Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Täällä myös yksi, jolta ystävä katosi elämästä aivan yllättäen. Olimme olleet tuolloin ystäviä viitisen vuotta, tutustuneet aikoinaan samalla kansanopiston opintolinjalla. Opiston päätyttyä pidimme edelleen tiiviisti yhteyttä, tapasimme muutaman kerran vuodessa ja siinä sivussa näimme jopa toistemme lapsuudenperheet.
Äkkiä tämä ystäväni kuitenkin lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei ottanut itse enää yhteyttä eikä vastannut puheluihin, tekstiviesteihin eikä sähköposteihin. Ei myöskään reagoinut mitenkään, kun laitoin hänelle viestiä ja tiedustelin, että onko kaikki kunnossa, kun hänestä ei ole kuulunut mitään. Numerotiedustelun mukaan hänellä oli edelleen sama puhelinnumero kuin ennen ja osoitetiedotkin olivat pysyneet samoina. Sittemmin kuulin, että samoihin aikoihin, kun hän lakkasi pitämästä minuun yhteyttä, oli hän lopettanut yhteydenpidon myös parin yhteisen ystävämme kanssa. Sama kaava kuin omalla kohdallani, eli yhteydenpito loppui äkkiarvaamatta eikä puheluihin ym. enää vastattu.
Tästä on kulunut nyt useampi vuosi mutta toisinaan yhä mietin, mikä hänelle oikein tuli. Viimeisen kerran, kun olimme yhteyksissä, hän oli oma lupsakka itsensä eikä mikään hänen puheissaan tai käytöksessään viitannut siihen, että hän olisi ollut loukkaantunut tai vihainen minulle jostain. Myös näihin yhteisiin ystäviimme hän ei ole ollut yhteydessä. Toivottavasti mitään vakavaa ei ole sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avn paras ketju! Lisää ehdottomasti!
Minutkin on ystävä heivannut mitään varoittamatta. Olimme tunteneet 16-vuotiaasta lähtien, ja vielä 32-vuotiainakin olimme ystäviä. Tällä henkilöllä ei ollut paljon kavereita. Sitten vaan eräänä päivänä hän oli poistanut mut facebook-kavereista ja estänyt lisäksi sekä whatsappissa että facebookissa. Mitään selitystä en saanut.
Jälkeenpäin mietin että hiukan ennenkuin tämä kaveri laittoi välit poikki, hänellä alkoi olla todella kummallisia juttuja. Muka joku amerikkalainen nettituttava vainosi ja piinasi häntä ja varasti hänen tietojaan ja oli tunkeutunut muka hänen koneelle jne. Alkoi vainoilla ilmeisesti muistakin. Veikkaan että jonkun sortin skitsofrenia tms.
Minulle aina sattuu selittämättömiä tapahtumia. Yksi tosin on sellainen että se nyt melkein 15 vuoden jälkeenkin mietityttää silloin tällöin.
Mulla oli aikoinaan kani jonka häkki oli sijoitettu sängyn tyynypäädystä noin metrin päähän.
Heräsin eräänä aamuna ihan valtavan kovaan pamaukseen, sellainen ääni kun jotain todella painavaa tippuu metallisen häkin päälle. Sen häkin katossa oli kuoppa- kalterit olivat aivan vääntyneet, kani nukkuui rauhallisesti pesässään. Lattialla ei ollut mitään, eikä missään lähimaillakaan sijainnut mitään mikä olisi voinut pudota sen päälle. Kaltereita en saanut edes raakaa voimaa käyttäen koskaan suoristettua.
Tuossa talossa asuessani tosin heräsin useasti myös siihen että joku hahmo seisoi sängyn vieressä ja tuijotti.
Poistin aikonaan itseeni kokonaan facebookista. Toivottavasti kaverilistalla olleet puolitutut eivät ajattele, että blockasin heidät :O Silloin ei tullut ajattelleeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuso Salervon tapaus.
Tämä on jäänyt vaivaamaan myös itseäni.
Mushy kirjoitti:
Minulle aina sattuu selittämättömiä tapahtumia. Yksi tosin on sellainen että se nyt melkein 15 vuoden jälkeenkin mietityttää silloin tällöin.
Mulla oli aikoinaan kani jonka häkki oli sijoitettu sängyn tyynypäädystä noin metrin päähän.
Heräsin eräänä aamuna ihan valtavan kovaan pamaukseen, sellainen ääni kun jotain todella painavaa tippuu metallisen häkin päälle. Sen häkin katossa oli kuoppa- kalterit olivat aivan vääntyneet, kani nukkuui rauhallisesti pesässään. Lattialla ei ollut mitään, eikä missään lähimaillakaan sijainnut mitään mikä olisi voinut pudota sen päälle. Kaltereita en saanut edes raakaa voimaa käyttäen koskaan suoristettua.Tuossa talossa asuessani tosin heräsin useasti myös siihen että joku hahmo seisoi sängyn vieressä ja tuijotti.
Yks pahimmista peloista olis nimenomaan se, että joku tuijottaa sängyn vieressä. Voitko kertoa tästä mitään tarkemmin?
Outoa on myös se että kani ei reagoinut moiseen pamaukseen...hyi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mullekin tehty katoamistemppu, 2 kertaa; Ekalla kerralla olin vielä nuori, alle 18-vuotias. Tutustuin yläasteella yhteen luokkalaiseen ja meistä tuli todella läheisiä. Kyseinen ihminen tosin silloin jo saattoi joskus olla vastaamatta missään johonkin aikaan, mutta kuitenkin aina lopulta otti yhteyttä. Kerran oli taas sellainen tilanne, että hänestä kuulunut. Ajattelin, että hän ottaa sitten yhteyttä, mutta ei ottanut. Aloin itse ottaa häneen yhteyttä, viestejä, puheluja (silloin ei ollut whatsappia eikä fbkään ollut niin isossa käytössä. Taisi olla vielä mese, mutta sielläkään ei vastausta, taisi poistaa ja estää siellä). Todella outoa. Ja laitoin useita viestejä jossa kysyin syytä, mutta ei vastausta. Tuo ihminen asui aika lähellä kotiani ja olisinhan toki voinut joskus mennä paikan päälle, ja taisin joskus mennäkin nyt kun muistelen. Silloinkaan en saanut mitään vastausta. Todella läheiset välit menivät jääkylmiksi. Pari kertaa vuosien jälkeen ollaan tavattu ja joskus jotain juteltu, muttei koskaan kertonut syytä välirikkoon. Nyt ei olla nähty vuosiin, paitsi ohimennen kaupungin kaduilla ja kumpikaan ei edes moikkaa, eikä olla facebook-kavereita.
Toinen tapahtui myös nuorena, olin lukion viimeisellä luokalla kun yksi ennestään tuntematon (nimeltä tiesin) tyttö alkoi jutella kun olimme samoilla kursseilla. Hän lisäsi myös kaveriksi ja ehdotti että nähtäisiin koulun ulkopuolella. Vietimmekin aikaa paljon yhdessä ja jutustelimme, mutta lukuvuoden jälkeisenä kesänä hän katsosi elämästäni. Poisti kavereista, eikä enää aloittanut keskusteluja tai mitään. Mikä oli minusta outoa, koska hän alunperin alkoi kaveerata kanssani. Tämän asian kanssa en kauheasti ole aikaa tuhlannut, koska ei ikinä niin läheisiksi päästy. Silti hieman kummastuttaa. Mutta tuo eka tapaus pyörii kyllä välillä mielessä ja tuntuu edelleen pahalta, vaikka asiasta on jo aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mushy kirjoitti:
talossa asuessani tosin heräsin useasti myös siihen että joku hahmo seisoi sängyn vieressä ja tuijotti.
Yks pahimmista peloista olis nimenomaan se, että joku tuijottaa sängyn vieressä. Voitko kertoa tästä mitään tarkemmin?
Outoa on myös se että kani ei reagoinut moiseen pamaukseen...hyi...
Talo oli jeesuksenvanha ihan tavallinen kunnan vuokrarivitalo Englannissa, mutta siellä tuntui aina siltä että joku oli paikalla vaikka oisit ollut yksin- talossa oli ihan karmiva fiilis. Aamuöisin suurinpiirtein samoihin aikoihin aina heräsin siihen tunteeseen että joku tuijottaa. Se oli varmaan parimetrinen mieshahmo, aina samassa kohtaa sängynpäädyssä seisoi katsoen alas tai sitten oli lähestymässä siitä suunnasta. Muistan hyvin sen pidentyvän varjon joka levittyi sängyn ylle. Muutaman kerran sen nähtyäni piilouduin vain peiton alle.
Muuton jälkeen mitään tuollaista ei koskaan enää käynyt. En tiedä näinkö jotain valveunia ja jos näin niin mikä selittää sen kanihäkin kohtalon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäs niitä katsottiinkaan? Sattumoisin avasin ketjun johon olin vastannut. :) En usko että äidilläni on kaimoja montaakaan, itselläni tiedän olevan muutaman (joo vaklasin facesta, oli tylsää).[/quote]
Eikö ihmiset tiedä väestörekisterin nimihaku palvelusta? Kaikista järkevin vaihtoehto tarkistaa nimiasiat ja saada selville kuinka harvinaisia kukin on. Itse kuulun erittäin harvinaiseen porukkaan etunimen ja sukunimeni osalta. Ei selviä kuin lukumäärä, ei erittelyitä 😉
Mä olen muutaman kerran lopettanut yhteydenpidon ihan täysin joihinkin ihmisiin ja se on voinut vaikuttaa siltä, että se tapahtuu lennosta. Mutta olen mäkin kokenut tuon äkkifeidaamisen, ja se tuntuu todella pahalta varsinkaan jollei mitään merkkejä ole ilmassa etukäteen ja se tapahtuu yhtäkkiä. Omalla kohdallani se on johtunut siitä, että kaveri on soittanut väärässä paikassa suutaan ja ollaan muutenkin oltu aivan eri aaltopituuksilla valmiiksi, niin se ei ole ollut kauhean ihmeellistä laittaa välejä poikki lopettamalla yksinkertaisesti yhteydenpito. Olin itse vielä lapseton sinkku, tein tutkintoa ja kävin töissä, niin koin aika pitkästyttävänä ja turhana ne monet soitot kaverilta, joka elämäntapaloisi ja siihen jatkoksi teki vielä muksun perään ja harmitteli kun on pakko palata kouluun. Sitten hän itki mulle usein, miten ei saa kelasta ja sossusta kuin 1800 euroa kuussa (ja itse en opiskelijana saanut kuin ehkä puolet tuosta summasta tekemällä niska limassa töitä). Siinä kohtaa kun hän räjähti mulle puhelimessa miksi en käy ikinä katsomassa häntä (siis viikottain hänen luonaan tiskaamassa, mutta tekosyynä oli se, ettei lapsi unohda minua wtf) ja menen aina joka viikonloppu vain "ryyppäämään", niin minulle riitti. Ryyppäämsieni oli sitä, että tapailin tuohon aikaan erästä miestä jonka kanssa vietin mielummin aikaani viikonloppuisin raskaan työviikon ja opintojen ohella kuin vahtimalla vajaa vuodenikäistä lasta perjantai-iltana, johon ei oikeastaan ollut mitään siteitä. Mitään omaa elämää ei siis olisi saanut olla ja tuollaista vääristelyä soopaa elämäntilanteestani en kuuntele, varsinkaan jollei kaveri pyydä edes anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä selittämätön tapahtuma, mutta melko omituinen silti.
Eksäni teki lähtöä töihin hotellin respaan, ja yhtäkkiä illalla mua alkoi kuristaa siinä samalla tunne, että se aikoo jättää mut. Mikään käytöksessä, olemuksessa tms. ei selkeästi viitannut siihen, eli en tiedä mistä tuo tunne tuli vahvana ja varoittavana. Istuin aikani kotona, murehdin asiaa ja lopulta laitoin takin päälleni ja menin eksäni työpaikalle tilaamaan yhden oluen. Lopulta purskahdin itkuun siinä tiskillä ja kysyin asiaa. Eksäni rauhotteli minua ja sanoi kaiken olevan hyvin. Rauhotuin hieman, mutten uskonut häntä pohjimmiltani.
Poikkimenomme aikoihin kävin salaa hänen facebookillaan. Siellä oli juteltu yhden "erittäin hyvän ystävän" kanssa, miten mies harkitsee jättämistäni ja on antanut mulle takarajan, johon asti hän katselee eroammeko vai jatkammeko yhdessä. Tuon saatuani tietää eksästä tuli samalla hetkellä entinen ja hän ihmetteli miksi, koska oli kuitenkin haudannut moiset aatteet.
Se vain, että mistä vaistosin tuon asian niin vahvana. Ajatkin osuivat yksiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Töihin? Itse olen saattanut joskus laittaa tiskikoneeseen ja unohtanut sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on jäänyt vaivaamaan miksi jotkut naiset ovat kiinnittäneet huomionsa minuun.
Kerran olin eräällä kurssilla ja vastapäätä istui tuntematon nainen joka tuijotti minua koko ajan. Oli kiusallista kun paikat olivat vastapäätä toisiaan niin aina kun nostin katseeni , näin tuijotuksen.
Myöhemmin tutustuin erääseen naiseen yhden projektin kautta ja kaverina ajattelin häntä. Hän halusi tavata ja koska minulla ei ollut juuri kavereita niin ajattelin että mikäs siinä.
Jotenkin läsnäolosta tuli minulla väärät vaikutelmat kun halusi nähdä esim viinilasin äärellä ja jos en vastannut heti viesteihin niin laittoi lisää viestejä.
En ole itse suuntautunut naisiin ( olen siis nainen) joten en tiedä mistä nämä ( jos kummatkin saattoivat olla naisista kiinnostuneita) ottivat minut silmätikukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten. Ystäväni oli tullut illalla kotiin omakotitaloon. Hän on perheenäiti, mies ja lapset olivat sukulaisissa muutaman yön reissulla, eli hän oli yksin kotona. Ystäväni oli siinä hääräillyt alakerrassa mitä sattuu, kunnes oli lähtenyt klo 23 aikaan yläkertaan nukkumaan. Yläkertaan mennessään hän oli huomannut, että yläkerran vessan ovi oli lukossa (!) ja oven alta kajasti valo. Ystäväni oli kauhuissaan lähtenyt talosta ulos ja mennyt hakemaan paikalle naapurin miehen. Naapurin mies oli sitten vessan oveen koputellut, ei vastausta. Mies oli tiirikoinut lukon auki ja kun ovi avattiin, vessassa ei ollut ketään ja valot oli päällä. Vessan oven saa lukkoon vain sisältä päin, ja siellä on yksi pieni ikkuna, josta ei vauvaa isompi ihminen mahdu mitenkään ulos, joten ei ole voinut kukaan poistua sitäkään kautta. Arvoitukseksi jäi. Jotenkin aika kammottava tapaus, miettikää sitä hetkeä kun kävelee yläkertaan ja näkee sen lukossa olevan oven. Hyi.. Ystäväni oli vielä jäänyt tuon jälkeen yksin nukkumaan yöksi taloon, oli kyllä nukkunut alakerrassa veitsen kanssa. Huhhuh...
Meillä meni kämpässä kerran vessan ovi lukkoon ihan itsekseen. Testailtiin ovea ja lukkoa vähän ja se meni uudestaan itsekseen lukkoon, jos sen lukon jätti ns. puoliväliin (melkein lukossa, muttei ihan kuitenkaan) ja laittoi oven tarpeeksi kovaa kiinni. Napsahti jotenkin lukkoon? Ehkä (toivottavasti) tässä tapauksessa käynyt samoin?
Vuosia sitten kun asuin vielä äidilläni, tapahtui tosi kummallinen juttu päivänä jona siirryttiin kesäaikaan. Join keittiössä kahvia kun äiti tuli naureskelemaan että miksi olen siirtänyt kelloja väärään suuntaan. En ollut koskenutkaan mihinkään kelloon. Vanhan maalaistalomme tuvassa oli 3 vanhaa kelloa ja ne kaikki oli siirretty tunti taaksepäin (olisi pitänyt siirtää eteenpäin). Todella outo juttu joka ei koskaan selvinnyt. Olimme äidin kanssa kahdestaan kotona ja ovet oli lukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin n. puoli vuotta sitten aivan loistavan reseptin intialaiseen kastikkeeseen. Luin sen aivan sattumalta koska etsin vain reseptejä joihin voisin käyttää erehdyksessä ostamaani kurkumaa. Merkkasin reseptin selaimen kirjanmerkkeihin ja tein sitä useita kertoja. Ostin kaupasta aina ne mausteet mitä siihen kuului: kurkumaa, korianteria, juustokuminaa, inkivääriä ja paprikaa.
Viime marraskuussa halusin taas käyttää tuota reseptiä kun poikaystäväni oli tulossa luokseni (asumme eri maissa) ja olin hänelle sitä hehkuttanut. Etsin sen kirjanmerkeistäni mutta tällä kertaa siihen ei kuulunutkaan ollenkaan korianteria tai paprikaa ja kaikkien muidenkin mausteiden määrä oli vain neljännes alkuperäisestä. Työvaiheet olivat myös erilaiset. Samaa oli vain kuvitus. En koskaan aiemmin ollut ostanut paljoakaan mausteita mutta minulla oli laatikollinen juuri tähän reseptiin tarvittavia aineksia.
Vieläkin haluan sen alkuperäisen, en ole koskaan tehnyt niin hyvää ruokaa. Harmittaa etten kirjoittanut sitä ihan paperille. Kuvittelinkohan kaiken vai luinko väärin? Monta kertaa?
Ehkä se joka kirjoitti reseptin nettisivulle kävi muokkaamassa alkuperäistä. Totesi kai, että toisella tavalla tuleekin parempi.
Niin sen täytyy olla. Tuli kyllä itseni mielestä tosi pliisua kun kokeilin uutta ohjetta. Voi kun en muista sen vanhan ohjeen maustesuhteita, oli ihan täydellinen makukombo. No, säveltämällä saan eri tavalla hyvää itsekin. Ehkä vielä joskus löydän keinon päästä tarpeeksi lähelle sitä täydellistä kastiketta. :)
Etsi googlen avulla siitä sivusta vanha, arkistoitu versio.
Tavallinen perjantai ryypättiin kolomen kaverin kaa, mun kämpillä eikä päästy etes pubiin asti. Aamulla vessan lattialta löytyi käytetty paskalle haiseva kondomi. Kukaa meustä ei oo perätuuppari. On vähän häirinny että mitä tapahtu varsinki kun loppu ilta on hieman hämäränpeitossa.
Juuso Salervon tapaus.