Piparminttu-

Haaveilija91, minäkin olen ymmärtänyt, että PCOS on kuitenkin kohtuullisen helppoa hoitaa ja monet raskautuu siitä huolimatta :) Minulla syksyllä lääkäri ultratessa totesi, että toinen munasarja polykystinen mutta nyt kun kävin eri lääkärillä ja ultrasi, niin molemmissa munasarjoissa oli ihan normaali määrä rakkuloita! Hämmentävää, eli aina pelkän yhden kerran ultrauksen perusteella ei diagnoosia voi asettaa, pitää olla ilmeisesti myös muita oireita, ja joskus tuo rakkulaisuus kai vain "häviääkin". Tiedä sitten..

Ja mamma97, en osaa kyllä sanoa miten tätä jaksaa :/ Tuntuu, että kierto kierrolta menee vain vaikeammaksi. Miehelle jonkin verran puhun mutta koska hän ei ole vielä niin huolissaan eikä kiire hällä, niin ei aina viitti samoja huolia aiheesta joka viikko jauhaa. Onneksi minulla on muutama ystävä joiden kanssa voin puhua asiasta, se on auttanut jonkin verran myös. Itselläkin on jo kyllä usko loppunut ainakaan luomusti raskautua. Olen nyt käyttänyt kolme kiertoa Terolutia, viimeinen kierto nostettiin annosta 2tbl/vrk, mutta ei mitään vaikutusta tiputteluun tai muuhunkaan. Huoh. Seuraava kierto mennään varmaan luomusti ja käyn mittaamassa progesteronin. Sitä seuraavaan kiertoon harkitsen letrojen aloitusta. Jännittää myös mitä miehen simppatestit sanoo, kun on sinne menossa.

Itseäni tässä hommassa on yllättänyt omat ajatukset ja tunteet, mitä tämä yrittämisen jatkuminen ja jatkuminen ja muiden raskautuminen ja puheet raskautumisesta aiheuttaa! En osannut varautua näihin ei-niin-positiivisiin tunteisiin mitä tämä herättää, vaikka en haluaisikaan niitä tuntea, mutta ei niitä noin vain poiskaan saa :/ En esim. ole pystynyt tapaamaan erästä kaveripariskuntaa, jonka tiedän raskautuneen nopeasti, sillä se herättää itsessä niin vahvoja tunteita, etten tiedä miten osaisin olla. Mieltä painaa myös se, että enää yksi mahdollisuus saada vauva vuodelle 2019 :( pitänee siis siirtyä tuonne uuteen 2020 ketjuun.. Vaikka eihän sillä mitään väliä sinänsä ole syntyykö 2019 vai 2020 (tätä pidemmälle en uskalla vielä ajatella) mutta jotenkin sitä oli silti melko varma vuosi sitten, että 2019 tulisi pieni. Pitää vaan yrittää jaksaa luottaa siihen, että vielä se meillekin suodaan ja toivottavasti vielä tämän vuoden puolella tulisi plussa <3 Tsemppiä kaikille!

Käyttäjä26464 onko todella noin, että jos menee yli puolen vuoden niin onnistumisprosentti on vain 5% seuraavalle puolelle vuodelle? 😮 kun meillä tietoista yritystä takana yli puoli vuotta ja seuraava puoli vuottako pitäisi mennä tiedolla että lähes turhaa yritystä..😩 enkä tarkoita tällä kommentilla että olisin pahoittanut mieleni tai ettet olisi saanut kommentoida mutta tuskaa se lisäsi.

NIMS, tuon tiedänkin mutta tätä ilmiötä pohdin, että ovisplussa tulee eli hedelmällisin aika pitäisi olla mutta ei näy juuri kirkasta limaa, että onkohan liman puuttumisella vaikutusta miten paljon..

Ja Babywish mulla ainaki kierrot on erilaisia ovulaation "tuntumisen" suhteen. Niinkuin sanoin niin eilen selkeää jomotusta oli koko päivän, joskus vain pientä tökkäsyä toisessa munasarjassa ja joskus ei välttämättä mitään, tai sit en oo vaa huomannu tai ymmärtäny et vois johtua oviksesta :)

Täällä kp14 ja ovistesti aamulla positiivinen, jei! 🙂 tänään jomotellut alavatsaa koko päivän painottuen vasemmalle. Sitä ihmettelin, kun täysin kirkasta limaa oli vain yhden päivän kp10 ja sen jälkeen oikeastaan juoksevaa/voidemaista kun viime kierrossa kolmena päivänä ennen ovista oli taas kirkasta.. jännä miten nää vaihtelee. Tulee mieleen vaikuttaakohan valkovuodon koostumus suhteessa ovulaatioon raskautumismahdollisuuksiin..🤔

Aamukahv1, itsellä on oikeastaan aina ollut ajatus, ettei lapsen saaminen ole pelkkää vaaleanpunaista. Ja vaikka nytkin ollaan jo pidempään yritetty en edelleenkään ole luonut liian suuria haavekuvia, vaikka välillä niissäkin sitä vaaleanpunaista esiintyy. Eli itseänikin hieman pelottaa mitä se sitten tuo parisuhteelle. Kuitenkin yritän jollain tapaa jo nyt iskostaa mieleeni asioita, miten haluaisin toimia, esim. antaa myös miehen hoitaa vauva-arkea omalla tavallaan. Toki en tiedä miten nämä hyvät ajatukset ja suunnitelmat tuhoutuu jos väsymystä tulee lisää x100. Ja tulee varmasti vaikeitakin ajanjaksoja, ehkäpä ajattelen, että turha niitä liikaa murehtia etukäteen. Katsotaan kun niiden aika on :) Ja toki pitäisi se vauvakin tähän maailmaan ensin saada :D enemmän nykyhetkessä pelottaa, että mitä jos saamme yrittää vielä vuosia tai kuulumme niihin 1-2% jotka ei lapsia saa ikinä..