Anoppi ja lapsenhoito

Kylä teidän pitää miehenne kanssa saada asiat kuntoon ja olla tiimi. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmin tapa varmistaa se että saa olla osa lapsen elämää on käyttäytyä asiallisesti (molempia) vanhempia kohtaan. Ja en tarkoita synnytyssairaalassa puhkeavaa imelyyttä vaan jo sitä ennen.

Oma äitini on aina ollut minua kohtaan kamala, joten aika hullua kuvitella, että nyt jotenkin olisi osa perheenikään elämää.

Ja millainen olet itse ollut äitiäsi kohtaan? Ethän ole antanut aihetta?

Jos äiti alunperin on täysin välinpitämätön ja jättää 14-vuotiaana omilleen niin ei, en usko, että vastuu on minun.

Aikuinen/lapsi-suhteessa se aikuinen on sitäpaitsi aina se joka on vastuussa.

(Ja enhän minä ole hänen elämäänsä tunkemassa. Eikö ole vain syytä olla kiitollinen siitä, jos kerran olen muka niin kamala?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.

Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.

voi hyvää päivää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.

Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.

Lasta kohtaan on äärimmäisen paskamaista kiilata perheeseen ja nöyryyttää sitä äitiä lapsen nähden ja aiheuttaa lapsessa syviä turvattomuudentunteita.

Meillä samanlainen tunkeutuja- anoppi. Kerran viikossa ei toiminut hänen kanssaan, oltiin mukamas kiitollisuudenvelassa hänelle ja sai hössötyksellään ja uteliaisuudellaan mut hermoromahduksen partaalle. Tiesi meidän kaikki menot, tuli jotenkin outo fiilis kun niitä luetteli. Nyt lapsi menee yökylään n.kerran kuukaudessa. Vanhemmat nämä asiat loppujen lopuksi päättävät.

Samaa mieltä. Miksi pitää tehdä asiasta arvovaltakiista, ja näyttää jollekin paikkansa. Rakastavat ihmiset ovat arvokkaita kenelle tahansa. Lapsen isä on normaali ihminen. Taidat vain olla mustasukkainen miehestäsi ja lapsistasi. Ei kenelläkään ole oikeutta paskamaisesti kontrolloida toisia ihmisiä ja kuvitella olevansa joku maailman napa, joka omistaa lapsensa. Ja typeryyksissään kukkoilla kaiken vartijana. Miksi tahallaan pahoittaa toisen mieli. Ihme muoti-ilmiö rehottaa tässä anoppien haukkumisessa. Ajatteletko lapsesi parasta vai omaa pätemistäsi? Ja tilanne tulee eteesi, kun omat lapsesi aikuistuvat ja olet itse se paska anoppi. Näin normaalisti, ymmärrän että poikkeuksiakin on. Mutta ei pidä yleistää.

Minä en ole ottanut mitään stressiä lapsen mummon vaatimuksista. Saahan sitä vaatia.

Lapsi pitäisi viedä sinne hoitoon, lapsi pitäisi saada yöksi, mummo vie sitten lapsen kerhoon ja hakee sieltä, hän hoitaa sitten vanhempaa lasta kun vauva syntyy, hän hoitaa lapsen kun minä menen töihin, lapsi pitää pakottaa tekemään asioita mummon mielen mukaan muuten tulee ongelmia tulevaisuudessa jos lasta kuunnellaan tai sille perustellaan asioita jne.

Kaikkeen vastaan vaan jotain epämääräistä "jaa, olet sitä mieltä", ja teen juuri niinkuin miehen kanssa halutaan, mummolla ei ole mitään sanavaltaa lapsen asioihin.

Oma anoppi myös roikkui aikuisessa pojassaan, muuta elämää ei ollut kuin meidän perheemme vahtaaminen ja kontrollointi. Mustamaalasi lapsille minua sanoen että.äitinne on tyhmä ja laiska.

Nyt kun lapset ovat aikuisia he saavat olla omissa oloissaan, roikkuminen pojassa jatkuu edelleen. Olen saanut otettua välimatkaa anoppiin ja miehenkin silmät ovat auenneet. Mutta älkää oikeasti antako pirulle pikkusormea antamalla anopille harrastuskuskauksia tms, se vain saa hänet kuvittelemaan olevansa korvaamaton osa perhettä ja todellakin että sinun kotisi on anopin huushollin jatke jossa voi vapaasti määrätä kaikesta. 30 v.kokemus, miehenä ainokainen anopin kultapoika ja 3 lasta.

voi hyvää päivää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.

Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.

Mä olen samaa mieltä. Kärsiikö se LAPSI nyt tässä kuviossa jotenkin läheisistä väleistä mummon kanssa, vai onko ongelmana äidin huono itsetunto?

Veikkaan jälkimmäistä. Yleensä lapset rakastaa olla isovanhempien kanssa, itse ainakin rakastin. Onneksi äitini ei päsmäröinyt välissä ja asetellut rajoja vierailujen pituudelle.

Vierailija kirjoitti:

voi hyvää päivää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.

Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.

Mä olen samaa mieltä. Kärsiikö se LAPSI nyt tässä kuviossa jotenkin läheisistä väleistä mummon kanssa, vai onko ongelmana äidin huono itsetunto?

Veikkaan jälkimmäistä. Yleensä lapset rakastaa olla isovanhempien kanssa, itse ainakin rakastin. Onneksi äitini ei päsmäröinyt välissä ja asetellut rajoja vierailujen pituudelle.

Kyllä lapsi kärsii tuollaisessa tilanteessa.

Ihmiset eivät ymmärrä, että on olemassa ihmisiä JOTKA EIVÄT KAIPAA SITÄ "APUA" jota väkipakolla yritetään tyrkyttää ja sitten on ihmisiä JOTKA TAHTOISIVAT APUA mutta eivät saa edes pyytämällä.

Eli ihan turha vinkua näitä "ole kiitollinen avusta" kommentteja kun kyse ei ole avusta _jos sitä ei tahdota_.

Mulla on aivan ihana anoppi, joka ei tuppaudu mutta ottaa välillä lapset kylään jos se hänelle itselleen sopii. Osaa myös sanoa ei, jos ei sovi. :)

Äitini on vastakohta, vaatii, uhkailee, kiristää ja painostaa lapsia "yökylään". Aloitti tämän esikoisen kohdalla jo synnärillä. Uhkasi mm. soittaa lastensuojeluun kun "en ajattele lapsen parasta antamalla sitä mummolle yökylään" VIIKON ikäisenä. Koska pitäähän mummon saada hoitaa... Lapsen etu oli kaukana tämän mummon ajatuksista, mikä selvisi monen muunkin jutun kautta.

Kerran viikossa on paljon, kun päiväkotipäivien jälkeen ei varmaan hirveästi jää aikaa ja aloittajalla oli omaakin sukua, sekä varmasti myös ystäviä. Perheaikakin varmasti olisi mukavaa.

Itse en jaksaisi joka viikonloppu vieraita, kaipaan rauhaa ja rentoutumista ihan oman perheen kesken.

Ei tulisi mieleenikään soitella lasten perheelle. Itseasiassa säikähdän, kun tulee tekstiviesti, että mitä nyt TAAS? Yleensä se on onneksi Elloksen tarjous.

Meidän kolmevuotiasta äitini näkee jouluisin. Anoppi n viisi kertaa vuodessa. Kumpikaan ei ole ikinä vahtinut lasta. Aina vouhkataan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiin, mutta entä lapsen oikeus isovanhempiin? Mitä tehdä kun isovanhempia ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kolmevuotiasta äitini näkee jouluisin. Anoppi n viisi kertaa vuodessa. Kumpikaan ei ole ikinä vahtinut lasta. Aina vouhkataan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiin, mutta entä lapsen oikeus isovanhempiin? Mitä tehdä kun isovanhempia ei kiinnosta.

Tämä tuntuu niin pahalta ja olen pahoillani lastesi puolesta. Kumminkaan mitään vissiin ei ole tehtävissä?

Vierailija kirjoitti:

Meidän kolmevuotiasta äitini näkee jouluisin. Anoppi n viisi kertaa vuodessa. Kumpikaan ei ole ikinä vahtinut lasta. Aina vouhkataan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiin, mutta entä lapsen oikeus isovanhempiin? Mitä tehdä kun isovanhempia ei kiinnosta.

Älä ainakaan surkuttele tilannetta lapselle. Ei lapsi tarvitse isovanhempia, ja jos niitä ei koskaan ole juurikaan elämässä ollut niin lapsi ei niitä osaa kaivatakaan.

Ensiksi laittaisin parisuhteen kuntoon. En aloittaisi riitaa, vaan asiallisesti keskustelisin siitä, että sinullakin on oikeus tuntea olosi hyväksi ja olla rauhassa kotona lapsen kanssa ja anoppi ylittää nyt ihan liikaa rajoja. Jos ei mies yhtään ymmärtäisi varaisin ajan parisuhdeterapeutille ja kävisin hakemassa apua napanuoran katkaisuun sieltä. Sen jälkeen miettisin, miten anoppi voisi viettää aikaa lapsen kanssa niin, että se tukisi koko perheen arkea. Anoppi voisi hakea lasta tarhasta, jotta päivä olisi lyhyempi tai mahdollisesti hoitaa, vaikka päivän viikossa, jos on jo eläkkeellä. Mummo saisi viettää lapsen kanssa laatuaikaa, lasta ei tarvisi aina raahata tarhaan ja säästäisitte maksuissa ja tämän jälkeen ei tarvisi enää kestää pitkiä vierailuja töiden jälkeen tai viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

voi hyvää päivää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.

Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.

Mä olen samaa mieltä. Kärsiikö se LAPSI nyt tässä kuviossa jotenkin läheisistä väleistä mummon kanssa, vai onko ongelmana äidin huono itsetunto?

Veikkaan jälkimmäistä. Yleensä lapset rakastaa olla isovanhempien kanssa, itse ainakin rakastin. Onneksi äitini ei päsmäröinyt välissä ja asetellut rajoja vierailujen pituudelle.

Itse rakastin omia jo edesmenneitä isovanhempiani paljon. Ja edelleen muistan heitä lämmöllä. Sain heiltä pyyteetöntä rakkautta ja hyvän mallin elämälleni. Onneksi vanhempani näkivät asiat luonnollisina eikä siihen aikaan tällaisesta nostettu meteliä. Se on keinotekoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten elämkaaren vaiheet menee suurin piirtein näin:  tytöt leikkivät nukeilla, sitten ädiksi opettelu. Mummot halauvat jälleen olla äitejä ja vanhat naiset leikkivät jälleen nukeilla. Tästäkö kiikastaa se, että mummot halauavat olla korvaamattomia ja tietävät kaiken paremmin kuin lapsen oma äiti. Ei haluta luiovuttaa äidin paikka äidille, jolle se ehdottomasti kuuluu.

Jos vanhus haluaa koristella sängyn päätynsä nukeilla, siinä ei mitään vikaa.

Mikä saa jotkut mummot sekoamaan ihan hirviöiksi?

Olet ihan pimeä.

Äiti on äiti. Mummon suhde lapseen on jotain muuta. Silloin voi hemmotella, olla mummo. Iloita ilman äidin jokapäiväistä vastuuta. Kai ymmärrät tämän.

Ei se mummo mitenkään vähennä kenenkään äitiyttä.

Terve äiti iloitsee kun lapsella on rakastava mummo.

Ei siihen mustasukkaisuutta liity, jos äiti on terve. Eikä takerru lapseen

Niin. Tässä tapauksessahan se mummo takertuu omaan keski-ikäiseen poikaansa ja pojan lapseen. Sairasta.

Miksi haluat vetää lokaan normaalin äidinrakkauden, jota itsekin tunnet omaa lastasi kohtaan. Se pysyy lapsuudesta aikuisuuteen. Mitä jos sinut tuomittaisiin lesborakkaudesta, kun tyttönä olet liian kiintynyt äitiisi. Ja rakastat lastasi myös kun olet itse vanha ja hän aikuinen. Ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten elämkaaren vaiheet menee suurin piirtein näin:  tytöt leikkivät nukeilla, sitten ädiksi opettelu. Mummot halauvat jälleen olla äitejä ja vanhat naiset leikkivät jälleen nukeilla. Tästäkö kiikastaa se, että mummot halauavat olla korvaamattomia ja tietävät kaiken paremmin kuin lapsen oma äiti. Ei haluta luiovuttaa äidin paikka äidille, jolle se ehdottomasti kuuluu.

Jos vanhus haluaa koristella sängyn päätynsä nukeilla, siinä ei mitään vikaa.

Mikä saa jotkut mummot sekoamaan ihan hirviöiksi?

Olet ihan pimeä.

Äiti on äiti. Mummon suhde lapseen on jotain muuta. Silloin voi hemmotella, olla mummo. Iloita ilman äidin jokapäiväistä vastuuta. Kai ymmärrät tämän.

Ei se mummo mitenkään vähennä kenenkään äitiyttä.

Terve äiti iloitsee kun lapsella on rakastava mummo.

Ei siihen mustasukkaisuutta liity, jos äiti on terve. Eikä takerru lapseen

Niin. Tässä tapauksessahan se mummo takertuu omaan keski-ikäiseen poikaansa ja pojan lapseen. Sairasta.

Miksi haluat vetää lokaan normaalin äidinrakkauden, jota itsekin tunnet omaa lastasi kohtaan. Se pysyy lapsuudesta aikuisuuteen. Mitä jos sinut tuomittaisiin lesborakkaudesta, kun tyttönä olet liian kiintynyt äitiisi. Ja rakastat lastasi myös kun olet itse vanha ja hän aikuinen. Ei siinä sen kummempaa.

Tuo ei ole normaalia äidinrakkautta. Olen itse jo teinien äiti, enkä edes näitä kotona asuvia teinejä kohtele noin. Tuon anopin kultapuppelipoika on nelikymppinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten elämkaaren vaiheet menee suurin piirtein näin:  tytöt leikkivät nukeilla, sitten ädiksi opettelu. Mummot halauvat jälleen olla äitejä ja vanhat naiset leikkivät jälleen nukeilla. Tästäkö kiikastaa se, että mummot halauavat olla korvaamattomia ja tietävät kaiken paremmin kuin lapsen oma äiti. Ei haluta luiovuttaa äidin paikka äidille, jolle se ehdottomasti kuuluu.

Jos vanhus haluaa koristella sängyn päätynsä nukeilla, siinä ei mitään vikaa.

Mikä saa jotkut mummot sekoamaan ihan hirviöiksi?

Olet ihan pimeä.

Äiti on äiti. Mummon suhde lapseen on jotain muuta. Silloin voi hemmotella, olla mummo. Iloita ilman äidin jokapäiväistä vastuuta. Kai ymmärrät tämän.

Ei se mummo mitenkään vähennä kenenkään äitiyttä.

Terve äiti iloitsee kun lapsella on rakastava mummo.

Ei siihen mustasukkaisuutta liity, jos äiti on terve. Eikä takerru lapseen

Niin. Tässä tapauksessahan se mummo takertuu omaan keski-ikäiseen poikaansa ja pojan lapseen. Sairasta.

Miksi haluat vetää lokaan normaalin äidinrakkauden, jota itsekin tunnet omaa lastasi kohtaan. Se pysyy lapsuudesta aikuisuuteen. Mitä jos sinut tuomittaisiin lesborakkaudesta, kun tyttönä olet liian kiintynyt äitiisi. Ja rakastat lastasi myös kun olet itse vanha ja hän aikuinen. Ei siinä sen kummempaa.

Tuo ei ole normaalia äidinrakkautta. Olen itse jo teinien äiti, enkä edes näitä kotona asuvia teinejä kohtele noin. Tuon anopin kultapuppelipoika on nelikymppinen...

Et voi verrata itseäsi ja tuota tapausta toisiinsa. Me ihmiset ja äidit ollaan erilaisia.574