Saako teillä kotoa muuttaneet yhä lahjoja?

Saavat, mutta olen miettinyt millon tavan voisi lopettaa. Esikonen 23v on jo muuttanut pois kotoa.

Omassa kodissani lahjat eivät ole olleet mikään juhlien pääasia. Olen ainoa lapsi. En muista milloin lahjoista täysin luovuttiin, mutta parikymppisenä muistan saaneeni yhden lahjan. Tosin vähän isomman eli aterinsetin. Sitä edeltäviä jouluja en edes muista lahjojen osalta, enkä sen jälkeisiä. Sitä edeltävät viiimeiset lahjamuistot ovat alakoulusta, jolloin lahjaksi saatiin tusseja ym. 

Miehen perheessä lahjoja ostetaan aina vuosittain paljon ja anoppikin haalii meille kaikenlaista, joista 90% on mennyt vaihtoon/myyntiin. Tänäkin vuonna saimme kivan kalliiin lahjakortin, joka olisi yksistäänkin  riittänyt erinomaisesti, mutta sen lisäksi tuli vielä pientä tilpehööriä. 

Jos haluaa vähälahjaiseen jouluun, jossain vaiheessahan niiden lahjojen antamista pitää vähentää/lopettaa.

Kyllä saa. Ja yritän pitää huolen, että lahjat ovat samanarvoisia kaikille. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa. Ja yritän pitää huolen, että lahjat ovat samanarvoisia kaikille. Aina.

Jatkan vielä että näin toimii äitini myös, vaikka me lapset olemme yli 40v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa. Ja yritän pitää huolen, että lahjat ovat samanarvoisia kaikille. Aina.

Jatkan vielä että näin toimii äitini myös, vaikka me lapset olemme yli 40v.

Vieläkin jatkan, tasapuolisuus siltikin, että kotoa muuttanut esikoiseni tienaa kaksi kertaa sen verran kun minä 😉

Täh. Mä olen 42 ja sain mun mutsilta tänä vuonna parfyymin, kasvovoiteen, hiustenkuivaajan, laukun, pyjaman, uuden mekon, 2 ripsiväriä ja kahdet korvikset. 

Todellakin saan edelleen vanhemmiltani ja appivanhemmiltani joululahjoja ja olen 38 ja minulla on 2 omaa lasta. Itseasiassa elämänkulussa rahallisesti arvokkaimpia lahjoja sain juuri niinä vuosina kun olin muuttanut pois kotoa mutta olin vielä opiskelija. Silloin saatoin saada joulu- ja synttärilahjoiksi mm. uuden kännykän, kattilasarjan, pölynimurin, junaan sarjalippuja jne.. mitä nyt ikinä olivat salaa onkineetkaan tietoonsa tarpeistani.

En tiedä mitä tarkoittaa, ettei juhlien pääasia ole paketit. Ei ole meilläkään mutten tiedä miten voi sanoa mikä on pääasia ja mikä ei ole. Joulun pääasia on se kliseinen yhdessäolo, tunnelma, ruoka mutta kun meidän tiviis suku on yhdessä eri osasina muutoinkin vähintään viikottain. Kyllä minulle paketit on osa tunnelmaa. Se on yksi välittämisen viesti, että olet ajatellut kyseistä ihmistä miettiessäsi miten voisit hänet tänä vuonna yllättää. Olisin tyrmistynyt jos saisin vanhemmiltani vain suklaarasian. En siksi että suklaarasia maksaa 3 euroa vaan siksi että se on täysin persoonaton. Olen saanut monia n. samanarvoisia lahjoja, jotka on olleet minulle tärkeitä tunteenvälittäjiä eli rahasta tässä ei ole kyse. Esim. yhtenä vuonna äitini oli värjännyt kaikki mummon aikoinaan virkkaamat minulle perinnönjaossa antamat pitsiliinat eri värisiksi (sisustukseni on riemunkirjavaa) koska tiesi etten välitä valkoisista pitsiliinoista.  Aivan valtavan tärkeä ja tunnerikas lahja minulle. Samoin mies oli tilannut jääkaappimagneetin hääkuvastamme ja asettanut sen paketoituna lastemme jääkaappimagneettikuvien yläpuolelle.  Ajatus on minulle tärkeä asia enkä osaisi kuvitella että niin kauan kuin pääni toimii, jättäisin "lahjomatta" lapsiani (toki annan lahjoja vanhemmillenikin).

Onpa vanhemmillasi oudot tavat. Heijastinliivi nyt ei olisi edes ollut kallis lahja.

Meillä kotoa muuttanut opiskelija saa ihan samalla tavalla lahjoja kuin nuoremmat sisaruksetkin. Omaan kotiin tarkoitettua käyttötavaraa: uusi paistinpannu ja aluslakanoita, uusia paitoja ja kosmetiikkaa... viime jouluna mm uuden talvitakin.

Kotoa muuttanut pärjää omillaan, mutta meillä se tarkoittaa vuokraa, bussilippuja ja arjen asioita, ei joulu- ja syntymäpäivälahjoitta jäämistä.

Tottakai saa, meillä kaikki kolme sisarusta ovat muuttaneet pois kotoa. Lahjoja vanhempani ostavat myös meidän kaikkien puolisoille. Tietysti myös me ostamme heille.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on viime aikoina ollut paljonkin ketjuja, missä noin parikymppiset harmittelevat, että vanhempia ei kiinnosta auttaa enää kotoa muuton jälkeen. Tämä nyt yksi versio myös siitä.

En tiedä, itse en rahallisia apuja saanut tai olettanut aikuisena. Joululahjat ovat juurikin suklaarasioita ja viinipulloja. Olen 28v eikä väleissä vanhempiin ole mitään kummallista. Eniten iloa kotoa muuttaessa on ollut erilaisista neuvoista, vaikkapa kuinka tehdään sähkösopimus tai asioidaan kelan kanssa tai hankitaan vakuutus. Samaa sanovat ystävänikin.

Onko tämä joku av ilmiö, että nojataan aikuisenakin niin vahvasti omiin vanhempiin, eikä vaikka ystäviin tai mahdolliseen kumppaniin? Vai eivätkö parikymppiset olekaan niin aikuisia, kuin mitä haluavat antaa ymmärtää?

En itse pidä sitä huonona asiana, että vanhemmat omasta tahdostaan avustavat aikuista lastaan taloudellisesti, jos varaa siihen on. Itse sain viime vuonna 3000€ vanhemmiltani remonttiin rahaa, kun tuli yllättäviä kuluja eikä suunnteltu summa+puskuri riittänyt. Olisin saanut kyllä tuon summan helposti pankista lainana, mutta vanhempani sanoivat, etteivät halua minun menevän pankkiin noin ”pienen” sumaman takia. Lisäksi 5 vuotta sitten sain muutaman tonnin omarahoitusosuutta varten, kun asuntolainaa haettiin. Puuttui pankin vaatimasta summasta sen verran, joten vanhempani sen halusivat antaa. Kummassakaan taapauksessa en ole itse rahaa pyytänyt.

Omat rahani olen työllä tienannut pääosin siitä lähtien kun 14 vuotta täytin. Nyt ikää on 35. Opiskelut suoritettu aikaa sitten ja vakitöissä ollut aina. Opiskeluaikana muutaman kerran piti pyytää satasta ruokaan, kun rahat olivat olleet loppu muutaman päivän ja nälkö alkoi tulla. Vanhempani ovat aina sanoneet minulle ja siskolleni, että tulkaa aina pyytämään heiltä rahaa ennen kuin otetaan lainaa pankista tai pikavippejä. Ovat sitä mieltä, että haluavat jakaa sitä lapsille jo ennen kuolemaansa, koska eivät senttiäkään tule mukaansa saamaan, kun kuolevat. Mitä vähemmän jaettavaa omaisuutta perinnönjaossa, sen parempi.

Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen niin en odota joululahjoja. Olen hyvin tyytyväinen, jos villasukat tai lapasaet saan. Niistä on oikeasti itselle hyötyä. Itse ostan yleensä lahjan, joka on 50-150 euroa. Useimmiten vanhempani antavat 100 euroa joulukahjaksi minulle ja saman summan vaimolleni.

Saa

Minun ja mieheni vanhemmilla on sama juttu. Kummallakin on nuorempia sisaruksia, jotka asuavat kotona ja saavat lahjoja. Ollaan siis vasta yhteenmuuttanut nuori pari. Miestä asia vaan vähän ärsytti, minua suretti, kun emme saaneet vanhemmiltamme enää mitään lahjoja. Tulee tosi epärakastettu olo. :( Pikkumaista, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkoja kotiin ei ole koskaan maksettu. Siksi ei ole montaa kertaa vuodessa varaa opintotuella tulla käymään.

-ap

Mitä ajattelet, haluavatko rakastavat vanhemmat nähdä lastaan? Jos/kun heillä kerran on varaa, niin mikä muu kuin välinpitämättömyys voisi olla syynä siihen, etteivät he osta sinulle lippuja vaan mieluummin jättävät tapaamatta? Voi kuulostaa julmalta, mutta ei siihen vaan ole mitään muuta syytä. Mitä aiemmin tämän myönnät, sitä aiemmin voit alkaa parantua ja korjata hirveän kohtelun aiheuttamia vammoja.

Normaali, rakastava vanhempi ei käyttäydy noin. Voi olla että he eivät kestä sinun kasvuasi, tai ovat kateellisia, ja siksi kohtelu on muuttunut yhä huonompaan päin. Omalla kohdallani äidilleni viimeinen niitti oli kun aloitin yliopisto-opiskelun.. Sen jälkeen olin ihan paska ihminen. Kateellisuuttahan se oli, ja siksi minut piti muuten leimata pahaksi tyypiksi jottei hänen minäkuvansa olisi ihan särkynyt.

Muista, että vika on vain ja ainoastaan vanhemmissasi. Sinä olet nyt vastuussa itsestäsi, ja sinun ensisijainen tehtäväsi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Jos siltä tuntuu, lähde vaikka heti omaan kotiisi, jossa sinua ei mitätöidä tuolla lailla.

Minulla on erinomaiset välit omiin vanhempiini ja kyläilen heidän luonaan aina joskus, mutta eivät he ole kyllä koskaan maksaneet matkojani heidän luokseen eivätkä muutenkaan taloudellisesti avustaneet sen jälkeen kun muutin pois. Tosin en ole sitä odottanutkaan, koska mielestäni jokaisen aikuisen on pärjättävä omillaan ja itse teen sen vuoksi iltaisin ja öisin töitä opiskelujen lisäksi. Lahjoja tosin saan kyllä ja välit on lämpimät, mutta ei kai normaalia elämää kuulukaan vanhempien enää maksaa poismuuttaneiden lasten puolesta

age is just a number kirjoitti:

Täh. Mä olen 42 ja sain mun mutsilta tänä vuonna parfyymin, kasvovoiteen, hiustenkuivaajan, laukun, pyjaman, uuden mekon, 2 ripsiväriä ja kahdet korvikset. 

Toivottavasti myös itse ostit kunnon lahjoja vanhemmillesi. Jos äitisi on ollut yli 20 vuotias sinut saadessaan, niin hän taitaa nyt jo olla eläkkeellä ja maksaa nuo lahjasi omasta eläkkeestään. On hyvä, että vanhemmat auttavat juuri poismuuttaneita lapsiaan, mutta jossain vaiheessa sen pitäisi kääntyä niin päin että aikuiset lapset auttavat eläköityneitä vanhempiaan. Itse ainakin jos vähän yli 30 vuotiaana ostan vanhemmilleni kalliimpia lahjoja kuin he minulle. Tosin on minulla suuremmat tulotkin.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi vanhin sisarukseni on 15-vuotias, eli asuu varmaan vielä ainakin kolme vuotta kotona.

Kyllä tuo lahjojen määrä oli tiedossa, sama homma nyt ne pari joulua mitä olen omillani asunut. Eli ei tullut yllätyksenä. Itse ostin koko perheelle yhteiseksi suklaa- ja pähkinälajitelman. Äidille ja isälle pienet omat lahjat, tyyliä käsirasvaa.

Toivoin itse heijastinliiviä pimeälle. Ostan varmaan sitten itse välipäivinä.

-ap

Oikeasti aika mulkvistit porukat sulla tuossa asiassa. En yhtään ihmettele, että pahoitat mielesi.

Sen tajuan, että pikkulasten joulu on oma juttunsa, lelutoiveita ja joulupukkiin uskomista. Mutta luulisi, että teinit ja nuoret aikuiset huomioidaan samalla tavalla toisiinsa nähden. Teinit usein toivovat vaikka mitä, mutta heillä on vielä ylöspito kodin puolesta. Se esim opiskeleva nuori, tai pienipalkkaisessa työssä käyvä varmasti tarvitsee vaikka mitä. Oikeasti, ei huvikseen.

Olisitpa mun lapsi vaikka joulujen ajan. Omat vanhemmat eivät pätkääkään tukeneet henkisesti. Aina jos jotain murhetta oli, viesti oli ”itte oot maailmalle lähtenyt”. Ei koskaan se ”kotiin saa aina tulla”.

Sanomattakin selvää, että seitsemän ikäisen ainokaiseni aion saattaa maailmalle vähän toisin.

Mutta oon jo päälle nelikymppinen. Voisin jouluadoptoida sut. ❤️

Saithan sä lahjoja, lapaset ja suklaata. Meillä on sovittu etteivät aikuiset osta toisilleen lahjoha. Ostin kuitenkin pois muuttaneille lapsille juurikin suklaarasian ja kirjan ja toiselle kalsareita,sukkia ja dödön.

Toivottavasti tämä aloitus ei ole tosi 😨 Ei kai kukaan vanhempi voi ajatella että omillaan pärjääminen tarkoittaa sitä, että jätetään lahjatkin antamatta, tai annetaan joku suklaarasia , varsinkin jos tiedetään että nuorella on muutenkin rahasta tiukkaa.

Tuohan on selkeästi lasten eriarvoistamista !

Törkeitä vanhempasi.

Meillä aikuiset ei saa lahjoja, lapset ja kotoa muuttaneet kyllä.

Itse en välitä edes lahjoja saada, ostan itse jos jotain haluan.

Minulle riittää kun saan antaa lapsille toivomaansa.

Tänä jouluna meille kokoontui kotoa muuttaneet (20v. ja 21v.) ja sisarukset 13v. ja 16v.

Jokainen sai 6-7 pakettia. Kotoa muuttaneet saivat mm. pussilakanasetit, viltit, villasukat, kirjat, dvd:itä, karkkia, muumimukit.

Tyttö 20v. toivoi Harry Potter tavaraa joten keräsin lahjakassiin funko pop keräilyfiguurin, korun, paidan, mukin, pelikortit ym. hömppää.

Äiti 40v.

Milloin se lapsille lahjojen ostaminen sitten lopetetaan? Saatteko te viisikymppiset vielä vanhemmiltanne lahjoja? Itse en odota saavani pienistä eläkkeestä ostettuna vanhemmilta mitään lahjoja. Pärjään omillani. Itse vien äidille joulukukan. Mun kielestä lapset lahjijaat, ruokitaan ja puetaan kunnes pärjäävät, eli noin 25v asti-sitten saavat vuorostaan muistaa vanhempiaan seuraavat 25v kunnes aika jättää vanhemmista. Reilua.

Tottakai kotoa muuttanutkin saa lahjoja. Ja myös hänen avopuolisonsa saa. Tänä jouluna ostettiin heille liput Ruisrockiin. Myös mies ja minä saatiin lahjoja omilta vanhemmiltamme. Ja annettiin lahjat myös heille.