Mun äiti ei koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan uskoa, että tää todella on trolli...

Niin. Ei kukaan nelivitonen käytä tuollaista teinikieltä kuin äitihullu. Veikkaan, että kyseessä on noin kolmekymppinen mielenterveyssyistä eläkkeellä oleva entinen psykologian opiskelija, joka on mennyt turhan pitkälle roolihahmoonsa. Ap haluaa ennen kaikkea huomiota, ihan sama minkälaista. Tämä on vauvapalsta, tietysti se herättää intohimoja, kun joku esittää kuvainnollisesti kusevansa lastensa ja äitinsä päälle. Case closed, kuten äitihullu sanoisi.

Niin, ehkä se vähän yllätti, kun raivosin täällä ekaa kertaa, miten lapsellisia ja tosikkoja monet tääläkävijät olivat.

ap

Kuvittelivatko he kasvattavansa älykkyyttään olemalla tosikkoja? Olemme niin älykkäitä, että uskomme tuosta raivonpurkauksesta joka sanan, vai miten ihmiset itsensä oikein ottavat?

ap

Mutta mulla on silti tunne, että mun äiti haluaa mulle pahaa. :'''(

ap

Se tunne ei muutu, vaikka en olisi yhteyksissä. Ja että olen ansainnut sen pahan, mitä se mulle haluaa.

ap

Vaikka tiedän, että en ole. Se tunne on silti.

ap

Anteeksi, mutta olet todella kujalla. Sääliksi käy äitiparkaasi.

En ole kujalla yhtään, äitini on, kun ei viitsi tutustua todellisuuteen.

ap

Ja onhan se nyt pahan haluamista, ettei ihminen eli äiti suosu oikaisemaan virheitään, joiden takia mulle aiheutuu paha olla.

ap

Sain äidille viime puhelussa valitettua kohtaloani flunssan kourissa, nyt olemme taas vihollisia, kun hän kuunteli sen.

ap

Soitanko sille ja vaadin ymmärtämään, että joulun aikaisessa riidassa ei ollut lainkaan kysymys siitä, että olen stressaantunut, koska olen "eroamassa miehestäni" vaan siitä, että mies ja äiti loukkasivat minua, äiti varsinkin sillä, että puolusti mua loukannutta miestä!!? Mä en siedä sitä, että se laittaa mun syyksi asioita, joihin on itse syypää.

ap

Mun äiti ei välittänyt yhtään siitä, miten pahasti mies sanoi minusta, ei lohduttanut eikä tukenut, mädäntykööt ihmispas*ka helve*tissä saa*tana sen se ansaitsee se pas*ka ku*sipää.

ap

Missä on nyt ne ihmiset, jotka auttavat minua, kun mulla on paha mieli? Äitini käski minua uhrautumaan ihmisten, joista en edes pitänyt, eteen, kun oletti, että heillä on paha mieli ja he tarvitsevat minua, ja pakotti mua olemaan kaikenmaailman kakkapaska*päiden kanssa. Jotta muilla ois saatana hyvä olla, mutta koskaan ei tarvinnut ajatella, että mulla olis!!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja onhan se nyt pahan haluamista, ettei ihminen eli äiti suosu oikaisemaan virheitään, joiden takia mulle aiheutuu paha olla.

ap

Hetken voisit miettiä onko sinulla varaa arvostella kenenkään äitiyttä kun et itse viitsi pitää huolta edes omista lapsistasi.

Vaahtoat täällä päivästä toiseen oman äitisi äitiydestä vaikka itse et edes viitsi yrittää olla äiti.

Mieti, onko sinulla varaa arvostella ketään äitinä, kun edes lapsia hankkiessasi et viitsinyt miettiä pystytkö heistä huolehtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ei välittänyt yhtään siitä, miten pahasti mies sanoi minusta, ei lohduttanut eikä tukenut, mädäntykööt ihmispas*ka helve*tissä saa*tana sen se ansaitsee se pas*ka ku*sipää.

ap

Miten lohdutat omia lapsiasi? Ainiin, et viitsi edes tavata heitä. Mieti, onko sinulla varaa arvostella kenenkään äitiyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ei välittänyt yhtään siitä, miten pahasti mies sanoi minusta, ei lohduttanut eikä tukenut, mädäntykööt ihmispas*ka helve*tissä saa*tana sen se ansaitsee se pas*ka ku*sipää.

ap

Miten lohdutat omia lapsiasi? Ainiin, et viitsi edes tavata heitä. Mieti, onko sinulla varaa arvostella kenenkään äitiyttä?

Lohdutin jouluaattona kun lapsi soitti ja itki, etteivät he ole siivonneet. Lohdutan muutenkin aina kun heillä on paha mieli, ellen itse ole raivonnut heille. Suuri osa äideistä raivoaa joskus lapsilleen, se on väärin, mutta en ole siinä poikkeus.

ap

Äitini neuvoi minua nuorena olemaan erään ikäiseni tytön kanssa ystäviä, vaikka sen tytön käytös minua kohtaan oli pahaa, koska äitini arveli, että se tyttö tarvitsi ystävää. Olin, masennuin ja uhrasin omia voimiani ja omaa mielenterveyttäni sen ihmisen eteen, tietämätä edes, oliko se mitenkään tarpeellista sille ihmiselle.

Nyt soitin äsken äidille ja kysyin, mitä hyötyä siitä oli mulle, missä se ihminen on nyt, kun mulla on paha mieli ja tarttisin jonkun olemaan hyvä mulle?

Äiti sanoi vaan "niiin..." vähän kuin olisi ihmeissään, että enkö mä tosiaan saanutkaan sitä, mitä tein muille niin itselleni!!??

Minulle ei ole koskaan kukaan hyvä, jos hyvällä tarkoitetaan, että myöntää virheensä ja ei luule tietävänsä mun asioita itseäni paremmin.

ap

Sitten äiti kysyi: "ettekö te pitäneet yhteyttä sen kaverin kanssa" Siis haloo!!!??? Mun piti päästä häntä pakoon, etten olisi enempää satuttanut itseäni sen ihmisen seurassa. Niin enpä ehkä ole pitänyt yhteyttä häneen, en.

Ja vaikka olisinkin auttanut häntä silloin täysin hyvästä sydämestäni, enkä kokenut hänen kiusaavan minua, niin silti typerintä ikinä äidiltäni olettaa, että se kyseinen ihminen auttaisi minua nyt. Ei hän siitä mulle olisi tietenkään mitään velkaa. Aika itsekästä olisi kuvitella, että koska mulle sopi auttaa sinua vuonna kuokka ja kirves, niin sulle sopii auttaa mua kun mä sanon niin.

En vain olisi halunnut auttaa häntä silloin aikoinaan, mutta en saanut siitä itseäni irti. Äitini syy sekin. Hänen ois kuulunut auttaa mua irrottautumaan. Tai ei ainakaan puskea mua sen toisen vuoksi jäämään siihen välittämään hänestä.

ap

Kukaan ei ikinä halua mulle vain hyvää, se on kokemukseni elämästä. Paitsi poikkeuksina isä ja isän äiti.

ap