Onko vanhemmilla mielestänne oikeus päättää, minne lapsensa hakee peruskoulun jälkeen?

On nuoren oma päätös. 

Asiasta voi keskustellanuoren kanssa, mutta lopullisen päätöksen tekee nuori.

Ei todellakaan!

Vanhemmat voivat neuvoa ja ohjata, esimerkiksi eri alojen työllistymisnäkymistä ja nuoren kyvyistä voi aikuisella olla nuorta realistisempi käsitys, mutta päätöksen tekee lopulta kuitenkin nuori itse.

Ei lapsi ole kypsä päättämään yksin tuon ikäisenä tulevaisuudestaan. Vanhemmat tuntevat hänet paremmin. Heidän pitää neuvoa ja ohjastaa ammatinvalinnassa. Loppupeleissä heillä on myös oikeus kieltää täysin typerät suunnitelmat.

Kenen tulevaisuudesta on kyse, kuka joutuu elmään pätöksen kanssa. - Kyll ptöksen pitiäisi olla nuoren itsensä; olisi aika merkillistä, jos vanhemmat eivät kykenisi tai voisi kunnioittaa nuoren omaa koulutusvalintaa. Mutta haastavampaa onkin, jos nuorta ei kerta kaikkiaan kiinnosta mikään tai mitään ja hänestä ei onnistu saamaan mitään kontaktia. - Tällainen tilanne syntynee luullakseni pikkuhiljaa, eikä tapahdus yks-kaks ja vaatinee ratketakseen mahdollisesti ammattiapuakin..

Nuori on vielä tuossa vaiheessa alaikäinen, joten periaatteessa on.

Meillä lapset saavat päättää, mutta vanhemmilla on veto-oikeus.

Mitään ongelmia tai erimielisyyksiä ei ole ollut, koska kaikki lapset ovat halunneet ja päässeet huippukouluihin tai erityislukioihin.

Vastuulliset vanhemmat kyllä vähintäänkin vaikuttavat päätökseen. Missään tapauksessa ei voi olla 15-16 -vuotiaan lapsen vastuulla päättää loppuelämänsä tulevaisuudesta.

Meillä saavat hakea ihan mihin itse haluavat. Olen myös korostanut sitä, että aina voi vaihtaa alaa tai käydä toisen koulun myöhemmin, mikäli mieli muuttuu tai huomaa tehneensä väärän valinnan. Alaikäisenä tehty valinta ei siis sulje mitään pois tulevaisuudessa.

Te jotka olette sitä mieltä, että vanhemmat saa päättää, niin ovatko omat vanhempanne päättäneet teidän puolestanne sellaisen jatko-opiskelupaikan, johon ette itse ole halunneet, mutta olette sitten vanhempien määräyksestä sinne menneet?

Jos vanhemmilla ei ole mitään päätösvaltaa niin onko sekin ok, että nuori ei tee mitään peruskoulun jälkeen? Kyllä mun mielestä vanhemmillakin on jotain sananvaltaa ja vastuuta nuoresta niin kauan kuin nuori on alaikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi ole kypsä päättämään yksin tuon ikäisenä tulevaisuudestaan. Vanhemmat tuntevat hänet paremmin. Heidän pitää neuvoa ja ohjastaa ammatinvalinnassa. Loppupeleissä heillä on myös oikeus kieltää täysin typerät suunnitelmat.

Olisi hauska tietää että kuinka monella näistä alapeukuttajista on oma lapsi.. Jos lapsi haluaa jäädä peruskoulun jälkeen kotisohvalle makaamaan, niin sekö on OK?

Eihän lasta voi eikä kannnata esim. lukioon pakottaa, jos hän ei sinne halua. Kai tämäkin asia on ihan teinistä kiinni, jonkun kanssa on helpomaa kuin toisen.

Jos vanhemmat ois päättänyt, niin olisin käynyt amiksen, ja mennyt työelämään. (Niinkuin muutkin sisarukseni)

Onneksi sain itse päättää, kävin lukion, ja nyt opiskelen ammattikorkeassa sitä, mikä itseä kiinnostaa. Yliopistoa harkitsin, mutta tajusin minua kiinnostavien alojen olevan lähinnä työttömäksi kouluttautumista.

Amiksessa ei ollut mitään minua kiinnostavaa alaa, silloin kun sitä 15-vuotiaana mietin. Onneksi opinto-ohjaaja suositteli minulle lukiota.

Kyllä siinä on vanhemmilla päätösvalta, nuorta kuunnellen ja yhdessä pohtien. 15-vuotias ei ole kypsä tuollaista päättämään, eikä koulu tarjoa kunnollista tietoa. Meillä nuoren keskiarvo 9,8 ja opon tunneilla on jauhettu oppimusopimuskoulutusta, amista ja jarttu Solin ja Lidlin esitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että vanhemmat saa päättää, niin ovatko omat vanhempanne päättäneet teidän puolestanne sellaisen jatko-opiskelupaikan, johon ette itse ole halunneet, mutta olette sitten vanhempien määräyksestä sinne menneet?

Onneksi saatoin silloinkin luottaa siihen, että jos olisin ryhtynyt sähläämään jotain ihan älytöntä (tyyliin mallikoulu, mainospromoottori, instapyllyilijä, upseerikoulu), vanhempani olisivat puuttuneet asiaan. Koska valintani olivat kuitenkin paremmin suhteessa sekä kykyihini että arvoihini, Vanhempani eivät päättäneet opiskelupaikkaani puolestani, mutta ohjsivat kyllä valintojani siinä mielessä, että keskustelimme, millaista mikin työ todellisuudessa olisi.

Kun lapsi on kasvatettu oikein ja häntä on tuettu ja kannustettu oppimiseen, hän ymmärtää ihan itse hakeutua lukioon. Ylioppilastutkinnon jälkeen on sitten ikääkin tarpeeksi tehdä ammatinvalinta itse omien vahvuuksien ja kiinnostuksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vastuulliset vanhemmat kyllä vähintäänkin vaikuttavat päätökseen. Missään tapauksessa ei voi olla 15-16 -vuotiaan lapsen vastuulla päättää loppuelämänsä tulevaisuudesta.

Kovin on pielessä asenne, jos ajattelee, että kyse on 15-16 vuotiaalla kyse siitä, että peruskoulun jälkeen hakupaikkaa päätettäessä tekee tai tehtäisiin päätös nuoren tulevaisuudesta. Toki päätöksellä on vaikutusta nuoren lähitulevaisuuteen ja saattaa olla kauas kantoisia vaikutuksia tulevaisuuden suhteen, mutta tuon ikäiselllä nuorella on tai pitäisi olla oikeus myös erehtyä ja halutessaan muuttaa mieltään. Hieman kyllä huolettaa se, että mm. korkeakoulujen ja yliopistojen valinnat tehtäisiin tulevaisuudessa nykyistä enemmän ylioppilaskirjoitusten perusteella. - Tämä kehitys kun suosii niitä varhaiskypsiä, jotka jo varsin varhain uskovat tietävänsä, mitä haluavat tulevaisuudessa tehdä, koska voivat jo lukion alusta asti alkaa valmistautumisen valintaan. Ongelma tai haaste on myös se, että me kaikki emme mitenkään voi tai pysty asumaan kaikkien erikoislukioiden saati ammattikoulujen vierellä. Tämä taas luo eriarvoisuutta entisestään nuorten välille. Toki jo vuosia on moni 15-16 vuotias muuttanut koulun ja opisekelupaikan perässä, mutta ovat he silloinkin eriasemassa kuin nuoret, jotka voivat elää verraten huolettomasti vanhempien valvovan silmien alla ja vastatessa talouden ylläpidosta ja monin tavoin, niin uoren kuin yhteisen arjen sujumisesta.   

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että vanhemmat saa päättää, niin ovatko omat vanhempanne päättäneet teidän puolestanne sellaisen jatko-opiskelupaikan, johon ette itse ole halunneet, mutta olette sitten vanhempien määräyksestä sinne menneet?

Minulle ja sisarruksille oli aivan selvää, että menemme peruskoulun jälkeen lukioon. Lukion jälkeen teimme jokainen ratkaisumme omien kiinnostusten mukaan .

Mun äiti kielsi mua hakemasta toiselle paikkakunnalle ammattikouluun alalle johon halusin. Silloin tarvitsi huoltajan allekirjoituksen hakupapereihin ja äiti ei suostunut sitä allekirjoittamaan vaan raivosi kuinka en mene sinne pilaamaan elämääni kun en siellä koulussa kuitenkaan kävisi. Yläasteella oli kyllä poissaoloja paljon mutta tuo ala oikeasti kiinnosti ja muistan kuinka innoissani vein paperin äidille että laitatko nimen tuohon ja vastaus oli vain suuttunut "haista paska, sinä et tuonne mene vaan tänne." Uskomattominta oli että äiti vielä väitti kivenkovaan että kyseistä koulutusta ei järjestetä siinä kaupungissa minne olin hakemassa. Olin aivan puulla päähän lyöty että no mutta jumalauta, tuossahan tuo lukee ja täällä nettisivuilta voit myös lukea asiasta, mutta ei, ei siellä kuulemma semmoista ole. Ihan raivopäänä naama punaisena huusi asiasta. Anteeksi äititraumani jakaminen. :D

Menin siihen kouluun mihin äiti halusi ja aikuisiällä opiskelin juuri sille alalle mihin hän ei minua nuorempana päästänyt joten loppu hyvin kaikki hyvin.