Mikä ärsyttää/ihmetyttää päiväkodissa?

Minulla ei enää ole päiväkoti ikäistä lasta mutta aikoinaan ärsytti esimerkiksi se, että aina ei saanut lomaa siihen heinäkuulle vaan kesäloma saattoi olla esimerkiksi toukokuussa mutta kuitenkin aina hoitajat yritti painostaa että lapsi olisi pidetty heinäkuu kotona. Joka vuosi ei vaan onnistu. Ja jostain syystä yhdessä vaiheessa kun tein lyhyempää työaikaa 75% ja lapsen ei tarvinnut olla kokopäiväisesti hoidossa, hoitajat luulivat että olin kotona? Vaikka eihän se olisi heille kuulunut vaikka olisin ollutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vihataanko lastani kun en hommannut hoitajille joululahjaa? En keksinyt mitään...

Ei vihata (: Askarrelkaa ensikeväänä vaikka kiitoskortit!

ap

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotien varhaiskasvatus jaksaa hämmentää minua uudestaan ja uudestaan. Minulla (kasvatusalan ammattilaisena) jokainen yhdessäolohetki ja jopa yksinolo on kasvatusta. Lapsella on oikeus joskus tehdä yksin omia juttujaan, vaikka palapeliä, ilman, että siinä pitää jatkuvasti olla mukana pari tai ryhmä. Ei lapsessa ole mitään vikaa silloinkaan, jos hän haluaa kaikessa rauhassa selailla kirjaa. Se vaan ei päiväkodissa käy, kaikkea tehdään ryhmänä ja mielellään niin, että aikuinen ei oikeasti ole paikalla. Hän saattaa antaa 3v ikäisille kynät ja paperia ja poistua muualle sen sijaan, että samalla opeteltaisiin värejä, muotoja jne. (ihan hyvin voi lapselle sanoa, että olet piirtänyt pienen vihreän ympyrän ja sen alle sinisen viivan, ei tuon enempää tarvita).

Toinen asia ovat lelut, joita varjellaan kuin silmäterää. Leikeissä saa olla kaikenlaista romua, hyllyillä ja kaapeissa on "parempia tavaroita", mutta niitä ei saa ottaa leikkeihin. Ne ovat LTO:n kädessä, kun hän kertoo satua tms. Meillä urheiluseura lahjoitti päiväkotiin "pehmosählymailat ja pallot", kertaakaan niitä ei ole ollut leikeissä, ettei mitään satu. Samaan aikaan pihassa saa huiskia pienempiä lumilapiolla päähän, mutta superlonmaila on liian vaarallinen (tietty aina ohjaamattomaan) leikkiin.

Joaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus touhuta ja rauhoittua itsekseen tekemään asioita niin halutessaan. Vaikka pieneksikin hetkeksi päivässä. Lapsi saattaa itse pyytääkin tilaa jossa voisi ihan itsekseen leikkiä esim. nukkekodilla. On kiva huomata, että lapsi osaa rakentaa leikkiään myös ihan itsekseen eikä tarvitse kokoajan puolustaa omaa tilaa ja lelujaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

No tuleeko niitä vastauksia vielä?

:D kaikki mulle heti

ap

Järkyttävää luettavaa miten päiväkodissa on noin kivikautiset säännöt. :( Tulis potkut hoitajalle, jos iäkkäiden kanssa toimittaisiin noin.

Meidän lapset vaihtoi elokuussa uuteen päiväkotiin yksityiseltä kunnalliseen ja mun täytyy rehellisesti sanoa, että oikeasti ei vaan ole mitään huonoa sanottavaa. Henkilökunta on mukavaa ja ammattitaitoista. Kurahousujakaan ei ole pakko käyttää, jos on vedenpitävät ulkovaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei enää ole päiväkoti ikäistä lasta mutta aikoinaan ärsytti esimerkiksi se, että aina ei saanut lomaa siihen heinäkuulle vaan kesäloma saattoi olla esimerkiksi toukokuussa mutta kuitenkin aina hoitajat yritti painostaa että lapsi olisi pidetty heinäkuu kotona. Joka vuosi ei vaan onnistu. Ja jostain syystä yhdessä vaiheessa kun tein lyhyempää työaikaa 75% ja lapsen ei tarvinnut olla kokopäiväisesti hoidossa, hoitajat luulivat että olin kotona? Vaikka eihän se olisi heille kuulunut vaikka olisin ollutkin.

Tärkeintä, että lapsella oli loma. Jos lapsi on sen luonteinen ettei hirveästi stressaannu vieraista aikuisista ja uudesta paikasta niin varahoioon vaan !

Voit aina avoimesti kertoa lapseen liittyviä asioita esim. lapsen omahoitajalle. Ei aiheuta huolta tai ihmetystä, kun asioista puhutaan molemminpuolin suoraan. On lapselle aina hyvä mitä paremmin perhe ja päiväkoti tekevät yhteistyötä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset vaihtoi elokuussa uuteen päiväkotiin yksityiseltä kunnalliseen ja mun täytyy rehellisesti sanoa, että oikeasti ei vaan ole mitään huonoa sanottavaa. Henkilökunta on mukavaa ja ammattitaitoista. Kurahousujakaan ei ole pakko käyttää, jos on vedenpitävät ulkovaatteet.

Ihana kuulla! Usein tuntuu, että ollaan jo valmiiksi napit vastakkain ja puolustuskannalla niin hoitohenkilökunta, kuin vanhemmatkin. Meillä päiväkodissa usein aivan turhia sääntöjä joihin ollaan vaan juurruttu kyseenalaistamatta niiden toimivuutta enää tänäpäivänä ja juuri siinä kyseisessä ryhmässä. Ja vanhemmilla tuntuu olevan usein käsitys siitä, että varhaiskasvattajat ovat lukutaidottomia täysin kouluttautumattomia ääliöitä jonka takia päiväkodissa ei tehdä muuta, kuin juodaan kahvia. Vielä en ole ollut töissä yhdessäkään päiväkodissa, jossa riittäisi aikaa moiseen istuskeluun ja kahvitauot jää usein pitämättä. Toki on niitä surullisiakin tapauksia jotka eivät ole osuneet oikealle alalle. 

ap

Kun niitä hymiöitä pitää tunkea joka ainoan "päikyntädin" lauseen perään.

Kuluu ikään kuin hymy lauseesta, joopa.

Vierailija kirjoitti:

Kun niitä hymiöitä pitää tunkea joka ainoan "päikyntädin" lauseen perään.

Kuluu ikään kuin hymy lauseesta, joopa.

Ehkä se maailma synkkenee ja kovettaa minutkin vielä ja hymyilyni loppuu kun vuosia kuluu. Toivon kuitenkin jaksavani hymyillä vielä pitkään ja oikein leveästi (:(:

T. päikyntäti

Ehkei niitä parempia leluja anneta lasten käyttöön ilman aikuisten valvontaa siksi, että kaikki mitä lapsille annetaan, näyttää menevän rikki alta aikayksikön. En ymmärrä, miten jopa eskari-ikäiset seisovat lelujen päällä ja muuten kaltoinkohtelevat leluja niin, että ne eivät montaa viikkoa kestä käytössä. Kirjat jätetään lattialle ja niiden päältä juostaan, leluja revitään toisten käsistä niin, että repeävät tai murtuvat rikki. Kasvatustyötä siis riittää.  Määrärahat eivät millään riitä tällaiseen lelujen käyttöön eikä koko aikaa pysty seuraamaan, mitä 24 lasta touhuaa esineiden kanssa. 

En ymmärrä miksei lapsia hoideta kotona, eli ihmettelen koko päiväkotisysteemiä.

Vuoropäivähoitokodissa (menikö oikein) kuulemma tehdään sellaista, että illalla soitetaan vanhemmille että lapset ovat kuumeisiä. Jos vaikka kaksi lasta olisi jäämässä yöksi.

Kun vanhemmat sitten hakevat lapset, niin kuumeesta ei ole tietoakaan. Työkaveri kertoi tämän olevan tavallista. Eivät vaan hoitajat tajua, että vanhemmat, (jotka molemmat ovat sairaanhoitajia) huomaavat huijauksen.

Kivahan se on sitten yö itse nukkua työaikana siellä työmaalla kun ei ole kakaroita vaivana.

Tapa puhua kuin jollekin aivottomalle ja toistaa litaniaa, joka on varhaiskasvatuksessa opittu. Sama tyyli myös terveydenhoitajilla. Arvostan ihmisiä, joilla on elämänkokemuksen tuomaa varmuutta puhua ihan kuin tavalliset kuolevaiset.

Olen itse (kohta entinen) lastentarhanopettaja, joka on jättämässä alan. Yli 10v. työkokemuksella ja varmaan lähemmäs 20 päiväkotia nähneenä uskallan väittää, että koko päivähoito on vaarassa kaatua henkilökunnan riittämättömyyteen ja koulutustason laskuun/koulutuksen puutteeseen. Monet tässä ketjussa kuvatut jutut ovat harmilllisen tuttuja myös minulle ja usein takana on piittaamaton ja/tai ylikuormittunut henkilökunta. Työtä on yksinkertaisesti liikaa ja sen vaativuus ylittää henkilökunnan osaamisen tason. Silloin ei jakseta sopia asioista, muisteta tiedottaa, toimia ammatillisesti ja keskittyä tärkeimpään eli lapseen. 

Varhaiskasvatus ei ole mitään hienostelua, vaan yritys tehdä päiväkodeista muutakin kuin säilytysasemia tai lapsiparkkeja. Tällä hetkellä liian moni päiväkoti on juuri sellainen, vaikka niissä voitaisiin pelkän säilyttämisen sijasta tarjota paljon enemmän. Varhaiskasvatus ei tarkoita koulua, sikäli jos se ymmärretään pulpeteiksi, kirjoiksi ja tasapäistäviksi oppivelvollisuustavoitteiksi. Se sen sijaan tarkoittaa uuden oppimista, uteliasta ihmettelyä, tutkimista, yhdessä tekemistä, leikkiä, laulua, tiedettä, taidetta, liikkumista, puhumista etc.

Opettajana ja ammatistani ylpeänä sekä lasten kanssa työskentelyä rakastavana nykyinen tilanne on raastava. Resursseja tehdä työtä leikataan entisestään ja yhä enemmän tulee perheiltä vaatimuksia "joustavampaan toimintaan." Ihmettelen välillä, miksi ajatellaan, ettei päiväkodin toiminta häiriinny, jos lapsia tulee ja menee miten sattuu? Koulun suhteen harva vanhempi kehtaisi esittää moisia ideoita, sillä jokainen ymmärtää, ettei oppituntia voi pitää, jos se keskeytetään 15 minuutin välein.

Päiväkodissa tilanne on sama, juuri kun lapset ovat syventyneet vaikka maalaamaan, tulee Tintti-Pekko äitinsä kanssa, joka tietenkin pitää ottaa vastaan kuten kaikki muutkin. Ja toiminta keskeytyy ja pitää aloittaa koko juttu alusta, sillä vaikkapa 3-vuotiailta ei voi odottaa, että he kykenevät odottamaan kiltisti paikallaan open tuloa edes viittä minuuttia keskenään. Ihannetilanteessa tiimin muut aikuiset ottaisivat sen lapsen vastaan, mutta oman kokemuksen mukaan lastenhoitajilta voi aniharvoin odottaa moista yhteishenkeä tai tilannetajua. Tiimeissä, joissa on ollut toinen opettaja, homma on toiminut, mutta sellaiset taitavat olla nykyään pelkkää utopiaa.

Olen väsynyt siihen, että teen vaativaa työtä korkeasti koulutettuna surkealla palkalla ja suurin osa pitää työtäni vain "lasten kanssa puuhasteluna." Päiväkodissa tehtävä työ on mielestäni vähintään yhtä vaativaa kuin peruskoulun opettajan työ (työkokemusta myös peruskoulun alaluokilta), mutta silti minua ei mielletä opettajaksi, vaan "tädiksi." Olen väsynyt työpaikkojen eri tehtävissä toimivien väliseen kissanhännänvetoon, kateuteen ja juoruiluun. Olen väsynyt siihen, että kun tulen viikon lomalta ja lapset syöksyvät laumana syliini ja huutavat "oli ikävä sua" ja ryhmän muut aikuiset vinoilevat että "suosikkiaikuinen tuli takaisin." Minä teen työni hyvin ja rakastan sitä ja tiedän, ettei se jää lapsilta huomaamatta. Milloin muu maailma huomaa? Sipilälle terveisiä, ennen kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse (kohta entinen) lastentarhanopettaja, joka on jättämässä alan. Yli 10v. työkokemuksella ja varmaan lähemmäs 20 päiväkotia nähneenä uskallan väittää, että koko päivähoito on vaarassa kaatua henkilökunnan riittämättömyyteen ja koulutustason laskuun/koulutuksen puutteeseen. Monet tässä ketjussa kuvatut jutut ovat harmilllisen tuttuja myös minulle ja usein takana on piittaamaton ja/tai ylikuormittunut henkilökunta. Työtä on yksinkertaisesti liikaa ja sen vaativuus ylittää henkilökunnan osaamisen tason. Silloin ei jakseta sopia asioista, muisteta tiedottaa, toimia ammatillisesti ja keskittyä tärkeimpään eli lapseen. 

Varhaiskasvatus ei ole mitään hienostelua, vaan yritys tehdä päiväkodeista muutakin kuin säilytysasemia tai lapsiparkkeja. Tällä hetkellä liian moni päiväkoti on juuri sellainen, vaikka niissä voitaisiin pelkän säilyttämisen sijasta tarjota paljon enemmän. Varhaiskasvatus ei tarkoita koulua, sikäli jos se ymmärretään pulpeteiksi, kirjoiksi ja tasapäistäviksi oppivelvollisuustavoitteiksi. Se sen sijaan tarkoittaa uuden oppimista, uteliasta ihmettelyä, tutkimista, yhdessä tekemistä, leikkiä, laulua, tiedettä, taidetta, liikkumista, puhumista etc.

Opettajana ja ammatistani ylpeänä sekä lasten kanssa työskentelyä rakastavana nykyinen tilanne on raastava. Resursseja tehdä työtä leikataan entisestään ja yhä enemmän tulee perheiltä vaatimuksia "joustavampaan toimintaan." Ihmettelen välillä, miksi ajatellaan, ettei päiväkodin toiminta häiriinny, jos lapsia tulee ja menee miten sattuu? Koulun suhteen harva vanhempi kehtaisi esittää moisia ideoita, sillä jokainen ymmärtää, ettei oppituntia voi pitää, jos se keskeytetään 15 minuutin välein.

Päiväkodissa tilanne on sama, juuri kun lapset ovat syventyneet vaikka maalaamaan, tulee Tintti-Pekko äitinsä kanssa, joka tietenkin pitää ottaa vastaan kuten kaikki muutkin. Ja toiminta keskeytyy ja pitää aloittaa koko juttu alusta, sillä vaikkapa 3-vuotiailta ei voi odottaa, että he kykenevät odottamaan kiltisti paikallaan open tuloa edes viittä minuuttia keskenään. Ihannetilanteessa tiimin muut aikuiset ottaisivat sen lapsen vastaan, mutta oman kokemuksen mukaan lastenhoitajilta voi aniharvoin odottaa moista yhteishenkeä tai tilannetajua. Tiimeissä, joissa on ollut toinen opettaja, homma on toiminut, mutta sellaiset taitavat olla nykyään pelkkää utopiaa.

Olen väsynyt siihen, että teen vaativaa työtä korkeasti koulutettuna surkealla palkalla ja suurin osa pitää työtäni vain "lasten kanssa puuhasteluna." Päiväkodissa tehtävä työ on mielestäni vähintään yhtä vaativaa kuin peruskoulun opettajan työ (työkokemusta myös peruskoulun alaluokilta), mutta silti minua ei mielletä opettajaksi, vaan "tädiksi." Olen väsynyt työpaikkojen eri tehtävissä toimivien väliseen kissanhännänvetoon, kateuteen ja juoruiluun. Olen väsynyt siihen, että kun tulen viikon lomalta ja lapset syöksyvät laumana syliini ja huutavat "oli ikävä sua" ja ryhmän muut aikuiset vinoilevat että "suosikkiaikuinen tuli takaisin." Minä teen työni hyvin ja rakastan sitä ja tiedän, ettei se jää lapsilta huomaamatta. Milloin muu maailma huomaa? Sipilälle terveisiä, ennen kaikkea.

Täysin samaa mieltä edellisen kanssa!

T. Myöskin työtään rakastava, mutta nykytilanteeseen turhautunut lto

Se kun lasta hakiessa kerrotaan vain negatiivisia asioita kuten mitä pahaa lapsi on tehnyt päivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Se, kun soitellaan lapsi kotiin flunssan takia

Minullekin kerran varsin syyttävään sävyyn sanottiin lasta hakiessani, että "mitattiin kuumetta monta kertaa mutta ei ollut niin ei voitu soittaa hakemaan". No mitä vittua, jos lapsi kerran ei ole sairas, miksi hänet pitäisi hakea ennen aikojaan? En minä lääkärintodistusta saa lapsen hoitamista varten, jos lapsella nokka vuotaa mutta ei ole kuumetta. Kuumeettoman lapsen tuon hoitoon, josta maksan joka kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Mä kanssa yllätyin tästä "tuo lapsi viim klo 9" ja sitten klo 11-14 ei saa päiväkotiin mennä.

Päiväkoti on lasten hoitopaikka sen aikaa kun vanhemmat käyvät töissä.

Eli jos on vuorotyö ja iltavuoro alla klo 15, lapsi viedään silloin klo 14-14.30 hoitoon. En käsitä miksi tämä on ongelma joissakin päiväkodeissa.

Tai jos työt loppuu klo 13, miksi lasta ei voi hakea klo 13.30?

Voisiko joku valaista?

Meilläkin on tämmöinen sääntö. Aamupala on klo 8. Päivätoiminta on klo 9-11. Päiväruoka on 11.30. Päiväunet tai lepo 12-14. Välipala syöty 15 mennessä, jonka jälkeen sisäleikkiä. 15.30 siirrytään ulos, jossa ollaan niin kauan, että viimeisetkin lapset on haettu.

Siitä seuraa se, että lapsi on tuotava viimeistään 9, jotta hän pääsee päivätoimintaan mukaan (siihen pitkäjänteiseen varhaiskasvatukseen, jonka lasta varten suunnittelevat korkeakoulutetut lto:t). Hakea voi klo 12, siis ennen päiväunille menemistä, tai klo 15, siis päiväunien ja välipalan jälkeen.

Minulla on joskus lyhyitä päiviä, jolloin pääsisin hakemaan lapsen klo 13 tai voisin viedä lapsen vasta klo 10.30, mutta se ei onnistu, koska ryhmä voi olla vaikka kävelylenkillä tai päivälevolla. Olen sitten päätynyt siihen, että käyn kaupassa kaikessa rauhassa tai kahvittelen kotona ennen kuin lähden päiväkodille. Hiukan on syyllinen olo, mutta minkäs mahtaa. Voisin myös mennä lapsen kanssa joskus vaikka uimanhalliin tai Hoplopiin hiukan rauhallisempana aikana, mutta se ei onnistu päiväkodin aikataulujen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme sähellys... Päiväkodin (sana päikky on muuten aika kauhea!) tädit menevät ihan sekasin kun kyselee jostain sopimuksista tai jos vanhemmilla on vaikka hiukka tavallisesta poikkeavat työajat, esim vuorotyö, joka kuitenkin todella yleistä! Meillä siis molemmilla miehen kanssa vuorotyöt, ja se on tuntunut olevan liikaa monelle hoitajalle. Ensimmäisessä päiväkodissa meille ihan suoraan sanottiin, et lapset pitäisi tuoda klo9, vaikka olisin itse mennyt iltavuoroon. Hölmönä vielä noudatin tätä sääntöä ja surin kun en nähnyt lapsiani kunnolla pahimmassa tapauksessa moneen päivään putkeen. Toisessa päiväkodissa tämä vuorotyö tuntuu myös olevan ongelma, ja epäsäännölliset vapaapäivät. Sitä kans ei ymmärretty, että joulun välipäivien työt selvisivät vasta tämän viikon maanantaina.

Se että työntekijöitä kutsutaan tädeiksi on myös aika kauhea.

Vaan menepäs sanomaan jotakuta lto:ta hoitajaksi...

Minä en edes tiedä, kuka niistä kaikista on hoitaja ja kuka lto. Jos olemme lähdössä lapsen kanssa kotiin ja lapsi vaikkapa huomaa eteisessä jonkin tavaran, jonka ei pitäisi olla siellä, sanon tavallisesti hänelle, että käy viemässä sen jollekin tädille. Lapsi ei edes ymmärrä sellaista sanaa kuin lto, ja koska kyseessä ei ole opisto vaan hoitopaikka, minusta on typerää kutsua heitä opettajiksi.

Täti on hyvä yleisnimitys kaikille aikuisille naisille. Minäkin olen ihan mielelläni "täti" muille lapsille, ja voin sanoa lapselle, että "tuo täti on Maijan äiti". Täti-nimitys kuuluu lapsenkieleen. Kun lapsi kasvaa, sanastokin muuttuu sitä mukaa ja täti-nimitys jää pois ja korvautuu muilla sanoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo isien ohittaminen! Meillä ryhmäperhepäivähoidossa sanottiin lapsen isälle joskus, että ”sanotko äidille, että fleecehousut alkavat olla pienet” jne. Onneksi miehellä oli vähän munaa ja hän totesi, ettei asia kai hänen äidilleen kuulu, hoidetaan sopivat housut, kiitos vinkistä.

Jos mies hakee lapsen hoidosta ja minä sitten kotona kysyn, että no mitäs siellä kerrottiin, mitä on tehty jne., mies vastaa aina, että "ei ne mulle mitään koskaan sano". Minä taas en pääse sieltä koskaan niin helposti ulos, vaan kerrotaan aina jaaritellen kaiken maailman asiat. Ihan riittäisi semmoinen "kivasti meni tämä päivä, aamulla piirrettiin ja käytiin laskemassa mäkeä".