Lue keskustelun säännöt.
Te joilla nirsoja lapsia ruan kanssa.
18.12.2017 |
Tehkää sitä ruokaa mitä itse syötte ja koko perhe syö samaa ruokaa. Kenellekkään ei erikseen tehdä eri ruokia.
Jos lapsi sanoo että "Hyi en syö" niin pois pöydästä ja pidä nälässä seuraavaan ruokaan asti. Vaikka kuinka kiukkuis että "yhyy on nälkä" niin ei tipu mitään.
Elkää myös antako mitään juomista muuta kuin korkeintaan desi vettä etteivät opi tyydyttämään nälkäänsä juomalla. Tämä myös vähentää pissille ravaamista kun lapsi ei kittaa kovaan nälkään miljoonaa litraa maitoa/mehua/vettä yms..
Ihminen voi olla päivän juomatta ja viikon syömättä. Se lapsi ei kuole jos se on pari tuntia nälässä. Puol desiä vettä riittää siihen "janoon"..
Voitte uskoa että seuraavalla aterialla ruoka maistuu ihan eri tavalla.. Ekstriimimmät voi tarjota samaa aikasempaa ruokaa lämmityksenä.
Nämä on siis lastenlääkärin ohjeet.
Oma lapsi oppi nopeasti syömään eikä nirsottelemaan. Ikää 4 vuotta.
Nämä ohjeet pätee normaaliin terveeseen lapseen. Jos lapsella on jokin vamma tai sairaus niin käykää ravitsemus terapeutilla ja lääkärillä.
Kommentit (159)
Jotenkin vaikuttaa siltä, että monessa perheessä on koko ajan menossa äidin ja lasten välinen sota, jossa äidillä on valtaa pitää lapsia vaikka nälässä, jos hänestä siltä tuntuu. Ymmärrän, että lasten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet valtavasti sen jälkeen, kun 70-luvulla syntyneet ryhtyivät vanhemmiksi. Heille lapsi on jotain sellaista, joka pitää pakottaa toimimaan tietyllä tavalla, koska äiti niin vaatii.
Miten olisi: josko vaihteeksi miettisitte, haluaisitteko olla oma lapsenne? Haluaisitteko oikeasti kokea kaiken sen, mitä laitatte lapsenne kokemaan vain siksi, että haluatte voittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ruokaa on tarjolla mitä äiti on laittanut.
Ei ole pakko syödä.
Seuraava illallinen tarjoillaan huomenna.
Ja onhan siinä aamupala välissä.
Näin meillä elettiin.
Tarjolla aina vähintään kahdenlaista raastetta.
En tajunnut niitä, jotka yökkäili kouluruokaa. Ihan normaalia perusruokaa se oli.
Voisi mennä vaihteeksi sellaiseen maahan jossa kouluruokaa ei ole.
Ja sit mumut ja muut: vieraassa maassa syödään sitä ruokaa joka kuuluu kulttuuriin. Jos on ahdasmielinen ruokavalio, on paras pysytellä kotimaassa.
Voi herranjestas tätäkin ketjua. Miten täällä porukka onkin aina niin pihalla joka asiasta? Ap on täysin oikeassa. Huvittavaa, miten moni tuli kertomaan omasta autistisesta/aistiyliherkästä/allergisesta jne lapsestaan, vaikka ap nimenomaan painotti aloituksessaan, että ohjeet eivät tietenkään koske tällaisia lapsia. Ei ollut kyse myöskään siitä, että lapsi pakotettaisiin syömään, kuten moni väitti. Ei tietenkään lasta pakoteta syömään yhtään mitään, siitähän tässä juuri on kyse. Jos ei suostu maistamaan ruokaa, ei ole pakko, mutta sitten ei mitään muutakaan ole tarjolla. Ei missään nimessä saa pakottaa.
Joku väitti että ongelmia tuli nimenomaan ap:n taktiikalla. Miten joku voi siitä saada traumoja, että tarjottiin ruokaa ja sanottiin että jos ei kelpaa niin seuraava ruoka on parin tunnin päästä? Kun ei sitä ruokaa ole pakotettu syömään, ihan itse saa päättää, syökö vai ei.
Jos lapsen syömättömyyteen reagoi tekemällä lapselle eri ruuan, lahjomalla lasta syömään, maanittelemalla lasta syömään, pakottamalla lapsen syömään, siitä voi seurata esim. seuraavanlaisia ongelmia:
- lapsi ei opi tunnistamaan omaa nälän/kylläisyyden tunnettaan, voi johtaa syömishäiriöön
- lapsi oppii manipuloimaan vanhempiaan ruuan suhteen
- lapselle ei kehity tervettä suhdetta ruokaan ja syömiseen (eli syödään silloin kun on nälkä, sitä mitä on tarjolla, sen verran että maha on täynnä)
- lapsi oppii, että syömistä voi käyttää kiristyskeinona, ja voi ihan muussakin yhteydessä uhkailla, että muuten mä en syö, eli lapsi oppii siis käyttämään syömistä vallan ja kontrolloinnin välineenä, tämä voi johtaa syömishäiriöön.
- lapsi ei opi maistamaan uusia ruokia ja ruokavalio jää todella suppeaksi (tunnen ihmisiä, jotka kärsivät tästä vielä aikuisiällä, ja siinä saa tehdä kovan työn että aikuisena tottuu uusiin makuihin, esim. kasviksiin, joita pitäisi terveyssyistäkin olla ruokavaliossa).
Ja kyllä, kokemusta on läheisestä perheenjäsenestä, jolla on näitä mainittuja ongelmia. Ja ihan vaan sen takia, että on pienestä asti tehty eri ruuat, kun on ilmoittanut, ettei ole tykännyt jostain ruuasta (mikä se sitten milloinkin on ollut) ja maaniteltu syömään. Kysehän harvoin on siitä, että lapsi ei ihan oikeasti tykkäisi ruuasta, koska ei edes suostu maistamaan sitä, joten mistä voi tietää, tykkääkö vai ei. Lisäksi nämä tykkäämiset ja tykkäämättömyydet saattavat vaihdella viikoittain tai jopa päivittäin. Se mikä edellisellä viikolla maistui, ei nyt enää tällä viikolla kelpaakaan. Ei siis ole kyse siitä, että olisi joku tietty inhokkiruoka, jollainen varmaan kaikilta meiltä löytyy.
Sellainen ihminen, jonka suvussa ei ole huonosti syöviä, ei näytä ymmärtävän. Minulla ei ole koskaan ollut taipumusta anoreksiaan, mutta silti oli lapsena vaikea syödä ja olin liian laiha!
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikuttaa siltä, että monessa perheessä on koko ajan menossa äidin ja lasten välinen sota, jossa äidillä on valtaa pitää lapsia vaikka nälässä, jos hänestä siltä tuntuu. Ymmärrän, että lasten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet valtavasti sen jälkeen, kun 70-luvulla syntyneet ryhtyivät vanhemmiksi. Heille lapsi on jotain sellaista, joka pitää pakottaa toimimaan tietyllä tavalla, koska äiti niin vaatii.
Miten olisi: josko vaihteeksi miettisitte, haluaisitteko olla oma lapsenne? Haluaisitteko oikeasti kokea kaiken sen, mitä laitatte lapsenne kokemaan vain siksi, että haluatte voittaa?
Siis hä? Aikamoinen huuhaa-väite. 1970-luvun jälkeen arkiliikunnan osuus on laskenut jatkuvasti ja ruutuaika puolestaan on kasvanut jatkuvasti. Aikuisten auktoriteetti on vähentynyt myös ja kaverillinen ote on tavallisempaa kuin kasvattava, saati autoritäärinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti laittoi kyllä hyvää ja monipuolista ruokaa.
Se valkeni, kun olin kerran kaverilla ruoka-aikaan. Tarjolla keitettyjä perunoita ja mauttomassa kalpeassa kastikkeessa uivia kananmunanpuolikkaita. Ei muuta ja hyvää ruokahalua.
Se kaveri ei osannut laittaa aikuisenakaan ruokaa. Sillä ei ollut mitään tajua valmistamisesta eikä maustamisesta. Ainut tuntemani ihminen, joka söi pussikeittokamaa kotona ja nimitti sitä ruoaksi.
Mun mielestä ne on retkiruokia.
Vierailija kirjoitti:
Voi herranjestas tätäkin ketjua. Miten täällä porukka onkin aina niin pihalla joka asiasta? Ap on täysin oikeassa. Huvittavaa, miten moni tuli kertomaan omasta autistisesta/aistiyliherkästä/allergisesta jne lapsestaan, vaikka ap nimenomaan painotti aloituksessaan, että ohjeet eivät tietenkään koske tällaisia lapsia. Ei ollut kyse myöskään siitä, että lapsi pakotettaisiin syömään, kuten moni väitti. Ei tietenkään lasta pakoteta syömään yhtään mitään, siitähän tässä juuri on kyse. Jos ei suostu maistamaan ruokaa, ei ole pakko, mutta sitten ei mitään muutakaan ole tarjolla. Ei missään nimessä saa pakottaa.
Joku väitti että ongelmia tuli nimenomaan ap:n taktiikalla. Miten joku voi siitä saada traumoja, että tarjottiin ruokaa ja sanottiin että jos ei kelpaa niin seuraava ruoka on parin tunnin päästä? Kun ei sitä ruokaa ole pakotettu syömään, ihan itse saa päättää, syökö vai ei.
Jos lapsen syömättömyyteen reagoi tekemällä lapselle eri ruuan, lahjomalla lasta syömään, maanittelemalla lasta syömään, pakottamalla lapsen syömään, siitä voi seurata esim. seuraavanlaisia ongelmia:
- lapsi ei opi tunnistamaan omaa nälän/kylläisyyden tunnettaan, voi johtaa syömishäiriöön
- lapsi oppii manipuloimaan vanhempiaan ruuan suhteen
- lapselle ei kehity tervettä suhdetta ruokaan ja syömiseen (eli syödään silloin kun on nälkä, sitä mitä on tarjolla, sen verran että maha on täynnä)
- lapsi oppii, että syömistä voi käyttää kiristyskeinona, ja voi ihan muussakin yhteydessä uhkailla, että muuten mä en syö, eli lapsi oppii siis käyttämään syömistä vallan ja kontrolloinnin välineenä, tämä voi johtaa syömishäiriöön.
- lapsi ei opi maistamaan uusia ruokia ja ruokavalio jää todella suppeaksi (tunnen ihmisiä, jotka kärsivät tästä vielä aikuisiällä, ja siinä saa tehdä kovan työn että aikuisena tottuu uusiin makuihin, esim. kasviksiin, joita pitäisi terveyssyistäkin olla ruokavaliossa).
Ja kyllä, kokemusta on läheisestä perheenjäsenestä, jolla on näitä mainittuja ongelmia. Ja ihan vaan sen takia, että on pienestä asti tehty eri ruuat, kun on ilmoittanut, ettei ole tykännyt jostain ruuasta (mikä se sitten milloinkin on ollut) ja maaniteltu syömään. Kysehän harvoin on siitä, että lapsi ei ihan oikeasti tykkäisi ruuasta, koska ei edes suostu maistamaan sitä, joten mistä voi tietää, tykkääkö vai ei. Lisäksi nämä tykkäämiset ja tykkäämättömyydet saattavat vaihdella viikoittain tai jopa päivittäin. Se mikä edellisellä viikolla maistui, ei nyt enää tällä viikolla kelpaakaan. Ei siis ole kyse siitä, että olisi joku tietty inhokkiruoka, jollainen varmaan kaikilta meiltä löytyy.
Niin. Voisiko jopa sanoa, että nirsoilu saattaa olla lihavuuden/ylipainon taustalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ruokahalukin paranisi, kun viettäisi edes yhden päivän ulkona leikkien normaalin lapsen tapaan.
Eipä tarttisi pakottaa syömään, kun maha kurnisi.
Onkohan mitään asiaa, jossa lapset ei pompota vanhempiaan?
Vai pitääkö koko elämän olla vaaleanpunaista karkkihöttöä?
Tulee varmaan erinomaisesti elämän epämukavuuksia ja pettymyksiä kestäviä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihminen, jonka suvussa ei ole huonosti syöviä, ei näytä ymmärtävän. Minulla ei ole koskaan ollut taipumusta anoreksiaan, mutta silti oli lapsena vaikea syödä ja olin liian laiha!
Parempi liian laiha kuin lihava.
Selvisit kuitenkin hengissä aikuiseksi?
Mun lapsuudessa kaikki oli laihanpuoleisia.
Eipä siinä ehtinyt lihoa kun leikki ja kasvoi.
Luokalla oli yksi lihava. Nykyään luokalla on puolet lihavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummoni kertoi kun hän oli nuori ja oli nälkä niin kaapeissa ei ollu kerrassaan mitään. Jääkaapissa oli vaan valo. Ainut ruoka mitä mitä löyty oli vehnäjauhoa. Noh ei kun lehmältä maitoa kattilaan ja siihen vehnäjauhoja.. Sellasia vehnäjauho-maito-höttö-paukku-velliä syötiin nälkään.
Ja nykynuoret nirsoilee että hyi taas makaroonilaatikkoa yök.
Mun mummon mummo oli lapsi suurten nälkävuosien aikaan. Silloin ei ollu edes jääkaappeja. Eikä viljaa. Pettua popsittiin. Ja sun mummo on varmaan nirsoillut, että hyi taas maitovelliä yök.
Tuttavaperheen lapsi on nirso. Hän syö päiväkodissa ja kylässä kaikkea, mutta ei kotona. Vanhemmat ovat vissiin väsyneitä ja antavat lapselle siksi kaiken periksi.
Lapsi syö kotona vain vaaleaa leipää, spagettia tai riisiä ilman kastikkeita tai lisukkeita, nakkeja ja kananmunia. Siis joka päivä ainoastaan näitä, lisäksi tietysti pullat ja jätskit ym herkut uppoaa. He eivät enää edes yritä tarjota lapselle muuta, vaan automattisesti hänen lautaselleen lapataan näitä, söi muu perhe mitä hyvänsä.
Onneksi tosiaan saa edes jotain ravintoaineita päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen lapsi on nirso. Hän syö päiväkodissa ja kylässä kaikkea, mutta ei kotona. Vanhemmat ovat vissiin väsyneitä ja antavat lapselle siksi kaiken periksi.
Lapsi syö kotona vain vaaleaa leipää, spagettia tai riisiä ilman kastikkeita tai lisukkeita, nakkeja ja kananmunia. Siis joka päivä ainoastaan näitä, lisäksi tietysti pullat ja jätskit ym herkut uppoaa. He eivät enää edes yritä tarjota lapselle muuta, vaan automattisesti hänen lautaselleen lapataan näitä, söi muu perhe mitä hyvänsä.
Onneksi tosiaan saa edes jotain ravintoaineita päiväkodissa.
Tarkkaan olet kirjannut.
Minkä merkkistä valkoista leipää?
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen lapsi on nirso. Hän syö päiväkodissa ja kylässä kaikkea, mutta ei kotona. Vanhemmat ovat vissiin väsyneitä ja antavat lapselle siksi kaiken periksi.
Lapsi syö kotona vain vaaleaa leipää, spagettia tai riisiä ilman kastikkeita tai lisukkeita, nakkeja ja kananmunia. Siis joka päivä ainoastaan näitä, lisäksi tietysti pullat ja jätskit ym herkut uppoaa. He eivät enää edes yritä tarjota lapselle muuta, vaan automattisesti hänen lautaselleen lapataan näitä, söi muu perhe mitä hyvänsä.
Onneksi tosiaan saa edes jotain ravintoaineita päiväkodissa.
Niin paljon kuin kouluruokaa morkataankin, niin se myös tasoittaa lasten ravitsemuksellisia eroja. Tämä tutkimustenkin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan pakko kertoa tämä tarina, kun lapsenlapseni oli silloin 3v. ja ei millään syönyt mitään, kun äiti oli opettanut, että kun syö kiltisti, niin saat äitin taskusta yllärin jee...No eihän se syönyt mitään kun mummi laittoi ruokaa. Pöydässä istui, ei ruoka maistunut, mummi lämmitti ruokaa mikrossa 3 kertaa ja meni hermot. Mummi laskee 5 ja sitten ruoat pois, jolloin penska yritti, että äiti laskee hitaasti 3min.! Mummi laski yy,kaa,koo,nee,vii 5sekiuntia, ruoat pois. Meni itkeen sohvalle ja suorastaan huusi, että mummi "mulla on nälkä". Sanoin, että ruokaa saa vasta tunnin päästä! Oma vika kun et syö silloin kun tarjotaan. Lapsenlapsi nauraa nyt kun on jo 14v. mummin tarinoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan lääkärissä asti pitää käydä moiset neuvot hakemassa...? Uusavuttomuus huipussaan
Huomaa ettei sinulla ole lapsia.
3kpl alle kouluikäisiä. Alusta asti lautaselle on päätynyt sitä samaa mitä vanhempienkin. Ei maanitteluja,ei pakottelua. Jos ei maistu, niin kiitos ja pois pöydästä. Luulin olevan ihan normaalia. Mutta näköjään normaalimpaa on tarjoilla lapsille erikseen makaronimössöjä.
Mistä päättelit että kaikki nirsojen lasten vanhemmat juuri makaronimössöä tarjoavat?
Ei käynyt mielessä että juuri sulla on onnea, kun lapset ovat alusta asti syöneet hyvin. Taidat olla niitä parempia vanhempia. "Ei meillä vauva huutanut öisin - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina rakastanut lukemista - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on alkanut kävelemään ennen vuoden ikää - olemmehan parempia vanhempia". "Kyllä meidän lapsi on aina ollut sosiaalinen ja aktiivinen eikä yhtään ujo - olemmehan parempia vanhempia". Ja niin edelleen.
Mutta kaikki muuthan voikin näppärästi haukkua uudavuttomiksi, jos se syöminen ei lapsella vain luonnistu ja vanhemmat joutuu hakemaan apua lääkäristä. Siellähän se uusavuton vanhempi voisi vaikka saada lapselleen apua tai diagnoosin, oli kyse sitten psyykkisistä tai fyysisistä syistä. Mutta parempien vanhempien lapsilla ei kai sitten voi olla vikoja tai ongelmia.
Meillä nimenomaan oli niitä syömis ongelmia lapsilla pitkään. Neuvolassa rupesivat tutkimaan asiaa ja käytiin verikokeissa ja vaikka missä. Sitten lääkäri anto nämä ohjeet ja homma rupes luonnistumaan viikon totuttelun jälkeen. Ei olla mitään voittajavanhempia joilla kaikki toimii täydellisesti. Halusin vaan jakaa tän neuvon mikä itseä autto tähän kaaos lapsiperhe arkeen kun on monta lasta ja kaikki on hankalaa eikä apuja saada mistään.
T: AP
Jos tällä palstalla erehtyy antamaan vinkkejä niin leimataan itsensä jalustalle nostajaksi.
Ketjun alussa oli ilmoitettu, että sopii TERVEILLE ja NORMAALEILLE lapsille. Silti joku trolli kokee suurta mielihyvää kääntämällä asian ylösalaisin ja syyttämällä aloittajaa absurdisti esim ruokahäiriöistä.
Tiedä nyt sitten, onko nää mitään trolleja. Vallalla tuntuu olevan tyyli että jos erehdyt kertomaan jostain hyväksi havaitsemastasi vinkistä, erehdyt ystävällisesti ja asiallisesti neuvomaan jotakuta joka murehtii ongelmissaan tms. niin melko varmasti saat silmillesi "EI TARTTE TULLA NEUVOMAAN/SYYLLISTÄMÄÄN/PÄTEMÄÄN!?!! LUULETKO SÄ OLEVAS JOTENKIN PAREMPI KUIN MÄ!!?! TAJUATKO ETTÄ TUO EI VARMASTI TOIMI MEILLÄ KUIN MEIDÄN JANIPETTERI ON NIIN ERIKOINEN ETTEI VAAN PYSTY MITÄÄN!!?!"
Mihin on hävinnyt keskustelu tyyliin; "Kiitos vinkistä, täytyypä kokeilla/en kyllä välttämättä usko että tuo toimii meillä/tms. Rasittavinta on se, että ihmiset alkaa irl keskusteluissakin olla tuollaisia rätkyttäjiä...
Sukulaisen nirso eli "erityisherkkä" lapsi söi oikein kiltisti meillä hoidossa ollessaan lautasen tyhjäksi kun katsoin tiukasti ja vähän korotin ääntäni. Äidilleen ulisee ja vinkuu ja makaa maassa ja äiti antaa kaikessa periksi... älkää antako niiden lasten pomottaa ja manipuloida.
Huvittavaa, että täällä maaniset haukkujat oikeasti väittävät maailman totuutena kuinka kaikki nirsot lapset vetävät pullaa ja karkkia ja ovat läskejä.
Minun nirso lapseni eläisi pelkällä kurkulla, tomaateilla, marjoilla, hedelmillä ja kaurapuurolla, jos se hänestä riippuisi. Mutta eri tavoin koitetaan saada jotain rasvapitoista ja proteiinia menemään. Esimerkiksi kaurapuuron seassa on aina vähän ruokaöljyä.
Lapsi inhoaa erityisesti eineslihapullia eikä suostu syömään ranskalaisia tai hampurilaisia (joskus lomalla mies kokeili sitäkin. Hukkaan heitettyä rahaa). Liha menee niin kauan kun ei osu sattumia tai sitkeitä kohtia. Keitetyt vihanneksetkin kelpaa pienissä määrin, mutta juusto kaikissa muodoissa on kauhistus.
Välillä tehdään ruuaksi mitä halutaan itse syödä ja annetaan lapselle samaa, vaikka arvaisikin että tuskin montaa palaa suostuu syömään. Välillä koitetaan miettiä mitä se lapsi söisi. Kuten vaikka kanafileitä miedossa currykastikkeessa, se on tällä hetkellä se mikä todennäköisesti menee alas. Ei tässä ole aiottu antaa periksi lapselle niin että hän pyörittää meidän arkea. Ei se nirsous silti mihinkään ole kadonnut, vaikka ap:nkin saamia ohjeita on enemmän ja vähemmän noudatettu. Lapsi vain tyynesti skippaa ne ateriat, joista ei pidä. Onhan se inhottava tunne itsestä, kun toinen kerran on selvästi alipainoinen. Luultavasti monikaan teistä haukkujista ei ole kokenut sitä epämiellyttävää huolta miinuskäyrillä kulkevasta lapsesta, jonka alipainosta saa joka terkkakäynnillä keskustella ummet ja lammet.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen lapsi on nirso. Hän syö päiväkodissa ja kylässä kaikkea, mutta ei kotona. Vanhemmat ovat vissiin väsyneitä ja antavat lapselle siksi kaiken periksi.
Lapsi syö kotona vain vaaleaa leipää, spagettia tai riisiä ilman kastikkeita tai lisukkeita, nakkeja ja kananmunia. Siis joka päivä ainoastaan näitä, lisäksi tietysti pullat ja jätskit ym herkut uppoaa. He eivät enää edes yritä tarjota lapselle muuta, vaan automattisesti hänen lautaselleen lapataan näitä, söi muu perhe mitä hyvänsä.
Onneksi tosiaan saa edes jotain ravintoaineita päiväkodissa.
Taitaa olla kyse vähän läheisemmästä perheestä kuin pelkistä tuttavista, jos kerran hiippailet heidän lapsensa perässä 24/7 päiväkotia ja kyläreissuja myöten kirjaamassa ylös mitä ipana syö. Joko olet mielipuolinen stalkkeri tai joulutonttu.
Heh, noin juuri olemme toimineet, mutta lapsi on edelleen nirso. Ikää 9 vuotta. Tämäkin ketju todistaa, miten vaikeaa joillekin aikuisille on lapsen nirsous, joka on täysin luonnollista. Tokihan tuosta lapsesta olisi saanut hyvinsyövän, jos olisi syöttänyt teollista moskaa ja pikaruokaa, mutta valittiin toisenlainen linja ☺
Pakollinen paastottaminen on tuskin vanhempien agendassa. Ihmetyttää, mihin ne alipainoiset pienet lapset menevät, kun lasten ylipaino on nykyään suurempi ongelma kuin alipaino?