Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
En minä usko että ihmisiä tarkoituksella pelotellaan lapseperhe-elon kauheudella. Luulen että enimmäkseen sen kaunistelusta on viimein luovuttu. Kaikki ei ole vain hämärästi ilmaistuna "ihanaa ja sen arvoista" vaan oikeasti kerrotaan mitä käy parisuhteelle, työnjaolle perheessä, naisen uralle, eläkekertymälle, yöunille, kropalle, tilin sisällölle, hermoille, ystävyyssuhteille, omalle ajalle ja harrastuksile.. Ja ulkona liikkuessa näkee millaisia niistä ah niin ihanista vauvoista parhaimmillaankin kasvaa.
Joku on tuohon rulettiin valmis. Joku luulee olevansa ja sitten iskee totuus, mutta tilanteesta pakeneminen on ainakin naiselle vaikeaa. Minulla on tarpeeksi vaikeuksia ja tekemistä elämässä muutenkin ilman lisääntymistä.
Plus mitä lisääntyminen tekee seksielämälle - seksiä ei joko haluta tai sitten ei yksinkertaisesti jakseta ja seurauksena mies alkaa juoksemaan vieraissa. Lisänä vielä usein elinikäiset synnytysvauriot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla on varmasti kyse turvallisuushakuisuudesta, ei uskalleta tehdä lapsia koska ei ole vakituista työtä, omistusasuntoa jne. eikä muisteta että ainahan se lasten saamisen aikaikkuna on ollut nuorena eikä siinä elämänvaiheessa kun ollaan varakkaimmillaan, eli nykyään kuusikymppisenä.
Lapsettomuus on naisen kannalta myös sikäli järkevää, että äitiyttä ei arvosteta millään lailla nykymaailmassa. Siitä kärsii rahallisesti, kasvatus vaatii valtavasti voimavaroja etkä siltikään ole koskaan täydellinen, työn ja perheen yhdistäminen on haastavaa etenkin vaativammissa töissä ja ehkä menetät myös entisen kaveripiirisi jos olet kaveripiirissä ainoa jolla on lapsia.
Minusta tämä on surullista mutta kyse on monesta vaikuttavasta asiasta ja vaikka yhteiskunnassa on hyvät taloudelliset tuet perheille niin ei se auta jos ilmapiiri on kauttaaltaan lapsivastainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä usko että ihmisiä tarkoituksella pelotellaan lapseperhe-elon kauheudella. Luulen että enimmäkseen sen kaunistelusta on viimein luovuttu. Kaikki ei ole vain hämärästi ilmaistuna "ihanaa ja sen arvoista" vaan oikeasti kerrotaan mitä käy parisuhteelle, työnjaolle perheessä, naisen uralle, eläkekertymälle, yöunille, kropalle, tilin sisällölle, hermoille, ystävyyssuhteille, omalle ajalle ja harrastuksile.. Ja ulkona liikkuessa näkee millaisia niistä ah niin ihanista vauvoista parhaimmillaankin kasvaa.
Joku on tuohon rulettiin valmis. Joku luulee olevansa ja sitten iskee totuus, mutta tilanteesta pakeneminen on ainakin naiselle vaikeaa. Minulla on tarpeeksi vaikeuksia ja tekemistä elämässä muutenkin ilman lisääntymistä.
Plus mitä lisääntyminen tekee seksielämälle - seksiä ei joko haluta tai sitten ei yksinkertaisesti jakseta ja seurauksena mies alkaa juoksemaan vieraissa. Lisänä vielä usein elinikäiset synnytysvauriot.
Tämän on kirjoittanut joko mies tai joku mummoikäinen. Ei kai kukaan ole noin riippuvainen miehestä että jättäisi lapset tekemättä ettei ukolle vaan tule taukoa pil lun saamisessa?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on just niin raskasta kuin siitä itse tekee.
Niin että vanhemmat valitsee että lapsella on mm. yövalvomisia, allergioita, sairauksia, käytöshäiriöitä, uhmaikää, vääntöä joka asiasta, murrosikää..? Raskasta kai se on helpoimmillaankin. Paitsi jos vaan siittää lapsen ja pakenee sitten. Silloin lainattu voi pitää paikkansa.
Ja miten kukaan voi väittää että matkustelu on tasan yhtä helppoa lapsettomana kuin lapsellisena? Ei totuutta voi kieltää vaikka miten omaa asiaansa haluaisi ajaa.
Meille 90-ja 2000-luvulla koulunsa aloittaneille on opetettu jo koulussa kuinka maailma on ylikansoittunut, ilmasto lämmennyt ja oikeastaan mitään tulevaisuutta ei edes ole. Ollaan nähty jo parit lamat, huonot työllisyysnäkymät, jatkuvat säästötoimenpiteet ja nyt korona.
Että vieläkö joku edes ihmettelee miksi ei lapsia synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä usko että ihmisiä tarkoituksella pelotellaan lapseperhe-elon kauheudella. Luulen että enimmäkseen sen kaunistelusta on viimein luovuttu. Kaikki ei ole vain hämärästi ilmaistuna "ihanaa ja sen arvoista" vaan oikeasti kerrotaan mitä käy parisuhteelle, työnjaolle perheessä, naisen uralle, eläkekertymälle, yöunille, kropalle, tilin sisällölle, hermoille, ystävyyssuhteille, omalle ajalle ja harrastuksile.. Ja ulkona liikkuessa näkee millaisia niistä ah niin ihanista vauvoista parhaimmillaankin kasvaa.
Joku on tuohon rulettiin valmis. Joku luulee olevansa ja sitten iskee totuus, mutta tilanteesta pakeneminen on ainakin naiselle vaikeaa. Minulla on tarpeeksi vaikeuksia ja tekemistä elämässä muutenkin ilman lisääntymistä.
Plus mitä lisääntyminen tekee seksielämälle - seksiä ei joko haluta tai sitten ei yksinkertaisesti jakseta ja seurauksena mies alkaa juoksemaan vieraissa. Lisänä vielä usein elinikäiset synnytysvauriot.
Tämän on kirjoittanut joko mies tai joku mummoikäinen. Ei kai kukaan ole noin riippuvainen miehestä että jättäisi lapset tekemättä ettei ukolle vaan tule taukoa pil lun saamisessa?
Olen 41v nainen. Taisit ymmärtää viestini hiukan väärin? Kyllä nainenkin voi kärsiä siitä, että seksielämä loppuu lapsista johtuvan väsymyksen ja kiireen takia ja monilla on myös tosiaan seksielämää haittaavia synnytyksestä johtuvia vaurioita myös.
Kyseessä on se, että eletään omaa elämää. Suosittelen mammoillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kokenut, että vanhempien liitto meni pieleen ja toinen vanhemmista on uskoton, niin helpostihan siinä lapset miettii, että kauheaa, jos mulle sattuu kans noin. Silloinhan ei mennä naimisiin vaan elellään sinkkuna. Eipä tarvitse toisten hajuja kestää ja tapoja. Se on elämäntapa, olla sinkku. Saahan itse harrastaa omaseksiä ja katsella pornoleffoja, jos sellaisesta paskasta tykkää. Eikä kenellekkään ole mitään velkaa, esim just sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itsellä on kaksi syytä:
1. olen sairastunut ja sairauden hoito vielä kesken, hoitoon on ollut vaikeaa saada yhteiskunnan rahoitusta
2. en ole löytänyt miestä, joka kykenisi ottamaan perheessä miehen paikan. Etsin todella konservatiivista perhemiestä, mutta ei taida sellaista löytyä.
Helluntaiseurakunnasta? Toki olis suotava olla itse uskossa ja mieluusti hellari.
Eräs naimisissa oleva hellarimies vokottelee(ja stalkkaa) vaimoani.
Siinäpä oiva kumppaniehdokas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta saada lapsia. Ne on vaa riippakiviä. En myöskään ymmärrä niitä jotka ei osaa käyttää ehkäsyä, sit parikymppisenä lapsena saavat lapsen.....
-M38
Kunniakansan joukossa lienee vähän yli kaksikymppisiä mummoja. Ja kun ovat paperitta tulleita, niin ei saa varmuutta. Näille maamme aikanaan jää. -Jossain vaiheessa kunniakansamme todellinen luonne leviää laajempaan tietoisuuteen. Kun juuri näitä virka ja rahaeliittimme palvoo, niin voi vain toivoa, että ehtii kupsahtaa alta.
Vaikea sanoa onko omalla kohdalla kyseessä niin rohkeus kuin pelkokaan, ainakaan näin miespuolisena.
En vaan ole oikein keksinyt järkevää syytä pyrkiä lisääntymään, ainakaan sellaista, joka ei olisi lähtökohtaisesti itsekäs.
Toki haluaisin, että olisi vanhoilla päivillä joku, joka kävisi katsomassa, mutta se on kuitenkin kevyt höyhen vaa'alla, kun toisella puolella on uuden ihmisen pakottaminen tähän typerään oravanpyörään pilaantuvalla maapallolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin olisin tehnyt lapseni 80- tai 90- luvuille. Mutta olen itse syntynyt tuolloin. Itselläni ei koskaan ole ollut vauvakuumetta. Ja nykymaailman meno hirvittää. Tuntuu että lapset ei enää osaa leikkiä ulkona tai olla lapsia. Somemaailma on tullut jäädäkseen ja sen myötä maailma on ihan erilainen. Jotenkin hirvittää lapsen kasvatus tässä maailmassa.
Ja joku sanoi että lapset on helpompia kuin koirat, salli mun nauraa!
Me otettiin koiranpentu kesällä. Toki alussa oli työtä pennun opetuksessa, mutta meidän oma elämä kuitenkin jatkui ennallaan. Koiran voi jättää yksin pikkuhiljaa pidemmäksi ajaksi, ja se nukkuu yönsä aina niin kauan kuin mekin. Lomalle voi lähteä kun vie koiran hoitoon. Toki nyt ei voi lomailla.
Sanoisin että koira on mukava lisä elämään ja tuo siihen sisältöä, kun taas lapsi olisi kaiken keskipiste ja määräisi sen elämän tahdin. Koira taas on tavallaan meidän elämän yksi osa, mutta ei sen keskipiste.
Vai kuka jättää lapsen työpäiväksi yksin kotiin? Tai vie kahdeksi viikoksi hoitoon matkan ajaksi? Kenen lapsi nukkuu syntymästä asti niin ettei herätä koskaan yöllä?
Koirat ja lapset on sekä samanlaisia että erilaisia. Lapset kasvavat hitaammin ja oppivat asioita enemmän ja vuosikymmenten ajan. He ovat aluksi riippuvaisia vanhemmistaan ja ajan kanssa tuo riippuvuus vähitellen pienenee. Muutamassa vuodessa tilanne on jo ihan erilainen kuin vastasyntyneellä. Koirat ovat taaperoita koko elämänsä ja tarvitsevat pissittäjän 3 kertaa päivässä ja ruoan 2 x päivässä läpi koko elämänsä. Molempiin pätee se, että johdonmukaisuus, säännöt, rutiinit ja ystävällinen kasvatus tuottavat tulosta. Lapsen ei tarvitse olla mikään kodin keskipiste. Sillä saadaan aikaiseksi vain pikkuhitlereitä. Lapsi on osa perhettä, osa laumaa, kuten koirat, ja lauman jäseninä vanhempien alapuolella mutta koirien yläpuolella. Ja molemmat tuovat ihan varmasti mukavaa lisää elämään ja siihen sisältöä. Lapset huomattavasti pidempään ja monipuolisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa onko omalla kohdalla kyseessä niin rohkeus kuin pelkokaan, ainakaan näin miespuolisena.
En vaan ole oikein keksinyt järkevää syytä pyrkiä lisääntymään, ainakaan sellaista, joka ei olisi lähtökohtaisesti itsekäs.
Toki haluaisin, että olisi vanhoilla päivillä joku, joka kävisi katsomassa, mutta se on kuitenkin kevyt höyhen vaa'alla, kun toisella puolella on uuden ihmisen pakottaminen tähän typerään oravanpyörään pilaantuvalla maapallolla.
Mikä ihme on saanut sinusta noin synkän ja passiivisen? Mehän elämme ihanassa ympäristössä, on merta, metsää, puistoja, vaikka mitä. Mikä oravanpyörä? Tarkoitatko sitä kun rahaa ei tule ilmaiseksi että voisi vain oleilla ja tehdä palapelejä, jos sattuu haluamaan vain tehdä palapelejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on se, että eletään omaa elämää. Suosittelen mammoillekin.
Määrittele "oma elämä".
Sitäkö se on, että elät omassa kuutiossasi sata vuotta ja kuuntelet vedenlorinavideoita, koska olet niin hirveen introvertti, että tarvitset 100% oman rauhan?
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä nuoret kerran itseltänne? Mitä luulette kuinka lapsellisilta tunnutte näistä maista tulevien silmissä? Eivät he suoraan sano mutta he nauravat teille ja ihmettelevat tyhmyttänne.
Jaa-a, ei ki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on just niin raskasta kuin siitä itse tekee.
Niin että vanhemmat valitsee että lapsella on mm. yövalvomisia, allergioita, sairauksia, käytöshäiriöitä, uhmaikää, vääntöä joka asiasta, murrosikää..? Raskasta kai se on helpoimmillaankin. Paitsi jos vaan siittää lapsen ja pakenee sitten. Silloin lainattu voi pitää paikkansa.
Ja miten kukaan voi väittää että matkustelu on tasan yhtä helppoa lapsettomana kuin lapsellisena? Ei totuutta voi kieltää vaikka miten omaa asiaansa haluaisi ajaa.
Valtaosa lapsista on ihan terveitä ja normaaleita käytökseltään. Yövalvomisia on satunnaisesti. Lasten kanssa ensimmäiset pari vuotta vaativat vanhemmilta enemmän, mutta sitten helpottaa nopeasti. Lapsista tulee itsenäisiä ja he oppivat asioita, joita on kiva harrastaa vuosikymmeniä heidän kanssaan. Matkailu onnistuu hyvin kun valitsee kiinnostavia kohteita ja tekee erilaisia asioita. Varmasti jos harrastat jotain vuorikiipeilyä tai maailmanämpäri-yksinpurjehdusta niin perheellisenä pitää ottaa myös muiden tilanteet huomioon. Ihmetyttää kuitenkin, miten ehdottomia ihmiset harrastuksissaan voivatkaan olla, jos niistä ei voi piiruakaan joustaa.
Nuorten aikuisten vanhemmat sukupolvena opettivat mallin jossa ydinperhe-elämä on suoritusta elintasokilpailussa eikä perheenä välittämistä.
Tai siis elintasokilpailu on keskeisempää kuin perhe.
Ketäpä sellainen oikeasti kiinnostaa kun jo ilman lapsia ei pysy kisassa kunnolla.
Lisäksi vallalla on harha että lapset jotenkin ovat ylettömän kalliita. Kulutus vain ohjautuu toisin. Se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin olisin tehnyt lapseni 80- tai 90- luvuille. Mutta olen itse syntynyt tuolloin. Itselläni ei koskaan ole ollut vauvakuumetta. Ja nykymaailman meno hirvittää. Tuntuu että lapset ei enää osaa leikkiä ulkona tai olla lapsia. Somemaailma on tullut jäädäkseen ja sen myötä maailma on ihan erilainen. Jotenkin hirvittää lapsen kasvatus tässä maailmassa.
Ja joku sanoi että lapset on helpompia kuin koirat, salli mun nauraa!
Me otettiin koiranpentu kesällä. Toki alussa oli työtä pennun opetuksessa, mutta meidän oma elämä kuitenkin jatkui ennallaan. Koiran voi jättää yksin pikkuhiljaa pidemmäksi ajaksi, ja se nukkuu yönsä aina niin kauan kuin mekin. Lomalle voi lähteä kun vie koiran hoitoon. Toki nyt ei voi lomailla.
Sanoisin että koira on mukava lisä elämään ja tuo siihen sisältöä, kun taas lapsi olisi kaiken keskipiste ja määräisi sen elämän tahdin. Koira taas on tavallaan meidän elämän yksi osa, mutta ei sen keskipiste.
Vai kuka jättää lapsen työpäiväksi yksin kotiin? Tai vie kahdeksi viikoksi hoitoon matkan ajaksi? Kenen lapsi nukkuu syntymästä asti niin ettei herätä koskaan yöllä?Koirat ja lapset on sekä samanlaisia että erilaisia. Lapset kasvavat hitaammin ja oppivat asioita enemmän ja vuosikymmenten ajan. He ovat aluksi riippuvaisia vanhemmistaan ja ajan kanssa tuo riippuvuus vähitellen pienenee. Muutamassa vuodessa tilanne on jo ihan erilainen kuin vastasyntyneellä. Koirat ovat taaperoita koko elämänsä ja tarvitsevat pissittäjän 3 kertaa päivässä ja ruoan 2 x päivässä läpi koko elämänsä. Molempiin pätee se, että johdonmukaisuus, säännöt, rutiinit ja ystävällinen kasvatus tuottavat tulosta. Lapsen ei tarvitse olla mikään kodin keskipiste. Sillä saadaan aikaiseksi vain pikkuhitlereitä. Lapsi on osa perhettä, osa laumaa, kuten koirat, ja lauman jäseninä vanhempien alapuolella mutta koirien yläpuolella. Ja molemmat tuovat ihan varmasti mukavaa lisää elämään ja siihen sisältöä. Lapset huomattavasti pidempään ja monipuolisemmin.
Koiran voi vaikka viedä piikille, jos alkaa kyllästyttää.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi kuulla myös nuorten miesten kommentteja isyydestä, mutta ei taida moni tähän ketjuun eksyä. Jossain tuolla edellä kirjoitti joku mies todella kivasti pohtien.
Ei sinänsä mitään ajatusta vastaan, mutta en aio sitoutua mihinkään tai ottaa mitään vastuuta muista kuin itsestäni.
Vanhemmuus on just niin raskasta kuin siitä itse tekee. Lapset ei kasva "ihan millaisiksi hyvänsä" jos niitä kasvattaa. Lapset kasvavat nopeasti, ja heidän kanssaan kun tekee matkoja ja harrastaa siinä missä muutenkin tekisi ja harrastaisi. Ja tästä meidän jälkikasvusta kasvaa ne uudet eläkkeiden maksajat, ilmastomuutoksen estämistä vastaan taistelijat ja muut.