Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla enää äitiä :(
28.12.2017 |
Äitini oli sanonut miehelleni, että mieheni ei pidä kuunnella minua vaan lähteä äidilleni lastemme kanssa, kun mä en halunnut lähteä, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, että mies menisi. Lisäksi äitini oli antanut miehen ymmärtää, että pitää minua syyllisenä miehen päätökseen, ettei mieskään mennyt.
Normaaliperheessähän äidille voisi vain soittaa ja sanoa, että äläpäs syyttele sellaisia, joissa ei ole syytä, eli minua, ja normaali äiti olisi pahoillaan, että menikin syyttämään minua ja ihmettelisi sitten ekskenään, miksei kukaan tullut. Mieheltä se ei ollut edes äitiäni vastaan milläänlailla, minun sinne piti olla alunperin menossa lasten kanssa, mutta äiti suututti minut toisella asialla ensin, jolloin sanoin, että en tule. Koska äiti ei myöntänyt olevansa väärässä.
Mutta mun on aivan turha soittaa äidille, se ei tajua, että ei mulla ole mitään tuollaista valtaa (eikä intressiä) mieheeni käskeä häntä.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
apEilen vielä haukuit miestäsi ja äitiäsi. Joten et sinä sitä ainakaan vielä eilen ollut ymmärtänyt.
Ja miksi en haukkuisi ihmisiä, jotka eivät voi myöntää, että ovat väärässä, ottaen huomioon, että se aina aiemmin tarkoitti minulle, että siinä tapauksessa he ovat oikeassa, tai minun pitäisi sorvata se niin kuin he olisivat ja se oli ihan tosi vaikeaa, luonnollisestikin, kun he eivät aina olleet.
apEt voi haukkua heitä, koska sinä olet aivan samanlainen itsekin. Et myönnä virheitäsi, etkä pyydä anteeksi.
Kyllä mä pystyn heitä paremmin myöntämään, että olen väärässä. Osoita, missä olen väärässä, niin katsotaan, myönnänkö.
apMiksi mun pitäisi osoittaa sulle yhtään mitään? Sun pitäisi sanoa tuo sun äidille, miehelle ja lapsille.
No missähän mun äiti esim. voisi osoittaa, että en ole myöntänyt olleeni väärässä? Tai mies?
apEn minä sitä voi tietää. Mutta kysy ihmeessä heiltä. Kyllä he varmasti osaavat sanoa missä olet väärin tehnyt, etkä ole myöntänyt virhettäsi.
Nyt on puhe siitä, että henkilö on väärässä, eikä myönnä sitä. Se on eri asia, kuin subjektiivinen kokemus väärästä.
apJuuri niin. Kysy heiltä.
En kysy. Niin kauan, kun he eivät väitä mun olevan väärässä, oletan, että heillä on kaikki kanssani ok. Aukaiskoot itse suunsa, jos on kanssani jotain ongelmia. Niin mäkin teen heille.
apHe ovat hiljaa, koska et ole koskaan ennenkään myöntänyt olevasi väärässä. Syytät vain heitä kaikesta. Ei sinun kanssasi voi keskustella, koska raivoat aina. Heidän tarvitsisi pyytää sinulta anteeksi joka päivä, että olisit ”tyytyväinen”.
Olen ollut niin väärässä. Anteeksi :(
ap
Tämä en ole minä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apMites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.
Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.
apTuskin voit koskaan ymmärtää olevasi väärässä, koska sinulla on jotain vikaa päässä. En sano tätä pahalla, mutta sinä vain olet jotenkin viallinen päästäsi.
Olet ihan oikeassa. Mä niin tarvitsen herättelyä, kun oon psykoosissa
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että monien vuosien täällä palstailun johdosta oivalsit juuri tästä ketjusta juuri nyt, että äitisi ei aio pyytää anteeksi eikä aio myönnä virheitään koskaan?
No en tästä ketjusta, vaan oliko se eilen vai toissapäivänä. Mutta mietin silti mitä nyt? Kun voinkin elää nähden, että äiti ei myönnä tuollaista asiaa. Miten se auttaa minua? Miten se voi pieneltä osin ensin (myöhemmin ehkä isommin, jos siitä alkaa lumipallo) auttaa elämääni paranemaan? Ja jos elämäni paranee, milloin se näkyisi paranemisena suhtautumisessa lapsiini?
apEilen vielä haukuit miestäsi ja äitiäsi. Joten et sinä sitä ainakaan vielä eilen ollut ymmärtänyt.
Ja miksi en haukkuisi ihmisiä, jotka eivät voi myöntää, että ovat väärässä, ottaen huomioon, että se aina aiemmin tarkoitti minulle, että siinä tapauksessa he ovat oikeassa, tai minun pitäisi sorvata se niin kuin he olisivat ja se oli ihan tosi vaikeaa, luonnollisestikin, kun he eivät aina olleet.
apEt voi haukkua heitä, koska sinä olet aivan samanlainen itsekin. Et myönnä virheitäsi, etkä pyydä anteeksi.
Kyllä mä pystyn heitä paremmin myöntämään, että olen väärässä. Osoita, missä olen väärässä, niin katsotaan, myönnänkö.
apMiksi mun pitäisi osoittaa sulle yhtään mitään? Sun pitäisi sanoa tuo sun äidille, miehelle ja lapsille.
No missähän mun äiti esim. voisi osoittaa, että en ole myöntänyt olleeni väärässä? Tai mies?
apEn minä sitä voi tietää. Mutta kysy ihmeessä heiltä. Kyllä he varmasti osaavat sanoa missä olet väärin tehnyt, etkä ole myöntänyt virhettäsi.
Nyt on puhe siitä, että henkilö on väärässä, eikä myönnä sitä. Se on eri asia, kuin subjektiivinen kokemus väärästä.
apJuuri niin. Kysy heiltä.
En kysy. Niin kauan, kun he eivät väitä mun olevan väärässä, oletan, että heillä on kaikki kanssani ok. Aukaiskoot itse suunsa, jos on kanssani jotain ongelmia. Niin mäkin teen heille.
apHe ovat hiljaa, koska et ole koskaan ennenkään myöntänyt olevasi väärässä. Syytät vain heitä kaikesta. Ei sinun kanssasi voi keskustella, koska raivoat aina. Heidän tarvitsisi pyytää sinulta anteeksi joka päivä, että olisit ”tyytyväinen”.
No äidin on siitä ainakaan turha nillittää, hän itse on syyttänyt minua silloinkin, kun on ollut itse väärässä.
Mies taas ei ole kyennyt kasvattamaan mua samaan, minkä itse hallitsee, havaitsemaan, milloin muut on väärässä, joten olen ollut siinä aivan avuton, en tasan ala myöntää mitään, ennen kuin tiedän, koska toinen on väärässä. Siis ei ole miehen tehtävä, mutta jos ei osaa opettaa sitä mitä itse osaa toiselle, niin en voi auttaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apMites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.
Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.
apTuskin voit koskaan ymmärtää olevasi väärässä, koska sinulla on jotain vikaa päässä. En sano tätä pahalla, mutta sinä vain olet jotenkin viallinen päästäsi.
Olet ihan oikeassa. Mä niin tarvitsen herättelyä, kun oon psykoosissa <3.
ap
Ei ole minä.
ap
Ihanaa kuinka moni auttaa mua tässä selviytymisessä oman iseni kanssa. Tiedän että oon vähän rasittava joskus mutta pusuja kaikille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
apÄlä kiertele ja kaartele. Minä kysyin, että eikö yhtään ihmetytä, että tällä palstalla KAIKKI ovat toista mieltä sinun loogisuudestasi. Eikö mikään kello kilkata?
Voisitko antaa esimerkin epäloogisuudestani? Miksi uskoisin mielipiteitänne, jos missaatte jotain olennaista? Kuten sen, että äitini ei ikinä myönä virheitään eikä olevansa väärässä, mutta pakottaa läheisensä uskomaan sen valheellisen tavan suhtautua asioihin?
apEpäloogisuuttasi on kostaa äitisi käyttäytymistä kaikille muille. Miehellesi, lapsillesi ja jopa tällä palstalla tuntemattomille ihmisille. Enkä vieläkään ymmärrä, miksi kirjoitat tänne. Ainoa oikea mielipiteesi on sinun mielipiteesi. Sekä täällä netissä että irl. Mitä saat tästä?
Jos tämäkin tilanne ois laitettu mun syyksi, eli että oli ihan oikein miehen syyttää mua lapsen kiusaajaksi, niin en usko, että mulla ois voimia välittää muista. Silloin sitä tulee käyttäydyttyä ilkeästi toisia kohtaan, vaikka se onkin väärin. Mitä,se silloinkaan hyödyttää käyttäytyä hyvin muita kohtaan, kun itsellä on koko ajan paha olla?
apMiehesi ei syyttänyt! Hän vain heitti "läppää" jolla normaali mielenterveydellä varustetut koittavat kääntää lapsen ajatukset negatiivisista asioista. "Äitis vaan kiusaa, isäs vaan härnää, veljes vaan koittaa ärsyttää" TÄYSIN normaali heitto joka vain saa megalomaaniset mittasuhteet mielenterveysongelmaisen päässä.
Ja sitä lapsen mielen kohottamistahan ei minun alentamiseni avulla tehdä, kun ei ole syytä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kuinka moni auttaa mua tässä selviytymisessä oman iseni kanssa. Tiedän että oon vähän rasittava joskus mutta pusuja kaikille.
ap
Ei ollut minä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kutsuin äidin teelle että voin osoittaa hänelle läheisriippuvuutani <3
ap
Tiedän että äitini rakastaa minua, mutta olen vain liian sairas myöntääkseni sen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apMites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.
Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.
ap
Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.
Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.
Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.
Äitini on ihana ja rakastava ihminen mutta minä olen liian itsekäs paska.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin haluaisin saada Trollilta paksua perään. Se olisi ihanaa.
ap
152, 153 eivät olleet minä.
Lopeta jo, vai haluatko ketjulleni "ilmaisia" nostoja koko ajan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ja mieheni yrittävät ymmärtää minua, mutta en aina syö lääkkeitäni niin ei ole ihan helppoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
152, 153 eivät olleet minä.
Lopeta jo, vai haluatko ketjulleni "ilmaisia" nostoja koko ajan?
ap
Anteeksi, en enää tiedä mutä kirjoittelen. Olen vain ahdistunut rakkautta kaipaava äityliini.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apMites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.
Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.
apJoka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.
Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.
Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.
En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".
Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sekaisin? Olen täysin looginen.
apEikö sua yhtään ihmetytä, että kaikki muut ovat toista mieltä? Ei minkäänlainen kello kilkata, että ehkä mä olenkin väärässä?
Kuka tässä on sitä mieltä, että äitini oli oikeassa sanoessaan, mitä mieheni tarkoitti? Kun mies itsekin sanoi mulle, että ei tarkoittanut sitä, mitä äitini väitti, vaan sitä, miten minä asian käsitin.
apÄlä kiertele ja kaartele. Minä kysyin, että eikö yhtään ihmetytä, että tällä palstalla KAIKKI ovat toista mieltä sinun loogisuudestasi. Eikö mikään kello kilkata?
Voisitko antaa esimerkin epäloogisuudestani? Miksi uskoisin mielipiteitänne, jos missaatte jotain olennaista? Kuten sen, että äitini ei ikinä myönä virheitään eikä olevansa väärässä, mutta pakottaa läheisensä uskomaan sen valheellisen tavan suhtautua asioihin?
apEpäloogisuuttasi on kostaa äitisi käyttäytymistä kaikille muille. Miehellesi, lapsillesi ja jopa tällä palstalla tuntemattomille ihmisille. Enkä vieläkään ymmärrä, miksi kirjoitat tänne. Ainoa oikea mielipiteesi on sinun mielipiteesi. Sekä täällä netissä että irl. Mitä saat tästä?
Jos tämäkin tilanne ois laitettu mun syyksi, eli että oli ihan oikein miehen syyttää mua lapsen kiusaajaksi, niin en usko, että mulla ois voimia välittää muista. Silloin sitä tulee käyttäydyttyä ilkeästi toisia kohtaan, vaikka se onkin väärin. Mitä,se silloinkaan hyödyttää käyttäytyä hyvin muita kohtaan, kun itsellä on koko ajan paha olla?
apMiehesi ei syyttänyt! Hän vain heitti "läppää" jolla normaali mielenterveydellä varustetut koittavat kääntää lapsen ajatukset negatiivisista asioista. "Äitis vaan kiusaa, isäs vaan härnää, veljes vaan koittaa ärsyttää" TÄYSIN normaali heitto joka vain saa megalomaaniset mittasuhteet mielenterveysongelmaisen päässä.
Ja sitä lapsen mielen kohottamistahan ei minun alentamiseni avulla tehdä, kun ei ole syytä.
ap
Siinä suojeltiin LASTASI sinun negatiiviselta vaikutukseltasi. Samaa minkä perään itket oman lapsuutesi osalta, et suostu antamaan omille lapsillesi. Narskun on saatava mitä narsku vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apMites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.
Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.
apJoka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.
Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.
Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.
Se, että kohtelen läheisiäni huonosti on ollut väärin, mutta samaan aikaan he eivät ole aina myöntäneet, kun ovat väärässä, enkä tajunnut, että he silloin ovat voineet olla väärässä, josta on aiheutunut tuskaa minulle. Se, etten ole tajunnut, milloin muut ovat väärässä on äitini syy, ei miehen, mun tai lasteni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apMites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.
Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.
apJoka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.
Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.
Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".
Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?
ap
Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.
Ja jos joku kysyy, että miksi sitten olit tekemisissä hänen kanssaan, niin siksi juuri, etten tajunnut, että se ei ollutkaan totta.
ap