Miehet ei kestä vaikeuksia eikä ole naisen tukena?
Elämässä tulee toisinaan vastaan tilanteita, jotka ovat kenelle tahansa vaikeita. Lapsen tai oman vanhemman sairastuminen, työpaikan yt:t, vaikeat ihmissuhteet jne. Myös myönteiset asiat, kuten lapsen syntymä tai uuteen haastavaan työhön siirtyminen, aiheuttavat muutoksena kriisin. Näiden lisäksi elämässä tulee usein vastaan pieniä ikäviä vastoinkäymisiä, jotka harmittavat hetken.
Muutamia miehiä sivusta seuranneena olen huomannut, että noissa tilanteissa miehet eivät tunnu kestävän vaikeuksia. Miehet eivät ole tulleet ajatelleeksi, että perheeseen voi syntyä koliikkivauva tai yllättäen vanhempansa menettänyt nainen tarvitsisi tukea surun keskellä. Näissä tilanteissa moni mies on ärtynyt, valittanut miksi he joutuvat kärsimään ja lähes poikkeuksetta vetäytyvät vastuusta tai kumppanin tukemisesta vaikeana aikana. Tuntuu, ettei miehiltä saisi vaatia mitään vaikeissa tilanteissa, etteivät he vaan vetäytyisi vielä enemmän.
Esimerkiksi eräs miespuolinen ystäväni hakee nyt töitä toiselta puolen Suomea, vaikka vaimo odottaa molempien pitkään toivomaa esikoista. Kahden asunnon sijaan vaimo tarvitsisi läsnäolevaa miestä, eikä taloudellisesti tässä tapauksessa tule kannattavammaksi lähteä töihin kauas. Toinen ystäväni ei osaa liki 10 vuotta avioeron jälkeen vieläkään huolehtia lapsille kunnon ruokaa, kun lapset ovat hänen luonaan. Lapset syövät isällään valmispinaattilettuja ja roskaruokaa, äiti huolehtii viikoillaan monipuolisemman ruoan tarjoamisesta.
Onko mulla sattunut vastaan vain tällaisia miehiä vai onko oikeasti vastuullisia, vaikeuksien kohtaamista karttamattomia miehiä olemassa? Ovatko miehet lähipiirissäsi tukena vaikeuksien keskellä?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Ei myöskään miehestään yhtä kakaraa lisää.
Miksi he sitten sen miehen haluaa?
Rahaaaaaaaa. Saa lorvailla kotona kun mies tienaa
Kuinkas monta prosenttia suomalaisista perheistä arvioisivat olevan sellaisia, joissa mies elättää yksin perheen ja nainen lorvailee kotona? Sinun kommenttisi mukaan niitä pitäisi olla noin 90 %, itse pistäisin suhdeluvun juuri päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan. Miehistä helpoin vaihtoehto on vetäytyminen ja pois lähteminen. Mitenkähän sotavuosina, olisiko tällainen taktiikka toiminut?
Sotiminen ja väkivalta on helppoa miehille. Rauhallisuus ja vaikeuksien sietäminen vaikeaa. Sodassa ja konfliktissa voi helposti vain tuhota ongelman aiheuttajan raa'alla voimalla.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat heikkoja vellihousuja eivätkä kestä mitään negatiivista. Mueluummin juoksevat karkuun kuin ottavat vastuun.
Yksi osa ongelmaa lienee tämä nykyajan naisten harjoittama jatkuva miesten vähättely, josta asiantuntijatkin ovat huomauttaneet. Kun mitään ei saa koskaan tehdä väärin ilman halventamista, niin lopulta siinä käy niin, että ei välttämättä tee enää mitään.
Miten naiset aina onnistuu valitsemaan sen empatiakyvyttömän paskiaisen rinnalleen. Täällä olisi monia hyviäkin miehiä, mutta ei kelpaa. Minusta te olette menettäneet oikeutenne valittaa. Nauttikaa nyt siitä "täydellisestä" miehestänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Ei myöskään miehestään yhtä kakaraa lisää.
Miksi he sitten sen miehen haluaa?
Siinä vaiheessa kun elämässä eteen tulevat vaikeudet kuorivat miehestä yhden perässävedettävän lisää, eivät haluakaan. Ja sitten ero tuleekin ihan puskan takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Hyvin vaikea seurata huvittumatta tätä naisten “kamppailua” perinteisen vaimon ja vahvan itsenäisen naisen välillä. Tuntuu että naisilla on vaikea päättää kummalle puolelle he kallistuvat, joten he poukkoilevat siinä välillä tilanteesta riippuen. :D
Naiset ovatkin kaapanneet vallan perheessä suvereenisti. Nyt sitten valittavat, kun ovat eri tavoin sössineet tilanteensa. Lohduttaja kelpaisi tarpeen tullen, muttei itsenäinen päätöksentekijä.
Osoittakaa nyt sitä mainostamaanne vahvuutta ja lujuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan. Miehistä helpoin vaihtoehto on vetäytyminen ja pois lähteminen. Mitenkähän sotavuosina, olisiko tällainen taktiikka toiminut?
Sotiminen ja väkivalta on helppoa miehille. Rauhallisuus ja vaikeuksien sietäminen vaikeaa. Sodassa ja konfliktissa voi helposti vain tuhota ongelman aiheuttajan raa'alla voimalla.
Sodassa miehillä on yhteishenkeä ja siellä tsempataan tosiia kuolemaan asti. Samaa ei voi sanoa kotielämästä, jossa tsempin sijaan tulee pelkkiä haukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Ei myöskään miehestään yhtä kakaraa lisää.
Miksi he sitten sen miehen haluaa?
Rahaaaaaaaa. Saa lorvailla kotona kun mies tienaa
Olen ollut saman miehen kanssa jo teinistä ja saman katon alla olemme asuneet yli 31 vuotta. Aika hassua, kun olen ollut tuostakin ajasta työelämässä 29 vuotta ja koko ajan olen maksanut yhteisistä menoista puolet. Missä ne minun lorvailut tai miehen antamat rahat on? Töissä oli paljon helpompaa mitä pienen vauvan kanssa kotona.
Tältä palstalta huomaa, että koululaiset on lomalla. Tuo pikkuinen on vaan herännyt yllättävän aikaisin, ettei vaan äiskä potkinut ylös sängystä?
En tiedä onko naiset tässä asiassa yhtään sen parempia. Perhe tuntuu olevan heillekin liian raskas ponnistus, kun kaikki hyvä ei tulekaan ilman todellista vastuuta ja kaikki ei mene tismalleen niin kuin nainen haluaa.
Tympii aina tämä naisten typistäminen lapsen asemaan. Ikään, kuin he olisivat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa vaikka nainen on ollut ihan toimivan subjekti, joka on omilla arvioilla, valinnoilla ja päätöksillä tehnyt valintoja omassa elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Ei myöskään miehestään yhtä kakaraa lisää.
Miksi he sitten sen miehen haluaa?
Siinä vaiheessa kun elämässä eteen tulevat vaikeudet kuorivat miehestä yhden perässävedettävän lisää, eivät haluakaan. Ja sitten ero tuleekin ihan puskan takaa.
Minä ainakin vien ja nainen vikisee, että höyhenet pöllähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Hyvin vaikea seurata huvittumatta tätä naisten “kamppailua” perinteisen vaimon ja vahvan itsenäisen naisen välillä. Tuntuu että naisilla on vaikea päättää kummalle puolelle he kallistuvat, joten he poukkoilevat siinä välillä tilanteesta riippuen. :D
Naiset ovatkin kaapanneet vallan perheessä suvereenisti. Nyt sitten valittavat, kun ovat eri tavoin sössineet tilanteensa. Lohduttaja kelpaisi tarpeen tullen, muttei itsenäinen päätöksentekijä.
Osoittakaa nyt sitä mainostamaanne vahvuutta ja lujuutta!
Minusta lohdutusta ja tukea osoitetaan perheessä kaikille tasapuolisesti, puolisot toisilleen ja vanhemmat lapsilleen. Sillä ei ole väliä, kuka on johtaja ja kuka jotain muuta. Tuon verran voisi kyllä kehittää omaa tunneälyään jokainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Ei myöskään miehestään yhtä kakaraa lisää.
Miksi he sitten sen miehen haluaa?
Rahaaaaaaaa. Saa lorvailla kotona kun mies tienaa
Olen ollut saman miehen kanssa jo teinistä ja saman katon alla olemme asuneet yli 31 vuotta. Aika hassua, kun olen ollut tuostakin ajasta työelämässä 29 vuotta ja koko ajan olen maksanut yhteisistä menoista puolet. Missä ne minun lorvailut tai miehen antamat rahat on? Töissä oli paljon helpompaa mitä pienen vauvan kanssa kotona.
Tältä palstalta huomaa, että koululaiset on lomalla. Tuo pikkuinen on vaan herännyt yllättävän aikaisin, ettei vaan äiskä potkinut ylös sängystä?
Yksittäistapaus.
Miten niin lapsen tai vanhemman sairastuminen??
Eivätkö naiset laske itseään miksikään, vai etkö ole itse koskaan sairastunut?
Mikään ei ole niin kallisarvoinen asia kuin oma terveys.
Täällä aina kiehtoo ne miehet, jotka mesoavat, kuinka vaimo vaan lorvii kotona, kun he käyvät töissä. Itselläni on laaja ja värikäs tuttavapiiri, jossa ei itse asiassa ole yhtään sellaista pariskuntaa. Kotona makaavia pariskuntia kyllä tunnen, ja perheitä, joissa mies on kotona kolmantena lapsena. Itselläni on tämmöinen kuuttakymmentä käyvä ikiteini, joka soittelee töihin ja valittaa, kun en ole ostanut hänen haluamaa leikkelettä. Lähes joka päivä vien hänet ulos lounaalle ja illat laitan ruokaa, siivoilen ja pesen pyykkejä yms. Hän tekee pihalta lumityöt ja vaihtaa autoon renkaat, eli ns. miesten työt. Auton renkaiden vaihtoon menee siis vuodessa yhteensä kaksi tuntia, ja lumityöt on tänä talvena tehty neljä kertaa. Melkein sama kuin kokopäivätyö, ja kotityöt päälle. Vai onko?
Mitä jaskaa, ei naiset eroa tässä asiassa yhtään. Ja se että äiti jää lähivanhemmaksi voi olla ihan sitäkin, että pelkää että mitä naapuritkin ja suku sanoo, jos lähivanhempi onkin isä. Ei rakkautta lapsiin, ei erityistä vastuuntuntoa. Tai koko lapsihaave on ollut naisen projekti, ja sitten ihmettelee miksi miestä ei kiinnostakaan samoin, vaikka mies on koko ajan viestittänyt, että mieluummin ei.
Toi joka ei saanut potenssiongelmaista lääkäriin on itsekin aika tossukka. Selvästi asia oli miehelle arka ja vaikea, miten mahdotonta on varata toisen puolesta lääkäriaika ja mennään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat heikkoja vellihousuja eivätkä kestä mitään negatiivista. Mueluummin juoksevat karkuun kuin ottavat vastuun.
Yksi osa ongelmaa lienee tämä nykyajan naisten harjoittama jatkuva miesten vähättely, josta asiantuntijatkin ovat huomauttaneet. Kun mitään ei saa koskaan tehdä väärin ilman halventamista, niin lopulta siinä käy niin, että ei välttämättä tee enää mitään.
Ah, tämä palstamiesten uusi ihanne Heli Vaaranen <3 joka antaa toivoa kärsineille.
Jos vaimo sanoo miehelle, että pese se vauvan pylly äläkä vaan vaihda kakkavaippaa puhtaaseen, mies suuttuu ja sanoo "tee itte, jos minä en osaa". Suomalainen mies, tuo herkkä mimosankukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Ei myöskään miehestään yhtä kakaraa lisää.
Miksi he sitten sen miehen haluaa?
Rahaaaaaaaa. Saa lorvailla kotona kun mies tienaa
Olen ollut saman miehen kanssa jo teinistä ja saman katon alla olemme asuneet yli 31 vuotta. Aika hassua, kun olen ollut tuostakin ajasta työelämässä 29 vuotta ja koko ajan olen maksanut yhteisistä menoista puolet. Missä ne minun lorvailut tai miehen antamat rahat on? Töissä oli paljon helpompaa mitä pienen vauvan kanssa kotona.
Tältä palstalta huomaa, että koululaiset on lomalla. Tuo pikkuinen on vaan herännyt yllättävän aikaisin, ettei vaan äiskä potkinut ylös sängystä?
Miksi puolustelet heikkouksia aiheessa joka ei selvästikään koskea sinua? Koska kaikki naisen on kuten sinä?
Askarrellaan lasten kanssa mitalit ja laitetaan postiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Hyvin vaikea seurata huvittumatta tätä naisten “kamppailua” perinteisen vaimon ja vahvan itsenäisen naisen välillä. Tuntuu että naisilla on vaikea päättää kummalle puolelle he kallistuvat, joten he poukkoilevat siinä välillä tilanteesta riippuen. :D
Naiset ovatkin kaapanneet vallan perheessä suvereenisti. Nyt sitten valittavat, kun ovat eri tavoin sössineet tilanteensa. Lohduttaja kelpaisi tarpeen tullen, muttei itsenäinen päätöksentekijä.
Osoittakaa nyt sitä mainostamaanne vahvuutta ja lujuutta!
Minusta lohdutusta ja tukea osoitetaan perheessä kaikille tasapuolisesti, puolisot toisilleen ja vanhemmat lapsilleen. Sillä ei ole väliä, kuka on johtaja ja kuka jotain muuta. Tuon verran voisi kyllä kehittää omaa tunneälyään jokainen.
Olen tuota kysynyt, jos mies tulee kotiin hysteerisesti itkien. Mitä teet nainen, rehellisesti?
Jokainen nainen, jolta olen kysynyt menee jotenkin lukkoon tuosta. Miten lohdutat surullista ja itkevää miestä? Yleensä menevät lukkoon ja pelästyvät. Ei ole miehelle sopivaa käytöstä moinen, lukee rivien välissä.
kapinasaatana kirjoitti:
Täällä aina kiehtoo ne miehet, jotka mesoavat, kuinka vaimo vaan lorvii kotona, kun he käyvät töissä. Itselläni on laaja ja värikäs tuttavapiiri, jossa ei itse asiassa ole yhtään sellaista pariskuntaa. Kotona makaavia pariskuntia kyllä tunnen, ja perheitä, joissa mies on kotona kolmantena lapsena. Itselläni on tämmöinen kuuttakymmentä käyvä ikiteini, joka soittelee töihin ja valittaa, kun en ole ostanut hänen haluamaa leikkelettä. Lähes joka päivä vien hänet ulos lounaalle ja illat laitan ruokaa, siivoilen ja pesen pyykkejä yms. Hän tekee pihalta lumityöt ja vaihtaa autoon renkaat, eli ns. miesten työt. Auton renkaiden vaihtoon menee siis vuodessa yhteensä kaksi tuntia, ja lumityöt on tänä talvena tehty neljä kertaa. Melkein sama kuin kokopäivätyö, ja kotityöt päälle. Vai onko?
Siinä käy tasan niin että kun niitä naisten töitä alkaa mies tekemään niin loppujen lopuksi ne saa sitten kaikki tehdä mies. Tunnen useita pariskuntia, joissa niin on käynyt. Naiseen iskee aina lorvikatarri kun huomaa että mies tekee kaiken. Ei nainen viitsi edes omasta kunnostaan pitää huolta.
Tunnen miehiä, jotka käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä. Mutta, silti näiden miesten naiset keskittyvät valittamaan kuinka huonoja miehiä heillä on.