Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietimme kesällä pari yötä mökillä rakastellen yötä päivää. Palasimme yhteen 20 vuoden tauon jälkeen ja kumpaakin halutti ihan kuin silloin joskus nuorempana. Hänen kuukautisensa alkoivat sen jälkeen uudestaan, vaikka ne olivat olleet poissa hänen kertomansa mukaan jo puoli vuotta. Sori, jos menee ohi, mutta asia on huvittanut ja vaivannutkin meitä molempia jonkun aikaa.
Puhelinnumero 100800. Sinne kun soitti, saattoi kuulla oman äänensä kaikuna.
Ei toimi tietääkseni enää... onkohan tuo ollut joku puhelinoperaattoreiden testinumero? Kiinnostaisi kyllä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä katosi pastakoneen kampi. Ei mitään hajua missä, kaikki köökin kaapit ja seinänrakosetkin olen kolunnut. Hituttaa, pitääkö ostaa uusi kone pelkän kammen takia.
astianpesukoneen jossain?
roikkuu jossain seinällä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ehkä joku lievä diagnosoimaton aivojuttu. Käy joskus niin että en "näe" sitä mitä ihan silmien edessä on. Tämä erityisesti, jos on sotkuista tai hämärää. Mutta on ollut valoisassakin.
Juuri menneellä viikolla aamulla oli mielenkiintoinen tilanne, kun en millään löytänyt silmälasejani töihinlähtöpuuhissa. Laitoin päähän vanhat rillitkin että näin etsiä. Jättelen niitä rillejä kyllä minne sattuu, se on normaalia. Mutta se ei ole, että kun katson sohvalta edestä, takaa ja nojan päältä enkä löydä. Ja sitten minuutin päästä löydän ne ihan näkyvistä keskeltä sohvatyynyä! Ja vielä kännykän kanssa. Oli kyllä hämärää, mutta ei pimeää.
Näin käy myös joskus tavaroiden kanssa jota laitan käsilaukkuun. Jokin hukkuu ja etsin hulluna kaikki kolot laukusta. Sitten luovutan ja laitan kamat takaisin ja siellä se etsitty huomenna sitten onkin jossain kolossa jota en muka katsonut.
Luottokortille kävi kerran niin, että se oli pudonnut taskusta sängyn viereen ja jotenkin alle olin kai sen potkaissut. Tietysti taas etsin ja etsin kaikki paikat, myös sieltä sängyn alta. Ei missään, joten kuoletin kortin. Viikon päästä se vanha kortti löytyi sängyn alta, ihan läheltä, ei perältä.
Niin sanokaas, mitä hemmettiä tämä on? Joko minulla on joku aivohäiriö, jos tiedätte mikä niin kertokaa! Tai sitten kotonani on joku musta aukko, johon tavara menee ja tulee sitten takaisin.
Nuorena kun joskus näin kävi vielä pelottikin kotiavainkin teki tän tempun. Nyt olen vaan, että aha oli taas tätä, just... Ei tapahdu joka viikko tai edes kuukausi.
Miten tällaista voisi edes tutkia? Muuten olen ihan normaali, ei ole lukihäiriötä tai adhd tms. Akateeminen, vaativassa työssä, jossa paljon lankoja käsissä ja palloja ilmassa ja pärjään hyvin.
Osittainen näkökenttäpuutos? Mun kaverilla tuli aivoinfarktin jälkeen, hänellä on keskellä toisen silmän näkökenttää alue, jota ei näe. Sitä ei kuulemma itse huomaa, koska aivot korjaavat kuvan kokonaiseksi. Kaverille kuulemma silloin tällöin käy juuri noin, että etsiessään jotain ei löydä, vaikka se olisi ihan näkyvillä hänen edessään. Kerran ei huomannut pientä poikaansa, joka seisoi parin metrin päässä just siinä pimeässä kohdassa. Ja kaverin aivoinfarkti ei ollut kovin iso, jos nyt niin voi aivoinfarktista sanoa - hän meni siis vain pääkivun vuoksi lääkäriin ja ilmeisesti jotain liuotushoitoja annettin, ei tarvinnut leikata ja oli koko ajan täysin tolkuissaan. Että voisiko olla mahdollista, että tuommoisen voisi saada huomaamattaan? Sinkkuelämässä (heh lähdekritiikki) Steven äidillä oli muistaakseni ollut useampi ilman, että itse huomasi. Ja kaverini oli siis kolmekymppinen tuon tapahtuessa, eli voi kai se nuorempienkin kohdalle osua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidimme kesällä grillibileet kavereille. Seuraavana päivänä löytyi naulakosta vieras takki, oikein siisti ja uuden näköinen. Otimme kuvan ja lähetimme kaikille kemuissa olleille mutta kukaan ei sitä omakseen tunnistanut. Kylässä ei myöskään käynyt ketään tuntemattomampaa, esim jonkun kaverin uutta kumppania tjsp emmekä myöskään poistuneet kotoamme koko iltana. Mysteeritakin oikeaa omistajaa ei koskaan löytynyt.
Edellisessä asunnossani jääkaapista katosi säännöllisesti ruokaa. Kerrankin olin ostanut jääkaapin täyteen ruokaa ja kun tulin seuraavana päivänä töistä kotiin, niin jääkaappi oli täysin tyhjä eikä minulla ollut pariin viikkoon varaa ostaa uutta ruokaa, joten söin sitten kaurahiutaleita, pähkinöitä, hapankorppuja ja mitä nyt kuiva-ainekaapeista sattui löytymään. Oudointa oli, että asuntoon oli vaihdettu uusi lukko juuri ennen kuin muutin sinne ja vain minulla oli avain sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
??? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Siis meiltäkin häviää. Ensimmäinen oli tölkinavaaja. Sitten juustohäylä. Veitset ja haarukat myös vähissä. Ollaan myös ihmetelty.
MInäkin aikoinani ihmettelin samaa, kunnes tajusin että tavaraa putoaa sellaisen ulos vedettävän ''leikkuulautahyllyn'' taakse ja sieltä kaapiston lattialle laatikoiden taa. Löytyi juustohöylää, haarukoita ja veitsiä :D
Tämä tapahtui teininä, kun asuin vielä vanhempien luona. Veli ja vanhempani nukkuivat yläkerrassa, minun huoneeni oli alakerrassa. Oli kesä ja nukuin ikkuna auki. Heräsin keskellä yötä siihen, kun koiramme haukkui ihan hulluna ja ihan kuin avoimesta ikkunasta olisi tullut höyryä tms. Ketään tai mitään ei kuitenkaan tullut ikkunasta sisälle ja mua on jäänyt vaivaamaan, että oliko tuo höyry mielikuvitukseni tuotetta vai oikeasti jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin ensimmäisessä omassa kämpässäni , eräs ystäväni asui saman kadun varrella ja keittiöni ikkunasta näkyi ystävän olohuone. Kerran sitten näin valot siellä ja päätin mennä kylään , koputin mutta kukaan ei avannut ja kun soitin ystävälläi tämä sanoi olevansa Prismassa! Kerroin hämmästyneenä, että heillä on valot päällä ja ystäväni vakuutti ihmeissään ettei voi olla. Palasin sitten kotiin ja katsoin välillä ikkunasta, valo paloi yhä... noin 2h myöhemmin ystäväni sitten soitti että ovat kotona, voin tulla ja heillä muuten palaa olkkarissa valot!
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.
Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.
Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.
Nyt pitää sanoa etten usko mihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.
Taisitte olla humalassa koko sakki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse jätin teinirakkauteni. Uskottelin itselleni, että olin ihastunu toiseen. Todellisuuden tajusin vasta vuosien jälkeen, jätin hänet koska pelkäsin sitä, että rakastin häntä hirvittävän paljon ja kuinka paljon olisikaan sattunut jos hän olisi jättänyt minut. Välillä mietin nyt noin viidentoista vuoden jälkeen, että miten elämä olisi mennyt, jos en olisi lopettanut suhdetta. Tai jos olisin antanut hänen suudella, kun tuon eron jälkeen kerran yritti asiaa selvittää ja kysyi saako suudella minua. Tekisi mieli ottaa yhteyttä ja kertoa totuus ja pyytää anteeksi, kertoa ettei hän ollut tehnyt mitään väärää ja että välitän edelleen ja toivon hänelle vain onnellista elämää, kertoa että kaikki johtui vain omista peloistani. :'(
Otappa yhteyttä ja kerro ajatuksistasi, et häviä mitään :)
Mä istuin muuta vuosi sitten kotona, kun yhtäkkiä huomasin keittiössämme jakkaran. Jakkara ei ollut meidän. Kysyin mieheltä mistä tuo jakkara on tullut, ei hänelläkään mitään havaintoa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myös tiedän koska mieheni tulee kotiin. Oli se sitten töistä, kaupasta tai juhlimasta. Joitain minuutteja ennen kuin tulee tiedän että on kohta kotona.
Alkoi joskus seurustelun alkuaikoina kun hän tuli usein luokseni niin että olin jo nukkumassa. Aika ei ollut mitenkään säännöllinen vaan usean tunnin haarukassa jolloin saattoi tulla. Heräsin aina noi 10min ennen kuin hän tuli ovesta.
Meillä on kaksi vuotias lapsi joka myös taitaa tietää koska isä tulee, hän ei osaa puhua mutta menee usein eteiseen odottamaan juuri ennen kuin isä tulee ovesta.En usko mihinkään yliluonnolliseen ja pelkästään kirjoittaminen tästä tuntuu hölmöltä. En varmasti muuta kuin anonyyminä kertoisi tästä :D
Itsellä ollut jo vuosikausia samantyyppisiä "mysteerikokemuksia". Usein mieleeni juolahtaa ihan puskista joku vanha tuttu, ystävä tai sukulainen. Joitain sekuntteja tuommoisen ajatuksen jälkeen puhelin piippaa viestiä tai puhelua. Kuten arvata saattaa, soittajana/viestittäjänä on tämä henkilö ketä olen juuri ajatellut.
Voi olla sattumaa, mutta yllättää joka kerta :)
Vierailija kirjoitti:
Oli rauhallinen viikonloppu kun olin n. 13 vuotias. ja koko perhe oli kotona. Äiti muistaakseni keittiössä, lapset omissa huoneissaan tai ulkona ja isä yläkerrassa. Yhätkkiä kuului melko kova räsähdys, sen kuuloinen kuin puurakenne olisi sortunut. Juoksin olohuoneeseen äitini kanssa ja kristallikulho oli pöydällä suurina palasina. Kukaan ei voinut olla huoneessa, joten mysteeriksi jäi, miten ihmeessä se oli haljennut omia aikojaan. Mahtaako olla jotenkin haurastunut vuosien saatossa? Kova ääni siitä kuitenkin lähti.
Sain myös teininä omituisia puhelinsoittoja keskellä yötä, mutta koskaan kukaan ei puhunut mitään toisesta päästä. Lopulta kirjotin numeron numerohakuun ja se kuului jollekkin Heikki nimiselle miehelle Helsingistä? (En asunut itse edes Helsingissä). Näin myöhemmin mietin, että olikohan kyseessä jonkinlainen outo fetissi, tai sitten vain luuli minua joksikin toiseksi naiseksi.
Joka tapauksessa aloin pitämään puhelintani yöllä suljettuna ja lopulta puhelut lakkasivat.
Kulhon jännite on joskus aiemmin poistunut putoamisesta/tönäisystä tms ja sitten itsestään räksähtänyt rikki. Meille kävi näin lasisen sohvapöydän kanssa, sai ensin ison tönäisyn ja pari päivää myöhemmin räsähti yhtäkkiä itsestään miljoonaan palaseen.
Meidän perheen kissa katosi 8 vuotta sitten, tuli yhtäkkiä takaisin kotiin vuosi sitten. Haluaisin niin tietää missä luuraillut, tuskin saan koskaan tietää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei kovin kummoinen ole, mutta vaivannut silti. Teininä jo omassa yksiössä asuessa lueskelin kokeeseen sängyllä. Lapsuuden kodissani oli minulle tärkeä koira, oli jo silloin vanha ja tiesin että lähtö on lähellä. Tuossa kokeeseen lukiessa yhtäkkiä havahduin ajatukseen että isä soittaa ja sanoo "nyt on valitettavasti niin että Musti nukkui aamulla pois". Eikä mennyt kauaakaan kun puhelin todellakin soi ja isäni noilla sanoilla koirani kuolemasta ilmoitti. En edes järkyttynyt kun tavallaan "tiesin jo", vaikka kovasti surinkin rakkaan lemmikkini pois menoa. Koira siis ei ollut sairastellut tmv että olisin aavistanut kuoleman, mutta iäkäs kun oli niin tiesin ettei enää kauaa täällä ole. Hassua 😊
Minulle kävi samanlainen juttu kun mummoni (isän äiti) kuoli. Oli viikonloppuaamu ja olisin saanut nukkua niin pitkään kuin halusin, mutta jostain syystä yhtäkkiä havahduin ilman syytä jo seitsemän maissa aamulla (ei todellakaan tyypillistä minulle) ja ajattelin mummoa. Vain muutama hetki sen jälkeen puhelin alkoi soida ja soittaja oli isäni. Tiesin saman tien täydellä varmuudella että isä soittaa koska mummoni on menehtynyt. Mummo tosin oli sairas joten sinänsä ei mitenkään ihmeellistä että tajusin isän soiton syyn aikaisin aamulla, mutta tuo että heräsin juuri ennen tuota puhelua ja nimenoman ajatuksiin mummosta, oli melkoinen sattuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Meillä on myös puolet pikkulusikoista hävinnyt jonnekin, ja samoin juomalasit, ostin puolitoista vuotta sitten 6kpl paketin juomalaseja, nyt niistä on jäljellä kolme. Epäilen jo, että vuokranantaja käy asunnossamme, kun olemme poissa.
Onko lapsia talossa? Tai ihan vaikka miehesikin, joku voi kömpelönä rikkoa suht usein lasin ja piilottaa jälkensä - viiä roskiksenkin vaikka etukäteen jotain rikottuaan. Ei jostain syystä uskalla tunnustaa rikkoneensa...
Pikkulusikat usein katoaa monessa tietämässäni tapauksessa esim. kaakaojauhopurkkeihin ja vataaviin. Jos ei aikoihin rasiaa avaa niin lusikka unohtuu sinne ja vaikuttaaa hukkuneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli rauhallinen viikonloppu kun olin n. 13 vuotias. ja koko perhe oli kotona. Äiti muistaakseni keittiössä, lapset omissa huoneissaan tai ulkona ja isä yläkerrassa. Yhätkkiä kuului melko kova räsähdys, sen kuuloinen kuin puurakenne olisi sortunut. Juoksin olohuoneeseen äitini kanssa ja kristallikulho oli pöydällä suurina palasina. Kukaan ei voinut olla huoneessa, joten mysteeriksi jäi, miten ihmeessä se oli haljennut omia aikojaan. Mahtaako olla jotenkin haurastunut vuosien saatossa? Kova ääni siitä kuitenkin lähti.
Sain myös teininä omituisia puhelinsoittoja keskellä yötä, mutta koskaan kukaan ei puhunut mitään toisesta päästä. Lopulta kirjotin numeron numerohakuun ja se kuului jollekkin Heikki nimiselle miehelle Helsingistä? (En asunut itse edes Helsingissä). Näin myöhemmin mietin, että olikohan kyseessä jonkinlainen outo fetissi, tai sitten vain luuli minua joksikin toiseksi naiseksi.
Joka tapauksessa aloin pitämään puhelintani yöllä suljettuna ja lopulta puhelut lakkasivat.
Kulhon jännite on joskus aiemmin poistunut putoamisesta/tönäisystä tms ja sitten itsestään räksähtänyt rikki. Meille kävi näin lasisen sohvapöydän kanssa, sai ensin ison tönäisyn ja pari päivää myöhemmin räsähti yhtäkkiä itsestään miljoonaan palaseen.
Ei mitenkään yleistä, mutta ei myöskään millään tapaa mystistä. Juuri tuo lasin jännite syynä. :) Joskus nuorena baarissa työskennellessä hajosi erittäin kallis viinipullo käsiini ilman mitään järkevää syytä, en siis kohdellut sitä mitenkään rajusti tms. Olin ihan paniikissa mutta pomo vain kohautti olkiaan ja totesi että lasissa virhe. Juuri tuo jännitevika varmaan kysessä näin jälkeenpäin ajatellen siinäkin varmaan.
Sattuu muuten yhtä usein kuin suihkussa laulaminen särkee peilin. Tosijuttu.