Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla enää äitiä :(
28.12.2017 |
Äitini oli sanonut miehelleni, että mieheni ei pidä kuunnella minua vaan lähteä äidilleni lastemme kanssa, kun mä en halunnut lähteä, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, että mies menisi. Lisäksi äitini oli antanut miehen ymmärtää, että pitää minua syyllisenä miehen päätökseen, ettei mieskään mennyt.
Normaaliperheessähän äidille voisi vain soittaa ja sanoa, että äläpäs syyttele sellaisia, joissa ei ole syytä, eli minua, ja normaali äiti olisi pahoillaan, että menikin syyttämään minua ja ihmettelisi sitten ekskenään, miksei kukaan tullut. Mieheltä se ei ollut edes äitiäni vastaan milläänlailla, minun sinne piti olla alunperin menossa lasten kanssa, mutta äiti suututti minut toisella asialla ensin, jolloin sanoin, että en tule. Koska äiti ei myöntänyt olevansa väärässä.
Mutta mun on aivan turha soittaa äidille, se ei tajua, että ei mulla ole mitään tuollaista valtaa (eikä intressiä) mieheeni käskeä häntä.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talven tuisku maahan heittyy,
metsä lumivaippaan peittyy.
Nukkuu talviunta nalle,
hiiret menee hangen alle.
Korppi talven pimeään,
raakkuu omaa nimeään.
– Jukka Parkkinen –
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Kysymys on siitä, että myöntää, kun on väärässä. Sitä äiti ei ole tehnyt koskaan ja on pakottanut minut uskomaan sen, että mä olen väärässä, vaikka hän itse on. Siksi en pyydä mitään tekojani hänelle anteeksi.
apTässä on oikeastaan pitkälle syy, miksi olen tehnyt asioita väärin ja miksi en niitä edes kadu tai siis voisin katua, mulla oikeutan ne sillä, millaisia mua kohtaan oltiin.
ap
Eli jos sinut olisi vaikka ryöstetty, raiskattu ja hakattu henkihieveriin lapsena, niin tekisit nykyisin samaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Kysymys on siitä, että myöntää, kun on väärässä. Sitä äiti ei ole tehnyt koskaan ja on pakottanut minut uskomaan sen, että mä olen väärässä, vaikka hän itse on. Siksi en pyydä mitään tekojani hänelle anteeksi.
apTässä on oikeastaan pitkälle syy, miksi olen tehnyt asioita väärin ja miksi en niitä edes kadu tai siis voisin katua, mulla oikeutan ne sillä, millaisia mua kohtaan oltiin.
apEli jos sinut olisi vaikka ryöstetty, raiskattu ja hakattu henkihieveriin lapsena, niin tekisit nykyisin samaa?
Varmaan tekisin, jos sen ei myönnettäisi olleen väärin minua kohtaan. Eli ei myönnettäisi jokun olleen väärässä mua kohtaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apNiinpä. Riitoihin tarvitaan kaksi. Sinä et jostain kumman syystä ole koskaan itse väärässä, joten äitisikö tässä yksin riitelee? Ei, hän on vain kyllästynyt vanha nainen, joka joutuu kävelemään munankuorien päällä jotta herkkä tytär ei vedä sitä kananmunaa nokkaansa.
Minäkin olen ollut erimieltä äitini kanssa. En minä jauha hänestä tällä palstalla vuositolkulla. Ymmärrätkö että jo se on sairasta??? Ja ihan turha tulla sanomaan, että "no sinun äitisi ei varmaan tehnyt sitä ja tätä...." Kuulepa, kun KENENKÄÄN äiti ei ole täydellinen. Sinä vähättelet aina muiden kokemuksia, vain sinä olet kaltoinkohdeltu, vain sinun äitisi on maailman suurin paskakasa. Minusta sinä kuulostat hemmotellulta viisivuotiaalta.
Äiti ei myönnä ikinä olevansa väärässä, lisäksi hän on pakottanut minut uskomaan, että olin väärässä, kun olin oikeassa. Siitä on jäänyt sellaiset katkeruudet, että en ole hänelle mitään velkaa.
ap
Niin? Et ole velkaa. Miksi sitten jauhat tästä vuosikaudet? Aiot jauhaa vielä kun äitisi on jo kuollut, koska äiti ei myönnä mitään? Kyllä sinun elämääsi voi jo sanoa hukkaan heitetyksi. Miksi enää viitsit elääkään, kun tiedät jo, että se on ihan turhaa ja vain sen takia, että ÄITI EI MYÖNNÄ VIRHEITÄÄN? Voi päivää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Kysymys on siitä, että myöntää, kun on väärässä. Sitä äiti ei ole tehnyt koskaan ja on pakottanut minut uskomaan sen, että mä olen väärässä, vaikka hän itse on. Siksi en pyydä mitään tekojani hänelle anteeksi.
apTässä on oikeastaan pitkälle syy, miksi olen tehnyt asioita väärin ja miksi en niitä edes kadu tai siis voisin katua, mulla oikeutan ne sillä, millaisia mua kohtaan oltiin.
apEli jos sinut olisi vaikka ryöstetty, raiskattu ja hakattu henkihieveriin lapsena, niin tekisit nykyisin samaa?
Varmaan tekisin, jos sen ei myönnettäisi olleen väärin minua kohtaan. Eli ei myönnettäisi jokun olleen väärässä mua kohtaan.
ap
Mitä hutsu? Anna perää ;).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
ap
Älä kiertele ja kaartele. Minä kysyin, että eikö yhtään ihmetytä, että tällä palstalla KAIKKI ovat toista mieltä sinun loogisuudestasi. Eikö mikään kello kilkata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apNiinpä. Riitoihin tarvitaan kaksi. Sinä et jostain kumman syystä ole koskaan itse väärässä, joten äitisikö tässä yksin riitelee? Ei, hän on vain kyllästynyt vanha nainen, joka joutuu kävelemään munankuorien päällä jotta herkkä tytär ei vedä sitä kananmunaa nokkaansa.
Minäkin olen ollut erimieltä äitini kanssa. En minä jauha hänestä tällä palstalla vuositolkulla. Ymmärrätkö että jo se on sairasta??? Ja ihan turha tulla sanomaan, että "no sinun äitisi ei varmaan tehnyt sitä ja tätä...." Kuulepa, kun KENENKÄÄN äiti ei ole täydellinen. Sinä vähättelet aina muiden kokemuksia, vain sinä olet kaltoinkohdeltu, vain sinun äitisi on maailman suurin paskakasa. Minusta sinä kuulostat hemmotellulta viisivuotiaalta.
Äiti ei myönnä ikinä olevansa väärässä, lisäksi hän on pakottanut minut uskomaan, että olin väärässä, kun olin oikeassa. Siitä on jäänyt sellaiset katkeruudet, että en ole hänelle mitään velkaa.
apNiin? Et ole velkaa. Miksi sitten jauhat tästä vuosikaudet? Aiot jauhaa vielä kun äitisi on jo kuollut, koska äiti ei myönnä mitään? Kyllä sinun elämääsi voi jo sanoa hukkaan heitetyksi. Miksi enää viitsit elääkään, kun tiedät jo, että se on ihan turhaa ja vain sen takia, että ÄITI EI MYÖNNÄ VIRHEITÄÄN? Voi päivää...
Äiti ei ole velkaa mulle mutta saan mä silti vaatia häneltä asioita. Kuten että on rehellinen eikä vääristele ja valehtele asioissa. Katsotaan oppiiko, kun vaaditaan. Ehkä ei.
Ja en ole äidille velkaa, niin, kyllä sitä silti äitisuhdetta voi kaivata.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
apÄlä kiertele ja kaartele. Minä kysyin, että eikö yhtään ihmetytä, että tällä palstalla KAIKKI ovat toista mieltä sinun loogisuudestasi. Eikö mikään kello kilkata?
Voisitko antaa esimerkin epäloogisuudestani? Miksi uskoisin mielipiteitänne, jos missaatte jotain olennaista? Kuten sen, että äitini ei ikinä myönä virheitään eikä olevansa väärässä, mutta pakottaa läheisensä uskomaan sen valheellisen tavan suhtautua asioihin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apNiinpä. Riitoihin tarvitaan kaksi. Sinä et jostain kumman syystä ole koskaan itse väärässä, joten äitisikö tässä yksin riitelee? Ei, hän on vain kyllästynyt vanha nainen, joka joutuu kävelemään munankuorien päällä jotta herkkä tytär ei vedä sitä kananmunaa nokkaansa.
Minäkin olen ollut erimieltä äitini kanssa. En minä jauha hänestä tällä palstalla vuositolkulla. Ymmärrätkö että jo se on sairasta??? Ja ihan turha tulla sanomaan, että "no sinun äitisi ei varmaan tehnyt sitä ja tätä...." Kuulepa, kun KENENKÄÄN äiti ei ole täydellinen. Sinä vähättelet aina muiden kokemuksia, vain sinä olet kaltoinkohdeltu, vain sinun äitisi on maailman suurin paskakasa. Minusta sinä kuulostat hemmotellulta viisivuotiaalta.
Äiti ei myönnä ikinä olevansa väärässä, lisäksi hän on pakottanut minut uskomaan, että olin väärässä, kun olin oikeassa. Siitä on jäänyt sellaiset katkeruudet, että en ole hänelle mitään velkaa.
apNiin? Et ole velkaa. Miksi sitten jauhat tästä vuosikaudet? Aiot jauhaa vielä kun äitisi on jo kuollut, koska äiti ei myönnä mitään? Kyllä sinun elämääsi voi jo sanoa hukkaan heitetyksi. Miksi enää viitsit elääkään, kun tiedät jo, että se on ihan turhaa ja vain sen takia, että ÄITI EI MYÖNNÄ VIRHEITÄÄN? Voi päivää...
Äiti ei ole velkaa mulle mutta saan mä silti vaatia häneltä asioita. Kuten että on rehellinen eikä vääristele ja valehtele asioissa. Katsotaan oppiiko, kun vaaditaan. Ehkä ei.
Ja en ole äidille velkaa, niin, kyllä sitä silti äitisuhdetta voi kaivata.
ap
No sekopää. Anna sitä perää äläkä mussuta noita paskajuttujas.
Trolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Kysymys on siitä, että myöntää, kun on väärässä. Sitä äiti ei ole tehnyt koskaan ja on pakottanut minut uskomaan sen, että mä olen väärässä, vaikka hän itse on. Siksi en pyydä mitään tekojani hänelle anteeksi.
apTässä on oikeastaan pitkälle syy, miksi olen tehnyt asioita väärin ja miksi en niitä edes kadu tai siis voisin katua, mulla oikeutan ne sillä, millaisia mua kohtaan oltiin.
apEli jos sinut olisi vaikka ryöstetty, raiskattu ja hakattu henkihieveriin lapsena, niin tekisit nykyisin samaa?
Varmaan tekisin, jos sen ei myönnettäisi olleen väärin minua kohtaan. Eli ei myönnettäisi jokun olleen väärässä mua kohtaan.
apMitä hutsu? Anna perää ;).
Anelisitko tätä edessäni polvillasi jos sitten saisit?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
apÄlä kiertele ja kaartele. Minä kysyin, että eikö yhtään ihmetytä, että tällä palstalla KAIKKI ovat toista mieltä sinun loogisuudestasi. Eikö mikään kello kilkata?
Voisitko antaa esimerkin epäloogisuudestani? Miksi uskoisin mielipiteitänne, jos missaatte jotain olennaista? Kuten sen, että äitini ei ikinä myönä virheitään eikä olevansa väärässä, mutta pakottaa läheisensä uskomaan sen valheellisen tavan suhtautua asioihin?
ap
Tai läheisensä = minut, koska lapsena olin aivan hänen armoillaan ja maailma näytti minulle sellaiselta, jollaiseksi hän sen kuvasi. Isääni ei saanut pakotettua kääntymään, otti eron itse, koska isä oli onneksi itsepäinen.
ap
Mä olen todella uskonut monissa sellaisisaa kohdissa olleeni väärässä, joissa se ilmeisesti olikin täysin äitini syy, enkä ollut. Siitä on syntynyt iso kostontarve ja katkeruus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis syy ei ole ollut aina äidin, vaan hän on pakottanut minut uskomaan, että mä olen väärässä, siinä on hänen syynsä. Kun en ole ollut. Olen uskonut sen, ja siitä on ollut jättimäistä haittaa elämälleni.
ap
Trolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Kysymys on siitä, että myöntää, kun on väärässä. Sitä äiti ei ole tehnyt koskaan ja on pakottanut minut uskomaan sen, että mä olen väärässä, vaikka hän itse on. Siksi en pyydä mitään tekojani hänelle anteeksi.
apTässä on oikeastaan pitkälle syy, miksi olen tehnyt asioita väärin ja miksi en niitä edes kadu tai siis voisin katua, mulla oikeutan ne sillä, millaisia mua kohtaan oltiin.
apEli jos sinut olisi vaikka ryöstetty, raiskattu ja hakattu henkihieveriin lapsena, niin tekisit nykyisin samaa?
Varmaan tekisin, jos sen ei myönnettäisi olleen väärin minua kohtaan. Eli ei myönnettäisi jokun olleen väärässä mua kohtaan.
apMitä hutsu? Anna perää ;).
Anelisitko tätä edessäni polvillasi jos sitten saisit?
apEn paljoa kysyisi. Pari terävää huitasua dunkkuun ja sitten vaan kysymättä väkivaltainen penetrointi ;).
No eihän se polvillaan aneleminenkaan niin paljoa ole. Aivan kuin toiveesi kiinnostaisivat minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
apÄlä kiertele ja kaartele. Minä kysyin, että eikö yhtään ihmetytä, että tällä palstalla KAIKKI ovat toista mieltä sinun loogisuudestasi. Eikö mikään kello kilkata?
Voisitko antaa esimerkin epäloogisuudestani? Miksi uskoisin mielipiteitänne, jos missaatte jotain olennaista? Kuten sen, että äitini ei ikinä myönä virheitään eikä olevansa väärässä, mutta pakottaa läheisensä uskomaan sen valheellisen tavan suhtautua asioihin?
ap
Epäloogisuuttasi on kostaa äitisi käyttäytymistä kaikille muille. Miehellesi, lapsillesi ja jopa tällä palstalla tuntemattomille ihmisille. Enkä vieläkään ymmärrä, miksi kirjoitat tänne. Ainoa oikea mielipiteesi on sinun mielipiteesi. Sekä täällä netissä että irl. Mitä saat tästä?
Vierailija kirjoitti:
Trolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Kysymys on siitä, että myöntää, kun on väärässä. Sitä äiti ei ole tehnyt koskaan ja on pakottanut minut uskomaan sen, että mä olen väärässä, vaikka hän itse on. Siksi en pyydä mitään tekojani hänelle anteeksi.
apTässä on oikeastaan pitkälle syy, miksi olen tehnyt asioita väärin ja miksi en niitä edes kadu tai siis voisin katua, mulla oikeutan ne sillä, millaisia mua kohtaan oltiin.
apEli jos sinut olisi vaikka ryöstetty, raiskattu ja hakattu henkihieveriin lapsena, niin tekisit nykyisin samaa?
Varmaan tekisin, jos sen ei myönnettäisi olleen väärin minua kohtaan. Eli ei myönnettäisi jokun olleen väärässä mua kohtaan.
apMitä hutsu? Anna perää ;).
Anelisitko tätä edessäni polvillasi jos sitten saisit?
apEn paljoa kysyisi. Pari terävää huitasua dunkkuun ja sitten vaan kysymättä väkivaltainen penetrointi ;).
No eihän se polvillaan aneleminenkaan niin paljoa ole. Aivan kuin toiveesi kiinnostaisivat minua.
ap
Älä mussuta vaan anna sitä perää saatana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Niin. Tämä johtuu siitä, että olet narsisti ja psykopaatti, etkä voi vaan jättää uhriasi (äitiäsi) rauhaan, vaan haluat piinata ja piinata, jotta hän sanoisi kaiken, mitä haluat.
Jos äitisi olisi narsisti, ja sinä uhri, olisit vain iloinen, kun saisit ottaa etäisyyttä.
Äidillesi kaikki sympatiat, toivottavasti hän saa vielä joskus voimaa irrottautua sinusta kokonaan. Toki lapsenlapset ovat syy olla yhteydessä, mutta ehkä mies sallisi äitisi tavata heitä ilman sinua.
Miksi hänen pitäisi "irrottautua" minusta? Itse toivoi, että olisin mennyt sinne käymään. Mutta itse suututti minut, oli väärässä, ei myönnä sitä, ja sitten nyt valehtelee miehelleni.
apHän halusi tavata jouluna lapsesi. He ovat tietysti mummolle tärkeämpiä.
Mä ymmärrän sen, mutta miksi suututtaa minut?
apEhkä siksi että äitisi on tavallinen ihminen eikä terapeutti. Äidilläsi on tunteita ja ehkä tämä oli se asia, joka katkaisi kamelin selkä.
Miten hänen pitäisi olla terapeutti, jos kerron hänelle mitä mieheni sanoi (joka siis loukkasi minua) ja hän koittaa selittää mulle, että ei, miehesi sanoi tätä, ei sitä, mitä sinä kerroit hänen sanoneen ja mä sanon siihen hänelle, että ei, mies sanoi kyllä juuri niin kuin mä kerroin, olet väärässä, myönnä että olet väärässä, koska muuten tuo kuulostaa sille, että sinä haluat antaa tukesi ihmisille, jotka loukkaavat minua.
Ei tarvitse olla terapeutti, että ymmärtää tämän.
ap
Ap nauttii täällä trollaamisesta, kun näkee, miten tosissaan hänet otetaan.
Älkää vastatko ja älkää noteeratko tuollaista ihme vikisijää ja trollivalittajaa, please!!! (Tää oli eka ja vika)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
apÄlä kiertele ja kaartele. Minä kysyin, että eikö yhtään ihmetytä, että tällä palstalla KAIKKI ovat toista mieltä sinun loogisuudestasi. Eikö mikään kello kilkata?
Voisitko antaa esimerkin epäloogisuudestani? Miksi uskoisin mielipiteitänne, jos missaatte jotain olennaista? Kuten sen, että äitini ei ikinä myönä virheitään eikä olevansa väärässä, mutta pakottaa läheisensä uskomaan sen valheellisen tavan suhtautua asioihin?
apEpäloogisuuttasi on kostaa äitisi käyttäytymistä kaikille muille. Miehellesi, lapsillesi ja jopa tällä palstalla tuntemattomille ihmisille. Enkä vieläkään ymmärrä, miksi kirjoitat tänne. Ainoa oikea mielipiteesi on sinun mielipiteesi. Sekä täällä netissä että irl. Mitä saat tästä?
Jos tämäkin tilanne ois laitettu mun syyksi, eli että oli ihan oikein miehen syyttää mua lapsen kiusaajaksi, niin en usko, että mulla ois voimia välittää muista. Silloin sitä tulee käyttäydyttyä ilkeästi toisia kohtaan, vaikka se onkin väärin. Mitä,se silloinkaan hyödyttää käyttäytyä hyvin muita kohtaan, kun itsellä on koko ajan paha olla?
ap
Sä olet aivan sekopäinen, kun kirjoitat samasta aiheesta ja kymmeniä viestejä omaan avaukseesi. Kunnon varttihullu ;).