Onko vanhemmilla mielestänne oikeus päättää, minne lapsensa hakee peruskoulun jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saavat hakea ihan mihin itse haluavat. Olen myös korostanut sitä, että aina voi vaihtaa alaa tai käydä toisen koulun myöhemmin, mikäli mieli muuttuu tai huomaa tehneensä väärän valinnan. Alaikäisenä tehty valinta ei siis sulje mitään pois tulevaisuudessa.

Kyllä se vaan sulkee, vaikka amis reittiä pitkin periaatteessa pääsee etenemään kuten lukion käyneetkin. Lopulta ongelman ydin on se, että sulla on se tietämyspohja paljon huonompi jatkossa. Mun mielestä on järkevämpää keskittyä lukio-opintoihin siinä vaiheessa kun se oma tuleva ala on hakusessa. Myöhemmässä vaiheessa aukkojen paikkaaminen on vaikeampaa kun voi olla lapsia ja perhettäkin.

Lukionkin voi suorittaa myöhemmin, mikäli se alkaa kiinnostamaan tai tuntumaan hyödylliseltä. Oletko kuullut ilta-/aikuislukioista?

Aikuis/iltalukion köyminen ei ole ihan helppoa perheelliselle ihmiselle, jonka pitäisi sekä käydä töissä elättääkseen lapsensa että olla joskus niden lasten kanssa kasvattaakseen hedät. Käytännössä aikuislukion käyminen vaatii huomattavaa taloudellista ja emotionaalista vapautta, Tai suuria uhrauksia perheeltä.

Miksi monet pitävät itsestäänselvyytenä, että kaikki edes haluavat perheen/lapsia? Kannattaa ottaa myös huomioon, että iltalukioon voi mennä heti parikymppisenä, jolloin melko harvalla on vielä lapsia.

Miksei sitten olisi voinut mennä ihan tavalliseen lukioon muutama vuosi aiemmin, jos kerran haaveilee niistä lukiopinnoista? Voihan niihin amisopintoihinkin mennä parikymppisenä. Mielestäni ensin tulevat sivistävät opinnot ja sitten ammattiopinnot. Loogisempi järjestys.

Paras mahdollinen on hankkia sellainen pohja, josta sitä ammattia on helppo vaihtaa.

Eikös tässä ollut kyse nimenomaan esimerkistä, jonka mieli on muuttunut myöhemmin tai valittu ala ei enää työllistäkään ja että nuorilla tulisi olla myös oikeus erehtyä ja tehdä vääriä valintoja?

Vierailija kirjoitti:

Vai onko se ihan kokonaan nuoren oma päätös?

Sitten kun on täysi-ikäinen ja asuu omillaan, voi hakea tai olla hakematta mitä haluaa. Siihen saakka sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Nuoren oma päätös. Tietenkin vanhempien velvollisuus on puhua nuorelle järkeä, jos tämä on valitsemassa ammattia, jota ei terveydentilansa vuoksi pystyisi kuitenkaan tekemään (esim vaikeasti eläimille allerginen haaveilee eläintenhoitajan ammatista). Vanhempien tehtävä on myös kertoa, mitä vaihtoehtoja on olemassa ja mitä nuori voi tehdä, jos huomaakin valinneensa väärin. Ei peruskoulun päättäneen tarvitse vielä valita loppuelämänsä ammattia vaan alaa voi vaihtaa myöhemminkin, lukion voi suorittaa nykyisin vaikka monimuoto-opiskeluna (jos myöhemmin toteaa, että haluaakin alalle, johon pitäisi olla lukio suoritettuna) jne. Ja voihan olla, että jossain vaiheessa työuraa valitun ammatin työt yksinkertaisesti loppuvat tai tulee jokin terveydellinen syy, miksi on pakkokin vaihtaa alaa. 

Antakaa nuoren valita tiensä, vaikka se olisi erilainen kuin omanne.

Omat vanhempani ovat käyneet ainoastaan ammattikoulun. Lukiota eivät ole arvostaneet. Tämä arvomaailma ohjasi minua myös valitsemaan ammattikoulun. Jatkoin kuitenkin heti valmistuttuani amk:n toisella alalla. Ensimmäisellä ammatilla elätin itseni opiskeluajan. Valmistuttuani ehdin elää keskiluokkaista elämää ruuhkavuosissa, kunnes jatkoin opintoja yamk:ssa. Valmistuttuani opettaja suositteli vielä jatkamaan, lahjakkuuttakun on. Koskaan en sano ei koskaan väitöskirjalle. Paljon on opinnot kuitenkin ammattikoulupohjalta vaatineet itsenäistä opiskelua. Olisiko tieni ollut lukion tuoman matematiikan ja kielten vahvemman perustan pohjalta helpompi? Kenties. Mutta kiitollinen olen, että olen tavallani saanut tehdä ja elämässä menestynyt. Nyt on ylempi korkeakoulututkinto, paljon erilaista työkokemusta, eikä lainkaan opintolainaa.

Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki työ arvokasta. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea sitä elääkseen joutuukaan tekemään.

Toivon että onnistumme lastemme kasvatuksessa sen verran että haluavat lukioon. Sen jälkeen on hyvä mennä amikseen jos haluaa.

Ja miksi ajattelen näin?

Koska lukio on yleissivistävää. Siskoni on lähihoitaja, ei osaa englantia, ei edes yksinkertaista matematiikkaa. Ei tiedä mitä tarkoittaa sana inflaatio. Sama ongelma muillakin amiksen käynneillä.

Yksi taas meni lukiosta amikseen, hyvin pyyhkii hänellä.

Entisenä opona sanoisin, että vanhemmat tekevät lapselleen karhunpalveluksen, jos antavat hänen yksin päättää, mitä aikoo tehdä peruskoulun jälkeen. Nuorella on tietenkin kiinnostuksenkohteita, mutta ovatko ne tulevaisuutta ajatellen realistisia, siitä kannattaa käydä monia keskusteluja varsinkin viimeisen peruskouluvuoden aikana. Nuori voi hakea moneen kohteeseen ja sitäkin kannattaa yhdessä miettiä, mihin järjestykseen kohteet laittaa. Kahdeksannen kevättodistusta ja yhdeksännen joulutodistusta kannattaa tarkastella huolella samoin kuin hakuoppaita, ja miettiä, onko vielä jotain tehtävissä, jotta saisi korkeammat lähtöpisteet. Vanhempainilloissa kannattaa käydä kuuntelemassa jatkokoulutusmahdollisuuksien esittelyjä. Halutessaan voi opolta varata keskusteluajan nuori ja vanhemmat yhdessä. Tai jos on oikein hankala tilanne, koska on erilaisia rajoitteita jatko-opintojen suhteen, kannattaa mennä keskustelemaan ammatinvalintapsykologin kanssa. Pahinta on, jos vanhemmat sanovat, että saat valita ihan itse, minne menet. Sehän on kuin heitteillejättö. Vanhemmilla nyt kuitenkin on jo sitä elämänkokemusta ja laajempaa näkemystä asioihin kuin nuorella.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nuoren valita tiensä, vaikka se olisi erilainen kuin omanne.

Omat vanhempani ovat käyneet ainoastaan ammattikoulun. Lukiota eivät ole arvostaneet. Tämä arvomaailma ohjasi minua myös valitsemaan ammattikoulun. Jatkoin kuitenkin heti valmistuttuani amk:n toisella alalla. Ensimmäisellä ammatilla elätin itseni opiskeluajan. Valmistuttuani ehdin elää keskiluokkaista elämää ruuhkavuosissa, kunnes jatkoin opintoja yamk:ssa. Valmistuttuani opettaja suositteli vielä jatkamaan, lahjakkuuttakun on. Koskaan en sano ei koskaan väitöskirjalle. Paljon on opinnot kuitenkin ammattikoulupohjalta vaatineet itsenäistä opiskelua. Olisiko tieni ollut lukion tuoman matematiikan ja kielten vahvemman perustan pohjalta helpompi? Kenties. Mutta kiitollinen olen, että olen tavallani saanut tehdä ja elämässä menestynyt. Nyt on ylempi korkeakoulututkinto, paljon erilaista työkokemusta, eikä lainkaan opintolainaa.

Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki työ arvokasta. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea sitä elääkseen joutuukaan tekemään.

Kaikki työ on periaate tasolla arvokasta. Ikävä kyllä nyky-yhteiskunnassa eri ammatteja vaan arvostetaan eri tavalla ja tämä näkyy sitten viimekädessä siellä omassa palkkapussissakin. Tämä palkkausasiakin on yksi aspekti tässä valinnan teossa oman kiinnostuksen, taipumusten ja alan tulevaisuuden näkymien lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vanhemmilla päätösvalta, nuorta kuunnellen ja yhdessä pohtien. 15-vuotias ei ole kypsä tuollaista päättämään, eikä koulu tarjoa kunnollista tietoa. Meillä nuoren keskiarvo 9,8 ja opon tunneilla on jauhettu oppimusopimuskoulutusta, amista ja jarttu Solin ja Lidlin esitteitä.

Jos totta on, mitä sanot niin itse olisin ihmeissäni koulun opinto-ohjauksen tasosta, korjaan tasottomuudesta kuin nuoren pärjäämisestä. - Ja toisekseen, mistä vanhemmilla itsellään olisi se paras tieto, mihin nuoren pitää tai pitäisi mennä jatkamaan opintojaan?  On toki helppoa sanoa, että 9,8 keskiarvoon yltänyt nuori varmasti pärjää lukiossa, mutta onko täysin mahdoton ajatus,että hän jatkaisi opintojaan ammattikoulussa, linjalla jonka kokee omaksi kutsumuksekseen ja eniten kiinnostavimmaksi. Vai syntyykö poru, että kuinka kyllä yleensä tuollainen nuori sitä ja tätä. Tai onko edelleen niin, että ammattikoulu on paikka missä opiskelevien nuorten mielletäään jooutuneen tai päätyneen ja ajautuneen sinne, kun taas lukio kuin lukio halutaan mieltää paikaksi jonne tulee nimenomaisesti hakea ja pyrkiä.  

Mun mielestä amis nyt ei vaan sovi kaikille. Meilläkin ne opon tunnit keskittyy markkinoimaan paikallista amista. Lukioon ja korkeammalle tähtäävät joutuvat ihan itse tietonsa hakemaan. Yhtään opintopolkua yliopistoon tai edes amkhon ei ole esitelty. Tyttärenkin luokasta vain kuusi 22sta jatkoi lukioon ja viimeisenä vuonna saivat kärsiä näiden amismatskun jatkuvaa ivaa ja pilkkaa. Tukea lukion valitsemiseen ei muualta kuin kotoa heru. Tällälailla sitä opiskelua ja koulutusta arvostetaan.

Huomaan, että tässä kohtaa on tilanne ollut omana aikanani aivan päinvastoin, jolloin kaikkien fiksuimpien odotettiin hakeutuvan lukioon jatkamaan opintojaan. Ja myöhemmin sitten valitsemaan ammattikorkeakoulun, jos lukiossa ymmärsi, että on "käytännöllisesti ja ammatillisemmin" suuntautunut, jos yliopisto alkoi näyttää "liian" teoreettiselta; ja kaikkien, jotka pärjäsivät paremmin odotettiin jatkavan lukion jälkeen yliopistossa.

Ammattikoulu taas miellettiin lähinnä "häiriköiden sijoituspaikkana." - Sinänsä sääli, sillä moni rimpuili, joku keskeyttääkin lukion,tai vaihtaa ja palata lähilukioon kuvitellen sen olevan helpompi. Luullakseni moni olisi päässyt vähemmällä hammastenkiristelyllä, jos olisi saanut vapaasti valita ammattikoulun, mutta jonne ei sen maineen tai vanhempien painostuksen vuoksi uskaltautunut hakeutua.

Lisäksi vallalla oli virheellinen käsitys, että ammattikoulun jälkeen joutuisi käymään lukion jos halusi jatkaa opintojaan. - Toki se on tai on ollut ammattikoulun jälkeen lukioon verrattuna monesti vaikeampaa, koska lähes kaikkiin jatko-opiskelupaikkoihin on opiskelijat valittu ns. ylioppilaskiintiön ja avoimen (ylesien korkeakoulukelpoisuuden)/ pääsykoekiintiön perusteella. - Huonostikin ylioppilaaksi kirjoittaneella on ainakin teoriassa mahd. tulla valituksi kummassa vain kiintiössä, kun taas ammattikoulussa valmistunut voi tulla valituksi "vain" toisessa. - kuitenkaan sillä kummassa kiintiössä on tullut valituksi ei ole myöhemmn mitään merkitystä.

Mutta kärjsitäen on tämän johdosta on täysin mahdollista, että se aikanaan ammattikoulun valinnut nappaa ja saa sen jatko-opiskelupaikan. Kun taas "se" nuori, joka on aikanaan valinnut lukion joutuu hakemaan kenties useammankin kerran, ennenkuin pääsee vasta opiskelemaan sitä "omaa alaansa."

Onkin huomattavaa, miten eritilanteissa noin parikymppiset nuoret ovat. Osan odotetaan pikkuhiljaa alkaa elättämään, ainakin itsensä ja hieman myöhemmin myös mahd. perheensä kaikkine menoineen ja kuluineen kun taas osa vasta hakee ja hakee ties kuinka monetta kertaa sitä omaa paikkaansa ja jonka saavuettuaan menee useimmilla useampi vuosi ennenkuin ns. valmistuu.  Ja kenties vielä joskus saa ns. omanalansa töitä, joka taas on jo vaikemapaa hahmottaa, että mihin kun ei ainakaan yliopistosta varsinaisesti valmistu "suoraan ammattiin" kuin hyvin pienestä osasta opinpolkuja.       

Vierailija kirjoitti:

Vastuulliset vanhemmat kyllä vähintäänkin vaikuttavat päätökseen. Missään tapauksessa ei voi olla 15-16 -vuotiaan lapsen vastuulla päättää loppuelämänsä tulevaisuudesta.

Kuka sanoo että kyse vielä tuossa vaiheessa olisi koko loppuelämään vaikuttavasta päätöksestä? Koulutusta voi aina vaihtaa ja valmistumisenkin jälkeen voi kouluttautua uudelleen eli ei ensimmäinen valinta todellakaan välttämättä ratkaise kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nuoren valita tiensä, vaikka se olisi erilainen kuin omanne.

Omat vanhempani ovat käyneet ainoastaan ammattikoulun. Lukiota eivät ole arvostaneet. Tämä arvomaailma ohjasi minua myös valitsemaan ammattikoulun. Jatkoin kuitenkin heti valmistuttuani amk:n toisella alalla. Ensimmäisellä ammatilla elätin itseni opiskeluajan. Valmistuttuani ehdin elää keskiluokkaista elämää ruuhkavuosissa, kunnes jatkoin opintoja yamk:ssa. Valmistuttuani opettaja suositteli vielä jatkamaan, lahjakkuuttakun on. Koskaan en sano ei koskaan väitöskirjalle. Paljon on opinnot kuitenkin ammattikoulupohjalta vaatineet itsenäistä opiskelua. Olisiko tieni ollut lukion tuoman matematiikan ja kielten vahvemman perustan pohjalta helpompi? Kenties. Mutta kiitollinen olen, että olen tavallani saanut tehdä ja elämässä menestynyt. Nyt on ylempi korkeakoulututkinto, paljon erilaista työkokemusta, eikä lainkaan opintolainaa.

Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki työ arvokasta. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea sitä elääkseen joutuukaan tekemään.

Kaikki työ on periaate tasolla arvokasta. Ikävä kyllä nyky-yhteiskunnassa eri ammatteja vaan arvostetaan eri tavalla ja tämä näkyy sitten viimekädessä siellä omassa palkkapussissakin. Tämä palkkausasiakin on yksi aspekti tässä valinnan teossa oman kiinnostuksen, taipumusten ja alan tulevaisuuden näkymien lisäksi.

Ja riippuu paljon persoonasta mitä elämässään arvostaa. Toisille itsensä toteuttaminen on tärkeäpää kuin raha. Toiselle kulta ja kunnia tuovat arvostusta ja sisältöä elämään. Itselläni on ollut ohjeena elämässä: ole onnellinen -omilla rahoillasi. Tarkoittaa siis, että itse on itsensä elätettävä. Vapaasti saa haluamansa elintason määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä opona sanoisin, että vanhemmat tekevät lapselleen karhunpalveluksen, jos antavat hänen yksin päättää, mitä aikoo tehdä peruskoulun jälkeen. Nuorella on tietenkin kiinnostuksenkohteita, mutta ovatko ne tulevaisuutta ajatellen realistisia, siitä kannattaa käydä monia keskusteluja varsinkin viimeisen peruskouluvuoden aikana. Nuori voi hakea moneen kohteeseen ja sitäkin kannattaa yhdessä miettiä, mihin järjestykseen kohteet laittaa. Kahdeksannen kevättodistusta ja yhdeksännen joulutodistusta kannattaa tarkastella huolella samoin kuin hakuoppaita, ja miettiä, onko vielä jotain tehtävissä, jotta saisi korkeammat lähtöpisteet. Vanhempainilloissa kannattaa käydä kuuntelemassa jatkokoulutusmahdollisuuksien esittelyjä. Halutessaan voi opolta varata keskusteluajan nuori ja vanhemmat yhdessä. Tai jos on oikein hankala tilanne, koska on erilaisia rajoitteita jatko-opintojen suhteen, kannattaa mennä keskustelemaan ammatinvalintapsykologin kanssa. Pahinta on, jos vanhemmat sanovat, että saat valita ihan itse, minne menet. Sehän on kuin heitteillejättö. Vanhemmilla nyt kuitenkin on jo sitä elämänkokemusta ja laajempaa näkemystä asioihin kuin nuorella.

Juuri tuosta syystä annoin lasteni valita ihan itse. Kun itse on aikoinaan tehnyt nk järkevän valinnan ja vuodesta toiseen on joka helkutin aamu toivonut, että jospa edes kaatuisi ja katkaisisi jalkansa, ettei taas tarvitse mennä työpaikalle tekemään työtä, jota on vuosien varrella alkanut inhoamaan, niin on paljon parempi antaa nuoren edes yrittää toteuttaa omaa unelmaansa. En ikinä olisi suositellut esikoiselleni alaa, jonka hän valitsi. Vaikea päästä opiskelemaan ja vaikea työllistyä. Mutta hän suhtautuu työhönsä niin intohimoisesti, että on erittäin hyvä siinä ja sen vuoksi työtarjouksiakin on tullut enemmän kuin hän ehtii tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmilla ei ole mitään päätösvaltaa niin onko sekin ok, että nuori ei tee mitään peruskoulun jälkeen? Kyllä mun mielestä vanhemmillakin on jotain sananvaltaa ja vastuuta nuoresta niin kauan kuin nuori on alaikäinen.

Ok,oletetaan että vanhemmat saavat päättää. He päättävät että Pirjo menee poliisikouluun. Pirjo on ujo ja sosiaalisesti arka tyttö, mutta taiteellinen, Pirjo haluaisi olla vaikka maalari, siitä Pirjo nauttii. Miksi IHMEESSÄ Pirjon pitäisi mennä sinne poliisikouluun kun se ei ole ammatti mitä hän haluaa tehdä, hän ei pärjää eikä halua pärjätä siinä?! Kuka tuosta hyötyy?!

Poliisikoulu on ehkä huono tässä esimerkissä. Sinne kun ei noin vaan todistuksella pääse joten Pirjo tuskin tulisi sinne edes valituksi.

Kyllä mä lähtisin siitä, että vanhemmat tuntee lapsensa vahvuudet ja heikkoudet ja ymmärtävät olla tyrkyttämättä omaa alaansa tai muutakaan mihin lapsi ei omana itsenään sovi.

Ihan kamalaa että tälläisiä ihmisiä on jotka kuvittelevat että heillä on OIKEUS päättää toisen ihmisen puolesta mitä tämä tekee elämällään.

Missä kohtaa sanoin, että vanhemmilla on OIKEUS päättää. Juurihan siinä sanoin ettei saa tyrkyttää omaa alaansa tai semmoista mihin lapsi ei sovi. Mielestäni vanhemmilla on VELVOLLISUUS tukea ja auttaa lasta tässä valinnassa.

Niin eli Pirjo ilmoittaa haluavansa maalariksi, vanhemmista Pirjo ei sinne sovi ja muutenkin turha ammatti niin Pirjo ei saa maalariksi kouluttautua?

Kyllähän se maalarin ammatti on hanttihommia. Nykyisin rakennuksille tulee virosta ja puolasta ammattimiestä sen verran halvalla, ettei suomalaiset siinä hintakilpailussa pärjää. Joten kyllä suosittelisin Pirjolle jotain muuta alaa, mikäli hän nyt ei mikään typerys koulussa ollut.

Onkohan Pirjoa maalarin uralle ohjaava kirjoittaja ikinä ollut rakennuksilla töissä. Omat kaukaiset kokemukset raksalta kyllä tuovat mieleen, ettei se ujolle ja aralle nuorelle naiselle ole mikään kovin helppo ympäristö. Vai erikostuisiko Pirjo johonkin koriste tai entisöinti maalaus juttuihin?

Eiköhän se ole sen lapsen, yksilön, ja muutamassa vuodessa itsenäisen aikuisen päätös omasta elämästä, niinku, mitä haluaa tehdä. Kouluttautua voi uudestaankin, jos on tarvetta.

No sanotaan nyt näin, että kyllä meillä on ysiluokkalaista nuorta vahvasti ohjattu hakemaan vanhempien toiveiden mukaisesti. Se nyt vaan on kylmä fakta, että amis on kovin hankala tie esimerkiksi yliopistoon, lukio on paljon järkevämpi. Eikä siinä mitään, jos nuori todella osoittaisi kiinnostusta ja taipumuksia johonkin amisalaan, tottakai saisi sinne hakea, mutta hän kuitenkin haaveilee sen tason töistä, että amis olisi tässä kohtaa huono ratkaisu.

Joten kyllä toki nuori viime kädessä itse päättää, mutta nuoren luonteen ja tulevaisuuden haaveet tuntien olemme erittäin vahvasti kannustaneet lukioon ja sinne on nyt hakemassakin.

Minä olen 22 vuotias. Menin 16 vuotiaana amikseen ja hankin ammatin . Valmistuin 19 vuotiaana ja olen sen jälkee tehnyt töitä ja nyt aloitin iltalukion. Teen samalla osa-aika duunia. Koskaan ei ole myöhäistä opiskella. Aina pitää kuunnella sisintään ,ei sitä mitä ulkomaailma sanoo ja painostaa tekemään.

Vanhemmat päättivät mihin koulutukeen päästivät opiskelemaan. Luin heidän päättämän ammatin. Heti aikuiseksi tultua hain sitten siihen ammattiin opiskelemaan mihin alunperinkin halusin. Pääsin haluamalleni allalle, mutta mutkan kautta.

Ei ole.  Asiasta voi tietysti keskustella, ja kannustaa niihin hyviin vaihtoehtoihin. Mut kyseessä on nuoren elämä, eikä hänen tehtävänsä ole noudattaa vanhempiensa toiveita, vaan opetella löytämään omansa. Vaikka sitten yritysten ja erehdysten kautta. Niinkuin vanha sananlasku sanoo, ei se kannettu vesi kaivossa pysy. Itse on löydettävä oma tiensä. 

Minä sain päättää itse. Vanhempani (korkeasti koulutettuja molemmat) eivät edes keskustelleet kanssani, mikä voisi olla kannattava suunta. Todistukseni perusteella olisin päässyt lukioonkin. Mutta kun ei "huvittanut" niin päädyin oppisopimuksella matalapalkkaiselle alalle joka ei työllistänyt kuin pari vuotta.

Minun mielestäni on hyvä jos se 16 vuotias menee johonkin kouluun ja käy sen loppuun. Mikään ei ole kiveen kirjoitettua . Minusta oli fiksua käydä  ensin amis että saan ammatin ja töitä ja nyt vanhempana lukio . Pelkillä lukiopapereilla kun ei paljon töitä tuppaa saamaan. 

Koulujen opinto-ohjausta tutkittiin juuri ja todettiin, että nuoret saa tosi hataran pohjan päätöksensä tueksi. Tällöin kodin on pakko paikata.