Lue keskustelun säännöt.
Te joilla nirsoja lapsia ruan kanssa.
18.12.2017 |
Tehkää sitä ruokaa mitä itse syötte ja koko perhe syö samaa ruokaa. Kenellekkään ei erikseen tehdä eri ruokia.
Jos lapsi sanoo että "Hyi en syö" niin pois pöydästä ja pidä nälässä seuraavaan ruokaan asti. Vaikka kuinka kiukkuis että "yhyy on nälkä" niin ei tipu mitään.
Elkää myös antako mitään juomista muuta kuin korkeintaan desi vettä etteivät opi tyydyttämään nälkäänsä juomalla. Tämä myös vähentää pissille ravaamista kun lapsi ei kittaa kovaan nälkään miljoonaa litraa maitoa/mehua/vettä yms..
Ihminen voi olla päivän juomatta ja viikon syömättä. Se lapsi ei kuole jos se on pari tuntia nälässä. Puol desiä vettä riittää siihen "janoon"..
Voitte uskoa että seuraavalla aterialla ruoka maistuu ihan eri tavalla.. Ekstriimimmät voi tarjota samaa aikasempaa ruokaa lämmityksenä.
Nämä on siis lastenlääkärin ohjeet.
Oma lapsi oppi nopeasti syömään eikä nirsottelemaan. Ikää 4 vuotta.
Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Heh, noin juuri olemme toimineet, mutta lapsi on edelleen nirso. Ikää 9 vuotta. Tämäkin ketju todistaa, miten vaikeaa joillekin aikuisille on lapsen nirsous, joka on täysin luonnollista. Tokihan tuosta lapsesta olisi saanut hyvinsyövän, jos olisi syöttänyt teollista moskaa ja pikaruokaa, mutta valittiin toisenlainen linja ☺
Eli siis jos syöttää lapselle hamppareita ja hotdogeja niin lapsi olisi hyvin syövä, ei nirso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, noin juuri olemme toimineet, mutta lapsi on edelleen nirso. Ikää 9 vuotta. Tämäkin ketju todistaa, miten vaikeaa joillekin aikuisille on lapsen nirsous, joka on täysin luonnollista. Tokihan tuosta lapsesta olisi saanut hyvinsyövän, jos olisi syöttänyt teollista moskaa ja pikaruokaa, mutta valittiin toisenlainen linja ☺
Eli siis jos syöttää lapselle hamppareita ja hotdogeja niin lapsi olisi hyvin syövä, ei nirso?
Hyvinsyövä, ei hyvin syövä :) Syö varmasti mukisematta, mutta ei terveellisesti. Helppo ratkaisu, kaiken kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että täällä maaniset haukkujat oikeasti väittävät maailman totuutena kuinka kaikki nirsot lapset vetävät pullaa ja karkkia ja ovat läskejä.
Minun nirso lapseni eläisi pelkällä kurkulla, tomaateilla, marjoilla, hedelmillä ja kaurapuurolla, jos se hänestä riippuisi. Mutta eri tavoin koitetaan saada jotain rasvapitoista ja proteiinia menemään. Esimerkiksi kaurapuuron seassa on aina vähän ruokaöljyä.
Lapsi inhoaa erityisesti eineslihapullia eikä suostu syömään ranskalaisia tai hampurilaisia (joskus lomalla mies kokeili sitäkin. Hukkaan heitettyä rahaa). Liha menee niin kauan kun ei osu sattumia tai sitkeitä kohtia. Keitetyt vihanneksetkin kelpaa pienissä määrin, mutta juusto kaikissa muodoissa on kauhistus.
Välillä tehdään ruuaksi mitä halutaan itse syödä ja annetaan lapselle samaa, vaikka arvaisikin että tuskin montaa palaa suostuu syömään. Välillä koitetaan miettiä mitä se lapsi söisi. Kuten vaikka kanafileitä miedossa currykastikkeessa, se on tällä hetkellä se mikä todennäköisesti menee alas. Ei tässä ole aiottu antaa periksi lapselle niin että hän pyörittää meidän arkea. Ei se nirsous silti mihinkään ole kadonnut, vaikka ap:nkin saamia ohjeita on enemmän ja vähemmän noudatettu. Lapsi vain tyynesti skippaa ne ateriat, joista ei pidä. Onhan se inhottava tunne itsestä, kun toinen kerran on selvästi alipainoinen. Luultavasti monikaan teistä haukkujista ei ole kokenut sitä epämiellyttävää huolta miinuskäyrillä kulkevasta lapsesta, jonka alipainosta saa joka terkkakäynnillä keskustella ummet ja lammet.
Hei kohtalontoveri! Meillä kanssa jostain syystä maistuu kanafilee miedossa currykastikkeessa nirsolle pojalle :D Kana on muutenkin mietona lihana hyvä vaihtoehto nirsolle lapselle ja kun ostaa filettä, niin ei ole mitään jännepaloja, eikä ruoka jää pyörimään suuhun. Curry on kiva mauste, sopivan mausteinen, mutta ei tulinen. Meillä myös alipainoinen poika, 9-vuotias eikä paina edes 30 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että täällä maaniset haukkujat oikeasti väittävät maailman totuutena kuinka kaikki nirsot lapset vetävät pullaa ja karkkia ja ovat läskejä.
Minun nirso lapseni eläisi pelkällä kurkulla, tomaateilla, marjoilla, hedelmillä ja kaurapuurolla, jos se hänestä riippuisi. Mutta eri tavoin koitetaan saada jotain rasvapitoista ja proteiinia menemään. Esimerkiksi kaurapuuron seassa on aina vähän ruokaöljyä.
Lapsi inhoaa erityisesti eineslihapullia eikä suostu syömään ranskalaisia tai hampurilaisia (joskus lomalla mies kokeili sitäkin. Hukkaan heitettyä rahaa). Liha menee niin kauan kun ei osu sattumia tai sitkeitä kohtia. Keitetyt vihanneksetkin kelpaa pienissä määrin, mutta juusto kaikissa muodoissa on kauhistus.
Välillä tehdään ruuaksi mitä halutaan itse syödä ja annetaan lapselle samaa, vaikka arvaisikin että tuskin montaa palaa suostuu syömään. Välillä koitetaan miettiä mitä se lapsi söisi. Kuten vaikka kanafileitä miedossa currykastikkeessa, se on tällä hetkellä se mikä todennäköisesti menee alas. Ei tässä ole aiottu antaa periksi lapselle niin että hän pyörittää meidän arkea. Ei se nirsous silti mihinkään ole kadonnut, vaikka ap:nkin saamia ohjeita on enemmän ja vähemmän noudatettu. Lapsi vain tyynesti skippaa ne ateriat, joista ei pidä. Onhan se inhottava tunne itsestä, kun toinen kerran on selvästi alipainoinen. Luultavasti monikaan teistä haukkujista ei ole kokenut sitä epämiellyttävää huolta miinuskäyrillä kulkevasta lapsesta, jonka alipainosta saa joka terkkakäynnillä keskustella ummet ja lammet.
Samanlainen ruokailija meilläkin. Ratkaisin neuvolaongelman laittamalla matkaan lapsen isänsä kanssa ja isän neuvolakortti mukaan. Sieltä oli sitten täti katsonut että isä on ollut vielä heiveröisempi lapsi.... Ei kommentoinut enää sen jälkeen -2 -käyrän alapuolella kulkemista.
Nyt 10v ei ole kerännyt painoa käytännössä lainkaan viimeisen 8kk aikana.... Joka aterialla on jokin terveellinen ainesosa joka lapselle kelpaa....mutta jos ei tilanne kevään painokontrolliin mennessä muutu, niin pakko sille on jotain alkaa syöttää.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää sitä ruokaa mitä itse syötte ja koko perhe syö samaa ruokaa. Kenellekkään ei erikseen tehdä eri ruokia.
Jos lapsi sanoo että "Hyi en syö" niin pois pöydästä ja pidä nälässä seuraavaan ruokaan asti. Vaikka kuinka kiukkuis että "yhyy on nälkä" niin ei tipu mitään.Elkää myös antako mitään juomista muuta kuin korkeintaan desi vettä etteivät opi tyydyttämään nälkäänsä juomalla. Tämä myös vähentää pissille ravaamista kun lapsi ei kittaa kovaan nälkään miljoonaa litraa maitoa/mehua/vettä yms..
Ihminen voi olla päivän juomatta ja viikon syömättä. Se lapsi ei kuole jos se on pari tuntia nälässä. Puol desiä vettä riittää siihen "janoon"..
Voitte uskoa että seuraavalla aterialla ruoka maistuu ihan eri tavalla.. Ekstriimimmät voi tarjota samaa aikasempaa ruokaa lämmityksenä.
Nämä on siis lastenlääkärin ohjeet.
Oma lapsi oppi nopeasti syömään eikä nirsottelemaan. Ikää 4 vuotta.
Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä.
En ihan ymmärrä miksi pitäisi toimia noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan lääkärissä asti pitää käydä moiset neuvot hakemassa...? Uusavuttomuus huipussaan
Huomaa ettei sinulla ole lapsia.
3kpl alle kouluikäisiä. Alusta asti lautaselle on päätynyt sitä samaa mitä vanhempienkin. Ei maanitteluja,ei pakottelua. Jos ei maistu, niin kiitos ja pois pöydästä. Luulin olevan ihan normaalia. Mutta näköjään normaalimpaa on tarjoilla lapsille erikseen makaronimössöjä.
Mistä päättelit että kaikki nirsojen lasten vanhemmat juuri makaronimössöä tarjoavat?
Ei käynyt mielessä että juuri sulla on onnea, kun lapset ovat alusta asti syöneet hyvin. Taidat olla niitä parempia vanhempia. "Ei meillä vauva huutanut öisin - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina rakastanut lukemista - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on alkanut kävelemään ennen vuoden ikää - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina ollut sosiaalinen ja aktiivinen eikä yhtään ujo - olemmehan parempia vanhempia". Ja niin edelleen.
Mutta kaikki muuthan voikin näppärästi haukkua uudavuttomiksi, jos se syöminen ei lapsella vain luonnistu ja vanhemmat joutuu hakemaan apua lääkäristä. Siellähän se uusavuton vanhempi voisi vaikka saada lapselleen apua tai diagnoosin, oli kyse sitten psyykkisistä tai fyysisistä syistä. Mutta parempien vanhempien lapsilla ei kai sitten voi olla vikoja tai ongelmia.
Itse asiassa kaikkea muuta. Kaksi kolmesta huusi öisin, yksi on puheterapiassa, toinen todella ujo jne..
Mutta kyllä siis ihan jo maalaisjärki sanoo, että lapselle tarjotaan sitä samaa ruokaa kuin vanhemmat syö. Luulin, että näin on kaikissa perheissä. Ei ole uusavutonta hakea apua lääkäristä, mutta ihan oikeasti jollekkin pitää noin itsestään selvä asia kädestä pitäen opettaa? Huh huh. Mun reaktion lääkärin puheisiin olisi ollut, että ihanko totta ja pilaileeko hän. Olen menossa hakemaan apua lapseni nirsoiluun ja lääkäri käskee antamaan samaa ruokaa kuin aikuisille.. Siinäkö kaikki?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan lääkärissä asti pitää käydä moiset neuvot hakemassa...? Uusavuttomuus huipussaan
Huomaa ettei sinulla ole lapsia.
3kpl alle kouluikäisiä. Alusta asti lautaselle on päätynyt sitä samaa mitä vanhempienkin. Ei maanitteluja,ei pakottelua. Jos ei maistu, niin kiitos ja pois pöydästä. Luulin olevan ihan normaalia. Mutta näköjään normaalimpaa on tarjoilla lapsille erikseen makaronimössöjä.
Mistä päättelit että kaikki nirsojen lasten vanhemmat juuri makaronimössöä tarjoavat?
Ei käynyt mielessä että juuri sulla on onnea, kun lapset ovat alusta asti syöneet hyvin. Taidat olla niitä parempia vanhempia. "Ei meillä vauva huutanut öisin - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina rakastanut lukemista - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on alkanut kävelemään ennen vuoden ikää - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina ollut sosiaalinen ja aktiivinen eikä yhtään ujo - olemmehan parempia vanhempia". Ja niin edelleen.
Mutta kaikki muuthan voikin näppärästi haukkua uudavuttomiksi, jos se syöminen ei lapsella vain luonnistu ja vanhemmat joutuu hakemaan apua lääkäristä. Siellähän se uusavuton vanhempi voisi vaikka saada lapselleen apua tai diagnoosin, oli kyse sitten psyykkisistä tai fyysisistä syistä. Mutta parempien vanhempien lapsilla ei kai sitten voi olla vikoja tai ongelmia.
Itse asiassa kaikkea muuta. Kaksi kolmesta huusi öisin, yksi on puheterapiassa, toinen todella ujo jne..
Mutta kyllä siis ihan jo maalaisjärki sanoo, että lapselle tarjotaan sitä samaa ruokaa kuin vanhemmat syö. Luulin, että näin on kaikissa perheissä. Ei ole uusavutonta hakea apua lääkäristä, mutta ihan oikeasti jollekkin pitää noin itsestään selvä asia kädestä pitäen opettaa? Huh huh. Mun reaktion lääkärin puheisiin olisi ollut, että ihanko totta ja pilaileeko hän. Olen menossa hakemaan apua lapseni nirsoiluun ja lääkäri käskee antamaan samaa ruokaa kuin aikuisille.. Siinäkö kaikki?!
Oli kyllä ammattitaidoton lääkäri. Me käytimme lastamme lastenlääkärillä, joka tutki pituuden, painon ja kasvukäyrät. Lisäksi hän tutki rasvakerroksen määrän (oli siis kyse vauvasta), haastatteli vanhempien painot, pituudet, jne. Allergiaa ja refluksia ei tutkittu, koska lapsi oli muuten tyytyväinen ja nukkui hyvin. Lopulta totesi, että lapset tulevat vanhempiinsa (ollaan molemmat hoikkia), ei ylimääräisiä punnituksia neuvolassa ja kehotti antamaan rasvalisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkee on tarjolla, mutta lapsi saa syödä sitä, mikä maistuu. Ei pakkopullaa meidän talossa, ei mitään vastenmielistä, ei turhia rajoja Ja hyvin on mennyt eikä todellakaan mitään pikkulapsien raahaamista sosialistien keksimiin päiväkoteihin aamuvarhain syömään jotain mautonta liimapuuroa, yäk. Vapaus on arvomme, sakinhivutusta harjoittakoot sosialistit keskenään ja heidän lapset kärsikööt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan lääkärissä asti pitää käydä moiset neuvot hakemassa...? Uusavuttomuus huipussaan
Huomaa ettei sinulla ole lapsia.
3kpl alle kouluikäisiä. Alusta asti lautaselle on päätynyt sitä samaa mitä vanhempienkin. Ei maanitteluja,ei pakottelua. Jos ei maistu, niin kiitos ja pois pöydästä. Luulin olevan ihan normaalia. Mutta näköjään normaalimpaa on tarjoilla lapsille erikseen makaronimössöjä.
Mistä päättelit että kaikki nirsojen lasten vanhemmat juuri makaronimössöä tarjoavat?
Ei käynyt mielessä että juuri sulla on onnea, kun lapset ovat alusta asti syöneet hyvin. Taidat olla niitä parempia vanhempia. "Ei meillä vauva huutanut öisin - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina rakastanut lukemista - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on alkanut kävelemään ennen vuoden ikää - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina ollut sosiaalinen ja aktiivinen eikä yhtään ujo - olemmehan parempia vanhempia". Ja niin edelleen.
Mutta kaikki muuthan voikin näppärästi haukkua uudavuttomiksi, jos se syöminen ei lapsella vain luonnistu ja vanhemmat joutuu hakemaan apua lääkäristä. Siellähän se uusavuton vanhempi voisi vaikka saada lapselleen apua tai diagnoosin, oli kyse sitten psyykkisistä tai fyysisistä syistä. Mutta parempien vanhempien lapsilla ei kai sitten voi olla vikoja tai ongelmia.
Itse asiassa kaikkea muuta. Kaksi kolmesta huusi öisin, yksi on puheterapiassa, toinen todella ujo jne..
Mutta kyllä siis ihan jo maalaisjärki sanoo, että lapselle tarjotaan sitä samaa ruokaa kuin vanhemmat syö. Luulin, että näin on kaikissa perheissä. Ei ole uusavutonta hakea apua lääkäristä, mutta ihan oikeasti jollekkin pitää noin itsestään selvä asia kädestä pitäen opettaa? Huh huh. Mun reaktion lääkärin puheisiin olisi ollut, että ihanko totta ja pilaileeko hän. Olen menossa hakemaan apua lapseni nirsoiluun ja lääkäri käskee antamaan samaa ruokaa kuin aikuisille.. Siinäkö kaikki?!
Sinä nyt ihan tahallaan haluat olla ymmärtämättä. Sinne lääkäriin mennään siksi, että voitaisiin sulkea nirsouden lisäksi muut vaihtoehdot pois. Esimerkiksi ne kuuluisat allergiat, imeytymishäiriöt, refluksit, psyykkiset syyt jne. Useimmiten neuvolan henkilönkunta ohjaa oman harkinnan mukaan lääkärille. Jos asia korjaantuu kuten Ap:lla pelkillä rutiinilla, niin hyvä. Aika moni vanhempi kuitenkin on siinä tilassa, jossa on niin huolissaan, että antaa lapsen syödä ihan vaan mikä ikinä menee alas. Lääkärissä voidaan sitten todeta onko kyse "vain nirsoilusta" vai onko se nirsoilu oire jostain muusta. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä vaan jaksa kuunnella sitä nälkäkiukkua joka tulee jos 2v ei syö mitään. Sitten se roikkuu keittiössä koko ajan ja heti kun silmä välttää kiipeää hakemaan kaapista leipää mutustettavaksi.. Suurempia ongelmia ruokailun kanssa ei ole, toki jos rytmit menee reissatessa sekaisin sen tietää että hetki menee sietäessä sitä temppuilua ruokapöydässä kunnes taas palataan arkirytmiin. Kaikkea se ei syö tai suostu edes maistamaan mutta pakottamalla ei kyllä lastenkasvatuksessa saavuta mitään..
Ei toikaan ihan tolla tavalla aina mene. Mulle on vanhemmat aina tehneet juuri noin, kun en pitänyt enkä pidä edellenkään jostain ruoka-aineista. Olen nyt 15-vuotias ja edelleen jätän syömättä jos en pidä, ei sen kummempaa. Ei, en ole oppinut syömään vaan olen oppinut vaan sen, että jos en pidä niin en syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidättekö mua tosi dorkana yms.. Mutta mun lapsi joka on 13-vuotias, on todella nirso ja mä annan sen olla ja teen sille omat ruuat. Sen isä oli todella julma ja kaatoi sen päälle mm puuroa ja tarhassa se pakotettiin syömään minkä se sitten oksensi. Se on oppinut vuosien aikana syömään useampia ruokia, ei syö kuitenkaan roskaruokaa, vaan terveellisesti. Tykkää mm parsakaalista, sienistä, simpukoista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan lääkärissä asti pitää käydä moiset neuvot hakemassa...? Uusavuttomuus huipussaan
Huomaa ettei sinulla ole lapsia.
3kpl alle kouluikäisiä. Alusta asti lautaselle on päätynyt sitä samaa mitä vanhempienkin. Ei maanitteluja,ei pakottelua. Jos ei maistu, niin kiitos ja pois pöydästä. Luulin olevan ihan normaalia. Mutta näköjään normaalimpaa on tarjoilla lapsille erikseen makaronimössöjä.
Mistä päättelit että kaikki nirsojen lasten vanhemmat juuri makaronimössöä tarjoavat?
Ei käynyt mielessä että juuri sulla on onnea, kun lapset ovat alusta asti syöneet hyvin. Taidat olla niitä parempia vanhempia. "Ei meillä vauva huutanut öisin - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina rakastanut lukemista - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on alkanut kävelemään ennen vuoden ikää - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina ollut sosiaalinen ja aktiivinen eikä yhtään ujo - olemmehan parempia vanhempia". Ja niin edelleen.
Mutta kaikki muuthan voikin näppärästi haukkua uudavuttomiksi, jos se syöminen ei lapsella vain luonnistu ja vanhemmat joutuu hakemaan apua lääkäristä. Siellähän se uusavuton vanhempi voisi vaikka saada lapselleen apua tai diagnoosin, oli kyse sitten psyykkisistä tai fyysisistä syistä. Mutta parempien vanhempien lapsilla ei kai sitten voi olla vikoja tai ongelmia.
Itse asiassa kaikkea muuta. Kaksi kolmesta huusi öisin, yksi on puheterapiassa, toinen todella ujo jne..
Mutta kyllä siis ihan jo maalaisjärki sanoo, että lapselle tarjotaan sitä samaa ruokaa kuin vanhemmat syö. Luulin, että näin on kaikissa perheissä. Ei ole uusavutonta hakea apua lääkäristä, mutta ihan oikeasti jollekkin pitää noin itsestään selvä asia kädestä pitäen opettaa? Huh huh. Mun reaktion lääkärin puheisiin olisi ollut, että ihanko totta ja pilaileeko hän. Olen menossa hakemaan apua lapseni nirsoiluun ja lääkäri käskee antamaan samaa ruokaa kuin aikuisille.. Siinäkö kaikki?!
Sinä nyt ihan tahallaan haluat olla ymmärtämättä. Sinne lääkäriin mennään siksi, että voitaisiin sulkea nirsouden lisäksi muut vaihtoehdot pois. Esimerkiksi ne kuuluisat allergiat, imeytymishäiriöt, refluksit, psyykkiset syyt jne. Useimmiten neuvolan henkilönkunta ohjaa oman harkinnan mukaan lääkärille. Jos asia korjaantuu kuten Ap:lla pelkillä rutiinilla, niin hyvä. Aika moni vanhempi kuitenkin on siinä tilassa, jossa on niin huolissaan, että antaa lapsen syödä ihan vaan mikä ikinä menee alas. Lääkärissä voidaan sitten todeta onko kyse "vain nirsoilusta" vai onko se nirsoilu oire jostain muusta. Ymmärrätkö?
Ei vaan sinä ymmärrät väärin. Esitin kritiikkiä ap:n antamaa neuvoa kohtaan, en itse lääkärissä käyntiä. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei toikaan ihan tolla tavalla aina mene. Mulle on vanhemmat aina tehneet juuri noin, kun en pitänyt enkä pidä edellenkään jostain ruoka-aineista. Olen nyt 15-vuotias ja edelleen jätän syömättä jos en pidä, ei sen kummempaa. Ei, en ole oppinut syömään vaan olen oppinut vaan sen, että jos en pidä niin en syö.
Mulla on sama juttu. Olen 35 vuotias, ja olen yrittänyt opetella. Ongelma vaan on sama kuin lapsenakin oli; jos en pidä, ja pakotan itseni syömään, oksennan. En tahallani, vaan jossain kohtaa vaan se suupala jää suuhun, en meinaa pystyä nielemään sitä, ja sitten kaikki tulee ulos.
25% ihmisistä onsupermaistajia. He eivät pysty oppimaan pahojen makujen syömistä. Vasta vanhuus ja makuaistin heikentyminen tuo helpotuksen.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että täällä maaniset haukkujat oikeasti väittävät maailman totuutena kuinka kaikki nirsot lapset vetävät pullaa ja karkkia ja ovat läskejä.
Minun nirso lapseni eläisi pelkällä kurkulla, tomaateilla, marjoilla, hedelmillä ja kaurapuurolla, jos se hänestä riippuisi. Mutta eri tavoin koitetaan saada jotain rasvapitoista ja proteiinia menemään. Esimerkiksi kaurapuuron seassa on aina vähän ruokaöljyä.
Lapsi inhoaa erityisesti eineslihapullia eikä suostu syömään ranskalaisia tai hampurilaisia (joskus lomalla mies kokeili sitäkin. Hukkaan heitettyä rahaa). Liha menee niin kauan kun ei osu sattumia tai sitkeitä kohtia. Keitetyt vihanneksetkin kelpaa pienissä määrin, mutta juusto kaikissa muodoissa on kauhistus.
Välillä tehdään ruuaksi mitä halutaan itse syödä ja annetaan lapselle samaa, vaikka arvaisikin että tuskin montaa palaa suostuu syömään. Välillä koitetaan miettiä mitä se lapsi söisi. Kuten vaikka kanafileitä miedossa currykastikkeessa, se on tällä hetkellä se mikä todennäköisesti menee alas. Ei tässä ole aiottu antaa periksi lapselle niin että hän pyörittää meidän arkea. Ei se nirsous silti mihinkään ole kadonnut, vaikka ap:nkin saamia ohjeita on enemmän ja vähemmän noudatettu. Lapsi vain tyynesti skippaa ne ateriat, joista ei pidä. Onhan se inhottava tunne itsestä, kun toinen kerran on selvästi alipainoinen. Luultavasti monikaan teistä haukkujista ei ole kokenut sitä epämiellyttävää huolta miinuskäyrillä kulkevasta lapsesta, jonka alipainosta saa joka terkkakäynnillä keskustella ummet ja lammet.
Mites pavut, linssit, kala ja kananmuna? Uppooko ne? Meilläkään lapsi ei oikein tykkää lihasta, mutta edellä mainitut menee.
Yritin toteuttaa tuota ap:n mainitsemaa lastenlääkärin mallia hetken aikaan. Kaikki lähipiirissä olevat ihmiset ihmettelivät, että miten onkin noin nirso lapsi, jolle ei edes leipä kelpaa.
Onneksi en koskaan pakottanut syömään mitään, vaan tarjosin niitä ruokia mitkä maistui.
Lopulta monen tutkimuksen jälkeen selvisi, että lapsella on keliakia.
Nirsoilun takana saattaa olla joku painava syy ja pieni lapsi ei osaa ilmaista sitä muuten kuin nirsoilemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sadisti. Ei ihan toimi aistiyliherkän kanssa, kokeiltu on vuosien aikana kaikki keinot.
öö..
"Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä."
Heh. Ihan kuin kaksivuotias osaisikin ilmaista, että "sori, olen aistiyliherkkä". Et aina pysty päälle päin näkemään pikkulapsesta, milloin nirsoilee "huvikseen", milloin ruoka aiheuttaa ihan fyysistä kuvotusta jne. Siis nuo ap:n luettelemat lastenlääkärin ohjeet on ihan hyvät noin periaatteessa, mutta ainakaan meillä ei ole ikinä toiminut tuo "kyllä seuraavalla aterialla sitten ruoka maistuu". Siinä vaiheessa lapset ovat jo nälästä sekopäisiä, eikä mikään, edes syöminen, ole enää mahdollista. Ratkaisin aikanaan ongelman antamalla pelkkää kuivaa näkkäriä, mikä ei ollut lasten herkkua, piti vaan jotenkuten nälkää. Pelkkä näkkäri ateriasta toiseen ei lapsia huvittanut ja alkoivat syödä sitä oikeaa ruokaa. Mutta mikä toimii kenelläkin.
Minä annan riisikakun / maissikakun voilla. Juuri siksi että lapsi ei olisi ihan sekopäinen ennen seuraavaa ruokaa, jos mikään muu ei mene. Mutta ei niitä riisi / maissikakkuja syödä koko aikaa välipaloina. Näkkäriä ei voi antaa, kun lapsella tulee maha kipeäksi. Voi olla että vielä ajanmittaan selviää muita oikeita herkkyyksiä. Lapsi on vielä sen verran pieni, että kaikki on vaiheessa.
Todennäköisesti aika moni ruualla temppuilu osittain on saanut alkunsa siitä, että kaikki ei vain sovi, mutta toinen ei ole osannut kertoa ja joskus reaktiot voivat tulla viiveellä (maha tai suu kipeä, paha olo).
Itsekin olen saanut allergisen reaktion esimerkiksi ulkomaisista tomaateista, mutta kotimaisista en. Joten siihen kun vertaan, niin hankala se on välillä syy-seuraussuhteita keksiä ruokien suhteen, mikä passaa ja mikä ei ja miksi. Varsinkin kun puhutaan alle kouluikäisestä, joka juuri ja juuri osaa puhua.
-Nirson lapsen äiti
Ok, kannattaisiko käydä lääkärissä, ennenkuin tekee mahdollisesti vääriä johtopäätöksiä?
En ole tuo nirson lapsen äiti, mutta lapsellani on ärtynyt suoli -oireyhtymä ja siinä yhteydessä on tullut selväksi, että vaikka toki jotain testejä voi lääkäri teettää, ei kaikkea pysty missään laboratoriossa mittaamaan. Itse esim. sain lapsena oireita ulkomaisista tomaateista, ihan kuten tuo nirson lapsen äiti, mutta missä tätä nyt testataan ja mitä sillä tuloksella tekee? Maalaisjärjellä ajatellen säilöntäaineet laukaisevat reaktion. Lapseni kitisi ennen makkarakeittoa syödessään ja pidin "turhana nirsoiluna" ja kyllä hävetti, kun hieman ruokailun jälkeen lapsi alkoi muuttua punaiseksi. Siis jokin reaktio jollekin ainesosalle. Ei näissä yliherkkyyksissä ole usein kuin se tie, että pitää itse kokeilla ja kokeilla ja tätä sanovat lääkäritkin. On joku jännä luulo, että ihmisen pitää ryömiä lääkärille lakki kourassa ilman, että on yhtään itse miettinyt oireiden syytä ja sitten lääkäri katsoo pöytänsä takaa silmälasiensa yli, avaa paksun kirjan ja alkaa lukea Jumalan Sanaa siitä, mikä potilasta vaivaa. Kyllä lääkärit ihan oikeasti itsekin kehottavat potilaita omaan pohdintaan ja aktiivisuuteen. Tietysti on jotain kokeita mitä vaikka vatsavaivoissa voi tehdä, esim. lapsellani ei geenitestin mukaan ole laktoosi-intoleranssia eikä keliakiaa, mutta käytännössä hän vaan saa isoja oireita laktoosista ja esim. vehnästä. Eikä se ole mitään huuhaata tai luulosairautta, vaikka pyhä laboratorio ei saa asiaa testattua. Eikä se hämmästytä lääkäriämme ollenkaan, vaikka av:lla monia tuntuu hämmästyttävän, että ihmisellä voi olla oireita, vaikka labrakokeen tulos on nega.
Anteeksi kuinka? Luitko edes noita lainaamiasi kommentteja? Vai olivatko ne omiasi? Niissä ei nimittäin ollut yhtään asiallisia neuvoja.
Esimerkkinä viesti 1 näistä lainaamissasi "Ihan lääkärissä asti pitää käydä moiset neuvot hakemassa...? Uusavuttomuus huipussaan".
Millä tavalla tämä oli asiallinen neuvo?
Viesti numero 3 päättyy noin "...Mutta näköjään normaalimpaa on tarjoilla lapsille erikseen makaronimössöjä".
Onko tämä todella sinusta ystävällinen sävy ja neuvo?
Ja ennenkaikkea aiemminkin jo mainitsin tästä, kun moni niin mielellään haukkuu esimerkiksi tuttavansa lapsen ongelmat: mistä ihmeestä ulkopuolisena voitte ylempänä tuomarina kertoa, kuka lapsi on jotenkin erityinen tai ei ole? Siinä menee yleensä aina pitkä pätkä ennen kuin lapsi saa diagnoosin vaikkapa erityiserkkyydestä tai allergiasta. Siihen saakka saa perhe kuunnella kaltaistesi haukkuja ja neuvoja ja pilkkaa JaniPetterin erikoisuudesta huutomerkein. Sinähän se täällä huudat ja rähiset. Miksi?