Lue keskustelun säännöt.
Arvatkaa mitä äitini sanoo lapselleen, jos saa kuulla pahoittaneensa lapsensa mielen?
31.12.2017 |
Äitini siis huomaa, että olen allapäin jostain ja kysyy, miksi. Sanon, että no siksi, kun loukkasit minua aiemmin sillä ja sillä. Niin arvatkaa mitä äitini siihen sanoo: älä välitä. Hän suhtautui siis tällä tavalla minuun aina, lapsuuden läpi.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on todella mielenkiintoinen. Siis ihmissuhteessa jossa meidän pitäisi välittää toistemme tunteista, lisäksi omistamme, niin kuullessaan että on loukannut toista, sanoo toiselle "älä välitä". Voiko narsistisempaa olla?
ap
Ai voiko narsistisempaa olla? Kyllä voi. Ai mikä? Sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori Eskimomies kirjoitti:
Kun äitisi sanoi "älä välitä", ehkä hän tarkoitti, että sinun ei tarvitse välittää siitä mitä hän sanoo, sinun ei tarvitse välittää hänestä, sinun ei tarvitse kuunnella häntä, viettää aikaa hänen seurassaan, kiinnittää häneen minkäänlaista huomiota. Ehkä hän tarkoitti, että hänellä ei ole mitään merkitystä, voit unohtaa hänet, sinun ei tarvitse elämääsi tuhlata siihen että pohtisit hänen puheitaan tai tapaisit häntä enää koskaan.
Niin ei tuo mielestäni ns. narsismilta vaikuta. Ehkä pikemminkin päinvastaiselta, "äärinöyryydeltä".
Se on väärin ja se on outoa, koska hän suhtautui minuun noin jo, kun olin noin 6-vuotias. Minne mä olisin mennyt hänen seurastaan, valaisetko hiukan? Eli jos joku kaataa sut mutaan, sinusta hänen on ihan ok sanoa, etttä älä välitä siitä, mitä,mä just tein? Mutta häntä ei saa rangaista? Hänelle ei saa suuttua? Häntä ei saa syyttää? Niinkö?
Ja edellytät tätä lapselta äitiin päin?
apSinä et ole enää vuosikymmeniin ollut lapsi. Mutta silti jatkat ajattelemista sillä lapsen tasolla. Aikuinen oppii olemaan välittämästä aivopieruista. Nykyisistä ja menneistä. Hän ei ota itseensä jokaisesta sanasta, äänenpainosta tai katseesta. Vanhat jutut on kärsitty jo ajat sitten. Ne voi unohtaa ja niistä voi olla välittämättä. Kaikesta ei tarvitse tehdä draamaa. Elämää suurempaa sisältöä. Vuosikymmeniksi.
Varsinkin jostain typeristä ajattelemattomista heitoista. Lauseista, joita ei edes sen suuremmin oltu mietitty, kunhan olivat suusta putkahtaneet.
Olen varma, että jos äitisi olisi sillpin tiennyt kuinka vielä kymmenien vuosien jälkeen jaksat takertua ja muistuttaa jostain vanhoista jutuista, hän olisi varmaan leikannut kielensä irti. Sen verran raskas tapaus olet.
Eivät ne olleet mitään aivopieruja. Miksi sun täytyy puolustaa henkistä väkivaltaa? Etkö halua parantua siitä? Ai hän ei ota itseensä siitä, etä on loukannut mua, vai, kuinka jaloa :D Tuohan auttaakin muita paljon, joita hän on loukannut. Äitini olisi sitten ollut parempi leikata kielensä irti. Jos rakastaa lastaan, eikä halua aiheuttaa tämän elämään tunnetta, että lapsi on huono.
ap
Äitini ei ota itseensä sitä, että on loukannut muita, aivan mahtavan jaloa. Miten kehtaa mun mielen sillä pahoittaa?
ap
Minun äitini sanoo: "Älä viitsi olla ylidramaattinen."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori Eskimomies kirjoitti:
Kun äitisi sanoi "älä välitä", ehkä hän tarkoitti, että sinun ei tarvitse välittää siitä mitä hän sanoo, sinun ei tarvitse välittää hänestä, sinun ei tarvitse kuunnella häntä, viettää aikaa hänen seurassaan, kiinnittää häneen minkäänlaista huomiota. Ehkä hän tarkoitti, että hänellä ei ole mitään merkitystä, voit unohtaa hänet, sinun ei tarvitse elämääsi tuhlata siihen että pohtisit hänen puheitaan tai tapaisit häntä enää koskaan.
Niin ei tuo mielestäni ns. narsismilta vaikuta. Ehkä pikemminkin päinvastaiselta, "äärinöyryydeltä".
Se on väärin ja se on outoa, koska hän suhtautui minuun noin jo, kun olin noin 6-vuotias. Minne mä olisin mennyt hänen seurastaan, valaisetko hiukan? Eli jos joku kaataa sut mutaan, sinusta hänen on ihan ok sanoa, etttä älä välitä siitä, mitä,mä just tein? Mutta häntä ei saa rangaista? Hänelle ei saa suuttua? Häntä ei saa syyttää? Niinkö?
Ja edellytät tätä lapselta äitiin päin?
apSinä et ole enää vuosikymmeniin ollut lapsi. Mutta silti jatkat ajattelemista sillä lapsen tasolla. Aikuinen oppii olemaan välittämästä aivopieruista. Nykyisistä ja menneistä. Hän ei ota itseensä jokaisesta sanasta, äänenpainosta tai katseesta. Vanhat jutut on kärsitty jo ajat sitten. Ne voi unohtaa ja niistä voi olla välittämättä. Kaikesta ei tarvitse tehdä draamaa. Elämää suurempaa sisältöä. Vuosikymmeniksi.
Varsinkin jostain typeristä ajattelemattomista heitoista. Lauseista, joita ei edes sen suuremmin oltu mietitty, kunhan olivat suusta putkahtaneet.
Olen varma, että jos äitisi olisi sillpin tiennyt kuinka vielä kymmenien vuosien jälkeen jaksat takertua ja muistuttaa jostain vanhoista jutuista, hän olisi varmaan leikannut kielensä irti. Sen verran raskas tapaus olet.Eivät ne olleet mitään aivopieruja. Miksi sun täytyy puolustaa henkistä väkivaltaa? Etkö halua parantua siitä? Ai hän ei ota itseensä siitä, etä on loukannut mua, vai, kuinka jaloa :D Tuohan auttaakin muita paljon, joita hän on loukannut. Äitini olisi sitten ollut parempi leikata kielensä irti. Jos rakastaa lastaan, eikä halua aiheuttaa tämän elämään tunnetta, että lapsi on huono.
ap
Koska hyväksyt ettei äitisi osaa rakastaa. Et voi muuttaa häntä rakastavaksi äidiksi vaikka kuinka yrittäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori Eskimomies kirjoitti:
Kun äitisi sanoi "älä välitä", ehkä hän tarkoitti, että sinun ei tarvitse välittää siitä mitä hän sanoo, sinun ei tarvitse välittää hänestä, sinun ei tarvitse kuunnella häntä, viettää aikaa hänen seurassaan, kiinnittää häneen minkäänlaista huomiota. Ehkä hän tarkoitti, että hänellä ei ole mitään merkitystä, voit unohtaa hänet, sinun ei tarvitse elämääsi tuhlata siihen että pohtisit hänen puheitaan tai tapaisit häntä enää koskaan.
Niin ei tuo mielestäni ns. narsismilta vaikuta. Ehkä pikemminkin päinvastaiselta, "äärinöyryydeltä".
Se on väärin ja se on outoa, koska hän suhtautui minuun noin jo, kun olin noin 6-vuotias. Minne mä olisin mennyt hänen seurastaan, valaisetko hiukan? Eli jos joku kaataa sut mutaan, sinusta hänen on ihan ok sanoa, etttä älä välitä siitä, mitä,mä just tein? Mutta häntä ei saa rangaista? Hänelle ei saa suuttua? Häntä ei saa syyttää? Niinkö?
Ja edellytät tätä lapselta äitiin päin?
apSinä et ole enää vuosikymmeniin ollut lapsi. Mutta silti jatkat ajattelemista sillä lapsen tasolla. Aikuinen oppii olemaan välittämästä aivopieruista. Nykyisistä ja menneistä. Hän ei ota itseensä jokaisesta sanasta, äänenpainosta tai katseesta. Vanhat jutut on kärsitty jo ajat sitten. Ne voi unohtaa ja niistä voi olla välittämättä. Kaikesta ei tarvitse tehdä draamaa. Elämää suurempaa sisältöä. Vuosikymmeniksi.
Varsinkin jostain typeristä ajattelemattomista heitoista. Lauseista, joita ei edes sen suuremmin oltu mietitty, kunhan olivat suusta putkahtaneet.
Olen varma, että jos äitisi olisi sillpin tiennyt kuinka vielä kymmenien vuosien jälkeen jaksat takertua ja muistuttaa jostain vanhoista jutuista, hän olisi varmaan leikannut kielensä irti. Sen verran raskas tapaus olet.
Ja minä otan itseeni ihan mistä minä haluan. Siitä on äidin parasta pyytää anteeksi, jos halua tavata. Ja selittää ystävilleen, että välittää tyttärestään. Mutta nyt se selittää sitä pyytämättä koskaan anteeksi, vaan sanomalla, että en saa välittää, kun hän loukkasi. Taidankin kertoa tämän niille hänen ystävilleen hänestä, kun näen heitä, varsinkin niitä jotka vielä kyselevät minuun törmätessään, mitä äidilleni kuuluu, kun ei pidä heihin yhteyttä. Ja hänen siskopuolelleenkin kerron totuuden äidistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori Eskimomies kirjoitti:
Kun äitisi sanoi "älä välitä", ehkä hän tarkoitti, että sinun ei tarvitse välittää siitä mitä hän sanoo, sinun ei tarvitse välittää hänestä, sinun ei tarvitse kuunnella häntä, viettää aikaa hänen seurassaan, kiinnittää häneen minkäänlaista huomiota. Ehkä hän tarkoitti, että hänellä ei ole mitään merkitystä, voit unohtaa hänet, sinun ei tarvitse elämääsi tuhlata siihen että pohtisit hänen puheitaan tai tapaisit häntä enää koskaan.
Niin ei tuo mielestäni ns. narsismilta vaikuta. Ehkä pikemminkin päinvastaiselta, "äärinöyryydeltä".
Se on väärin ja se on outoa, koska hän suhtautui minuun noin jo, kun olin noin 6-vuotias. Minne mä olisin mennyt hänen seurastaan, valaisetko hiukan? Eli jos joku kaataa sut mutaan, sinusta hänen on ihan ok sanoa, etttä älä välitä siitä, mitä,mä just tein? Mutta häntä ei saa rangaista? Hänelle ei saa suuttua? Häntä ei saa syyttää? Niinkö?
Ja edellytät tätä lapselta äitiin päin?
apSinä et ole enää vuosikymmeniin ollut lapsi. Mutta silti jatkat ajattelemista sillä lapsen tasolla. Aikuinen oppii olemaan välittämästä aivopieruista. Nykyisistä ja menneistä. Hän ei ota itseensä jokaisesta sanasta, äänenpainosta tai katseesta. Vanhat jutut on kärsitty jo ajat sitten. Ne voi unohtaa ja niistä voi olla välittämättä. Kaikesta ei tarvitse tehdä draamaa. Elämää suurempaa sisältöä. Vuosikymmeniksi.
Varsinkin jostain typeristä ajattelemattomista heitoista. Lauseista, joita ei edes sen suuremmin oltu mietitty, kunhan olivat suusta putkahtaneet.
Olen varma, että jos äitisi olisi sillpin tiennyt kuinka vielä kymmenien vuosien jälkeen jaksat takertua ja muistuttaa jostain vanhoista jutuista, hän olisi varmaan leikannut kielensä irti. Sen verran raskas tapaus olet.Eivät ne olleet mitään aivopieruja. Miksi sun täytyy puolustaa henkistä väkivaltaa? Etkö halua parantua siitä? Ai hän ei ota itseensä siitä, etä on loukannut mua, vai, kuinka jaloa :D Tuohan auttaakin muita paljon, joita hän on loukannut. Äitini olisi sitten ollut parempi leikata kielensä irti. Jos rakastaa lastaan, eikä halua aiheuttaa tämän elämään tunnetta, että lapsi on huono.
apKoska hyväksyt ettei äitisi osaa rakastaa. Et voi muuttaa häntä rakastavaksi äidiksi vaikka kuinka yrittäisit.
Niin no se on totta, se on opittava hyväksymään. Niin, ettei ajattele sen johtuvan minun huonoudestani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori Eskimomies kirjoitti:
Kun äitisi sanoi "älä välitä", ehkä hän tarkoitti, että sinun ei tarvitse välittää siitä mitä hän sanoo, sinun ei tarvitse välittää hänestä, sinun ei tarvitse kuunnella häntä, viettää aikaa hänen seurassaan, kiinnittää häneen minkäänlaista huomiota. Ehkä hän tarkoitti, että hänellä ei ole mitään merkitystä, voit unohtaa hänet, sinun ei tarvitse elämääsi tuhlata siihen että pohtisit hänen puheitaan tai tapaisit häntä enää koskaan.
Niin ei tuo mielestäni ns. narsismilta vaikuta. Ehkä pikemminkin päinvastaiselta, "äärinöyryydeltä".
Se on väärin ja se on outoa, koska hän suhtautui minuun noin jo, kun olin noin 6-vuotias. Minne mä olisin mennyt hänen seurastaan, valaisetko hiukan? Eli jos joku kaataa sut mutaan, sinusta hänen on ihan ok sanoa, etttä älä välitä siitä, mitä,mä just tein? Mutta häntä ei saa rangaista? Hänelle ei saa suuttua? Häntä ei saa syyttää? Niinkö?
Ja edellytät tätä lapselta äitiin päin?
apSinä et ole enää vuosikymmeniin ollut lapsi. Mutta silti jatkat ajattelemista sillä lapsen tasolla. Aikuinen oppii olemaan välittämästä aivopieruista. Nykyisistä ja menneistä. Hän ei ota itseensä jokaisesta sanasta, äänenpainosta tai katseesta. Vanhat jutut on kärsitty jo ajat sitten. Ne voi unohtaa ja niistä voi olla välittämättä. Kaikesta ei tarvitse tehdä draamaa. Elämää suurempaa sisältöä. Vuosikymmeniksi.
Varsinkin jostain typeristä ajattelemattomista heitoista. Lauseista, joita ei edes sen suuremmin oltu mietitty, kunhan olivat suusta putkahtaneet.
Olen varma, että jos äitisi olisi sillpin tiennyt kuinka vielä kymmenien vuosien jälkeen jaksat takertua ja muistuttaa jostain vanhoista jutuista, hän olisi varmaan leikannut kielensä irti. Sen verran raskas tapaus olet.Eivät ne olleet mitään aivopieruja. Miksi sun täytyy puolustaa henkistä väkivaltaa? Etkö halua parantua siitä? Ai hän ei ota itseensä siitä, etä on loukannut mua, vai, kuinka jaloa :D Tuohan auttaakin muita paljon, joita hän on loukannut. Äitini olisi sitten ollut parempi leikata kielensä irti. Jos rakastaa lastaan, eikä halua aiheuttaa tämän elämään tunnetta, että lapsi on huono.
apKoska hyväksyt ettei äitisi osaa rakastaa. Et voi muuttaa häntä rakastavaksi äidiksi vaikka kuinka yrittäisit.
Niin no se on totta, se on opittava hyväksymään. Niin, ettei ajattele sen johtuvan minun huonoudestani.
ap
...kuten äitini on halunnut mulle uskotella. Mun syykseni laittanut oman käytöksensä. Silloin kun ei ole tyytymyt sanomaan, että älä välitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini sanoo: "Älä viitsi olla ylidramaattinen."
Mitä hän sitten tekee saadakseen sinut taas hyvälle tuulelle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alankin nyt miettiä, millä tavalla kerron äidin siskopuolelle oman kokemukseni äidistä. En ole sitä vielä kellekään hänen ystävälleen tai sukulaiselle (joita ei käytännössä ole muita kuin tuo siskopuoli) kertonut, koska narsistista pitää puhua niin, että muiden ei ole vaikeaa ymmärtää, että se heidän mukavana näkemänsä ihminen onkin jollekin toiselle ollut jotain aivan muuta. Ja vielä omalle lapselleen.
ap
En todellakaan ole ollut hiljaa hienotunteisuussyistä, tai koska välitän äidistäni tai hänen tunteistaan. Vaan koska minulla ei ole ollut vielä keinoja - ei sanoja - kertoa hänestä muille. Että millainen kylmä, rakkautta osoittamaton, itsekeskeinen narsistinen paska se on äitinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini sanoo: "Älä viitsi olla ylidramaattinen."
Mitä hän sitten tekee saadakseen sinut taas hyvälle tuulelle?
ap
Ei. Kun hän ei hyväksy mitään tunteita. Ilokin on ylidramaattista.
Äidilleni sanon vain, jos paljastuksista tulee paha mieli, että älä välitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini sanoo: "Älä viitsi olla ylidramaattinen."
Mitä hän sitten tekee saadakseen sinut taas hyvälle tuulelle?
apEi. Kun hän ei hyväksy mitään tunteita. Ilokin on ylidramaattista.
Eli ei tee mitään muuta? Todella kurjaa.
ap
Eiköhän äiti, joka on ollut tuollaisessa myllytyksessä jatkuvasti, sano joskus, että ”whatever”, että pääsee jankkauksessa eteenpäin.
Ihmiset ovat erikoisia: vaaditaan toiselta sitä mitä ei itse olla.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän äiti, joka on ollut tuollaisessa myllytyksessä jatkuvasti, sano joskus, että ”whatever”, että pääsee jankkauksessa eteenpäin.
Ihmiset ovat erikoisia: vaaditaan toiselta sitä mitä ei itse olla.
Puuttuuko sinulta ymmärrys? Meni ohi koko asia.
ap
Hautajaisissa viimeistään en halua, että pappi puhuu paskaa äidin luonteesta.
ap
No auta minua! Mitä äitisi oli sanonut sulle, kun sitten sanoi, että älä välitä?
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa viimeistään en halua, että pappi puhuu paskaa äidin luonteesta.
ap
Voi olla, ettet ole enää äidin hautajaisissa läsnä. Ei tiedä koskaan, kuka lähtee ja milloin.
Ja toinen vaihtoehto on se, että äidin viimeinen toive on, ettet saavu paikalle.
Sinä et ole enää vuosikymmeniin ollut lapsi. Mutta silti jatkat ajattelemista sillä lapsen tasolla. Aikuinen oppii olemaan välittämästä aivopieruista. Nykyisistä ja menneistä. Hän ei ota itseensä jokaisesta sanasta, äänenpainosta tai katseesta. Vanhat jutut on kärsitty jo ajat sitten. Ne voi unohtaa ja niistä voi olla välittämättä. Kaikesta ei tarvitse tehdä draamaa. Elämää suurempaa sisältöä. Vuosikymmeniksi.
Varsinkin jostain typeristä ajattelemattomista heitoista. Lauseista, joita ei edes sen suuremmin oltu mietitty, kunhan olivat suusta putkahtaneet.
Olen varma, että jos äitisi olisi sillpin tiennyt kuinka vielä kymmenien vuosien jälkeen jaksat takertua ja muistuttaa jostain vanhoista jutuista, hän olisi varmaan leikannut kielensä irti. Sen verran raskas tapaus olet.