Onko vanhemmilla mielestänne oikeus päättää, minne lapsensa hakee peruskoulun jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi ole kypsä päättämään yksin tuon ikäisenä tulevaisuudestaan. Vanhemmat tuntevat hänet paremmin. Heidän pitää neuvoa ja ohjastaa ammatinvalinnassa. Loppupeleissä heillä on myös oikeus kieltää täysin typerät suunnitelmat.

Olisi hauska tietää että kuinka monella näistä alapeukuttajista on oma lapsi.. Jos lapsi haluaa jäädä peruskoulun jälkeen kotisohvalle makaamaan, niin sekö on OK?

Eihän lasta voi eikä kannnata esim. lukioon pakottaa, jos hän ei sinne halua. Kai tämäkin asia on ihan teinistä kiinni, jonkun kanssa on helpomaa kuin toisen.

Ei kai nyt hyvänen aika kotisohvalle jääminen ole yhtä kuin omien hakuvaihtoehtojen päättäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vanhemmilla päätösvalta, nuorta kuunnellen ja yhdessä pohtien. 15-vuotias ei ole kypsä tuollaista päättämään, eikä koulu tarjoa kunnollista tietoa. Meillä nuoren keskiarvo 9,8 ja opon tunneilla on jauhettu oppimusopimuskoulutusta, amista ja jarttu Solin ja Lidlin esitteitä.

Jos totta on, mitä sanot niin itse olisin ihmeissäni koulun opinto-ohjauksen tasosta, korjaan tasottomuudesta kuin nuoren pärjäämisestä. - Ja toisekseen, mistä vanhemmilla itsellään olisi se paras tieto, mihin nuoren pitää tai pitäisi mennä jatkamaan opintojaan?  On toki helppoa sanoa, että 9,8 keskiarvoon yltänyt nuori varmasti pärjää lukiossa, mutta onko täysin mahdoton ajatus,että hän jatkaisi opintojaan ammattikoulussa, linjalla jonka kokee omaksi kutsumuksekseen ja eniten kiinnostavimmaksi. Vai syntyykö poru, että kuinka kyllä yleensä tuollainen nuori sitä ja tätä. Tai onko edelleen niin, että ammattikoulu on paikka missä opiskelevien nuorten mielletäään jooutuneen tai päätyneen ja ajautuneen sinne, kun taas lukio kuin lukio halutaan mieltää paikaksi jonne tulee nimenomaisesti hakea ja pyrkiä.  

Mun mielestä amis nyt ei vaan sovi kaikille. Meilläkin ne opon tunnit keskittyy markkinoimaan paikallista amista. Lukioon ja korkeammalle tähtäävät joutuvat ihan itse tietonsa hakemaan. Yhtään opintopolkua yliopistoon tai edes amkhon ei ole esitelty. Tyttärenkin luokasta vain kuusi 22sta jatkoi lukioon ja viimeisenä vuonna saivat kärsiä näiden amismatskun jatkuvaa ivaa ja pilkkaa. Tukea lukion valitsemiseen ei muualta kuin kotoa heru. Tällälailla sitä opiskelua ja koulutusta arvostetaan.

Mun opo taas oli sellainen lukiolukiolukiolukio -tyyppi, joka esitteli amisvaihtoja ehkä puolikkaan oppitunnin verran ja henkilökohtaisissakin keskusteluissa painosti lukioon, vaikka näki ihan selvästi todistuksesta että vahvuuteni olivat aivan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Toivon että onnistumme lastemme kasvatuksessa sen verran että haluavat lukioon. Sen jälkeen on hyvä mennä amikseen jos haluaa.

Ja miksi ajattelen näin?

Koska lukio on yleissivistävää. Siskoni on lähihoitaja, ei osaa englantia, ei edes yksinkertaista matematiikkaa. Ei tiedä mitä tarkoittaa sana inflaatio. Sama ongelma muillakin amiksen käynneillä.

Yksi taas meni lukiosta amikseen, hyvin pyyhkii hänellä.

Teoriassa lukio on yleissivistävä, käytännössä hankittu sivistys riippuu täysin yksilöstä itsestään. Esimerkiksi täysin matemaattisiin aineisiin suuntautunut ja motivoitunut ei välttämättä kiinnostu esimerkiksi historiasta kuin sen verran että pääsee kursseista läpi, mutta ei osaa hahmottaa syy-seuraus -suhteita jne. Ja jos pää on pelkkää hattaraa, sivistys menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tunnen eräänkin ylioppilaan, joka ei tiedä mitä tarkoittaa inflaatio, ei ymmärrä Suomen vaalijärjestelmää yms. Lukio ei siis takaa yhtään mitään, jos siihen ei panosta, ja jos lukiosta hankkii huonot paperit niin kyllähän se nostaa seinät pystyyn ihan samalla lailla kuin huono amistodistus.

Kyllä muuten esim. urheilijoissakin huomaa, ketkä ovat ylioppilaita ja ketkä eivät. Lukion käyneet osaavat yleensä huomattavasti paremmin englantia ja mahdollisesti muitakin kieliä, toisin kuin mahdollisesti pelkän peruskoulun tai korkeintaan amiksen käyneet "rallienglantia" vääntävät.

Vierailija kirjoitti:

Toivon että onnistumme lastemme kasvatuksessa sen verran että haluavat lukioon. Sen jälkeen on hyvä mennä amikseen jos haluaa.

Ja miksi ajattelen näin?

Koska lukio on yleissivistävää. Siskoni on lähihoitaja, ei osaa englantia, ei edes yksinkertaista matematiikkaa. Ei tiedä mitä tarkoittaa sana inflaatio. Sama ongelma muillakin amiksen käynneillä.

Yksi taas meni lukiosta amikseen, hyvin pyyhkii hänellä.

Jälleen yksi joka ajattelee lukion olevan niin hieno ja mahtava koulu yleissivistystä ajatellen. Moniin amiksiin on korkeampi keskiarvoraja ja pääsykokeet, mitä lukioihin ei edes välttämättä ole. Ja mitä kielitaitoon tulee, ei sitä enää silloin opita puhumaan jos ei jo yläkoulussa ole sitä opetellut.

Se on yksilöstä kiinni mitä oppii ja mitkä asiat kiinnostavat. Ei amis tarkoita automaattisesti tyhmää tai sivistymätöntä. T. Sekä lukion-että amiksen käynyt

Vanhemmilla on enemmän elämänkokemusta, mahdollisesti useammastakin ammatista, joten he voivat kertoa eri ammattien hyvistä ja huonoista puolista ja suositella, mihin ainakaan ei kannata hakea. Mutta viime kädessä päätös on tietysti nuoren itsensä.

Ei ole. Mutta nuorenkin olisi mielestäni hyvä miettiä suunnitelmiaan hieman pitemmällä tähtäimellä. Juu, tiedän, että se voi olla monelle vaikeaa ja ahdistavaa, mutta sitä vain ei valitettavasti opi muuten kuin alkamalla harjoittelemaan sitä. Toki kaiken pystyy periaatteessa korjaamaan, mikäli valinta osoittautuu vääräksi eikä mikään ainakaan paperilla sulje mitään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko se ihan kokonaan nuoren oma päätös?

Sitten kun on täysi-ikäinen ja asuu omillaan, voi hakea tai olla hakematta mitä haluaa. Siihen saakka sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Hiema saattaisin olla peloissani tai harkita kotoa karkaamista 16 vuotiaana, jos omat vanhempani olisivat olleet noin jyrkkiä. Toki monessa asiassa verraten ehdottomia olivat, mutta koulutuspäätöksissä 15-16 vuotiaana... No taisimme olla kaikki sisarukset vähän nössöjä kun ei tainnut kukaan meistä saada tästä asiasta väittelyä aikaan kummankaan vanhempamme kanssa. - Ei heidän kanssaan ydessä eikä erikseen vain jomman kumman heistä kanssa. Sen sijaan aika monesta muusta asiasta meille on syntynyt kiivastakin keskustelua ja väittelyä.  

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla on enemmän elämänkokemusta, mahdollisesti useammastakin ammatista, joten he voivat kertoa eri ammattien hyvistä ja huonoista puolista ja suositella, mihin ainakaan ei kannata hakea. Mutta viime kädessä päätös on tietysti nuoren itsensä.

Vanhempien "elämänkokemus" lienee yksi syy, miksi niin usein -ei suinkaan aina- hyvin usein koulutus vaiko sitten vain koulutukseen asenne enempi -vähempi periytyy. Vaikka Suomi on monessa suhteessa tasa-arvoinen, niin hyvin usein täälläkin ammattikoulun valinneen vanhemman lapset valisevat ammattikoulun ja lukion käyneiden vanhempien lapset lukion. - Se mikä on mielestäni enemmän kuin tylsää on se, että kun on viime aikoina seurannut koulutuspoliittista keskustelua, niin on syntynyt mielikuva, että jakautuminen koulutusta arvostavien sekä koulutukseen  myönteisesti suhtautuvien ja  heidän, jotka suhtautuvat koulutukseen (erityisesti oppilaitoksissa tapahtuvaan opiskeluun) torjuvasti ja epäluuloisesti. - Toiset julistavat tieteen ja koulutuksen pelastavaksi enkeliksi. - Toiset lopettavat kuu(nte)lemisen tai lukemisen heti, kun kerrotaan, että alan dosentti, professori tai muu -aiemmin yleisemmin asiantuntijana pidetty tai pidetyt on sitä tai tuota mieltä. - Toisaalta mitä tässä yksittäisiä ihmisiä syyllistämään tietämättömyydestä, maan "SOS" johtoinen hallitus, jonka tulisi rakentaa ja toteuttaa monin tavoin huomista Suomea tekemillään päätöksillä ja linjauksilla on monen monta kertaa ummistanut korvansa kokonaan ns. asiantuntijoiden varoituksilta ja huomioilta. - Joitain hankkeitaan se on joutunut kokonaan lopettamaan tai vetämään takaisin "huonosti valmisteltuina" tai muutoin jäätyään kiinni housut kintuissa. - Vaan kuinka moni on mennyt läpi ja saamme korjata niiden satoa vasta vuosien päästä? - En tiedä haluanko ajatella tarkemmin, koska en haluaisi saada pahaamieltä aikaiseksi illan päätteeksi. - Vaikka ei ne kaikki mitään salaisuuksia ole.  

Teini päättää itse. Jos haluaa ulkopaikkakunnalle, hankkii itse vuokra-asunnon ja maksaa omat kulunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko se ihan kokonaan nuoren oma päätös?

Sitten kun on täysi-ikäinen ja asuu omillaan, voi hakea tai olla hakematta mitä haluaa. Siihen saakka sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Aamen! Näin myös meillä.

Kuten tässäkin ketjussa on todettu, ihmisillä on oikeus myös erehtyä ja tehdä vääriä valintoja. On myös mahdollista, että ala, joka on vielä aloittamisvaiheessa työllistänyt hyvin, ei enää valmistumisvaiheessa työllistäkään, jolloin on mietittävä muita vaihtoehtoja.[/quote]

Itselleni oli tuohon aikaan luontaisin väylä peruskoulusta lukioon, lukion jälkeen välivuosi (töitä) ja sen jälkeen ammattia opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Silloisessa kotikunnassani ei ollut toisen asteen kouluja kuin lukio. Sen lisäksi asuimme syrjäisellä alueella, josta olisi ollut hankala kulkea ammattikouluun naapurikaupunkiin, koska lähimmät bussipysäkitkin sijaitsivat n. 7km päässä. Lukioon pääsi kätevästi peruskoululaisia kuljettavalla bussilla. Hai kouluihin kyllä ympäri Suomea, mutta pääsin sitten lukioon, joka oli myös oma ykkösvaihtoehtoni. Halusin kokea wanhat, penkkarit, ja muut hauskat asiat lukiossa, ja sen lisäksi, halusin vielä aikaa miettiä omaa alaani ja kaikki ystävänikin menivät sinne. Valmistuin aika keskinkertaisin yo-paperein perheen ainoaksi ylioppilaaksi, mutta eipä siitä mitään haittaakaan minulle ollut. Valinta oli oma, ja koko perhe oli tyytyväinen.

Lisäyksenä vielä edelliseen, että oma ammatti ei tällä hetkellä ole työllistävä, mutta jatko-opinnot ovat mahdollisia. Se harmittaa, mutta muut alat eivät minua kiinnosta, joten vaihtoehtoina ovat yrittää työllistyä, tai jatkokouluttautua, joka voi sekin osoittautua turhaksi työllistymisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Teini saa päättää itse mihin hakee, jos pysyy kotipaikkakunnalla. Jos hakee paikkaan, johon pääseminen edellyttää omilleen muuttoa, vanhemmat päättävät käykö se.

Mrillä raja on vedetty tähän. Mielestämme 15-vuotias ei ole riittävän kypsä asumaan yksin vieraalla paikkakunnalla. Meillä ei ole myöskään varaa maksaa ylimääräistä asuntoa.

Asumme suuressa kaupungissa, jossa on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja.

Joissain lukioissa ja ammattikouluissa on asuntolat, joissa oppilaat asuvat. Tämä ei ole niin kallista eikä vaativaa kuin ihan itsenäinen asuminen vuokra-asunnossa.

Mekin asumme lähellä Helsingin keskustaa ja vielä yläasteella kuvittelin, että lapsi käy keskustassa oman koulunsa lukion. Mutta niin vain meni maaseudulle erikoislukioon ja on siellä viihtynyt. Onneksi alkoi jo kasin syksyllä tästä haaveesta puhua, joten itselläni oli hyvää aikaa totutella ajatukseen.

Oma poikani ei olisi viitsinyt mennä lukioon. Yläasteella oli sellainen yleis-mielipide pikku-jonneilla että roskakuski tienaa hyvin eikä tarvi kouluja käydä.

Siitä pidin kiinni, että lukio käydään, koska poika on fiksu. Sanoin että ajaa sitten sitä roska-autoa ylioppilashattu päässä. Nyt poika opiskelee insinööriksi, on hyvin motivoitunut ja tyytyväinen uravalinnastaan.

Kyllä laiskoja kännykän selaajia saa joskus potkia, jos tietää että on resurssia muuhunkin kuin loikoiluun. Luulen että nuorta miestä harmittaisi nyt, jos nykyinen opiskelupaikka ja koko tulevaisuus olisi jäänyt haaveeksi pelkän pikkupojan välinpitämättömyyden ja tietämättömyyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuosta syystä annoin lasteni valita ihan itse. Kun itse on aikoinaan tehnyt nk järkevän valinnan ja vuodesta toiseen on joka helkutin aamu toivonut, että jospa edes kaatuisi ja katkaisisi jalkansa, ettei taas tarvitse mennä työpaikalle tekemään työtä, jota on vuosien varrella alkanut inhoamaan, niin on paljon parempi antaa nuoren edes yrittää toteuttaa omaa unelmaansa. En ikinä olisi suositellut esikoiselleni alaa, jonka hän valitsi. Vaikea päästä opiskelemaan ja vaikea työllistyä. Mutta hän suhtautuu työhönsä niin intohimoisesti, että on erittäin hyvä siinä ja sen vuoksi työtarjouksiakin on tullut enemmän kuin hän ehtii tekemään. 

Meilläkin nuorella oli unelmia taiteellisista aloista, joilla on todella vaikea elättää itsensä. Minä käytin tuossa kohtaa elämänkokemustani arvioimaan nuoren intohimon tasoa ja jouduin toteamaan sen riittämättömäksi. Ei hänellä ollut kummankaan alan suhteen sellaista synnynnäistä paloa, joka siihen menestymiseen vaaditaan. Ne olivat vain mieluisia harrastuksia, mutta sellaista vimmaista intohimoa en nähnyt. Onneksi sitten löytyi toinen suunta, johon hänellä myös on poikkeuksellista lahjakkuutta ja myös mielenkiintoa. Ja jonka kautta pystyy helpommin pääsemään työelämään ja kohtuullisille ansioille.

Vierailija kirjoitti:

Koulujen opinto-ohjausta tutkittiin juuri ja todettiin, että nuoret saa tosi hataran pohjan päätöksensä tueksi. Tällöin kodin on pakko paikata.

Koulujen opinto-ohjaus on niin syvältä. Jo seiskaluokkalaiselle yritetään väittää että valinnaisaineet tulee ottaa sen mukaan, mihin ammattiin on suuntautumassa. Poika oli ahdistunut ja sanoin hänelle että höpö höpö, otat ne aineet jotka on kivoja ja jotka keventävät muutoin raskasta koulunkäyntiä. Poika otti liikunnan ja köksän. Hyvät paperit sai peruskoulusta, lukiosta ja opiskelee nyt Tekussa.  Seiskaluokalla hänellä ei ollut mitään hajua siitä, alkaisko muusikoksi, kokiksi, putkimieheksi vai opettajaksi. No, loppujen lopuksi ei mikään noista.

Vierailija kirjoitti:

Vai onko se ihan kokonaan nuoren oma päätös?

Nuoren oma päätös, ei vanhemman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuosta syystä annoin lasteni valita ihan itse. Kun itse on aikoinaan tehnyt nk järkevän valinnan ja vuodesta toiseen on joka helkutin aamu toivonut, että jospa edes kaatuisi ja katkaisisi jalkansa, ettei taas tarvitse mennä työpaikalle tekemään työtä, jota on vuosien varrella alkanut inhoamaan, niin on paljon parempi antaa nuoren edes yrittää toteuttaa omaa unelmaansa. En ikinä olisi suositellut esikoiselleni alaa, jonka hän valitsi. Vaikea päästä opiskelemaan ja vaikea työllistyä. Mutta hän suhtautuu työhönsä niin intohimoisesti, että on erittäin hyvä siinä ja sen vuoksi työtarjouksiakin on tullut enemmän kuin hän ehtii tekemään. 

Meilläkin nuorella oli unelmia taiteellisista aloista, joilla on todella vaikea elättää itsensä. Minä käytin tuossa kohtaa elämänkokemustani arvioimaan nuoren intohimon tasoa ja jouduin toteamaan sen riittämättömäksi. Ei hänellä ollut kummankaan alan suhteen sellaista synnynnäistä paloa, joka siihen menestymiseen vaaditaan. Ne olivat vain mieluisia harrastuksia, mutta sellaista vimmaista intohimoa en nähnyt. Onneksi sitten löytyi toinen suunta, johon hänellä myös on poikkeuksellista lahjakkuutta ja myös mielenkiintoa. Ja jonka kautta pystyy helpommin pääsemään työelämään ja kohtuullisille ansioille.

Meillä sama juttu. Ammattimuusikoksi ois haluttu, jenkkikiertueille isoille lavoille ja toinen taidemaalariksi, myymään satojen tuhansien öljymaalauksia. Tunnen paljon taiteilijoita, apurahoilla tai postia jakamalla elävät.

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani ei olisi viitsinyt mennä lukioon. Yläasteella oli sellainen yleis-mielipide pikku-jonneilla että roskakuski tienaa hyvin eikä tarvi kouluja käydä.

Siitä pidin kiinni, että lukio käydään, koska poika on fiksu. Sanoin että ajaa sitten sitä roska-autoa ylioppilashattu päässä. Nyt poika opiskelee insinööriksi, on hyvin motivoitunut ja tyytyväinen uravalinnastaan.

Ei taida noilla jonneilla olla käsitystä siitä, mitä eläminen maksaa. 1,5 vuoden takaisen lehtijutun perusteella Helsingin alueella kokenut roskakuski tienaa vuorolisien kanssa 2500€/kk. Kuka tahansa aikuinen ymmärtää omalla elämänkokemuksellaan, että tuo on varsin vaatimaton palkka. Samaten aikuiset tietävät mitä asuminen ja ruoka maksaa ja miten verotuksen proggressio puree jo varsin alhaisella tulotasolla. Tähän päälle sitten vielä, jos haluaa lapsen, saati kaksi tai kolme. 

Nuorten kanssa pitäisi puhua rahasta enemmän. Nuorten mielissä tuollainen 2500€/kk palkka voi kuulostaa isolta. Eivät he ymmärrä, että noilla tuloilla ei ole asiaa omakotitaloon tai edes hienoon autoon. Pahimmillaan eivät tajua, että vuokra-asujaksi jääminen tarkoittaa ikuista köyhyyttä. Fyysistä työtä ei välttämättä pysty kremppojen takia tekemään eläkeikään asti jne. Mielessä on vain hieno auto ja jättikokoinen taulu-tv. Kyllä vanhemmilla on paljon annettavaa näihin ammatinvalintapohdintoihin ihan oman elämänkokemuksen perusteella, vaikkei olisi niin kovasti koulujakaan käyty.