Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Lähdin opiskelemaan ja muutin kerrostaloon. Vähitellen huomasin, että tavaroita alkoi kadota. Ihan kummallisesti alkoi katoilemaan yksittäisiä tavaroita tyyliin shampoopulloista CD-levyihin. Asuin siis täysin yksin eikä mulla ollut kavereita jotka olisi säännöllisesti käynyt luonani. Vanhempani olivat ainoita. Muuttaessa pois päätin purkaa ikivanhat nojatuolit ja kappas ne tavarat löyty sen yhden tuolin sisältä. Oon edelleen miettinyt miten ne päätyi sinne. Sinne sai kyllä työnnettyä tavaraa mutta ei mitenkään kevyestä ja miksi joku shampoo pullo olisi sielä.

Sammakko saappaassa.

Yksi kummallisimpia tapauksia on se, miten ratsastussaappaaseeni oli päätynyt kuollut, kuivahtanut pikkuruinen sammakko. Olin jotakin 10 vuotta vanha ja saappaat olivat olleet jemmassa meidän kellarin rapussa, varmaan sitten muutamia kuukausia olivat siellä olleet. Eihän meillä sisätiloissa muutenkaan mitään sammakkoja juossut, joten ihmetykseni oli valtaisa kun tunsin jalallani saappaan pohjassa jotakin ja se tosiaan oli kuivahtanut sammakonpoika.

No, todennäköisin selitys on veljeni tai niiden kaverit... tosin saappaita säilytettiin sellaisessa paikassa, että tuollainen sabotointi tuntuu omituiselle. Ja toisekseen mistä edes kuivaneen sammakon olisivat löytäneet? Silloin tuntui luonnolliselle, että elävä sammakko oli jotenkin päässyt sinne saappaaseen ja kuivahtanut. Vaan miten se elossakaan olis sinne osannut... :D :D :D

Olin 15-vuotiaana kotimme lähellä olevalla järvellä luistelemassa. Asumme aivan korvessa maalla keskellä peltoja ja metsiä. Oli lauantai-iltapäivä ja kova pakkanen, varmasti yli -20C. Siinä luistellessani näin kaukaa ruskean "läjän" ja mietin vain että kettu tms on käynyt kakkimassa jäälle. Luistelin tässä välissä varmaan vartin (ja olin nähnyt läjän jo heti jäälle tullessani, sillä jää oli todella sileä ja päällä hento valkoinen lumikerros), ja kun olin lähdössä takaisin rantaa kohti, luistelin "läjän" ohi, mutta se ei ollutkaan kakka vaan SAMMAKKO! Tammikuussa -20C pakkasessa! Se oli tosiaan ollut jäällä jo ainakin 20min mutta se oli aivan notkea eikä yhtään kohmeessa, liikuttelin sen jalkoja. Jäällä ollut lumipeite oli aivan koskematon ja sammakon luota rantaan oli joka suuntaan väh. 60m. Katselin sammakkoa ihmeissäni jonkun aikaa, mutta kännykkä ei ollut mukana joten en saanut kuvaa otettua. Kun kotona kerroin sammakosta, oli isä vain sitä mieltä, että joku lintu oli löytänyt sulan kohdan, napannut sammakon ja tiputtanut sen vahingossa jäälle. Muuten kyllä ihan loogista, mutta miten kaukaa lintu oli sammakon hakenut, sillä pakkasia oli jatkunut jo usean päivän eikä varmasti virtauskohdissakaan ollut sulaa (järvi oli melko pieni)? Ja jos sammakko oli kaukaa haettu, miksei se ollut yhtään edes kohmeinen? Raajat tosiaan olivat aivan notkeat... tämä mietityttää vielä vuosienkin jälkeen!

Jukka Lones kirjoitti:

Tavallinen perjantai ryypättiin kolomen kaverin kaa, mun  kämpillä eikä päästy etes pubiin asti. Aamulla vessan lattialta löytyi käytetty paskalle haiseva kondomi. Kukaa meustä ei oo perätuuppari. On vähän häirinny että mitä tapahtu varsinki kun loppu ilta on hieman hämäränpeitossa.

Kavereita ei lasketa, kokeilumielessä. Kellä oli aamulla pää ja pylly kipeänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihan vieras nainen kattoi mua pitkään jyväskylässä,eräässä kaupassa. Aina kun näin naisen, se katsoi mua ja seurasi mun liikkeitä. Kassoilla se sitten tervehti ja hämmentyneenä tervehdin takaisin. Nainen alkoi epäuskosena nauramaan,ja kertoi sitten että olen ulkonäköä,olemusta ja puheääntä myöten ihan kuin hänen siskonsa,pahoitteli että oli tuijottanut🙂

Olin käymässä jyväskylässä.

Mitä selvittämätöntä tässä on, nainenhan kertoi syyn tuijotukselleen?

Joo anteeksi,tajusin saman kun olin jo lähettäny viestin, innostuin vain noista kaksoisolento jutuista...

Laitoin vahingossa kaveripyynnön entiselle säädölleni. Poistin sen nopeasti, eikä jälkiä pitäisi jäädä mutta ilmeisesti se oli mennyt miehen sähköpostiin. Seuraavana iltana mies yritti tavoitella minua moneen otteeseen puhelimitse, viestitse ja messengerissä, mutten vastannut mihinkään niistä. Yhteen soittoon vastasin vahingossa, ja mies luuli että tiedän kuka soittaa ja oli jopa pettynyt etten tiennytkään. 

Seuraavalla viikolla kuulin, että hänen tyttöystävänsä oli kuollut tapaturmaisesti johonkin. Jutut liikkuivat aika vilkkaasti, mutta tarinasta tuli niin monta eri versiota itse säädöltä, että aloin ihmetellä että eikö kukaan muu epäile sen tyttöystävän kuolemassa mitään outoa. Meillä oli kaksi kuukautta myöhemmin illanistujaiset porukalla, ja säätö yritti kaikin tavoin iskeä mua siellä ja haukkui tän kuolleen tyttöystävänsä mulle aivan pystyyn. Hätkähdin oikein, koska varauduin ottamaan osaa ja lohduttamaan miestä sen kohteliaan fraasin verran, mutta sainkin kimppuuni iilimadon. Kiinnostaisi vieläkin tietää mitä hänelle oikeasti kävi.:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihan vieras nainen kattoi mua pitkään jyväskylässä,eräässä kaupassa. Aina kun näin naisen, se katsoi mua ja seurasi mun liikkeitä. Kassoilla se sitten tervehti ja hämmentyneenä tervehdin takaisin. Nainen alkoi epäuskosena nauramaan,ja kertoi sitten että olen ulkonäköä,olemusta ja puheääntä myöten ihan kuin hänen siskonsa,pahoitteli että oli tuijottanut🙂

Olin käymässä jyväskylässä.

Mitä selvittämätöntä tässä on, nainenhan kertoi syyn tuijotukselleen?

Joo anteeksi,tajusin saman kun olin jo lähettäny viestin, innostuin vain noista kaksoisolento jutuista...

'

Musta toi juttu oli mielenkiintoinen ja hyvä, näitä on aina jännää kuulla :)

Tää ei ehkä oo selittämätön, mutta aika hassu ja erikoinen tapaus kuitenkin.

Olin vanhempieni luona, elettiin vielä lankapuhelinaikaa ja vanha koiravainaamme oli vielä hengissä. No, koiralla oli vanhuuden myötä tapana lähteä välillä omille teilleen. Tällä kertaa sitten joku soitti ja kysyi, onko meillä tällainen koira (kuvaili tarkkaan kaulapannan väriä myöten), sanoin että on. Soittaja lupasi tuoda koiran kotiin autolla, sanoi tietävänsä paikan. No, vähän ajan päästä pihaan ilmestyi auto ja autosta koira, joka tuli tyytyväisenä vanhempieni taloon sisään. Mutta se ei ollut meidän koira, vaan ihan vieras, samanrotuinen kyllä!

Soittaja ei siis tullut koiraa saattamaan enkä minä pihalle vastaan, kun koira niin pokkana tuli kuin kotiinsa. Erikoisen tapauksesta teki vielä se, että talon kissa, joka ei ollut tuttavallinen vieraiden koirien kanssa, meni puskemaan tätä väärää koiraa ihan pokkana. Eihän nyt kissa erehdy, hajuunhan se luottaa.

Lopulta se oikea karkulainenkin saapui kotiin, jolloin olohuoneessa oli kaksi koiraa ja kissa, jotka oli kuin samaa perhettä. Soitettiin sitten hakemaan tätä vierasta koiraa, mutta meille ei ikinä selvinnyt, miksi se tuli meille kuin kotiinsa ja miksi kissa puski sitä hyväksyvästi ihan kuin se olisi ollut sille tuttu.

Näin usein matkalla kampukselle pienen lapsen. En ollut varma lapsen sukupuolesta, mutta se saattoi olla tyttö tai sitten poikakin, mutta joka tapauksessa lapsi näkyi aina sivusilmällä, juoksi eteeni muutaman metrin päähän, pysähtyi ja katosi ihan kabuum. Näky oli täysin kirkas enkä käyttänyt mitään lääkkeitä tai alkoholia mikä selittäisi kummalliset päivittäiset hologrammit kadulla. Joskus ihmettelin ja luulin, että bussilaiturilta oli joltain seurueelta karannut kolmivuotias, mutta tajusin laiturin olevan tyhjä. Kun näky toistui muutaman kerran, laitoin sen piilevän hiipivän hulluuden piikkiin ja uskottelin, että mielikuvitus puijaa väsynyttä amk- opiskelijaa. 

On varmasti myös hyvä mainita, että samoihin aikoihin tapasin tulevan aviomieheni, emme käyttäneet ehkäisyä muttemme myöskään halunneet saati suunnittelleet lapsia. Yhtäkkiä tämä näky pysyttelikin poissa, ja ihmettelin että kumma mielisairaus kun oireilee vain ajoittain ja katoaa tyystin. Muutamaa viikkoa myöhemmin heräsinkin sellaiseen ruotsinlaivakrapulaan, etten ikinä ennen ja siitä hetki eteenpäin olin neuvolan lähetteellä ultrassa todentamassa terveen alkion olemassaolon. 

Näitä elämän omituisuuksia. Mies ihmetteli kovasti kun kerroin sille mitä tapahtui ennen kuin saimme tietää, että meille tulee vauva.  Sama vauva vetelee sikeitä parhaillaan punkan pohjalla ja on ehkä aavistuksen samannäköinen kuin se kadulla kuljeskellut lapsi.

Nyt vain pelkään, ettei se ole mikään enne ja lapsi kuolee täytettyään kolme tai mitään tällaista.:( 

Mietin noita feidaamistarinoita. Joku voi joskus suuttua ihan ihmeellisistä asioista. Mut on poistettu fb-kavereista ihan jonkun mitättömän tykkäämisjutun tai kommentin vuoksi, jonka en ole itse todellakaan tajunnut loukkaavan. En keksi muutakaan selitystä, kun muut yhteiset kaverit pysyivät, mutta minut on poistettu kaverilistalta.

Jos kaveri lakkaa pitämästä mitään yhteyttä oikeen keneenkään, voisi yksi selitys olla masennus tai joku muu mielenterveysongelma. Silloin on aika ymmärrettävää, että ihmissuhteet jäävät.

Paikallisilla markkinoilla oli yhdellä kojulla söpö kundi työskentelemässä. Tutuistuimme ja aloimme viestitellä. Ihastuin. Tätini oli ainoa joka tiesi asiasta. Kuinkas ollakkaan yhtäkkiä hän ei enää viestitellyt, kokeilin ja puhelin oli kiinni vielä kk myöhemmin. Ajattelin ensin hän ei vaan sitten enää ollut kiinnostunut minusta, mutta oli poistanut jopa fb kavereista. Joskus mietin oliko tätilläni sormensa pelissä mukana..varsinkin kun kundilta tuli myöhemmin fb viesti..Ystäväsi uhkaili minua jättämään sinut rauhaan. Kysyin selitystä tarkemmin mutta vastausta ei koskaan kuulunut.

Selittämätöntä kirjoitti:

Tästä on aikaa n. 15 vuotta kun ystävättäreni antoi minulle kaksi runkopatjasänkyä. No ne olivat hyvät. Kuukausia aiemmin ystävättäreni kertoi että hänellä on kadonnut kultainen sydän. Ei siitä sen kummempaa mutta erään kerran tuo kyseinen sydän löytyi runkopatjan sängynpäältä lakanoiden alta ja siihen mennessä olimme vaihtaneet lakanoita jo useasti eikä mitään ollut löytynyt. Soitin tohkeissani ystävälleni ja kerroin löytämisestäni. Hän ihmetteli kovasti niin kuin minä myös. Sanoinkin hänelle että toivottavasti et luule että olen pöllinyt sen, se vaan ilmestyi yks kaks sängylle. Tänä päivänä mietin asiaa. Sängyt kulkivat limittäin autossakin että luulisi olevan sinne tipahtaneen jos oli jo silloin mukana, ja miten selittää sen että löytyi vasta useiden lakananvaihtojen jälkeen??!

Ystävättäresi käynyt piehtaroimassa miehesi kanssa sängyllänne. Koru tipahtanut jostain hänen laukustaan tai vaatteistaan.

Kun olin lapsi ja nuori, asuimme äidin isän rakentamassa talossa. Meillä oli yksi kissa.

Siinä talossa tapahtui monenlaisia vähän outoja juttuja. Kun olin pois kotoa ja äiti kotona, hän aika usein kuuli kotiin tuloni etiäisenä. Useamman kerran hän kertoi jutelleensa minulle ennen kuin huomasi, etten ollutkaan kotona. Ja kerran kun isä oli ylitöissä, kuulimme molemmat hänen tulevan kotiin, oven käyvän ja askelia portaissa. Yhtäkkiä askelet pysähtyivät ja ihmettelimme, mikä on vinossa. Kun menimme katsomaan portaikkoon, siellä ei ollut ketään. Isä tuli kotiin noin puolen tunnin päästä.

Oudoimpia tapahtumia oli se, kun olin äidin kanssa tullut pois olohuoneesta ja olin sulkenut oven takanamme. Sen jälkeen alkoi olohuoneen ovi heilua ja sen takaa kuului raapimista, kuin kissa olisi yrittänyt ovea auki. Äiti sanoikin heti, että taisit jättää kissan oven taakse, mutta saman tien huomasimme, että kissamme tuli vastakkaisesta suunnasta keittiöstä eikä ollut millänsäkään. Kun avasin olohuoneen oven, sen takana ei ollut ketään, ei eläintä eikä ihmistä.

Minulta on katoillut ihan satunnaisia tavaroita elämäni aikana. Lapsena leluja, ainakin yksi kirja ja valtava kansiollinen Pokemon-kortteja, nyt aikuisena vaatteita ja jotain pikkutavaroita.

Periaatteessa ymmärrän vielä nuo tavarat ja lelut, mutta mm. nuo kadonneet vaatteet ovat olleet sellaisia, etten oikein ole voinut unohtaa niitä mihinkään. Ja entäs sitten kirja ja Pokemon-kortit! Ne olivat minulle tärkeitä enkä ikinä kuljettanut niitä edes ulos huoneestani. Epäilin jossain vaiheessa vanhempieni hävittäneen ne, mutta he ovat vannoneet ja vakuuttaneet etteivät ikinä heittäisi tavaroitani pois minulta kysymättä. Noihin aikoihin minulla oli vain yksi kaveri, joka kävi meillä enkä usko hänenkään noita pöllineen; hänellä oli omat Pokemon-korttinsa eikä hän lukenut kirjoja. Olisi vaan kiva tietää, että mihin nuo sitten ovat joutuneet, kun eivät löytyneet mistään edes silloin, kun myöhemmin muutimme uuteen taloon. Ja silloin kävimme luonnollisesti aivan kaikki tavarat läpi.

Minua on kaksi kertaa luultu erääksi toiseksi henkilöksi. Väliä näillä tapauksilla on viitisentoista vuotta ja oma ulkoasuni oli tällä välin muuttunut melkoisesti painon ja hiusten suhteen. Tämä, joksi minua on luultu on boheemi taiteilijaluonne ja minä tylsä virkaihminen. Tuntemieni ihmisten mielestä emme muistuta toisiamme olemukseltamme tai ulkonäöltämme tippaakaan.

2000-luvun alkupuolella tapahtui tämä homma. Asuin yli tunnin ajomatkan päästä Helsingistä ja olin juuri aloittanut harjoittelussa päiväkodissa. Vain muutama ystävä oli elämässä silloin ja ovat edelleen. Vanhemmat lähtivät ulkomailla ja olin kuukauden lapsuuden kodissa talovahtina. Eräänä päivänä puhelin soi ja tuntematon numero. Sama numero soitti useamman kerran enkä kerennyt vastaamaan. Aikaa kulu muutama päivä ja huomasin, että ihan kuin joku auto tarkotuksella olisi parkissa talomme lähettyvillä. Lopulta ovikello soi ja oventakana oli nainen joka kertoi olevansa toimittaja ja väitti, että mulla on suhde erään silloin erittäin suosiossa olleen artistin kanssa. Nauroin katketakseni tälle asialle kunnes selvisi ettei kyse ole vitsistä. Se oli seurannut mua töihin ja kouluun, mutta mitään näyttöä ei saanut. Väitti silti asian olevan niin. Henkilö pystyi hyvin todistamaan olevansa toimittaja joten mikään satunnainen hullu se ei ollut. Lopulta uhkasin viedä asian oikeuteen jos julkaisevat jotain minuun liittyen. Juttua ei koskaan tullut.

Edelleen näiden vuosien jälkeen ihmetyttää mistä koko homma sai alkunsa. En käynyt edes baareissa joten en vahingossakaan olisi voinut joutua kenenkään kanssa samaan kuvaan. Toimittaja tiesi aika paljon asioita minusta. Nimeni ei ole yleinen joten muuhun tuskin sotkivat. Tulee hyvin usein mieleen!

Ei mitenkään yliluonnollinen, mutta erikoinen juttu. 

Olen nyt melkein kymmenen vuoden ajan nähnyt erästä miestä hyvin usein vähän kaikkialla minne menen. Asun Helsingissä eikä tunnu kovin todennäköiseltä että näin laajalle alueelle levittyneen kaupungin elossa törmää samaan ihmiseen kotikulmillaan, työkulmillaan (vaihdan usein työpaikkaa ja olen törmännyt tähän mieheen useammankin työpaikkani läheisyydessä) ja vieläpä vapaa-ajallakin sattumanvaraisissa paikoissa. Toisinaan tuijotamme toisiamme vakavina, toisinaan hymyilemme toisillemme ja esim. viimeksi kun hänet näin, hän hymyili yksinään raitiovaunussa eikä katsonut minuun päin, mutta jostain syystä olen melko varma että tiesi minun olevan muutaman metrin päässä raitiovaunun ulkopuolella. Hän on yksin aina kun näen hänet.

Hän tuntuu melkeen tutulta ja kun alan ajattelemaan sitä että en tosiaan tiedä edes hänen nimeään, niin tulee todella kummallinen olo. Sellainen, että minun pitäisi tietää hänestä jotain enemmän, että jotenkin meidän pitäisi puhua edes kerran ja selvittää että onko meillä jokin sellainen yhdistävä tekijä jonka takia päädymme jatkuvasti samoihin paikkoihin. Elämässäni oli taannoin 6-9kk aika kun en törmännyt häneen missään ollenkaan, olin jo melkein unohtanut koko jutun, mutta sitten hän tuli aamubussissa viereeni bussin käytävälle seisomaan, nostettiin molemmat kasvomme puhelimista ja katseemme kohtasivat kuin jossain romanttisessa elokuvassa konsanaan :) Hauskoja hetkiä nuo hänen kanssaan koetut, kun kukaan muu ympärillä ei tiedä, emmekä oikeastaan mekään tiedä, että mistä on kyse. 

Olen harkinnut että jos ottaisi selvää tämän miehen henkilöllisyydestä tai vaikka ensi kerran kun näkee, niin menisi juttelemaan. En kuitenkaan uskalla tehdä kumpaakaan. Häiritsee aivan suunnattomasti ajatus, etten koskaan saisi tietää hänestä mitään. 

Olin talviaikaan illalla lenkillä koiran kanssa. Kävelin sellaisella pitkällä suoralla tiellä, jonka varrella on jotain varastorakennuksia. Oli siis pimeää. Yhtäkkiä kaulana tien toisessa päässä kirkas keltainen valo loisti tien reunassa. Sellainen kuin siellä olisi palanut jotain tosi kirkkaalla liekillä. Kokoa pihakynttilä. Se loisti hetken ja häipyi ja kun olin viimein kohdalla, ei siinä kohtaa tien vieressä ollut yhtään mitään. Ei mitään palanutta, ei yhtään mitään, paitsi lumista ruohoa.

Ei nyt iso juttu, mutta selittämätön yhtä kaikki.

Olin nuorena töissä arkistossa ja töiden ohella hain uteliaisuuttani oman sukuni historiaan liittyviä asiakirjoja. Erästä isoisäni isän asiakirjaa en löytänyt, vaikka etsin. Sitten eräs asiakas pyysi hakemaan vastaavaa asiakirjaa tyyliin päiväyksillä 15.12.1913. Numerot olivat epäselviä, joten hain väärän asiakirjan päiväyksillä 15.12.1918. Se olikin etsimäni isoisäni isää koskeva paperi. Sukunimi oli merkitty silloisen asuinpaikan mukaiseksi eli eriksi, millä jälkipolven sukulaiset hänet muistivat.

Olimme lenkillä äitini ja siskoni kanssa eräänä talvi-iltana hiljaisella tiellä. Tuosta tiestä erkani mökkitie jonka varrella taisi olla vain 2 taloa joissa vakituista asutusta talviaikaan ja nekin ehkä n. 2 km päässä tuosta tienhaarasta. Siinä pimeällä tiellä alkoi tuolta tieltä tai sen takaa tulla aivan järkyttävän kirkas valo puiden välistä. Ihan kuin joku metsäkone tai työkone jossa on todella kirkas työvalo. Mitään ääntä ei kuulunut niinkuin olisi voinut kuvitella jostain koneesta kuuluvan. Valo loisti hetkisen ja hävisi sitten... jos muistan oikein niin se valo ikäänkuin liikkui eli se ”kone” liikkui myös, mutta äänettömästi. Outoa on tosiaan että mitään ääntä ei kuulunut ja tuon tien varrella, tuossa kohtaa ei ollut mitään muuta kuin metsää ja sen takana hakkuualuetta. Kieltämättä tuli vähän outo olo ja kiiruhdettiin poispäin kun mietittiin mikä tuo valo oli ja miksi se sammui/oli äänetön.