Toiveena vauva (2018-2019)
Ajattelin perustaa ihan uuden ketjun meille jotka vielä vauvasta haaveilevat. Eli mukaan rohkeesti kaikki vauvaa yrittävät jotka kaipaavat vertaistukea/juttuseuraa! Ei väliä onko yritystä takana pidempään vaiko vasta aloitettu :)
Itse olen 24v (mies 28) ja meillä on yksi lapsi 02/16 ja nyt olisi toiveissa toinen pieni. Ehkäisy (hormonikierrukka) otettu pois 7.12 ja yhdet menkat olleet sen jälkeen. Nyt peukut pystyssä tämän kierron kanssa, tänään kp8.
Kommentit (1881)
Kiitos, helpottavaa kuulla. Katsotaan miten käy :)
Nyt varasin ittelleni ajan lääkärille! Puhelimessa hoitaja sanoi ohhoh, kun kerroin kierron pituudesta :D
Kiva, et asia etenee! :) Mieskin oli valmis menemään tutkimuksiin!
Täällä on viides "tulee jos on tullakseen" -kierto menossa. Vaan kierrot tuntuvat lyhenevän entisestää. Aiemmin tänä vuonna kiertojen pituus vaihteli välillä 25-30 vuorokautta, mutta nyt "tulee jos on tullakseen" -meiningin alkamisen jälkeen kierrot ovat olleet pituudeltaan 23, 25, 28 ja viimeisin vain 22 vuorokautta.
Kun tänne kirjoittelin pian "tulee jos on tullakseen" -hommelin aloittamisen jälkeen, niin mainitsin huimauksesta. Enää en ole huimausta huomannut, kun ostin marketista nestemäistä rautavalmistetta ja käytin sitä jonkin aikaa. Foolihaponkin ostin ensimmäisen pakkauksen ruokakaupasta, vaan sen loputtua hain uuden paketin apteekista. Kun tämän viestiketjun viestejä selailin, niin joku taisi epäillä foolihapon niukentaneen kuukautisia. Itsekin mietin samaa apteekin foolihappoon siirtymisen jälkeen. Aiemmin käyttämäni marketista haettu foolihappo ei ainakaan aiheuttanut menkkavuodon niukentumista.
Hei kaikki!
Varoituksen sanana, että tämä viesti sisältää katkeraa tilitystä, joten skippaa jos ei huvita lukea.
Kirjoitin tähän ketjuun jo kauan aikaa sitten, en edes muista milloin. Olen seurannut ketjua koko ajan, vaikka en ole kommentoinut mitään.
Olen ollut mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä ja lastenhankinta on ollut ajankohtainen aihe jo muutaman vuoden ajan. Nyt näyttää tilanteessa tulleen takapakkia. Olemme asuneet ulkomailla miehen töiden vuoksi nyt kolmen vuoden ajan ja koko tämän ajan projekti on ollut jäissä. Mies haluaa keskittyä työhönsä ja työ on niin stressaavaa, että hän ei halua mitään tehdä työpäivän jälkeen kuin vain olla.
Se, mitä murehdin, on että olemme kummatkin kolmekymppisiä ja nyt alkaa jo tuntua siltä, että koko hommasta ei tule mitään. Miehen työsuhteesta ei ole jatko vielä varmistunut, ja koko tulevaisuuden suunnittelu roikkuu sen varassa - että ärsyttää! Ehkäisynä käytän Nuvaringia, mutta olen päättänyt jättää sen pois, koska seksin harrastaminenkin on jäissä. No, eihän sitä raskaaksi tulisikaan näillä säälittävillä seksikerroilla.
Olen monesti yrittänyt keskustella miehen kanssa, että onko hän halukas hankkimaan lapsia kanssani ja jos on, niin missä vaiheessa. Hänellä on naurettavat kuvitelmat siitä, että kaikki pamahtavat raskaaksi heti ehkäisyn jättämisen jälkeen. Monta kertaa minun on tehnyt mieli näyttää tätä keskusteluketjua, että ei se lastenhankkiminen sormia napsauttamalla tapahdu. :/ Monet itkut olen itkenyt tämän takia ja välillä itse miettinyt jopa eroa.
Tiedän, että vuodatukseni ei sovi oikein tähän ketjuun, mutta pakko päästä purkaa jonnekin. Kavereille ei tee myöskään mieli ongelmista kertoa... :(
Hei, liityn mukaan yrittäjien joukkoon. Olen vähän alle kolmekymppinen ja mies taas vähän päälle, ja meillä on toiveissa ensimmäinen (ja todennäköisesti ainoa) lapsi. Olen lukenut keskustelua jo useampia kuukausia taustalla, mutta haluaisin itsekin osallistua nyt, kun yritys on todella käynnissä. Viime kierrossa jätimme ehkäisyn pois sen verran myöhään, että raskaus olisi ollut aika epätodennäköinen, joten nyt alkaa ensimmäinen kunnon yrityskierto, kp 2 parhaillaan menossa. Jännittää, kun ei yhtään tiedä, onko vauva sylissä ensi kesänä vai eikö ehkä koskaan, mutta ainakin katsomme, miten meidän tässä käy.
Snowbelle: Tosi kurjaa, että ette ole samalla viivalla lastenhankinnan kanssa. On varmasti raastavaa, jos tuntuu siltä, että lapsitoiveet ja oma pitkäaikainen suhde vetävät eri suuntiin. Monesti tuntuu, että miehet eivät hahmota, että lasta ei noin vain saa, ja että se prosessi voi olla aika pitkä ja monivaiheinen.
Snowbelle, vaikea tilanne ja harmi että olet siihen joutunut. Itse pyrkisin vakavasti keskustelemaam asiasta ja painottamaan asian tärkeyttä ja ajankohtaisuutta sinulle, ja varmaan tämän oletkin jo tehnyt. Kysy rauhallisella hetkellä ilman että olet juuri lapsista puhunut mieheltä missä hän näkee itsensä tai teidät 5 vuoden päästä. Ehkä voi antaa osviittaa hänen elämänarvoistaan ja -tavoitteistaan. Mutta jos kaikki keskustelukeinot on käytetty ja tiedät että lapset ehdottomasti kuuluvat elämänarvoihisi, niin itse varmaan tuossa tilanteessa asettaisin jonkin ehdon sille että jos ei aikaan x mennessä lapsia ruveta yrittämään niin sitten lähtisin suhteesta, sillä et voi tietää milloin biologia lapsensaamisessa tulee vastaan. Toki jos miehen mielipide on että ei halua tai ei ole varma haluaako lapsia niin silloin tulisi kunnioittaa sitä, sillä on myös tärkeää että molemmat lapsia oikeasti haluavat. Tietty silti voi itselleen asettaa jonkin rajan, minkä jälkeen ei enää suostu odottomaan että toinen päättää haluaako vai ei. Hyvin vaikeaahan se varmasti olisi. Joskus ehkä tälläinen voi myös avata toisen osapuolen silmiä siinä, että näkee miten tärkeä lapsiasia toiselle on ja ehkä alkaa itsekin miettimään asioita toisella tavalla. Mutta edelleen painotan että mielestäni on tärkeää, että molemmat ovat tietoisesti hyväksyneet asian että nyt voidaan yrittää.
Hipsutipsu: Kyllä, tämä on tosi ikävä ja hermoja raastava tilanne. Mies on viimeiset pari kuukautta hokenut, että vauvanhankinta on toooodella lähiajan tapahtuma. :( Viime vuonna oli puhetta, että meillä on kyllä vauva sylissä ennen kuin täytän 30, mutta sekin lupaus on mennyt ohi. Tämä kaikki on saanut minut katkeroitumaan - olen mm. tehnyt paljon kompromisseja sen suhteen, että mies pääsee luomaan uraa kun itse olen jättänyt työni, perheen ja ystävät Suomeen.
Kävin gynellä perustarkastuksessa kuukausi sitten ja kerroin perhehaaveista. Gyne ultrasi ja kaikki näytti olevan kunnossa, kuitenkin hän käski odottamaan yhdet luomumenkat ennen yrityksen aloittamista ja seurata tottakai kiertoja. Tuntui, että tuokin gynevisiitti meni hukkaan, koska mitään konkreettista yritystä ei tunnu tapahtuvan :(
Aina ei mene nallekarkit tasan.
Piparminttu- : Totta kai olemme keskustelleet asiasta (ja todella monta kertaa), ja mies haluaa ehdottomasti lapsia. Kaikki tuntuu menevän nyt hänen uransa eteen, mistä parisuhde kärsii jo hyvin paljon. Miehet eivät tunnu tajuavan sitä, että raskaaksi tuleminen voi olla aikaavievä prosessi ja kestäähän se raskaus, mikäli kaikki hyvin menee, 9 kk! Ei tunnu menevän jakeluun ei....
Hei taas!
Käyttäjä 16195: Kun aloin odottamaan esikoista, niin minulla oli ensimmäisten kuukautisten aikaan niukkaa vuotoa ja ihmettelin kun menkat ei ala kunnolla. Testi sitten paljasti asian todellisen laidan. Alkuraskauden vuotelut ovat todella tavallisia. Tietääkseni keskenmenovuoto on tavallisia kuukautisia runsaampaa jopa noilla viikoilla. Mutta jos haluat testata, niin erään terveydenhoitajan mukaan 2 viikon päästä pitäisi olla negatiivinen tulos, jos siis menee kesken.
Simpula91: Hyvä juttu! Ja mahtavaa kun mies on mukana juonessa.
Minullakin tämä kierto varmaankin venyy. KP 26 (joka on mun kierron pituus) ja vieläkin tuhruttaa keskenmenosta. Lämmöt eivät laske, vaan mennään koko ajan raja-arvon yläpuolella. Ovulaatiota ehkä turha odottaa tässä kierrossa.
Kävin jälleen tauon jälkeen akupunktiossa. Kun selitin kohtutulehduksesta niin hän kysyi heti, että syönkö kalaa tai inkivääriä. Syön molempia päivittäin. Hän arvasi. Ne kuulemma ylläpitävät tulehdusta. No, ne jäivät ruokavaliosta 3 kuukaudeksi. Hän oli myös sitä mieltä, että minun kannattaisi alkaa syödä kanaa. Mietin sitä, ainakin itsetehtynä kanaliemenä, mutta mies alkoi vastustaa moista ajatusta, kun olemme molemmat kasvissyöjiä. Hän kutsui minua takinkääntäjäksi :D. Lukemani ruokavalio-opukset ovat kyllä kääntäneet minua eläinproteiinin suuntaan, mutta vähän hankala tehdä lasta ilman miestä :D, joten mennään kananmunalinjalla (alkaa jo tökkimään). Toisaalta samojen opusten mukaan lihaa ei kannata syödä, ellei se ole luomua ja jos se on rehulla syötettyä. Varmaan joku poro tai hirvi olisi sitten paras vaihtoehto.
Oli kyllä murjottu olo hoidon jälkeen. Jalkoja särki kun neulat olivat ihossa ja oli vaikea rentoutua. Ehkä se sitten tarkoittaa, että se tehoaa. Lisäksi hän antoi jotain uutta pikaneulahoitoa, missä hän tökki neulalla useita kertoja alavatsaan ja selkään. Toivottavasti tepsii ja normaali kierto alkaa pian. Kuulemma ei tarvitse mennä enää jos kaikki sujuu hyvin.
Taas olisi "se aika kuukaudesta". Ei siis menkat, eikä ovulaatio, vaan se maaginen hetki ovulaation (ja touhuilun) jälkeen, hieman ennen teoreettisia menkkoja, kun mieli alkaa taas vaeltelemaan, toivomaan, antaa ehkä-jos -ajatusten taas nousta pintaan... Juuri sitä pahinta yltiö-optimistista kuukausikierron aikaa. Ja sehän vasta ärsyttääkin, kun itse tietää että taas toiveet nousee (turhaan?) sfääreihin, taas antaa itselleen vähän liikaa pelivaraa sille mitäjos-ajattelulle. Tässä vaiheessa kuukautta ei ole vielä mattoakaan vedetty pois jalkojen alta, joten teoreettisesti sitä voisikin olla raskaana - tai siis, kunnes toisin todistetaan....
On tämä kyllä oikeasti aika raskastakin, kun omien ajatustensa kanssa pitäisi vain yrittää pärjätä. On kalenterit johon on merkattu kaikki aiheeseen liittyvät tärkeät asiat, on laskureita jotka kertovat milloin pitäisi mitäkin tapahtua, on suunnitelmallisuutta ja asiaa avustavia päivittäisiä pillereitäkin... Mutta kun ei. Sitä yrittää elää niin ettei antaisi tilanteen tai toiveiden määrätä liikaa omaa elämää ja menoja, sitä haluaisi suunnitella hauskoja juttuja tulevaisuudellekin, mutta entäs sitten jos ei suunnittelisikaan? Entäs jos sitä onkin raskaana kun pitäisi mennä kavereiden alkoholipitoiselle mökkiviikonlopulle muutaman kuukauden päästä, mitäs sitten tehdään kun ei siinä vaiheessa vielä haluta kertoa kenellekään? Entäs jos ei ollakaan, saako silloin ottaa rennosti ja ... juoda? Entäpä sen keväällä suunnitellun loman kanssa, lähdetäänkö pitkälle matkalle vai kannattaisiko jäädä vain kotomaisemiin? Argh! Oma pää pistää jo ihan normaalielämänkin paussille, kun elämisen sijaan pitää vain jossitella! Kumauttakaa joku nyt sillä (mielellään pehmeällä :D ) lekalla, nämä viimeisten kuukausien omat ajatusmallit ovat aivan vinksinvonksin ja heikunkeikun. Kun oikeasti, vielä ei ole mitään todistettavasti edes tapahtunutkaan, nyt on enintään vain positiivisesti hassu olo, ei yhtään sellainen fiilis (kuten yleensä tässä vaiheessa kiertoa on) että kuukautiset alkaisivat taas kohta, ja ... Kunnes toisin todistetaan, oma mieli vetää kyllä ihan omissa ympyröissään, ihan omalla tahdillaan. Huh, ja kun sitä luulee että se odotuksen odottaminen olisi vasta helpointa kaikista!
Puikkonokka, ihan samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia täälläkin. Ja se on vaikeaa juurikin suunnitella tai sopia asioita/tapahtumia mihin liittyy alkoholi, etenkin kun pikkujoulukausi tässä tulossa ja ei kaikille tosiaan heti aivan alussa halua mahdollisesta raskaudesta kertoa. Mutta toisaalta tosi tylsä sitä vaan kotonakaan kuukaudesta toiseen möllöttää ja odottaa mitä ei tiedä tuleeko koskaan edes tapahtumaan..
Täällä tänään ovistestistä vahva plussa. En ole tikuttanut mitenkään säännöllisesti, tänään vaan hieman vatsaa jomotti yövuoron jälkeisiltä unilta herätessä ja kun nyt oli kp 15 käsillä niin testasin, eikä jäänyt kyllä tulossa mitenkään arvailun varaan kun niin selkeä viiva tuli tikkuun.
Nyt aktiivista peiton heilutusta ja sitten vaan paljon muuta ajateltavaa loppukierrolle. Olen kyllä miettinyt miten käsitellä pettymystä jos menkat alkaakin, mutta kyllä näin ekoilla kierroilla järki vie ja tiedän, että epätodennäköistähän se raskautuminen näin alussa on.
Ainiin, piti kertoa, että täälläkin piinapäivät meneillään! Ei millään jaksaisi odottaa vähintään viikkoa raskaustestin tekoon! Jos ei nytkään tärppää, niin ensi kierrossa olen päättänyt tikuttaa ovista ekan kerran, jos näkis edes tapahtuuko koko ovista.
Puikkonokka ja Piparminttu-, hyvin samassa tahdissa mennään. Täällä kp 21/31. Toivottoman hitaasti ainakin kuluu tämä aika.😅
Kävin tosiaan tässä kierrossa vähän ennen ovulaatiota siellä gynellä ja todettiin että ovulaatio ainakin on tapahtumassa. Touhuiltiin ahkerasti ainakin joka toinen päivä ovulaation tienoilla. Ja tällä kertaa se touhuilu oli oikeasti rakastelua ja nautinnollistakin, eikä vain vauvantekoa kuten viime kierrossa😄 Olen ollut yllättävän rauhallisin mielin nyt ja olen edelleen. Toki kyllähän se päivittäin tulee mieleen, että yli viikko vielä pitää piinailla. Olen kuitenkin sallinut itselleni myös sen haaveilun ja toiveikkaan asenteen. Viime kierrossa yritin viimeiseen asti vältellä raskauden ja vauvan ajattelua ja se varmasti stressasi entisestään.
Toivotaan että tämä olisi nyt meille se tärppikierto ja onnea muillekin piinailijoille!
Ooh, tosi moni samassa vaiheessa kiertoa! Täälläkin kp 20/28 menossa. Mitään kiinnitysvuotoon viittaavaa ei ole näkynyt eikä ajoitus mennyt ehkä ihan kohdilleen mutta toivo elää yhä. :) Tsemppiä kaikille piinapäiväläisille ja muille eri vaiheissa meneville. :)
Täällä 32/33 tai olihan se jossain kierrossa jopa 77. Aikaisemmin kirjoittelinkin, että jäi seksi vähän vähille tässä kierrossa, kun mies reissussa, mutta silti jännittää. Tissit kipeät ja satunnaista nipistelyä lukuun ottamatta ei oikein muita oireita...
Tsemppiä teille muille piinapäiviä viettäville ja pidän peukkuja.
Tänään testattu puhdas negatiivinen testi ja fiiliskin on sen mukainen että vuoto alkaa pian. Kohti uutta kiertoa siis ilmeisestikin
Harmi Vilhelmiina. Toivotaan onnea ensi kiertoon!
Mulla ei oo tarkkaa tietoa ovulaatiosta, tai onko sitä edes ollut. Vähän reilun viikon päästä pitäisi menkkojen alkaa. Ihan varma olen siitä, ettei ole tärpännyt. :(
35/33 ja tein testin aamupissasta. Kaksi vahvaa viivaa tuli ja pieni itku. Koska kyseessä noita halpoja testejä niin pitää vielä testata uusiksi, mutta toivottavasti totta. Sitten pidetään peulkuja, että ei ole tuulimuna tai muuta.
Mulla on ollut joka raskaudessa muutama päivä verenvuotoa, sen verran, että pikkuhousunsuojalla on menty ja olen luullut kuukautisten alkavan, sitten kuitenkin perään plussa. Ilmeisesti kiinnittymisvuotoa. Joka kerta on ollut tuloksena vauva.