Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Minua seurasi joku mies kotiovelle asti kun olin noin 11 vuotias. Olin juuri päässyt koulusta ja kävelin kotiin, kun äitini avasi meidän oven kävellessäni rappusia ylös ja kysyi että kuka tuo on. Käännyin ja takanani oli joku mies joka sitten kääntyi ja lähti juoksemaan rappusia alas. Äitini oli silloin vapaapäivää viettämässä kotona ja oli nähnyt jo ikkunasta kun joku mies oli minua seurannut, en itse huomannut edes että kukaan olisi tullut samaan aikaan rappukäytävään. Karmivaa ajatella mitä kaikkea olisi voinut sattua jos äitini ei olisi silloin ollut kotona..

Joihinkin noihin valoilmiöhin taivaalla voi olla selityksenä mannerlaattojen liikkuminen. Muistaakseni joku aika sitten luin asiaan liittyvää artikkelia, mutta siitä on sitten niin kauan aikaa että en tietenkään sen tarkemmin osaa auttaa. Jotenkin nuo liikkuessaan voivat aiheuttaa salamoille tyyppillisiä välähdyksiä.

Tää ei nyt ole suuren suuri asia mutta ihmetytti. Etsittiin pojan kans hänen huoneestaan sitä pistokeosaa jouluvaloihin, että saadaan ne ikkunaan. Muistin että olen valojen lisäksi sen pistokeosan nähnyt siellä jossain. Ei löytynyt vaikka kuinka pengottiin. Sitten kun myöhemmin palasin huoneeseen, se oli keskellä hänen sänkyään. Poika ei ollut sitä löytänyt. Ihmetytti molempia.

Tämä samainen esikoinen (herkkä poika) kertoi myös kerran nähneensä yksin kotona ollessaan koulun jälkeen keittiössä enkelin. Sanoi että sen jälkeen tuli rauhallinen olo. Hän oli silloin pieni alakoululainen. Kertoi myös että sen jälkeen ei pelottanut enää olla yksin.

Luulen että sen pistokeosankin löysi samainen enkeli. Ehkäpä hänen suojelusenkelinsä.

Muutimme nykyiseen taloomme, kun ensimmäinen lapsemme oli vauva. Asunnonvälittäjä jätti sanomatta, että talon sisäpuolella oli käynyt valitettava kuolemantapaus, johon liittyen aiempi asukas sai tuomion kuolemantuottamuksesta. En tiedä, olisiko tämä vaikuttanut ostopäätökseen, sillä talomme oli ja on edelleen tunnelmaltaan hyvä.

Mutta aluksi tapahtui kaikenlaisia pieniä asioita.

Kerran olin hurjan väsyneenä saanut vihdoinkin nukahdettua päiväunille kera vauvan, kun ääninapeilla varustettu lastenkirja (aihe: eläimet ja niiden äänet) sängyn vieressä lattialla alkoi huutaa "ammuu, ammuu". Sama toistui toisenkin kerran heti, kun olin uudestaan päässyt uneen. Mikään ei koskettanut nappeja.

Kerran takan päälle nostamani soitinlelu alkoi itsekseen soittaa sooloja, kaikki eri äänensä putkeen.

Myös muuan kaverin lapsen vanha lelu, jonka pattereiden luulimme ajat sitten hyytyneen, löysi yhtäkkiä äänensä uudessa paikassamme.

Yhtenä aamuna heräsin ja huomasin, että kello on pysähtynyt asentoon tasan seitsemän. Seuraavana aamuna se oli taas ajassa. Mieheni ei ollut vaihtanut paristoa, enkä minä.

Kerran katonrajaan tiukasti kiinnitetty häkävaroitin lepäsi matolla viistosti neljän metrin päässä. Fysiikantajuni mukaan paikka oli väärä, jos se olisi tippunut ja vierinyt johonkin suuntaan.

Kerran alle 2-vuotias lapsemme juoksi meitä kohti siitä talon "siivestä", jossa em. kuolemantapaus oli ollut, huutaen iloisesti "Jani, Jani". Kyseltyämme, mitä sanoikaan / mistä sen keksi, kertoi hetken mietittyään Myyrän (animaatiohahmo) sanoneen niin. Tämän kuolleen miehen nimikin se sattui olemaan..

Edelleenkin joskus "talo" laittaa minut ja mieheni ruotuun pitämällä melkoisia pamauksia (kuin joku löisi ulkoseinään tai kuin jokin esine tippuisi lattialle viereisessä huoneessa), kun olemme juuri riidelleet. Olemme tulkinneet sen niin, että meidän pitää seisoa samalla puolella ja unohtaa typerät kinastelut.

Viime itsenäisyyspäivänä vietin iltaa mieheni kanssa konjakkia siemaillen ja tv:tä katsellen. Selailin välillä fb:tä, eräässä ryhmässä ihmiset julkaisivat kuvia Suomi100 juhlakattauksistaan ja ruuista. Eräs jäsen kertoi tehneensä kaikki tarjoilut erittäin vanhan keittokirjan ohjeilla. Erityisesti kehui yhden ruokalajin onnistuneen erinomaisesti epäilyksitä huolimatta. Muistelin, että minulla lienee sama kirja jossain ja lähdin kaivelemaan kirjahyllyä. Käteen sattui ensin äitini vanha keittokirja, vuodelta 1966. Avasin sen satunnaisesta kohdasta, ensimmäisenä aukeamalla oli kyseisen ruuan ohje! Tupakkitauon jälkeen kaivelin hyllyä lisää ja löysin etsimäni, isäni äidin anopiltaan saaman keittokirjan vuodelta 1934. Kirjan välissä oli useita käsinkirjoitettuja lappusia. Ensimmäinen silmäilemäni lappunen ei ollutkaan ruokaohje, kuten voisi keittokirjan välissä olettaa olevan, vaan päiväkirja/sää muistiinpano itsenäisyyspäivältä 1999 (äitini kuoli 1999). Ehkä konjakilla oli osuutta asiaan, mutta tuntui kuin äiti ja mamma olisivat käyneet tervehtimässä .

Tämä on täysin sattumanvaraista, mutta nuorena se laittoi uskomaan ehkä johonkin syvällisempään.

Olin noin 10-vuotias ja koiramme oli vanha joten tiesimme viimeisen illan tulleen. Koska koira oli kivuton, ajattelimme viimeiseen uneen nukkumisen parasta tapahtua kotona meidän ympärillä ja niin koko illan valvoin lemmikin vierellä odottaen sitä viimeistä henkäystä. Meillä oli silloin lampukka olohuoneessa ikonin edessä, jotka äiti oli sytyttänyt ja kun koira otti viimeisen hengenvetonsa, sammui samalla hetkellä lampukasta tuli. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä vieläkin kun muistelen...

Jukka Lones kirjoitti:

Tavallinen perjantai ryypättiin kolomen kaverin kaa, mun  kämpillä eikä päästy etes pubiin asti. Aamulla vessan lattialta löytyi käytetty paskalle haiseva kondomi. Kukaa meustä ei oo perätuuppari. On vähän häirinny että mitä tapahtu varsinki kun loppu ilta on hieman hämäränpeitossa.

Tää on kyllä jännä.. kenellä teistä luisti seuraavana päivänä krapulakakka parhaiten? Tuntuiko yhtään poltetta kenelläkään teistä?

Minullekin on käynyt asioita jotka ovat jäännet vaivaamaan.

1. Heräsin keskellä yötä ja katselin itseäni kun "ulkopuolelta" yritin koskettaa kättäni mutta en pystynyt siihen. Olin kuin jossakin jumissa. Lisäksi huomasin vastakkaiselta seinältä (kyllä, seinän sisältä) ryömivän pitkähiuksisen naisen kohti "kehoani". Jotenkin sitten pääsin kehoni sisään takaisin ja havahduin hereille. Sen jälkeen en nukkunut silmäystäkään kun mietin vaan tapahtumia. Se tuntui niin todelta. Mietin voiko tämä olla joku unihalvauksen tyyppinen juttu?

2. Itselle on myös käynyt niin että silloinen paras ystäväni poisti minut kavereistaan somessa, eikä puhunut enään mitään. En vielkään tiedä miksi näin kävi, koska olimme läheisiä ja puhuimme päivittäin. Harmittaa vieläkin..

3. Olin mökillä perheeni kanssa (mökki on siis syrjäseudulla) ja heräsin yöllä siihen että ikkunoista kajasti valot. Sydämeni hyppäsi kurkkuun ja kurkistin varovasti verhon raosta. Pihassa nökötti jonkun auto joka väläytteli pitkiä valoja kohti ikkunaani. Melkein itku pääsi pelosta ja lähdin herättämään isääni joka kömpi sängystään. Mentiin yhdessä ikkunalle ja kyseinen auto oli lähtenyt tiehensä. Eipä enää koskaan käynyt silleen, mutta jonkun pila (?) pelästytti täysin... mainittakoon vielä että tosiaan lähimpään naapuriinkin on 6km matka, eikä alueella muutenkaan liikkunut juurikaan ihmisiä.

Vähän ehkä ohi aiheen mutta kuitenkin tämä asia on vaivannut ajoittain.

Vuosia sitten asuin ex-poikaystäväni kanssa hänen mummonsa luona jonkin aikaa ennen kuin saimme oman asunnon. Exäni ukki oli ollut jo pitkään heikohkossa kunnossa erinäisten sairauksien vuoksi, mutta oli kuitenkin tilanteeseen nähden ihan "ok", mummo oli hänen omaishoitaja, ja välillä ukki meni sairaalaan useammaksi päiväksi. Tällä kertaa ukki oli jälleen sairaalassa, ei mitään erikoista. Sitten eräänä yönä näin unta jossa istuin exäni kanssa olohuoneessa katsomassa tv:tä (vaikka yleensä katsoimme omaamme omassa huoneessamme), ja sitten tämän mummi tuli kotiin sairaalasta ja sanoi "xxx sulla ei oo enää ukkia". Kun heräsin minulla oli jotenkin huono fiilis tuosta unesta, mutta en sanonut exälleni mitään koska en halunnut aiheuttaa pahaa mieltä tai pelotella.

Myöhemmin päivällä hänen mummo ja äiti lähtivät sairaalaan katsomaan ukkia, kysyivät vielä lähdemmekö mukaan, ex vastasi että ei tänään, että tullaan huomenna sitten. Pari tuntia myöhemmin istuimme olohuoneessa katsomassa telkkaria, kun mummi tuli kotiin ja sanoi tasan samat sanat kuin unessa. Ukki oli kuollut yllättäen sairaalassa, kun he olivat olleet lähdössä vierailultaan. Exäni otti todella raskaasti sen ettemme menneet enää katsomaan ukkia sairaalaan viimeistä kertaa, ja minä tunsin syyllisyyttä koska en ollut kertonut unesta.

Muita enneunia en ole koskaan nähnyt joten tuo oli jopa vähän pelottavaa.

Ekaluokalla joku oli laittanut mun reppuun lapun, johon oli kirjoitettu "hyvää ystävänpäivää", ei allekirjoitusta. Käsiala oli sen verran koruton, että oli selvästi pojan :D Ei kyllä vieläkään harmainta aavistusta kuka sen jätti.

Olin töissä nuorena eräässä keittiössä ja palasin kesällä viikonlopun jälkeen töihin. Työkaveri oli oudon oloinen ja kysyin että mikä on niin hän alkoi syyttää että en tiedä mitä kamaa sä vedät,että oot ihan sekaisin kun soittelet mun miehelle😳En saanu sanottua yhtään mitään kun tuli niin puskasta,toki yritin että en oo soitellu,mutta hän vaan hoki että tietää mun käyttävän jotain aineita ja soittelevan hänen miehelleen😳

Kävin velipuoleni luona kylässä. Hän on maanviljelijä. Hän oli hurahtanut vesisuonien etsimiseen pajunoksan avulla. Käveli ristiin rastiin tiluksiaan pajunvitsan kanssa. Yritti saada minutkin innostumaan asiasta ja antoi kotiin vietäväksi oman pajunhaaran.

Ajattelin että nämä on jotain omituisia henkimaailman juttuja. Velikin oli sanonut että ennen kuin aloittaa on pyydettävä ääneen hyviltä hengiltä sitä mitä haluaa. Kokeilin oksaa kun seuraavan kerran kävin mökilläni. Oksa ei taipunut minnekään. Menin sisälle. Sitten auton torvi alkoi soida ihan itsestään. Näin auton mökin ikkunasta eikä muita ihmisiä ollut mailla halmeilla. (Olin mökillä yksin.) Juoksin autoon ja jotenkin sain töötän loppumaan. Muistaakseni laitoin avaimilla virran päälle ja pois. Ensimmäinen ajatus oli että tämä on jotain henkimaailman juttuja kun mulla on se halvattu taikavarpu.

Seuraavana päivänä sama juttu auton torven kanssa. Aloin pelätä niin paljon että katkoin koko kirotun kepulan moneksi palaksi ja heitin pusikkoon. Siihen loppuivat auton tööttäykset.

Kertokaa nyt joku jonkinlainen looginen selitys itsestään tööttäävälle auton torvelle että mun ei tarvitse enää pelätä pajunoksan ja henkimaailman kepposia!

Tyytty-  juttuun

Joskus  tyytyn johdot voivat olla huonosti suojattu ,muovikuori hiutunut. Auton liikkuessa tai kuumassa auringossa voivat osua yhteen ja tyytty soi. Tai jokin kosketushäiriö tyytyn painikkeessa sisällä.

Muitakin syitä voi olla nämä nyt äkkiä tuli mieleen.

Joku ihan vieras nainen kattoi mua pitkään jyväskylässä,eräässä kaupassa. Aina kun näin naisen, se katsoi mua ja seurasi mun liikkeitä. Kassoilla se sitten tervehti ja hämmentyneenä tervehdin takaisin. Nainen alkoi epäuskosena nauramaan,ja kertoi sitten että olen ulkonäköä,olemusta ja puheääntä myöten ihan kuin hänen siskonsa,pahoitteli että oli tuijottanut🙂

Olin käymässä jyväskylässä.

Näin aivan kaverini näköisen naisen kaupan kassalla muutama viikko sitten. Ihmettelin vielä siinä kasvotustenkin että on se kumma kun hän ei tunnista minua, ja tajusin vasta pituudesta että kyseessä on eri henkilö. Jäi vaivaamaan olisiko kyseessä oikeasti voinut olla kaverini siskopuoli, koska tämän kaverin isä on kotoisin jostain Etelä-Euroopan suunnalta ja häipyi äkkiä kuvioista kaverini synnyttyä...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on useampiakin juttuja, jotka vielä vuosien päästäkin ihmetyttävät.

Olin työmatkalla ja kävin ostamassa eväitä Prismasta. Kassalla vieressä näin täysin isäni näköisen miehen. Ihan kuin synnytyksessä erotetut kaksoset, niin yhdennäköisiä olivat. Tämä mies oli ehkä aavistuksen hoikempi. Isäni oli samaan aikaan 500 km päässä kotona. Soitin hänelle heti tapahtuman jälkeen. Harmitti jälkikäteen etten mennyt juttelemaan tälle miehelle. Kokemus oli todella hämmentävä. Isäni ei ole ulkonäöltään lainkaan sellainen, että kovin paljoa samannäköisiä ihmisiä tulisi vastaan. Näin tämän miehen ihan läheltä ja olisin voinut luulla isäkseni jos en olisi tiennyt isäni olevan kotona. Tuntui että mulla lähtee jalat alta ihmetyksestä.

Sitten näitä yliluonnollisia juttuja, joita en vain voi ymmärtää. Kun näin mieheni ensimmäisen kerran, joku ääni kuiskasi että ”Hän on tuleva miehesi.” Ketään ei ollut vierelläni kuiskaamassa. Jäin ihmettelemään tuota kuiskausta, varsinkin kun emme miehen kanssa olleet toisistamme kiinnostuneita. Niin vain kävi, että vuosia myöhemmin olemme naimisissa.

Kun olin vuosia myöhemmin opiskeluaikana tutustumassa luentopaikkaan, sama ääni kuiskasi, että ”Tämä on tuleva työpaikkasi.” En koskaan hakenut sinne töihin vaan proffani soitti, että häneltä oli kysytty suositusta erääseen projektiin ja hän ajatteli heti mua. Pääsin projektin kautta töihin tuohon paikkaan ja olen ollut siellä since.

Vuosikymmen myöhemmin mietin, että onko kuiskailija sama valo-olento, jonka eräänä aamuna näin sänkyni vierellä tutkimassa keskittyneenä kännykkääni. Heräsin kellon soittoon ja kun nostin päätä tuo hahmo sammutti sormellaan kännykän kellon. Tuijotin häntä epäuskoisena ja mietin, että mitä oikein mä näen?! Valohahmo sitten huomasi minut ja katsoi kohti, hymyili, kääntyi ja haihtui. Hahmo leijui ilmassa ja hohti valkoista valoa. Näin hänen kasvonsakin ja hiukset! Otin haihtumisensa jälkeen kännykän käteeni ja tuijotin sitä ihmeissäni, koska mulla oli puhelimessa sellainen kannellinen kotelo soljella ja tuo kansi oli nyt auki. Itse en ollut siihen koskenut. Kyseessä ei ollut unihalvaus, koska pystyin liikkumaan eikä valveuni, koska itse asiassa heräsin todenteolla heti kun näin tuon hahmon. En kuitenkaan pelännyt. Olen vain usein jälkikäteen miettinyt, että mikä ihmeellinen olento hän oli. Enkeli? henkiopas? Onko muilla vastaavaa kokemusta? Olen pohjimmiltani skeptikko siinä mielessä, että en ihan helposti olisi uskonut näkeväni tällaista omin silmin. Mutta kiinnostaisi kyllä, jos jollakin on mitään vastaavaa kokemusta.

Irlantilainen kirjailija Lorna Byrne kirjoittaa enkeleistä, jotka ovat juuri tuollaisia. Valoa hohtavia, saattavat kuiskata ohjeita ja vinkkejä. Byrne on nähnyt enkeleitä pikkulapsesta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Joku ihan vieras nainen kattoi mua pitkään jyväskylässä,eräässä kaupassa. Aina kun näin naisen, se katsoi mua ja seurasi mun liikkeitä. Kassoilla se sitten tervehti ja hämmentyneenä tervehdin takaisin. Nainen alkoi epäuskosena nauramaan,ja kertoi sitten että olen ulkonäköä,olemusta ja puheääntä myöten ihan kuin hänen siskonsa,pahoitteli että oli tuijottanut🙂

Olin käymässä jyväskylässä.

Mitä selvittämätöntä tässä on, nainenhan kertoi syyn tuijotukselleen?

Minulle on sattunut paljon erikoisuuksia, enneunet ovat suorastaan yleisiä. Sisältö ei oikeastaan ole koskaan ollut merkittävä. Ne on yleensä ollut ihan yksinkertaisia arkisia asioita, mutta kuitenkin arvaamattomia tilanteita. Olen ihmetellyt outoa unta, mutta se on jäänyt vahvasti mieleen. Seuraavan puolen vuoden aikana saan aina selityksen kummalliseen uneen dejavu ilmiönä ja heti ymmärrän nähneeni unen tästä hetkestä. Koskaan en ole pelästynyt vaan aina olen alkanut vähintään hymyilemään ellen jopa nauramaan. Nämä on niitä uskon asioita monelle, mutta en rupea toiselle sanomaan esimerkiksi ettei saisi uskoa niin naurettavaan asiaan kuin jumalaan, koska itse en usko.

itse en siis kuluta uskoa sanaa, mutta en epäile ennenuniani. Telepatiaa olen kokenut useinkin ja monen ihmisen kanssa. Erikoisia asioita olen nähnyt ja kuullut, toiset niistä ovat jääneet mieleeni pysyvästi.

Pari esimerkkiä. Isäni luona erittäin vanhassa talossa heräsin yöllä, olin jonkin aikaa hereillä. Yhtäkkiä kuistilta alkoi kuulua askeleita ja väliovea alettiin kolistamaan ja kahva liikkui rivakasti. Jokin yritti tulla sisään, mutta ei saanut ovea auki, ovessa ei ollut lukkoa! Isänikin heräsi, ääni oli todella kova, ja minä peloissani pyysinkin isää katsomaan mitä tapahtuu. Minä näin sängystäni suoraan ovelle, mutta isä nukkui huoneen toisessa nurkassa eikä siis nähnyt ovea. Isäni noustessa ovi hiljeni ja kuistilla ei ollut ketään sekä ulkoovi oli lukossa. Emme kumpikaan tiedä mitä tapahtui ja isäni ei todellakaan ajatellut asiasta yhtään mitään vaan kävi takaisin nukkumaan, eikä usko että kahva liikkui. Olin 15 vuotias ja täysin hereillä.

Toinen tilanne on uudempi, pari vuotta vanha, itse olen nyt reilu kolmekymppinen. Heräsin yöllä ihan tavallisesti vessa hätään. Kävin vessassa, en laittanut edes valoja päälle. Menin keittiöön juomaan vettä katsoin ulos ikkunasta, asutaan maalla, ei katuvaloja, siis pimeää. Oli pilvinen kuutamo yö alkusyksyllä ja katsoin, että mikäs kissa se tuolla ojan reunalla istuu. Ei liikkunut joten ihmettelin onko tuo nyt kissa lainkaan. Ei se ollu. Kissan kokoinen kyllä, sinertävän hohtoinen, hiukan ehkä liekehtivä. Olin ihmeissäni ja menin jo vetämään kenkiä jalkaan ja kun meinasin avata oven niin minut valtasi uteliaisuuden sijaan kauhu. Kylmä hiki iski, lähes paniikin omainen tila. Otin kengät pois, menin kauhusta kankeana katsomaan oliko se kumma asia vielä siellä. Kyllä se oli, siis noin 15m päässä ikkunasta, mutta siitä ei saanut kunnolla selvää. Minulle tuli tunne kuin minua tuijotettaisiin. Päätin mennä takaisin nukkumaan ja parin tunnin jälkeen nukahdin vasta. Katselin ikkunasta ulos yli puoli tuntia yhteensä, kävin katsomassa toisestakin ikkunasta, mutta se ei vain kadonnut.

Kauhu juttuja toisille, höpöhöpö juttuja toisille, minulle kokemuksia joita ei järjellä voi selittää.

Vierailija kirjoitti:

Kävin velipuoleni luona kylässä. Hän on maanviljelijä. Hän oli hurahtanut vesisuonien etsimiseen pajunoksan avulla. Käveli ristiin rastiin tiluksiaan pajunvitsan kanssa. Yritti saada minutkin innostumaan asiasta ja antoi kotiin vietäväksi oman pajunhaaran.

Ajattelin että nämä on jotain omituisia henkimaailman juttuja. Velikin oli sanonut että ennen kuin aloittaa on pyydettävä ääneen hyviltä hengiltä sitä mitä haluaa. Kokeilin oksaa kun seuraavan kerran kävin mökilläni. Oksa ei taipunut minnekään. Menin sisälle. Sitten auton torvi alkoi soida ihan itsestään. Näin auton mökin ikkunasta eikä muita ihmisiä ollut mailla halmeilla. (Olin mökillä yksin.) Juoksin autoon ja jotenkin sain töötän loppumaan. Muistaakseni laitoin avaimilla virran päälle ja pois. Ensimmäinen ajatus oli että tämä on jotain henkimaailman juttuja kun mulla on se halvattu taikavarpu.

Seuraavana päivänä sama juttu auton torven kanssa. Aloin pelätä niin paljon että katkoin koko kirotun kepulan moneksi palaksi ja heitin pusikkoon. Siihen loppuivat auton tööttäykset.

Kertokaa nyt joku jonkinlainen looginen selitys itsestään tööttäävälle auton torvelle että mun ei tarvitse enää pelätä pajunoksan ja henkimaailman kepposia!

Tokihan henget aistivat, ettet ollut tosissasi pyynnössäsi, ja päättivät hieman pilailla kanssasi 😉

Minulla oli paras kaveri 2000-luvun alussa. Heiluimme yhdessä kuin paita ja peppu, kunnes hän iski samassa kaveripiirissä pyörivän eksäni ja alkoi seurustella hänen kanssaan vakavissaan. Samaan aikaan oma elämäntilanteeni muuttui radikaalisti, jolloin yhteydet katkesivat kumpaankin. Yhtäkkiä parin, kolmen vuoden jälkeisen hiljaiselon päätteeksi kaverini alkoi pommittaa minua viestein sen aikaisissa somekanavissa ja väittämään, että puhun heistä paskaa ja mustamaalaan eksääni ympäri kyliä. Huvittavinta oli, etten asunut koko kaupungissa enää ja ajatuksiini ei sillä hetkellä mahtunut koko mies uusine naisineen. Kun pommitus jatkui, mieleeni tuli, oliko joku nykyisistä kavereistani myyränä jolle olin sanonut kerran ohimennen humalassa että eksäni ei pysty olemaan kenellekään uskollinen (joka piti valitettavasti paikkaansa). En tiedä mistä moinen möyryäminen alkoi, koska se oli niin järjetöntä ja mittakaavaaltaan omituista, että voisi luulla, että olisin puhunut siellä taukoamatta vain heistä, mutta ohimenevä heitto ei aiheuta tuollaista. Eksäni teki likaiset temppunsa entiselle parhaalle kaverillenikin ja petti häntä säännöllisesti ensin luvatta ja lopulta luvan kanssa, ennen kuin erosivat lopulta ja muuttivat erilleen. Nykyisin en tiedä miten menee, mutta kumpaankaan en pidä yhteyttä.:D