Lue keskustelun säännöt.
Miehet ei kestä vaikeuksia eikä ole naisen tukena?
04.01.2018 |
Elämässä tulee toisinaan vastaan tilanteita, jotka ovat kenelle tahansa vaikeita. Lapsen tai oman vanhemman sairastuminen, työpaikan yt:t, vaikeat ihmissuhteet jne. Myös myönteiset asiat, kuten lapsen syntymä tai uuteen haastavaan työhön siirtyminen, aiheuttavat muutoksena kriisin. Näiden lisäksi elämässä tulee usein vastaan pieniä ikäviä vastoinkäymisiä, jotka harmittavat hetken.
Muutamia miehiä sivusta seuranneena olen huomannut, että noissa tilanteissa miehet eivät tunnu kestävän vaikeuksia. Miehet eivät ole tulleet ajatelleeksi, että perheeseen voi syntyä koliikkivauva tai yllättäen vanhempansa menettänyt nainen tarvitsisi tukea surun keskellä. Näissä tilanteissa moni mies on ärtynyt, valittanut miksi he joutuvat kärsimään ja lähes poikkeuksetta vetäytyvät vastuusta tai kumppanin tukemisesta vaikeana aikana. Tuntuu, ettei miehiltä saisi vaatia mitään vaikeissa tilanteissa, etteivät he vaan vetäytyisi vielä enemmän.
Esimerkiksi eräs miespuolinen ystäväni hakee nyt töitä toiselta puolen Suomea, vaikka vaimo odottaa molempien pitkään toivomaa esikoista. Kahden asunnon sijaan vaimo tarvitsisi läsnäolevaa miestä, eikä taloudellisesti tässä tapauksessa tule kannattavammaksi lähteä töihin kauas. Toinen ystäväni ei osaa liki 10 vuotta avioeron jälkeen vieläkään huolehtia lapsille kunnon ruokaa, kun lapset ovat hänen luonaan. Lapset syövät isällään valmispinaattilettuja ja roskaruokaa, äiti huolehtii viikoillaan monipuolisemman ruoan tarjoamisesta.
Onko mulla sattunut vastaan vain tällaisia miehiä vai onko oikeasti vastuullisia, vaikeuksien kohtaamista karttamattomia miehiä olemassa? Ovatko miehet lähipiirissäsi tukena vaikeuksien keskellä?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Miehille tyypillistä käyttäytymistä. Sen takia he pettävät mieluummin kuin selvittävät ongelmat kotona.
Naisethan ei petä, ei pakene ongelmia ja he tukevat kumppaniaan ihan kaikessa. Ollaan me vaan niin paljon parempia suhteutettuna miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyviä ja vastuuntuntoisiakin miehiä, mutta hyvin harvassa. Minä asetin sinkkuna kolme kriteeriä miehelle: 1) On empaattinen ja mukava kaikille ympärillään 2) Pyrkii teoissaan aina hyvään : Eli ei ole ikinä ilkeä tai ajattelematon tahallaan 3) Haluaa lapsia. Sitten jos 5 ensimmäisen treffin aikana paljastui jotain, mikä sai epäilemään jotain näistä kolmesta, lopetin homman siihen. Tämä tuli eräästä ihmissuhdeluennosta, että 5. treffien jälkeen kannattaa siirtyä eteenpäin jos ei toimi, sillä muuten kiintyy liikaa, vaikka olisikin vääränlainen ihminen vierellä.
Luulisi, että ei mahdottomat kriteerit? Joku näistä komesta tuntui aina tulevan vastaan hyvin pitkään, vuosia olin lyhyissä tapailuissa. Se oli oikeasti tosi pelottavaa, kuinka paljon tuli vastaan miehiä, joilla perusempatiakyvyssä ja vastuullisuudessa oli puutteita. Naispuolisten kavereiden kanssa en samaa ongelmaa ole näin usein havainnut, vaikka aika samat kriteerit on ystävillekin (tosin lapsiasialla ei niin väliä). Sitten onneksi yhteisen harrastuksen kautta tapasin nykyisen mieheni. Ja olen todella onnellinen, että en joustanut kriteereistäni, elämä hänen kanssaan on ollut juuri niin ihana kuin toivoinkin! Toisiamme ollaan tuettu, vaikka on ollut mukana esim. työttömyyttä, ajoittain taloudellista epävarmuutta, vakavaa sairautta jne. Joka päivä kerrotaan toisillemme että rakastetaan ja usein arjessa kiitetään toisiamme hyvistä teoista.
Neuvo kaikille sinkuille: Älkää tyytykö huonoihin miehiin/naisiin. Ja yrittäkää itsekin tulla hyviksi ihmisiksi, eli pyrkikää parhaaseen mahdolliseen minäänne. Se kannattaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tyypillistä käyttäytymistä. Sen takia he pettävät mieluummin kuin selvittävät ongelmat kotona.
Naisethan ei petä, ei pakene ongelmia ja he tukevat kumppaniaan ihan kaikessa. Ollaan me vaan niin paljon parempia suhteutettuna miehiin.
Toksinen maskuuliinisuus on oikea ilmiö. Kyllä, ei naisetkaan ole täydellisiä, mutta on ihan tutkittu juttu että esim. puolison sairastuessa vakavasti mies jättää puolisonsa useammin kuin nainen jättää miehensä.
Toi on niin tyhmää ja uhriutuvaa naisen ulinaa, että varokaa vaan miehet! Ja naisetkin! Tuollaisia uhrautujaulisijoita kuin ap riittää tässäkin maassa aivan liikaa. Ei kenenkään kuulu pilata omaa elämäänsä muiden vaikeuksilla!
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
On hyviä ja vastuuntuntoisiakin miehiä, mutta hyvin harvassa. Minä asetin sinkkuna kolme kriteeriä miehelle: 1) On empaattinen ja mukava kaikille ympärillään 2) Pyrkii teoissaan aina hyvään : Eli ei ole ikinä ilkeä tai ajattelematon tahallaan 3) Haluaa lapsia. Sitten jos 5 ensimmäisen treffin aikana paljastui jotain, mikä sai epäilemään jotain näistä kolmesta, lopetin homman siihen. Tämä tuli eräästä ihmissuhdeluennosta, että 5. treffien jälkeen kannattaa siirtyä eteenpäin jos ei toimi, sillä muuten kiintyy liikaa, vaikka olisikin vääränlainen ihminen vierellä.
Luulisi, että ei mahdottomat kriteerit? Joku näistä komesta tuntui aina tulevan vastaan hyvin pitkään, vuosia olin lyhyissä tapailuissa. Se oli oikeasti tosi pelottavaa, kuinka paljon tuli vastaan miehiä, joilla perusempatiakyvyssä ja vastuullisuudessa oli puutteita. Naispuolisten kavereiden kanssa en samaa ongelmaa ole näin usein havainnut, vaikka aika samat kriteerit on ystävillekin (tosin lapsiasialla ei niin väliä). Sitten onneksi yhteisen harrastuksen kautta tapasin nykyisen mieheni. Ja olen todella onnellinen, että en joustanut kriteereistäni, elämä hänen kanssaan on ollut juuri niin ihana kuin toivoinkin! Toisiamme ollaan tuettu, vaikka on ollut mukana esim. työttömyyttä, ajoittain taloudellista epävarmuutta, vakavaa sairautta jne. Joka päivä kerrotaan toisillemme että rakastetaan ja usein arjessa kiitetään toisiamme hyvistä teoista.
Neuvo kaikille sinkuille: Älkää tyytykö huonoihin miehiin/naisiin. Ja yrittäkää itsekin tulla hyviksi ihmisiksi, eli pyrkikää parhaaseen mahdolliseen minäänne. Se kannattaa!
Kannattaakin asettaa nuo kriteerit myös itselleen, eikä vain muille, niin ehkä jotain löytääkin.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti monessa tämän päivän aikuisessa miehessä näkyy vielä vanhat patriarkaaliset kasvatusmallit, joissa miehille ainut sallittu tunne on viha. Pienestä asti on kuultu ja nähty joka tuutista "miehet eivät itke, miehet eivät puhu eivätkä pussaa, sota erottaa pojat miehistä. Lastenkasvatus, hoiva ja hempeys ovat naisten hommaa (akkamaista). Jos pyydät tai näytät läheisiä tunteita olet homo/pikkupoika/vellihousu" jne jne jne. Kun tätä on kuullut koko nuoruusikänsä, ja oppinut lapsesta asti tukahduttamaan tunteet vaikka kuinka sattuisi henkisesti tai fyysisesti, koska "miehet eivät itke", niin ei niitä tunteita osaa silloin käsitelläkään. Tiedän monia miehiä, jotka eivät kykene itkemään edes rakkaan hautajaisissa, koska se on niin sisälle iskostettu, että miehet eivät näytä tunteita.
Empatia on hyvin monelta osin OPITTU asia. Jos on pienestä asti kasvatettu niin, että vaikeuksien edessä ei saa näyttää tunteita, ei niitä osaa käsitellä myöskään toisella ihmisellä, vaan sitä toistaa samaa ajatusmallia mihin on kasvanut: tunteita ei saa näyttää. Jos puoliso on viikkotolkulla näkyvästi ahdistunut tai masentunut, ei mies osaa kohdata tätä, koska on itse kasvanut siinä ajatuksessa, ettei se saa näkyä ulospäin. Ja kun kyseessä on asia, jota ei osaa kohdata, ei sitä osaa myöskään käsitellä. Jäljelle jää se, minkä on oppinut, eli "fight or flight". Siksi miehet monesti joko ärtyvät näissä tilanteissa, tai pakenevat. Se on turhautumista ja neuvottomuutta eikä vastuun pakoilua.
Nainen voi verrata tuota ärsytystä vaikka siihen, että viikosta toiseen rakastamasi ihminen tökkisi sinua kynällä, eikä lopettaisi vaikka pyydät, käsket ja anelet, ja jos asian ottaisi puheeksi, niin toinen sanoisi, ettei tee sitä tahallaan, mutta jatkaisi vain kuitenkin. Siltä se pitkälti tuntuu, kun kohtaa tunteen, mihin ei ole annettu välineitä suhtautua. Moni nainen kokee tunteiden käsittelyn itsestäänselvyytenä, koska heille on pienestä pitäen opetettu toisten ja omien tunteiden läpikäyntiä ja ymmärtämistä. Minä teen töitä ihmisten kanssa, jotka eivät ole oppineet näitä taitoja, koska lapsena on annettu ns. "kova miehen malli". Ja voin kertoa, että se on todella turhauttavaa ja vaikeaa heille itselleen, kun eivät tiedä miten ratkaista asia.
Tämä surullinen vanhanaikainen kasvatustyyli on tehnyt monen elämästä todella vaikeaa.
Eräs sodistamme nykypäivään ulottuva yhteiskunnallinen trendi on avioerojen lisääntyminen. Yksinhuoltajaperheitä, joista isä enemmän tai vähemmän puuttuu on paljon. Ja yleinen käsitys tuntuu olevan, että nekään isät välitä lapsistaan jotka lastensa kanssa sen päivittäisen arjeen käytännössä jakaa. Moni poika joutuukin kasvamaan ilman läsnä olevaa isää. Päiväkotien työntekijöistä valtaenemmistö on naisia, tilanne on jotakuinkin sama peruskoulun ala-asteilla. Pienet pojat ovat siis pääosan valveillaoloajastaan naisten kanssa.
Tässä huonointa on se, jos sitä miehen mallia ei vain ole. Nainen voi KERTOA millä lailla pitäisi miehen olla, mutta se on aivan eri asia NÄHDÄ toisen miehen esimerkkinä se. Siksi monesti se miehen malli etsitään sieltä mistä saadaan: koviksia koulussa, miehiä action-elokuvissa, Matti Nykänen otsikoissa jne. Tämän takia kasvatusaloille ja nuorisotyöhön tarvittaisiin paljon enemmän miehiä.
Ja äiti tuo kotiin sen jännittävän oloinen moottoripyöräilevän ja alkoholiin menevän machomiehen, eikä sitä toimiston kahvilassa istuvaa tylsää kuivakan näköistä kaveria, joka voisi tuollaiseen toimintaan mukaan lähteä.
No nyt meni taas ylilauta-puheeksi tämä homma. Kun edelleen, oikeasti, tästä on jauhettu jo niin monta kertaa, että ei pilata tätäkin keskustelua tällä.... Etenkin kun siis keskustelu lähti siitä, että myöskään ne kuivakan näköiset toimiston kahvilassa istujat eivät lohduta kotona.
Miksi heidän pitäisi siellä lohduttaakaan? Naisilta nyt ei voi odottaa mitään sympatiaa miestä kohtaan, että lohduttaisivat. Hölmö mies vain lohduttaa luuseria. Kannattaa ottaa ero vaan ja elää itse onnellisena, tehdä itsensä onnelliseksi. Naisia lohdutellessa vain saa kaiken paskan omille niskoilleen.
t.kristallikissa
Mitä helvetin vihapuhetta täällä nyt on?! Alapeukkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tyypillistä käyttäytymistä. Sen takia he pettävät mieluummin kuin selvittävät ongelmat kotona.
Naisethan ei petä, ei pakene ongelmia ja he tukevat kumppaniaan ihan kaikessa. Ollaan me vaan niin paljon parempia suhteutettuna miehiin.
Toksinen maskuuliinisuus on oikea ilmiö. Kyllä, ei naisetkaan ole täydellisiä, mutta on ihan tutkittu juttu että esim. puolison sairastuessa vakavasti mies jättää puolisonsa useammin kuin nainen jättää miehensä.
Hyvä, että edes jotkut ovat vielä tarpeeksi järkeviä kantamaan vastuun itsestään ja olematta uhrautumatta muiden eteen. Eli miehet.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyviä ja vastuuntuntoisiakin miehiä, mutta hyvin harvassa. Minä asetin sinkkuna kolme kriteeriä miehelle: 1) On empaattinen ja mukava kaikille ympärillään 2) Pyrkii teoissaan aina hyvään : Eli ei ole ikinä ilkeä tai ajattelematon tahallaan 3) Haluaa lapsia. Sitten jos 5 ensimmäisen treffin aikana paljastui jotain, mikä sai epäilemään jotain näistä kolmesta, lopetin homman siihen. Tämä tuli eräästä ihmissuhdeluennosta, että 5. treffien jälkeen kannattaa siirtyä eteenpäin jos ei toimi, sillä muuten kiintyy liikaa, vaikka olisikin vääränlainen ihminen vierellä.
Luulisi, että ei mahdottomat kriteerit? Joku näistä komesta tuntui aina tulevan vastaan hyvin pitkään, vuosia olin lyhyissä tapailuissa. Se oli oikeasti tosi pelottavaa, kuinka paljon tuli vastaan miehiä, joilla perusempatiakyvyssä ja vastuullisuudessa oli puutteita. Naispuolisten kavereiden kanssa en samaa ongelmaa ole näin usein havainnut, vaikka aika samat kriteerit on ystävillekin (tosin lapsiasialla ei niin väliä). Sitten onneksi yhteisen harrastuksen kautta tapasin nykyisen mieheni. Ja olen todella onnellinen, että en joustanut kriteereistäni, elämä hänen kanssaan on ollut juuri niin ihana kuin toivoinkin! Toisiamme ollaan tuettu, vaikka on ollut mukana esim. työttömyyttä, ajoittain taloudellista epävarmuutta, vakavaa sairautta jne. Joka päivä kerrotaan toisillemme että rakastetaan ja usein arjessa kiitetään toisiamme hyvistä teoista.
Neuvo kaikille sinkuille: Älkää tyytykö huonoihin miehiin/naisiin. Ja yrittäkää itsekin tulla hyviksi ihmisiksi, eli pyrkikää parhaaseen mahdolliseen minäänne. Se kannattaa!
Kannattaakin asettaa nuo kriteerit myös itselleen, eikä vain muille, niin ehkä jotain löytääkin.
t.kristallikissa
En nyt ymmärrä kommenttisi pointtia. Luitko loppuun asti? Minä siis löysin lopulta ihanan miehen. Luonnollisesti oli selvää, että toteutan itse samoja kriitterejä ja kannustan siihen muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyviä ja vastuuntuntoisiakin miehiä, mutta hyvin harvassa. Minä asetin sinkkuna kolme kriteeriä miehelle: 1) On empaattinen ja mukava kaikille ympärillään 2) Pyrkii teoissaan aina hyvään : Eli ei ole ikinä ilkeä tai ajattelematon tahallaan 3) Haluaa lapsia. Sitten jos 5 ensimmäisen treffin aikana paljastui jotain, mikä sai epäilemään jotain näistä kolmesta, lopetin homman siihen. Tämä tuli eräästä ihmissuhdeluennosta, että 5. treffien jälkeen kannattaa siirtyä eteenpäin jos ei toimi, sillä muuten kiintyy liikaa, vaikka olisikin vääränlainen ihminen vierellä.
Luulisi, että ei mahdottomat kriteerit? Joku näistä komesta tuntui aina tulevan vastaan hyvin pitkään, vuosia olin lyhyissä tapailuissa. Se oli oikeasti tosi pelottavaa, kuinka paljon tuli vastaan miehiä, joilla perusempatiakyvyssä ja vastuullisuudessa oli puutteita. Naispuolisten kavereiden kanssa en samaa ongelmaa ole näin usein havainnut, vaikka aika samat kriteerit on ystävillekin (tosin lapsiasialla ei niin väliä). Sitten onneksi yhteisen harrastuksen kautta tapasin nykyisen mieheni. Ja olen todella onnellinen, että en joustanut kriteereistäni, elämä hänen kanssaan on ollut juuri niin ihana kuin toivoinkin! Toisiamme ollaan tuettu, vaikka on ollut mukana esim. työttömyyttä, ajoittain taloudellista epävarmuutta, vakavaa sairautta jne. Joka päivä kerrotaan toisillemme että rakastetaan ja usein arjessa kiitetään toisiamme hyvistä teoista.
Neuvo kaikille sinkuille: Älkää tyytykö huonoihin miehiin/naisiin. Ja yrittäkää itsekin tulla hyviksi ihmisiksi, eli pyrkikää parhaaseen mahdolliseen minäänne. Se kannattaa!
Kannattaakin asettaa nuo kriteerit myös itselleen, eikä vain muille, niin ehkä jotain löytääkin.
t.kristallikissaEn nyt ymmärrä kommenttisi pointtia. Luitko loppuun asti? Minä siis löysin lopulta ihanan miehen. Luonnollisesti oli selvää, että toteutan itse samoja kriitterejä ja kannustan siihen muitakin.
Se olikin neuvoksi muille, olet toiminut hienosti, onneksi olkoon. Osa naisista (varmaan miehistäkin) vain asettelee kriteereitä vaikka itsestä ei ole niihin samoihin.
t.kristallikissa
Voi kuka lohduttaisi kristallikissaa? Ei oo tainnut saadaa hoivaa ja rakkautta tarpeeksi, kuin noin täällä monkuu. Silityksiä, mene vaikka ulos kävelylle, niin ei tartte päiväänsä täällä naisia haukkumalla ja tahallisesti väärinymmärtämällä pilata. Pus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on kasvatettu niin, että muihin ei tukeuduta, enkä myöskään uhraa elämääni muille.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Voi kuka lohduttaisi kristallikissaa? Ei oo tainnut saadaa hoivaa ja rakkautta tarpeeksi, kuin noin täällä monkuu. Silityksiä, mene vaikka ulos kävelylle, niin ei tartte päiväänsä täällä naisia haukkumalla ja tahallisesti väärinymmärtämällä pilata. Pus!
En ole myöskään miesten uhri, ikinä, kannan vastuun omasta elämästäni, jos se ei suju, niin en huuda ketään hoivaamaan. Haen apua itse enkä rasita kumppaniani itsekkäillä olettamuksilla. Toinen SAA auttaa, jos tykkää avuksiolemisesta. Mutta aivan järkyttävää antaa muiden elämän pyöriä oman navan ympärillä.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvatettu niin, että muihin ei tukeuduta, enkä myöskään uhraa elämääni muille.
t.kristallikissa
Surullista. Selittää kyllä hyvin miksi vietät päiväsi AV:lla. Itse lähden tästä nyt muualle, elämään mahtavaa elämääni, jossa annan ja saan tukea muilta. Parasta!
Muitten elämähän sitten pyörii sen autettavan navan ympärillä, eikä avun kohde edes näe tässä mitään itsekästä eikä väärää! Sellainen on suomalainen nainen!
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvatettu niin, että muihin ei tukeuduta, enkä myöskään uhraa elämääni muille.
t.kristallikissaSurullista. Selittää kyllä hyvin miksi vietät päiväsi AV:lla. Itse lähden tästä nyt muualle, elämään mahtavaa elämääni, jossa annan ja saan tukea muilta. Parasta!
Vietin kun olin kipeänä, on mullakin muutakin elämää!
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Empaattinen rinnallakulkeminen vaikkapa surussa tai sairaudessa ei ole pelastavaa ritariutta vaan ihmisyyttä ja rakkautta.
Niinpä, ja minulle on osunut ihmismäinen ja rakastava mies. Tuemme kumpikin toisiamme vastoinkäymisissä. Kyllä sellaisia miehiä siis on, vaikka minullakin oli nuorempana lähinnä päinvastaisia kokemuksia ja katsoin niiden toistuvien pettymysten takia miehiä helposti alaspäin. Ihminen josta ei ole mihinkään tiukan paikan tullen ei ole kauhean arvostettava mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tyypillistä käyttäytymistä. Sen takia he pettävät mieluummin kuin selvittävät ongelmat kotona.
Naisethan ei petä, ei pakene ongelmia ja he tukevat kumppaniaan ihan kaikessa. Ollaan me vaan niin paljon parempia suhteutettuna miehiin.
Toksinen maskuuliinisuus on oikea ilmiö. Kyllä, ei naisetkaan ole täydellisiä, mutta on ihan tutkittu juttu että esim. puolison sairastuessa vakavasti mies jättää puolisonsa useammin kuin nainen jättää miehensä.
Jos sä olisit lukenut niiden tutkijoiden selitykset siitä omasta tutkimuksestaan (jossa 4/5 miehistä EI JÄTTÄNYT puolisoaan), niin sä olisit huomannut, että kyse ei ollut mistään "toksisesta maskuliinisuudesta" tai muusta kuvitteellisesta käsitteestä, vaan naisten kovemmasta sosiaalisesta paineesta ja miesten pienemmistä sosiaalisista piireistä.
Miehensä jättävät naiset kohtaavat enemmän halveksuntaa sosiaalisissa piireissään kuin vastaavat miehet, mikä nostaa kynnystä jättää mies. Ja koska naisilla on enemmän hyviä ystäviä, he voivat purkaa huoliaan miehiä helpommin. Miehelle puoliso on monesti se ainoa luottohenkilö, joten puolison vakava sairastuminen on miehelle kova paikka, koska hänellä ei ole ketään, jonka kanssa käsitellä asiaa.
Ymmärrän hyvin miehiä, jotka nauttivat siitä, että nainen tyhmyyttään pyörii miehen navan ympärillä, kun mies tarvitsee apua. Se ei välttämättä luo miehelle kuitenkaan tunnetaitopankkia, josta ammentaa samaa, vaikka naiselle siitä taas olisikin apua.
t.kristallikissa
Jos sä et halveksisi miehiä noin avoimesti, niin sua ei ehkä petettäisi suhteissasi niin usein.