Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla enää äitiä :(
28.12.2017 |
Äitini oli sanonut miehelleni, että mieheni ei pidä kuunnella minua vaan lähteä äidilleni lastemme kanssa, kun mä en halunnut lähteä, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, että mies menisi. Lisäksi äitini oli antanut miehen ymmärtää, että pitää minua syyllisenä miehen päätökseen, ettei mieskään mennyt.
Normaaliperheessähän äidille voisi vain soittaa ja sanoa, että äläpäs syyttele sellaisia, joissa ei ole syytä, eli minua, ja normaali äiti olisi pahoillaan, että menikin syyttämään minua ja ihmettelisi sitten ekskenään, miksei kukaan tullut. Mieheltä se ei ollut edes äitiäni vastaan milläänlailla, minun sinne piti olla alunperin menossa lasten kanssa, mutta äiti suututti minut toisella asialla ensin, jolloin sanoin, että en tule. Koska äiti ei myöntänyt olevansa väärässä.
Mutta mun on aivan turha soittaa äidille, se ei tajua, että ei mulla ole mitään tuollaista valtaa (eikä intressiä) mieheeni käskeä häntä.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kaikille muillekin, keitä olen haukkunut. Olen ollut psykoosissa. Rakastan teitä kaikkia.
ap
Ei ollut minä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti rakastan vain äitiäni ja haluaisin halata häntä vaikka täällä palstalla käyttäydynkin huonosti. Onneksi äitini ei tiedä sitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
apEilen vielä haukuit miestäsi ja äitiäsi. Joten et sinä sitä ainakaan vielä eilen ollut ymmärtänyt.
Ja miksi en haukkuisi ihmisiä, jotka eivät voi myöntää, että ovat väärässä, ottaen huomioon, että se aina aiemmin tarkoitti minulle, että siinä tapauksessa he ovat oikeassa, tai minun pitäisi sorvata se niin kuin he olisivat ja se oli ihan tosi vaikeaa, luonnollisestikin, kun he eivät aina olleet.
ap
Et voi haukkua heitä, koska sinä olet aivan samanlainen itsekin. Et myönnä virheitäsi, etkä pyydä anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
apEilen vielä haukuit miestäsi ja äitiäsi. Joten et sinä sitä ainakaan vielä eilen ollut ymmärtänyt.
Ja miksi en haukkuisi ihmisiä, jotka eivät voi myöntää, että ovat väärässä, ottaen huomioon, että se aina aiemmin tarkoitti minulle, että siinä tapauksessa he ovat oikeassa, tai minun pitäisi sorvata se niin kuin he olisivat ja se oli ihan tosi vaikeaa, luonnollisestikin, kun he eivät aina olleet.
apEt voi haukkua heitä, koska sinä olet aivan samanlainen itsekin. Et myönnä virheitäsi, etkä pyydä anteeksi.
Kyllä mä pystyn heitä paremmin myöntämään, että olen väärässä. Osoita, missä olen väärässä, niin katsotaan, myönnänkö.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti rakastan vain äitiäni ja haluaisin halata häntä vaikka täällä palstalla käyttäydynkin huonosti. Onneksi äitini ei tiedä sitä.
ap
Tämä ei ollut minä!!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi minulla on äitini, joka rakastaa minua yli kaiken. Oma mieheni on saanut viimeinkin minut ymmärtämään tämän vapauttavan ihanan tosiasian. Olen ollut huono ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti rakastan vain äitiäni ja haluaisin halata häntä vaikka täällä palstalla käyttäydynkin huonosti. Onneksi äitini ei tiedä sitä.
ap
Ihanaa inhimmillisyyttä sinun taholtasi kerrankin. Jos siis olet oikea ap. Nyt saat myötätuntoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on äitini, joka rakastaa minua yli kaiken. Oma mieheni on saanut viimeinkin minut ymmärtämään tämän vapauttavan ihanan tosiasian. Olen ollut huono ihminen.
ap
Kuule, sulla ei ole ikinä ollut äitiä jos puheesi täällä ovat totta eivätkä omaa suurenteluasi. Sulla on ollut synnyttäjä joka piti sut 18-vuotiaaksi hengissä, ei äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
apEilen vielä haukuit miestäsi ja äitiäsi. Joten et sinä sitä ainakaan vielä eilen ollut ymmärtänyt.
Ja miksi en haukkuisi ihmisiä, jotka eivät voi myöntää, että ovat väärässä, ottaen huomioon, että se aina aiemmin tarkoitti minulle, että siinä tapauksessa he ovat oikeassa, tai minun pitäisi sorvata se niin kuin he olisivat ja se oli ihan tosi vaikeaa, luonnollisestikin, kun he eivät aina olleet.
apEt voi haukkua heitä, koska sinä olet aivan samanlainen itsekin. Et myönnä virheitäsi, etkä pyydä anteeksi.
Kyllä mä pystyn heitä paremmin myöntämään, että olen väärässä. Osoita, missä olen väärässä, niin katsotaan, myönnänkö.
ap
Miksi mun pitäisi osoittaa sulle yhtään mitään? Sun pitäisi sanoa tuo sun äidille, miehelle ja lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti rakastan vain äitiäni ja haluaisin halata häntä vaikka täällä palstalla käyttäydynkin huonosti. Onneksi äitini ei tiedä sitä.
apIhanaa inhimmillisyyttä sinun taholtasi kerrankin. Jos siis olet oikea ap. Nyt saat myötätuntoni.
Ai ett sitten ollutkaan oikea ap. No katsos, tällainen käyttäytyminen saisi sitä myötätuntoa aikaan eikä se mielipuolinen jankkaaminen ja raivoaminen. Mene itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti rakastan vain äitiäni ja haluaisin halata häntä vaikka täällä palstalla käyttäydynkin huonosti. Onneksi äitini ei tiedä sitä.
apIhanaa inhimmillisyyttä sinun taholtasi kerrankin. Jos siis olet oikea ap. Nyt saat myötätuntoni.
Olen lääkkeiden lopulta tehottua alkanut vihdoin käsittämään rakkauden, aidon äidin rakkauden , merkityksen onneeni. Se on huumaava tunne :).
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Niin. Tämä johtuu siitä, että olet narsisti ja psykopaatti, etkä voi vaan jättää uhriasi (äitiäsi) rauhaan, vaan haluat piinata ja piinata, jotta hän sanoisi kaiken, mitä haluat.
Jos äitisi olisi narsisti, ja sinä uhri, olisit vain iloinen, kun saisit ottaa etäisyyttä.
Äidillesi kaikki sympatiat, toivottavasti hän saa vielä joskus voimaa irrottautua sinusta kokonaan. Toki lapsenlapset ovat syy olla yhteydessä, mutta ehkä mies sallisi äitisi tavata heitä ilman sinua.
Miksi hänen pitäisi "irrottautua" minusta? Itse toivoi, että olisin mennyt sinne käymään. Mutta itse suututti minut, oli väärässä, ei myönnä sitä, ja sitten nyt valehtelee miehelleni.
apHän halusi tavata jouluna lapsesi. He ovat tietysti mummolle tärkeämpiä.
Mä ymmärrän sen, mutta miksi suututtaa minut?
apEhkä siksi että äitisi on tavallinen ihminen eikä terapeutti. Äidilläsi on tunteita ja ehkä tämä oli se asia, joka katkaisi kamelin selkä.
Miten hänen pitäisi olla terapeutti, jos kerron hänelle mitä mieheni sanoi (joka siis loukkasi minua) ja hän koittaa selittää mulle, että ei, miehesi sanoi tätä, ei sitä, mitä sinä kerroit hänen sanoneen ja mä sanon siihen hänelle, että ei, mies sanoi kyllä juuri niin kuin mä kerroin, olet väärässä, myönnä että olet väärässä, koska muuten tuo kuulostaa sille, että sinä haluat antaa tukesi ihmisille, jotka loukkaavat minua.
Ei tarvitse olla terapeutti, että ymmärtää tämän.
apAp nauttii täällä trollaamisesta, kun näkee, miten tosissaan hänet otetaan.
Älkää vastatko ja älkää noteeratko tuollaista ihme vikisijää ja trollivalittajaa, please!!! (Tää oli eka ja vika)
Miten voi joku tuolle sekopäälle vastailla, vai vastaako itse itselleen ketjullisen?!?! Kaikkee tännekin pesii...
Mieheni tuki vaikeina aikoinani on ollut munulle kultaakin kalliimpaa. Ihanaa huomata kuinka aurinko paistaa virran vastarannalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuule, sulla ei ole ikinä ollut äitiä jos puheesi täällä ovat totta eivätkä omaa suurenteluasi. Sulla on ollut synnyttäjä joka piti sut 18-vuotiaaksi hengissä, ei äitiä.
No en suurentele, tietenkin hän ei ole 100%:sti tuota, mutta siis se jo, mistä nyt puhun on ollut aika iso kakku elämääni, eli että ei myönnä, että on väärässä JA LISÄKSI pakottaa minut uskomaan että mä sitten olen, on ollut tarpeeksi. En ole oppinut luottamaan omiin tuntemuksiini siitä, milloin muut ovat väärässä, ja siltä kantilta mulle voi tehdä väärin, ilman, että tiedän voinko puolustautua.
Kiitos sulle näkökulmastasi.
ap
Ja annan sinulle perää rakas Trolli ja ilman väkivaltaa, ilolla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti rakastan vain äitiäni ja haluaisin halata häntä vaikka täällä palstalla käyttäydynkin huonosti. Onneksi äitini ei tiedä sitä.
apIhanaa inhimmillisyyttä sinun taholtasi kerrankin. Jos siis olet oikea ap. Nyt saat myötätuntoni.
Ai ett sitten ollutkaan oikea ap. No katsos, tällainen käyttäytyminen saisi sitä myötätuntoa aikaan eikä se mielipuolinen jankkaaminen ja raivoaminen. Mene itseesi.
Miksi sinun pitää antaa myötätuntoa itseäsi mielisteleville ihmisille, eikä sitä ansaitseville?
ap
Huomaa, että kaikissa asioissa ei ole mitään oikeaa ja väärää. Vain faktat ovat niitä. Sinun ”oikeasi” voi olla myös äidin tai miehen ”oikea”, jos ymmärrät mitä tarkoitan.