Työhakemuksen suosittelijat

"tarjoaa auliisti avuja pikkujouluissa mutta seuraavana päivänä jo meetoo kampanjassa."

Jos mä palkkaisin työntekijän niin tietenkin soittaisin suosittelijan. Ainoa tilanne, jossa en soittaisi olisi ensimmäistä työpaikkaansa hakeva. Tai toista, jos.olisi edelleen töissä ensimmäisessä. Haluaisin varmistaa, ettei työntekijän kanssa ole ollut ongelmia, esim päihderiippuvuus.

Mieluiten laittaisinkin entiset esimiehet suosittelijaksi, mutta kun en ole sopinut siitä heidän kanssaan ja osa tuskin muistaa minua enää. Tämä tuli niin yllättäen tämä suosittelijavaatimus, enkä ole hakenut aktiivisesti uutta työpaikkaa vaan tämä on ensimmäinen ja ainoa jota nyt olen hakenut.

ap

Organisaatiossa on ylipäänsä ongelmia kun vastuuttomassa asemassa oleva roikkuu munastaan jossain älyvapaassa yksilössä; brändistä on nopeasti jämät jäljellä.

Sitä varmasti sitten selitellään raporteissa ja hallituksen kokouksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajan näkökulmasta jos henkilö ei pysty nimeämään jokaista entistä esimiestään suosittelijaksi niin jotain on vialla. Silloin soitellaan ei muulloin.

Oletko vähän yksinkertainen, vai ymmärrämmekö hieman eri tavalla tuon "jotain on vialla"? Onko mielestäsi jotain vialla esimerkiksi minun tapauksessani, kun edellinen työnantaja on mennyt konkurssiin, enkä tiedä, missä esimies tällä hetkellä menee? Onko firman konkurssi minun syyni vai olisiko minun pitänyt aktiivisesti pitää yhteyttä edelliseen esimieheeni 10 vuoden ajan, että suositukset ovat kunnossa? 

Kyllä olet yksinkertainen. Voithan tuonkin nimen laittaa

Onko sitten joku suositellut mainittua organisaatiota?

Vierailija kirjoitti:

Jos mä palkkaisin työntekijän niin tietenkin soittaisin suosittelijan. Ainoa tilanne, jossa en soittaisi olisi ensimmäistä työpaikkaansa hakeva. Tai toista, jos.olisi edelleen töissä ensimmäisessä. Haluaisin varmistaa, ettei työntekijän kanssa ole ollut ongelmia, esim päihderiippuvuus.

Jos työntekijä on ollut nykyisessä työpaikassa 10 vuotta ja on siellä edelleen, eikö se kerro, että suurempia ongelmia ei ole ollut. Ja luuletko tosiaan, että nykyinen työnantaja kertoisi jostain päihderiippuvuuksista, jos on mahdollisuus päästä tästä työntekijästä näin näppärästi kehumalla eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajan näkökulmasta jos henkilö ei pysty nimeämään jokaista entistä esimiestään suosittelijaksi niin jotain on vialla. Silloin soitellaan ei muulloin.

Oletko vähän yksinkertainen, vai ymmärrämmekö hieman eri tavalla tuon "jotain on vialla"? Onko mielestäsi jotain vialla esimerkiksi minun tapauksessani, kun edellinen työnantaja on mennyt konkurssiin, enkä tiedä, missä esimies tällä hetkellä menee? Onko firman konkurssi minun syyni vai olisiko minun pitänyt aktiivisesti pitää yhteyttä edelliseen esimieheeni 10 vuoden ajan, että suositukset ovat kunnossa? 

Kyllä olet yksinkertainen. Voithan tuonkin nimen laittaa

En voi laittaa, ellen ole sopinut asiasta etukäteen enkä tiedä edes yhteystietoja. Katsos kun kaikkien ihmisten yhteystiedot eivät löydy ihan googlettamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mä palkkaisin työntekijän niin tietenkin soittaisin suosittelijan. Ainoa tilanne, jossa en soittaisi olisi ensimmäistä työpaikkaansa hakeva. Tai toista, jos.olisi edelleen töissä ensimmäisessä. Haluaisin varmistaa, ettei työntekijän kanssa ole ollut ongelmia, esim päihderiippuvuus.

Mutta ongelma voi olla jos jonkun entisen esimiehen mielestä vakava päihderiippuvuus on sitä että työntekijä ottaa vapaa-ajalla alkomahoolia. Onko silloin reilua puukottaa entistä työntekijää selkään "suosittelemalla"?

Jos suosittelijaksi riittää pelkkä nimi ilman yhteystietoja ja mitään nykyhetken kontaktia, niin näkyyhän ne nimet työtodistuksissa. Mutta luulisi, että entiset työnantajatkaan eivät kovin mielellään suosittele ihmistä, joka on ollut heillä töissä yli 10 vuotta sitten. Ja vähän kummastuttaa, jos rekrytoija antaa tällaiselle suositukselle kovin suuren painoarvon. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mä palkkaisin työntekijän niin tietenkin soittaisin suosittelijan. Ainoa tilanne, jossa en soittaisi olisi ensimmäistä työpaikkaansa hakeva. Tai toista, jos.olisi edelleen töissä ensimmäisessä. Haluaisin varmistaa, ettei työntekijän kanssa ole ollut ongelmia, esim päihderiippuvuus.

Miten kuvittelet, että tällainen selviää suosittelijalle soittamalla? Luuletko, että jos työnhakija on sopinut suosittelijan kanssa, että laittaa tämän suosittelijaksi, niin suosittelija kertookin jotain negatiivista työnhakijasta vain siksi, että joku tuntematon tyyppi kysyy? Ja miten edes kysyisit jostain päihderiippuvuudesta?

Ja vielä se, että jos laitan suosittelijaksi jonkun pomon 10 vuoden takaa, niin eihän hänellä ole mitään tietoa siitä, miten olen kehittynyt työntekijänä ja muuttunut ihmisenä 10 vuoden aikana! Hän "suosittelee" minua sitten sellaisena, kuin olin paljon epävarmempana ja ammattitaidottomampana nuorena vastavalmistuneena. Ja vielä erilaisissa hommissa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa, jolla on tämä ongelma. Jos et halua suosittelijaa nykyisestä työpaikastasi ja olet ollut siinä jo 10 vuotta tai olet ollut pitkään työttömänä, niin vaikeaa on! Edellisten työ- ja opiskelupaikkojen suosittelijat ovat kadonneet historian hämärään tai peräti kuolleet. Mistähän sitä silloin kaivaisi suosittelijan, kun ei ole edes riittävän vakuuttavia sukulaisia.

Onko oikeasti SUOMESSA edellytetty suosittelijaa, jotta saisi paikan vaikka muuten olisi ollut paras? Toisaalta ymmärrän, että halutaan tietää, millainen tyyppi on tulossa. Mutta onko suosittelijassa mitään mieltä sellaisessa tapauksessa, että hän on joku erikseen kehumaan pyydetty ammattisuosittelija?

Lain mukaan ei nimittäin saa sanoa mitään negatiivista entisestä työntekijästä. Tosin työnhakija voi itse perua hakemuksen, jos uusi työnantaja kysyy lupaa tiedustella edelliseltä työnantajalta hänestä. Kyllä sen äänensävystä kuulee, että "juoppohan se on, älä ota" vaikka sitä ei ääneen sanota.

Mihin lakipykälään mahdat viitata? Lue tarkemmin.

Joo voitais luopua tästä käytännöstä, tai ainakin ymmärtää, että aina suosittelijoiden puute ei ole merkki huonosta työntekijästä.

Vierailija kirjoitti:

Joo voitais luopua tästä käytännöstä, tai ainakin ymmärtää, että aina suosittelijoiden puute ei ole merkki huonosta työntekijästä.

Näissä keskusteluissa aika usein kyllä tulee sellainen käsitys, että rekrytoijien maalaisjärki ei ole oikein parhaimmasta päästä. Valinnat tehdään ihan epäolennaisten seikkojen perusteella, kun joku on joskus määritellyt, että hyvällä työntekijällä on aina suosittelijat, useita työkokemuksia, hyvä kädenpuristus ja sujuva ulosanti. Eihän nämä ymmärrä sellaisia asioita, että jollakin varastomiehen tai kirjanpitäjän ei tarvitse olla mikään innovatiivinen myyntitykki tai että hyvä työntekijä voi olla tehnyt pitkän uran yhdessä työpaikassa. 

Ei tartte sanoa negatiivista vaan että hmpf....ööö ja vihjailla nuivasti

En ole ikinä soittanut suosittelijalle rekrytessäni. (Työskentelen lähiesimiehenä 16 työntekijälle), mutta yhden työntekijän palkkaamista olen katunut ja päättänyt, että jatkossa soitan. Kyseinen henkilö valehteli haastattelussa tiimityötaidoistaan. Ei tule toimeen kenenkään kanssa. Se on iso hinta siitä, että työn osaa tehdä hyvin, mikä kävi selväksi kouluarvosanoistakin. Monia päätöksiä tehdään tiimeissä, työnjako tehdään tiimeissä jne. Vaikka olen osallistunut palavereihin, ohjannut, neuvonut, puuttunut, ei hän opi. Pompottaa muita, valikoi itselleen helpoimmat työt, puuttuu muiden tekemiseen negatiivisella tavalla ja paljon muuta. Tämä olisi voinut selvitä soittamalla edelliseen työpaikkaan. Ja jos joku miettii, miksi en pistänyt pihalle koeajalla, hän oli puolet ajasta sairaslomalla ja loput meni kokemattomuuden piikkiin vielä tuolloin.

Mietin, että mitenköhän mahtaa toimia jonkun sellaisen kohdalla, jonka ainoa mahdollinen suosittelija on joku mäkkärin esimies. Olet ollut vuosia sitten pari kuukautta paikassa, jossa on vuosittain kymmeniä uusia työntekijöitä ja se esimieskään ei ole siinä paikassa enää ollut vuosikausiin eikä silloin sinunkaan aikana ollut koskaan itse paikan päällä, kun olit töissä. Ja se rekrytoija luulee saavansa tästä jotain oleellista irti. 

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä soittanut suosittelijalle rekrytessäni. (Työskentelen lähiesimiehenä 16 työntekijälle), mutta yhden työntekijän palkkaamista olen katunut ja päättänyt, että jatkossa soitan. Kyseinen henkilö valehteli haastattelussa tiimityötaidoistaan. Ei tule toimeen kenenkään kanssa. Se on iso hinta siitä, että työn osaa tehdä hyvin, mikä kävi selväksi kouluarvosanoistakin. Monia päätöksiä tehdään tiimeissä, työnjako tehdään tiimeissä jne. Vaikka olen osallistunut palavereihin, ohjannut, neuvonut, puuttunut, ei hän opi. Pompottaa muita, valikoi itselleen helpoimmat työt, puuttuu muiden tekemiseen negatiivisella tavalla ja paljon muuta. Tämä olisi voinut selvitä soittamalla edelliseen työpaikkaan. Ja jos joku miettii, miksi en pistänyt pihalle koeajalla, hän oli puolet ajasta sairaslomalla ja loput meni kokemattomuuden piikkiin vielä tuolloin.

Ja tässä jälleen malliesimerkki siitä, että kuka tahansa voi mainostaa itseään hyvänä tiimityöntekijänä, joten rekrytoijan ei kannata luottaa siihen, miten hyvin hakija osaa luetella niitä toivottuja ominaisuuksia. Yllätyksenä näkyy rekrytoijille tulevan, että ne itsevarmoimmat ja supliikeimmat tapaukset ovat helposti myös niitä röyhkeimpiä päällepäsmäreitä. 

Mulla on ollut suosittelijana hyvä ystäväni, jolla on hyvä työpaikka (ts tunnetaan nimellä ja hän siellä päällikkönä). Sovittiin että jos hänelle soitetaan niin olemme tehneet "yhteistyötä" ja hän antaa minusta positiivisen kuvan. Ei tarvitse tuoda esille että olemme muutenkin ystäviä.

Onnistuisiko tämä ap sinulla?