Te joilla nirsoja lapsia ruan kanssa.

Olen syöttänyt lapselle aina, mitä hän haluaa syödä. Joulupöydässäkin oli laatikoiden lisäksi lihapullia. Nyt lapsi on 22v lihaksikas nuorimies ja syö terveellisesti, ei kelpaa pizzat ja hampparit.

Itseäni pakotettiin syömään koulussa ja kotona ja olen ylipainoinen. Onneksi kasvatin lapseni lempeämmin.

Meillä toimitaan noin kuin aloittaja kertoo, mutta ei se lapsen nirsoutta ole muuttanut. Kyllä se saa näköjään itsensä pidettyä hengissä tankkaamalla sit kun on mieleistä - ja se ei tarkoita esim. karkkia vaan vaikka puuroa, hedelmiä, makaronia, perunaa, lohta, tiettyjä kasviksia, jogurttia, marjoja. Ei syö sekoitettuja tai tunnistamattomia ruokia (esim. kastikkeet, kiusaukset, lasagne, sosekeittoja), ja voimakkaat mausteet, juustot ja moni muu on nou-nou. Normaalipainoinen ja jaksava lapsi. Tahallaan en järjestä niin että useampi ruoka peräkkäin on epämieluisaa, en näe siinä järkeä, koska tuo lapsi todella mieluummin kärsii nälkää (siis syö henkensä pitimiksi muttei tarpeeksi) kuin syö epämieluissa. Mutta ei me muut pelkkää paljasta makaronia haluta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadisti. Ei ihan toimi aistiyliherkän kanssa, kokeiltu on vuosien aikana kaikki keinot.

öö..

"Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä."

Heh. Ihan kuin kaksivuotias osaisikin ilmaista, että "sori, olen aistiyliherkkä". Et aina pysty päälle päin näkemään pikkulapsesta, milloin nirsoilee "huvikseen", milloin ruoka aiheuttaa ihan fyysistä kuvotusta jne. Siis nuo ap:n luettelemat lastenlääkärin ohjeet on ihan hyvät noin periaatteessa, mutta ainakaan meillä ei ole ikinä toiminut tuo "kyllä seuraavalla aterialla sitten ruoka maistuu". Siinä vaiheessa lapset ovat jo nälästä sekopäisiä, eikä mikään, edes syöminen, ole enää mahdollista. Ratkaisin aikanaan ongelman antamalla pelkkää kuivaa näkkäriä, mikä ei ollut lasten herkkua, piti vaan jotenkuten nälkää. Pelkkä näkkäri ateriasta toiseen ei lapsia huvittanut ja alkoivat syödä sitä oikeaa ruokaa. Mutta mikä toimii kenelläkin.

Minä annan riisikakun / maissikakun voilla. Juuri siksi että lapsi ei olisi ihan sekopäinen ennen seuraavaa ruokaa, jos mikään muu ei mene. Mutta ei niitä riisi / maissikakkuja syödä koko aikaa välipaloina. Näkkäriä ei voi antaa, kun lapsella tulee maha kipeäksi. Voi olla että vielä ajanmittaan selviää muita oikeita herkkyyksiä. Lapsi on vielä sen verran pieni, että kaikki on vaiheessa.

Todennäköisesti aika moni ruualla temppuilu osittain on saanut alkunsa siitä, että kaikki ei vain sovi, mutta toinen ei ole osannut kertoa ja joskus reaktiot voivat tulla viiveellä (maha tai suu kipeä, paha olo).

Itsekin olen saanut allergisen reaktion esimerkiksi ulkomaisista tomaateista, mutta kotimaisista en. Joten siihen kun vertaan, niin hankala se on välillä syy-seuraussuhteita keksiä ruokien suhteen, mikä passaa ja mikä ei ja miksi. Varsinkin kun puhutaan alle kouluikäisestä, joka juuri ja juuri osaa puhua.

-Nirson lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää sitä ruokaa mitä itse syötte ja koko perhe syö samaa ruokaa. Kenellekkään ei erikseen tehdä eri ruokia.

Jos lapsi sanoo että "Hyi en syö" niin pois pöydästä ja pidä nälässä seuraavaan ruokaan asti. Vaikka kuinka kiukkuis että "yhyy on nälkä" niin ei tipu mitään.

Elkää myös antako mitään juomista muuta kuin korkeintaan desi vettä etteivät opi tyydyttämään nälkäänsä juomalla. Tämä myös vähentää pissille ravaamista kun lapsi ei kittaa kovaan nälkään miljoonaa litraa maitoa/mehua/vettä yms..

Ihminen voi olla päivän juomatta ja viikon syömättä. Se lapsi ei kuole jos se on pari tuntia nälässä. Puol desiä vettä riittää siihen "janoon"..

Voitte uskoa että seuraavalla aterialla ruoka maistuu ihan eri tavalla.. Ekstriimimmät voi tarjota samaa aikasempaa ruokaa lämmityksenä.

Nämä on siis lastenlääkärin ohjeet.

Oma lapsi oppi nopeasti syömään eikä nirsottelemaan. Ikää 4 vuotta.

Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä.

Tuolla ohjeella saadaan aikaan anorektikkoja, koska jos lapsi jo pienenä oppii nälän ja janon olevan hyväksynnän ehtona, niin lapsi oppii myöhemminkin käyttämään niitä yrittäessään esim. stressaavassa tilanteessa pitää maailmaansa kasassa. Nälkä ja jano kertovat, että tilanne on hallinnassa, niiden avulla pysyy ehjänä. Eikä tuosta ole enää pitkää matkaa hautausmaalle.

Jostain syystä tässä maassa on silti enemmän lihavia/ylipainoisia.

Eivätkä ne elintarvikkeet lihavilla ole yleensä mitään porkkanaa ja omenaa.

Tuo on se toinen ääripää: kun vihdoinkin saa syödä, mitä haluaa, niin ei osaakaan lopettaa. Nälästä ja janosta tulee vihollisia. Samanlainen syömishäiriö se kuitenkin on, saanut alkunsa siitä, että vanhempi on vihannut lastaan.

Pointtini tuossa omena- ja porkkanaesimerkissä oli, että lihavat eivät ole lihoneet noilla edeltämainituilla elintarvikkeilla. Kyllä sipsit, karkit ja keksit kelpaavat nirsollekin lapselle. Onko se terveellistä? Onko se tulevan painon kannalta järkevä vaihtoehto?

Eikä se ole sitä, että nälkä ja jano olisivat vihollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadisti. Ei ihan toimi aistiyliherkän kanssa, kokeiltu on vuosien aikana kaikki keinot.

öö..

"Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä."

Heh. Ihan kuin kaksivuotias osaisikin ilmaista, että "sori, olen aistiyliherkkä". Et aina pysty päälle päin näkemään pikkulapsesta, milloin nirsoilee "huvikseen", milloin ruoka aiheuttaa ihan fyysistä kuvotusta jne. Siis nuo ap:n luettelemat lastenlääkärin ohjeet on ihan hyvät noin periaatteessa, mutta ainakaan meillä ei ole ikinä toiminut tuo "kyllä seuraavalla aterialla sitten ruoka maistuu". Siinä vaiheessa lapset ovat jo nälästä sekopäisiä, eikä mikään, edes syöminen, ole enää mahdollista. Ratkaisin aikanaan ongelman antamalla pelkkää kuivaa näkkäriä, mikä ei ollut lasten herkkua, piti vaan jotenkuten nälkää. Pelkkä näkkäri ateriasta toiseen ei lapsia huvittanut ja alkoivat syödä sitä oikeaa ruokaa. Mutta mikä toimii kenelläkin.

Minä annan riisikakun / maissikakun voilla. Juuri siksi että lapsi ei olisi ihan sekopäinen ennen seuraavaa ruokaa, jos mikään muu ei mene. Mutta ei niitä riisi / maissikakkuja syödä koko aikaa välipaloina. Näkkäriä ei voi antaa, kun lapsella tulee maha kipeäksi. Voi olla että vielä ajanmittaan selviää muita oikeita herkkyyksiä. Lapsi on vielä sen verran pieni, että kaikki on vaiheessa.

Todennäköisesti aika moni ruualla temppuilu osittain on saanut alkunsa siitä, että kaikki ei vain sovi, mutta toinen ei ole osannut kertoa ja joskus reaktiot voivat tulla viiveellä (maha tai suu kipeä, paha olo).

Itsekin olen saanut allergisen reaktion esimerkiksi ulkomaisista tomaateista, mutta kotimaisista en. Joten siihen kun vertaan, niin hankala se on välillä syy-seuraussuhteita keksiä ruokien suhteen, mikä passaa ja mikä ei ja miksi. Varsinkin kun puhutaan alle kouluikäisestä, joka juuri ja juuri osaa puhua.

-Nirson lapsen äiti

Ok, kannattaisiko käydä lääkärissä, ennenkuin tekee mahdollisesti vääriä johtopäätöksiä?

Vierailija kirjoitti:

Olen syöttänyt lapselle aina, mitä hän haluaa syödä. Joulupöydässäkin oli laatikoiden lisäksi lihapullia. Nyt lapsi on 22v lihaksikas nuorimies ja syö terveellisesti, ei kelpaa pizzat ja hampparit.

Itseäni pakotettiin syömään koulussa ja kotona ja olen ylipainoinen. Onneksi kasvatin lapseni lempeämmin.

Meilläkin pakotettiin syömään-jos ei syönyt niin sai olla ilman. Ruoka on ollut ihan perusruokaa, vaan kaikkea vaihtelevasti. Ainoastaan nuorin veljeni nirsoili ja nuorimpana on saanut nirsoilunsa läpi.

Lopputulos 20 vuoden jälkeen: nuorin pikkuveli hakee ”ruokansa” usein grilliltä ja tekee turhan rasvaisia ruokia. Huono kolesteroli koholla, vaikka on vielä toistaiseksi normipainoinen eikä sukumme ole mitenkään kolesteroliin taipuvaisia.

Me muut syömme vähemmän rasvaan upotettuja ruokia ja välttelemme grilli- ja mättöruokaa. Painoindeksit noin 19-20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan lääkärissä asti pitää käydä moiset neuvot hakemassa...? Uusavuttomuus huipussaan

Huomaa ettei sinulla ole lapsia.

3kpl alle kouluikäisiä. Alusta asti lautaselle on päätynyt sitä samaa mitä vanhempienkin. Ei maanitteluja,ei pakottelua. Jos ei maistu, niin kiitos ja pois pöydästä. Luulin olevan ihan normaalia. Mutta näköjään normaalimpaa on tarjoilla lapsille erikseen makaronimössöjä.

Mistä päättelit että kaikki nirsojen lasten vanhemmat juuri makaronimössöä tarjoavat?

Ei käynyt mielessä että juuri sulla on onnea, kun lapset ovat alusta asti syöneet hyvin. Taidat olla niitä parempia vanhempia. "Ei meillä vauva huutanut öisin - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina rakastanut lukemista - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on alkanut kävelemään ennen vuoden ikää - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina ollut sosiaalinen ja aktiivinen eikä yhtään ujo - olemmehan parempia vanhempia". Ja niin edelleen.

Mutta kaikki muuthan voikin näppärästi haukkua uudavuttomiksi, jos se syöminen ei lapsella vain luonnistu ja vanhemmat joutuu hakemaan apua lääkäristä. Siellähän se uusavuton vanhempi voisi vaikka saada lapselleen apua tai diagnoosin, oli kyse sitten psyykkisistä tai fyysisistä syistä. Mutta parempien vanhempien lapsilla ei kai sitten voi olla vikoja tai ongelmia.

Meillä nimenomaan oli niitä syömis ongelmia lapsilla pitkään. Neuvolassa rupesivat tutkimaan asiaa ja käytiin verikokeissa ja vaikka missä. Sitten lääkäri anto nämä ohjeet ja homma rupes luonnistumaan viikon totuttelun jälkeen. Ei olla mitään voittajavanhempia joilla kaikki toimii täydellisesti. Halusin vaan jakaa tän neuvon mikä itseä autto tähän kaaos lapsiperhe arkeen kun on monta lasta ja kaikki on hankalaa eikä apuja saada mistään. 

T: AP

Jos tällä palstalla erehtyy antamaan vinkkejä niin leimataan itsensä jalustalle nostajaksi.

Ketjun alussa oli ilmoitettu, että sopii TERVEILLE ja NORMAALEILLE lapsille. Silti joku trolli kokee suurta mielihyvää kääntämällä asian ylösalaisin ja syyttämällä aloittajaa absurdisti esim ruokahäiriöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan lääkärissä asti pitää käydä moiset neuvot hakemassa...? Uusavuttomuus huipussaan

Huomaa ettei sinulla ole lapsia.

3kpl alle kouluikäisiä. Alusta asti lautaselle on päätynyt sitä samaa mitä vanhempienkin. Ei maanitteluja,ei pakottelua. Jos ei maistu, niin kiitos ja pois pöydästä. Luulin olevan ihan normaalia. Mutta näköjään normaalimpaa on tarjoilla lapsille erikseen makaronimössöjä.

Mistä päättelit että kaikki nirsojen lasten vanhemmat juuri makaronimössöä tarjoavat?

Ei käynyt mielessä että juuri sulla on onnea, kun lapset ovat alusta asti syöneet hyvin. Taidat olla niitä parempia vanhempia. "Ei meillä vauva huutanut öisin - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina rakastanut lukemista - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on alkanut kävelemään ennen vuoden ikää - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina ollut sosiaalinen ja aktiivinen eikä yhtään ujo - olemmehan parempia vanhempia". Ja niin edelleen.

Mutta kaikki muuthan voikin näppärästi haukkua uudavuttomiksi, jos se syöminen ei lapsella vain luonnistu ja vanhemmat joutuu hakemaan apua lääkäristä. Siellähän se uusavuton vanhempi voisi vaikka saada lapselleen apua tai diagnoosin, oli kyse sitten psyykkisistä tai fyysisistä syistä. Mutta parempien vanhempien lapsilla ei kai sitten voi olla vikoja tai ongelmia.

Meillä nimenomaan oli niitä syömis ongelmia lapsilla pitkään. Neuvolassa rupesivat tutkimaan asiaa ja käytiin verikokeissa ja vaikka missä. Sitten lääkäri anto nämä ohjeet ja homma rupes luonnistumaan viikon totuttelun jälkeen. Ei olla mitään voittajavanhempia joilla kaikki toimii täydellisesti. Halusin vaan jakaa tän neuvon mikä itseä autto tähän kaaos lapsiperhe arkeen kun on monta lasta ja kaikki on hankalaa eikä apuja saada mistään. 

T: AP

Sun alkuperäinen aloitus oli pääasiassa hyvin asiallinen. Sen sijaan keskustelussa on nirsojen lasten vanhempia haukuttu mm uusavuttomiksi ja idiootiksi ja niin edelleen.

Oma lapsi on nirso ja meillä on toiminut myös yleensä se, että turhat välipalat pois. Samoin vikka 1 tai 2 päivän ruokaa menis pipariksi, niin yleensä viimeistään iltapuuro tai seuraava päivänä ruoka menee. Samoin joudutaan välillä rajoittamaan mahan täyttämistä maidolla ja vedellä. Kurkut ja tomaatit tulee jälkiruokana, koska muuten lapsi söisi niitä pelkästään (lapsi on alipainoinen).

Sen sijaan kaikille nämäkään keinot ei päde. Omassa tuttavapiirissä lapsi alkoi syömisen kautta oireilla muuttuneeseen perhetilanteeseen. Saattoi olla syömättä siihen pyörtymiseen asti. On todella lyhytnäköistä, ilkeää ja typerää leimata uusavuttomiksi ne vanhemmat, jotka hakevat ulkopuolista apua lapsen syömisen ongelmiin ja kuitata se "käyttäkää maalaisjärkeä, kyllä se ennemmin tai myöhemmin syö."

Kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea lapset syövät päivän aikaan ja mitkä ovat ruokailuvälit.

Meillä lapsi saa leivän, kun on maistanut edes pikkuisen ruokaa, joka epäilyttää. On nirsouden lisäksi todella laiha. Ei tehdä ruoasta tai nirsoilusta numeroa. Ja tilanne on parantunut pikkuhiljaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadisti. Ei ihan toimi aistiyliherkän kanssa, kokeiltu on vuosien aikana kaikki keinot.

öö..

"Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä."

Heh. Ihan kuin kaksivuotias osaisikin ilmaista, että "sori, olen aistiyliherkkä". Et aina pysty päälle päin näkemään pikkulapsesta, milloin nirsoilee "huvikseen", milloin ruoka aiheuttaa ihan fyysistä kuvotusta jne. Siis nuo ap:n luettelemat lastenlääkärin ohjeet on ihan hyvät noin periaatteessa, mutta ainakaan meillä ei ole ikinä toiminut tuo "kyllä seuraavalla aterialla sitten ruoka maistuu". Siinä vaiheessa lapset ovat jo nälästä sekopäisiä, eikä mikään, edes syöminen, ole enää mahdollista. Ratkaisin aikanaan ongelman antamalla pelkkää kuivaa näkkäriä, mikä ei ollut lasten herkkua, piti vaan jotenkuten nälkää. Pelkkä näkkäri ateriasta toiseen ei lapsia huvittanut ja alkoivat syödä sitä oikeaa ruokaa. Mutta mikä toimii kenelläkin.

Minä annan riisikakun / maissikakun voilla. Juuri siksi että lapsi ei olisi ihan sekopäinen ennen seuraavaa ruokaa, jos mikään muu ei mene. Mutta ei niitä riisi / maissikakkuja syödä koko aikaa välipaloina. Näkkäriä ei voi antaa, kun lapsella tulee maha kipeäksi. Voi olla että vielä ajanmittaan selviää muita oikeita herkkyyksiä. Lapsi on vielä sen verran pieni, että kaikki on vaiheessa.

Todennäköisesti aika moni ruualla temppuilu osittain on saanut alkunsa siitä, että kaikki ei vain sovi, mutta toinen ei ole osannut kertoa ja joskus reaktiot voivat tulla viiveellä (maha tai suu kipeä, paha olo).

Itsekin olen saanut allergisen reaktion esimerkiksi ulkomaisista tomaateista, mutta kotimaisista en. Joten siihen kun vertaan, niin hankala se on välillä syy-seuraussuhteita keksiä ruokien suhteen, mikä passaa ja mikä ei ja miksi. Varsinkin kun puhutaan alle kouluikäisestä, joka juuri ja juuri osaa puhua.

-Nirson lapsen äiti

Ok, kannattaisiko käydä lääkärissä, ennenkuin tekee mahdollisesti vääriä johtopäätöksiä?

Tietysti. Totta kai olemme olleet yhteydessä neuvolaan ja lääkäriin. Mutta katsos vitsi on siinä, että ei se yksi lääkärikäynti vielä autuaaksi tee. Monet tässäkin ketjussa kommentoineet olisivat jo niin innoissaan leimanneet lapsen nirsoksi ja lellityksi. Monet asiat selviävät vasta pitkän selvittelyn jälkeen, ei kaikilla ole sellainen "tehdään yksi allergiatesti jossa näkyy se yleisin allergian aiheuttaja" -tapaus. Toisekseen monet taaperon herkkyydet voivat parantua iän myötä. Ne ovat silti voineet olla aiheuttamassa varhaislapsuuden nirsoutta. Mutta ettehän te sitä ymmärrä, että ei ole olemassa mitään selvää leimasinta, jolla merkataan normaalit ja epänormaalit lapset. Tai herkkyyksiä ei selvitetä niin että mennään kerran lääkäriin ja allergiat on sillä selvillä.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni kertoi kun hän oli nuori ja oli nälkä niin kaapeissa ei ollu kerrassaan mitään. Jääkaapissa oli vaan valo. Ainut ruoka mitä mitä löyty oli vehnäjauhoa. Noh ei kun lehmältä maitoa kattilaan ja siihen vehnäjauhoja.. Sellasia vehnäjauho-maito-höttö-paukku-velliä syötiin nälkään. 

Ja nykynuoret nirsoilee että hyi taas makaroonilaatikkoa yök. 

Ihan köyhiä eivät kuitenkaan ole olleet kun on ollut varaa jääkaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syöttänyt lapselle aina, mitä hän haluaa syödä. Joulupöydässäkin oli laatikoiden lisäksi lihapullia. Nyt lapsi on 22v lihaksikas nuorimies ja syö terveellisesti, ei kelpaa pizzat ja hampparit.

Itseäni pakotettiin syömään koulussa ja kotona ja olen ylipainoinen. Onneksi kasvatin lapseni lempeämmin.

Meilläkin pakotettiin syömään-jos ei syönyt niin sai olla ilman. Ruoka on ollut ihan perusruokaa, vaan kaikkea vaihtelevasti. Ainoastaan nuorin veljeni nirsoili ja nuorimpana on saanut nirsoilunsa läpi.

Lopputulos 20 vuoden jälkeen: nuorin pikkuveli hakee ”ruokansa” usein grilliltä ja tekee turhan rasvaisia ruokia. Huono kolesteroli koholla, vaikka on vielä toistaiseksi normipainoinen eikä sukumme ole mitenkään kolesteroliin taipuvaisia.

Me muut syömme vähemmän rasvaan upotettuja ruokia ja välttelemme grilli- ja mättöruokaa. Painoindeksit noin 19-20

Tottakai, sehän on selvä. Mistä tahansa asiasta mistä tehdään vaikeaa, tulee ongelma ja traumoja ja niitä sitten otetaan takaisin kun voidaan. Kaikesta ilkeilystä ja julmuudesta jää jälki.

Onneksi kouluissa ollaan nykyään sivistyneen länsimaalaisen kasvatuksen kannalla, ruoka on hyvää ja kaikki syövät mitä haluavat. Eihän kukaan lääkäri ole tuon alkuprovon tyylistä neuvoa antanut. Siellä metsäläinen jakaa vinkkejä, eikä osaa edes ruokaa oikein kirjoittaa. Höpsis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadisti. Ei ihan toimi aistiyliherkän kanssa, kokeiltu on vuosien aikana kaikki keinot.

öö..

"Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä."

Heh. Ihan kuin kaksivuotias osaisikin ilmaista, että "sori, olen aistiyliherkkä". Et aina pysty päälle päin näkemään pikkulapsesta, milloin nirsoilee "huvikseen", milloin ruoka aiheuttaa ihan fyysistä kuvotusta jne. Siis nuo ap:n luettelemat lastenlääkärin ohjeet on ihan hyvät noin periaatteessa, mutta ainakaan meillä ei ole ikinä toiminut tuo "kyllä seuraavalla aterialla sitten ruoka maistuu". Siinä vaiheessa lapset ovat jo nälästä sekopäisiä, eikä mikään, edes syöminen, ole enää mahdollista. Ratkaisin aikanaan ongelman antamalla pelkkää kuivaa näkkäriä, mikä ei ollut lasten herkkua, piti vaan jotenkuten nälkää. Pelkkä näkkäri ateriasta toiseen ei lapsia huvittanut ja alkoivat syödä sitä oikeaa ruokaa. Mutta mikä toimii kenelläkin.

Minä annan riisikakun / maissikakun voilla. Juuri siksi että lapsi ei olisi ihan sekopäinen ennen seuraavaa ruokaa, jos mikään muu ei mene. Mutta ei niitä riisi / maissikakkuja syödä koko aikaa välipaloina. Näkkäriä ei voi antaa, kun lapsella tulee maha kipeäksi. Voi olla että vielä ajanmittaan selviää muita oikeita herkkyyksiä. Lapsi on vielä sen verran pieni, että kaikki on vaiheessa.

Todennäköisesti aika moni ruualla temppuilu osittain on saanut alkunsa siitä, että kaikki ei vain sovi, mutta toinen ei ole osannut kertoa ja joskus reaktiot voivat tulla viiveellä (maha tai suu kipeä, paha olo).

Itsekin olen saanut allergisen reaktion esimerkiksi ulkomaisista tomaateista, mutta kotimaisista en. Joten siihen kun vertaan, niin hankala se on välillä syy-seuraussuhteita keksiä ruokien suhteen, mikä passaa ja mikä ei ja miksi. Varsinkin kun puhutaan alle kouluikäisestä, joka juuri ja juuri osaa puhua.

-Nirson lapsen äiti

Ok, kannattaisiko käydä lääkärissä, ennenkuin tekee mahdollisesti vääriä johtopäätöksiä?

Tietysti. Totta kai olemme olleet yhteydessä neuvolaan ja lääkäriin. Mutta katsos vitsi on siinä, että ei se yksi lääkärikäynti vielä autuaaksi tee. Monet tässäkin ketjussa kommentoineet olisivat jo niin innoissaan leimanneet lapsen nirsoksi ja lellityksi. Monet asiat selviävät vasta pitkän selvittelyn jälkeen, ei kaikilla ole sellainen "tehdään yksi allergiatesti jossa näkyy se yleisin allergian aiheuttaja" -tapaus. Toisekseen monet taaperon herkkyydet voivat parantua iän myötä. Ne ovat silti voineet olla aiheuttamassa varhaislapsuuden nirsoutta. Mutta ettehän te sitä ymmärrä, että ei ole olemassa mitään selvää leimasinta, jolla merkataan normaalit ja epänormaalit lapset. Tai herkkyyksiä ei selvitetä niin että mennään kerran lääkäriin ja allergiat on sillä selvillä.

Ok, miten ahkerasti olette kokeilleet eri ruokia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syöttänyt lapselle aina, mitä hän haluaa syödä. Joulupöydässäkin oli laatikoiden lisäksi lihapullia. Nyt lapsi on 22v lihaksikas nuorimies ja syö terveellisesti, ei kelpaa pizzat ja hampparit.

Itseäni pakotettiin syömään koulussa ja kotona ja olen ylipainoinen. Onneksi kasvatin lapseni lempeämmin.

Meilläkin pakotettiin syömään-jos ei syönyt niin sai olla ilman. Ruoka on ollut ihan perusruokaa, vaan kaikkea vaihtelevasti. Ainoastaan nuorin veljeni nirsoili ja nuorimpana on saanut nirsoilunsa läpi.

Lopputulos 20 vuoden jälkeen: nuorin pikkuveli hakee ”ruokansa” usein grilliltä ja tekee turhan rasvaisia ruokia. Huono kolesteroli koholla, vaikka on vielä toistaiseksi normipainoinen eikä sukumme ole mitenkään kolesteroliin taipuvaisia.

Me muut syömme vähemmän rasvaan upotettuja ruokia ja välttelemme grilli- ja mättöruokaa. Painoindeksit noin 19-20

Tottakai, sehän on selvä. Mistä tahansa asiasta mistä tehdään vaikeaa, tulee ongelma ja traumoja ja niitä sitten otetaan takaisin kun voidaan. Kaikesta ilkeilystä ja julmuudesta jää jälki.

Onneksi kouluissa ollaan nykyään sivistyneen länsimaalaisen kasvatuksen kannalla, ruoka on hyvää ja kaikki syövät mitä haluavat. Eihän kukaan lääkäri ole tuon alkuprovon tyylistä neuvoa antanut. Siellä metsäläinen jakaa vinkkejä, eikä osaa edes ruokaa oikein kirjoittaa. Höpsis.

Hetkonen. Luitko ollenkaan kommenttiani? Veljeni siis nirsoili lapsena ja sai tahtonsa läpi. Sai siis eri ruokaa, mikä nyt maistui (!) Noudattaa hedonistista ruokailuperiaatettaan vielä näin vanhempana.

Minäkin muistan tuon vehnäjauhovellin. Meillä sitä keitettiin joskus illalliseksi, jos ei ollut suuri nälkä ja jos miesväki ei ollut kotosalla. Joskus äiti sekoitti velliin yhden kananmuna, jotta siitä tuli vähän ruokaisempi.

Minä olin oppinut aika nirsoksi isoäidin hoteissa ja olin kranttu kouluikään asti, mutta kun koulussa ei uskaltanut nirsoilla, niin alkoi ruoka maittaa. Tosin se oli silloin aika puuro- ja vellivoittoista, joita olin toki hyvällä halulla syönyt aina. No samaan tyyliin alkoivat sitten upota myös ne vähät keitot, joita tarjottiin. 

Koulussa nirsoksi oppimisen muistan veljestäni. Hän oli aina syönyt hyvällä ruokahalulla kesäkeittoa kotona, mutta sitten heti ekaluokalla luokan kingi ilmoitti, että se on täysin syömäkelvotonta ja yäk-yäk-ruokaa. Se ei sitten kelvannut kotonakaan, mutta ei äiti ruvennut eri ruokia pojalle tekemään, vaan sanoi, että annettu mikä tarjottu. Jos ei kelpaa, syö leipää. 

Alkupuolella joku kirjoitti, että monet keinot on kokeiltu. Siinäpä se vastaus jo tulikin. Lapsi on pyörittänyt aikuisia mielensä mukaan. No jos et ota tätä, niin keittääkö äiti sinulle muutaman nakin vai teemmekö mikrossa ranskalaisia. Eikö käy. No mitä sinä sitten haluaisit. Kun päätäntävalta annetaan lapselle, niin siinä sitä sitten ollaan puhtaan kaulan kanssa. Ei lapsi osaa päättää, mikä ruoka on ravinteikasta ja terveellistä. Siinähän sitten temppuillaan ja äiti sätkii kuin sätkynukke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadisti. Ei ihan toimi aistiyliherkän kanssa, kokeiltu on vuosien aikana kaikki keinot.

öö..

"Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä."

Heh. Ihan kuin kaksivuotias osaisikin ilmaista, että "sori, olen aistiyliherkkä". Et aina pysty päälle päin näkemään pikkulapsesta, milloin nirsoilee "huvikseen", milloin ruoka aiheuttaa ihan fyysistä kuvotusta jne. Siis nuo ap:n luettelemat lastenlääkärin ohjeet on ihan hyvät noin periaatteessa, mutta ainakaan meillä ei ole ikinä toiminut tuo "kyllä seuraavalla aterialla sitten ruoka maistuu". Siinä vaiheessa lapset ovat jo nälästä sekopäisiä, eikä mikään, edes syöminen, ole enää mahdollista. Ratkaisin aikanaan ongelman antamalla pelkkää kuivaa näkkäriä, mikä ei ollut lasten herkkua, piti vaan jotenkuten nälkää. Pelkkä näkkäri ateriasta toiseen ei lapsia huvittanut ja alkoivat syödä sitä oikeaa ruokaa. Mutta mikä toimii kenelläkin.

Minä annan riisikakun / maissikakun voilla. Juuri siksi että lapsi ei olisi ihan sekopäinen ennen seuraavaa ruokaa, jos mikään muu ei mene. Mutta ei niitä riisi / maissikakkuja syödä koko aikaa välipaloina. Näkkäriä ei voi antaa, kun lapsella tulee maha kipeäksi. Voi olla että vielä ajanmittaan selviää muita oikeita herkkyyksiä. Lapsi on vielä sen verran pieni, että kaikki on vaiheessa.

Todennäköisesti aika moni ruualla temppuilu osittain on saanut alkunsa siitä, että kaikki ei vain sovi, mutta toinen ei ole osannut kertoa ja joskus reaktiot voivat tulla viiveellä (maha tai suu kipeä, paha olo).

Itsekin olen saanut allergisen reaktion esimerkiksi ulkomaisista tomaateista, mutta kotimaisista en. Joten siihen kun vertaan, niin hankala se on välillä syy-seuraussuhteita keksiä ruokien suhteen, mikä passaa ja mikä ei ja miksi. Varsinkin kun puhutaan alle kouluikäisestä, joka juuri ja juuri osaa puhua.

-Nirson lapsen äiti

Ok, kannattaisiko käydä lääkärissä, ennenkuin tekee mahdollisesti vääriä johtopäätöksiä?

Tietysti. Totta kai olemme olleet yhteydessä neuvolaan ja lääkäriin. Mutta katsos vitsi on siinä, että ei se yksi lääkärikäynti vielä autuaaksi tee. Monet tässäkin ketjussa kommentoineet olisivat jo niin innoissaan leimanneet lapsen nirsoksi ja lellityksi. Monet asiat selviävät vasta pitkän selvittelyn jälkeen, ei kaikilla ole sellainen "tehdään yksi allergiatesti jossa näkyy se yleisin allergian aiheuttaja" -tapaus. Toisekseen monet taaperon herkkyydet voivat parantua iän myötä. Ne ovat silti voineet olla aiheuttamassa varhaislapsuuden nirsoutta. Mutta ettehän te sitä ymmärrä, että ei ole olemassa mitään selvää leimasinta, jolla merkataan normaalit ja epänormaalit lapset. Tai herkkyyksiä ei selvitetä niin että mennään kerran lääkäriin ja allergiat on sillä selvillä.

Ok, miten ahkerasti olette kokeilleet eri ruokia?

Älä huoli, joka päivä tarjotaan muutakin kuin riisikakkuja. Suoraan sanottuna en jaksanut tähän ruveta ruokapäiväkirjaa kirjoittelemaan. Ruokia on kuitenkin tarjottu ja tarjontaan laajalla skaalalla ja osa menee paremmin kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadisti. Ei ihan toimi aistiyliherkän kanssa, kokeiltu on vuosien aikana kaikki keinot.

öö..

"Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä."

Heh. Ihan kuin kaksivuotias osaisikin ilmaista, että "sori, olen aistiyliherkkä". Et aina pysty päälle päin näkemään pikkulapsesta, milloin nirsoilee "huvikseen", milloin ruoka aiheuttaa ihan fyysistä kuvotusta jne. Siis nuo ap:n luettelemat lastenlääkärin ohjeet on ihan hyvät noin periaatteessa, mutta ainakaan meillä ei ole ikinä toiminut tuo "kyllä seuraavalla aterialla sitten ruoka maistuu". Siinä vaiheessa lapset ovat jo nälästä sekopäisiä, eikä mikään, edes syöminen, ole enää mahdollista. Ratkaisin aikanaan ongelman antamalla pelkkää kuivaa näkkäriä, mikä ei ollut lasten herkkua, piti vaan jotenkuten nälkää. Pelkkä näkkäri ateriasta toiseen ei lapsia huvittanut ja alkoivat syödä sitä oikeaa ruokaa. Mutta mikä toimii kenelläkin.

Minä annan riisikakun / maissikakun voilla. Juuri siksi että lapsi ei olisi ihan sekopäinen ennen seuraavaa ruokaa, jos mikään muu ei mene. Mutta ei niitä riisi / maissikakkuja syödä koko aikaa välipaloina. Näkkäriä ei voi antaa, kun lapsella tulee maha kipeäksi. Voi olla että vielä ajanmittaan selviää muita oikeita herkkyyksiä. Lapsi on vielä sen verran pieni, että kaikki on vaiheessa.

Todennäköisesti aika moni ruualla temppuilu osittain on saanut alkunsa siitä, että kaikki ei vain sovi, mutta toinen ei ole osannut kertoa ja joskus reaktiot voivat tulla viiveellä (maha tai suu kipeä, paha olo).

Itsekin olen saanut allergisen reaktion esimerkiksi ulkomaisista tomaateista, mutta kotimaisista en. Joten siihen kun vertaan, niin hankala se on välillä syy-seuraussuhteita keksiä ruokien suhteen, mikä passaa ja mikä ei ja miksi. Varsinkin kun puhutaan alle kouluikäisestä, joka juuri ja juuri osaa puhua.

-Nirson lapsen äiti

Ok, kannattaisiko käydä lääkärissä, ennenkuin tekee mahdollisesti vääriä johtopäätöksiä?

Tietysti. Totta kai olemme olleet yhteydessä neuvolaan ja lääkäriin. Mutta katsos vitsi on siinä, että ei se yksi lääkärikäynti vielä autuaaksi tee. Monet tässäkin ketjussa kommentoineet olisivat jo niin innoissaan leimanneet lapsen nirsoksi ja lellityksi. Monet asiat selviävät vasta pitkän selvittelyn jälkeen, ei kaikilla ole sellainen "tehdään yksi allergiatesti jossa näkyy se yleisin allergian aiheuttaja" -tapaus. Toisekseen monet taaperon herkkyydet voivat parantua iän myötä. Ne ovat silti voineet olla aiheuttamassa varhaislapsuuden nirsoutta. Mutta ettehän te sitä ymmärrä, että ei ole olemassa mitään selvää leimasinta, jolla merkataan normaalit ja epänormaalit lapset. Tai herkkyyksiä ei selvitetä niin että mennään kerran lääkäriin ja allergiat on sillä selvillä.

Ok, miten ahkerasti olette kokeilleet eri ruokia?

Älä huoli, joka päivä tarjotaan muutakin kuin riisikakkuja. Suoraan sanottuna en jaksanut tähän ruveta ruokapäiväkirjaa kirjoittelemaan. Ruokia on kuitenkin tarjottu ja tarjontaan laajalla skaalalla ja osa menee paremmin kuin toiset.

Mitä ruokia lapsi syö paremmin ja mitä huonommin? Onko jotain yhteispiirrettä?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muistan tuon vehnäjauhovellin. Meillä sitä keitettiin joskus illalliseksi, jos ei ollut suuri nälkä ja jos miesväki ei ollut kotosalla. Joskus äiti sekoitti velliin yhden kananmuna, jotta siitä tuli vähän ruokaisempi.

Minä olin oppinut aika nirsoksi isoäidin hoteissa ja olin kranttu kouluikään asti, mutta kun koulussa ei uskaltanut nirsoilla, niin alkoi ruoka maittaa. Tosin se oli silloin aika puuro- ja vellivoittoista, joita olin toki hyvällä halulla syönyt aina. No samaan tyyliin alkoivat sitten upota myös ne vähät keitot, joita tarjottiin. 

Koulussa nirsoksi oppimisen muistan veljestäni. Hän oli aina syönyt hyvällä ruokahalulla kesäkeittoa kotona, mutta sitten heti ekaluokalla luokan kingi ilmoitti, että se on täysin syömäkelvotonta ja yäk-yäk-ruokaa. Se ei sitten kelvannut kotonakaan, mutta ei äiti ruvennut eri ruokia pojalle tekemään, vaan sanoi, että annettu mikä tarjottu. Jos ei kelpaa, syö leipää. 

Alkupuolella joku kirjoitti, että monet keinot on kokeiltu. Siinäpä se vastaus jo tulikin. Lapsi on pyörittänyt aikuisia mielensä mukaan. No jos et ota tätä, niin keittääkö äiti sinulle muutaman nakin vai teemmekö mikrossa ranskalaisia. Eikö käy. No mitä sinä sitten haluaisit. Kun päätäntävalta annetaan lapselle, niin siinä sitä sitten ollaan puhtaan kaulan kanssa. Ei lapsi osaa päättää, mikä ruoka on ravinteikasta ja terveellistä. Siinähän sitten temppuillaan ja äiti sätkii kuin sätkynukke.

Tulee ihan pari tuttavaperhettä mieleen. Toisessa isä nirsoilee kasvisten ja marjojen suhteen. Yllätys, yllätys - lapsensakin nirsoilee eikä suostu puputtamaan kaninruokaa.

Toisessa perheessä kummallakin vanhemmalla on ruoka-angsteja. Ei minkäänlaisia ruoka-allergioita. Tuloksena lapset närppivät ruokaa lautasiltaan ja vaikeroivat parin maistamisen jälkeen. Lapset saavat muroja, keksejä ja karkkeja heti kun vanhemmat (jälleen kerran) antavat periksi. Ai miksi antavat keksejä? No koska lapset eivät muuten kasva 🤯

Niin just. Lapset syö sitä ruokaa mitä vanhemmat niiden eteen laittaa.

Eiköhän viimeistään parin päivän päästä ala kelvata.

Sitä paitsi lapset on nykyään niin pallukoita, että pieni paasto vaan virkistää.

Vanhemmat itse kasvattaa tenavistaan nirppanokkaisia nirsoilijoita (yök, mä en syö kalaa, lihaa, sitä ja tätä) joille ei tavallinen ruoka maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan lääkärissä asti pitää käydä moiset neuvot hakemassa...? Uusavuttomuus huipussaan

Huomaa ettei sinulla ole lapsia.

Jokainen on lapsuuden asiantuntija.

Olemme kaikki olleet lapsia.