Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
body p kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jätin teinirakkauteni. Uskottelin itselleni, että olin ihastunu toiseen. Todellisuuden tajusin vasta vuosien jälkeen, jätin hänet koska pelkäsin sitä, että rakastin häntä hirvittävän paljon ja kuinka paljon olisikaan sattunut jos hän olisi jättänyt minut. Välillä mietin nyt noin viidentoista vuoden jälkeen, että miten elämä olisi mennyt, jos en olisi lopettanut suhdetta. Tai jos olisin antanut hänen suudella, kun tuon eron jälkeen kerran yritti asiaa selvittää ja kysyi saako suudella minua. Tekisi mieli ottaa yhteyttä ja kertoa totuus ja pyytää anteeksi, kertoa ettei hän ollut tehnyt mitään väärää ja että välitän edelleen ja toivon hänelle vain onnellista elämää, kertoa että kaikki johtui vain omista peloistani. :'(
Otappa yhteyttä ja kerro ajatuksistasi, et häviä mitään :)
En uskalla. Pelkään, että vaikutan vielä hullummalta kuin silloin erotilanteessa. Pari kertaa olen nähnyt hänet kaupassa tai kaupan pihalla, aina niin ettei ole ollut mahdollisuutta kuin korkeintaan nyökätä tervehdykseksi. En edes tiedä asuuko missä päin maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Olisit kysynyt isältäsi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin ensimmäisessä omassa kämpässäni , eräs ystäväni asui saman kadun varrella ja keittiöni ikkunasta näkyi ystävän olohuone. Kerran sitten näin valot siellä ja päätin mennä kylään , koputin mutta kukaan ei avannut ja kun soitin ystävälläi tämä sanoi olevansa Prismassa! Kerroin hämmästyneenä, että heillä on valot päällä ja ystäväni vakuutti ihmeissään ettei voi olla. Palasin sitten kotiin ja katsoin välillä ikkunasta, valo paloi yhä... noin 2h myöhemmin ystäväni sitten soitti että ovat kotona, voin tulla ja heillä muuten palaa olkkarissa valot!
Oliko koiraa ,joka olisi voinut hypätä katkaisijaa päin?Tai sitten kaverisi oli kotona, mutta valehteli...
Tai sitten ystävä ihan yksinkertaisesti unohtanut valot päälle kauppaan lähtiessään. :D
En usko että mahdollista, ystävän mies kun "lapsuustraumansa" takia on lähes hysteerisen tarkka siitä että valot sammutetaan läksiessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin ensimmäisessä omassa kämpässäni , eräs ystäväni asui saman kadun varrella ja keittiöni ikkunasta näkyi ystävän olohuone. Kerran sitten näin valot siellä ja päätin mennä kylään , koputin mutta kukaan ei avannut ja kun soitin ystävälläi tämä sanoi olevansa Prismassa! Kerroin hämmästyneenä, että heillä on valot päällä ja ystäväni vakuutti ihmeissään ettei voi olla. Palasin sitten kotiin ja katsoin välillä ikkunasta, valo paloi yhä... noin 2h myöhemmin ystäväni sitten soitti että ovat kotona, voin tulla ja heillä muuten palaa olkkarissa valot!
Oliko koiraa ,joka olisi voinut hypätä katkaisijaa päin?Tai sitten kaverisi oli kotona, mutta valehteli...
Tai sitten ystävä ihan yksinkertaisesti unohtanut valot päälle kauppaan lähtiessään. :D
En usko että mahdollista, ystävän mies kun "lapsuustraumansa" takia on lähes hysteerisen tarkka siitä että valot sammutetaan läksiessä!
No entä jos se hysteerisen tarkka on lähtnyt asunnosta ulos ensin, minuuttia paria aiemmin. Kaverisi kääntynyt hakemaan vielä huoneesta jotain ja kiiruhtanut miehen perään - ja kas, unohti valot hässäkässä, mutta uskoo sammuttaneensa ne koska tapana on ollut. valot ehkä olikin sammutettu kun mies lähti talosta, mutta kaverisi kääntynyt hakemaan jotain ja silloin laittanut ne päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin ensimmäisessä omassa kämpässäni , eräs ystäväni asui saman kadun varrella ja keittiöni ikkunasta näkyi ystävän olohuone. Kerran sitten näin valot siellä ja päätin mennä kylään , koputin mutta kukaan ei avannut ja kun soitin ystävälläi tämä sanoi olevansa Prismassa! Kerroin hämmästyneenä, että heillä on valot päällä ja ystäväni vakuutti ihmeissään ettei voi olla. Palasin sitten kotiin ja katsoin välillä ikkunasta, valo paloi yhä... noin 2h myöhemmin ystäväni sitten soitti että ovat kotona, voin tulla ja heillä muuten palaa olkkarissa valot!
Oliko koiraa ,joka olisi voinut hypätä katkaisijaa päin?Tai sitten kaverisi oli kotona, mutta valehteli...
Tai sitten ystävä ihan yksinkertaisesti unohtanut valot päälle kauppaan lähtiessään. :D
En usko että mahdollista, ystävän mies kun "lapsuustraumansa" takia on lähes hysteerisen tarkka siitä että valot sammutetaan läksiessä!
Itse olen hysteerisen tarkka kahvinkeittimen sammuttamisesta (onnistuin räjäyttämään vanhan lasisen kahvipannun teininä), ja silti se on jäänyt päälle pari kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä olin yökylässä rakkaan mammani luona auttamassa, koska hän oli ollut murtuneen lonkkansa takia leikkauksessa. Teini veti unta niin sikeästi, ettei herännyt, kun mummu lähti yöllä vessareissulle -ja olisi tarvinnut avun.
Herätys kuitenkin tuli, kun nokialainen alkoi soida, soittajana "tuntematon numero". Ei muuta kuin ylös mamman avuksi, joka seiniä pitkin suunnisti vessaa kohti. Kyllä vieläkin ihmetyttää, kuka soitti ja juuri sillä hetkellä. Ei ollut tavallista saada yöllisiä soittoja tuohon aikaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme juttu kirjoitti:
Edellisessä asunnossani jääkaapista katosi säännöllisesti ruokaa. Kerrankin olin ostanut jääkaapin täyteen ruokaa ja kun tulin seuraavana päivänä töistä kotiin, niin jääkaappi oli täysin tyhjä eikä minulla ollut pariin viikkoon varaa ostaa uutta ruokaa, joten söin sitten kaurahiutaleita, pähkinöitä, hapankorppuja ja mitä nyt kuiva-ainekaapeista sattui löytymään. Oudointa oli, että asuntoon oli vaihdettu uusi lukko juuri ennen kuin muutin sinne ja vain minulla oli avain sinne.
Jos ihan täysin varma ja vakuuttunut olet, että sieltä joku vie ruokaa, ja lukkokin on vasta vaihdettu, niin jäljelle jää kai joku yleisavaimen haltija tai vuokranantaja? Itse laittaisin jo jonkinlaisen kameravalvonnan tuossa tapauksessa keittiöön, kamerathan ei nykyään paljoa maksa. Liiketunnistimella varustettu kamera paikkaan josta sitä ei helposti huomaa ja jääkaappiin osoittamaan (ja muista tulla kertomaan meille mitä tapahtui!). Tuskin mikään yliluonnollinen entiteetti sun jääkaappia tyhjäksi syö vaikka sellaisiin uskoisikin.
Ei tartte olla yliluonnollinen syöjä. Maailmalla on valvontakameralla asunnonomistajat saaneet kiinni näitä tapauksia joissa heillä asuu missä lie vintillä joku koditon joka tulee öisin syömään ja kusee lavuaariin. Youtubessa on videoita tämmösistä tapauksista. Joku oli alkanut ihmetellä kun ruokaa katosi kaapista, laittoi kameran ja siitä näki kuinka jostain katon rajasssa olleesta huomaamattomasta kolosta ryömi yöllä esiin mies, joka söi kaapista ruokaa, kusi lavuaariin, katsoi tv:tä ja lopuksi kömpi pöytää apuna käyttäen takaisin sinne katon rajaan piiloon kun yläkerrassa syttyi valot omistajan kuultua taas kerran outoja ääniä keittiöstä...
Hyi, kamala ajatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori, 80-kuvulla, ja menin kesälomalla asioimaan pankkiin, asiakkaana oli samaan aikaan nuori mies, joka tuli tervehtimään ja kysymään, mitä minulle nyt kuuluu.
Hän puhui minulle kuin vanhalle tuttavalle, mutta en muistanut häntä mistään, en tuntenut häntä eikä mikään nimi tullut mieleen.
Juttelimme siinä vähän ja koetin palauttaa mieleeni, kuka hän on. Kysyin, mitä hänelle kuuluu nyt, ja hän kertoi vaimostaan ja pikkulapsestaan. Sitten toivotimme hyvää jatkoa.
Vaikka kuinka yritin muistaa, mistä voisimme tuntea toisemme, en valitettavasti muistanut. Mutta ei tässä kaikki. Jonkin ajan päästä äidilleni kävi samalla tavalla. Kun puhuimme, minkä näköinen mies oli ollut, tuntomerkeistä päätellen kyse oli samasta miehestä. Kumpikaan meistä ei muistanut tuntevansa häntä ja kummallekin hän oli puhunut kuin vanhalle tuttavalle.
Asia ei selvinnyt koskasn, mutta tietysti voi olla, että tällä henkilöllä oli vain tapana jutella kaupungilla vieraille kuin vanhoille tutuilleen.
Voisiko olla vanha luokkakaveri tai joku kaverin kaveri johon et aikoinaan pitänyt mitään kovin läheistä suhdetta. Tunsi kuitenkin äitisi ja sinut ulkonäöltä. Toiset ihmiset voivat muuttua ulkonäöltään melkoisestikin , laihtumalla , silmälasit tai toinen pukeutumistyyli . Entinen punkkari tai gootti nykyään perusmies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme juttu kirjoitti:
Edellisessä asunnossani jääkaapista katosi säännöllisesti ruokaa. Kerrankin olin ostanut jääkaapin täyteen ruokaa ja kun tulin seuraavana päivänä töistä kotiin, niin jääkaappi oli täysin tyhjä eikä minulla ollut pariin viikkoon varaa ostaa uutta ruokaa, joten söin sitten kaurahiutaleita, pähkinöitä, hapankorppuja ja mitä nyt kuiva-ainekaapeista sattui löytymään. Oudointa oli, että asuntoon oli vaihdettu uusi lukko juuri ennen kuin muutin sinne ja vain minulla oli avain sinne.
Jos ihan täysin varma ja vakuuttunut olet, että sieltä joku vie ruokaa, ja lukkokin on vasta vaihdettu, niin jäljelle jää kai joku yleisavaimen haltija tai vuokranantaja? Itse laittaisin jo jonkinlaisen kameravalvonnan tuossa tapauksessa keittiöön, kamerathan ei nykyään paljoa maksa. Liiketunnistimella varustettu kamera paikkaan josta sitä ei helposti huomaa ja jääkaappiin osoittamaan (ja muista tulla kertomaan meille mitä tapahtui!). Tuskin mikään yliluonnollinen entiteetti sun jääkaappia tyhjäksi syö vaikka sellaisiin uskoisikin.
Ei tartte olla yliluonnollinen syöjä. Maailmalla on valvontakameralla asunnonomistajat saaneet kiinni näitä tapauksia joissa heillä asuu missä lie vintillä joku koditon joka tulee öisin syömään ja kusee lavuaariin. Youtubessa on videoita tämmösistä tapauksista. Joku oli alkanut ihmetellä kun ruokaa katosi kaapista, laittoi kameran ja siitä näki kuinka jostain katon rajasssa olleesta huomaamattomasta kolosta ryömi yöllä esiin mies, joka söi kaapista ruokaa, kusi lavuaariin, katsoi tv:tä ja lopuksi kömpi pöytää apuna käyttäen takaisin sinne katon rajaan piiloon kun yläkerrassa syttyi valot omistajan kuultua taas kerran outoja ääniä keittiöstä...
TÄssä pari esimerkkiä:
vaikea tosin kuvitella Suomessa tuon olevan mahollista, talojen lukitukset yms kuitenkin hyvät...
Näyteltyjä pätkiä. Ei kannata kaikkea uskoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
En jaksanut etsiä ketjusta, mutta joko ap sai tapaukseen ratkaisun? Sehän on se, että operaattori oli kierrättänyt akan vainoaman ihmisen entisen numeron ap:lle. Annetaan uudelle asiakkaalle n. puoli vuotta irtisanomisen jälkeen. Ja kun ap eka kerran vastasi etunimellään, akka sai nimen.
Näitähän on uutisoitu, että esim. lapsille tulee törkypuheluja ja viestejä tästä johtuen. Numeroita on kuitenkin rajallinen määrä käytössä, niin niitä kierretään.
Olen saanut KELAssa ystävällistä palvelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuessani yöllä heräsin sellaiseen ääneen, kuin joku olisi vetänyt sormiaan huoneeni kiinniolevaa ovea vasten niin että kuului sellainen riipivän kitisevä ääni. Huoneeni oli omakotitalon yläkerrassa, eikä siellä asunut muita ja olisin varmasti kuullut jos joku perheen pilailija olisi portaita karannut alas, niitä kun ei äänettä kuljeta. Aina välillä mietityttää vieläkin, että kuka/mikä sen äänen teki.
Itse herään päiväunilta todella usein siihen, että meidän ovikello soi. Ketään ei oven takana ole ja ihmettelin usein, että miksi meidän ovikelloa käy joku piloillaan soittelemassa. Mutta tämä tapahtui muutaman kerran myös niin, että lapseni oli kotona ja hänelle ihmettelin että miksi kello taas soi.. Hän sanoi ettei ovikello ole soinut lainkaan. Eli unessa tapahtunutta vain ja luulin, että se oli totta. Ehkä sinulla ollut vastaavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin useampi vuosi sitten silloisessa opinahjossani käyttämässä käytävällä ollutta tietokonetta, yhtäkkiä jostain kuuluu että "Sannaa, Sannaa" (nimi muutettu). Tyyppi tulee sivulta päin viereeni ja käännyt katsomaan, koska kutsui nimeäni. Sitten hän sanoo että, ai et olekkaan Sanna ja jatkaa matkaansa. En edes kerinnyt sanoa, että no itseasiassa olen. Outoa, että suht pienessä korkeakoulussa oli joku joka näytti samalta kuin minä, mutta että vielä sama etunimikin.
Olipa niin paljon henkilökohtaisia ja arkaluontoisia tietoja että piti ihan nimikin muuttaa :D
Niin, koska kyseessä ei voi olla tilanne jossa on oikeasti erittäin harvinainen nimi. Eikä halua että joku tuttu tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teininä olin yökylässä rakkaan mammani luona auttamassa, koska hän oli ollut murtuneen lonkkansa takia leikkauksessa. Teini veti unta niin sikeästi, ettei herännyt, kun mummu lähti yöllä vessareissulle -ja olisi tarvinnut avun.
Herätys kuitenkin tuli, kun nokialainen alkoi soida, soittajana "tuntematon numero". Ei muuta kuin ylös mamman avuksi, joka seiniä pitkin suunnisti vessaa kohti. Kyllä vieläkin ihmetyttää, kuka soitti ja juuri sillä hetkellä. Ei ollut tavallista saada yöllisiä soittoja tuohon aikaan...
Jos se mummo soitti omasta Nokialaisestaan sulle.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori, 80-kuvulla, ja menin kesälomalla asioimaan pankkiin, asiakkaana oli samaan aikaan nuori mies, joka tuli tervehtimään ja kysymään, mitä minulle nyt kuuluu.
Hän puhui minulle kuin vanhalle tuttavalle, mutta en muistanut häntä mistään, en tuntenut häntä eikä mikään nimi tullut mieleen.
Juttelimme siinä vähän ja koetin palauttaa mieleeni, kuka hän on. Kysyin, mitä hänelle kuuluu nyt, ja hän kertoi vaimostaan ja pikkulapsestaan. Sitten toivotimme hyvää jatkoa.
Vaikka kuinka yritin muistaa, mistä voisimme tuntea toisemme, en valitettavasti muistanut. Mutta ei tässä kaikki. Jonkin ajan päästä äidilleni kävi samalla tavalla. Kun puhuimme, minkä näköinen mies oli ollut, tuntomerkeistä päätellen kyse oli samasta miehestä. Kumpikaan meistä ei muistanut tuntevansa häntä ja kummallekin hän oli puhunut kuin vanhalle tuttavalle.
Asia ei selvinnyt koskasn, mutta tietysti voi olla, että tällä henkilöllä oli vain tapana jutella kaupungilla vieraille kuin vanhoille tutuilleen.
Äitini serkulla (70v mies) on tapana jutella vieraille ihmisille kuin vanhoille tutuille. Olin kerran heidän kanssa retkeilemässä ja taukopaikalle sattui yhtäaikaa eräs pariskunta. Äitini serkku alkoi välittömästi puhumaan heille kuin tutuilleen ja vasta kun pariskunta lähti ehkäpä 20min jälkeen jatkamaan matkaa, tajusin jostain lauseesta että he eivät olleetkaan kummallekkaan ollenkaan tuttuja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
En jaksanut etsiä ketjusta, mutta joko ap sai tapaukseen ratkaisun? Sehän on se, että operaattori oli kierrättänyt akan vainoaman ihmisen entisen numeron ap:lle. Annetaan uudelle asiakkaalle n. puoli vuotta irtisanomisen jälkeen. Ja kun ap eka kerran vastasi etunimellään, akka sai nimen.
Näitähän on uutisoitu, että esim. lapsille tulee törkypuheluja ja viestejä tästä johtuen. Numeroita on kuitenkin rajallinen määrä käytössä, niin niitä kierretään.
Kaverin 10v sai aikuselta, humalaiselta mieheltä itkuisia "mä rakastan sua soittoja" jotka loppuivat vasta, kun pappansa ärähti puhelimeen.
Tämä ei nyt ole niin outo tapahtuma, mutta kyllä tämä on vaivannut mieltä useamman vuoden. Oltiin kaverini kanssa risteilyllä 15v sitten...olin alle 30v ja sinkku. Luokseni tuli vuotta vanhempi mies joka sanojensa mukaan ihastui minuun ensisilmäyksellä. Hän ei ollut yhtään tyyppiäni mutta joku kummallinen vetovoima välillämme oli. Vietimme koko matkan yhdessä. Hän oli isolla poikaporukalla liikkeellä ja nämä kaveritkin nauroivat kuinka tämä Petri oli niin rakastunut minuun. En tiennyt hänestä kuin etunimen ja kaupunginosan jossa asui Tampereella.
En pyytänyt hänen puhelinnumeroaan koska tiesin että hän soittaa. Olin antanut hänelle käyntikorttini, hän tiesi koko nimeni ja työnantajani. Lupasi soittaa alkuviikolla ( tulimme kotiin risteilyltä sunnuntaina )... ja niin hän soittikin, työnumerooni pöytäpuhelimeen. Ei ehtinyt kauan jutella, sanoi että Kiinan matka aikaistui ja soittelee kun on tullut sieltä. Tuota soittoa ei tullut koskaan 😢 en tiedä mitä tapahtui... hän ei tuntunut tippaakaan vedättäjältä, kaikki tuntuu jälkeenpäin kuin unelta. Silloin ei ollut somea eikä mitään, vain etunimi ja kaupunginosa Tampereella...itse asuin 200 km päässä. Puoli vuotta tästä olimme kavereiden kanssa Tampereella ja luulin että näin tämän miehen ylittävän suojatietä, samanlainen kävelytyyli ja olemus. Meinasin hypätä liikkuvasta autosta mutta loppupeleissä ei tainnut olla kuitenkaan tuo Petri. Ikuiseksi mysteeriksi hän jäi. Vieläkin mietin aina joskus mitä hänelle tapahtui..
Olin nuorena töissä vanhainkodin keittiössä.
Tuolloin ei oltu vielä niin tarkkoja hygieenisyydestä tai rooleista työpaikalla, joten käytännössä päivittäin juoksin potilaiden huoneissa asiassa jos toisessakin.
Kerran eräs vanha mummo pyysi tuomaan vettä.
Veinkin ja mummo joi sitä tyytyväisenä.
Hän katsahti jotenkin viereeni, ja kysyi: otatko sinäkin pikkulikka?(olin siis yksin, eikä vieressäni ollut ketään)
Jatkoi vielä selittäen, että pikkulikalla on varmasti kova jano.
En osannut sanoa tuohon mitään, ja taisin laittaa vanhuuden piikkiin.
Kuitenkin kuukautta myöhemmin aloin odottaa ensimmäistä lastani, joka oli tyttö.
Sattumaa varmasti, mutta jotenkin mieleenpainuva juttu.
12 vuotiaana nukahdin illalla sohvalle. Joskus puolenyön jälkeen säpsähdin hereille koska olin nähnyt pahaa unta. Äitini katsoi vielä televisiota ja kerroin samantien hänelle, että unessa oli sota-aika ja ukkini oli haavoittunut, mutta kuitenkin auttoi muita potilaita jossain sairaalantapaisessa. Seuraavana aamuna tätini soitti, että ukki oli kuollut yöllä. Hän oli muutoin hyvässä kunnossa, ja kuolema tuli aika yllättäen. Tästä on nyt 20 vuotta aikaa, mutta uni on kyllä jäänyt mieleeni.
Alue: Aihe vapaa
TÄssä pari esimerkkiä:
vaikea tosin kuvitella Suomessa tuon olevan mahollista, talojen lukitukset yms kuitenkin hyvät...