Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työhakemuksen suosittelijat
17.12.2017 |
En keksi, kenet laittaisin. En ole kertonut työnhausta kenellekään enkä voi laittaa ketään nykyisestä työpaikasta, vaikka siellä ne parhaat suosittelijat tietty olis. Olen päässyt jo haastatteluvaiheesta jatkoon ja nyt "vaaditaan" suosittelijoita, ne kuulemma soitetaan kaikki läpi.
Varmaan pakko laittaa entisten työpaikkojen pomoja tai kollegoita tai jotain, vaikka ne tuskin muistavat minua. Tämä suosittelijavaatimus tuli nyt niin yllättäen, etten ehdi asiaa pohjustamaankaan. Kaikki joulukiireetkin menossa... Olen aina kuvitellut, että ne suosittelijat on hakemuksessa vain koristeena, ettei niillä ole niin merkitystä. Tällä kertaa en keksinyt ketään sopivaa.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelijat on yksi tapa välttyä kalliilta rekrymokilta. Olen itsekin pyytänyt ja soittanut, kun en ole ollut ihan 100% varma valinnasta. Suosittelijalta voit saada paljon paremman kuvauksen tulevasta ryöntekijästä, kuin esim. testeillä.
Rekrytointi on iso päätös ihan työyhteisönkin kannalta. En ymmärrä, jos olet ollut todella pitkään samassa paikassa, ettei ole ketään ketä voit pyytää? Jos aletaan olemaan ihan prosessin loppumetreillä jaa pidät mahdollisuuksiasi hyvänä, miksi et voi pyytää nykyistä esimiestäsi? Se on ihan normaalia elämää, että ihmiset vaihtaa työpaikkaa.
Minä ap en ole ollut 10 vuotta nykyisessä paikassani vaan vasta muutaman vuoden. En halua kertoa työkavereilleni enkä varsinkaan esimiehille, että haen uutta paikkaa. En ole koskaan kuullut, että kukaan kertoo avoimesti senhetkisessä työpaikassa, että hakee muualle.
ap
Ei sitä välttämättä tarvi kahvipöydässä huudella, mutta voit jutella asiasta kahden kesken esimiehen kanssa. Jos nyt on yhtään järkevä tapaus, niin ymmärtää. Voit myös pyytää jotakin kollegaa tai henkilö, jonka kanssa olet tehnyt projektia. Tai sitten soitat jollekin vanhassa työpaikassa ja pyydät suosittelemaan. Ei tästä kannata niin vaikeaa tehdä. Tai tunnetko ketään sieltä minne olet hakemassa? Saan myös joskus pyyntöjä tyypeiltä, jotka ovat hakemassa nykyiselle työnantajalleni töihin. Kaikki eivät ole edes ex-kollegoita, vaan tulleet muuten työn kautta tutuiksi.
Ikävä asia on se että aina ei tiedä etukäteen, miten järkevä tapaus esimies on. Voi selvitä vasta tuon lähtökeskustelun aikana, että ei ole järkevä tapaus. Tuossa aiemmin kirjoitinkin, miten oma esimieheni suuttui jo kirjallisen suoritusarvion pyytämisestä. En ollut yhtään odottanut sitä. Alalla vielä oli suuri vaihtuvuus, joten olisi pitänyt olla ihan rutiinia että työntekijät vaihtuvat.
Onko joku oikeasti käyttänyt kollegaa suosittelijana? Miten siihen on suhtauduttu?
No se on toki pieni riski, että esimies on ihmisperse. Sehän ei kuitenkaan ole sinun vika, jos esimies on osaamaton. Ihan kaikissa töissä pitäisi olla normaalia, että työntekijällä tulee jossain kohti halua siirtyä uusiin tehtäviin. Tosi lapsellista suuttua moisesta. Harva kuitenkaan kehtaa antaa puhelimessa huonoa suositusta, jos se ei ole totta. Kannattaa toki sopia asiasta suosittelijan kanssa etukäteen. Joskus on itselläkin meinannut mennä sanat solmuun, kun puhelu tulee ihan yllättäen, enkä ole ollut yhtään valmistautunut.
Ei hän ollut mikään "ihmisperse". Hänellä oli raskas, huonosti palkattu työ ja liian vähän vastuullisia työntekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä suosittelijat on ihan normaali käytäntö. Mä kysyn ainakin vastuista, tosi monet kertoo cv:ssä eri asiaa kuin oikeasti tekivät. Samoin hos hakija kertoo olevansa sosiaalinen ja arvostettu, niin kyllähän ae kertoo aika paljon jos suosittelija ei sano mitään siihen viittaavaa.
Sinulla ei siis ole itselläsi lainkaan ammattitaitoa rekrytoinnissa eikä edes normaalia ihmistuntemusta, kun et uskalla luottaa lainkaan omaan vaikutelmaasi ihmisestä?
No heh, hyvä analyysi. Mutta kyllä se kertoo tosi paljon ihmisestä, jos ei kykene muodostamaan sellaisia ihmissuhteita työpaikallaan ettei löydy yhtään suosittelijaa. Suosittelijat on normaali käytäntö asiantuntija- ja johtotehtävissä.
Suosittelijat täydentää hyvin omaa analyysia. Mä teetän nykyään aika harvoin psyk analyyseja, niistä harvoin nousee sellaisia asioita esiin mitä ei tule haastattelussa tai suosittelijoiden avulla.
Vastaat ihan asian vierestä. Mutta onhan niitä epävarmoja ihmisiä joka alalla.
Psykologiset analyysit on muuten todettu turhiksi jo aika monta vuotta sitten, kuten olet varmaan kuullutkin, joten oma oivalluksesi tuokaan ei ole.
Moni ei ehkä tiedäkään, mutta sellaista vilppiä on nykyään työnhaussa, että suosittelijoita on ostettu ja heille on maksettu, että oma CV näyttäisi paremmalta. Itärajan takana tämä on ollut ihan normitouhua jo pitkään, mutta on levinnyt sivistyneisiin länsimaihinkin nykypäivän maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä suosittelijat on ihan normaali käytäntö. Mä kysyn ainakin vastuista, tosi monet kertoo cv:ssä eri asiaa kuin oikeasti tekivät. Samoin hos hakija kertoo olevansa sosiaalinen ja arvostettu, niin kyllähän ae kertoo aika paljon jos suosittelija ei sano mitään siihen viittaavaa.
Sinulla ei siis ole itselläsi lainkaan ammattitaitoa rekrytoinnissa eikä edes normaalia ihmistuntemusta, kun et uskalla luottaa lainkaan omaan vaikutelmaasi ihmisestä?
No heh, hyvä analyysi. Mutta kyllä se kertoo tosi paljon ihmisestä, jos ei kykene muodostamaan sellaisia ihmissuhteita työpaikallaan ettei löydy yhtään suosittelijaa. Suosittelijat on normaali käytäntö asiantuntija- ja johtotehtävissä.
Suosittelijat täydentää hyvin omaa analyysia. Mä teetän nykyään aika harvoin psyk analyyseja, niistä harvoin nousee sellaisia asioita esiin mitä ei tule haastattelussa tai suosittelijoiden avulla.
Ei kai kukaan pyytäisi suosittelijaksi ihmistä joka ei sinua suosittele? Että sikäli hömppää koko juttu. Eiköhän niistä työtodistuksistakin ja taustasta saanjotain irti millainen henkilö on kyseessä. Entä jos ois uusperheen sujuvasanainen mummo langan päässä kehumassa? Meniskö täydestä?
Vierailija kirjoitti:
Moni ei ehkä tiedäkään, mutta sellaista vilppiä on nykyään työnhaussa, että suosittelijoita on ostettu ja heille on maksettu, että oma CV näyttäisi paremmalta. Itärajan takana tämä on ollut ihan normitouhua jo pitkään, mutta on levinnyt sivistyneisiin länsimaihinkin nykypäivän maailmassa.
Tämähän ois mainio kun irtisanotaan väkeä, että joku taho hoitaisi päivät luurin päässä suositteluita kun parisataa tyyppiä etsii uutta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnhaku kuulostaa kamalan vaikealta. Onneksi olen eläkkeellä niin ei tarvitse päätä vaivata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelijat on yksi tapa välttyä kalliilta rekrymokilta. Olen itsekin pyytänyt ja soittanut, kun en ole ollut ihan 100% varma valinnasta. Suosittelijalta voit saada paljon paremman kuvauksen tulevasta ryöntekijästä, kuin esim. testeillä.
Rekrytointi on iso päätös ihan työyhteisönkin kannalta. En ymmärrä, jos olet ollut todella pitkään samassa paikassa, ettei ole ketään ketä voit pyytää? Jos aletaan olemaan ihan prosessin loppumetreillä jaa pidät mahdollisuuksiasi hyvänä, miksi et voi pyytää nykyistä esimiestäsi? Se on ihan normaalia elämää, että ihmiset vaihtaa työpaikkaa.
Minä ap en ole ollut 10 vuotta nykyisessä paikassani vaan vasta muutaman vuoden. En halua kertoa työkavereilleni enkä varsinkaan esimiehille, että haen uutta paikkaa. En ole koskaan kuullut, että kukaan kertoo avoimesti senhetkisessä työpaikassa, että hakee muualle.
ap
Ei sitä välttämättä tarvi kahvipöydässä huudella, mutta voit jutella asiasta kahden kesken esimiehen kanssa. Jos nyt on yhtään järkevä tapaus, niin ymmärtää. Voit myös pyytää jotakin kollegaa tai henkilö, jonka kanssa olet tehnyt projektia. Tai sitten soitat jollekin vanhassa työpaikassa ja pyydät suosittelemaan. Ei tästä kannata niin vaikeaa tehdä. Tai tunnetko ketään sieltä minne olet hakemassa? Saan myös joskus pyyntöjä tyypeiltä, jotka ovat hakemassa nykyiselle työnantajalleni töihin. Kaikki eivät ole edes ex-kollegoita, vaan tulleet muuten työn kautta tutuiksi.
Ikävä asia on se että aina ei tiedä etukäteen, miten järkevä tapaus esimies on. Voi selvitä vasta tuon lähtökeskustelun aikana, että ei ole järkevä tapaus. Tuossa aiemmin kirjoitinkin, miten oma esimieheni suuttui jo kirjallisen suoritusarvion pyytämisestä. En ollut yhtään odottanut sitä. Alalla vielä oli suuri vaihtuvuus, joten olisi pitänyt olla ihan rutiinia että työntekijät vaihtuvat.
Onko joku oikeasti käyttänyt kollegaa suosittelijana? Miten siihen on suhtauduttu?
No se on toki pieni riski, että esimies on ihmisperse. Sehän ei kuitenkaan ole sinun vika, jos esimies on osaamaton. Ihan kaikissa töissä pitäisi olla normaalia, että työntekijällä tulee jossain kohti halua siirtyä uusiin tehtäviin. Tosi lapsellista suuttua moisesta. Harva kuitenkaan kehtaa antaa puhelimessa huonoa suositusta, jos se ei ole totta. Kannattaa toki sopia asiasta suosittelijan kanssa etukäteen. Joskus on itselläkin meinannut mennä sanat solmuun, kun puhelu tulee ihan yllättäen, enkä ole ollut yhtään valmistautunut.
Kysyn vielä, mitä iloa minulle siitä on että esimies on osaamaton eikä se ole minun vikani? Hyvät suositukset jää silti saamatta vaikka ansaitsisin ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä suosittelijat on ihan normaali käytäntö. Mä kysyn ainakin vastuista, tosi monet kertoo cv:ssä eri asiaa kuin oikeasti tekivät. Samoin hos hakija kertoo olevansa sosiaalinen ja arvostettu, niin kyllähän ae kertoo aika paljon jos suosittelija ei sano mitään siihen viittaavaa.
Sinulla ei siis ole itselläsi lainkaan ammattitaitoa rekrytoinnissa eikä edes normaalia ihmistuntemusta, kun et uskalla luottaa lainkaan omaan vaikutelmaasi ihmisestä?
No heh, hyvä analyysi. Mutta kyllä se kertoo tosi paljon ihmisestä, jos ei kykene muodostamaan sellaisia ihmissuhteita työpaikallaan ettei löydy yhtään suosittelijaa. Suosittelijat on normaali käytäntö asiantuntija- ja johtotehtävissä.
Suosittelijat täydentää hyvin omaa analyysia. Mä teetän nykyään aika harvoin psyk analyyseja, niistä harvoin nousee sellaisia asioita esiin mitä ei tule haastattelussa tai suosittelijoiden avulla.
Ei kai kukaan pyytäisi suosittelijaksi ihmistä joka ei sinua suosittele? Että sikäli hömppää koko juttu. Eiköhän niistä työtodistuksistakin ja taustasta saanjotain irti millainen henkilö on kyseessä. Entä jos ois uusperheen sujuvasanainen mummo langan päässä kehumassa? Meniskö täydestä?
Sä et uskokaan kuinka pienet piirit on. Totta kai selvitetään kuka se Suosittelija on myös ellei satu ennestään tuntemaan.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan näkökulmasta jos henkilö ei pysty nimeämään jokaista entistä esimiestään suosittelijaksi niin jotain on vialla. Silloin soitellaan ei muulloin.
Minulle pari entistä esimiestä on lupautunut suosittelijaksi jos sellaista tarvitsen mutta ongelmana on se että tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Olen tehnyt pätkätöitä ja esimiehet varmaankin vaihtaneet työpaikkaa tai jääneet eläkkeelle enkä tiedä heidän nykyisiä yhteystietojaan. Åitääkö alkaa soittelemaan kaikkien pätkätöiden esimiehille ja pyytää lupa lisätä suosittelijoiden listaan? Tämä vie paljon aikaa ja noloa soitella tyyliin muistatko kun olin teillä töissä/harjoittelussa vuonna 1999 kuuden kuukauden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusantekoa ja kyykytystä. Ei niitä oikeasti tarvita. Rekrytoija haluaa vain suojata omaa selustaansa. Mutta jos suosittelijan merkitsee hakemukseen niin kannattaa sopia asiasta etukäteen sillä hänelle todennäköisesti soitetaan.
Meillä vaaditaan 3 suosittelijaa. Ilman suosittelijoita ei ole mitään asiaa firmaan ellei firman sisältä ole joku hyvä suosittelija. Aika paljon kysytään suosittelijoilta hakijan persoonaan liittyviä asioita, koska meillä halutaan, että sopii hyvin jengiin eikä tuhoa hyvää työilmapiiriä. Cv:n perusteella ei oikein voi päätöksiä tehdä eikä haastatteluissakaan kaikkea osaamista pysty täysin arvioimaan. Itsellä oli suosittelijana aikaseimpi esimies ja kahden aikaisemman asiakkaan toimarit, eli jos on luonut asiakkaisiin suhteita niin kannattaa heitä myös hyödyntää suosittelijoina.
Eli hakijan pitkäaikainen työsuhde on teille ehdoton ei? Tai sitä edeltänyt työ jossain, missä et ole todennäköisesti jäänyt kenenkään mieleen.
Tuo suositteluvaatimus tuli käytännössä yhden huonon rekryn jälkeen noin 5 vuotta sitten, kun palkattiin tyyppi, joka on saikulla noin 3-4kk vuodessa. Tulee firmalle aika kalliiksi, kun maksetaan sairasloman palkkaa ja hommat seisoo. Tai vaihtoehtoisesti muut joutuu tekemään ylitöitä. Joskus syynä on masennus. Joskus jotain muuta. Sinäänsä sääli kaverin kannalta, että asiat ovat tuolla tolalla. Esimieheni törmäsi tyypin entiseen esimieheen sattumalta vuosia sitten ja hänkin tokaisi, että yrittivät vuosia saada tyyppiä ulos firmasta juuri noiden saikkujen takia. Tuo rekry oltaisiin suosittelujen vaatimisella saatu ehkäpä vältettyä. Ihan asiansa osaava tyyppi silloin kun töissä on. On vaan turhan usein poissa. Meillä ei ole yt:tä ollut koskaan eikä varmaan ole tulossakaan, joten ulos ei saa. Kaveri tienaa kuitenkin noin 5500€/kuukausi. Saikut alkoi aika pian koeajan jälkeen. Kyseessä nimenomaan sellainen henkilö, jolla oli pitkä historia edellisessä firmassa.
Itse olen it-alalla. Kyllä se jostain kertoo, jos ei ketään saa vaikka 10 vuoden työsuhteen aikana suosittelijaksi. Kyllä tällä alalla aika hyvin kontakteja syntyy ja verkostoidutaan. Itse olen ollut alalla 7 vuotta ja veikkaisin saavani päivässä järjstettyä 10-15 suosittelijaa entisistä/nykyisistä työkavereista, esimiehistä, yhteistyökumppaneista ja asiakkaista. Yleensä kun hommansa hyvin tekee niin jää jonkun mieleen jossain. Noin 6kk sitten soitti eräs meidän entinen työntekijä ja pyysi työhaastatteluun nykyiseen firmaansa, koska hakevat osaamiseeni sopivaa tyyppiä. Ei siis olla oltu missään tekemisissä viiemiseen 4 vuoteen. Itse muistan myös kourallisen entisiä työkavereita, joita voisin suositella heti, jos pyytäisivät. Ja heitäkään en ole vuosiin nähnyt.
Erikoinen logiikka teidän firmassa.
Jos minä olisin esimies ja minulla olisi saikuttava työntekijä, kehuisin hänet maasta taivaaseen jos joku kyselisi hänestä. Koska totta kai haluaisin hänet toisen työnantajan riesaksi. Jos vielä menisi kilpailijalle, sehän olisi lottovoitto.
Kerroit nuo samat tiedot, mutta jotenkin et osannut päätellä ilmeistä lopputulosta. Paljonko teidän rekrytoinnista vastaavalle henkilölle maksetaan? Oli se mitä tahansa, se on liikaa. Palkatkaa joku fiksumpi.
En osaa ottaa meidän hr:n pätevyyteen kantaa ja heidän kykyynsä arvioida ihmisiä, mutta itse olen myös usein mukana haastattelemassa haastateltavia. Omana työnäni on arvioida tekniset ja tiimityöhön liittyvät taidot. Tuo meidän saikuttelija läpäisee kyllä noista molemmat kirkkaasti. Haastatteluissa ei vain tule ilmi henkilön alttius saikutteluun. Suosittelujen kautta asia saattaa selvitä, varsinkin jos aikaisempiin firmoihin soittelee. Suomessa käsittäkseni lainsäädäntö ei anna vain lupaa soittaa edelliselle työnantajalle ja kysyä tietoja, jos ei ole haastateltavalta suostumusta kysynyt.
En nyt oikein ymmärtänyt mikä meillä on niin eikoista logiikkaa. Sanoisin, että 95% rekryistä on onnistuneita. Uskallan väittää, että muutama mätämuna on onnistuttu torppaan suosittelijan perusteella. Kaikkia ei kuitenkaan saada torpattua. Meillä sitä ei kovinkaan hyvällä katsota, että ne suosittelijat on isä, äiti ja paras kaveri, joka on töissä prismassa elintarvikeosastolla. Pitää jonkin verran olla kuitenkin alaltakin uskottavuutta ja jonkinlainen esteellisyys mietitään aina noissa suositteluissa (esim sukulaiset suosittelijoina)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan näkökulmasta jos henkilö ei pysty nimeämään jokaista entistä esimiestään suosittelijaksi niin jotain on vialla. Silloin soitellaan ei muulloin.
Minulle pari entistä esimiestä on lupautunut suosittelijaksi jos sellaista tarvitsen mutta ongelmana on se että tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Olen tehnyt pätkätöitä ja esimiehet varmaankin vaihtaneet työpaikkaa tai jääneet eläkkeelle enkä tiedä heidän nykyisiä yhteystietojaan. Åitääkö alkaa soittelemaan kaikkien pätkätöiden esimiehille ja pyytää lupa lisätä suosittelijoiden listaan? Tämä vie paljon aikaa ja noloa soitella tyyliin muistatko kun olin teillä töissä/harjoittelussa vuonna 1999 kuuden kuukauden ajan.
Yleensä kai suosittelijoita on tapana mainita 1-2. Kai niistä monista esimiehistä yksi löytyy jota kehtaa kysyä. Mua on jopa pyydetty kirjoittamaan linkedin suositus henkilölle, joka työskenteli toimittajalla. Se oli vähän hankala, koska en kovin hyvin tuntenut. Kirjoitin sitten jotain lyhyesti, ihan mukava henkilö. Halusin auttaa, koska yt:t oli vieneet työn ja mielestäni lähes jokainen on työpaikan ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä suosittelijat on ihan normaali käytäntö. Mä kysyn ainakin vastuista, tosi monet kertoo cv:ssä eri asiaa kuin oikeasti tekivät. Samoin hos hakija kertoo olevansa sosiaalinen ja arvostettu, niin kyllähän ae kertoo aika paljon jos suosittelija ei sano mitään siihen viittaavaa.
Sinulla ei siis ole itselläsi lainkaan ammattitaitoa rekrytoinnissa eikä edes normaalia ihmistuntemusta, kun et uskalla luottaa lainkaan omaan vaikutelmaasi ihmisestä?
No heh, hyvä analyysi. Mutta kyllä se kertoo tosi paljon ihmisestä, jos ei kykene muodostamaan sellaisia ihmissuhteita työpaikallaan ettei löydy yhtään suosittelijaa. Suosittelijat on normaali käytäntö asiantuntija- ja johtotehtävissä.
Suosittelijat täydentää hyvin omaa analyysia. Mä teetän nykyään aika harvoin psyk analyyseja, niistä harvoin nousee sellaisia asioita esiin mitä ei tule haastattelussa tai suosittelijoiden avulla.
Joskus suosittelijoiden löytymättömyys kertoo enemmän työpaikasta kuin työntekijästä.
Päädyin kerran pieneen ja tiiviiksi hitsautuneeseen työyhteisöön, jossa kaikki muut kannatti vihervasemmistoa, kuten kunnon ihmisen heidän mielestään kuuluukin. Kun muille selvisi, etten jaa samaa arvomaailmaa heidän kanssaan, seuraani ruvettiin karttamaan ja musta tehtiin syntipukki, joka sai syyt niskoilleen aina kun kaikki ei mennyt putkeen - silloinkin kun vika oli selvästi jonkun muun. Kiitosta hyvin tehdystä työstä oli turha toivoa, enkä osaa kuvitellakaan, että kukaan niistä suosittelisi tällaista väärinajattelevaa ihmissaastaa yhteenkään työpaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan näkökulmasta jos henkilö ei pysty nimeämään jokaista entistä esimiestään suosittelijaksi niin jotain on vialla. Silloin soitellaan ei muulloin.
Minulle pari entistä esimiestä on lupautunut suosittelijaksi jos sellaista tarvitsen mutta ongelmana on se että tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Olen tehnyt pätkätöitä ja esimiehet varmaankin vaihtaneet työpaikkaa tai jääneet eläkkeelle enkä tiedä heidän nykyisiä yhteystietojaan. Åitääkö alkaa soittelemaan kaikkien pätkätöiden esimiehille ja pyytää lupa lisätä suosittelijoiden listaan? Tämä vie paljon aikaa ja noloa soitella tyyliin muistatko kun olin teillä töissä/harjoittelussa vuonna 1999 kuuden kuukauden ajan.
Yleensä kai suosittelijoita on tapana mainita 1-2. Kai niistä monista esimiehistä yksi löytyy jota kehtaa kysyä. Mua on jopa pyydetty kirjoittamaan linkedin suositus henkilölle, joka työskenteli toimittajalla. Se oli vähän hankala, koska en kovin hyvin tuntenut. Kirjoitin sitten jotain lyhyesti, ihan mukava henkilö. Halusin auttaa, koska yt:t oli vieneet työn ja mielestäni lähes jokainen on työpaikan ansainnut.
Tuo kehtaaminen on yks. Jotenkin ei vain kehtaisi pyytää. Joku toinen taas varmaan kehtaa vaikka miten. Että sun pitää työn haun lisäksi soitella entisiä esimiehiä läpi ja kertoa näin isosta asiasta, että etsit uutta työtä. Ei oikein istu suomalaiseen vaatimattomuuteen pitää yllä suhteita tuolla viissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan näkökulmasta jos henkilö ei pysty nimeämään jokaista entistä esimiestään suosittelijaksi niin jotain on vialla. Silloin soitellaan ei muulloin.
Minulle pari entistä esimiestä on lupautunut suosittelijaksi jos sellaista tarvitsen mutta ongelmana on se että tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Olen tehnyt pätkätöitä ja esimiehet varmaankin vaihtaneet työpaikkaa tai jääneet eläkkeelle enkä tiedä heidän nykyisiä yhteystietojaan. Åitääkö alkaa soittelemaan kaikkien pätkätöiden esimiehille ja pyytää lupa lisätä suosittelijoiden listaan? Tämä vie paljon aikaa ja noloa soitella tyyliin muistatko kun olin teillä töissä/harjoittelussa vuonna 1999 kuuden kuukauden ajan.
Yleensä kai suosittelijoita on tapana mainita 1-2. Kai niistä monista esimiehistä yksi löytyy jota kehtaa kysyä. Mua on jopa pyydetty kirjoittamaan linkedin suositus henkilölle, joka työskenteli toimittajalla. Se oli vähän hankala, koska en kovin hyvin tuntenut. Kirjoitin sitten jotain lyhyesti, ihan mukava henkilö. Halusin auttaa, koska yt:t oli vieneet työn ja mielestäni lähes jokainen on työpaikan ansainnut.
Tuo kehtaaminen on yks. Jotenkin ei vain kehtaisi pyytää. Joku toinen taas varmaan kehtaa vaikka miten. Että sun pitää työn haun lisäksi soitella entisiä esimiehiä läpi ja kertoa näin isosta asiasta, että etsit uutta työtä. Ei oikein istu suomalaiseen vaatimattomuuteen pitää yllä suhteita tuolla viissiin.
Naulan kantaan - minä en nimenomaan kehtaisi ottaa yhteyttä vanhaan esimieheen, jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä viiteen vuoteen ja joka ei edes tiedä, mitä nykyään teen (eri työtä kuin hänen alaisuudessaan) ja että olen hakemassa tällä uudella alalla uutta paikkaa.
En ole yltiösosiaalinen, ja inhoan soitella puhelimella yhtään minnekään. Ja teen onneksi työtä, jossa sosiaalisuus tai puhelimessa pölöttäminen ei kuulu toimenkuvaan.
Jos olisin suunnitellut tai tehnyt tätä työnhakua jo pidempään, olisin varmasti hoitanut tuon suosittelija-asiankin kuntoon, mutta kun tämä oli ensimmäinen ja ainoa, melkein hetken mielijohteesta tehty työhakemus, niin en siihen sitten keksinyt siihen hätään mitään suosittelijoita. Enkä todella uskonut, että niiden perään kukaan kyselee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan näkökulmasta jos henkilö ei pysty nimeämään jokaista entistä esimiestään suosittelijaksi niin jotain on vialla. Silloin soitellaan ei muulloin.
Minulle pari entistä esimiestä on lupautunut suosittelijaksi jos sellaista tarvitsen mutta ongelmana on se että tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Olen tehnyt pätkätöitä ja esimiehet varmaankin vaihtaneet työpaikkaa tai jääneet eläkkeelle enkä tiedä heidän nykyisiä yhteystietojaan. Åitääkö alkaa soittelemaan kaikkien pätkätöiden esimiehille ja pyytää lupa lisätä suosittelijoiden listaan? Tämä vie paljon aikaa ja noloa soitella tyyliin muistatko kun olin teillä töissä/harjoittelussa vuonna 1999 kuuden kuukauden ajan.
Yleensä kai suosittelijoita on tapana mainita 1-2. Kai niistä monista esimiehistä yksi löytyy jota kehtaa kysyä. Mua on jopa pyydetty kirjoittamaan linkedin suositus henkilölle, joka työskenteli toimittajalla. Se oli vähän hankala, koska en kovin hyvin tuntenut. Kirjoitin sitten jotain lyhyesti, ihan mukava henkilö. Halusin auttaa, koska yt:t oli vieneet työn ja mielestäni lähes jokainen on työpaikan ansainnut.
Tuo kehtaaminen on yks. Jotenkin ei vain kehtaisi pyytää. Joku toinen taas varmaan kehtaa vaikka miten. Että sun pitää työn haun lisäksi soitella entisiä esimiehiä läpi ja kertoa näin isosta asiasta, että etsit uutta työtä. Ei oikein istu suomalaiseen vaatimattomuuteen pitää yllä suhteita tuolla viissiin.
Naulan kantaan - minä en nimenomaan kehtaisi ottaa yhteyttä vanhaan esimieheen, jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä viiteen vuoteen ja joka ei edes tiedä, mitä nykyään teen (eri työtä kuin hänen alaisuudessaan) ja että olen hakemassa tällä uudella alalla uutta paikkaa.
En ole yltiösosiaalinen, ja inhoan soitella puhelimella yhtään minnekään. Ja teen onneksi työtä, jossa sosiaalisuus tai puhelimessa pölöttäminen ei kuulu toimenkuvaan.
Jos olisin suunnitellut tai tehnyt tätä työnhakua jo pidempään, olisin varmasti hoitanut tuon suosittelija-asiankin kuntoon, mutta kun tämä oli ensimmäinen ja ainoa, melkein hetken mielijohteesta tehty työhakemus, niin en siihen sitten keksinyt siihen hätään mitään suosittelijoita. Enkä todella uskonut, että niiden perään kukaan kyselee.
ja tämä oli ap
En ymmärrä: jos mulla on työtodistuksessani muutamalla lauseella kuvailtu työtehtäviäni ja niistä suoriutumista, entisen esimiehen allekirjoituksen kera, niin mitä ihmeen lisäarvoa siitä soittelusta vielä saa? Ymmärrän, että kiinnostaa sairaspoissaolot ja synkät puolet, mutta eihän niitä edes saa kertoa oikeasti.
Ja mitä todistusarvoa sillä on, että annan siihen jonkun ex-ex-pomoni, "tää työskenteli johtajana Ismon Valinnasa pari vuotta sitten, mutta ei valitettavasti enää". Sama kuin antaisi kummisetäni numeron?!
Ymmärrän suosittelijan olevan merkittävä valttikortti jos kyseessä on joku haetavassa firmassa työskentelevä henkilö. Eli tuntee jonkun siinä firmassa jo työskentelevän, joka voi sanoa omat arvionsa. Kerran mulla oli tällainen onnekas tilanne, että hain firmaan, jossa hyvä opiskelukaverini oli hommissa. Ja paskat: "Ethän sä voi kaveria käyttää suosittelijana, eihän se olisi totuudenmukaista, t. haastatteleva esimies"
Toki on ok soittaa vaikka firman hooärrään ja kysyä, onko tällainen henkilö työskennellyt teillä silloin ja silloin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä: jos mulla on työtodistuksessani muutamalla lauseella kuvailtu työtehtäviäni ja niistä suoriutumista, entisen esimiehen allekirjoituksen kera, niin mitä ihmeen lisäarvoa siitä soittelusta vielä saa? Ymmärrän, että kiinnostaa sairaspoissaolot ja synkät puolet, mutta eihän niitä edes saa kertoa oikeasti.
Ja mitä todistusarvoa sillä on, että annan siihen jonkun ex-ex-pomoni, "tää työskenteli johtajana Ismon Valinnasa pari vuotta sitten, mutta ei valitettavasti enää". Sama kuin antaisi kummisetäni numeron?!
Ymmärrän suosittelijan olevan merkittävä valttikortti jos kyseessä on joku haetavassa firmassa työskentelevä henkilö. Eli tuntee jonkun siinä firmassa jo työskentelevän, joka voi sanoa omat arvionsa. Kerran mulla oli tällainen onnekas tilanne, että hain firmaan, jossa hyvä opiskelukaverini oli hommissa. Ja paskat: "Ethän sä voi kaveria käyttää suosittelijana, eihän se olisi totuudenmukaista, t. haastatteleva esimies"
Toki on ok soittaa vaikka firman hooärrään ja kysyä, onko tällainen henkilö työskennellyt teillä silloin ja silloin.
Työtodistushan ei saa olla negatiivinen. Soitto entiselle esimiehelle voi paljastaa syyn miksi todistuksessa lukee ”Martti-Leena on ollut meillä töissä ja on ihan ok tyyppi”. Työtodistuksessa kuitenkin melko vähän oikeasti kerrotaan mitään relevanttia henkilöstä. En ainakaan itse palkkaisi itseäni työtodistusten perusteella.
Onko valmistumisestasi kovin pitkä aika? Kävisikö graduohjaajasi suosittelijaksi? Saattaa olla vielä pestissään ja jopa muistaa sut. Tai sitten tosiaan soitat edelliseen työpaikkaasi, jos sieltä joku löytyisi.
Oma ongelmani näissä on ihan se, että alallani esimies edes harvemmin oli kartalla siitä mitkä tosiasialliset vastuuni oikeasti olivat. Minulle entisten esimiesten suositukset saattaisivat jopa olla siksi haitallisia. Ex-kollegat, sama juttu. Jokainen teki niin itsenäistä duunia että siinä ei voi mennä kovin yksityiskohtaisiin havaintoihin toisten työskentelytavoista.
Ei tarvitse edes olla mitään huippusalaista, riittää että toimenkuva on tarpeeksi itsenäinen ja samalla monipuolinen kun mennään siihen, että suosituksissa ei voi ottaa kantaa mihinkään syvällisempään. Kovasti näitä suosittelijakontakteja nykyään haluttaisiin nähdä mutta sille ei mitään voi.
Alue: Aihe vapaa
No heh, hyvä analyysi. Mutta kyllä se kertoo tosi paljon ihmisestä, jos ei kykene muodostamaan sellaisia ihmissuhteita työpaikallaan ettei löydy yhtään suosittelijaa. Suosittelijat on normaali käytäntö asiantuntija- ja johtotehtävissä.
Suosittelijat täydentää hyvin omaa analyysia. Mä teetän nykyään aika harvoin psyk analyyseja, niistä harvoin nousee sellaisia asioita esiin mitä ei tule haastattelussa tai suosittelijoiden avulla.