Lue keskustelun säännöt.
Miehet ei kestä vaikeuksia eikä ole naisen tukena?
04.01.2018 |
Elämässä tulee toisinaan vastaan tilanteita, jotka ovat kenelle tahansa vaikeita. Lapsen tai oman vanhemman sairastuminen, työpaikan yt:t, vaikeat ihmissuhteet jne. Myös myönteiset asiat, kuten lapsen syntymä tai uuteen haastavaan työhön siirtyminen, aiheuttavat muutoksena kriisin. Näiden lisäksi elämässä tulee usein vastaan pieniä ikäviä vastoinkäymisiä, jotka harmittavat hetken.
Muutamia miehiä sivusta seuranneena olen huomannut, että noissa tilanteissa miehet eivät tunnu kestävän vaikeuksia. Miehet eivät ole tulleet ajatelleeksi, että perheeseen voi syntyä koliikkivauva tai yllättäen vanhempansa menettänyt nainen tarvitsisi tukea surun keskellä. Näissä tilanteissa moni mies on ärtynyt, valittanut miksi he joutuvat kärsimään ja lähes poikkeuksetta vetäytyvät vastuusta tai kumppanin tukemisesta vaikeana aikana. Tuntuu, ettei miehiltä saisi vaatia mitään vaikeissa tilanteissa, etteivät he vaan vetäytyisi vielä enemmän.
Esimerkiksi eräs miespuolinen ystäväni hakee nyt töitä toiselta puolen Suomea, vaikka vaimo odottaa molempien pitkään toivomaa esikoista. Kahden asunnon sijaan vaimo tarvitsisi läsnäolevaa miestä, eikä taloudellisesti tässä tapauksessa tule kannattavammaksi lähteä töihin kauas. Toinen ystäväni ei osaa liki 10 vuotta avioeron jälkeen vieläkään huolehtia lapsille kunnon ruokaa, kun lapset ovat hänen luonaan. Lapset syövät isällään valmispinaattilettuja ja roskaruokaa, äiti huolehtii viikoillaan monipuolisemman ruoan tarjoamisesta.
Onko mulla sattunut vastaan vain tällaisia miehiä vai onko oikeasti vastuullisia, vaikeuksien kohtaamista karttamattomia miehiä olemassa? Ovatko miehet lähipiirissäsi tukena vaikeuksien keskellä?
Kommentit (148)
Ei kestä naisetkaan sitä, että rahantulo loppuu, jos mies jää esim työttömäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan. Miehistä helpoin vaihtoehto on vetäytyminen ja pois lähteminen. Mitenkähän sotavuosina, olisiko tällainen taktiikka toiminut?
Haluaisin tietää onko näin ollut aina. Johtuuko vesistöjen hormonipitoisuuksista miesten muuttuminen vähemmän maskuliinisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Komppaan. Miehistä helpoin vaihtoehto on vetäytyminen ja pois lähteminen. Mitenkähän sotavuosina, olisiko tällainen taktiikka toiminut?
sotavuosina naiset olivat perunakellarissa yötä jos sodan sekoittama mies näin päätti.
Saman oon huomannu mäkin. Oon sinkku ja mietin, tuunko ikinä löytämään vastuullista miestä, joka oikeasti ois rinnalla myös vastoinkäymisissä. Kaikille vastoinkäymisille ei mitään voi, mutta toisen tukena voi olla ja itse voi vaikuttaa jonkin verran, esim. olemalla aktiivinen työttömänä ollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä on aika vaikea tietää roolinsa. Haluaisin leikkiä päivittäin pupuleikkejä tyttären kanssa , mutta toisaalta jos en käy töissä niin aika äkkiä kotona on sotatanner.
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiseni on niin tukeva, ettei se enää erikseen tarvitse tukea.
Kumma juttu, useimmiten lapsen lähivanhempi on nainen. Nainen on siis yleensä resurssien ja ajan puitteissa se päävastuullinen kasvattamisesta, myös parisuhteissa koska nainen yleensä kyseenalaistaa miehensä tavan kasvattaa lapsiaan. Kysynkin siis että onko mahdollista että sen vastuuttomuuden ja empatiakyvyttömyyden syyt onkin lähtöisin naisen tavassa kasvattaa lapsiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saman oon huomannu mäkin. Oon sinkku ja mietin, tuunko ikinä löytämään vastuullista miestä, joka oikeasti ois rinnalla myös vastoinkäymisissä. Kaikille vastoinkäymisille ei mitään voi, mutta toisen tukena voi olla ja itse voi vaikuttaa jonkin verran, esim. olemalla aktiivinen työttömänä ollessaan.
Kaverini sanovat mua nirsoksi, kun en suostu ottamaan vastuuta pakoilevia miehiä. Jos itse käyn töissä ja pidän huolta itsestäni, kodistani ja läheisistäni, odotan mieheltä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kestä naisetkaan sitä, että rahantulo loppuu, jos mies jää esim työttömäksi
Se johtuu vain siitä, että mies nukkuu puoleen päivään ja istuu sitten sohvalla odottamassa ruokaa suu auki kuin linnunpoika. Luulisi, että töistä kotiin palaavalle vaimolle olisi ruoka valmiina, mutta ei, eihän mies sitä viitsi tai osaa valmistaa. Naiselle jää kaikki kotityöt vaikka mies olisi päivät kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Ei myöskään miehestään yhtä kakaraa lisää.
Miehet haluavat omasta mielestään loogisesti ratkaista ongelman ja turhautuvat nopeasti, jos ongelma ei ratkeakaan. Tässä vaiheessa moni mies lyö hanskat tiskiin, kun "ihan turha on edes yrittää, kun ei kelpaa/onnistu kuitenkaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empaattinen rinnallakulkeminen vaikkapa surussa tai sairaudessa ei ole pelastavaa ritariutta vaan ihmisyyttä ja rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu, useimmiten lapsen lähivanhempi on nainen. Nainen on siis yleensä resurssien ja ajan puitteissa se päävastuullinen kasvattamisesta, myös parisuhteissa koska nainen yleensä kyseenalaistaa miehensä tavan kasvattaa lapsiaan. Kysynkin siis että onko mahdollista että sen vastuuttomuuden ja empatiakyvyttömyyden syyt onkin lähtöisin naisen tavassa kasvattaa lapsiaan?
Tässä on ollut nyt kaksikin ketjua, joissa nainen perää mieheltään parempaa vastuunottoa kodista ja perheestä. Ketjuun vastanneet miehet ovat kirjoittaneet kammottavia kommentteja, miten miehelle riittää vain se, että mies käy töissä. Kyse on siitä, että mieheet eivät edes halua viettää aikaa lastensa kanssa. Yksikään nainen ei halua antaa lapsen lähivanhemmuutta miehelle, joka ei tiedä lapsesta mitään.
Kysymyksesi on järjetön. Syy on vain ja ainoastaan vätysmäisen miehen, joka taantuu madon tasolle, kun pitäisi ottaa vastuuta asioista.
Tapailin vanhempaa miestä ja tapailun myötä kävi ilmi, ettei mies kyennyt seksiin. Kun kysyin, voisiko mies käydä asian tiimoilta lääkärissä (miehen mukaan ongelmaa oli ollut naisten kanssa aiemminkin). Mies vältteli lääkäriajan varaamista ja lopulta sanoi, että eiköhän lopeteta tapailu, kun kysyin miten asia etenee. Sanoin miehelle, että ongelma on edessä yhä seuraavien naisten kanssa, jos hän ei tee asialle jotakin.
Välttely onkin paras taktiikka ongelmien korjaamisessa.
Kyllä on ihan omakohtaista kokemusta. Mies ei kestä mitään negatiivista tunnetta, kuten epätoivoa, surua tai ahdistusta, jotka johtuvat ihan oikeista perhettä kohdanneista asioista, kuten vakavista sairastumisista jne. Alkoi uhkailla, että jos vielä olen ahdistunut, niin oikeasti eroaa. Eli pitää esittää kokoajan miehelle, että kaikki on hyvin, vaikka kurkkua kuristaa. Pitää puhua vain kivoja juttuja. Kaikki muu lakaistaan maton alle tai herra lähtee. Että näin. Eli tukea ei todellakaan tule.
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Hyvin vaikea seurata huvittumatta tätä naisten “kamppailua” perinteisen vaimon ja vahvan itsenäisen naisen välillä. Tuntuu että naisilla on vaikea päättää kummalle puolelle he kallistuvat, joten he poukkoilevat siinä välillä tilanteesta riippuen. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseää...
Ei myöskään miehestään yhtä kakaraa lisää.
Miksi he sitten sen miehen haluaa?
Miehet ovat heikkoja vellihousuja eivätkä kestä mitään negatiivista. Mueluummin juoksevat karkuun kuin ottavat vastuun.