Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...

Olihan täällä aikoinaan opettajien ketju jossa kerrottiin miten kamalia työpäivät on, miten levotonta, miten kaikki aika menee koulun takia ja pitää selvitellä sitä ja tätä riitaa jne. ja verrattiin koulumaailmaa mielisairaalaan.

Sanotaan että Suomen koulut ovat huippuja mutta ei se kyllä luokassa näy, omatkin lapset on valittaneet ettei siellä pysty keskittymään kun on niin kauhea meteli eikä opettaja saa mitään kuria. Ihmettelen miten niillä opettajilla on edes aikaa roikkua wilmassa koko ajan. Tunnilla pitäisi opettaa, sitten valitetaan netissä ettei välitunnilla ehdi edes pissalle tai juomaan kahvia. En edes yrittäjänä pidä kahvitaukoja 45 minuutin välein. 

On ihan opettajasta kiinni miten sitä wilmaa hoitaa. Vanhempien lasten kohdalla kaikki toimi puolin ja toisin aivan perfect mutta kun muutimme toiselle paikkakunnalle niin nuorin sai oikean narsistiopen joka kaivelemalla kaivoi vikoja lapsesta, eikä vain meidän lapsesta vaan kuulin muilta vanhemmilta samaa että wilmassa on JOKA PÄIVÄ negatiivista palautetta.

Meillekin tuli joka asiasta valitusta ja kyseessä kuitenkin tosi rauhallinen lapsi joka viittaa jos asiaa, ei häiriköi eikä kiusaa. Eikä ikinä positiivista palautetta, ei ikinä tältä opettajalta. Kyllä niissä opettajissakin on kiusaajia. 

Siihen päälle tietenkin kaikki se "kodin ja koulun yhteistyö". Jos Suomessa olisi kunnollisia yksityiskouluja, olisin valmis maksamaan siitä että opettaja osaa hoitaa hommansa, lapset saavat kunnollista opetusta kunnollisilla materiaaleilla ja asiat on organisoitu niin hyvin ettei vanhempien tarvitse reagoida jokaiseen risahdukseen ja aikataulun muutokseen. 

Meillä myös helsunkiläisessä alakoulussa ihan samanlaista meininkiä. Wilma-viestejä seuraavan päivän ohjelmamuutoksista tulee tosi myöhään ja poikkeusaikatauluja on vähän väliä. Opettaja myös säheltää paljon ja ilmoittaa monia aikatauluja väärin ja sitten korjailee. Tietenkin Wilmassa on myös omat keskustelunsa liittyen luokan varainkeruuseen eli joka kerran kun sinne menee, uusia viestejä on lukuisia ja minun, korkeakoulutetun vaativaa asiantuntijatyötä tekevänkin on vaikea pysyä kärryillä siitä, missä pitää milloinkin olla ja miten varusteltuna sekä mihin pitää maksaa tai leipoa jotain. Yläasteella meno onneksi näyttää rauhoittuvan jonkun verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just tollasta. Helsingissä.

Sietämättömäksi tilanteen tekee sen että kuskamme kaksi lasta kouluun ja koko ajan saa olla säätämässä että jos toiselle tuleekin yllättävä kympin aamu niin missä hän sen notkuu kun toisella onkin se tavallinen kasin aamu.

Miekkaa ja punapilkullista kangasta pitää olla seuraavaksi aamuksi. Tai sieniveitsi ja pärekori.

5-10 liplappua joka viikko että saako lapsi poistua retkeltä itsenäisesti vai saatetaanko metrolle tms.

Koulujen resurssipula, että pitää pyytää kotoa tarvikkeita. Yhtälailla se opekin käyttää vapaa-aikaansa usein opetusmateriaalin metsästykseen (mikä sinänsä järjetöntä, mutta kutsumusala kun on...)

Kuinka usein noita yhtäkkisiä aikataulun vaihdoksia nyt oikeasti on? Lasten vanhempana en mielestäni ole juuri muita poikkeuksia kuin joulua ja kevätjuhlaa edeltävä viikko. Muu mennään aika rutiinilla. Olisikon uudella opsilla jotain vaikutusta näihin retkiin ja ilmiöoppimiseen? Vanhemmilta pitää aina pyytää lupa, jos lapsi saa esim retkeltä tullessa lähteä suoraan kotiin kiertämättä koulun kautta. Jos lupaa ei ole ja jotain sattuu niin open pää on pölkyllä. En minä opettajana toimiessa saanut erityistä iloa noiden lappujen lähettämisestä ja syynäämisestä, mutta halusin kuitenkin oppilaille tarjota muutakin kuin työskentelyn neljän seinän sisällä.

Ymmärrän kyllä, että turhauttaa. En jaksa omien lastenkaan wilmaa juuri seurata. Ihan hyvin menee niin en sen enempää puutu.

Niitä on koko ajan. Muutoksia, poikkeuksia, erikoisjärjestelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapset enää itse pysty huolehtimaan jostain paperinpalan viemisestä kouluun? Siis lapsi kertoo vanhemmille tai helpoimmat huolehtii itse. Ei ihme, että ihmisten älykkyys on laskussa.

Ne tilaukset tulee suoraan vanhemmille. Ja ei, ei mun ekaluokkalaisella tytöllä ollut miekkaa ekkä punapilkullista kangasta. Pärekori on, mutta ei sieniveistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi elämän kevät.

Noista tapaamisista: Jos haluat varata ajan kelaan, lääkärille, kampaajalle tms, niin ilmoitatko hänelle, että "tulen sitten kello 18.00" vai menetkö virka-aikana? Minulle opettajana on aivan samantekevää miten hankalat vanhemmat asian hoitaa, kunhan hoitaa. Muuten lähtee lasu kostoksi. 

Virka-aika on 8-16. Ei ainoastaan 11-13.

Tämä on taas tuota alakoulun hommaa. Itse olen yläkoulun aineenopettaja, enkä ikinä laita näitä heilutti jalkoja tunnilla, tai söi purkkaa-viestejä. Miksi? Eipä ole ollut aiemmin mitään merkitystä, laittaako vai ei. Ei se oppilas ole lopettanut häirintäänsä tai muita tapojaan yhtään sen enempää kuin että jos ei laittaisi niitä viestejä.

Minä en halua yhtään vanhempaa koulutyöhön mukaan. Hoidan mieluummin homman itse. En halua kertoa pankkivirkailijalle, kaupan tädille tai vaikka talonmiehelle miten hänen pitäisi työnsä hoitaa.

Minä ainakin haluan tietää, mitä lapset koulussa tekevät. Mutta tuo, että pyydetään vanhempia puhuttelemaan jatkuvasti noin pienistä asioista, on jo vähän kyseenalaista. Ja sitten tuo perheiden asioiden urkkiminen tunnilla on jo jotakin outoa. Hyvin yleistä kylläkin, että pyydetään lasta kertomaan koko luokalle, mitä sai joululahjaksi, mitä vanhemmat tekevät työkseen, millaisessa talossa asuu, ts. monta huonetta talossa on jne. Ihan hullua. Tai sitten ymmärtämättömyyttä vain. Ei kaikki hyväosaiset kaidalla tiellä visusti pysytelleet opettajat välttämättä ymmärrä eriarvoistuvan maailman perheiden todellisuutta. Miltä tuntuu lapsesta kertoa vanhempien työttömyydestä tai siitä, että ei ole koskaan käynyt ulkomailla, tai saanut juurikaan joululahjoja, tahtomattaan, opettajan pyynnöstä. Minusta on väärin pyytää lapselta tätä. Nämä ovat sellaisiaperheiden asioita, joiden kertomisesta lapsen pitää saada itse valita. Sitten on sitäkin, että osa lapsista leuhkii ja vähän isommille lapsille nämä taloudelliset asiat ovat jo merkittäviä asioita. Meidän luokalla oli poika, josta koko luokka puhui, että he ovat köyhiä ja poikaa kiusattiin. Ai kamala, mikä olo tulee nyt, kun muistelen tuota. Ei lapset tajua näitä asioita ja voivat olla hyvin epäempaattisia toisiaan kohtaan. Opettajien pitäisi tajuta olla nostamatta näitä perheiden tuloeroja esille luokissa.

Vierailija kirjoitti:

Voi elämän kevät.

Noista tapaamisista: Jos haluat varata ajan kelaan, lääkärille, kampaajalle tms, niin ilmoitatko hänelle, että "tulen sitten kello 18.00" vai menetkö virka-aikana? Minulle opettajana on aivan samantekevää miten hankalat vanhemmat asian hoitaa, kunhan hoitaa. Muuten lähtee lasu kostoksi. 

Harvemmin kai vanhemmat mitään aikoja koulusta varailevat? Jos koulu haluaa pitää jotain vanhempainvartteja, niin tietenkin ne on illalla! Näin oli minunkin lapsen koulussa. Eipä noita vanhempainvartteja kyllä joka vuosi ollut. Mutta sitten muutkin vanhempainillat ja infot, nekin oli illalla. Lukiossa ei sitten mitään tuollaisia ole, vanhemmille info kerran vuodessa ja se on sunnuntaina.

Lääkärissä käyn iltaisin ja kampaajalla sunnuntaisin.

Muistan kun koulussa piti kolmannella luokalla piirtää oma huone. Harjoittelimme tuolloin perspektiiviä. Olin hyvä siinä ja tein myös värikkään piirroksen, mutta ongelma oli, että perheeni asui pienessä asunnossa jossa minulla ei ollut omaa huonetta. Piirsin sitten olohuoneen. Luokka koostui muuten kaupungin rikkaimpien perheiden lapsista. En tiedä ottiko opettaja tahallaan piirustukseni esiin koko luokan ruodittavaksi, mutta ei ollut kivaa myöntää miten ahtaasti meidän perhe asui. Tämä 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin haluan tietää, mitä lapset koulussa tekevät. Mutta tuo, että pyydetään vanhempia puhuttelemaan jatkuvasti noin pienistä asioista, on jo vähän kyseenalaista. Ja sitten tuo perheiden asioiden urkkiminen tunnilla on jo jotakin outoa. Hyvin yleistä kylläkin, että pyydetään lasta kertomaan koko luokalle, mitä sai joululahjaksi, mitä vanhemmat tekevät työkseen, millaisessa talossa asuu, ts. monta huonetta talossa on jne. Ihan hullua. Tai sitten ymmärtämättömyyttä vain. Ei kaikki hyväosaiset kaidalla tiellä visusti pysytelleet opettajat välttämättä ymmärrä eriarvoistuvan maailman perheiden todellisuutta. Miltä tuntuu lapsesta kertoa vanhempien työttömyydestä tai siitä, että ei ole koskaan käynyt ulkomailla, tai saanut juurikaan joululahjoja, tahtomattaan, opettajan pyynnöstä. Minusta on väärin pyytää lapselta tätä. Nämä ovat sellaisiaperheiden asioita, joiden kertomisesta lapsen pitää saada itse valita. Sitten on sitäkin, että osa lapsista leuhkii ja vähän isommille lapsille nämä taloudelliset asiat ovat jo merkittäviä asioita. Meidän luokalla oli poika, josta koko luokka puhui, että he ovat köyhiä ja poikaa kiusattiin. Ai kamala, mikä olo tulee nyt, kun muistelen tuota. Ei lapset tajua näitä asioita ja voivat olla hyvin epäempaattisia toisiaan kohtaan. Opettajien pitäisi tajuta olla nostamatta näitä perheiden tuloeroja esille luokissa.

Villi veikkaus: suurin osa opettajista näin toimiikin. Jokaisessa ammatissa (myös opettajissa) on niitä, jotka toimivat väärin. 

Asumme alueella, jossa tuloerot ovat todella suuret. Ikinä ei lasten luokissa ole ollut mitään julkista opettajan vetämää keskustelua lahjoista, matkoista, vanhempien ammateista tms. Ihan varmasti opettajienkin joukossa on idiootteja, jotka näitä asioita korostavat, mutta sen takia ei kannata koko ammattikuntaa leimata. 

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan että Suomen koulut ovat huippuja mutta ei se kyllä luokassa näy, omatkin lapset on valittaneet ettei siellä pysty keskittymään kun on niin kauhea meteli eikä opettaja saa mitään kuria.  

Ja sitten syyllistetään niitä vanhempia, jotka pelastavat lapsensa johonkin painotukseen, että saisi lapsilleen edes jonkinlaisen koulurauhan ja tolkulliset koulukaverit.

Vierailija kirjoitti:

Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.

Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.

Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.

Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.

Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.

Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.

Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?

Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.

Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...

Kuulostaa kyllä jo ihan skitsolta touhulta. Ihmeellistä tiedonkeruuta, mitähän johtopäätöksiä noistakin vedellään? Kasvu- tai oppimisrauhasta ei tietoakaan, koko ajan sörkitään jostain suunnalta. Ei näin.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja tuntuu tosiaan harrastavan Wilmaa iltaisin. Tuntimerkintöjä ja tiedotteita tulee usein klo 18-23 välillä. Joskus myös viikonloppuisin.

Ap

Hyi yök. Miten se jaksaa tehdä töitä illallakin. Itse teen tuntimerkinnät ja muut viestittelyt tuntien jälkeen ja illat vietän perheeni kanssa. T. Toinen ope

Olen opettaja (yläkoulu) ja kerron, miksi noita wilmaviestejä laitetaan. Opettaja on yleensä sellainen, joka haluaa tehdä työnsä hyvin. Haluaa, että kaikki seuraavat ja oppivat. Tarkoittaa myös sitä, että oppilaat pitävät turpansa kiinni tunnilla, kun ei käsketä keskustella. Opettajaa saattaa vituttaa suunnattomasti joku pikkumulkku, joka ei pidä sitä päätänsä kiinni, häiritsee ja näin estää opettajaa tekemästä hommaansa kunnolla. Opettaja haluaa, että häröily loppuisi, kun siitä ilmoitetaan kotiin. Usein viesteillä ei ole paskankaan merkitystä. Ei se Joni tai Jessica-Jonna sitä häiritsemistä lopeta vaikka kuinka viestittelisi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja (yläkoulu) ja kerron, miksi noita wilmaviestejä laitetaan. Opettaja on yleensä sellainen, joka haluaa tehdä työnsä hyvin. Haluaa, että kaikki seuraavat ja oppivat. Tarkoittaa myös sitä, että oppilaat pitävät turpansa kiinni tunnilla, kun ei käsketä keskustella. Opettajaa saattaa vituttaa suunnattomasti joku pikkumulkku, joka ei pidä sitä päätänsä kiinni, häiritsee ja näin estää opettajaa tekemästä hommaansa kunnolla. Opettaja haluaa, että häröily loppuisi, kun siitä ilmoitetaan kotiin. Usein viesteillä ei ole paskankaan merkitystä. Ei se Joni tai Jessica-Jonna sitä häiritsemistä lopeta vaikka kuinka viestittelisi. 

Kahdeksan vuoden aikana on tullut yksi viesti koskien pään kiinni pitoa tunnilla. Ihan ok viesti. Sitten on tullut noin 700 viestiä koskien kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja (yläkoulu) ja kerron, miksi noita wilmaviestejä laitetaan. Opettaja on yleensä sellainen, joka haluaa tehdä työnsä hyvin. Haluaa, että kaikki seuraavat ja oppivat. Tarkoittaa myös sitä, että oppilaat pitävät turpansa kiinni tunnilla, kun ei käsketä keskustella. Opettajaa saattaa vituttaa suunnattomasti joku pikkumulkku, joka ei pidä sitä päätänsä kiinni, häiritsee ja näin estää opettajaa tekemästä hommaansa kunnolla. Opettaja haluaa, että häröily loppuisi, kun siitä ilmoitetaan kotiin. Usein viesteillä ei ole paskankaan merkitystä. Ei se Joni tai Jessica-Jonna sitä häiritsemistä lopeta vaikka kuinka viestittelisi. 

Sepä se. Myönnät itsekin, että ongelmatapauksille merkinnät on turhia. Voidaan sitten vaan porukalla ihmetellä, että tää on tämmönen ja mikäs sille nyt annetaan käytösnumeroksi... Oletko koskaan miettinyt, miksi ne on turhia? Koska vanhemmat ei enää jaksa. Luuletko, että sinun natinasi tai ylipäätään koulusta tuleva natina on heidän ainoa kasvatusongelma? Minä en tunne yhtään vanhempaa, jotka ei haluaisi lapsensa pärjäävän, saavan positiivista palautetta ja käyttäytyvän hyvin. Ne vanhemmat on vilpittömän iloisia, jos kerrankin tulee jotain hyvää sanottavaa koulusta. Se on helpommin sanottu kuin tehty laittaa sieltä kotoa käsin häröilevä teini kuriin. Kaikki kasvatusongelmat loppuisi maailmassa, jos tiukka keskustelu kotona tai vaikka kotiaresti lopettaisi huonon käytöksen. Minä työskentelen juuri näiden nuorten kanssa ja ne vanhemmat on aivan puhki monesti. Kyllä ne yrittää, ne yrittää oman jaksamisensa rajoilla. Osalla on itselläänkin sellaisia ongelmia, että se heikentää sitä vanhemmuutta, mutta on niillä mielessä kuitenkin lapsensa asiat ja vilpitön halu toimia oikein. Hyvin harvoin tapaa täysin välinpitämätöntä vanhempaa.

Toinen juttu on, että nämä nuoret tarvii aikaa ja välittämistä. Sitä ei koulussa pysty yleisopetuksessa antamaan. Moni hankalakin nuori muuttuu, kun joku istuu alas ja kuuntelee, mikä se vitutuksen aihe on. Sitä paitsi opettajien dissaus musertaa näitä, pikkumulkuksi leimaaminen.

Tottahan se on, ettei siellä kaikille veny yksilöllinen ymmärtäminen ja terapia, mutta opettajakin voisi nähdä sen oman erinomaisuutensa taakse joskus ja pysähtyä miettimään omaa asennetta ja toimintatapojaan. Meillä on hyvät opettajat, varmasti yhdet maailman parhaimmat, mutta samalla myös opettajat ovat vastuussa kouluviihtyvyyden ongelmista ja siitä, että konfliktoituvat oppilaiden kanssa liikaa.

Kolme lapsellani on peruskouluaikanaan viime vuosina ollut useita eri opettajia ja suurimmalta osalta viestintä on ollut asiallista ja järkevää. Hyviä merkintöjä on tullut useasti, ja unohdus/myöhästymismerkintöjä, kun niihin on ollut aihetta. Tärkeistä asioista on pääsääntöisesti ilmoitettu hyvissä ajoin, eikä koskaan edellisenä iltana.

Kiitos opet, että jaksatte (opettaa) lapsiani joka päivä!

Olen toiminut alakoulun opettajana 25 vuotta ja voisin kommentoida aiheesta paljonkin, mutta nyt vain muutamasta asiasta. Uusi opetussuunnitelma velvoittaa koulut tekemään entistä enemmän yhteistyötä kotien kanssa. Nyt pakko keskustella vähintään kaksi kertaa vuodessa vanhempien kanssa vähintään puoli tuntia kerralla, vaikka ei ole lapsesta muuta sanottavaa kuin, että koulu sujuu hyvin ja kaverasiatkin näyttäisivät olevan kunnossa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla asia on aiemminkin ollut toisin, koska yhteistyö kotien kanssa on aina janytkin tuottanut parempaa tulosta.

Wilmamerkinnät teen lähinnä itseäni varten erityisesti läksyjen unohduksissa ja myöhästymisissä, jotta huomaan puuttua asiaan, jos ongelma jatkuu pidempään. Merkintöjähän vanhempien ei tarvitse lukea, jos eivät halua. Jos laitan vanhemmille viestin, että jostain asiasta olisi hyvä keskustella kotona, niin se voi tarkoittaa myös sitä, että ongelmaan voi olla joku syy, jonka lapsi kertoo kotona, mutta ei ole saanut sitä opettajalle sanottua.

Yritän opettajana hoitaa hommani asiallisesti ja reilusti, mutta vanhempien omat (negatiiviset) koulukokemukset monesti värittävät yhteistyötä. Jos jokin asia hiertää, olisi reilua jutella siitä opettajalle, jotta löytyisi hyvä kommunikointiyhteys. Lapsilla, vanhemmilla ja perheillä on hyvin monenlaisia odotuksia ja toiveita koulua ja opettajaa kohtaan. Valitettavan usein odotukset ovat hyvin ristiriitaisia. Koulussa ja vanhempainilloissa äänekkäimpiä ovat yleensä aktiivisen ja (yli)innokkaan yhteistyön kannattajat, yhteistyöstä vähemmän kiinnostuneet ovat hiljaa tai kotona kommentoiden asiaa netissä. Näinpä tiiviin yhteistyön vaatimus on saavuttanut opetuksen päättäjät, jotka vaativat vuosi vuodelta aktiivisempaa yhteistyötä kotien kanssa.

Edellisillan ilmoitukset seuraavan päivän muutoksista ovat sellaisia, jotka vanhemmat voivat halutessaan jättää huomiotta. Opettaja joutuu opetuksen hoitamaan olipa viesti huomioitu tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut alakoulun opettajana 25 vuotta ja voisin kommentoida aiheesta paljonkin, mutta nyt vain muutamasta asiasta. Uusi opetussuunnitelma velvoittaa koulut tekemään entistä enemmän yhteistyötä kotien kanssa. Nyt pakko keskustella vähintään kaksi kertaa vuodessa vanhempien kanssa vähintään puoli tuntia kerralla, vaikka ei ole lapsesta muuta sanottavaa kuin, että koulu sujuu hyvin ja kaverasiatkin näyttäisivät olevan kunnossa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla asia on aiemminkin ollut toisin, koska yhteistyö kotien kanssa on aina janytkin tuottanut parempaa tulosta.

Wilmamerkinnät teen lähinnä itseäni varten erityisesti läksyjen unohduksissa ja myöhästymisissä, jotta huomaan puuttua asiaan, jos ongelma jatkuu pidempään. Merkintöjähän vanhempien ei tarvitse lukea, jos eivät halua. Jos laitan vanhemmille viestin, että jostain asiasta olisi hyvä keskustella kotona, niin se voi tarkoittaa myös sitä, että ongelmaan voi olla joku syy, jonka lapsi kertoo kotona, mutta ei ole saanut sitä opettajalle sanottua.

Yritän opettajana hoitaa hommani asiallisesti ja reilusti, mutta vanhempien omat (negatiiviset) koulukokemukset monesti värittävät yhteistyötä. Jos jokin asia hiertää, olisi reilua jutella siitä opettajalle, jotta löytyisi hyvä kommunikointiyhteys. Lapsilla, vanhemmilla ja perheillä on hyvin monenlaisia odotuksia ja toiveita koulua ja opettajaa kohtaan. Valitettavan usein odotukset ovat hyvin ristiriitaisia. Koulussa ja vanhempainilloissa äänekkäimpiä ovat yleensä aktiivisen ja (yli)innokkaan yhteistyön kannattajat, yhteistyöstä vähemmän kiinnostuneet ovat hiljaa tai kotona kommentoiden asiaa netissä. Näinpä tiiviin yhteistyön vaatimus on saavuttanut opetuksen päättäjät, jotka vaativat vuosi vuodelta aktiivisempaa yhteistyötä kotien kanssa.

Edellisillan ilmoitukset seuraavan päivän muutoksista ovat sellaisia, jotka vanhemmat voivat halutessaan jättää huomiotta. Opettaja joutuu opetuksen hoitamaan olipa viesti huomioitu tai ei.

Silti se on se lapsi joka siitä kärsii.

Minä ja mieheni ollaan entisiä kympin oppilaita jotka tykättiin koulunkäynnistä eli en ymmärrä horinaa kipupisteistä... reflektio voisi olla sinulla paikallaan... ettei aina etsi vikoja ihmepaikoista.

En ymmärrä horinaa kipupisteistä ja reflektoinnista. Mistä se lapsi kärsii? Siitäkö, ettei vanhemmat natise wilmamerkinnöistä vai siitäkö, että opettaja hoitaa homman vaikka Yasminiina-Nico-Anselmiinus ei olekaan tuonut kouluun toivottua punaista rusettia?