Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ja lapsenhoito
Miniä
29.12.2017 |
Miten usein teillä mummo hoitaa lasta? Meillä on kolmevuotias, jota anoppi tapaa keskimäärin kerran viikossa. Hän asuu lähellä. Minun äitini on kuollut, eikä sukuni ole hoitanut lastani koskaan (koska anopin pitää aina saada hoitaa).
Nyt anoppi oli taas kylässä, vain minä ja lapsi paikalla. Hän ei puhunut minulle kahteen tuntiin juuri mitään, vaan oli lapsen kanssa motittautunut leikkihuoneeseen. Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.
Tuli ruoka-aika, ja sanoin että nyt olisi hyvä rauhoittaa tilanne ruokailulle ja unille (lapsi vielä flunssassa). Anoppi ilmoitti että hän istuu pöytään (ei siis suostunut lähtemään) keskustelemaan. Tämän jälkeen tilitti siitä, miten lapsen (vai mummon) oikeus on nähdä mummoa useammin, jäädä viikonloppuisin yöksi, hakea päiväkodista vähintään kerran viikossa jne. Että lasta suurinpiirtein pantataan, joka on tietysti minun syyni (on ehkä 1-3 kertaa vuodessa mummolla yötä).
Huoh. Hän on keskimäärin täällä kerran viikossa ja saattaa helposti olla 8 h kerralla, etenkin jos minä en ole paikalla. Mies on mammanpoika ja tottakai aina samaa mieltä anopin kanssa. Jos tästä alan taistelemaan, niin ero tulee varmasti.
Mikä on sopiva määrä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämkaaren vaiheet menee suurin piirtein näin: tytöt leikkivät nukeilla, sitten ädiksi opettelu. Mummot halauvat jälleen olla äitejä ja vanhat naiset leikkivät jälleen nukeilla. Tästäkö kiikastaa se, että mummot halauavat olla korvaamattomia ja tietävät kaiken paremmin kuin lapsen oma äiti. Ei haluta luiovuttaa äidin paikka äidille, jolle se ehdottomasti kuuluu.
Jos vanhus haluaa koristella sängyn päätynsä nukeilla, siinä ei mitään vikaa.
Mikä saa jotkut mummot sekoamaan ihan hirviöiksi?
Olet ihan pimeä.
Äiti on äiti. Mummon suhde lapseen on jotain muuta. Silloin voi hemmotella, olla mummo. Iloita ilman äidin jokapäiväistä vastuuta. Kai ymmärrät tämän.
Ei se mummo mitenkään vähennä kenenkään äitiyttä.
Terve äiti iloitsee kun lapsella on rakastava mummo.
Ei siihen mustasukkaisuutta liity, jos äiti on terve. Eikä takerru lapseenNiin. Tässä tapauksessahan se mummo takertuu omaan keski-ikäiseen poikaansa ja pojan lapseen. Sairasta.
Miksi haluat vetää lokaan normaalin äidinrakkauden, jota itsekin tunnet omaa lastasi kohtaan. Se pysyy lapsuudesta aikuisuuteen. Mitä jos sinut tuomittaisiin lesborakkaudesta, kun tyttönä olet liian kiintynyt äitiisi. Ja rakastat lastasi myös kun olet itse vanha ja hän aikuinen. Ei siinä sen kummempaa.
Tuo ei ole normaalia äidinrakkautta. Olen itse jo teinien äiti, enkä edes näitä kotona asuvia teinejä kohtele noin. Tuon anopin kultapuppelipoika on nelikymppinen...
Et voi verrata itseäsi ja tuota tapausta toisiinsa. Me ihmiset ja äidit ollaan erilaisia.574
Tietenkin voin verrata. Minun käytökseni on tervettä. Tuo käytös ei ole tervettä.
Lapsesta pitää ymmärtää päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Olisi kiinnostavaa tietää miten se mummo kieltää, ettei äiti saa olla mukana leikeissä silloin kun mummo on kylässä.
Minä ainakin menisin mukaan vaan leikkimään enkä antaisi kenenkään riistää sitä vähäistä vapaa-aikaa minkä päiväkotilapsen kanssa saa. Pakkasesta jokin laatikko uuniin lämpenemään niin ei tarvitse edes ruokaa pahemmin laitella.
Ap:n arvostelijat voisivat miettiä kohdalleen tilanteen jossa oma lapsi viettää aikaa kahdestaan ihmisen kanssa johon ei itse luota. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse, eikä yhdessä vietetyn ajan määrästä.
Minäkin olisin antanut mummin olla lapsen kanssa miten paljon vaan haluaa, jos käytös minua kohtaan olisi ollut asiallista. Kaikessa vuorovaikutuksessa oli kuitenkin se taustasävy, että hän on, ja hänen kuuluisi olla, lapselle se lähin aikuinen.
Teki päätöksiä omin päin, ja syyllisti lasta jos tämä vaikka puhui minusta tai toisesta isoäidistään "enkö sinusta olekaan kiva nähdä minua, nyt mummille tulee paha mieli".
Viimeinen pisara oli kun kävin omilla asioillani ja mummi oli sillä aikaa vienyt lapsen "retkelle", meinasin saada sydärin. Tästä tuli riita, jonka seurauksena minut demonisoitiin kaikille jotka jaksoivat kuunnella, kaikille sukulaisille ja tuttaville kerrottiin kuinka olen ylihuolehtiva, arvosteleva, kontrolloiva ja hirveä ihminen. Kuulemma haukun jatkuvasti sekä mummia että miestäni, eikä suhteeni lapseenkaan ole normaali. Halusin "vieraannuttaa" lapsen mummista, termi jota yleensä käytetään vain kuvaamaan lapsen ja vanhemman suhdetta.
Tilanne kärjistyi pisteeseen jossa ei ollut enää muita vaihtoehtoja kuin täydellinen välien katkaisu, henkinen väkivalta ja kiusaaminen oli sitä luokkaa.
Ja ensimmäinen merkki tulevasta oli oma epämääräinen tunteeni siitä ettei mummin suhtautuminen lapsenlapseensa ole normaalia, niinkuin ei sitten ollutkaan. Muutama vuosi kuitenkin meni siihen että mielenhäiriön laajuus paljastui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n arvostelijat voisivat miettiä kohdalleen tilanteen jossa oma lapsi viettää aikaa kahdestaan ihmisen kanssa johon ei itse luota. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse, eikä yhdessä vietetyn ajan määrästä.
Minäkin olisin antanut mummin olla lapsen kanssa miten paljon vaan haluaa, jos käytös minua kohtaan olisi ollut asiallista. Kaikessa vuorovaikutuksessa oli kuitenkin se taustasävy, että hän on, ja hänen kuuluisi olla, lapselle se lähin aikuinen.
Teki päätöksiä omin päin, ja syyllisti lasta jos tämä vaikka puhui minusta tai toisesta isoäidistään "enkö sinusta olekaan kiva nähdä minua, nyt mummille tulee paha mieli".
Viimeinen pisara oli kun kävin omilla asioillani ja mummi oli sillä aikaa vienyt lapsen "retkelle", meinasin saada sydärin. Tästä tuli riita, jonka seurauksena minut demonisoitiin kaikille jotka jaksoivat kuunnella, kaikille sukulaisille ja tuttaville kerrottiin kuinka olen ylihuolehtiva, arvosteleva, kontrolloiva ja hirveä ihminen. Kuulemma haukun jatkuvasti sekä mummia että miestäni, eikä suhteeni lapseenkaan ole normaali. Halusin "vieraannuttaa" lapsen mummista, termi jota yleensä käytetään vain kuvaamaan lapsen ja vanhemman suhdetta.
Tilanne kärjistyi pisteeseen jossa ei ollut enää muita vaihtoehtoja kuin täydellinen välien katkaisu, henkinen väkivalta ja kiusaaminen oli sitä luokkaa.
Ja ensimmäinen merkki tulevasta oli oma epämääräinen tunteeni siitä ettei mummin suhtautuminen lapsenlapseensa ole normaalia, niinkuin ei sitten ollutkaan. Muutama vuosi kuitenkin meni siihen että mielenhäiriön laajuus paljastui.
Minulla mummo sai luvan hakea lapsen kerhosta. Lähti viemään nälkäistä lasta kaupungille ilman lääkkeitään, eikä vastannut puhelimeen moneen tuntiin.
Sitten kun di enää jätetty lsten kanssa yksin, alkoi mustamaalaamiskampanja
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tälle kaikelle tuli sitten loppu, mutta se olikin sitten melko lopullinen loppu se...
Mitä kävi? Anoppi kuoli? Onhan se melkoinen off-asento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin tuo yliampuva mielensäpahoittaminen vain siksi että lapsen vanhemmilla on eri mielipide kuin itsellä on häiriintynyttä.
Uhmaikäisiä lapsia nämä isovanhemmat. Todella raskasta manageroida aikuisen ihmisen raivareita.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo yliampuva mielensäpahoittaminen vain siksi että lapsen vanhemmilla on eri mielipide kuin itsellä on häiriintynyttä.
Uhmaikäisiä lapsia nämä isovanhemmat. Todella raskasta manageroida aikuisen ihmisen raivareita.
"Yliampuva mielensäpahoittaminen" kuvaa osuvasti sitä, miltä vastaava tilanne itsestäni tuntuu. Mielestäni lapsen ja isovanhemman suhde on tärkeä ja haluan, että lapsellani on sellaisia. Mutta kun ei sitä lasta tee mieli antaa hoitoon sellaiselle ihmiselle, joka ei muuta tee kuin kiukuttelee ja valittaa kaikista lasta koskevista asioista, joista ei saa päättää ja mustamaalaa lapsen äitiä aina ja kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Meillä mm. ihan asialliset keskustelut ovat hänen tarinoissaan muuttuneet tilanteiksi, joissa minä olen hyökännyt häntä kohtaan ja huutanut ja haukkunut hänet aiheetta. Onneksi mieheni on ollut paikalla näissä ja pystynyt korjaamaan kertomuksia. Mutta näistä syistä en haluakaan tavata häntä ilman miestäni, koska en ikinä voi tietää, mitä hän jälkeenpäin puhuu. Ja sitten pitäisi se oma maailman rakkain olento uskaltaa antaa samalle ihmiselle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo yliampuva mielensäpahoittaminen vain siksi että lapsen vanhemmilla on eri mielipide kuin itsellä on häiriintynyttä.
Uhmaikäisiä lapsia nämä isovanhemmat. Todella raskasta manageroida aikuisen ihmisen raivareita."Yliampuva mielensäpahoittaminen" kuvaa osuvasti sitä, miltä vastaava tilanne itsestäni tuntuu. Mielestäni lapsen ja isovanhemman suhde on tärkeä ja haluan, että lapsellani on sellaisia. Mutta kun ei sitä lasta tee mieli antaa hoitoon sellaiselle ihmiselle, joka ei muuta tee kuin kiukuttelee ja valittaa kaikista lasta koskevista asioista, joista ei saa päättää ja mustamaalaa lapsen äitiä aina ja kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Meillä mm. ihan asialliset keskustelut ovat hänen tarinoissaan muuttuneet tilanteiksi, joissa minä olen hyökännyt häntä kohtaan ja huutanut ja haukkunut hänet aiheetta. Onneksi mieheni on ollut paikalla näissä ja pystynyt korjaamaan kertomuksia. Mutta näistä syistä en haluakaan tavata häntä ilman miestäni, koska en ikinä voi tietää, mitä hän jälkeenpäin puhuu. Ja sitten pitäisi se oma maailman rakkain olento uskaltaa antaa samalle ihmiselle..
Niiiiin tuttua.
Meillä isoäiti oli omin luvin kaivellut laatikosta itselleen meidän avaimemme. Rauhallinen mieheni meni niitä hakemaan häneltä takaisin. Isoäiti revitteli siitä koko suvulle tarinat, miten hänen kotiinsa oli tunkeuduttu väkisin ja hän sai sen takia sydänkohtauksen.
Kun itse asiassa hän oli pwnkonut luvatta meidän kotiamme ja aikoi tulla sinne jatkossakin omin luvin.
Ja ei, ei mene lapset hänelle hoitoon.
Meillä toteutuu kaikki tuo edellä kuvattu draama, mutta silti haluaisin auttaa lasta ja isoäitiä muodostamaan hyvän suhteen. Ongelma vain on se, että mummu kiukuttelee kun ei näe lasta tarpeeksi, mutta ei suostu tulemaan käymään vaikka on kutsuttu. Asuu kyllä kohtuullisen lähellä, mutta meilläkin on menoja, harrastuksia ja kavereita emmekä jaksa olla sinne ajelemassa joka viikonloppu. Ja kun kyseessä kuitenkin on ihan työkykyinen ja -ikäinen mummu, joka käy useasti viikossa tässä noin kilometrin päässä muilla asioilla ja kaupoilla. En tiedä miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, kun vaikuttaa siltä, että haluaa vain heittäytyä marttyyriksi, jota koko ajan sorretaan ja yritetään sulkea ulos. Käymme nyt noin joka toinen viikonloppu siellä ja vietämme siellä silloin aina useamman tunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toteutuu kaikki tuo edellä kuvattu draama, mutta silti haluaisin auttaa lasta ja isoäitiä muodostamaan hyvän suhteen. Ongelma vain on se, että mummu kiukuttelee kun ei näe lasta tarpeeksi, mutta ei suostu tulemaan käymään vaikka on kutsuttu. Asuu kyllä kohtuullisen lähellä, mutta meilläkin on menoja, harrastuksia ja kavereita emmekä jaksa olla sinne ajelemassa joka viikonloppu. Ja kun kyseessä kuitenkin on ihan työkykyinen ja -ikäinen mummu, joka käy useasti viikossa tässä noin kilometrin päässä muilla asioilla ja kaupoilla. En tiedä miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, kun vaikuttaa siltä, että haluaa vain heittäytyä marttyyriksi, jota koko ajan sorretaan ja yritetään sulkea ulos. Käymme nyt noin joka toinen viikonloppu siellä ja vietämme siellä silloin aina useamman tunnin.
Ja kaiken sen vaivannäön ja anoppilassa nököttämisen jälkeen tulet muutaman vuoden kuluttua huomaamaan, että anoppi on yhä tyytymätön ja saattaa jopa tulla lankoja pitkin valittamaan kuinka kelvoton äiti miniä on.
Nimim. koettu on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toteutuu kaikki tuo edellä kuvattu draama, mutta silti haluaisin auttaa lasta ja isoäitiä muodostamaan hyvän suhteen. Ongelma vain on se, että mummu kiukuttelee kun ei näe lasta tarpeeksi, mutta ei suostu tulemaan käymään vaikka on kutsuttu. Asuu kyllä kohtuullisen lähellä, mutta meilläkin on menoja, harrastuksia ja kavereita emmekä jaksa olla sinne ajelemassa joka viikonloppu. Ja kun kyseessä kuitenkin on ihan työkykyinen ja -ikäinen mummu, joka käy useasti viikossa tässä noin kilometrin päässä muilla asioilla ja kaupoilla. En tiedä miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, kun vaikuttaa siltä, että haluaa vain heittäytyä marttyyriksi, jota koko ajan sorretaan ja yritetään sulkea ulos. Käymme nyt noin joka toinen viikonloppu siellä ja vietämme siellä silloin aina useamman tunnin.
Meillä mummo ei suvainnut tulla lapsen synttäreille silloin kun ne pidettiin. Hänelle piti järjestää oma audienssi, jonne hän sitten suurieleisesti toi tilaamansa kakun selittäen, miten vain hän ja yksin hän tiesi, millaista kakkua lapsi oli oikeasti toivonut.
Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo yliampuva mielensäpahoittaminen vain siksi että lapsen vanhemmilla on eri mielipide kuin itsellä on häiriintynyttä.
Uhmaikäisiä lapsia nämä isovanhemmat. Todella raskasta manageroida aikuisen ihmisen raivareita."Yliampuva mielensäpahoittaminen" kuvaa osuvasti sitä, miltä vastaava tilanne itsestäni tuntuu. Mielestäni lapsen ja isovanhemman suhde on tärkeä ja haluan, että lapsellani on sellaisia. Mutta kun ei sitä lasta tee mieli antaa hoitoon sellaiselle ihmiselle, joka ei muuta tee kuin kiukuttelee ja valittaa kaikista lasta koskevista asioista, joista ei saa päättää ja mustamaalaa lapsen äitiä aina ja kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Meillä mm. ihan asialliset keskustelut ovat hänen tarinoissaan muuttuneet tilanteiksi, joissa minä olen hyökännyt häntä kohtaan ja huutanut ja haukkunut hänet aiheetta. Onneksi mieheni on ollut paikalla näissä ja pystynyt korjaamaan kertomuksia. Mutta näistä syistä en haluakaan tavata häntä ilman miestäni, koska en ikinä voi tietää, mitä hän jälkeenpäin puhuu. Ja sitten pitäisi se oma maailman rakkain olento uskaltaa antaa samalle ihmiselle..
Juurikin näin. Kaikki yritykset saada normaali keskusteluyhteys ovat täysin turhia. Minäkin yritin löytää kompromissia, keskustella poikkeavista näkemyksistä, jälkikäteen kuulin sukulaisilta että olin raivonnut, huutanut ja haukkunut.
Onneksi en ole ko. ihmisen ensimmäinen "uhri", joten kukaan sukulainen ei häntä uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo yliampuva mielensäpahoittaminen vain siksi että lapsen vanhemmilla on eri mielipide kuin itsellä on häiriintynyttä.
Uhmaikäisiä lapsia nämä isovanhemmat. Todella raskasta manageroida aikuisen ihmisen raivareita."Yliampuva mielensäpahoittaminen" kuvaa osuvasti sitä, miltä vastaava tilanne itsestäni tuntuu. Mielestäni lapsen ja isovanhemman suhde on tärkeä ja haluan, että lapsellani on sellaisia. Mutta kun ei sitä lasta tee mieli antaa hoitoon sellaiselle ihmiselle, joka ei muuta tee kuin kiukuttelee ja valittaa kaikista lasta koskevista asioista, joista ei saa päättää ja mustamaalaa lapsen äitiä aina ja kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Meillä mm. ihan asialliset keskustelut ovat hänen tarinoissaan muuttuneet tilanteiksi, joissa minä olen hyökännyt häntä kohtaan ja huutanut ja haukkunut hänet aiheetta. Onneksi mieheni on ollut paikalla näissä ja pystynyt korjaamaan kertomuksia. Mutta näistä syistä en haluakaan tavata häntä ilman miestäni, koska en ikinä voi tietää, mitä hän jälkeenpäin puhuu. Ja sitten pitäisi se oma maailman rakkain olento uskaltaa antaa samalle ihmiselle..
Juurikin näin. Kaikki yritykset saada normaali keskusteluyhteys ovat täysin turhia. Minäkin yritin löytää kompromissia, keskustella poikkeavista näkemyksistä, jälkikäteen kuulin sukulaisilta että olin raivonnut, huutanut ja haukkunut.
Onneksi en ole ko. ihmisen ensimmäinen "uhri", joten kukaan sukulainen ei häntä uskonut.
Minä laitoin kauniisti viestiä, että mummo on tervetullut kylään, mutta että toivoisimme, että hän ilmoittaisi siitä etukäteen. Ja että hän tulee silloin nimenomaan kylään.
Käsittämätön raivo puhkesi. Mummo meuhkasi koko suvun läpi, soitti sosiaalipäivystykseen, lähetti 40 tekstaria aiheesta...
Meilläkin on tuollainen takertuja-isovanhempi, mutta kyseessä on oma äitini. Oli melkein päivittäin tunkemassa kotiimme lapsenhoitoavuksi, että minä kerkeäisin tekemään kaikkia kodinaskareita (esim. pyykkiä olisi pitänyt pestä useampi koneellinen päivittäin ja joka päivä tehdä "uutta" ruokaa...)
Käänsin tilanteen lopunperin niin, että pyysin äitiäni tekemään ne tarpeelliseksi katsomansa kotityöt, jotta itse saisin levätä ja viettää aikaa lapseni kanssa. Kovin kauaa ei äitini jaksanut meillä ravata kotitöitä tekemässä.
Nykyisin käymme äitini luona kylässä noin kerran viikossa muutaman tunnin ajan ja sekä lapsi että mummo ovat tyytyväisiä. Ihme ja kumma, äitini kylläkin vielä suostuu lapsenhoitoavuksi, silloin harvoin kun sitä pyydämme. Ehkä hän vain innostui liikaa, kyseessä kun on ensimmäinen lapsenlapsi. Piti vain hieman opastaa miten juuri meidän perheessämme mummous on parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo yliampuva mielensäpahoittaminen vain siksi että lapsen vanhemmilla on eri mielipide kuin itsellä on häiriintynyttä.
Uhmaikäisiä lapsia nämä isovanhemmat. Todella raskasta manageroida aikuisen ihmisen raivareita.
Lapsen TOISELLA vanhemmalla. Näiden tulkintojen mukaan vanhempien mielipiteen pitäisi olla yhtä kuin äidin mielipide, vaikka isälläkin on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo yliampuva mielensäpahoittaminen vain siksi että lapsen vanhemmilla on eri mielipide kuin itsellä on häiriintynyttä.
Uhmaikäisiä lapsia nämä isovanhemmat. Todella raskasta manageroida aikuisen ihmisen raivareita.Lapsen TOISELLA vanhemmalla. Näiden tulkintojen mukaan vanhempien mielipiteen pitäisi olla yhtä kuin äidin mielipide, vaikka isälläkin on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Tossa lukee kyllä selkesti että vanhemmilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toteutuu kaikki tuo edellä kuvattu draama, mutta silti haluaisin auttaa lasta ja isoäitiä muodostamaan hyvän suhteen. Ongelma vain on se, että mummu kiukuttelee kun ei näe lasta tarpeeksi, mutta ei suostu tulemaan käymään vaikka on kutsuttu. Asuu kyllä kohtuullisen lähellä, mutta meilläkin on menoja, harrastuksia ja kavereita emmekä jaksa olla sinne ajelemassa joka viikonloppu. Ja kun kyseessä kuitenkin on ihan työkykyinen ja -ikäinen mummu, joka käy useasti viikossa tässä noin kilometrin päässä muilla asioilla ja kaupoilla. En tiedä miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, kun vaikuttaa siltä, että haluaa vain heittäytyä marttyyriksi, jota koko ajan sorretaan ja yritetään sulkea ulos. Käymme nyt noin joka toinen viikonloppu siellä ja vietämme siellä silloin aina useamman tunnin.
Meillä mummo ei suvainnut tulla lapsen synttäreille silloin kun ne pidettiin. Hänelle piti järjestää oma audienssi, jonne hän sitten suurieleisesti toi tilaamansa kakun selittäen, miten vain hän ja yksin hän tiesi, millaista kakkua lapsi oli oikeasti toivonut.
Huoh.
Meilläkin mummo tietää parhaiten :)
Kertoi meille vanhemmille, että lapsi ei tykkää ollenkaan pehmoleluista (kun lapsi jätti lempilelunsa hetkeksi lattialle).
Lapsen ruokaan pitää laittaa paljon kastiketta, muuten se ei syö (lapsi ei syö jos ruoka-aineet on sekoitettu keskenään).
Lapsella on kylmä (hiukset jo hikiset).
Lapsi ei ole ollenkaan väsynyt, eikä sitä kannata laitaa nukkumaan (lapsella jo väsyriehu päällä).
Lapsi täytyy ottaa viereen nukkumaan (lapsi nukkuu parhaiten omassa huoneessaan).
Ja paljon muuta, mielenkiinnolla saa odottaa mitä kaikkea se mummo tulevaisuudessa tuleekaan tietämään paremmin.
Yleisesti ottaen kasvatusperiaatteet joita me vanhemmat halutaan noudattaa on väärin. Ei kauheesti tee mieli antaa lasta hoitoon.
Nuo numerot ei kuulu viestiin. :)