Toimitin ruokakassin ja joululahjan jouluapuperheille - viimeinen kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi nuo avunsaajat ovat olleet aika erikoisia mutta koin silti että apua arvostettiin. En ole niin pyhä ihminen että antaisin ja antaisin saamatta edes kiitosta näkemästäni vaivasta. Nyt riitti pään hakkaaminen seinään.

Yhteinen tekijä 90% nästä perheistä on 3-5 lasta peräjälkeen (ja ainakin yksi "erityislapsi"), pitkäaikaistyöttömyys ja elämänhallinnan puute. Olisi mielenkiintoista tietää paljonko heidän nyyhkytarinoistaan on totta.

Ap

Nyt kyllä voit mennä itseesi alakautta. Kehtaatkin rinnastaa erityislapset ja elämänhallinnan puutteen. Olet pohjasakkaa.

Alan ammattilaistenkin mielestä suurin osa näistä adhd - ja asperger - ym diagnooseista on huuhaata, ja johtuu ainoastaan kasvatustaitojen hälyttävästä puutteesta! Näkeehän sen nyt jo päältäkin, aina samannäköisissä wt-"perheissä" ne pahimmat sekolapset jotka hulluina riehuu pysähtymättä ympäriinsä, silmät seisoo päässä kun ravinto on sontaa eikä netti- saati telkkuaikaa rajoiteta eikä ulkoilusta, harrastuksista, yhdessäolosta tai MISTÄÄN normaalista ole kuultukaan😣En taatusti milloinkaan auta tällaisia, etteivät vaan enää erehdy lisääntymään. Surullista mutta totta, nykyajan Ryysyrannan Joosepin sukua.

Ikävä kyllä joku totuuden siemen tässä piilee. Urallani erityiskoulussa ja terveydenhuollossa olen tavannut 1kpl keskiluokkaisen perheen lapsia, joilla ADHD-diagnoosi ja tämä lapsi oli selkeästi neurologisesti poikkeava. Kun taas wt-perheissä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että poikalapsilla on ADHD.

En tiedä miten lapsen olisi edes mahdollista oppia keskittymään ja käyttäytymään kun elävät kuin pellossa, kaikki perheenjäsenten välinen kommunikaatio tapahtuu huutamalla ja kiljumalla tai fyysisen kosketuksen kautta eikä missään opasteta tai neuvota, saati sitten että vaadittaisiin olemaan hiljaa ja aloillaan.

Varmaan tiedät että ADHD on perityvä. Ja kaikki tietää, että moni ADHD päätyy vankilaan tms. heidän on vaikea selvityä koulusta ja työelämästä. Heidän täytyy tehdä monin verroin töitä löytääkseen paikkansa maailmassa. Joku ADHD vanhempi osaa tukea lastaan oikealla tavalla. Toisella taas on kaikki hukassa, niin kuin oireyhtymän kuvaan vahvasti kuuluu. Tietysti ADHD vanhempien lapsilla on ADHD ja tietysti siihen kuuluu elämänhallinnan vaikeus. Mutta he selviävät sitten kun maailma joutuu kaaokseen.

Kannattaa ajatella niitä lapsia.

Älkää sekoittako lapsia vanhempiinsa. Ei lapsi valitse minne syntyy. Vanhemmiten osa omaksuu vanhempiensa tyylin taikka valitsee toisin.

En minäkään lahjoita näihin keräyksiin juuri siitä syystä, että apu tuskin menee sitä oikeasti tarvitsevalle.

Sen sijaan olen lahjoittanut meiltä ylimääräiseksi jääneet lasten lelut ja kirjat lastemme kunnalliseen päiväkotiin. Ottavat ne ilolla vastaan.

Eli kun lapsi on kasvanut liian vanhaksi dubloihin, kovakantisiin kuvakirjoihin jne niin vien ne päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa auttajat, että esim. syvästi masentunut äiti ei kiittele. Mielessä voi pyöriä esim. kuolema.

Ei kiittele yh joka on valvonut vauvan kanssa kuukauden ja aivot ovat sumua.

Silti apunne voi olla tärkeä selviytymisen kannalta.

Noin syvästi masentunut äiti ei olisi kykenevä huolehtimaan lapsista ja jos yh:lla on aivot niin sumua, ettei ymmärrä edes pientä sanaa "kiitos" sanoa, niin miten ihmeessä pystyy jostain vauvasta huolehtia. Tekosyitä.

Minusta kiitoksen unohtaminen voi sattua kenelle tahansa, jos on muuta hässäkkää tai siihen ei ole tilaisuutta, kun puhua pälpätetään. Ja ihan paremmissakin piireissä.

On uskomatonta, kuinka yhdestä kiitoksesta tehdään näin suuri numero ja ollaan jopa valmiita antamaan omaa aikaa tähän hömpötykseen, ainakin kommenttien lukumäärän perusteella.

Kyllä joillakin voi olla pienet murheet elämässä.

Semmoista se on juu. Ikinä koskaan milloinkaan en käytöstapoja unohda, ne ovat selkärangassa. Enkä myöskään minäkään erehdy auttamaan tätä roskasakkia enää ikinä, toki olette aivan vapaita olemaan ilman normaaleja kohteluaisuuksia ja kanssaihmisten kohtaamiseen tarvittavia avuja. Minä vaan suuntaan sitten raha- ja muun tukeni muualle. Rautalankaa elämänkoululaisille vielä: en odota auttamisestani glooriaa vaan peruskäytöstapoja joita tarvitaan kaikkialla, työssä ym. mikäli aukoo yhteiskunnassa pärjätä. Ilman niitä näen että henkilö on alkuasukastason kouluttamaton moukka, avun siis jo tavoittamattomissa.

Mistä tämä someraivo ja hyökkäys aivan tuntematonta kohtaan? Eikö sekin kerro henkilön käytöstavoista ja hienotunteisuutta?

No joo, voin olla sinun arvollesi roskasakkia. Se sopii minulle. Olen tehnyt pitkän työuran ihmisten parissa ja sanon edelleen olevani ihmisten palvelija, en muuta.

Ja kannattaa pysyä joulukasseissa, jos haluaa someraivota saajan käytöstapoja ja kiittämätyömyyttä ja näin tuntea paremmuutta, muita kohtaan.

Hämmästyttää vain mittasuhteet, kun monet tekevät pyyteetöntä työtä esim. katastrofi alueilla, kun käsky käy, palkatta, vaikeissa olosuhteissa, oman henkensä uhalla, pelastaakseen ihmishenkiä ja vaikka jokainen tekee kaikkensa, siellä ei odoteta kiitosta tai pahoiteta mieltä, vaan koetaan riemua ja iloa, kaikesta siitä mitä on voinut tehdä toisen ihmisen hyväksi. Se riittää, vaikka kiitokset jäisi joltakin kertomatta.

Juuri näin.

Huonotapaisuuden multihuipentuma syyllistää ja vihata osatonta/osallista avun saajaa yhden kiitoksen puutteesta. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa auttajat, että esim. syvästi masentunut äiti ei kiittele. Mielessä voi pyöriä esim. kuolema.

Ei kiittele yh joka on valvonut vauvan kanssa kuukauden ja aivot ovat sumua.

Silti apunne voi olla tärkeä selviytymisen kannalta.

Noin syvästi masentunut äiti ei olisi kykenevä huolehtimaan lapsista ja jos yh:lla on aivot niin sumua, ettei ymmärrä edes pientä sanaa "kiitos" sanoa, niin miten ihmeessä pystyy jostain vauvasta huolehtia. Tekosyitä.

Kylläpäs voisi olla. Vaikkapa juuri ja juuri. Itsekin olin, en tosin tiedä miten selvisin tuosta ajasta. Viikkoja nukkumatta, 2 kersaa. Pää oli yhtä sumua, mietin kuolemaa päivittäin. Apuja en osannut/halunnut siinä tilanteessa hakea. Ja en ole ainut, jolla pikkulapsivuodet ovat olleet aidosti näin raskaat.

Mä nyt vielä ihmettelen, miksi sivistymätöntä öykkäröintä pidetään käytöksenä, jota ei saa kritisoida. Ja kyllä, kiitollinen pitää olla lahjasta, AINA! Eikö teille ole kotona opetettu mitään? Jos minulle joku toisi ovelle paketin joulun alla, niin varmaan melkein lankeisin polvilleni iloisesta yllätyksestä. Mies vei tuossa joulun alla kahdelle häntä kesällä hätätilanteessa auttaneelle ihmiselle isot joulukorit. Piti silloin heti jotenkin huomioida, mutta jäi roikkumaan. Kummassakin vastaanotto oli ollut hämmentynyt ja kovasti kiittelivät, miten tällä tavoin vanhoista vielä muistetaan. Mies sanoi, että kiitos oli kaunis ja samalla sai sellaisen fiiliksen, että heille meni vielä kerran viesti kiitollisuudesta.

Siis kuka hölmöläinen vielä on niin sinisilmäinen, että oikeasti edelleen tukee tämmöistä kerjäämistä?! He saavat jo kaiken maailman tukia, ne menevät valtaosalla koiranruokaan, tupakkaan, ripsien ja kynsien huollattamiseen, viinaan, festarireissuihin ja mukulat saa vielä sossusta jos jonkin moista uutta pyörää, kännykkää jne.

Ei se kerjäävä käsi lakkaa ojentumasta, vaikka kippaisit joka kuukausi koko palkkasi sinne.

Parasta on antaa lasten elää mahdollisimman suuressa pulassa ja nähdä mitä elämä on jos aikuinen ei ota siitä itse vastuuta. Juuri tällä kerjäämismeiningillä opetetaan se elämän malli seuraavalle sukupolvelle, että kaiken saa ilman ponnisteluja ja vastuu on muilla, että jokaisella on oikeus katteettomasti saada kaikki samat mitä muillakin jne. Ihan sama miten paljon velttoilee ja perseilee, pleikkarit, kännykät, kaljarahat jne. tupsahtaa jostain taivaasta.

Lasuja vain kehiin ja lapset herkästi pois näiltä hulttioilta. Jos ei pysty itse lapsistaan tukienkaan turvin huolehtimaan (kun asunto, lääkkeet, terveydenhoito ja ruoka kerran maksetaan), on elämänhallinta aivan sekaisin. Saisivat paljon paremman kodin kun joku adoptoisi heidät.

Olen auttanut naapurustossani kahta yksin asuvaa vanhusta. Siivousapua,muulloinkin kun jouluna. Itse tekemiäni jouluruokia-ja leivonnaisia.Eivåt ole pyytäneet,mutta kun tietää,etteivät he itse siihen pysty niin olen toiminut näin. Saanut heistä tosi ystäviä,heidän kanssaan on ihana jutella. Toki käyn piipahtamassa silloin tällöin muutenkin. Tämä ystävyys heidän kanssaan on mahtavaa ja pyyteetöntä puolin ja toisin. Saa paljon sydämen iloa itsekin.

Ap. tarina kuulostaa uskomattomalta.

Ymmärrän, että ihminen voi tehdä saman virheen ja erehtyä kerran tai ehkä kaksi kertaa, mutta en enää sitä, että ihminen tekee saman virheen viisi kertaa. Se on uskomaton suoritus, noin itseään fiksuna ja hyvänä pitävältä ihmiseltä.

Ehkä metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan.

Voi tätä kielenkäyttöä. Aloituksesta jäi mietityttämään että polttiko se äiti sen lapsen vai sen lahjan ketjussa. 

Jos kerran osaa pyytää apua lasten lahjojen hankkimisessa niin osaa myös sanoa kiitos. Se ei unohdu. Sama juttu masentuneelle, jos sen verran virtaa koneessa riittää ttä saa kerjättyä niin kyllä jaksaa myös sen kiitoksen sanoa. 

Toiseksi kyllä lahjanantajakin saa jotakin siitä että sen lahjan antaa, juurikin se kiitos on se juttu joka lämmittää lahjan antajan mieltä. Että lahjan saaja ilahtui siitä. 

Katastrofialueillakin se kiitos osataan sanoa. Nimenomaan heti kun henki hieman pihisee niin avunsaajat kiittävät, tauotta. Kiitollisuus paistaa silmistä. 

Niin, apuhan tosiaan kuuluu vain kiitollisille ja kunniallisille köyhille.

Olen yli 100'000€ vuodessa tienaava johtaja. Lapset (3) jäivät minulle kymmenisen vuotta sitten riitaisan eron jälkeen. Lasten äiti ei ole enää virallisesti lasten huoltaja.

Lasten biologiseööa äidillä ongelmia elämänhallinan suhteen ja talodellisesti tiukkaa. Ei ole koskaan maksanut senttiäkään elatusmaksuja, mutta matkustelee kyllä ulkomaille. Joskus ei ole antanut lapsille mitään lahjoja jouluna, mutta muutamana jouluna on tullut, jotain köyhänavuksi lahjoitettua: lahjakortteja tai turhaa ja epäsopivaa krääsää. Ei ole ollut tarpeen lapsille. Joskus harmittanut lahjoittajien puolesta. Eivät varmaan tiedä, että lahjat ovat päätyneet perheeseen, jonka tulotaso mahdollisesti heidän omaansa korkeampi.

Vierailija kirjoitti:

Tähän jouluun loppui oma into tehdä hyvää "vähävaraisille" perheille. Nyyhkytarinan perusteella ajattelin olevan hyvä idea vielä jättikassillinen ruokaa yhdelle lapsiperheelle ja veinkin. Vastassa oli välinpitämättömän oloinen teiniäiti, joka ei osannut tervehtiä saati kiittää. Toinen oli toivottu joulupaketti lapselle, jonka äiti poltti ketjussa sen lyhyen ajan kun juteltiin - tupakkaan siis riitti rahaa ja harmitti itseä että tuen tällaista.

Olen jo viisi joulua vienyt apua sitä pyytäneille lapsiperheille ja ovat olleet kaikki aika samanlaisia. Käsi ojossa odottamassa muilta kaikkea ja omasta elämästä ei kai osata ottaa vastuuta tai käytetään omat varat nautintoaineisiin.

Ensi vuonna jätän auttamatta, sen verran huono fiilis jäi näistä autettavista taas.

Jep, eli mielestäsi kaikkien vähävaraisten vanhempien pitäisi olla aina savuttomia. Mitä oikeuksia nyt köyhällä olisi mihinkään. Ootko ihan idiootti? Tupakasta on muutenkin niin helppo päästä irti. Itse pääsin tupakasta irti 5v sitten ja voin sanoa, ettei se ole helppoa.

Olisi ollut niin ihanaa jos se köyhä looseri yhäri olisi osoittanut nöyryyttä ja kiitollisuutta haluamallasi tavalla. Minuakin oksennuttaa ja alkaa itkettämään kun ihmiset eivät enää osaa edes kunnolla kiittää itkua tyrskien ja soperrellen kuinka hyvä ihminen olen. Jumalan siunausta toivottaen!

Tuon takia heillä on ongelmia. Ei Suomessa ole niin köyhiä. On toimeentulotuet ym. Tuet. Mutta jos ei osaa tai jaksa asioita hoitaa.

Lasten vika tämä ei ole.

voi ei kirjoitti:

Kurjaa että tiettyjen käytöstavattomien ihmisten vuoksi - muut todelliset avuntarvitsijat kärsivät. Rahan pitäisi olla riittävä kaikille, niin ei nöyryyttäviä ruokakasseja tarvittaisi. Ensin kansanedustajat leikkaavat rahoja ja sen jälkeen jotkut heistä menevät tekopyhänä ruokajakopaikalle kehumaan auttajien jaloutta. Eli ensin leikataan, ja sitten ihmetellään kun ihmisiä on ruoka-apua hakemassa. On henkilöitä jotka yrittävät tulla toimeen ilman ruoka-apua, pienellä rahalla, eivät edes kehtaa mennä facebookin ryhmiin. Ja osaavat käyttäytyä hyvin.

Ei se vaan noin mene. Joku osaa taloudellisesti elää varojen mukaan Toisista ei vaan siihen ole ja usein nämä viimeksimainiut kokevat että heille kuuluisi aina vaan lisää ja lisää .994

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan olen alkanut ottamaan selvää mistä lasteni päivähoidossa/koulussa on pulaa. Se voi olla jopa askarteluliima tai piirrustuspaperi. Ihan oikeasti. Tällähetkellä säästöt on niin kovia, että jopa liimasta voi olla pulaa. Olen alkanut selvittää mille on tarve ja lahjoitan. Tänäkin vuonna joulun alla. Teen lahjoituksen lisäksi anonyymisti, koska en itse ainakaan tykkää näistä jotka huutaa että tuli taas lahjoitettua...

Loistava idea!

Tämä myös oikeasti hyödyttää köyhien perheiden lapsia toisin kuin nuo lahjoitukset, ne vanhemmat nimittäin myy heti joulun jälkeen ne lasten lahjat (olen itse sellaisesta perheestä, joten tiedän kyllä miten nuo toimii, meilläkään ei ollut edes reiättömiä sukkia...äidillä silti valtavat avustukset, kaikki meni sen omiin tarpeisiin ja se tosiaan myi ne lahjoitetut lahjat saadakseen itselleen rahaa).

Päiväkodeilla ja muilla vastaavilla on tosiaan pulaa kaikesta, ja ne lahjoitukset niihin menee suoraan lasten hyödyksi; lasten jotka tosiaan on syyttömiä siihen, että ovat syntyneet idiooteille.

Me ollaan myös lahjoitettu iso määrä askartelutarvikkeita päiväkodille. Tosin mies oli silloin tukussa töissä jossa sitä kamaa lahjoitettiin. Päiväkodin hoitohenkilökunta oli tosi kiitollista sakkia. budjetti kun on rajallinen.

Jouluapua.fi etusivulla lukee: Joulu on antamisen aikaa. Miksi se olisi vaan yksipuolisen antamisen aikaa. Suurimman osan apua hakeneista ja saavista kyllä pitää osata ja kyetä se sanomaan eli kiitos. Luulisi, että hekin kokisivat silloin antamisen iloa, joka ei edes maksa heille mitään.

Olen itse yksinäinen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva alle köyhyysrajaksi määritellyn tulotason rahoilla sinnittelevä nainen. Silti laitoin paketteja menemään. Olisin ollut tosi iloinen, jos pakettejani olisi arvostettu ja lähetetty vaikka hymy-hymiö, jos useampaan kirjaimeen ei voimat riitä.

Jouluapua.fin kautta, kun ilmoittaa lahjoittavansa jollekin perheelle, pitää siihen ilmoittaa mitä lahjoittaa. Kävi niin, että yllättäen tiesinkin kyseisen perheen, kun nimen ja osoitteen sain. En todellakaan voi hyväksyä heidän elintapojaan, mutta annettava oli mitä olin kirjoittanut. Ilmoituksessa mainitut isommat pojat asuvat jo omillaan ja tupakoivat kovasti. Molemmilla on autot, mutta toinen menetti ajokorttinsa rattijuoppouden takia. Tuo myös ilmeisesti käyttää kannabista. Ym., ym...... Kaduttaa, että osallistuin.

Ymmärrän sen, ettei jouluavun idea saisi olla se, että ostetaan itselle hyvää omatuntoa ja haalitaan kiitoksia suuresta laupedesta. Mutta olen kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Mulla oli viime vuonna niin ikävä kokemus, etten tänä vuonna osallistunut. Vaikka 90 % ois kivoja ja kiitollisia, niin se 10% aiheuttaa paljon negaa koko toimintaa kohtaa. Ihminen minäkin olen ja kun en ole kroisos itsekään vaan keskituloinen, joka säästää omienkin lasten lahjoihin, niin jäi tänä vuonna väliin. Ensi vuonna lahjoitan Venäjälle tai muualle, jossa oikeasti on eri tilanne. Lapset ovat tietenkin syyttömiä ja ikävä kun joku lapsi ei saa sitten mahdollisesti lahjoja vanhempiensa käytöksen ja elämäntavan takia.