskarin reippaasti ja kiltisti käyttäytynyt poika alkanut käyttäytyä huonosti..
No, luokanvalvoja soitti sitten ja asia selvisi. Meidän pojalla ollut puheenviivästymää. Nyt ekalla sitä ei oikeastaan huomaa ollenkaan, jotkut vaikeat sanat saattaa sanoa väärin, kuten moni muukin ikäisensä. Neuvolasta olisi tiedon saanut että puheterapiassa käynyt ja todettu että ei enää tarvitse (lupa annettu jakaa tietoa). Ainoastaan tavujen opetteleminen ja lukemisen opettelu ei sujunut nopeasti. Juuri ennen Joulua, marraskuun lopulla onneksi tuli ahaaelämys ja osaa auttavasti jopa lukea.
Olen kyllä pettynyt todistukseenkin. Poika on matemaattisesti aika lahjakas. Käy noppakerhossa, jossa myös lasketaan. Läksyissä ei juuri virheitä ole laskutoimituksissa. Puhelimeltakin laskee päässä jonkun pelin kautta laskuja tyyliin 51 + 29 oikein. Opettajan arvion mukaan keskiverto laskemisessa. Äidinkielen heikohkon ymmärrän tosiaan kun vasta aika viimetinkaan pääsi mukaan. Mutta kotitehtäviäkään ei kuulemma ole suorittanut tunnollisesti. Ihme juttu, joka päivä meillä luetaan ääneen luettavat läksyt ja me vanhemmat tarkistamme läksyt. Läksyt ovat jääneet tekemättä vain poissaolopäivinä kun ei ole luokkakavereita tässä tuttuja. Pitäisikö ekaluokkalaisen puhelimella soittaa läksyt luokkakavereilta? Opettaja ei ole pyynnöstä huolimatta niitä laittanut Wilmaviestinä. Eskarin kävi lähikoulussa, siitä purettiin homekoulu ja tadaa, kouluraja muutettiin samalla, joten kaikki luokkalaiset uusia tuttavuuksia vielä.
No, sainpahan avauduttua. T: Neljää Wilmaa kyttäävä :)
Saattaa olla keskiverto matikassa jos esim. sanalliset tehtävät tuottavat vaikeuksia kielenkehityksen takia. Ei ekan luokan arvosanoilla ole mitään merkitystä, se on vain yhden henkilön arvio sinun lapsesi taidoista sillä hetkellä. Mä en tiedä yhdenkään luokkakaverin vanhemman nimeä, asumme eri suunnalla kuin muut, jos ei ole saatu läksyjä koulusta niin ne on sitten olleet tekemättä, elä ota paineita.
Voitaisiin taas palata siihen tosiasiaan, että ne oppilaat, lapset käyvät sitä koulua, ovat vastuussa tehtävistä, kokeista jne. omasta käytöksestään ja motivaatiosta. Heidän vanhempansa ovat jo koulunsa käyneet, ei sitä pidä uudestaan vanhempien aloittaa.