Tänään on taas se päivä vuodesta, kun äitien pitäisi uhrautua muiden eteen

Meillä mies on hakenut kuusen, ostanut uudet koristeet lasten kanssa, laittanut jouluvalot, paistanut ja koristellut kinkut, tuunaillut laatikot, juossut enimmät ruokaostokset ja oman osansa lahjaostoksista,pessyt saunaosaston, ostanut joulukukan vanhalle äidilleni jne.

Minä imuroin talon, vähän pölyjä pyyhin, jouluverhot olkkariin, vessan kyllä jynssäsin, muutama jouluostos, yksi kukka-asetelma, leivoin parit kuivakakut, käärärin, lumen luonnin hoidin ja lemmikin olen huolehtinut.

Lapsi koristeli kuusen, siivosi huoneensa, leipoi piparit ja joulutortut jne. Lapsi auttoi joulukorin suunnittelussa ja keräilyssä vanhuksillemme.

Kyllä tämän pakkojuhlinnan jotenkin jaksaa, kun kaikki edes jotain tekee, muuten minä ainakin heittäytyisin tosi hankalaksi lue: joulua ei sitten vietettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti aina kaikissa vaatimuksissasi tai hokemisissasi itsesi sen toisen osapuolen asemaan. Kn jauhat lapsuudsta, laita omat lapsesi siihen lapsen rooliin. Kasva jo aikuiseksi

Lapseni tai mieheni voivat tosiaan haluta minusta ihan mitä tahansa, mutta se on niin sanotusti heidän ongelmansa, jos eivät kykene havaitsemaan realiteetteja. En ole mitään, mitä en ole.

ap

Ainoa oikea tapa on tehdä ero selväksi. Sanoi huoltajuus, tapaamiset, elatusmaksut

Niin ettei perheesi joudu elämään oikkujesi varassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on hakenut kuusen, ostanut uudet koristeet lasten kanssa, laittanut jouluvalot, paistanut ja koristellut kinkut, tuunaillut laatikot, juossut enimmät ruokaostokset ja oman osansa lahjaostoksista,pessyt saunaosaston, ostanut joulukukan vanhalle äidilleni jne.

Minä imuroin talon, vähän pölyjä pyyhin, jouluverhot olkkariin, vessan kyllä jynssäsin, muutama jouluostos, yksi kukka-asetelma, leivoin parit kuivakakut, käärärin, lumen luonnin hoidin ja lemmikin olen huolehtinut.

Lapsi koristeli kuusen, siivosi huoneensa, leipoi piparit ja joulutortut jne. Lapsi auttoi joulukorin suunnittelussa ja keräilyssä vanhuksillemme.

Kyllä tämän pakkojuhlinnan jotenkin jaksaa, kun kaikki edes jotain tekee, muuten minä ainakin heittäytyisin tosi hankalaksi lue: joulua ei sitten vietettäisi.

Aika paska asenne. Mä en ois ikinä saanut lapsena käyttäytyä noin huonosti, jos jokin ei mennyt mun pllin mukaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa opin tämän oivalluksen, ettemme voi tehdä muita onnelliseksi (siis koittamalla, jos he tulevat meistä onnellisiksi se luultavimmin tapahtuu sattumalta) lukemalla sen locked-in syndroomasta kärsivän suomalaisen (ex-)mallin Kati van der Hoevenin blogia. Hän sanoi nuo sanat, ja hänen jos kenen on täytynyt se oivaltaa ollen kykenemätön tekemään elämässään varsinaisesti enää mitään muiden eteen. Paitsi kirjoittaa ja puhua ja sanoilla auttaa, tukea ja hoitaa. Arvomme ei saisi olla siitä kiinni, mitä voimme tehdä muille. Se on muilta kumman itsekästä ajattelua. Siis jos toisella ei ole arvoa, kuin antamassa käytännössä.

ap

Tässä on sama ongelma kuin ihan koko elämässäsi. Tämä koskee vain sinua. Siis mitä sinä saat. Se on aina kaikessa mittari.

Sinä sensijaan et arvosta etkä anna kenellekään mitään ja tällä ylläolevalla selität sen oikeaksi. Selität mustan valkoiseksi.

Sinun ei sensijaan tarvitse hyväksyä ketään joka ei tee sinun oyolestasi ihan kaikkea. Tähän kuuluvat lapsesikin. Et välitä tai arvosta vaan odotat heidän antavan ja antavan.

Sinä et näe muita kuin itsesi

En minä odota muiden tekevän mun eteen mitään. Mutta mulla on ollut paine tehdä muita onnelliseksi silti. Jos pääsen siitä, ei enää tartte jakaa elämäänsä sellaisten kanssa, joita pitää ajatella, VAIKKEI SE KIINNOSTAISIKAAN. Siitä vapautuu energiaa olla onnellinen itsekseen, en mä siihen muita tarvitse. Eri asia on se, että olen suht sosiaalinen, mutta silti vihaan muiden hyysäämistä. Muutkin saavat luvan tulla toimeen omillaan.

ap

Sinä odotat että miehesi ja lapsesi miellyttävät Sinua, tekevät sinut onnelliseksi. Kun näin ei käy, haukut, solvaat, hylkäät. Sinule isäsi arvo (ja mummosi) on vain perintö. Sinulle kenelläkään ei ole arvoa sinänsä.

Mutta sinä saat maata ja odottaa arvostusta. Tuntematta pienintäkään syyllisyyttä pahuudestasi

Ja siis se, etten kenties saa arvostusta heiltä on tavallaan kova paikka, mutta siihenkin olen jo harjaantunut lapsuudenkodissani. Etten sitä saa.

Totta kai jokainen kaipaisi arvostusta perheeltään, mutta en ala itkien sitä odottaa. Mulla on perheen rahat, niiden avulla voin rakentaa sellaista elämää, kuin toivon. Mutta raha on vain apuväline, ei onnen syy tai määre.

ap

He arvostavat sinua paljon enemmän kuin sinä heitä. Sinä olet tässä se pahis.

Sinulla on rahat. Et maksa lasten elatusmaksua. Vaiko asut muualla. Et tapaa heitä. Lastenvalvojalle äkkiä sopimaan asiat reilsti.

On väärin että tässäkin asiassa pidät heitä köyden jatkona. Milloin sinä armeliaasti annat rovon.

Aikaasi et anna koskaan. Rakkautta ei ole

No sehän on hyvä, jos he arvostavat minua. Silloin he hyväksyvät ratkaisuni tehdä sellaista, mistä minä tulen onnelliseksi, vaikken siinä enää eläkään sen mukaan, mikä tekisi heidät onnellisiksi. Vastatkoon he itse siitä sitten ja ravostakoot minua sen jälkeenkin, jos todella merkitsen heille jotakin.

ap

Mutta sinä vain otat ja otat.

Pahuus on rumaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti aina kaikissa vaatimuksissasi tai hokemisissasi itsesi sen toisen osapuolen asemaan. Kn jauhat lapsuudsta, laita omat lapsesi siihen lapsen rooliin. Kasva jo aikuiseksi

Lapseni tai mieheni voivat tosiaan haluta minusta ihan mitä tahansa, mutta se on niin sanotusti heidän ongelmansa, jos eivät kykene havaitsemaan realiteetteja. En ole mitään, mitä en ole.

ap

Ainoa oikea tapa on tehdä ero selväksi. Sanoi huoltajuus, tapaamiset, elatusmaksut

Niin ettei perheesi joudu elämään oikkujesi varassa.

Tuokin on asia, josta mies vastaa. En minä. Mua ei kiinnosta noita sopia, mutta jos miestä kiinnostaa, niin pakkohan se sitten olisi. Hänen asiansa, ei mun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa opin tämän oivalluksen, ettemme voi tehdä muita onnelliseksi (siis koittamalla, jos he tulevat meistä onnellisiksi se luultavimmin tapahtuu sattumalta) lukemalla sen locked-in syndroomasta kärsivän suomalaisen (ex-)mallin Kati van der Hoevenin blogia. Hän sanoi nuo sanat, ja hänen jos kenen on täytynyt se oivaltaa ollen kykenemätön tekemään elämässään varsinaisesti enää mitään muiden eteen. Paitsi kirjoittaa ja puhua ja sanoilla auttaa, tukea ja hoitaa. Arvomme ei saisi olla siitä kiinni, mitä voimme tehdä muille. Se on muilta kumman itsekästä ajattelua. Siis jos toisella ei ole arvoa, kuin antamassa käytännössä.

ap

Tässä on sama ongelma kuin ihan koko elämässäsi. Tämä koskee vain sinua. Siis mitä sinä saat. Se on aina kaikessa mittari.

Sinä sensijaan et arvosta etkä anna kenellekään mitään ja tällä ylläolevalla selität sen oikeaksi. Selität mustan valkoiseksi.

Sinun ei sensijaan tarvitse hyväksyä ketään joka ei tee sinun oyolestasi ihan kaikkea. Tähän kuuluvat lapsesikin. Et välitä tai arvosta vaan odotat heidän antavan ja antavan.

Sinä et näe muita kuin itsesi

En minä odota muiden tekevän mun eteen mitään. Mutta mulla on ollut paine tehdä muita onnelliseksi silti. Jos pääsen siitä, ei enää tartte jakaa elämäänsä sellaisten kanssa, joita pitää ajatella, VAIKKEI SE KIINNOSTAISIKAAN. Siitä vapautuu energiaa olla onnellinen itsekseen, en mä siihen muita tarvitse. Eri asia on se, että olen suht sosiaalinen, mutta silti vihaan muiden hyysäämistä. Muutkin saavat luvan tulla toimeen omillaan.

ap

Sinä odotat että miehesi ja lapsesi miellyttävät Sinua, tekevät sinut onnelliseksi. Kun näin ei käy, haukut, solvaat, hylkäät. Sinule isäsi arvo (ja mummosi) on vain perintö. Sinulle kenelläkään ei ole arvoa sinänsä.

Mutta sinä saat maata ja odottaa arvostusta. Tuntematta pienintäkään syyllisyyttä pahuudestasi

Ja siis se, etten kenties saa arvostusta heiltä on tavallaan kova paikka, mutta siihenkin olen jo harjaantunut lapsuudenkodissani. Etten sitä saa.

Totta kai jokainen kaipaisi arvostusta perheeltään, mutta en ala itkien sitä odottaa. Mulla on perheen rahat, niiden avulla voin rakentaa sellaista elämää, kuin toivon. Mutta raha on vain apuväline, ei onnen syy tai määre.

ap

He arvostavat sinua paljon enemmän kuin sinä heitä. Sinä olet tässä se pahis.

Sinulla on rahat. Et maksa lasten elatusmaksua. Vaiko asut muualla. Et tapaa heitä. Lastenvalvojalle äkkiä sopimaan asiat reilsti.

On väärin että tässäkin asiassa pidät heitä köyden jatkona. Milloin sinä armeliaasti annat rovon.

Aikaasi et anna koskaan. Rakkautta ei ole

No sehän on hyvä, jos he arvostavat minua. Silloin he hyväksyvät ratkaisuni tehdä sellaista, mistä minä tulen onnelliseksi, vaikken siinä enää eläkään sen mukaan, mikä tekisi heidät onnellisiksi. Vastatkoon he itse siitä sitten ja ravostakoot minua sen jälkeenkin, jos todella merkitsen heille jotakin.

ap

Mutta sinä vain otat ja otat.

Pahuus on rumaa

Sellaisilta nollilta on paha ottaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on hakenut kuusen, ostanut uudet koristeet lasten kanssa, laittanut jouluvalot, paistanut ja koristellut kinkut, tuunaillut laatikot, juossut enimmät ruokaostokset ja oman osansa lahjaostoksista,pessyt saunaosaston, ostanut joulukukan vanhalle äidilleni jne.

Minä imuroin talon, vähän pölyjä pyyhin, jouluverhot olkkariin, vessan kyllä jynssäsin, muutama jouluostos, yksi kukka-asetelma, leivoin parit kuivakakut, käärärin, lumen luonnin hoidin ja lemmikin olen huolehtinut.

Lapsi koristeli kuusen, siivosi huoneensa, leipoi piparit ja joulutortut jne. Lapsi auttoi joulukorin suunnittelussa ja keräilyssä vanhuksillemme.

Kyllä tämän pakkojuhlinnan jotenkin jaksaa, kun kaikki edes jotain tekee, muuten minä ainakin heittäytyisin tosi hankalaksi lue: joulua ei sitten vietettäisi.

Muutenkin todella paska asenne, aivan kuin tosiaan joulu ei merkitsisi itsellesi mitään mulle ei ainakaan ois mikään vitun ratkaisu, että sitten ei joulua vietettäis, kun mä nimenomaan haluan sitä viettää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna Lumiukko ja joulurauhan julistus eivät osu päällekkäin

Koska aiot lähteä?

Miten ne sitten viimevuonna menivät? Vittu se oli Yleltä iso moka. Vai kuka vitun kanava Lumiukkoa säätikään. Meni niin vitutukseksi se, että haluan katsoa sen joulurauhan julistuksen paikassa, jossa ollaan sen aikana hiljaa. Eli omassa kodissani. Lähden sen jälkeen jossain vaiheessa. Hitto.

ap

Mihin aikaan olet luvannut mennä?

Ei ole edes puhuttu. Ei miestä sellaiset pikkuasiat kiinnosta ilmeisesti. Hänenä mua sen verran kiinnostaisi.

ap

Eikä sinulta voi sellaista vaatia. Omien lasten huomiointia. "Äiti tulee yhdeltä..."

Liikaa toki vaadittu. Ethän voi tietää huvittaako juri sillon. Etkä voi mitään tehdä muiden miellyttämiseksi. Onhan se liikaa vaadittu!

Joo, ei tämä herkkua ole. Koko päivän teet juttuja, kun muut makoilee ja vahtaa telkkua. Haaveilen joulusta etelän lämmössä ilman, että on velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna Lumiukko ja joulurauhan julistus eivät osu päällekkäin

Koska aiot lähteä?

Miten ne sitten viimevuonna menivät? Vittu se oli Yleltä iso moka. Vai kuka vitun kanava Lumiukkoa säätikään. Meni niin vitutukseksi se, että haluan katsoa sen joulurauhan julistuksen paikassa, jossa ollaan sen aikana hiljaa. Eli omassa kodissani. Lähden sen jälkeen jossain vaiheessa. Hitto.

ap

Mihin aikaan olet luvannut mennä?

Ei ole edes puhuttu. Ei miestä sellaiset pikkuasiat kiinnosta ilmeisesti. Hänenä mua sen verran kiinnostaisi.

ap

Eikä sinulta voi sellaista vaatia. Omien lasten huomiointia. "Äiti tulee yhdeltä..."

Liikaa toki vaadittu. Ethän voi tietää huvittaako juri sillon. Etkä voi mitään tehdä muiden miellyttämiseksi. Onhan se liikaa vaadittu!

No vaatiminen on tyhmä asenne myöskin. Ei tietenkään voi vaatia, en ole heille käskyläinen eikä alamainen. Asiat pitää sopia, niin, että ne sopivat molemmille. Minä meistä koko perheessä täsmällisin olen, enkä ole myöhässä, eli mies itse ei ole niin täsmällinen luonne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna Lumiukko ja joulurauhan julistus eivät osu päällekkäin

Koska aiot lähteä?

Miten ne sitten viimevuonna menivät? Vittu se oli Yleltä iso moka. Vai kuka vitun kanava Lumiukkoa säätikään. Meni niin vitutukseksi se, että haluan katsoa sen joulurauhan julistuksen paikassa, jossa ollaan sen aikana hiljaa. Eli omassa kodissani. Lähden sen jälkeen jossain vaiheessa. Hitto.

ap

Mihin aikaan olet luvannut mennä?

Ei ole edes puhuttu. Ei miestä sellaiset pikkuasiat kiinnosta ilmeisesti. Hänenä mua sen verran kiinnostaisi.

ap

Eikä sinulta voi sellaista vaatia. Omien lasten huomiointia. "Äiti tulee yhdeltä..."

Liikaa toki vaadittu. Ethän voi tietää huvittaako juri sillon. Etkä voi mitään tehdä muiden miellyttämiseksi. Onhan se liikaa vaadittu!

Mies on myös se perheen vammainen tarpeen ja tilanteen mukaan joustaja, mä enemmiän pidän kiinni siitä, miten on suunniteltu. Sekin piirre miehessä vituttaa, koska en koskaan ehtinyt sopeutua sen joustoihin. Ne vitutti siis todella. Usein aivan turhia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna Lumiukko ja joulurauhan julistus eivät osu päällekkäin

Koska aiot lähteä?

Miten ne sitten viimevuonna menivät? Vittu se oli Yleltä iso moka. Vai kuka vitun kanava Lumiukkoa säätikään. Meni niin vitutukseksi se, että haluan katsoa sen joulurauhan julistuksen paikassa, jossa ollaan sen aikana hiljaa. Eli omassa kodissani. Lähden sen jälkeen jossain vaiheessa. Hitto.

ap

Mihin aikaan olet luvannut mennä?

Ei ole edes puhuttu. Ei miestä sellaiset pikkuasiat kiinnosta ilmeisesti. Hänenä mua sen verran kiinnostaisi.

ap

Eikä sinulta voi sellaista vaatia. Omien lasten huomiointia. "Äiti tulee yhdeltä..."

Liikaa toki vaadittu. Ethän voi tietää huvittaako juri sillon. Etkä voi mitään tehdä muiden miellyttämiseksi. Onhan se liikaa vaadittu!

Ja kannattais aivokääpiö muutenkin lukea mun ekat pari kommenttia ketjusta, niin selkiäsi sullekin sen aihe...

ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on hakenut kuusen, ostanut uudet koristeet lasten kanssa, laittanut jouluvalot, paistanut ja koristellut kinkut, tuunaillut laatikot, juossut enimmät ruokaostokset ja oman osansa lahjaostoksista,pessyt saunaosaston, ostanut joulukukan vanhalle äidilleni jne.

Minä imuroin talon, vähän pölyjä pyyhin, jouluverhot olkkariin, vessan kyllä jynssäsin, muutama jouluostos, yksi kukka-asetelma, leivoin parit kuivakakut, käärärin, lumen luonnin hoidin ja lemmikin olen huolehtinut.

Lapsi koristeli kuusen, siivosi huoneensa, leipoi piparit ja joulutortut jne. Lapsi auttoi joulukorin suunnittelussa ja keräilyssä vanhuksillemme.

Kyllä tämän pakkojuhlinnan jotenkin jaksaa, kun kaikki edes jotain tekee, muuten minä ainakin heittäytyisin tosi hankalaksi lue: joulua ei sitten vietettäisi.

Tällaiset asennevammaiset neuvomassa muita. Vedä ttu päähäsi. Tuosta ole apua keillekään muille kuin kaltaisillesi luonnehäiriöisille.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsestään ei voi repiä loputtomiin. Muut voi tehdä onnellisiksi antamalla heille tilaa ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia.

Muu on tukahduttavaa.

Tavallaan, mutta tuo on usein aika lähellä hylkäämistä, kun toinen todella tarvitsisi sinua.

ap

Sopivassa suhteessa, ei hyläten vaan tilaa ja kasvun mahdollisuuksia antaen.

Meillä mies hoitaa koko ruokapuolen. Minä siivoilen. Lapset vaan on. Ihan hyvä jako.

Nyt lapsi soitti ja itki, etteivät he ole siivonneet :'( Tunsin piston sydämessäni, koska aina motkotin aiheesta ehdollistaen lapsen ehkä siihen, ettei joulu ole hyvä, ellei ole siistiä. Lapsi itki ja sanoin, että olen pahoillani, ettei ole siistiä D: Sitten aivan kuin olisin kuullut miehen taustalla sanovan, että älä välitä, äiti vaan kiusaa? Siis en todella kiusannut, vaan olin aika hiljaa ja mietin, miten saan itkua loppumaan.... Toivottavasti kuulin ihan väärin, tai sitten mies on todella pinna kireällä D:

Soitin miehelle ja oli hän sannut niin. Ei ole kuulemma saanut siivottua, jalka on kipeä. Ja syytti mua kiusaamisesta, vaikka ei edes kuullut mitä sanoin puhelimessa. Oikeasti, se oli täysin virhesyytös, jos me olemme edellisinä jouluina riidelleet siisteydestä ja lapsi sen takia nyt hrmoilee, koska mieskin hermoilee, niin mies sitten valehtelee lapselle, että mä kiusaan lastani? Siinä puhelimessa, sillä hetkellä, kun en todellakaan kiusannut, vaan koitin lohduttaa. Ihan hirveää. Mies ehkä stressaa sitä, että menen sinne?

ap

Alan todella miettiä, voinko osallistua. Ja tämä ei johdu omasta mukavuudenhalustani. Vaan tuosta miehen kommetista, se oli oikeasti todella häiriintynyt. Kas kun ei sanonut sitä silloin, kun asuin kotona ja varmaan tavallaan kiusasinkin, en tosin lasta, vaan miestä juuri kaikesta, mistä olen ketjussa valittanut.

ap

Miehen mukaan kiusasin lasta sillä perusteella, että hän näkee lapsemme itkevän samoin, kuin minä oman äitini takia lapsena olen kuvaillut itkeneeni. Vaikka kun MÄ ITKIN, niin äitini samalla raivosi, huusi ja syytti minua, ja mun lapsi oli nyt soitti mulle, että eivät ole siivonneet ja mä tajusin olevani itkuun varmaan syypää, ja sanoin, että äiti lupaa ettei sano sotkuista mitään, ei anneta sen häiritä, ja olen pahoillani kulta, ettemme me vanhemmat ole siivonneet sinulle jouluksi. Kiusasin, apua.

ap

Mitä mies oikein tekee mun ja lasten suhteelle suhtautuessaan noin? Häntä mä korkeintaan olen kiusannut, en lapsia. Lapset kärsii siinä sivussa kun mr. Vellihousu ei pärjää mulle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies hoitaa koko ruokapuolen. Minä siivoilen. Lapset vaan on. Ihan hyvä jako.

Sama täällä.