Tänään on taas se päivä vuodesta, kun äitien pitäisi uhrautua muiden eteen

Näin paha ihminen oikeuttaa kaikki pahat tekonsa. Ei koe vastuuta teoistaan. Näkee itsensä kautta kaiken. Tekee pahaa

Vierailija kirjoitti:

Psykologina ymmärrän pahan olon taustaasi ja ettei kyse ole siitä että olisit vain itsekäs kuten moni nyt sinua syyttää. (Ehkä siksi juuri näistä kannattaa ennemmin puhua ystäville tai ammattilaisille kuin av-laisille). Mutta kuulen, että mittasi on täyttynyt ja olet tehnyt kipeän havainnon, että olet ikään kuin hukannut itsesi muiden mukaan eläessä. Ymmärrät myös, että tähän on vaikuttanut äitisi. Tiedostat siis jo paljon mutta siihen liittyy paljon vihaa, katkeruutta ja surematonta surua. Muiden voikin olla vaikea ymmärtää miksi tämä kaikki lähtee liikkeelle juuri nyt ja he voivat jopa pahoittaa mielesi ja syyllistää sinua. Mikäli kyseessä on pieniä tai vähän isompiakin lapsukaisia, voi olla että muutosprosessin kannattaa antaa ikään kuin muhia vielä hiukan vakan alla ja joulun jälkeen alat kaikessa hiljaisuudessa miettimään kuka olet ja mitä haluat ja millaista elämää haluat lopun elämääsi viettää. Koita viettää kuitenkin joulu niin ettet uhriutuisi ja katkeroituisi lisää.

Hyvää joulua tummista sävyistä huolimatta ja kaikkea hyvää elämääsi!

Kiitos, onneksi lapset ovat jo sentään 8 ja 10v. ja koitan vielä jaksaa illan heidän takiaan vaikka kaikki meneekin mun näkövinkkelistä ihan pieleen. Ja alan sitten ottaa pesäeroa heidän tavoistaan todenteolla ja hakea jotain, mitä multa äitini takia puuttuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Näin paha ihminen oikeuttaa kaikki pahat tekonsa. Ei koe vastuuta teoistaan. Näkee itsensä kautta kaiken. Tekee pahaa

Koen mä vastuuta lapsistani. En olisi täällä tai tässä, ellen olisi ollut kaukaa viisas ja hankkinut lapsia miehen kansssa, joka pärjää lasten kanssa itsenäisesti. Sen turvin voin etsiä menettämääni minää. Äidin viemää. Jonka ollessa löytynyt tuskin olisin ikinä tehnyt lapsia tai en ainakaan tämän ihmisen kanssa.

ap

Siis joulua vietän heidän kanssaan ihan velvollisuudesta. En mä toden totta sitä ihan niin suunnitellut, kun lapsia hankin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Psykologina ymmärrän pahan olon taustaasi ja ettei kyse ole siitä että olisit vain itsekäs kuten moni nyt sinua syyttää. (Ehkä siksi juuri näistä kannattaa ennemmin puhua ystäville tai ammattilaisille kuin av-laisille). Mutta kuulen, että mittasi on täyttynyt ja olet tehnyt kipeän havainnon, että olet ikään kuin hukannut itsesi muiden mukaan eläessä. Ymmärrät myös, että tähän on vaikuttanut äitisi. Tiedostat siis jo paljon mutta siihen liittyy paljon vihaa, katkeruutta ja surematonta surua. Muiden voikin olla vaikea ymmärtää miksi tämä kaikki lähtee liikkeelle juuri nyt ja he voivat jopa pahoittaa mielesi ja syyllistää sinua. Mikäli kyseessä on pieniä tai vähän isompiakin lapsukaisia, voi olla että muutosprosessin kannattaa antaa ikään kuin muhia vielä hiukan vakan alla ja joulun jälkeen alat kaikessa hiljaisuudessa miettimään kuka olet ja mitä haluat ja millaista elämää haluat lopun elämääsi viettää. Koita viettää kuitenkin joulu niin ettet uhriutuisi ja katkeroituisi lisää.

Hyvää joulua tummista sävyistä huolimatta ja kaikkea hyvää elämääsi!

Muut ihmiset onkin suurimmaksi osaksi niiiiin tyhmiä, että 🖕vaan kaikille.

ap

Että siihen olen jo ihan tottunut, että "muiden voi olla vaikea ymmärtää"! :D vitun keskitietä eläneet mulkut!

ap

Tämä on niitä syitä miksi en äidiksi halua...mutta delelegoi hommia,ei tässä 50-luvulla eletä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kunnioittanut minua samoin kuin äitinikään ei, joten sekoilkoot siellä nyt keskenään ja katselkoot vitun Lumiukkoa, mä katson joulurauhan julistuksen. (Ainakin viime vuonna ne meni päälleikkäin ja miehestä se tyhmä animaatio oli tärkeämpi.) Vittu en mene siihen kellonaikaan pahoittamaan mieltäni sinne enää, katson sitä mitä haluan.

ap

Mies ei kunnioittanut sinua? Tekee kaiken perheessä. Mikä sinulle riittäisi?

Ihan samalla tavalla äitisikin varmasti ei kunnioittanut. Eli ei aina tehnyt kuten sinä haluat

Itseasiassa opin tämän oivalluksen, ettemme voi tehdä muita onnelliseksi (siis koittamalla, jos he tulevat meistä onnellisiksi se luultavimmin tapahtuu sattumalta) lukemalla sen locked-in syndroomasta kärsivän suomalaisen (ex-)mallin Kati van der Hoevenin blogia. Hän sanoi nuo sanat, ja hänen jos kenen on täytynyt se oivaltaa ollen kykenemätön tekemään elämässään varsinaisesti enää mitään muiden eteen. Paitsi kirjoittaa ja puhua ja sanoilla auttaa, tukea ja hoitaa. Arvomme ei saisi olla siitä kiinni, mitä voimme tehdä muille. Se on muilta kumman itsekästä ajattelua. Siis jos toisella ei ole arvoa, kuin antamassa käytännössä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kunnioittanut minua samoin kuin äitinikään ei, joten sekoilkoot siellä nyt keskenään ja katselkoot vitun Lumiukkoa, mä katson joulurauhan julistuksen. (Ainakin viime vuonna ne meni päälleikkäin ja miehestä se tyhmä animaatio oli tärkeämpi.) Vittu en mene siihen kellonaikaan pahoittamaan mieltäni sinne enää, katson sitä mitä haluan.

ap

Mies ei kunnioittanut sinua? Tekee kaiken perheessä. Mikä sinulle riittäisi?

Ihan samalla tavalla äitisikin varmasti ei kunnioittanut. Eli ei aina tehnyt kuten sinä haluat

Niin no ei tietenkään ole tarkoitus toimia minun sanojeni mukaan, mutta mies siis oletti, että mua ei haittaa etten näe joulurauhan julistusta. Totta kai se haittasi, mutta koska siinä menivät lasten ilo ja mun tahto ristikkäin miehelle ei tullut enää mieleenkään olla aikuinen aikuisen kassa ja sopia MUN kanssa, miten ongelma ratkaistaan. Hyysäsi vain lapsia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä syitä miksi en äidiksi halua...mutta delelegoi hommia,ei tässä 50-luvulla eletä.

Delegoi? Äitihullu menee (ehkä) yksiöstään perheen kaksioon valmiiseen pöytään nyrpistelemään.

Mitä voi delegoida, kun ei ole vuosikausiin tehnyt mitään?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä syitä miksi en äidiksi halua...mutta delelegoi hommia,ei tässä 50-luvulla eletä.

En delegoi. Jos ei mun toiveet kiinnosta, häivyn.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä syitä miksi en äidiksi halua...mutta delelegoi hommia,ei tässä 50-luvulla eletä.

Delegoi? Äitihullu menee (ehkä) yksiöstään perheen kaksioon valmiiseen pöytään nyrpistelemään.

Mitä voi delegoida, kun ei ole vuosikausiin tehnyt mitään?

Valmiiseen pöytään heh! Kaikki laatikot, kinkku, glögi, herkut ym. odottavat tällä hetkellä mun jääkaapissa ja kun menen perhen luo huolehdin ne pöytään.

ap

Koska siis jos jättäisin miehelle ostokset pöydässä ois pelkkää paskaa alkaen maksalaatikosta ja kalat puuttuisivat jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Koska siis jos jättäisin miehelle ostokset pöydässä ois pelkkää paskaa alkaen maksalaatikosta ja kalat puuttuisivat jne.

ap

Eli se siitä delegoinnista. Kun asuu idiootin kanssa niin asuu idiootin kanssa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä syitä miksi en äidiksi halua...mutta delelegoi hommia,ei tässä 50-luvulla eletä.

Delegoi? Äitihullu menee (ehkä) yksiöstään perheen kaksioon valmiiseen pöytään nyrpistelemään.

Mitä voi delegoida, kun ei ole vuosikausiin tehnyt mitään?

Valmiiseen pöytään heh! Kaikki laatikot, kinkku, glögi, herkut ym. odottavat tällä hetkellä mun jääkaapissa ja kun menen perhen luo huolehdin ne pöytään.

ap

Jos mä en huolehtis, niin miehen mielestä "joulu tulee", vaikkei pöydässä ois kuin saatana joku ehkä kynttilä, perunat, se saatanan maksalaatikko ja limppua. Vittu se ei ole koskaan auttanut mua missään ja se on ihan saatanan nuija saapas!

ap

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa opin tämän oivalluksen, ettemme voi tehdä muita onnelliseksi (siis koittamalla, jos he tulevat meistä onnellisiksi se luultavimmin tapahtuu sattumalta) lukemalla sen locked-in syndroomasta kärsivän suomalaisen (ex-)mallin Kati van der Hoevenin blogia. Hän sanoi nuo sanat, ja hänen jos kenen on täytynyt se oivaltaa ollen kykenemätön tekemään elämässään varsinaisesti enää mitään muiden eteen. Paitsi kirjoittaa ja puhua ja sanoilla auttaa, tukea ja hoitaa. Arvomme ei saisi olla siitä kiinni, mitä voimme tehdä muille. Se on muilta kumman itsekästä ajattelua. Siis jos toisella ei ole arvoa, kuin antamassa käytännössä.

ap

Tässä on sama ongelma kuin ihan koko elämässäsi. Tämä koskee vain sinua. Siis mitä sinä saat. Se on aina kaikessa mittari.

Sinä sensijaan et arvosta etkä anna kenellekään mitään ja tällä ylläolevalla selität sen oikeaksi. Selität mustan valkoiseksi.

Sinun ei sensijaan tarvitse hyväksyä ketään joka ei tee sinun oyolestasi ihan kaikkea. Tähän kuuluvat lapsesikin. Et välitä tai arvosta vaan odotat heidän antavan ja antavan.

Sinä et näe muita kuin itsesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa opin tämän oivalluksen, ettemme voi tehdä muita onnelliseksi (siis koittamalla, jos he tulevat meistä onnellisiksi se luultavimmin tapahtuu sattumalta) lukemalla sen locked-in syndroomasta kärsivän suomalaisen (ex-)mallin Kati van der Hoevenin blogia. Hän sanoi nuo sanat, ja hänen jos kenen on täytynyt se oivaltaa ollen kykenemätön tekemään elämässään varsinaisesti enää mitään muiden eteen. Paitsi kirjoittaa ja puhua ja sanoilla auttaa, tukea ja hoitaa. Arvomme ei saisi olla siitä kiinni, mitä voimme tehdä muille. Se on muilta kumman itsekästä ajattelua. Siis jos toisella ei ole arvoa, kuin antamassa käytännössä.

ap

Tässä on sama ongelma kuin ihan koko elämässäsi. Tämä koskee vain sinua. Siis mitä sinä saat. Se on aina kaikessa mittari.

Sinä sensijaan et arvosta etkä anna kenellekään mitään ja tällä ylläolevalla selität sen oikeaksi. Selität mustan valkoiseksi.

Sinun ei sensijaan tarvitse hyväksyä ketään joka ei tee sinun oyolestasi ihan kaikkea. Tähän kuuluvat lapsesikin. Et välitä tai arvosta vaan odotat heidän antavan ja antavan.

Sinä et näe muita kuin itsesi

En minä odota muiden tekevän mun eteen mitään. Mutta mulla on ollut paine tehdä muita onnelliseksi silti. Jos pääsen siitä, ei enää tartte jakaa elämäänsä sellaisten kanssa, joita pitää ajatella, VAIKKEI SE KIINNOSTAISIKAAN. Siitä vapautuu energiaa olla onnellinen itsekseen, en mä siihen muita tarvitse. Eri asia on se, että olen suht sosiaalinen, mutta silti vihaan muiden hyysäämistä. Muutkin saavat luvan tulla toimeen omillaan.

ap

Itsestään ei voi repiä loputtomiin. Muut voi tehdä onnellisiksi antamalla heille tilaa ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia.

Muu on tukahduttavaa.

Mulla tämä menee jo vanhalla rutiinilla. En enää edes jaksa ajatella asiaa vaikka joskus lievä vitutus puskeekin pintaan.