Lue keskustelun säännöt.
Asiattomin kommentti mitä lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?
02.01.2018 |
Itse menin joskus vuosia sitten Terveystaloon psykiatrille, kun oli ollut jo pidemmän aikaa masennusta ja mietin että koska pää sekoaa totaalisesti. Jonkin aikaa kun olin kertonut siinä asioitani niin tämä toteaa että "et sä kyllä masentuneelta vaikuta", viitaten siihen että ulkonäkö ym oli siisti. En muuten varannut toista aikaa.
Outoa että ammattilainen möläyttää noin, vaikka tottakai masennus vaikuttaa niin ettei aina jaksa huolehtia itsestään, mutta olisko ollut parempi että olisin käyttänyt jo pari kuukautta samoja haisevia vaatteita ja hiukset takkupallona? Mitään mahdottoman erikoista mulla ei ollut päällä, vaan ihan perus farkut ja tavallinen musta takki.
Ja kyllähän myös miljonäärijulkkiset tekee itsemurhia, vaikka muiden silmissä niiden elämä on olevinaan täydellistä.
Kommentit (996)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit ovat kyllä idioottimaista porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Eipä sinne lääkäriin kukaan pakota menemään. Hoida vaan itse sydänkohtauksesi tai murtumasi mokoma pelle.
Mun nähdäkseni monikin fiksu ihminen vois omalla vastuulla olla oma googlelääkärinsä.
Lääkäreiden palvonta johtaa moneen pahaan, jos ihmiset saisivat itse vastuun omasta terveydestään ja meillä olisi eutanasia myös niin eipähän tuolla laitoksissa makuutettaisi noita kärsiviä raatoja siinä mittakaavassa kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työterveydessä tehtiin normaalit verikokeet, kolesterolit + verensokerit olivat ihan loistolukemissa. Olen mielestäni normaalipainoinen (165cm-68 kg), sanoin tuloksen nähtyäni todella ylipainoiselle ja lihavalle terkkarille, että ei tartte nyt ainakaan laihduttaa, niin tämä punkero sanoi, että kyllä täytyy!
Meinasin sanoa, että puhu vaan omasta puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Että minun kannattaisi lopettaa ehkäisy, kun ikääkin on jo kohta kolmekymmentä (olin 27-vuotias). Menin siis pillerireseptiä uusimaan.
Yksi lääkäri nauroi vähätellen, kun sanoin, että kortisonikuurin jälkeen atooppinen ihoni pahenee hetkessä kauheaksi. Ei uskonut, vaikka oli ihotautilääkäriksi opiskellut.
Mulla on kanssa atooppinen iho ja saanut jo lapsena vuosikymmeniä sitten kuulla, että sitä ei voi parantaa, vain kokeilla kaikenlaisia rasvoja että se rauhoittuisi välillä.
No kerran menin punkin pureman takia lääkäriin kun siihen tuli se ympyränmuotoinen läiskä eli borrelioosi, lääkäri kirjoitti siihen antibiootteja ja sitten möläytti että hankipas vielä uusi aika kun sinulla on kasvojen iho niin kamala, me panemme sen kuntoon... joo siis kuvitteliko hän että minä viisikymppisenä en olisi jo kokeillut ihan kaikkea?
Eikä parantumatonta ihosyndroomaa voi siis parantaa, olisi luullut lääkärinä tietävän sen ettei potilaan tarvitse sellaista ilmoittaa ammatinharjoittajalle!
Tuli vain mieleen siinä että olikohan saanut vilpillä tuokin välskäri paperinsa.
Se on sun syy, kun odotin Downia. Lääkärin suusta.
Vein vatsakivuista kärsineen kolmivuotiaani päivystykseen, sanaakaan sanomatta lääkäri päätteli tilanteen olevan moinen, että ensitöikseen on syytä varmistaa, etten ole persraiskannut jälkikasvuani, se pikkasen kaivelee edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin uusimaan e-pillerireseptiä. Anoreksiani oli tuolloin jo varsin pahana, hoitamattomana. Punnituksessa terkkari huudahti ihastuneena; Oih, sinähän olet taas hoikistunut. Painoin tuolloin enää 48 kiloa, pituutta 176 cm. Olisi luullut ammatti-ihmisen tarjoavan toisen tyylisen kommentin.
Terveyskeskuslääkäri jalassa olleen veritulpan jälkeen, "Sen vaan sanon, ettei siitä koskaan enää jalkaa tule".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punkki oli purrut. Lääkäri sanoi paheksuvalla äänellä: taasko? Olin käynyt edellisen kerran hänen luonaan 2 vuotta aikaisemmin, jolloin minulla oli ollut allerginen reaktio hiusväristä.
Yksityislääkäri kaiken lisäksi. Kuvitteli varmaan, että pääsee haukkumaan kun olen taas värjännyt hiukseni kielletyillä aineilla.
En kuitenkaan ollut tahallani antautunut punkin purettavaksi.
Ei ole tullut asiatnta kommenttia .
Mutta kommentoin nuista muiden kirjoituksista että ei ihmekkään jos lääkärit vähä laukoo joskus, niin turhista vaivoista tunnutte siellä laukkaavan.
Jollaki vähä niska jumissa yms .
Jonot vaan kasvaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Punkki oli purrut. Lääkäri sanoi paheksuvalla äänellä: taasko? Olin käynyt edellisen kerran hänen luonaan 2 vuotta aikaisemmin, jolloin minulla oli ollut allerginen reaktio hiusväristä.
Yksityislääkäri kaiken lisäksi. Kuvitteli varmaan, että pääsee haukkumaan kun olen taas värjännyt hiukseni kielletyillä aineilla.
En kuitenkaan ollut tahallani antautunut punkin purettavaksi.
Tuli mieleen, että ehkä lääkäri ei tarkoittanut, että "taasko sinä tulet sinne" (tuomaan rahaa lääkäritaloon), vaan että taasko punkki purrut ihmistä. Punkin puremathan ovat viimeisten vuosien aikana lisääntyneet todella rajusti.
Menin otattamaan näytteen varpaankynnestä kynsisieniepäilyn takia. Yleislääkäri leikkasi kynnestä palasen labraan lähetettäväksi ja kysyi sitten painoani ja kehotti hyppäämään vaa'alle. En vieläkään tiedä, mitä painollani oli tekemistä kynsisienen hoidon kannalta (sientä ei muuten ollut, vaan kynsi oli muuten vauroitunut). Minulla oli kuin olikin hiukan ylipainoa, minkä tiesin hyvin (n. 10 kg liikaa pituuteeni nähden). Katsoessaan lukemaa, lääkäri sanoi maireasti: "et sinä minun silmääni kylläkään ylipainoiselta näytä" ja jätti asian siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin viidennellä luokalla koulun ylipainoinen terkkari alkoi nillittämään painostani ja sanoi, että minun pitää nyt laihduttaa. Hän kutsui sitten äitini koululle ja istuimme siellä huoneessa puimassa ylipainoani. Siitä tuli syyllinen ja nolo olo, ihan kuin olisin ollut jotenkin viallinen. Kavereillekin piti keksiä tekosyy että miksi menin koulupäivän jälkeen terkkarille äitini kanssa.
Minusta tuo oli todella tökeröä, hän olisi voinut soittaa äidilleni ja olla minun kuulteni hiljaa asiasta. Lisäksi 10-11 vuotiaan lapsen laihduttamaan käskeminen on vähintäänkin arveluttavaa. Tuosta on jäänyt epäluottamus hoitajia ja lääkäreitä kohtaan, ajattelen aina, että kohta se alkaa valittaa painosta vaikka asia ei liittyisi siihen mitenkään. Tämä terkkari oli muutenkin todella ammattitaitoinen ja hienotunteinen, hän kertoili surutta koulukiusaajatyttärelleen muiden oppilaiden terveystietoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin kerran psykiatri ole, että haluaisin elää terveellisemmin. Psykiatri kysyi "millä tavalla terveellisemmin", johon minä vastasin, että riittävästi unta, ruokavalio kuntoon, lisää liikuntaa ja tupakka pois. Psykiatri heitti päätään taaksepäin, nauroi ja sanoi "Ei kannata asettaa liian korkeita tavoitteita, ettei pety".
Päivän paras! Kuulostaa huumorintajuiselta psykiatrilta, mutta ymmärrettävästi kaikki eivät ymmärrä tällaista huumoria ja useimmat taitavat ottaa lääkärin sanat liian tosissaan.
Minua ei kyllä naurattanut yhtään. Jos puhuu lääkärille ihan tosissaan omista terveysasioistaan, niin se ei kyllä ole vitsailun paikka lääkärille. En mennyt koomikon vastaanotolle, vaan lääkärin vastaanotolle, ja olisin toivonut kannustusta terveellisempiin elintapoihin. Oikeastaan en edes ymmärrä, mikä tuossa lääkärin kommentissa oli niin hauskaa. Ennemminkin tuntui siltä, että lääkäri oli sitä mieltä, että minä en kykene elämään terveellisesti, koska minulla on psykiatrinen diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punkki oli purrut. Lääkäri sanoi paheksuvalla äänellä: taasko? Olin käynyt edellisen kerran hänen luonaan 2 vuotta aikaisemmin, jolloin minulla oli ollut allerginen reaktio hiusväristä.
Yksityislääkäri kaiken lisäksi. Kuvitteli varmaan, että pääsee haukkumaan kun olen taas värjännyt hiukseni kielletyillä aineilla.
En kuitenkaan ollut tahallani antautunut punkin purettavaksi.
Tuli mieleen, että ehkä lääkäri ei tarkoittanut, että "taasko sinä tulet sinne" (tuomaan rahaa lääkäritaloon), vaan että taasko punkki purrut ihmistä. Punkin puremathan ovat viimeisten vuosien aikana lisääntyneet todella rajusti.
Niin muttakun nämä ammattivalittaja-mielensäpahoittajat kääntävät neutraalitkin kommentit ilkeilyksi aina, kun on kyse lääkäreistä tai hoitohenkilökunnasta.
Pyysin synnytyksessä epiduraalipuudutusta. Synnytyksen jälkeen kätilö totesi, että ensi kerralla sinulle varmastikin sitten riittää kohdunkaulan puudutus. Kyllähän minä olisin varmasti selvinnyt hengissä vaikka kokonaan ilman puudutusta, mutta en vain ole koskaan nähnyt minään itseisarvona sitä, että synnytyksessä kärsitään mahdollisimman paljon.
Muistan erään psykiatrisen sairaanhoitajan, jonka luona jouduin teininä käymään puolipakolla bulimiani takia. Hän oli merkittävän ylipainoinen, mutta hyvin lyhyt ja sirorakenteinen nainen. Koska käynteihin kuului suoranaisen pakonomainen puntarilla käyminen (olin normaalipainoinen, noin 50 kg painava bulimikko, eikä ongelmani ollut edes varsinainen merkittävä kehonkuvanhäiriö, vaan tunnesäätelyn ongelma, jota yritin hallita ahmimisella), sain mukavasti aina ajatukseni siirettyä painoni normaaliuden pohtimiseen aina käyntimme alussa. Eräällä käynnillä tämä merkittävän ylipainoinen minua kymmenen senttiä lyhyempi nainen antoi minulle perspektiiviä, että kuinka hän nuorena painoi itse paljon vähemmän ennen, kuin alkoi tehdä lapsia. Muistaakseni henkilö oli painanut nuorena 45 kg. Ilmeisesti hänen tarkoituksenaan oli antaa minulle tavoitteita seuraavaa käyntiämme varten. Voi arvata, ettei syömishäiriöni siitä miksikään parantunut varsinaisesti. Ihmettelin muutenkin sitä pakonomaista puntarilla ramppaamista. Ihan, kuin jollakin muulla olisi ollut se varsinainen kehonkuvahäiriö, kuin itse potilaalla. Itse tunsin itseni normaalipainoisena ihan hyväksi, ainakin siihen hoitosuhteeseen saakka.
Olen ruma ja kenties yksinkertaisen näköinenkin. Sille en voi mitään koska olen perinyt ulkonäköni vanhemmiltani. Vaikka näytän yksinkertaiselta, se ei tarkoita minun olevan yksinkertainen.
Sen vuoksi soisin terveydenhuollon henkilökunnan puhuvan minulle kuin normaalijärkiselle ihmiselle. Ei kaikkea tarvi vääntää rautalangasta lukutaitoiselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin valittamaan kipeää, jumissa olevaa niskaa ja lääkäri tuhahti ylimielisesti että minkäs hän keski-iän krempoille voi, luonnollinen osa elämää! Olin 38-vuotias...
Kuvittelitko olevasi vielä nuori??
Taisit itse kuvitella. Pointti lienee, että jos lääkärin asenne on jo 38-vuotiaan kohdalla, että kyseessä on liian vanha potilas hoidettavaksi niin huh, huh.
Tympeä naislääkäri ilmotti "sulla irtoo munasolu" ja lähetti päivystyksestä kotiin, vaikka olin 100% varma ettei kyse ollut ovulaatiosta. Pari tuntia myöhemmin palasin takaisin, ambulanssilla ja eikös sama lääkäri ole tuijottamassa kuin lehmä uutta veräjää"ai se tuli takas?" Kehtasi vielä pahastua kun huusin haluavani toisen lääkärin ja myöhemmin, kun minusta oli otettu kokeita ja lepäilin kipulääkittynä tuli plaaramaan paperinippua korvani juureen, tiedätte varmaan sen äänen kun sivuja kääntää nopeasti? ja sanoi "meil ei oikei taida synkata?" No shit Sherlock... Muistan vielä mansikkaisen purkan hajun lääkärin hengityksessä sekä vahvan tumman silmämeikin. Näytti aika paljon Paula Koivuniemeltä.
Siis häh?
Suisidaalinen potilas on pohjasakkaa sinusta, mutta sitten kuitenkin osoitat murusen myötätuntoa kun sanot psykiatristen potilaiden olevan tuuliajolla?
Vai onko niin että psykoosi on se parempi mielisairaus ja ihan vaan itsetuhoisuus pitäis ravistaa niskasta salaattilounaalla ja lenkillä?