Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin nähdä kasvokkain ihmiset, jotka ovat kirjoitelleet minusta kaikkea pahaa ja ilkeää nettiin. Kuviani siis varastettiin koneeltani ja alettiin esiintyä minuna. Ilmeisesti on kirjoiteltu asioita mm. masennuksestani, seksuaalisuudestani ja muista hyvin henkilökohtaisista asioista. Pahinta on jutut, että esim. myyn itseäni. Kirjoituksien takia irtisanouduin työpaikastani, sairastuin ja koen sosiaalista häpeää. En ole ollut kymmeneen vuoteen töissä, ja en varmaan koskaan enää tule olemaan työelämässä. Kirjoittelun takia ystäväpiirini on kaventunut ja monet tutut eivät pidä yhteyttä. Lueskelen neuroottisena vauva-palstaa ja mietin, että mikä kirjoitus viittaa minuun. Koneeltani on varastettu hyvin henkilökohtaisia terveystietoja, jotka todellakaan ei kuulu kaiken kansan kuultaviksi.

Toivon ihmisille, jotka ovat aiheuttaneet tämän minulle, kokevan saman ja pahempaa.

Aidosti huolestuneena kysyn, että voisiko sinulla olla skitsofrenia. Siihen kuuluu juuri tuon kaltainen harhaisuus. Tuttavani teki itsemurhan ja vasta sen jälkeen vaiheittain selvisi, ettei hänen kokemansa asiat ja meidän oikeiksi luulemamme asiat olleetkaan totta. Hänen mielestään hänen kodistaan varastettiin tietoa, jota käytettiin ihmisten kääntämisessä häntä vastaan ja tämän seurauksena myös alkoi vältellä ihmisiä. Koki myös nettikirjoittelun aina jonain henkilökohtaisena viestinä itselleen ja myös, että hänen anonyymit keskustelunsa oli "löydetty" ja koottu jonnekin, mutta siten, että niistä sai hänen puheistaan väärän kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin ilmeisesti kaksoisolento.

Asuin vuoden Seinäjoella ja useampi ihminen sekoitti minut johinkin toiseen. Ihmeteltiin sitä sitten yhdessä. Näyttivät kuviakin ja hullua kyllä: näytettiin tosi paljon toisiltamme![/quote

Koska tämä tapahtu? Mietin että olitkohan se mun kaksoisolento... jonka kulusta kuulin aina silloin tällöin😁kävelitkö koskaan kaksoisolentoasi vastaan eräässä risteyksessä? Se kohtaaminen on jäänyt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Paras ketju pitkään aikaan😄 oon ihan koukussa tähän..

Itsellä on yksi asia mikä jäänyt lapsuudesta mieleen.. Meitä oli ulkona kakaralauma, oli talvi ja päivä reilusti illan puolella. Me kaikki jäätiin vahtaamaan taivaalle, kun siellä pitkä sinertävä valo kiersi koko taivaan, vähän saman tyylisesti miten majakan valot kuvataan.. kukaan ei keksinyt mikä se oli ja aika äkkiä luikittiin koteihimme.

Olisiko voinut olla valonheitin? Joissakin tilaisuuksissa käytetään mainostarkoituksessa. On myös keräilijöitä jokunen Suomessa joilla on sodan aikaisia valonheittimiä ,kokeilevat niitä joskus.  

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten. Ystäväni oli tullut illalla kotiin omakotitaloon. Hän on perheenäiti, mies ja lapset olivat sukulaisissa muutaman yön reissulla, eli hän oli yksin kotona. Ystäväni oli siinä hääräillyt alakerrassa mitä sattuu, kunnes oli lähtenyt klo 23 aikaan yläkertaan nukkumaan. Yläkertaan mennessään hän oli huomannut, että yläkerran vessan ovi oli lukossa (!) ja oven alta kajasti valo. Ystäväni oli kauhuissaan lähtenyt talosta ulos ja mennyt hakemaan paikalle naapurin miehen. Naapurin mies oli sitten vessan oveen koputellut, ei vastausta. Mies oli tiirikoinut lukon auki ja kun ovi avattiin, vessassa ei ollut ketään ja valot oli päällä. Vessan oven saa lukkoon vain sisältä päin, ja siellä on yksi pieni ikkuna, josta ei vauvaa isompi ihminen mahdu mitenkään ulos, joten ei ole voinut kukaan poistua sitäkään kautta. Arvoitukseksi jäi. Jotenkin aika kammottava tapaus, miettikää sitä hetkeä kun kävelee yläkertaan ja näkee sen lukossa olevan oven. Hyi.. Ystäväni oli vielä jäänyt tuon jälkeen yksin nukkumaan yöksi taloon, oli kyllä nukkunut alakerrassa veitsen kanssa. Huhhuh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ketju pitkään aikaan😄 oon ihan koukussa tähän..

Itsellä on yksi asia mikä jäänyt lapsuudesta mieleen.. Meitä oli ulkona kakaralauma, oli talvi ja päivä reilusti illan puolella. Me kaikki jäätiin vahtaamaan taivaalle, kun siellä pitkä sinertävä valo kiersi koko taivaan, vähän saman tyylisesti miten majakan valot kuvataan.. kukaan ei keksinyt mikä se oli ja aika äkkiä luikittiin koteihimme.

Olisiko voinut olla valonheitin? Joissakin tilaisuuksissa käytetään mainostarkoituksessa. On myös keräilijöitä jokunen Suomessa joilla on sodan aikaisia valonheittimiä ,kokeilevat niitä joskus.  

Tiedän nämä mainosvalonheittimet, mutta se valo kiersi taivaan vaakasuunnassa,joten sen "valon lähteen" oli oltava taivaalla? Tapahtu pienessä sivukylässä etelä-pohjanmaalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten. Ystäväni oli tullut illalla kotiin omakotitaloon. Hän on perheenäiti, mies ja lapset olivat sukulaisissa muutaman yön reissulla, eli hän oli yksin kotona. Ystäväni oli siinä hääräillyt alakerrassa mitä sattuu, kunnes oli lähtenyt klo 23 aikaan yläkertaan nukkumaan. Yläkertaan mennessään hän oli huomannut, että yläkerran vessan ovi oli lukossa (!) ja oven alta kajasti valo. Ystäväni oli kauhuissaan lähtenyt talosta ulos ja mennyt hakemaan paikalle naapurin miehen. Naapurin mies oli sitten vessan oveen koputellut, ei vastausta. Mies oli tiirikoinut lukon auki ja kun ovi avattiin, vessassa ei ollut ketään ja valot oli päällä. Vessan oven saa lukkoon vain sisältä päin, ja siellä on yksi pieni ikkuna, josta ei vauvaa isompi ihminen mahdu mitenkään ulos, joten ei ole voinut kukaan poistua sitäkään kautta. Arvoitukseksi jäi. Jotenkin aika kammottava tapaus, miettikää sitä hetkeä kun kävelee yläkertaan ja näkee sen lukossa olevan oven. Hyi.. Ystäväni oli vielä jäänyt tuon jälkeen yksin nukkumaan yöksi taloon, oli kyllä nukkunut alakerrassa veitsen kanssa. Huhhuh...

Hyi...h*tto!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ketju pitkään aikaan😄 oon ihan koukussa tähän..

Itsellä on yksi asia mikä jäänyt lapsuudesta mieleen.. Meitä oli ulkona kakaralauma, oli talvi ja päivä reilusti illan puolella. Me kaikki jäätiin vahtaamaan taivaalle, kun siellä pitkä sinertävä valo kiersi koko taivaan, vähän saman tyylisesti miten majakan valot kuvataan.. kukaan ei keksinyt mikä se oli ja aika äkkiä luikittiin koteihimme.

Olisiko voinut olla valonheitin? Joissakin tilaisuuksissa käytetään mainostarkoituksessa. On myös keräilijöitä jokunen Suomessa joilla on sodan aikaisia valonheittimiä ,kokeilevat niitä joskus.  

Tiedän nämä mainosvalonheittimet, mutta se valo kiersi taivaan vaakasuunnassa,joten sen "valon lähteen" oli oltava taivaalla? Tapahtu pienessä sivukylässä etelä-pohjanmaalla.

Pohjanmaalla on muuan mies jolla on valonheitin ja jos oikein muistan taitaa olla harvinainen ja tehokas.

Siitä huolimatta olette voineet nähdä jotakin merkillistä ja ainutlaatuista.

Toivottavasti ollaan nähty vain valonheitin😁

Vierailija kirjoitti:

Monesti kuulen miehen tulevan töistä kotiin, ulko-oven lukossa avaimen rapinaa, tömistelyä eteisessä ja sen jälkeen äänet loppuvat... menee muutama min. ja mies tulee oikeasti kotiin. Vähän aikaa sitten mies aloitti kysymään jotakin asiaa, aloitti lauseen "Onko meillä..." ja tiesin yhtäkkiä mitä aikoo kysyä ja vastasin. Olimme kummatkin ihmeissämme. Jotain muutakin vastaavaa ollut. Tarkoitettuja toisillemme vai mistä kyse?? :)

Klassinen etiäinen. Minä myös kuulen usein mieheni kotiintulon. Sora ratisee pihalla renkaitten alla, kenkien töminä, ulko-oven avaus, jopa henkarin kolahdus eteisessä. Siihen loppuu, mutta hetken päästä mies tulee oikeasti. Olen nähnyt muistakin ihmisistä etiäisiä elämän aikana, mutta harvoin.

Olen järki-ihminen enkä usko yliluonnolliseen, mutta sekä äitini että minä saatamme nähdä etiäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten. Ystäväni oli tullut illalla kotiin omakotitaloon. Hän on perheenäiti, mies ja lapset olivat sukulaisissa muutaman yön reissulla, eli hän oli yksin kotona. Ystäväni oli siinä hääräillyt alakerrassa mitä sattuu, kunnes oli lähtenyt klo 23 aikaan yläkertaan nukkumaan. Yläkertaan mennessään hän oli huomannut, että yläkerran vessan ovi oli lukossa (!) ja oven alta kajasti valo. Ystäväni oli kauhuissaan lähtenyt talosta ulos ja mennyt hakemaan paikalle naapurin miehen. Naapurin mies oli sitten vessan oveen koputellut, ei vastausta. Mies oli tiirikoinut lukon auki ja kun ovi avattiin, vessassa ei ollut ketään ja valot oli päällä. Vessan oven saa lukkoon vain sisältä päin, ja siellä on yksi pieni ikkuna, josta ei vauvaa isompi ihminen mahdu mitenkään ulos, joten ei ole voinut kukaan poistua sitäkään kautta. Arvoitukseksi jäi. Jotenkin aika kammottava tapaus, miettikää sitä hetkeä kun kävelee yläkertaan ja näkee sen lukossa olevan oven. Hyi.. Ystäväni oli vielä jäänyt tuon jälkeen yksin nukkumaan yöksi taloon, oli kyllä nukkunut alakerrassa veitsen kanssa. Huhhuh...

Asuessani vanhempien luona tätä sattui usein, vessan ovi oli lukossa vaikkei siellä ollut ketään. Lukko loksahti kiinni mikäli se oli aukaistu puoli tiehen ja oven kiinni paukaistessa meni tällöin lukkoon. Aluksi ihmeteltiin koko perheellä tätä asiaa ja lopulta selvisi näin...

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tapahtunut moniakin.

Kerron pari: Olin lomalla Kreikassa joskus 80-luvulla. Kaveri oli viikon, minä kaksi. Viimeistä edellisenä iltana olin käynyt tuliaisostoksilla ja sitä varten pankissa vaihtamassa rahaa (oli pakko mennä silloin pankkiin Visan kanssa, passi todisteena, automaatteja ei ollut). Ostelinm yhtä ja toista ja palasin hotelliin, illalla vähän bailasin ja tulin nukkumaan. 

Asuin siis yksin samassa kämpässä johon kumpikin olimme majoittuneet. Aamulla heräsin kovaan miesääneen, joka kysyi pääni sisällä: missä passisi on? Jotenkin unissani vastasin, että no siellä laatikossa, johon me ne tullessa laitettiin ja nukuin lisää. Tuli uusi kysymys: missä passisi on? Vastailin taas mielessäni että kaikki hyvin. Lisää kysymyksiä. Kyllästyin ja avasin laatikon todistaakseni asian - eikä passi ollutkaan siellä. PANIIKKI! Lähtö oli illalla, Ateena oli 100 kilsan päässä (konsulaatti).

Yritin rauhoitella itseäni ja tiesin että pankki aukeaa olikohan 9 tai 10. Olin varma että jäi sinne rahaa vaihtaessani. Ei löytynyt. Kuljin mielestäni koko reitin ja kyselin. Ei ollut. Lopulta lähdin torin kulmassa sijaitsevalle tupakkakioskille ostamaan tupakkaa kun hermostuin niin kamalasti. Aloin selittää ukkelille mitä oli tapahtunut. Hän hymyili ja antoi minun selittää. Hermostuin lisää sitä hymyilystä ja aloin jo pelätä kaikkea hullua. En muistanut ollenkaan että olin käynyt siellä aiemmin. Lopulta ukkeli sai puheenvuoron ja hän sanoi että olin jättänyt passin sinne tiskille eilen ja kun hän ei tiennyt missä hotellissa asun, oli vienyt sen poliisille. Halasin ja lähdin poliisille, josta sain passini takaisin kunhan miehet olivat ensin pari tuntia tarkkailleet käytöstäni ja vertailleet passin kuvaa ja itseäni.

Olisin vasta illalla juuri ennen lähtöä ottanut esille lentoliput ja passin ym ilman tätä miesääntä joka alkoi kysyä minulta pääni sisällä passistani. Oli vähän outoa.

Toinen outo homma tapahtui Turkissa: olimme bailaamassa ja eksyin tyttökaveristani. Olin aika tuiskeessa ja jäin puistonpenkille istumaan. Jotkut kummalliset miehet tulivat siihen ja sanoivat että lähde mukaan, heillä on juotavaa. MInä olin lähdössä heidän kanssa, noustiin autoon. Juuri kun auto oli lähdössä, paikalle ajoi pimeässä yössä siis kaksi moottoripyöräpoliisia aurinkolasit silmillään. He kysyivät mitä täällä tapahtuu. Miehet selittivät auttavansa minua. POliisit tilasivat minulle taksin hotellille ja miehet lähtivät toiseen suuntaan. 

Suomessa kerran tapahtui niin, että olin erittäin kovassa stressissa ja piti lähteä silti töihin. Pakoputki tipahti. Ajattelin, että kai se mukana roikkuu vaikka tiesin että se voi sytyttää bensatankin, siis kipinät, jotka se ottaa asfaltista. En jaksanut välittää asiasta. Hetken päästä moottoripyörämies (ei poliisi) ilmestyi taakseni ajaessa ja viittoi että mene tien sivuun. Menin. Hän sanoi että hän sitoo nyt tuon pakoputken auton rakenteisiin niin, että voi turvallisesti ajaa korjaamolle. Oli talvi ja hämärää, mutta miehellä oli aurinkolasit. Odotti, että lähden ja ajoi jonkin matkaa perässä ja sitten häipyi.

Istut kännissä Turkissa puiston penkillä keskellä yötä, et taida olla ihan fiksu?

Hiukan autistinen ov. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mikään yliluonnollinen juttu, mutta on jäänyt vaivaamaan. Minulla oli joskus kaveri, jonka kanssa välillä näimme ja se oli silloin minulle tärkeää, yhteyttä pidimme fb:ssä. Hän oli yksi harvoista kavereistani. Hän sitten jossain vaiheessa, ilman selityksiä, poisti minut kavereista ja lopetti yhteydenpidon siihen. En vieläkään tiedä enkä ymmärrä miksi, ehkä olin pahoittanut hänen mielensä. En ole kehdannut peräänkään kysellä, toisaalta, ehkä asia olisi sillä selvinnyt. Olen kyllä sosiaalisesti aika kömpelö, joten luultavasti tein jotain väärin. Tästä on vuosia aikaa, mutta vieläkin välillä vaivaa.

Sama homma itselläni. Jopa kahdesti. Toisen kanssa näimme useammin ja toisen kanssa kerran. Vielä viimeisessä viestissään tämä jälkimmäinen iloitsi, että kaverustuimme. Meillä oli hyvin samankaltaisia ajatuksia ym.

Tämä ensimmäinen oli kyllä todella kiireinen opintojensa kanssa ja jonkin sortin burn out oli jossain vaiheessa.

Eli jos täällä on keski-Suomesta muutama vuosi sitten kirjoitelleet kaksi parikymppistä naista, niin kiinnostaisi kovasti tietää syyt. Kun kumpikaan ei vaikuttanut mitenkään loukkaantuneelta ym.. Enkä mielestäni sanonut mitään pahaa, ymmärsin tämän toisen burn outin jne.

Minullekin on käynyt kerran ainakin osittain samalla tavalla. Tutustuin internetissä henkilöön, jonka kanssa meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja samanlaiset elämänarvot. Vaihdoimme todella usein tekstiviestejä ja sähköposteja keskenämme, soittelimme toisillemme ja tapasimme muutaman kerran. Sitten eräänä päivänä hän alkoi valittamaan, että hän tuntee olonsa flunssaiseksi ja muutaman päivän päästä hänellä oli flunssa. Erään päivän iltana hän itse soitti minulle ja oli selvästi flunssainen. Hän sanoi puhelun lopuksi, että hän menee nukkumaan ja toivoo, että flunssa menee pian ohi. Sen jälkeen en ole hänestä mitään kuullut. Kaikki yhteydenpito loppui kuin seinään. Hän ei enää vastannut puheluihin, tekstiviesteihin tai sähköposteihin. Yritin useamman päivän aikana soittaa hänelle ja lähettää viestejä aina välillä, mutta mitään vastausta en saanut enkä vielä kymmenenkään vuoden jälkeen ole saanut tietää, että miksi näin kävi. Eikö hän vain halunnut jatkaa yhteydenpitoa? Mielessäni on jopa käynyt, että flunssa olisi aiheuttanut hänelle vaikka jonkun huomaamattoman lisäsairauden, joka taas aiheutti vaikka jonkun sairaskohtauksen tai jotakin, johon hän olisi yllättäen kuollut, mutta sekin kuulostaa uskomattomalta, kyseessä piti kuitenkin olla perusterve ja kohtalaisen nuori ihminen ja jos hän olisi kuollut, niin miksi omaiset eivät ilmoittaneet asiasta minulle? Viestit ja soitot kuitenkin menivät perille hänen numeroonsa, joten jos hän olisi kuollut, niin kai omaiset olisivat huomanneet, että hänen puhelimensa soi ja siihen tulee välillä viestejä, joissa kysellään huolestuneena hänen vointiaan. Olisi sitä voitu ottaa minuun yhteyttä, kysyä kuka olen, miksi otan kyseiseen henkilöön yhteyttä ja kertoa, että mitä tapahtui.

Ai kauheeta. Nämä viestit lukiessani tajusin, että minä olen tehnyt tällaisen "katoamistempun" ainakin parille ihmiselle nuoruudessani. Toinen oli mies, jonka kanssa viestittelin ja kirjoittelin ja pari kertaa tavattiinkin, ja toinen oli tyttö, johon tutustuin kirjeenvaihdon myötä (elettiin vielä kultaista 90-lukua, jolloin kirjoiteltiin oikeita kirjeitä...) Molempien kanssa kävi niin, että tapaamisen jälkeen kävi itselleni jotenkin selväksi, ettei olla samoilla aaltopituuksilla sitten kumminkaan ja samaan aikaan elämään tuli jotain muuta: taisin päästä opiskelemaan tai rupesin tapailemaan jotakin muuta tms. Ainakin tämän miehen kanssa juttu jäi juuri tuolle "oli tosi kiva tavata, mä soitan sulle ensi viikolla" -tasolle, enkä sitten ikinä soittanut, enkä enää vastannut hänen viesteihinsä.

Mä olen itse vähän tällainen hetken lapsi, hyvin harvoin ketään ikävöin ja haikailen menneitä, siirryn aika nopeasti "seuraavaan elämänvaiheeseen", tykkään vain kokeilla erilaisia juttuja ja voin kyllä olla tosi ystävällinen ja mukava ihmisille, vaikka en sitten sen enempää haluaisikaan viettää aikaa heidän kanssaan. En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että se saattaa näyttää noin omituiselta sen toisen ihmisen näkökulmasta. Toivottavasti nämä minun tuttavuuteni eivät ole vuosikausiksi jääneet miettimään, että mitä tapahtui ja mihin katosin, Ei ollut tarkoitus loukata!

Olin iltapäivällä menossa juttelemaan lukion opolle omista opinnoista, ja ainoana oppilaana koululla. Odotin sit siinä käytävällä, kun joku ihan tuntematon tyttö tulee kauheella kiireellä sisään ulko-ovista, ja kysyy että tunnenko Ainoa ja mistä mahtais löytää Ainon.. Yhden kaverini nimi on Aino, joten vastasin että kyllä, ja kysyin että mikä sukunimi, niin oli juuri mun kaveria etsimässä.  Se tyttö sitten kysy, että mistä löytäis Ainon, ja en siinä tilanteessa pystyny auttamaan, niin se sit lähti sietä koululta yhtä nopeesti kun oli tullut.

Kysyin sit samana iltapäivänä tältä mun kaverilta, että kukakohan tää tyyppi oli, niin ei osannut vastata. En edelleenkään tiiä et kuka se tyttö oli ja miksi se etsi mun kaveria sillon. Ja satuin olemaan ainut oppilas siihen aikaan koululla, enkä viipynyt siinä käytävällä kauaa, joten sattumaa, että mä tiesin, ketä tämä tyttö oli tullu sinne etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ketju pitkään aikaan😄 oon ihan koukussa tähän..

Itsellä on yksi asia mikä jäänyt lapsuudesta mieleen.. Meitä oli ulkona kakaralauma, oli talvi ja päivä reilusti illan puolella. Me kaikki jäätiin vahtaamaan taivaalle, kun siellä pitkä sinertävä valo kiersi koko taivaan, vähän saman tyylisesti miten majakan valot kuvataan.. kukaan ei keksinyt mikä se oli ja aika äkkiä luikittiin koteihimme.

Olisiko voinut olla valonheitin? Joissakin tilaisuuksissa käytetään mainostarkoituksessa. On myös keräilijöitä jokunen Suomessa joilla on sodan aikaisia valonheittimiä ,kokeilevat niitä joskus.  

Itse olen nähnyt tällaisen valon linkkimaston huipulla. Siis joku kännykkämasto ja sumuinen talvikeli toi huipulla pyörivän merkkivalon säteen aavemaisesti näkyviin, normaalisti näkyy vain vilkkuva tai tasainen valo. Paikka kutostiellä kanavan jälkeen kohti imatraa.

Kun olin lapsi, ehkä 6 vuotias olimme mummon luona kylässä. Mummo asuu puumökissä keskellä metsää pohjois-Lapissa. Mummo on karjalan evakkoja, mummon isä kuoli sodassa, eli ennen kuin synnyin. En ollut lapsena nähnyt hänestä valokuvia tai mitään. Eräänä syysyönä heräsin kolmelta aamuyöstä ihan yhtäkkiä. Sitten kuulin kun joku käveli portaissa vintille, ajattelin että mummo vaan on tulossa nukkumaan. Käytävä portaiden yläpäässä on myös todella natiseva ja askeleet kuulee hyvin. En kuullut kuitenkaan enää mitään ja ihmettelin miksi mummo on jäänyt seisomaan portaiden yläpäähän. Laitoin silmät kiinni kun alkoi pelottaa. Hetken päästä kurkistin sitten toisella silmällä ja kammarin ovella seisoi joku mies. (Talossa sillä hetkellä oli vain minä, äiti joka nukkui vieressäni ja mummo joka nukkui viereisessä huoneessa.) Mies ei tehnyt mitään, katsoi vain. Hetken päästä hän lähti käytävää poispäin mutta portaat eivät narisseet. Ajattelin että se jäi nyt seisomaan portaiden yläpäähän enkä uskaltanut enää nukkua. Mummo heräsi kuudelta ja meni kammarin ohi ihan normaalisti alakertaan.

Kerroin sitten aamulla mummolle mitä olin yöllä nähnyt, mummo keitti puuroa ja naureskeli vaan: "No se on ollut ukki. Ehkä se halusi tulla katsomaan sinua kun ehti kuolla ennen kun synnyit. :) " Hyväähän mummo varmaan tarkoitti, mutta minua pelotti entisestään :D pelkäsin öisiä rapsahduksia kun ajattelin aina että ukki on tulossa minua hakemaan. En usko että olisin voinut sekoittaa pienen ja laihan mummoni pitkään ja harteikkaaseen mieheen, jäi vaivaamaan kun omasta mielestäni olin kumminkin täysin hereillä. Ei ole ukkia sen koommin näkynyt.

Kerran mummolassa luultiin veljen kanssa yöllä että avaruusalus on laskeutunut pihalle, äitikin heräsi ja säikähti. Taloon sisälle iski sinivihreää valoa niinkuin valonheittimellä olisi sisään tuijjattu. Ne oli kuitenkin vaan revontulet, oli kaikkien aikojen hurjin aurinkomyrsky :D katseltiin sitten tovi ja mentiin takaisin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten. Ystäväni oli tullut illalla kotiin omakotitaloon. Hän on perheenäiti, mies ja lapset olivat sukulaisissa muutaman yön reissulla, eli hän oli yksin kotona. Ystäväni oli siinä hääräillyt alakerrassa mitä sattuu, kunnes oli lähtenyt klo 23 aikaan yläkertaan nukkumaan. Yläkertaan mennessään hän oli huomannut, että yläkerran vessan ovi oli lukossa (!) ja oven alta kajasti valo. Ystäväni oli kauhuissaan lähtenyt talosta ulos ja mennyt hakemaan paikalle naapurin miehen. Naapurin mies oli sitten vessan oveen koputellut, ei vastausta. Mies oli tiirikoinut lukon auki ja kun ovi avattiin, vessassa ei ollut ketään ja valot oli päällä. Vessan oven saa lukkoon vain sisältä päin, ja siellä on yksi pieni ikkuna, josta ei vauvaa isompi ihminen mahdu mitenkään ulos, joten ei ole voinut kukaan poistua sitäkään kautta. Arvoitukseksi jäi. Jotenkin aika kammottava tapaus, miettikää sitä hetkeä kun kävelee yläkertaan ja näkee sen lukossa olevan oven. Hyi.. Ystäväni oli vielä jäänyt tuon jälkeen yksin nukkumaan yöksi taloon, oli kyllä nukkunut alakerrassa veitsen kanssa. Huhhuh...

Asuessani vanhempien luona tätä sattui usein, vessan ovi oli lukossa vaikkei siellä ollut ketään. Lukko loksahti kiinni mikäli se oli aukaistu puoli tiehen ja oven kiinni paukaistessa meni tällöin lukkoon. Aluksi ihmeteltiin koko perheellä tätä asiaa ja lopulta selvisi näin...

Tämä on ainoa mahdollinen selitys minkä mekään olemme keksineet. Se kuulostaa kuitenkin tosi epätodennäköiseltä, koska ystäväni talo on melko uusi ja lukot ovat sellaisia moderneja jäykkiä muovilukkoja (miksi niitä nyt kutsutaankaan, se vipu on sellainen puoliympyrän muotoinen kovaa muovia). Sen saa ihan kunnolla vääntää lukkoon, emme ymmärrä miten se itsestään voisi loksahtaa, vaikka kuinka ovi pamahtaisi. Lisäksi ystäväni oli ollut jo pari päivää yksin kotona, ja sanoi ettei kyllä ollut siellä ovia paiskonut. Ja vielä se valokin siellä vessassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tapahtunut moniakin.

Kerron pari: Olin lomalla Kreikassa joskus 80-luvulla. Kaveri oli viikon, minä kaksi. Viimeistä edellisenä iltana olin käynyt tuliaisostoksilla ja sitä varten pankissa vaihtamassa rahaa (oli pakko mennä silloin pankkiin Visan kanssa, passi todisteena, automaatteja ei ollut). Ostelinm yhtä ja toista ja palasin hotelliin, illalla vähän bailasin ja tulin nukkumaan. 

Asuin siis yksin samassa kämpässä johon kumpikin olimme majoittuneet. Aamulla heräsin kovaan miesääneen, joka kysyi pääni sisällä: missä passisi on? Jotenkin unissani vastasin, että no siellä laatikossa, johon me ne tullessa laitettiin ja nukuin lisää. Tuli uusi kysymys: missä passisi on? Vastailin taas mielessäni että kaikki hyvin. Lisää kysymyksiä. Kyllästyin ja avasin laatikon todistaakseni asian - eikä passi ollutkaan siellä. PANIIKKI! Lähtö oli illalla, Ateena oli 100 kilsan päässä (konsulaatti).

Yritin rauhoitella itseäni ja tiesin että pankki aukeaa olikohan 9 tai 10. Olin varma että jäi sinne rahaa vaihtaessani. Ei löytynyt. Kuljin mielestäni koko reitin ja kyselin. Ei ollut. Lopulta lähdin torin kulmassa sijaitsevalle tupakkakioskille ostamaan tupakkaa kun hermostuin niin kamalasti. Aloin selittää ukkelille mitä oli tapahtunut. Hän hymyili ja antoi minun selittää. Hermostuin lisää sitä hymyilystä ja aloin jo pelätä kaikkea hullua. En muistanut ollenkaan että olin käynyt siellä aiemmin. Lopulta ukkeli sai puheenvuoron ja hän sanoi että olin jättänyt passin sinne tiskille eilen ja kun hän ei tiennyt missä hotellissa asun, oli vienyt sen poliisille. Halasin ja lähdin poliisille, josta sain passini takaisin kunhan miehet olivat ensin pari tuntia tarkkailleet käytöstäni ja vertailleet passin kuvaa ja itseäni.

Olisin vasta illalla juuri ennen lähtöä ottanut esille lentoliput ja passin ym ilman tätä miesääntä joka alkoi kysyä minulta pääni sisällä passistani. Oli vähän outoa.

Toinen outo homma tapahtui Turkissa: olimme bailaamassa ja eksyin tyttökaveristani. Olin aika tuiskeessa ja jäin puistonpenkille istumaan. Jotkut kummalliset miehet tulivat siihen ja sanoivat että lähde mukaan, heillä on juotavaa. MInä olin lähdössä heidän kanssa, noustiin autoon. Juuri kun auto oli lähdössä, paikalle ajoi pimeässä yössä siis kaksi moottoripyöräpoliisia aurinkolasit silmillään. He kysyivät mitä täällä tapahtuu. Miehet selittivät auttavansa minua. POliisit tilasivat minulle taksin hotellille ja miehet lähtivät toiseen suuntaan. 

Suomessa kerran tapahtui niin, että olin erittäin kovassa stressissa ja piti lähteä silti töihin. Pakoputki tipahti. Ajattelin, että kai se mukana roikkuu vaikka tiesin että se voi sytyttää bensatankin, siis kipinät, jotka se ottaa asfaltista. En jaksanut välittää asiasta. Hetken päästä moottoripyörämies (ei poliisi) ilmestyi taakseni ajaessa ja viittoi että mene tien sivuun. Menin. Hän sanoi että hän sitoo nyt tuon pakoputken auton rakenteisiin niin, että voi turvallisesti ajaa korjaamolle. Oli talvi ja hämärää, mutta miehellä oli aurinkolasit. Odotti, että lähden ja ajoi jonkin matkaa perässä ja sitten häipyi.

Istut kännissä Turkissa puiston penkillä keskellä yötä, et taida olla ihan fiksu?

Joo en tuolloin ollut. Nuori ja jurrissa. Sellaista sattuu. Onneksi ei kaikille ... viimeisenä Sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten. Ystäväni oli tullut illalla kotiin omakotitaloon. Hän on perheenäiti, mies ja lapset olivat sukulaisissa muutaman yön reissulla, eli hän oli yksin kotona. Ystäväni oli siinä hääräillyt alakerrassa mitä sattuu, kunnes oli lähtenyt klo 23 aikaan yläkertaan nukkumaan. Yläkertaan mennessään hän oli huomannut, että yläkerran vessan ovi oli lukossa (!) ja oven alta kajasti valo. Ystäväni oli kauhuissaan lähtenyt talosta ulos ja mennyt hakemaan paikalle naapurin miehen. Naapurin mies oli sitten vessan oveen koputellut, ei vastausta. Mies oli tiirikoinut lukon auki ja kun ovi avattiin, vessassa ei ollut ketään ja valot oli päällä. Vessan oven saa lukkoon vain sisältä päin, ja siellä on yksi pieni ikkuna, josta ei vauvaa isompi ihminen mahdu mitenkään ulos, joten ei ole voinut kukaan poistua sitäkään kautta. Arvoitukseksi jäi. Jotenkin aika kammottava tapaus, miettikää sitä hetkeä kun kävelee yläkertaan ja näkee sen lukossa olevan oven. Hyi.. Ystäväni oli vielä jäänyt tuon jälkeen yksin nukkumaan yöksi taloon, oli kyllä nukkunut alakerrassa veitsen kanssa. Huhhuh...

Hyi...h*tto!!!!

Mulle kävi viime kesänä samantapainen juttu. Kyseessä oli lukkosepän mukaan lukon väsyminen. Siis kaksio Helsingissä. Makkarin ovi alkuperäinen ja loksahti lukkoon niin, että sitä ei saanut auki ilman lukkoseppää, joka purki lukon. Avain oli myös ovessa eteisen puolella, mutta viraton. Maksoi suolaisesti, koska kello oli sunnuntai-iltana 20 ....

Tuossa ylläolevassa valot ovat ehkä jääneet päälle.

Meillä on kaksi aikuista poikaa. Vanhemman pojan kanssa vahva telepatia. Vastataan ennen kuin toinen ehti kysyä. Tullut aina kotiin juuri kun ruoka on valmis, ilman eri kutsua. Jos hänellä on murheita, tunnen sen ja kysyn onko sulla joku trouble, vaikka ei näytä mitään. Tiedän pitkälti hänen ajatuksensa. Joskus kyllä yllättääkin!

Nuoremman pojan kanssa heikompi, mutta tiedän hänenkin aikomuksensa hyvin usein. Ja osaan kysyä niistä, jos itse on hiljaa. Jos siis tarvitsee jotain apua.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Listaan monta asiaa:

1. Oliko setäni kuolema oikeasti kokonaan ns. luonnollinen vai edistikö hänen naisystävänsä sitä? Setä ei ollut terve, mutta nainen toimi todella oudosti välittömästi sedän kuoltua ja ruumiinavauksessa oli seikkoja, jotka poikkesivat meidän havainnoistamme.

2. Minulla oli v. -93 outo déjà vu -tilanne Irlannissa. Tiesin eräällä saarella, mitä maisemassa tulee seuraavaksi. Jollakin tavalla aivoissa kai se havainto ja havainnon tiedostaminen erosivat ajallisesti. Oliko minulla tuolloin jokin sairaskohtaus, esim. epilepsiakohtaus?

3. Kuka eräs Tukholmassa tapaamani mies on oikeasti. Onko hän terroristi? Tutustuiko hän minuun selvittääkseen, voisiko minusta olla hyötyä terrorismimielessä ja totesi, että ei voi olla? Mies oli Galitheasta Espanjasta ja julkiseparatistinen. Kertoi asuvansa Skotlannissa, en tiedä oliko se totta. Kertoi, ettei ole tervetullut kotimaansa kamaralle, vaikka välit perheeseen hyvät. Olimme sähköpostitse yhteydessä ja hän lähetti minulle useita elokuvia postitse. Minulla ei ollut hänen osoitettaan, vain hotmail-sähköposti. 

4. Sukulaisen jäämistössä on hyvin vanha valokuva. Valokuvassa on yksi mustaihoinen henkilö. Siis ei mikään välimerellinen, vaan aivan musta. Kuka hän on, mistä tupsahtanut Keski-Suomeen joskus sata vuotta sitten? Kuvia ei silloin paljon otettu, joten tärkeä tapaus hänen vierailunsa on ollut. Vai onko edes ollut vieras, onko ollut perheenjäsen? Varmasti ollut tapaus silloin, miksi kukaan ei tiedä mitään?

4. Hehän olivat nähtävyyksiä silloin.

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/9823

https://www.maailmankuvalehti.fi/2010/1/pitkat/mustan-suomen-historia