Saako teillä kotoa muuttaneet yhä lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Ihan lapsellista valitusta, mutta ainoana kotoa muuttaneena "lapsena" on toisten joulupakettien katsominen aina yhtä tuskaa. Kun äiti, isä ja sisarukset avaavat paketeista puhelimia, korvakoruja, pyjamia, lahjakortteja jne. sain itse Pandan suklaarasian ja lapaset.

Tiedän että joulu on lasten ja perheen juhla, yhdessäoloa ja muuta, mutta silti tulen aina jotenkin surulliseksi. Ei minulla parikymppisellä paljon rahaa jää vuokran ja ruoan jälkeen käytettäväksi. Kymmenien eurojen junaliputkin kotiin tuntui isolta rahalta. Olisi ollut mukava saada edes jotain muuta.

Rahasta ei ole kiinni. Vanhempien periaate jota nyt ensimmäisenä sovelletaan minuun, eli esikoiseen. Kotoa kun on muutettu, pitää pärjätä kuulemma itse. Koitan tässä näyttää iloista naamaa kun sisko esittelee uusia meikkejään ja merkkilaukkuaan.

Tahtoisin lähteä takas kämppääni jo nyt.

Kun olemme jo aikuisia, minä annan nä vanhemmille ja sisaruksille yhden lahjan kullekin, ja he minulle. Ovat osastoa villasukat, tai suklaarasia, tai halvat korvikset tai kylpyvaahto. Samaa sarjaa oli kun olin kotona.

Mulla on ap samanlaiset porukat. Kun lähdin lukion jälkeen opiskelemaan niin kaikki apu ja tuki loppu veitsellä leikaten. Samoin loppui lahjat ja ylipäätään kiinnostus ja välittäminen. Kaikessa sai pärjätä yksin, missään ei autettu ja jos meni huonosti tai oli vaikeaa niin kommentit oli tyyliin mitäs läksit, siitäs sait. Ilkeitä ja työyjä.

Lastenlasten syntymä ri muuttanut asiaa. Eivät halua tavata lapsenlapsia, eivät hoida ikinä edes hätätilanteess, eivät osta lahjoja eivätkä halua viettää aikaa lasteni kanssa

Vittumaisia ja rakkaudettomia vsnhempia. Lapsi pihalle heti kun on täysi-ikäinen ja siihrn loppu mielenkiinto. Hslveksun ja inhoan vsnhempiani syvästi.

Luen näitä yhyy, sain huonoja lahjoja, ketjuja joka vuosi yhtä hämmentyneenä. Ymmärrän, että lapsi voi ajatella niin, mutta parikymppinen on jo aikuinen kuitenkin. Sait kuitenkin ne lapaset ja suklaan, et jäänyt ilman lahjaa.

Luonnollisesti ne, joiden elatuksesta ollaan vastuussa saavat ns parempia lahjoja. Aikuisena omiinkin vanhempiin kuuluisi luoda aikuinen ja tasavertainen suhde, ei olettaa edelleen olevansa rahaa ja lahjoja kinuavan teini-ikäisen asemassa.

No, näin sanottuani, olen omille lapsille opiskeluaikana kyllä maksanut bussiliput "kotiin" ja auttanut mm opiskelukirjojen hankinnassa, ostanut kaikenlaista, kun ovat tarvinneet, eli en ole 18v potkinut omilleen pärjäämään. Ikävää, jos aloittajan vanhemmat eivät koskaan auta, sikäli mikäli taloutensa sallii. En vaan yleisesti pidä tästä aikuisten asenteesta, että lahjat ovat huonoja (ellei nyt ihan silkkaa vittuilua ole), oli kyse vanhemmasta, kumppanista tai työkaverista. Aikuisten kesken joululahjat nyt vaan ovat erilaisia kuin alaikäisille ja jossain vaiheessa se on hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Matkoja kotiin ei ole koskaan maksettu. Siksi ei ole montaa kertaa vuodessa varaa opintotuella tulla käymään.

-ap

Mitä ajattelet, haluavatko rakastavat vanhemmat nähdä lastaan? Jos/kun heillä kerran on varaa, niin mikä muu kuin välinpitämättömyys voisi olla syynä siihen, etteivät he osta sinulle lippuja vaan mieluummin jättävät tapaamatta? Voi kuulostaa julmalta, mutta ei siihen vaan ole mitään muuta syytä. Mitä aiemmin tämän myönnät, sitä aiemmin voit alkaa parantua ja korjata hirveän kohtelun aiheuttamia vammoja.

Normaali, rakastava vanhempi ei käyttäydy noin. Voi olla että he eivät kestä sinun kasvuasi, tai ovat kateellisia, ja siksi kohtelu on muuttunut yhä huonompaan päin. Omalla kohdallani äidilleni viimeinen niitti oli kun aloitin yliopisto-opiskelun.. Sen jälkeen olin ihan paska ihminen. Kateellisuuttahan se oli, ja siksi minut piti muuten leimata pahaksi tyypiksi jottei hänen minäkuvansa olisi ihan särkynyt.

Muista, että vika on vain ja ainoastaan vanhemmissasi. Sinä olet nyt vastuussa itsestäsi, ja sinun ensisijainen tehtäväsi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Jos siltä tuntuu, lähde vaikka heti omaan kotiisi, jossa sinua ei mitätöidä tuolla lailla.

Minä en ainakaan ole mieheni kanssa olleet missään tekemisissä lapsiimme sen jälkeen kun he muuttivat pois kotoa. Jokainen lapsi on käsketty muuttaa kotoa viimeistään täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen koska me emme aikuisia rupea elättämään ja sen jälkeen emme ole heihin yhteyttä pitäneet. Vanhin lapsi on nyt 40v ja muutti kotoa 17-vuotiaana, nuorin muutti syksyllä toiselle puolelle suomea ammattikoulun asuntolaan mennessään ammattikouluun ja sen jälkeen emme ole hänenkään yhteydessä olleet. Toisiinsa penikkamme saavat yhteydessä olla, mutta ei meihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkoja kotiin ei ole koskaan maksettu. Siksi ei ole montaa kertaa vuodessa varaa opintotuella tulla käymään.

-ap

Mitä ajattelet, haluavatko rakastavat vanhemmat nähdä lastaan? Jos/kun heillä kerran on varaa, niin mikä muu kuin välinpitämättömyys voisi olla syynä siihen, etteivät he osta sinulle lippuja vaan mieluummin jättävät tapaamatta? Voi kuulostaa julmalta, mutta ei siihen vaan ole mitään muuta syytä. Mitä aiemmin tämän myönnät, sitä aiemmin voit alkaa parantua ja korjata hirveän kohtelun aiheuttamia vammoja.

Normaali, rakastava vanhempi ei käyttäydy noin. Voi olla että he eivät kestä sinun kasvuasi, tai ovat kateellisia, ja siksi kohtelu on muuttunut yhä huonompaan päin. Omalla kohdallani äidilleni viimeinen niitti oli kun aloitin yliopisto-opiskelun.. Sen jälkeen olin ihan paska ihminen. Kateellisuuttahan se oli, ja siksi minut piti muuten leimata pahaksi tyypiksi jottei hänen minäkuvansa olisi ihan särkynyt.

Muista, että vika on vain ja ainoastaan vanhemmissasi. Sinä olet nyt vastuussa itsestäsi, ja sinun ensisijainen tehtäväsi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Jos siltä tuntuu, lähde vaikka heti omaan kotiisi, jossa sinua ei mitätöidä tuolla lailla.

Mulle tulee kyllä mieleen, että onko ap edes pyytänyt rahoja matkalippuun? Ei kaikki aikuiset välttämättä tajua miten tiukkaa pelkällä opintotuella voi olla.

Etenkin, jos kotona on vielä nuorempia lapsia, ei se oma vanhempi välttämättä niin osaa ja ehdi miettiä kuinka se itsenäistyvä nuori pärjää. Etenkin jos ei ihmeemmin valita ja kuulumisia kysellessäkin aina asiat ovat ihan hyvin.

Kun alla on teini-ikä, mikä on voinut pistää välit melkoiselle koetukselle, se voi tuntua ihan luonnolliselta antaa tilaa eikä tuputtaa apua. Eivätkä kaikki sitä huomiota vanhemmiltaan siinä kaipaakaan, haluavat opetella itsenäisyyttä itsekseen.

Omalla käytöksellään voi viestiä paljon siitä, millaista huomiota, apua ja kiinnostusta kaipaa. Eivät ne vanhemmatkaan ole yli-ihmisiä, edelleenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkoja kotiin ei ole koskaan maksettu. Siksi ei ole montaa kertaa vuodessa varaa opintotuella tulla käymään.

-ap

Mitä ajattelet, haluavatko rakastavat vanhemmat nähdä lastaan? Jos/kun heillä kerran on varaa, niin mikä muu kuin välinpitämättömyys voisi olla syynä siihen, etteivät he osta sinulle lippuja vaan mieluummin jättävät tapaamatta? Voi kuulostaa julmalta, mutta ei siihen vaan ole mitään muuta syytä. Mitä aiemmin tämän myönnät, sitä aiemmin voit alkaa parantua ja korjata hirveän kohtelun aiheuttamia vammoja.

Normaali, rakastava vanhempi ei käyttäydy noin. Voi olla että he eivät kestä sinun kasvuasi, tai ovat kateellisia, ja siksi kohtelu on muuttunut yhä huonompaan päin. Omalla kohdallani äidilleni viimeinen niitti oli kun aloitin yliopisto-opiskelun.. Sen jälkeen olin ihan paska ihminen. Kateellisuuttahan se oli, ja siksi minut piti muuten leimata pahaksi tyypiksi jottei hänen minäkuvansa olisi ihan särkynyt.

Muista, että vika on vain ja ainoastaan vanhemmissasi. Sinä olet nyt vastuussa itsestäsi, ja sinun ensisijainen tehtäväsi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Jos siltä tuntuu, lähde vaikka heti omaan kotiisi, jossa sinua ei mitätöidä tuolla lailla.

Naulan kantaan. Minulla samanlaiset välinpitämättömät vsnhemmat - eivät olleet kiinnostuneet minusta edes lapsena, hoitivat vain vältämättömät eli elossa pysyin mutta mitään rakkautta tai kannustusta en saanut silloinkaan.

Kun muutin kotoa, viimeiset sanat isältä olivat että omillas olet, missään ei sitten auteta ja takasin ei tartte tulla. Miten rakkaudeton hirviö voi ihminen olla että sanoo omalle lapselleen noin?

Kaikki kamppailut olen itse saanut yksin hoitaa, en ole saanut 18v jälkeen vanhemmilta kertaakaan apua, välittämistä, yhtään lahjaa (esim ei valmistujaislahjaa, häälahjaa) tai mitään muutakaan. Eivät viitsineet tulla häihini tai ladteni ristiäisiin. Sanomattakin selvää ettälapsenlapsiin ei pidetä yhteyttä, eivät halua tavata tai nähdä lainkaan.

Suurissa ikäluokissa vasn on tunnevammaisia ja luonnevikaisia aika paljon. Niiden ei olisi pitänyt lainkaan tehdä lapsia, mutta 70luvulla varsinkin maalla oli pakko tehdä lapsi ollakseen ”normaali”. Nekin sitten teki lapsia jotka lapsia vihaavat. Olen ollut vihaavien vanhempieni kaltoinkohtelema jo yli 40 vuotta. Ja varmaan siis ihan loppuun asti homma jatkuu samana.

Eli muillakin on näitä outoja periaatteita kuin Ap:n vanhemmilla. Ap, jaxuhali sinne!

Tyttäreni muutti syksyllä omaan asuntoon. Ostimme sinne paljon huonekaluja, astioita, maksoimme takuuvuokran. Siinä meni oikeastaan kaikki ylimääräinen käyttöraha useamman kuukauden.

Joten ei, joululahjaa ei erikseen saanut enää, kotona asuville kahdelle teinille ostimme ihan kohtuulliset lahjat kyllä. Minä ja mies emme lahjoneet toisiamme.

Asia oli hänen kanssaan kyllä keskusteltu, mutta toivon hartaasti, ettei nyt kuitenkin koe suurta traumaa tästä "vääryydestä".

Suurperheen äiti 56v ja isä 64v. kirjoitti:

Minä en ainakaan ole mieheni kanssa olleet missään tekemisissä lapsiimme sen jälkeen kun he muuttivat pois kotoa. Jokainen lapsi on käsketty muuttaa kotoa viimeistään täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen koska me emme aikuisia rupea elättämään ja sen jälkeen emme ole heihin yhteyttä pitäneet. Vanhin lapsi on nyt 40v ja muutti kotoa 17-vuotiaana, nuorin muutti syksyllä toiselle puolelle suomea ammattikoulun asuntolaan mennessään ammattikouluun ja sen jälkeen emme ole hänenkään yhteydessä olleet. Toisiinsa penikkamme saavat yhteydessä olla, mutta ei meihin.

Kas kas, minunkos äiti se siellä. Mulla juuri tällaiset vanhemmat. Kiva kun arvostetaan omia lapsia niin paljon että kutsutaan penikoiksi.

T. Vihamielisten kiusaajavanhempien rääkkäämä aikuinen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Etenkin, jos kotona on vielä nuorempia lapsia, ei se oma vanhempi välttämättä niin osaa ja ehdi miettiä kuinka se itsenäistyvä nuori pärjää. Etenkin jos ei ihmeemmin valita ja kuulumisia kysellessäkin aina asiat ovat ihan hyvin.

Kun alla on teini-ikä, mikä on voinut pistää välit melkoiselle koetukselle, se voi tuntua ihan luonnolliselta antaa tilaa eikä tuputtaa apua. Eivätkä kaikki sitä huomiota vanhemmiltaan siinä kaipaakaan, haluavat opetella itsenäisyyttä itsekseen.

Omalla käytöksellään voi viestiä paljon siitä, millaista huomiota, apua ja kiinnostusta kaipaa. Eivät ne vanhemmatkaan ole yli-ihmisiä, edelleenkään.

Jep. Muistan itse muuttaessani kotoa, etten todellakaan kaivannut äitiä tai isää hössöttämään. Monet kerrat tuli aika rumastikin sanottua, kun pyytelivät käymään. Rahaa en olisi ottanut missään olosuhteissa. Vasta muutaman vuoden päästä taas lähennyimme.

Että nuoria on erilaisia, ja aikuisena lapsenkin pitää sen verran osata ottaa vastuuta, että pyytää apua. Joululahjoihin en oikein osaa kommentoida, aina olen jotain saanut, mutta ei ne aikuisena enää mitään kovin arvokkaita juttuja ole olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkoja kotiin ei ole koskaan maksettu. Siksi ei ole montaa kertaa vuodessa varaa opintotuella tulla käymään.

-ap

Mitä ajattelet, haluavatko rakastavat vanhemmat nähdä lastaan? Jos/kun heillä kerran on varaa, niin mikä muu kuin välinpitämättömyys voisi olla syynä siihen, etteivät he osta sinulle lippuja vaan mieluummin jättävät tapaamatta? Voi kuulostaa julmalta, mutta ei siihen vaan ole mitään muuta syytä. Mitä aiemmin tämän myönnät, sitä aiemmin voit alkaa parantua ja korjata hirveän kohtelun aiheuttamia vammoja.

Normaali, rakastava vanhempi ei käyttäydy noin. Voi olla että he eivät kestä sinun kasvuasi, tai ovat kateellisia, ja siksi kohtelu on muuttunut yhä huonompaan päin. Omalla kohdallani äidilleni viimeinen niitti oli kun aloitin yliopisto-opiskelun.. Sen jälkeen olin ihan paska ihminen. Kateellisuuttahan se oli, ja siksi minut piti muuten leimata pahaksi tyypiksi jottei hänen minäkuvansa olisi ihan särkynyt.

Muista, että vika on vain ja ainoastaan vanhemmissasi. Sinä olet nyt vastuussa itsestäsi, ja sinun ensisijainen tehtäväsi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Jos siltä tuntuu, lähde vaikka heti omaan kotiisi, jossa sinua ei mitätöidä tuolla lailla.

Mulle tulee kyllä mieleen, että onko ap edes pyytänyt rahoja matkalippuun? Ei kaikki aikuiset välttämättä tajua miten tiukkaa pelkällä opintotuella voi olla.

Jos vanhempi kysyy lastaan käymään, ja lapsi kieltäytyy sanoen ettei ole varaa junalippuun, niin ihanko tosissaan ei siitä älyä? En nimittäin usko että ap on alkanut valehtelemaan syytä, miksei kyläile useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkoja kotiin ei ole koskaan maksettu. Siksi ei ole montaa kertaa vuodessa varaa opintotuella tulla käymään.

-ap

Mitä ajattelet, haluavatko rakastavat vanhemmat nähdä lastaan? Jos/kun heillä kerran on varaa, niin mikä muu kuin välinpitämättömyys voisi olla syynä siihen, etteivät he osta sinulle lippuja vaan mieluummin jättävät tapaamatta? Voi kuulostaa julmalta, mutta ei siihen vaan ole mitään muuta syytä. Mitä aiemmin tämän myönnät, sitä aiemmin voit alkaa parantua ja korjata hirveän kohtelun aiheuttamia vammoja.

Normaali, rakastava vanhempi ei käyttäydy noin. Voi olla että he eivät kestä sinun kasvuasi, tai ovat kateellisia, ja siksi kohtelu on muuttunut yhä huonompaan päin. Omalla kohdallani äidilleni viimeinen niitti oli kun aloitin yliopisto-opiskelun.. Sen jälkeen olin ihan paska ihminen. Kateellisuuttahan se oli, ja siksi minut piti muuten leimata pahaksi tyypiksi jottei hänen minäkuvansa olisi ihan särkynyt.

Muista, että vika on vain ja ainoastaan vanhemmissasi. Sinä olet nyt vastuussa itsestäsi, ja sinun ensisijainen tehtäväsi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Jos siltä tuntuu, lähde vaikka heti omaan kotiisi, jossa sinua ei mitätöidä tuolla lailla.

Mulle tulee kyllä mieleen, että onko ap edes pyytänyt rahoja matkalippuun? Ei kaikki aikuiset välttämättä tajua miten tiukkaa pelkällä opintotuella voi olla.

Jos vanhempi kysyy lastaan käymään, ja lapsi kieltäytyy sanoen ettei ole varaa junalippuun, niin ihanko tosissaan ei siitä älyä? En nimittäin usko että ap on alkanut valehtelemaan syytä, miksei kyläile useammin.

No en lukenut tuollaista kommenttia. Tottakai sitten joo ymmärtää, että harmittaa. Mutta täytyy sanoa, että omille vanhemmilleni pystyin kyllä aikanaan sanomaan ihan suoraan, että tulen käymään, jos avustatte matkoissa. Ja auttoivatkin, ilman pyyntöä tuskin olisivat edes tajunneet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä kotoa muuttaneetkin saavat lahjoja, mutta ne ovat enemmän tuota kirja ja suklaarasia ja villasukat meininkiä. Jos nyt tiedän, että jotain erityisesti tarvitsevat, saatan antaa rahana pienen panostuksen. Autetaan tarpeessa läpi vuoden, ei se joulusta riipu.

En kyllä tiedä, miksi se suklaarasia ja lapaset olisi jotenkin huono lahja sinulle? Sellaisia ne aikuisten lahjat nyt yleensä tuppaavat olemaan.

Minä ostin toiselle pois muuttaneelle mikron ja toiselle Bluetooth kaiuttimet joululahjaksi. Kotona asuvat sai saman arvosta lahjoja

Hirveitä tarinoita! Omat vanhempani elivät itse melko niukan lapsuuden molemmat (syntyneet vähän ennen sotia ja äitini mm. jäi täysorvoksi hyvin nuorena). Kumpikaan ei ole erityisen koulutettu, eikä meillä oltu edes keskituloisia omassa lapsuudessani. Silti en voisi kuvitellakaan, että meitä olisi aikuistuessakaan tuolla lailla hylätty tai jätetty ilman vanhempien henkistä ja opiskeluaikoina myös joskus taloudellista tukea.

Mitä lahjoihin tulee, ne on vaihdettu tänäkin jouluna (toki nyt pyrin huolehtimaan, että äiti saa eläkeläisenä arvokkaamman lahjan kuin mitä antaa, eli ns. nettoaa, itse olen töissä. Ostan käytännöllisiä lahjoja, jotka helpottavat ja viihdyttävät arkea.) Mä olen 51v., äiti lähestyy 80v:tta. Isä on jo kuollut. Tätä mallia on sitten siirretty eteenpäin seuraaville polville, vaikuttaisi siltä että aika hyvällä menestyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni muutti syksyllä omaan asuntoon. Ostimme sinne paljon huonekaluja, astioita, maksoimme takuuvuokran. Siinä meni oikeastaan kaikki ylimääräinen käyttöraha useamman kuukauden.

Joten ei, joululahjaa ei erikseen saanut enää, kotona asuville kahdelle teinille ostimme ihan kohtuulliset lahjat kyllä. Minä ja mies emme lahjoneet toisiamme.

Asia oli hänen kanssaan kyllä keskusteltu, mutta toivon hartaasti, ettei nyt kuitenkin koe suurta traumaa tästä "vääryydestä".

Meillä aika lailla sama tilanne. Maksoin takuuvuokran ja kolme vuokraa eli 2000 euroa meni siihen. Ja kun muutti, ostin 500 euron edestä astioita, mattoja, peittoja, suihkuverhoa, kattiloita jne..

Eli 2500 euroa meni ihan lyhyessä ajassa. Ja ei ,en ole suurituloinen. Aika lailla jouduimme nipistämään omasta elämästämme, että saimme esikoisen maailmalle. Nyt onneksi pystyy tammikuusta maksamaan itse vuokransa.

Joten hän ei saanut kuin pientä uuteen kotiinsa joululahjaksi ja pienemmät sisarukset saivat isompia lahjoja. Meilläkin tehtiin selväksi, että kattilat ja vuokrat yms. ovat olleet osa joululahjaa. Rahaa ei vain enää repeä kalliisiin joululahjoihin

Täällä on viime aikoina ollut paljonkin ketjuja, missä noin parikymppiset harmittelevat, että vanhempia ei kiinnosta auttaa enää kotoa muuton jälkeen. Tämä nyt yksi versio myös siitä.

En tiedä, itse en rahallisia apuja saanut tai olettanut aikuisena. Joululahjat ovat juurikin suklaarasioita ja viinipulloja. Olen 28v eikä väleissä vanhempiin ole mitään kummallista. Eniten iloa kotoa muuttaessa on ollut erilaisista neuvoista, vaikkapa kuinka tehdään sähkösopimus tai asioidaan kelan kanssa tai hankitaan vakuutus. Samaa sanovat ystävänikin.

Onko tämä joku av ilmiö, että nojataan aikuisenakin niin vahvasti omiin vanhempiin, eikä vaikka ystäviin tai mahdolliseen kumppaniin? Vai eivätkö parikymppiset olekaan niin aikuisia, kuin mitä haluavat antaa ymmärtää?

Tää aloitus on jo taputeltu, mutta vastaan silti. Komppaan montaa kirjoittajaa => totta kai saa. 

Jonain vuonna olen maksanut jotain isompaa (esim. yhtenä vuonna maksoin hääruokailun) ja silloin heti sanonut, että joulu/synttärilahjoja ei tänä vuonna kannata odottaa.  Toki silti jouluna jotain annoin, olisiko ollut 50 e s-lahjakortti tjs.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena omiinkin vanhempiin kuuluisi luoda aikuinen ja tasavertainen suhde, ei olettaa edelleen olevansa rahaa ja lahjoja kinuavan teini-ikäisen asemassa.

Tästä olen harvinaisen samaa mieltä. Useimmat vanhemmat haluavat auttaa, se on ok, mutta se on jotenkin hassua, että lähdetään leikkimään aikuista omilleen ja siltikin vanhempien pitäisi olla valmiudessa rahoittamaan tämä leikki.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on viime aikoina ollut paljonkin ketjuja, missä noin parikymppiset harmittelevat, että vanhempia ei kiinnosta auttaa enää kotoa muuton jälkeen. Tämä nyt yksi versio myös siitä.

En tiedä, itse en rahallisia apuja saanut tai olettanut aikuisena. Joululahjat ovat juurikin suklaarasioita ja viinipulloja. Olen 28v eikä väleissä vanhempiin ole mitään kummallista. Eniten iloa kotoa muuttaessa on ollut erilaisista neuvoista, vaikkapa kuinka tehdään sähkösopimus tai asioidaan kelan kanssa tai hankitaan vakuutus. Samaa sanovat ystävänikin.

Onko tämä joku av ilmiö, että nojataan aikuisenakin niin vahvasti omiin vanhempiin, eikä vaikka ystäviin tai mahdolliseen kumppaniin? Vai eivätkö parikymppiset olekaan niin aikuisia, kuin mitä haluavat antaa ymmärtää?

Mietin vähän samaa ja sitäkin, että toisaalta vaikka nuoret vanhemmat kokevat isovanhempien tuputtautumisen pahana.

Eli ymmärränkö oikein, kun nuori muuttaa kotoa, vanhempien kuuluisi kiltisti maksaa ja ostaa kaikki, mitä nuori haluaa. Mennään muutama vuosi eteenpäin, saadaan perhe, vanhemman pitäisi tajuta väistyä taka-alalle, mutta kuitenkin olla aina käytettävissä? Ja ehkä edelleen maksaa? Missä vaiheessa se itsenäistyminen sitten tapahtuu?

Vaadittekohan te nyt hieman liikaa niiltä vanhemmilta?