Onko vanhemmilla mielestänne oikeus päättää, minne lapsensa hakee peruskoulun jälkeen?

Itse olen halunnut pienestä pitäen päiväkotiin töihin. (Olen ainoa lapsi, tiedä vaikuttaako se)

Vierailija kirjoitti:

Vastuulliset vanhemmat kyllä vähintäänkin vaikuttavat päätökseen. Missään tapauksessa ei voi olla 15-16 -vuotiaan lapsen vastuulla päättää loppuelämänsä tulevaisuudesta.

Toedän useamman tapauksen jossa vanhemmat pakottivat lapsensa lukioon. Onnettomat nuoret kituuttivat lukiossa siihen asti kunnes täyttivät 18 ja hakivat sille alalle ammattikouluun jonne oikeasti halusivat. Ovat myöhemmin menestyneet hyvin näillä kyseisillä aloilla vaikka vanhempien mielestä onkin noloa etteivät ole käyneet lukiota. Välit vanhempiin huonot ja lähes olemattomat. Tämän olisivat vanhemmat voineet välttää sillä että olisivat antaneet nuoren itse valita heti eikä nuorilla olisi mennyt n. kahta vuotta hukkaan lähes masentuneina lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vanhemmilla päätösvalta, nuorta kuunnellen ja yhdessä pohtien. 15-vuotias ei ole kypsä tuollaista päättämään, eikä koulu tarjoa kunnollista tietoa. Meillä nuoren keskiarvo 9,8 ja opon tunneilla on jauhettu oppimusopimuskoulutusta, amista ja jarttu Solin ja Lidlin esitteitä.

Ei ole vanhemmilla mitään päätösvaltaa. Nuori päättää ihan itse. Voi tulla tyhmä päätös mutta ei voi mitåän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuulliset vanhemmat kyllä vähintäänkin vaikuttavat päätökseen. Missään tapauksessa ei voi olla 15-16 -vuotiaan lapsen vastuulla päättää loppuelämänsä tulevaisuudesta.

Kovin on pielessä asenne, jos ajattelee, että kyse on 15-16 vuotiaalla kyse siitä, että peruskoulun jälkeen hakupaikkaa päätettäessä tekee tai tehtäisiin päätös nuoren tulevaisuudesta. Toki päätöksellä on vaikutusta nuoren lähitulevaisuuteen ja saattaa olla kauas kantoisia vaikutuksia tulevaisuuden suhteen, mutta tuon ikäiselllä nuorella on tai pitäisi olla oikeus myös erehtyä ja halutessaan muuttaa mieltään. Hieman kyllä huolettaa se, että mm. korkeakoulujen ja yliopistojen valinnat tehtäisiin tulevaisuudessa nykyistä enemmän ylioppilaskirjoitusten perusteella. - Tämä kehitys kun suosii niitä varhaiskypsiä, jotka jo varsin varhain uskovat tietävänsä, mitä haluavat tulevaisuudessa tehdä, koska voivat jo lukion alusta asti alkaa valmistautumisen valintaan. Ongelma tai haaste on myös se, että me kaikki emme mitenkään voi tai pysty asumaan kaikkien erikoislukioiden saati ammattikoulujen vierellä. Tämä taas luo eriarvoisuutta entisestään nuorten välille. Toki jo vuosia on moni 15-16 vuotias muuttanut koulun ja opisekelupaikan perässä, mutta ovat he silloinkin eriasemassa kuin nuoret, jotka voivat elää verraten huolettomasti vanhempien valvovan silmien alla ja vastatessa talouden ylläpidosta ja monin tavoin, niin uoren kuin yhteisen arjen sujumisesta.   

Olisi hyvä kun nuorella olisi oikeus erehtyä ja muuttaa mieltään. Olisi hyvä kun maailmasssa olisi rauha ja syöpä voitaisiin parantaa ja se perhonen, jonka siipienräpyttly aiheuttaa hirmumyrskyjå voitaisiin jotenkin saada lopettamaan.

Käytännössä oikeassa elämässä asiat ovat paljon julmemmin. Epäonnistunut ja kesken jäänyt toisen asteen koulutus kaventaa jatkomahdollisuuksia huomattavasti. Myös sellainen koulutus, jonka jälkeen ei työllisty edes joksikin aikaa, kaventaa madhollisuuksia jatkossa huomatttavasti (koska monet aikuiskoulutukset ovat käytännössä riippuvaisia siitä, oletko ollut työssä vai et)

Idealismi on hyvä asia ja taistelen paremman maailman puolesta väsymättä ja toivorikkaana joka päivä. Omaa lastani en kuitenkaan käytä tämän taistelun välineenä, enkä jätä kärsimään siitä, että taistelu on kovin hidasta. Hänestä pidän huolta ihan realismin vaatimusten mukaan.

Opiskelukaverini oli vanhempiensa pakottamana amiksessa kaksi vuotta ja lopetti sen kesken heti kun täytti 18. Turhaan vanhemmat pakottivat kun tutkintoa ei kuitenkaan suorittanut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä saavat hakea ihan mihin itse haluavat. Olen myös korostanut sitä, että aina voi vaihtaa alaa tai käydä toisen koulun myöhemmin, mikäli mieli muuttuu tai huomaa tehneensä väärän valinnan. Alaikäisenä tehty valinta ei siis sulje mitään pois tulevaisuudessa.

Kyllä se vaan sulkee, vaikka amis reittiä pitkin periaatteessa pääsee etenemään kuten lukion käyneetkin. Lopulta ongelman ydin on se, että sulla on se tietämyspohja paljon huonompi jatkossa. Mun mielestä on järkevämpää keskittyä lukio-opintoihin siinä vaiheessa kun se oma tuleva ala on hakusessa. Myöhemmässä vaiheessa aukkojen paikkaaminen on vaikeampaa kun voi olla lapsia ja perhettäkin.

Nuori päättää, mutta hienoa jos hän voi keskustella asiasta vanhempiensa kanssa rakentavasti. Pieni sivupolku tai välivuosi ei estä ketään löytämästä myöhemmin just sitä omaa alaansa - minusta tärkeintä on varmistaa, ettei valinnoillaan sulje kokonaan pois tulevia mahdollisuuksiaan.

Mun vanhemmillani oli mun varalleni lahjoihini ja taipimuksiini nähden aivan epärealistisia suunnitelmia. Tein sen virheen, että yritin noudattaa niitä. Pääsin kyllä opiskelemaan, mutta en koskaan valmistunut ja podin monta vuotta huonoa omaatuntoa epäonnistumisestani, vaikka samaan aikaan tein aivan ongelmitta töitä toisella alalla, sillä oikeasti omallani. Siihen hankin jälkijättöisesti sitten koulutuksenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saavat hakea ihan mihin itse haluavat. Olen myös korostanut sitä, että aina voi vaihtaa alaa tai käydä toisen koulun myöhemmin, mikäli mieli muuttuu tai huomaa tehneensä väärän valinnan. Alaikäisenä tehty valinta ei siis sulje mitään pois tulevaisuudessa.

Kyllä se vaan sulkee, vaikka amis reittiä pitkin periaatteessa pääsee etenemään kuten lukion käyneetkin. Lopulta ongelman ydin on se, että sulla on se tietämyspohja paljon huonompi jatkossa. Mun mielestä on järkevämpää keskittyä lukio-opintoihin siinä vaiheessa kun se oma tuleva ala on hakusessa. Myöhemmässä vaiheessa aukkojen paikkaaminen on vaikeampaa kun voi olla lapsia ja perhettäkin.

Lukionkin voi suorittaa myöhemmin, mikäli se alkaa kiinnostamaan tai tuntumaan hyödylliseltä. Oletko kuullut ilta-/aikuislukioista?

Lapsen tehtävä on saavuttaa se mitä vanhemmat olisivat itse halunneet saavuttaa. Lapsi voi sitten oman lapsensa pistää kouluun johon itse olisi halunnut, näin se on aina mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi on kasvatettu oikein ja häntä on tuettu ja kannustettu oppimiseen, hän ymmärtää ihan itse hakeutua lukioon. Ylioppilastutkinnon jälkeen on sitten ikääkin tarpeeksi tehdä ammatinvalinta itse omien vahvuuksien ja kiinnostuksen mukaan.

Itse en yleensä näistä alapeukuista vingu, mutta nyt kyllä kiinnostaisi kuulla mikä amislinja olisi minunkin lapsille ollut lukiota parempi? Kaikilla kolmella on peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo ollut välillä 9,3-9,8 ja kiinnostuksen kohteena matematiikka, fysiikka ja kielet.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmilla ei ole mitään päätösvaltaa niin onko sekin ok, että nuori ei tee mitään peruskoulun jälkeen? Kyllä mun mielestä vanhemmillakin on jotain sananvaltaa ja vastuuta nuoresta niin kauan kuin nuori on alaikäinen.

Ok,oletetaan että vanhemmat saavat päättää. He päättävät että Pirjo menee poliisikouluun. Pirjo on ujo ja sosiaalisesti arka tyttö, mutta taiteellinen, Pirjo haluaisi olla vaikka maalari, siitä Pirjo nauttii. Miksi IHMEESSÄ Pirjon pitäisi mennä sinne poliisikouluun kun se ei ole ammatti mitä hän haluaa tehdä, hän ei pärjää eikä halua pärjätä siinä?! Kuka tuosta hyötyy?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saavat hakea ihan mihin itse haluavat. Olen myös korostanut sitä, että aina voi vaihtaa alaa tai käydä toisen koulun myöhemmin, mikäli mieli muuttuu tai huomaa tehneensä väärän valinnan. Alaikäisenä tehty valinta ei siis sulje mitään pois tulevaisuudessa.

Kyllä se vaan sulkee, vaikka amis reittiä pitkin periaatteessa pääsee etenemään kuten lukion käyneetkin. Lopulta ongelman ydin on se, että sulla on se tietämyspohja paljon huonompi jatkossa. Mun mielestä on järkevämpää keskittyä lukio-opintoihin siinä vaiheessa kun se oma tuleva ala on hakusessa. Myöhemmässä vaiheessa aukkojen paikkaaminen on vaikeampaa kun voi olla lapsia ja perhettäkin.

Lukionkin voi suorittaa myöhemmin, mikäli se alkaa kiinnostamaan tai tuntumaan hyödylliseltä. Oletko kuullut ilta-/aikuislukioista?

Olen jopa seurannut erään läheisen ponnistelua iltalukion läpi. Ei ollut helppoa yhdistää se, töihin ja perheen vaatimuksiin. Itse hän on avoimesti kertonut katuvansa typerää helppoa ratkaisua. Nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saavat hakea ihan mihin itse haluavat. Olen myös korostanut sitä, että aina voi vaihtaa alaa tai käydä toisen koulun myöhemmin, mikäli mieli muuttuu tai huomaa tehneensä väärän valinnan. Alaikäisenä tehty valinta ei siis sulje mitään pois tulevaisuudessa.

Kyllä se vaan sulkee, vaikka amis reittiä pitkin periaatteessa pääsee etenemään kuten lukion käyneetkin. Lopulta ongelman ydin on se, että sulla on se tietämyspohja paljon huonompi jatkossa. Mun mielestä on järkevämpää keskittyä lukio-opintoihin siinä vaiheessa kun se oma tuleva ala on hakusessa. Myöhemmässä vaiheessa aukkojen paikkaaminen on vaikeampaa kun voi olla lapsia ja perhettäkin.

Lukionkin voi suorittaa myöhemmin, mikäli se alkaa kiinnostamaan tai tuntumaan hyödylliseltä. Oletko kuullut ilta-/aikuislukioista?

Aikuis/iltalukion köyminen ei ole ihan helppoa perheelliselle ihmiselle, jonka pitäisi sekä käydä töissä elättääkseen lapsensa että olla joskus niden lasten kanssa kasvattaakseen hedät. Käytännössä aikuislukion käyminen vaatii huomattavaa taloudellista ja emotionaalista vapautta, Tai suuria uhrauksia perheeltä.

Teini saa päättää itse mihin hakee, jos pysyy kotipaikkakunnalla. Jos hakee paikkaan, johon pääseminen edellyttää omilleen muuttoa, vanhemmat päättävät käykö se.

Mrillä raja on vedetty tähän. Mielestämme 15-vuotias ei ole riittävän kypsä asumaan yksin vieraalla paikkakunnalla. Meillä ei ole myöskään varaa maksaa ylimääräistä asuntoa.

Asumme suuressa kaupungissa, jossa on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja.

Minut pakotettiin lukioon, jotta saatiin sukuun ensimmäinen ylioppilas ja äidille lyyra rintaan. Omat ammattikoulusuunnitelmat lytättiin täysin. Lopputuloksena oli paperit, joista voisi tehdä vaikka lennokin. Menin myöhemmin suorittamaan iltalukioon muutamia lisäkursseja, kun motivaatio oli kohdillaan ja menestyin aivan toisella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saavat hakea ihan mihin itse haluavat. Olen myös korostanut sitä, että aina voi vaihtaa alaa tai käydä toisen koulun myöhemmin, mikäli mieli muuttuu tai huomaa tehneensä väärän valinnan. Alaikäisenä tehty valinta ei siis sulje mitään pois tulevaisuudessa.

Kyllä se vaan sulkee, vaikka amis reittiä pitkin periaatteessa pääsee etenemään kuten lukion käyneetkin. Lopulta ongelman ydin on se, että sulla on se tietämyspohja paljon huonompi jatkossa. Mun mielestä on järkevämpää keskittyä lukio-opintoihin siinä vaiheessa kun se oma tuleva ala on hakusessa. Myöhemmässä vaiheessa aukkojen paikkaaminen on vaikeampaa kun voi olla lapsia ja perhettäkin.

Lukionkin voi suorittaa myöhemmin, mikäli se alkaa kiinnostamaan tai tuntumaan hyödylliseltä. Oletko kuullut ilta-/aikuislukioista?

Aikuis/iltalukion köyminen ei ole ihan helppoa perheelliselle ihmiselle, jonka pitäisi sekä käydä töissä elättääkseen lapsensa että olla joskus niden lasten kanssa kasvattaakseen hedät. Käytännössä aikuislukion käyminen vaatii huomattavaa taloudellista ja emotionaalista vapautta, Tai suuria uhrauksia perheeltä.

Miksi monet pitävät itsestäänselvyytenä, että kaikki edes haluavat perheen/lapsia? Kannattaa ottaa myös huomioon, että iltalukioon voi mennä heti parikymppisenä, jolloin melko harvalla on vielä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmilla ei ole mitään päätösvaltaa niin onko sekin ok, että nuori ei tee mitään peruskoulun jälkeen? Kyllä mun mielestä vanhemmillakin on jotain sananvaltaa ja vastuuta nuoresta niin kauan kuin nuori on alaikäinen.

Ok,oletetaan että vanhemmat saavat päättää. He päättävät että Pirjo menee poliisikouluun. Pirjo on ujo ja sosiaalisesti arka tyttö, mutta taiteellinen, Pirjo haluaisi olla vaikka maalari, siitä Pirjo nauttii. Miksi IHMEESSÄ Pirjon pitäisi mennä sinne poliisikouluun kun se ei ole ammatti mitä hän haluaa tehdä, hän ei pärjää eikä halua pärjätä siinä?! Kuka tuosta hyötyy?!

Poliisikoulu on ehkä huono tässä esimerkissä. Sinne kun ei noin vaan todistuksella pääse joten Pirjo tuskin tulisi sinne edes valituksi.

Kyllä mä lähtisin siitä, että vanhemmat tuntee lapsensa vahvuudet ja heikkoudet ja ymmärtävät olla tyrkyttämättä omaa alaansa tai muutakaan mihin lapsi ei omana itsenään sovi.

Minä en ymmärtänyt tätä 16-vuotiaana. Vuotta aikaisemmin menin rippikouluun vasten tahtoani, koska vanhemmat käskivät. Olen ollut ilmeisen kiltti ja näennäisestä älykkyydestä huolimatta joissain asioissa tyhmä.

Ehkä kyse oli mukavuudenhalusta. Muistan joskus ajatelleeni, että häippäsen karkuun kesken jonkun perheen yhteisen lomamatkan (kotimaassa kuitenkin), mutta arvelin että tulisi heti nälkä ja vilu, joten tyydyin vain ajattelemaan että sitten kun olen aikuinen teen mitä haluan.

Uskokaa kun sanon, että näin keski-ikäisenä toisinaan nautin ihan hirveästi esim. siitä, että voin syödä sängyssä, olla kampaamatta tukkaa, jättää sänkyn petaamatta ja katsoa telkkarista IHAN MITÄ ITSE HALUAN. Ai että.

kyllä mä lähtökohtaisesti haluan, että lapseni käyvät lukion. Se pidentää miettimisaikaa ja lapsuutta 3 vuotta, jonka jälkeen on ihan eri edellytykset tehdä omia ratkaisuja. Vaikka menisi lukion jälkeen amikseen, on mulle täysin ok, mutta haluan että 15-16-vuotias saa vielä olla teini ja elää teinin elämää. Vrt. menet lähihoitajakouluun ja joudut 16-vuotiaana työharjoitteluun jonnekin vanhainkodin "saatto-osastolle"... 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vanhemmilla päätösvalta, nuorta kuunnellen ja yhdessä pohtien. 15-vuotias ei ole kypsä tuollaista päättämään, eikä koulu tarjoa kunnollista tietoa. Meillä nuoren keskiarvo 9,8 ja opon tunneilla on jauhettu oppimusopimuskoulutusta, amista ja jarttu Solin ja Lidlin esitteitä.

Jos totta on, mitä sanot niin itse olisin ihmeissäni koulun opinto-ohjauksen tasosta, korjaan tasottomuudesta kuin nuoren pärjäämisestä. - Ja toisekseen, mistä vanhemmilla itsellään olisi se paras tieto, mihin nuoren pitää tai pitäisi mennä jatkamaan opintojaan?  On toki helppoa sanoa, että 9,8 keskiarvoon yltänyt nuori varmasti pärjää lukiossa, mutta onko täysin mahdoton ajatus,että hän jatkaisi opintojaan ammattikoulussa, linjalla jonka kokee omaksi kutsumuksekseen ja eniten kiinnostavimmaksi. Vai syntyykö poru, että kuinka kyllä yleensä tuollainen nuori sitä ja tätä. Tai onko edelleen niin, että ammattikoulu on paikka missä opiskelevien nuorten mielletäään jooutuneen tai päätyneen ja ajautuneen sinne, kun taas lukio kuin lukio halutaan mieltää paikaksi jonne tulee nimenomaisesti hakea ja pyrkiä.