Onko vanhemmilla mielestänne oikeus päättää, minne lapsensa hakee peruskoulun jälkeen?

No riippuu vähän tapauksesta ja siitä, millaisin perustein hän perustelee valintansa.

Sitä en ymmärrä, etteikö fiksukin ihminen voisi valita ammattikoulupohjaista ammattia, mikäli todella kokee sen kiinnostavaksi ja omaksi alakseen. Ja fiksuutta voi hyvin hyödyntää myös vapaa-ajan harrastuksissaan ja ottaa työn vain keinona hankkia elanto. Ja niin kuin tässäkin ketjussa on mainittu, kyllähän mieltään voi myöhemmin muuttaa ja vaihtaa ammattia tai opiskella lisää. Yllättävän monella tuntuu olevan myös sellainen käsitys, että lukion jälkeen pitäisi mennä nimenomaan yliopistoon. Ei tarvitse, AMK on ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Jopa amikseen voi hakea lukion jälkeen, mikäli kokee jonkun ammatin sieltä omakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani ei olisi viitsinyt mennä lukioon. Yläasteella oli sellainen yleis-mielipide pikku-jonneilla että roskakuski tienaa hyvin eikä tarvi kouluja käydä.

Siitä pidin kiinni, että lukio käydään, koska poika on fiksu. Sanoin että ajaa sitten sitä roska-autoa ylioppilashattu päässä. Nyt poika opiskelee insinööriksi, on hyvin motivoitunut ja tyytyväinen uravalinnastaan.

Ei taida noilla jonneilla olla käsitystä siitä, mitä eläminen maksaa. 1,5 vuoden takaisen lehtijutun perusteella Helsingin alueella kokenut roskakuski tienaa vuorolisien kanssa 2500€/kk. Kuka tahansa aikuinen ymmärtää omalla elämänkokemuksellaan, että tuo on varsin vaatimaton palkka. Samaten aikuiset tietävät mitä asuminen ja ruoka maksaa ja miten verotuksen proggressio puree jo varsin alhaisella tulotasolla. Tähän päälle sitten vielä, jos haluaa lapsen, saati kaksi tai kolme. 

Nuorten kanssa pitäisi puhua rahasta enemmän. Nuorten mielissä tuollainen 2500€/kk palkka voi kuulostaa isolta. Eivät he ymmärrä, että noilla tuloilla ei ole asiaa omakotitaloon tai edes hienoon autoon. Pahimmillaan eivät tajua, että vuokra-asujaksi jääminen tarkoittaa ikuista köyhyyttä. Fyysistä työtä ei välttämättä pysty kremppojen takia tekemään eläkeikään asti jne. Mielessä on vain hieno auto ja jättikokoinen taulu-tv. Kyllä vanhemmilla on paljon annettavaa näihin ammatinvalintapohdintoihin ihan oman elämänkokemuksen perusteella, vaikkei olisi niin kovasti koulujakaan käyty.

No ei kai roskakuskin ammatin valitseminen poissulje sitä, etteikö myöhemmin voisi opiskella lisää? Sitä paitsi, onko ihan mahdotonta, etteivät kaikki edes halua omakotitaloa, hienoa autoa ja/tai perhettä?

Vierailija kirjoitti:

No riippuu vähän tapauksesta ja siitä, millaisin perustein hän perustelee valintansa.

Sitä en ymmärrä, etteikö fiksukin ihminen voisi valita ammattikoulupohjaista ammattia, mikäli todella kokee sen kiinnostavaksi ja omaksi alakseen. Ja fiksuutta voi hyvin hyödyntää myös vapaa-ajan harrastuksissaan ja ottaa työn vain keinona hankkia elanto. Ja niin kuin tässäkin ketjussa on mainittu, kyllähän mieltään voi myöhemmin muuttaa ja vaihtaa ammattia tai opiskella lisää. Yllättävän monella tuntuu olevan myös sellainen käsitys, että lukion jälkeen pitäisi mennä nimenomaan yliopistoon. Ei tarvitse, AMK on ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Jopa amikseen voi hakea lukion jälkeen, mikäli kokee jonkun ammatin sieltä omakseen.

Paljos olen kanssasi samaa mieltä. - Omasta mielestäni pahinta on, jos nuori ei itse uskalla tai muuten kykene tai halua haaveilla ja unelmoida itse. En tarkoita, että hänellä täytisi olla suuret toiveet ja seikkaperäiset haaveet. Vaan, että hänellä olisi jonkinalinen mielikuva siitä, millainen hänen huominen (tulevaisuus) voisi olla ja mitä siihen voisi kuulua. 

Sillä silloin on helpompi lähteä pohtimaan ja harkitsemaan, että miten tuohon tilanteeseen tai päämäärään voisi päästä, tai edetä. Sillä huolestuisin lisää, jos nuori ei halua edetä mihinkään tai mitään kohti. Päämäärä voi toki olla myös halu asua ja elää samantapaista elämää kuin juuri nyt. Mutta nuoren pitäisi voida hahmottaa, ettei sekään ole automaatio, joka tapahtuu tai säilyy ennallaan ilman hänen itsensä isompaa tai pienempää panostamista.

On myös jännää kun puhutaan valinnoista, koska valintoja vaikeuttaa se, ettei kaikilla nuorilla ole kovinkaan laaja sektori, miltä valita se oma paikka. Samalla saatetaanvpelätä, että valitaan väärin ja lopulllisesti. Sen sijaan, että kykenisi tai saattaisi edes osittain paloitella valintansa niin, että etenisi askel -kerrallaan...

Toki huoli voi olla myös enempi vanhemman, joka pelkää, että nuoren aloittamalla paikassa X, jolla on huomattavat ennakkoluulot suuntaan tai toiseen paikasta ja sen "tasosta".

Lukio saattaa näyttäytyä monelle siinä mielessä turvalliselta vaihtoehdolta, että sen mieltää mahdollistavan "herken" miettimis ja harkinta-aikaa. Vastaavsti osa saattaa aatella, että opiskelemalla (kunnolla) jonkun ammatin, niin on ainakin jokin, jonka turvin nuori voi pian elättää itsesnä.

Haaste vain on, että paikoin "vain" parhaat" vievät suosituimmat ja kiinnostavimmat paikat Vuosia onkin tultu pienemmiltä syrjemmiltä seuduilta kaupunkeihin koulutuksen ja opiskelupaikan perässä, mutta jos keskittyminen suuryksiköihin lisääntyy ja eri alojen opiskelupaikat jakautuvat entisttä pienemmälle alueelle e. niitä ei ole tarjolla lähellä nuoren lapsuuden kotia, niin kuinka moni nuori on oikeasti valmis lähtemään, johonkin vain, koska johonkin on mentävä, ilman suurempaa kutsumusta tai intohimoa kun oikein ilman oppivelvollisuuden jälkeistä opiskelua (tai työntekoa) ei tulevaisuudessa kovinkaan moni pärjänne, kuin hyvin epävarmasti. Pakko ja velvollisuus jatkaa opintoja voi olla toisinaan hyviä syitä. Mutta jos ne ovat ainoita, niin opiskelu voi käydä kovin rankaksi, ainakin jollei ole lähellä tai vierellä ketään, joka tsemppaisi ja huolehtisi ja tukisi, että arki saattaisi rullata enimmäkseen kivuttomasti, ilman, että nuoren tarvitsisi pelätä huomista ja lamaantua ja eristäytyä  tai juosta pakoon sitä.     

Se on se yksi asia missä vanhemmilla ei ole sananvaltaa. Toki keskustella voi ja kertoa niitä realiteetteja, että ei oo varaa kustantaa elämää musiikkilukiossa 300km päässä yms. Muuta syytä puuttua lapsen kouluvalintaan en keksi, kuin että se on rahallisesti vanhemmille mahdotonta kustantaa ja lapsi joutuu itse miettimään miten unelmansa toteuttaa.

Se hakeeko amikseen, kauppikseen vai lukioon on puhtaasti nuoren päätös. Siitä minne (koulun sijainti), niin on vanhemmillakin mielipiteen mahdollisuus (esim. miten voivatko tukea nuoren kulkemisessa tai asumisessa).

Esim. itse, kun hain unelmalukiooni, niin olin alkuun täysin riippuvainen vanhempieni kuljetusavusta. Jos he eivät olisi luvanneet auttaa en olisi kyseistä koulua pystynyt käymään. Kompromissina laitoin vaihtoehdoksi kaksi heidän toivomansa lähilukion, mutta pääsin onneksi siihen ensisijaisesti hakemaani kouluun.

Ei tietenkään ole oikeus päättää, mutta voi kyllä suositella, mikäli on kokemusta eri vaihtoehdoista. 

Oma mielipiteeni on, että esim. kauppakoulu tai lähihoitaja on oikein hyvä vaihtoehto, mikäli ei lukio kiinnosta. Sen sijaan näitä kone-/auto- ym. linjoja en suosittele juuri kenellekään fiksulle/täysjärkiselle, ainakaan tällä paikkakunnalla. Voi olla, että jossain päin tilanne on parempi, mutta ainakin täällä meininki niissä on kyllä aika lapsellista ja vaatimustaso aika alhainen.

Ei kaikki peruskoulusta päässeet ymmärrä omaa parastaan. paras tietenkin että yhdessä keskustellaan. Ei niin ettei hae mihinkään vaan pelaa koneella. Meillä oli selvää pässinlihaa että lukioon jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vanhemmilla päätösvalta, nuorta kuunnellen ja yhdessä pohtien. 15-vuotias ei ole kypsä tuollaista päättämään, eikä koulu tarjoa kunnollista tietoa. Meillä nuoren keskiarvo 9,8 ja opon tunneilla on jauhettu oppimusopimuskoulutusta, amista ja jarttu Solin ja Lidlin esitteitä.

Jos totta on, mitä sanot niin itse olisin ihmeissäni koulun opinto-ohjauksen tasosta, korjaan tasottomuudesta kuin nuoren pärjäämisestä. - Ja toisekseen, mistä vanhemmilla itsellään olisi se paras tieto, mihin nuoren pitää tai pitäisi mennä jatkamaan opintojaan?  On toki helppoa sanoa, että 9,8 keskiarvoon yltänyt nuori varmasti pärjää lukiossa, mutta onko täysin mahdoton ajatus,että hän jatkaisi opintojaan ammattikoulussa, linjalla jonka kokee omaksi kutsumuksekseen ja eniten kiinnostavimmaksi. Vai syntyykö poru, että kuinka kyllä yleensä tuollainen nuori sitä ja tätä. Tai onko edelleen niin, että ammattikoulu on paikka missä opiskelevien nuorten mielletäään jooutuneen tai päätyneen ja ajautuneen sinne, kun taas lukio kuin lukio halutaan mieltää paikaksi jonne tulee nimenomaisesti hakea ja pyrkiä.  

Mulla on parilta vuodelta kokemusta kahdesta yläkoulusta ja olen kyllä vähän samaa mieltä siitä, että amis ja oppisopimus ja kaksoistutkinto nostetaan keskiöön ja niitä esitellään ja todella pikkutarkasti esitellään kuinka taivas vaan on avoinna kun nyt valitset ammattikoulun.

Lukio ja siitä jatkuva mahdollinen opintojen polku sivutetaan täysin ja ohitetaan sillä, että ni sitten on nää lukiot tässä listattuna. Yksi slide.

Ainakin nuoret sanoivat, että heille opo oli suoraan vielä sanonut että lukioiden ohella kannattaa kyllä heka näihin ammatillisiin koulutuksiinkin, että sieltä löytyy kyllä kivoja vaihtoehtoja. Molemmilla keskiarvo heittämällä yli 9,5 ja ovi avoinnan kaikkiin kaupungin lukioihin, eli varmuuden vuoksi ei tarvinnut laittaa amislinjaa esim. 5, vaihtoehdoksi. Toiselle oli jankutettu matkailualaa "kun sulla on tota kielitaitoakin noin kivasti".

En tiedä onko tää joku OKM:n tai muun tahon linjaus, että ammattikoulutuksen suosio pitää saada nousemaan hinnalla millä hyvänsä.

Olen huomannut saman. Tyrkytetään amiksia vaikka olisi olemassa jopa alaan painotettuja lukioita.

  kuinka opo voi edes ehdottaa ammattikoulua jos ja kun ka yli 9. esim matikka , ja fyke 10. Ei hyvää päivää. 

Nuoren päätös. Mutta enemmän vanhempien, kuin jonkun ulkopuollisen kyseenalaistajan, jos siihen mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vanhemmilla päätösvalta, nuorta kuunnellen ja yhdessä pohtien. 15-vuotias ei ole kypsä tuollaista päättämään, eikä koulu tarjoa kunnollista tietoa. Meillä nuoren keskiarvo 9,8 ja opon tunneilla on jauhettu oppimusopimuskoulutusta, amista ja jarttu Solin ja Lidlin esitteitä.

Jos totta on, mitä sanot niin itse olisin ihmeissäni koulun opinto-ohjauksen tasosta, korjaan tasottomuudesta kuin nuoren pärjäämisestä. - Ja toisekseen, mistä vanhemmilla itsellään olisi se paras tieto, mihin nuoren pitää tai pitäisi mennä jatkamaan opintojaan?  On toki helppoa sanoa, että 9,8 keskiarvoon yltänyt nuori varmasti pärjää lukiossa, mutta onko täysin mahdoton ajatus,että hän jatkaisi opintojaan ammattikoulussa, linjalla jonka kokee omaksi kutsumuksekseen ja eniten kiinnostavimmaksi. Vai syntyykö poru, että kuinka kyllä yleensä tuollainen nuori sitä ja tätä. Tai onko edelleen niin, että ammattikoulu on paikka missä opiskelevien nuorten mielletäään jooutuneen tai päätyneen ja ajautuneen sinne, kun taas lukio kuin lukio halutaan mieltää paikaksi jonne tulee nimenomaisesti hakea ja pyrkiä.  

Mulla on parilta vuodelta kokemusta kahdesta yläkoulusta ja olen kyllä vähän samaa mieltä siitä, että amis ja oppisopimus ja kaksoistutkinto nostetaan keskiöön ja niitä esitellään ja todella pikkutarkasti esitellään kuinka taivas vaan on avoinna kun nyt valitset ammattikoulun.

Lukio ja siitä jatkuva mahdollinen opintojen polku sivutetaan täysin ja ohitetaan sillä, että ni sitten on nää lukiot tässä listattuna. Yksi slide.

Ainakin nuoret sanoivat, että heille opo oli suoraan vielä sanonut että lukioiden ohella kannattaa kyllä heka näihin ammatillisiin koulutuksiinkin, että sieltä löytyy kyllä kivoja vaihtoehtoja. Molemmilla keskiarvo heittämällä yli 9,5 ja ovi avoinnan kaikkiin kaupungin lukioihin, eli varmuuden vuoksi ei tarvinnut laittaa amislinjaa esim. 5, vaihtoehdoksi. Toiselle oli jankutettu matkailualaa "kun sulla on tota kielitaitoakin noin kivasti".

En tiedä onko tää joku OKM:n tai muun tahon linjaus, että ammattikoulutuksen suosio pitää saada nousemaan hinnalla millä hyvänsä.

Olen huomannut saman. Tyrkytetään amiksia vaikka olisi olemassa jopa alaan painotettuja lukioita.

  kuinka opo voi edes ehdottaa ammattikoulua jos ja kun ka yli 9. esim matikka , ja fyke 10. Ei hyvää päivää. 

Mun esikoista painostettiin lähihoitajaksi. Koko ysiluokka.

Keskiarvo 9,78.

Meni Ressuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vanhemmilla päätösvalta, nuorta kuunnellen ja yhdessä pohtien. 15-vuotias ei ole kypsä tuollaista päättämään, eikä koulu tarjoa kunnollista tietoa. Meillä nuoren keskiarvo 9,8 ja opon tunneilla on jauhettu oppimusopimuskoulutusta, amista ja jarttu Solin ja Lidlin esitteitä.

Jos totta on, mitä sanot niin itse olisin ihmeissäni koulun opinto-ohjauksen tasosta, korjaan tasottomuudesta kuin nuoren pärjäämisestä. - Ja toisekseen, mistä vanhemmilla itsellään olisi se paras tieto, mihin nuoren pitää tai pitäisi mennä jatkamaan opintojaan?  On toki helppoa sanoa, että 9,8 keskiarvoon yltänyt nuori varmasti pärjää lukiossa, mutta onko täysin mahdoton ajatus,että hän jatkaisi opintojaan ammattikoulussa, linjalla jonka kokee omaksi kutsumuksekseen ja eniten kiinnostavimmaksi. Vai syntyykö poru, että kuinka kyllä yleensä tuollainen nuori sitä ja tätä. Tai onko edelleen niin, että ammattikoulu on paikka missä opiskelevien nuorten mielletäään jooutuneen tai päätyneen ja ajautuneen sinne, kun taas lukio kuin lukio halutaan mieltää paikaksi jonne tulee nimenomaisesti hakea ja pyrkiä.  

Mulla on parilta vuodelta kokemusta kahdesta yläkoulusta ja olen kyllä vähän samaa mieltä siitä, että amis ja oppisopimus ja kaksoistutkinto nostetaan keskiöön ja niitä esitellään ja todella pikkutarkasti esitellään kuinka taivas vaan on avoinna kun nyt valitset ammattikoulun.

Lukio ja siitä jatkuva mahdollinen opintojen polku sivutetaan täysin ja ohitetaan sillä, että ni sitten on nää lukiot tässä listattuna. Yksi slide.

Ainakin nuoret sanoivat, että heille opo oli suoraan vielä sanonut että lukioiden ohella kannattaa kyllä heka näihin ammatillisiin koulutuksiinkin, että sieltä löytyy kyllä kivoja vaihtoehtoja. Molemmilla keskiarvo heittämällä yli 9,5 ja ovi avoinnan kaikkiin kaupungin lukioihin, eli varmuuden vuoksi ei tarvinnut laittaa amislinjaa esim. 5, vaihtoehdoksi. Toiselle oli jankutettu matkailualaa "kun sulla on tota kielitaitoakin noin kivasti".

En tiedä onko tää joku OKM:n tai muun tahon linjaus, että ammattikoulutuksen suosio pitää saada nousemaan hinnalla millä hyvänsä.

Olen huomannut saman. Tyrkytetään amiksia vaikka olisi olemassa jopa alaan painotettuja lukioita.

  kuinka opo voi edes ehdottaa ammattikoulua jos ja kun ka yli 9. esim matikka , ja fyke 10. Ei hyvää päivää. 

Mikä on opojen koulutus?

Jotkut sopii luonteeltaan vain lukioon, jotkut taas monentyyppisten kavereiden kanssa toimeentulevina tai maikseen menevien kanssa pyörivinä myös amikseen, olisiko jotain sellaista taustalla?