Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla enää äitiä :(
28.12.2017 |
Äitini oli sanonut miehelleni, että mieheni ei pidä kuunnella minua vaan lähteä äidilleni lastemme kanssa, kun mä en halunnut lähteä, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, että mies menisi. Lisäksi äitini oli antanut miehen ymmärtää, että pitää minua syyllisenä miehen päätökseen, ettei mieskään mennyt.
Normaaliperheessähän äidille voisi vain soittaa ja sanoa, että äläpäs syyttele sellaisia, joissa ei ole syytä, eli minua, ja normaali äiti olisi pahoillaan, että menikin syyttämään minua ja ihmettelisi sitten ekskenään, miksei kukaan tullut. Mieheltä se ei ollut edes äitiäni vastaan milläänlailla, minun sinne piti olla alunperin menossa lasten kanssa, mutta äiti suututti minut toisella asialla ensin, jolloin sanoin, että en tule. Koska äiti ei myöntänyt olevansa väärässä.
Mutta mun on aivan turha soittaa äidille, se ei tajua, että ei mulla ole mitään tuollaista valtaa (eikä intressiä) mieheeni käskeä häntä.
Kommentit (798)
Te olette äitisi kanssa samanlaisia: ette myönnä tai pyydä anteeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
apÄlä kiertele ja kaartele. Minä kysyin, että eikö yhtään ihmetytä, että tällä palstalla KAIKKI ovat toista mieltä sinun loogisuudestasi. Eikö mikään kello kilkata?
Voisitko antaa esimerkin epäloogisuudestani? Miksi uskoisin mielipiteitänne, jos missaatte jotain olennaista? Kuten sen, että äitini ei ikinä myönä virheitään eikä olevansa väärässä, mutta pakottaa läheisensä uskomaan sen valheellisen tavan suhtautua asioihin?
apEpäloogisuuttasi on kostaa äitisi käyttäytymistä kaikille muille. Miehellesi, lapsillesi ja jopa tällä palstalla tuntemattomille ihmisille. Enkä vieläkään ymmärrä, miksi kirjoitat tänne. Ainoa oikea mielipiteesi on sinun mielipiteesi. Sekä täällä netissä että irl. Mitä saat tästä?
Jos tämäkin tilanne ois laitettu mun syyksi, eli että oli ihan oikein miehen syyttää mua lapsen kiusaajaksi, niin en usko, että mulla ois voimia välittää muista. Silloin sitä tulee käyttäydyttyä ilkeästi toisia kohtaan, vaikka se onkin väärin. Mitä,se silloinkaan hyödyttää käyttäytyä hyvin muita kohtaan, kun itsellä on koko ajan paha olla?
apVoisitko joskus vastata kiertelemättä ja kaartelematta? Kysymys on se lause, jossa on kysymysmerkki perässä.
Ai että mitä saan tästä?
No oivalsin täällä keskustelemalla mm. sen, että äitini ei myönnä olevansa väärässä. En mieltänyt sitä ennen, koska hän on saanut minut uskomaan, että jos ei näe että on väärässä, ei voi olla. Ja kun tajusin, että äiti ei vain myönnä, että väärässä se antoi mahdollisuuden uskoa, että kyllä hän on. Koska avainsana on myöntäminen/myöntämättömyys. Ihminen siis voi olla väärässä, vaikkei myönnä sitä. Kutsu minua typeräksi, mutta en oikeasti tajunnut tätä aiemmmin. Enkä ainakaan sitä, että tällaista siintyy näin lähellä itseäni. Eikä vain gangsterielokuvissa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
apÄlä kiertele ja kaartele. Minä kysyin, että eikö yhtään ihmetytä, että tällä palstalla KAIKKI ovat toista mieltä sinun loogisuudestasi. Eikö mikään kello kilkata?
Voisitko antaa esimerkin epäloogisuudestani? Miksi uskoisin mielipiteitänne, jos missaatte jotain olennaista? Kuten sen, että äitini ei ikinä myönä virheitään eikä olevansa väärässä, mutta pakottaa läheisensä uskomaan sen valheellisen tavan suhtautua asioihin?
apEpäloogisuuttasi on kostaa äitisi käyttäytymistä kaikille muille. Miehellesi, lapsillesi ja jopa tällä palstalla tuntemattomille ihmisille. Enkä vieläkään ymmärrä, miksi kirjoitat tänne. Ainoa oikea mielipiteesi on sinun mielipiteesi. Sekä täällä netissä että irl. Mitä saat tästä?
Jos tämäkin tilanne ois laitettu mun syyksi, eli että oli ihan oikein miehen syyttää mua lapsen kiusaajaksi, niin en usko, että mulla ois voimia välittää muista. Silloin sitä tulee käyttäydyttyä ilkeästi toisia kohtaan, vaikka se onkin väärin. Mitä,se silloinkaan hyödyttää käyttäytyä hyvin muita kohtaan, kun itsellä on koko ajan paha olla?
apVoisitko joskus vastata kiertelemättä ja kaartelematta? Kysymys on se lause, jossa on kysymysmerkki perässä.
Ai että mitä saan tästä?
No oivalsin täällä keskustelemalla mm. sen, että äitini ei myönnä olevansa väärässä. En mieltänyt sitä ennen, koska hän on saanut minut uskomaan, että jos ei näe että on väärässä, ei voi olla. Ja kun tajusin, että äiti ei vain myönnä, että väärässä se antoi mahdollisuuden uskoa, että kyllä hän on. Koska avainsana on myöntäminen/myöntämättömyys. Ihminen siis voi olla väärässä, vaikkei myönnä sitä. Kutsu minua typeräksi, mutta en oikeasti tajunnut tätä aiemmmin. Enkä ainakaan sitä, että tällaista siintyy näin lähellä itseäni. Eikä vain gangsterielokuvissa.
ap
Hei sekopää. Väkivaltainen persepano tiedossa ;).
On ihanan vapauttavaa ymmärtää, että äiti ei myönnä olevansa väärässä. Se asettaa menneisyyttänikin uuteen uskoon, valoon ja järjestykseen. Luulenpa kokemuksen olevan hieman samankaltainen, kuin joillain uskontojen uhreilla, jotka pääsevät lahkosta eroon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
Ja siis terapeuttini on ottanut esille muutamia tilanteita, joissa on sanonut, että mieheni ei myönnä, kun on ollut niissä väärässä. Tämä oli minulle uusi hämmentävä näkökulma. Miksi joku ei myönnä sitä? Eikö ole parempi valita se, mikä on oikein? Enkä ole itse nähnyt, että siitä on kyse.
Varmasti itsekin teen samaa, mutta en usko, että muutun siinä kohtaa fiksummaksi(?), ennen kuin tiedän, milloin toiset ovat väärässä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja siis terapeuttini on ottanut esille muutamia tilanteita, joissa on sanonut, että mieheni ei myönnä, kun on ollut niissä väärässä. Tämä oli minulle uusi hämmentävä näkökulma. Miksi joku ei myönnä sitä? Eikö ole parempi valita se, mikä on oikein? Enkä ole itse nähnyt, että siitä on kyse.
Varmasti itsekin teen samaa, mutta en usko, että muutun siinä kohtaa fiksummaksi(?), ennen kuin tiedän, milloin toiset ovat väärässä.
ap
Mä voisin panna sun äitiäsikin :-)) . Vitun retardi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on palstailijat sanoneet samaa jo kauan, että kukaan teistä (sinä, äitisi ja miehesi) eivät myönnä koskaan olevansa väärässä. Olet vaan alapeukuttanut kaikki kommentit ja haukkunut palstailijat.
On todella vaikeaa tietää, milloin toiset ovat väärässä, jos on ollut sellainen äiti kuin minulla. Tietenkin on paljon tilanteita, joissa ei ole oikeassa tai väärässä oloa, mutta on tilanteita, joissa on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on palstailijat sanoneet samaa jo kauan, että kukaan teistä (sinä, äitisi ja miehesi) eivät myönnä koskaan olevansa väärässä. Olet vaan alapeukuttanut kaikki kommentit ja haukkunut palstailijat.
Se on kummallista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
ap
Eilen vielä haukuit miestäsi ja äitiäsi. Joten et sinä sitä ainakaan vielä eilen ollut ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pitää aina tietää, että toinen on väärässä, ennen kuin voi syyttää tämän olevan väärässä. Mua on syytetty, että olen väärässä, vaikka ei ole tiedetty, että en ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
apEilen vielä haukuit miestäsi ja äitiäsi. Joten et sinä sitä ainakaan vielä eilen ollut ymmärtänyt.
Ja miksi en haukkuisi ihmisiä, jotka eivät voi myöntää, että ovat väärässä, ottaen huomioon, että se aina aiemmin tarkoitti minulle, että siinä tapauksessa he ovat oikeassa, tai minun pitäisi sorvata se niin kuin he olisivat ja se oli ihan tosi vaikeaa, luonnollisestikin, kun he eivät aina olleet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
apEilen vielä haukuit miestäsi ja äitiäsi. Joten et sinä sitä ainakaan vielä eilen ollut ymmärtänyt.
Mä olen pahoillani. Vain otetut lääkkeet tehoavat. Sen olen ymmärtänyt nyt. Anteeksi äiti. En ole tarkoittanut sanojani.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
apEilen vielä haukuit miestäsi ja äitiäsi. Joten et sinä sitä ainakaan vielä eilen ollut ymmärtänyt.
Mä olen pahoillani. Vain otetut lääkkeet tehoavat. Sen olen ymmärtänyt nyt. Anteeksi äiti. En ole tarkoittanut sanojani.
Ap.
Tää ei nyt ollut minä.
ap
Voisiko joku linkata näitä viime päivien ketjuja? Tai kertoo hakusanoja? Kaipaan lukemista lomapäivään :D
Anteeksi kaikille muillekin, keitä olen haukkunut. Olen ollut psykoosissa. Rakastan teitä kaikkia.
ap
Voisitko joskus vastata kiertelemättä ja kaartelematta? Kysymys on se lause, jossa on kysymysmerkki perässä.